sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Lepakoit ja hämähäkei


Revontulihuivi on inspiroinut monia ja niinpä minäkin sitten hurahdin! Oli viisi kerää Noro Kureyonia joutilaana. Niiden aikaisempi olemus oli liivi, joka sai purkutuomion, koska oli niin rumaJ.  Revontulta oli tosi hauskaa tehdä. Malli oli tarpeeksi haastava, ettei aika tullut pitkäksi ja kaiken lisäksi oli jännittävää neuloa, kun ei yhtään tiedä mitä siitä syntyy ennen kuin viimeinenkin silmukka on päätelty! Ylpeänä ripustin ekan tekeleeni ikkunaan ja mitä tapahtuikaan. Kuuntelin kommentteja lepakoista ja Spidermaneista….


 



Minähän en helpolla luovuta! Siispä tein toisen. Pinkinsekaisesta Mohair Luxista. Tämä lanka/väri on suosikkejani – tällä hetkellä ei käytössä taida olla muusta langasta tehtyjä omia riepuja. Kaksi kerää tätäkin lankaa oli kesällä tulossa joksikin, muttei tullut vaan joutui purkuun… Kolmannen kerän lisäsin ihan iskemätöntä lankaa, jotta sain huiviin tarpeeksi kokoa.



 


Ja kuis sit kävikään? Esittelin ylpeänä uusintani muutamille puodissa poikenneille tyyliin "Eikö olekin hieno?" Ja mitä kuulin…"Ihanku joku lepakko". Masentuneen ilmeeni huomatessaan yksi täti yritti esittää et lepakot on muka söpöjä…


 


Olen nyt päättänyt luopua revontulista ja siirtyä johonkin muuhun. Mielessä pikkuisen kuitenkin houkuttelee ajatus musta-harmaasta Loftista tehty täysin pyöreä, poncotyyppinen systeemi, jossa on keskellä aukko päätä varten. Se päällä olisi hauskaa liihotella kädet levällään pitkin Salon katuja pelottelemassa ihmisiä! Kattokaa – Spiderwoman!

Tasan vuosi sitten…


…tapasimme perheenjäsenemme Hassu Tassu Kissasen ensimmäistä kertaa. Tassu asui silloin Helsingissä, Lauttasaaressa äitinsä Sagan ja siskojensa ja veljiensä kanssa. Tassun nimi oli silloin Taavi tai oikeastaan Jonathan Teatime (on se tietty vieläkin virallisesti) ja hän oli 27 päivää vanha ja puolikiloinen. Ensi hetkestä tiesimme, että siinä oli meidän pentumme ja tuntui, että Tassukin ajatteli meidän olevan ihan ookoo porukkaa. Se oli reipas ja vilkas eikä pelännyt meitä yhtään. Sagakin tuntui hyväksyvän meidät.


 



 


Siitä visiitistä alkoi kauhea vauvakuume ja odotusaika. Puheissamme meistä tuli "äiskä" ja "iskä" ja lässyttelimme toisillemme typerää vauvakieltä. Sanan "huomenta" unohtui tyystin kun aina aamuisin herätessämme sanoimme toisillemme "27 päivää vielä"…


 


Pääsiäisenä sitten haimme pikkuisen Hesasta kotiin. Matka oli meille kaikille karmea kokemus, jonka jälkeen tiedettiin ainakin pennun keuhkojen olevan kunnossa. Kaksi tuntia hän tutustui paikkoihin ja sitten söi vähän ja alkoi kehräämään. Alusta asti saunan lauteilla oli Tassun oma paikka, johon hän välillä vetäytyy unille. Karvinen piti tietysti "lakisääteisen" viikon isyysloman ja minä olin kade, kun ajattelin et nyt Tassu tykkää siitä enemmän…


 


Vuoteen on mahtunut monenmoista. Välillä on kyllä mieleen tullut että voisikohan tuota mitenkään palauttaa? Esimerkiksi silloin, kun tulen töistä kotiin ja huomaan altakasteluruukussa olleen kasvin pitkin pituuttaan olkkarin lattialla mullat levällään ja kasteluvesi iloisesti irvistelevän parketin alla…


 


Sinä päivänä, kun Tassu rikkoi lasipöydän tuhannen päreiksi, niin ajattelin pakata riiviön markkinoiden suurimman kannellisen hiekkalaatikkonsa kanssa autoon ja viedä Piikkiöön Karviselle ja kiljua kurkku suorana et "Pidä hyvänäs!" (Minähän halusin alun perin pienen tyttökissan…)


 


Eilen taas meinasi meille Tassun kanssa molemmille tulla häätö, kun vauhtia oli sen verran liikaa, että kallisarvoinen monta kuukautta metsästetty kaiutin kaatui rämähtäen lattiaan Piikkiössä…


 


 


Mutta se hetki, kun me illalla istutaan sohvalla ja Tassu kiipeää syliin ja alkaa imeskelemään paidanhihaa ja tarpomaan ja kehräämään ankarasti jonkinlaisessa nirvananoloisessa tunnelmassa, jota ei haittaa edes turkin harjaaminen...Voiko suloisempaa olla?

lauantai 26. tammikuuta 2008

Muuttumisleikki


Olipa kerran…. Kerä Tovea…Pussi Kool Aidia…Ohjeet…Innokas kokeilija…


Nämä kun sekoitettiin yhteen niin piti tulla jotain tosi hienoa…ja tää tuli:


 



Ou Nou!


 


No kun kerran oli tuhottu kerä hyvää lankaa niin pitihän siitä tehdä jotain. Ilun balleriinoista on yksi jos toinenkin kohissut, joten päätin tehdä oman kokeiluni. Jos nimittäin menisi pieleen niin eipä olisi iso menetys. Olihan lanka jo kertaalleen pilattu!


 


Energian säästöstä on kohistu viime viikkoina niin paljon, että pelkkiä balleriinoja ei voi yksinään pesukoneessa pyörittää. Pääsiäinenhän on tulossa ja pääsiäiskana (Malli Sandnesin joululehdestä 0613) teki seuraa balleriinoille. Molemmat tuotokset olivat kamalan näköisiä – eli toinenkin kerä hyvää lankaa on hukattu… Onneksi kanan koristukset oli peruja joulutontuista. Muuten olisin hukannut seitsemän eriväristä kerää Tovea!



 


Pesukoneen pysähdyttyä nostin koneesta nämä ja taas kerran muistin miksi huovuttaminen on ihan kivaa! Kaikki muhkurat ja epätasaisuudet tasoittuvat ja tuotos "pehmenee" siedettäväksi!


 



 


Tuli mieleen ne naistenlehtien muuttumisleikit – niissähän on aina aluksi joku kalpea ihminen roikkuvine hiuksineen ja vatsoineen ja lopussa häikäisevä kaunotar!


 


Kysyn vaan! Miksi ei minulle ole olemassa pesukonetta? Hyppäisin vaan siihen ja antaisin koneen jyllyttää vähän yli tunnin ja kas kummaa: Ulos koneesta tulisi siloinen, pehmoinen Susu, jonka selluliittimuhkurat olisivat silinneet siedettäviksi ja joka olisi vielä kaiken lisäksi 20-40% kutistunut?


 


Kysyn vaan!

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Heijastinlankaa


Heijastinlanka tuntui olevan Joulun alla varsinainen hittijuttu ja paha kyllä - se pääsi loppumaan.


Mut NY SITÄ TAAS SAA! Mittailen huomenissa valmiiksi sellaisia 20 metrin satseja (=3 eur). Jos haluat kerralla enemmän, niin laitappa viestiä niin mittailen sitä etukäteen valmiiksi.


Kun tuo talvi ei ota tullakseen ja pimiää on aamuin päivin illoin, niin heijastin on kyllä tarpeen. Huomaan sen itse päivittäin, kun ajelen tuota Salon-Turun väliä. Ihminen tummissa vaatteissa ilman heijastinta on liikenteessä oikea itsemurhakandidaatti! Omat kokeeni heijastinlangasta olivat hävettävän kamalia kunnes keksin värkätä Rosee-kukkia siitä! Keksintö on omasta mielestäni onnistunut ja ilmeisesti muidenkin - sen verran usein näen kukkia Salon katukuvassa. Jotkut tunnistan omikseni, mutta monia muitakin on näkynyt.


Tänään en muistanut pimeyttä ja heijastimia kun aurinko paistoi täydeltä terältä! Se sai minut niin iloiseksi, että yksi kastemekko nimikoitui melkein huomaamatta ja iltapäivällä oli posket kipeinä kun koko päivän hymyilytti kilpaa auringon kanssa! Halvat on ilot meikäläisellä...

sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Sisäinen insinöörini


Pidän itseäni melko epätyypillisenä koulutuskuntani edustajana. Silloin tällöin kuitenkin sisäinen insinöörini vaatii päästä valloilleen. Esimerkiksi olen loputtoman innostunut eri kuitujen ominaisuuksista ja tykkään luennoida niistä kaikille muillekin – huolimatta siitä kiinnostaako asia vastapuolta vai ei. Muutama viikko sitten ihmettelimme Tassun viiksikarvoja, jotka näyttävät ihan kierteisiltä joissain valokuvissa. Siispä Karvinen kaivoi kaappinsa perukoilta mikroskoopin ja tutkailimme viiksikarvaa 300-kertaisella suurennuksella. Viiksikarva oli ihan suora ja sileä kuten kuuluukin ja kierteisyys oli vaan kuvaharha.


 


Mikroskooppi sai mut kuitenkin ihan sekopäiseksi innostuksesta kun keksin tutkia lankoja sillä! Harmitti kun mukana oli silloin vaan kerä Lanettia. Karvisen joululahjatossuista leikkasin hiirenhännän pois ja siitä sain nyhdettyä muutaman Tove-kuidun ja kovasti tieteellinen tutkimukseni saattoi alkaa! Tutkin siis tärkeänä superwash-käsiteltyä ja huopuvaa villakuitua ja ihan selvästi niissä näkyi ero! Lanetin kuitu oli siloinen, mutta villan tyypilliset "suomut" näkyivät poikkiviivoina. Toven suomut olivat selvästi auki kuidun pinnassa!


 


Tänään päivälenkin jälkeen jatkoin tieteellistä kuitujen katseluani. Olin jo viikon ajan tehnyt mielessäni oikeaa "tutkimussuunnitelmaa" ja mukana oli 11 eri lankaa, joita sitten tärkeänä nypin kuiduiksi lasilevyjen väliin ja asettelin mikroskooppiin. (Sillä aikaa Karvinen teki meille maailman parasta pyttipannua).


 


Ensiksi vertailin merseroitua ja merseroimatonta puuvillaa ja olin ihan varmasti näkevinäni niissä eroa. Merseroitu puuvilla näytti pyöreältä ja siloiselta, merseroimaton taas oli litteää ja kierteistä. Siispä on selvää miksi toinen on kiiltävä ja toinen matta. Alpakkakuidut olivat ohuita ja sileitä. Kaikkein ohuimpia olivat 100% silkkilangasta nyhdetyt kuidut vaikka itse lanka on kovin krouvin oloista. Tutkailin myös eri menetelmillä valmistettuja bambukuituja, silkkivillaa, pellavasekoitetta ja maitolankaa. Ja tunsin itseni tärkeäksi ja viisaaksi… olin ihan selvästi tunnistavinani eri kuidut (kun ensin olin lukenut langan vyötteestä mitä siinä PITÄISI olla). Ai niin – jos lanka on Aloe Veralla ja Jojobaoljyllä sivelty, niin sitä ei näe mikroskoopilla mut tärkeintä on että sen TUNTEE kun neuloo!


 



 


Sisäinen insinöörini meni äkkiä piiloon kun Karvinen minua seurattuaan alkoi puhua oikean paremman mikroskoopin hankkimisesta. Apua! Tämänhän piti olla hauskaa eikä niin kauhean vakavaa! Karvisen insinööriys ei ole mitenkään piilossa vaan näkyvissä joka päivä ja teorioita löytyy niihinkin asioihin, joihin niitä ei edes ole!


 


Loppukevennyksen aika: Eilisiltana takkatulen ääressä pohdimme että kun toinen innostuu älyttömästi saippuakuplien kauneudesta, lumienkeleistä ja sinitaivaasta eikä aio koskaan kasvaa aikuiseksi ja toinen on ollut "insinöörimäinen" koko elämänsä niin tarkoittaako se sitä, että vastakohdat täydentää toisiaan?


 

Ahneen loppu?


Valmiita töitä ei synny, mutta puikoille soljuu koko ajan uutta kaikista hyvistä päätöksistäni huolimatta! Onneton koolauskokeiluni pääsi puikoille eilen ja siitä on tulossa Ilun En Pointe –balleriinat. Karmean värinen lanka ei yllättäen näytä silmukoissa niin pahalta kuin vyyhdillä! Hassua puikottaa Tovea kolmosilla kun yleensä käytän huovutusjuttuihin vitosia. Samaan koneeseen aikanaan päätyy pääsiäiskana keltaisesta Tovesta.


 


Revontuli – edelleen kesken. Kolmas kerä Mohair Luxia meneillään ja se saa riittää.


Vauvan nuttu 1953 – edelleen kesken. Valmistunee ensi vuonna?


Kanavatyö – edistyy hitaasti mutta varmasti.


Kastemekot – pakko tehdä ensi viikolla.


 


Lauantaisin puotia sulkiessani panikoin joka kerta sitä, että onko mulla nyt varmasti tarpeeksi lankaa viikonloppua varten. Seurauksena on, että lankaa kulkee kassikaupalla Salosta Turkuun (tai Piikkiöön) ja takaisin ja maanantaisin on aina huono omatunto, kun valmista ei ole syntynyt siihen malliin kuin olin etukäteen ajatellut.


 


Eräs asiakkaani kertoi muutama päivä sitten, että jossain vuoden x Kotiliedessä oli sanottu, että jokaisella kunnon käsityöihmisellä on hyvä olla kaksitoista keskeneräistä käsityötä! Hienoa! Saan siis aloittaa vielä yhden, koska minä IHAN TOTTA TARVIIN sen valovirkkuukoukulla tehtävän autokyytityön!

Äiti kutoi mulle sukat!


Mulla on jo pitkään ollut toive, että saisin iltaisin kotiin tullessa vetää jalkaani äidin kutomat villasukat. Äiti vähän kummasteli toivettani mutta lupasi kuitenkin – sillä ehdolla, että teen itse kantapäätJ Nyt ne ovat valmiit! Sukat on kudottu Maijasta (yksi suosikkilangoistani). Toinen väri on se aniliininpunainen, joka on jo pari vuotta kiljunut mulle hyllystä et "Mä haluan sun joksikin"! Toinen väri farkunsininen.


 


Ihanat tasaraitaiset villasukat lämmittävät varpaiden lisäksi sydäntä. Kiitos Äiti!


 


P.S. Äiti kielsi ottamasta niistä kuvaa, mutta koska muka kurittomat kakarat on äitejään totelleet?


 



 

torstai 17. tammikuuta 2008

Taantuma


Nyt on käsityörintamalla paha taantuma meneillään. Tilauksessa on kanavatyö ja kolme kastemekkoa odottaa nimikointia. Kaikenmoinen langalla ja neulalla kankaalle tekeminen on mielestäni vihoviimeistä hommaa joten lykkään noita viimeiseen asti, mutta omatunto ei anna tehdä  muitakaan käsitöitä… Siispä olen viikon verran siivoillut puotia ja laitellut näyteikkunaa. Siivous oli tosiaan tarpeen – niin ajattelee varmasti moni meillä poikennutkin…

Koolausta


Niinpä minäkin sitten tein äsken ensimmäisen Kool Aid –kokeeni. Olen kerran nähnyt muutaman koolatun langan livenä ja ne olivat mielestäni kamalia…eivätkä herättäneet minkäänlaisia intohimoja. Mutta tänään kiva ope näytti kaksi ihanan väristä vyyhtiä Tovea ja jätti kaks pussia Kool Aidia kokeiltavaksi (ja ohjeet – tietää varmaan että mä olen niin laiska netteilijä että jäisi kokeet tekemäti). Kaahasin kotiin ja ruokin kissan ja sitten toimeen! Ohjeet oli selkeät ja homma sujui kuin leikki! Lopputulos tippuu nyt pyykinkuivaustelineellä. Lanka näyttää mielenkiintoiselta… Onneksi käytin vain puoli pussillista ja voin huomenna tehdä uuden kokeen. Kuvaa en ees kehtaa ottaa.

maanantai 14. tammikuuta 2008

Tykkään sunnuntaista


Sunnuntai on näin talvisaikaan yksi lempipäivistäni. Se on niin kiva päivä, etten malta hukata sitä nukkumalla pitkään… Herään yleensä siinä kahdeksan ajoissa, keitän pannullisen kahvia ja istun sohvalle telkkarin eteen käsityön kanssa. Aamu-uutisten, luonto-ohjelman ja aamusydämmellä aikana valmistui tämä:


 


 


Neule uudesta Baby Bamboosta uuden Modan mallin mukaan. Baby Bamboossa on 80 % bambua ja 20 % villaa. Luonnonkuitufriikkinä mun mielestä lanka hipoo täydellistä. Jälki jopa minun puikottamana siedettävää ja nelosen puikoilla valmista tuli sutjakkaasti. Jos joku vika pitää langasta hakemalla hakea, niin värikartassa on vaan "vauvavärejä". Mielestäni tää olis ihan passeli myös aikuisille. Lanka meni melkoisen tipalle (jäi n. 1,5 m), joten tällä kertaa en taida tehdä siitä pesukoetta.


 


Tykkään sunnuntaiaamun "omista" hetkistä. Karvinen (=ukkokulta) tykkää nukkua pitkään, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Kun "omien hetkien terve" on tyydytetty, niin sitten mennään Tassun kanssa herättelemään aamupalalle. Siinä vaiheessa pannussa jäljellä oleva kahvi on muuttunut lähes tervaksi, mutta en ole koskaan kuullut valituksen sanaa (=ei uskalla, joutuisi keittämään itse uutta kahvia).


 


Sunnuntai on siitäkin kiva päivä näin talvisaikaan, ettei tarvii lähteä minnekään. Voi olla kotona ja touhuta tai olla touhuamatta jos siltä tuntuu. Eilen kierreltiin muutama kirppari, tehtiin kunnollista ruokaa, löydettiin Musta Aukko, siirrettiin sänky ja kaappi, käytiin lenkillä ja tarinoitiin muutaman ystävän kanssa puhelimessa. On se ihmeellistä miten paljon sitä ehtii kun ei ole kiire!

Musta aukko


Olemme jo pitkään olleet sitä mieltä, että kodissani on musta aukko. Mustaan aukkoon katoavat kaikki Tassun leluhiiret – varsinkin ne kaikkein parhaat pienet rapisevat, joita eläinkaupassa myydään 4 kpl kahdella eurolla. Tassu tykkää niistä melkein yhtä paljon kuin ahvenfileistä! Sillä erolla, että näitä hiiriä ei syödä vaan niitä jahdataan. Onkohan ne niin hyviä siksi, että ne näyttävät ihan oikeilta päästäisiltä? Musta aukko löytyy vaan meiltä, eikä sitä ole esimerkiksi Tassun kakkoskodissa Piikkiössä. Piikkiössäkin hiiret menevät joskus piiloon, mutta löytyvät ennen pitkää sohvan alta tai muualta… Kerran tein ruumiinavauksen jopa pölypussille, mutta sieltä löytyi vain kolme hiirtä ja se on murto-osa siitä, miten paljon niitä on ostettu! Tassun ”Iskä” on jo jonkin aikaa epäillyt, että Musta Aukko on kirjahyllyn alla. Sinne ei vaan kovin helposti pääse käsiksi, joten sunnuntaina tartuimme toimeen ja tyhjensimme puoli kirjahyllyä saadaksemme sen puretuksi.


 


Musta Aukko löytyi! Samalla löytyi 17 rapisevaa pikkuhiirtä, kolme palloa, kaksi riisitäytteistä pääsiäismunan sisusta, kilo pölyä ja äiskän nuppineulat! kaikkiin ”perheen” tapahtumiin innokkaasti projektipäällikkönä osallistuva kissamme piti toimituksen ajaksi teljetä parvekkeelle, mutta sisäänpääsy oli sekä Joulu että Juhannus yhtä aikaa. Vahingosta viisastuneina suljimme Mustan Aukon rutatulla munakennolla ja jemmasimme 15 hiirtä hattuhyllylle lelulaatikkoon myöhempää tarvetta varten.

lauantai 12. tammikuuta 2008

Stressiä


Viikko on mennyt tämän tietokoneen kanssa pähkäillessä. Jostain syystä minun ja koneen välinen kommunikaatio tökkii pahasti. Onneksi minulla on paha sisu ja hyviä ystäviä joten päätin olla voittaja tässä asiassa. Pää höyryää ja siihen ei auta muu kuin lanka ja puikot. Kömmin siis sohvalle, otan lasillisen punkkua ja viimeistelen Baby Bamboon. Enää kaulus puuttu ja sitten taas kursimaan saumoja.


Koneilla ja minulla ei muutenkaan oikein synkkaa. Tänään hankittu digiboxi toimi moitteettomasti kunnes menin metrin päähän siitä. Onko tämä tulkittava niin ettei koneet tykkää musta?

maanantai 7. tammikuuta 2008

Yksi valmis-kaksi uutta


Pitäähän tässä hommassa olla joku järjestys! Eli kun yhden työn saa valmiiksi niin palkinnoks saa aloittaa kaks uutta!


Viime viikolla kauppaan tulla putkahti Tekstiiliteollisuuden lähetys, jossa oli uudesta Sirdarin Baby Bamboosta ensimmäiset "haistelukerät". Puikollehan sen piti päästä hetimiten. Lanka on 80% bambua ja 20% villaa ja mun puikot tykkää siitä kovasti. Niin kovasti ettei välillä malta lukea ohjetta ja tänään piti purkaa yli puolet etukappaleesta...Malli löytyy uudesta Modasta (nro 51).


Toinen uusi alku on mekko "Pikku Prinsessalle" Lanetista. Malli on lehdestä nimeltä Virkkaus- ja neuletyöt, kesänumero 1953. Sain mallin asiakkaaltani viime viikolla ja se oli niin kovasti varrasvirkkauksen näköistä jälkeä, että pitihän sitä heti päästä kokeilemaan:-)


 

Vuoden ensimmäiset valmistuneet


Kummipojan Pikku Myy (värit oranssi, punainen ja keksi?) valmistui hyvissä ajoin. Sunnuntaiaamuna kursin hihat paikalleen ja sivusaumat umpeen. Ja päivähän on vasta viikon kuluttua! Maija on edelleen ihan TOP-lanka! Nyt muuten kiva tarjouskin meneillään eli neljän kerän ostaja saa viidennen kaupan päälle!


 


Primaverasta 6-12 kk paita on jo ikkunassa. Primaveran neulominen oli ihan terapiaa. Tästä lähtien tartun Primaveraan aina kun maailma on musta ja seinät kaatuu niskaan... Ai niin...se on nyt Modan tarjouslanka eli -15 % Muutamaan päivään maailma ei ole ollu musta ja nyt vielä saatiin luntakin! Ihanaa!


Viime vuoden tilaustöitä


Ihan itsekkäistä syistä aloin tämän bloggailun... Tuntuu nimittäin siltä, että vuoden mittaan teen kamalasti käsitöitä mut missään ei näy mitään! Siispä ajattelin alkaa pitää kirjaa tekemisistäni. Poissa silmistä - poissa mielestä on ihan totta! Tilaustöitä tuskin muistaa kun ne ovat kävelleet ovesta ulos...


Tässä muutama esimerkki 2007 sadosta. Tälle vuodelle ei ole vielä paljoa kertynyt...


Ensimmäisen oikean ison ryijyni (Maamiehen ryijy) tein maalis-huhtikuussa kahdeksan rivin päivävauhtia. Urakan jälkeen olin väsynyt, mutta onnellinen. Niskat ja takamus oli jumissa ja kaikki röörit täynnä villapölyä. Vaan kaikki kärsimykset unohtuivat, kun suloinen asiakkaani kävi vielä jälkikäteen kiittelemässä!



Loppuvuodesta tein valmiiksi toiselle asiakkaalle pikkuryijyn. Edelliseen verrattuna se loi "pala kakkua".



Neuleista olen aina innoissani. Seuraavat olivat lahjoja yhden asiakkaan lapsenlapsille. Samaisille pienille olen tehnyt monta muutakin neuletta. Harmi, ettei silloin vielä ollut tikikameraa käytössä.




Kesällä tuli näperrettyä Roope-sukat. Nämä menivät kuuleman mukaan 40-vee lahjaksi jollekin tuurilaiselle kyläkauppiaalle, joka on Roope-fani...


sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Uusi Vuosi-Uudet käsityöt


Puikoilla vuoden alkaessa oli alku revontulihuiviin Topp Mohairista. Tein ensimmäiseni sinisävyisestä Norosta ja innoissani laitoin sen hetipaikalla ikkunaan kaiken kansan nähtäväksi. Hiljaisena hetkenä ikkunan takaa esitetyt kommentit kuuluvat sisälle melkoisen hyvin... Eräskin pikkupoika huusi äidilleen: "Kato äiti...SPIDERMAN!" ja toinen - vähän iäkkäämpi rouvashenkilö kommentoi toiselle et "Ihanku joku lepakko." Onneksi Jossu  pelasti päiväni säntäämällä yhtenä perjantaina ovesta sisään ja kysymällä et "Kuka sulle ton on tehny"? Olin pikkuisen loukkantunu yrittäessäni vakuuttaa et "Kyllä mä JOSKUS jotain ITSEKIN teen!"



Toinen on Pikku Myy kolmevuotislahjaksi kummipojalle. Lankana Gjestalin Maija ja ohje vuoden 1994 Suuri Käsityölehti nro 1. Maija on ihmeen ihmisystävällinen lanka - minäkin saan aikaiseksi suht koht tasaista jopa sileällä. Lisäks se on kestävä ja pestävä. Puikot 3-3½, Villaa 85%.


Kolmas on sitten se terapiatyö. Siis niin ihanaa lankaa että kaikki murheet ja kenkutukset unohtuu kun sen saa puikoille. Teeteen uusi silkkivilla Primavera ja malli uudesta Modasta  Alkuperäinen oli Sublimelle, mut ihan vilpittömästi olen sitä mieltä et vauvaneuleen langassa ei pitäis lukea et "käsinpesu kylmässä vedessä". Vaiks en mitään vauvoista tiedäkään. Paitsi kissavauvoista:-)


 

tiistai 1. tammikuuta 2008

Uudenvuodenlupauksia


Vuosi vaihtui rauhallisesti omalla kotisohvalla istuen ja vastarannan raketteja katsellen. Yöllä saimme kuitenkin pienet bileet aikaiseksi kun bongasimme Madeiralta palaavat naapurit ja kilistimme heidän kanssaan kuoharit kotiinpaluun ja Hassu Tassu Kissasen 1-vuotispäivän kunniaksi!



Lupauksia on turha tehdä mut tein kuitenkin. Painoindeksi normaaliksi (gulps). Tarkoittaa miinus 12 kiloa ja ukkokultakin saa pinnistellä yhdeksän kiloa (totuuden kuultuaan päätti unohtaa koko jutun). Lenkillä pitää käydä ainakin pari kertaa viikossa vaikka sohvalla puikkojen kanssa on paljon hauskempaa. Viime vuonna kävin todistettavasti sauvakävelyllä kaksi kertaa. Tänäänkin oltiin jo lenkillä, mutta ilman sauvoja. Askelmittari näytti vajaat 3000 askelta. Harmittaa, etten huomannut laitta mittaria kun tanssahtelin Strauss-konsertin tahtiin. Siitä olis varmaan tullut askelia paljon. Samapa tuo että ukko pitää hulluna ja kissa menee karkuun pelätessään joutumista mun valssikavaljeeriksi. Tipatonta tammikuuta en kyllä ryhdy viettämään, mut voisin toteuttaa kirjainyhdistelmää VVV eli Viiniä Vain Viikonloppuna. (Nerokkaana keksin heti muutaman kiertotavan: esim. PJJT=paitsi jos joku tarjoo)


Ja sit se tärkein: Neulon itselleni puseron. Ihan kunnollisen ja jostain ihanasta langasta! Pitkiin aikoihin en ole itselleni tehnyt muuta, kuin erilaisia riepuja ja kaapuja ja huiveja. Nyt siis pusero. Ongelmana on vaan se, että kun löydän maailmankaikkeuden ihanimman langan niin siihen pitäis löytää maailmankaikkeuden ihanin malli...Taitaa mennä syksyyn. Onkohan se Noroa tai nyt puikoilla olevaa Teeteen Primaveraa...