maanantai 28. huhtikuuta 2008

Kansalaisopiston näyttely


Tänään Äiti oli mukanani töissä ”harjoittelemassa” keskiviikon puotipuksun pestiä. Meillä oli mukava päivä – kävimme vuorotellen Salon Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä. Oli upeaa saada nähdä valmiina monia töitä, joista vuoden aikana olen kuullut ja joiden suunnitteluun olen omalta osaltani saanut olla osallisena ja kerrankin oli tilaisuus tutustua näyttelyyn kunnolla ajan kanssa! Monet työt suorastaan salpasivat hengen kauneudellaan ja taidokkuudellaan! Otin kuvia omaksi ilokseni, mutta en uskalla niitä tässä julkaista ilman tekijöiden lupaa. JOS joku kuitenkin haluaa niitä ihailla niin tilaisuus on vielä huomenna tiistaina klo 12-18 Salon Moision kolulla, Uskelankatu 8 sekä Piritassa, Hämeentie 34.


 


Harmittaa vaan, että Kiskon, Muurlan, Perttelin ja Suomusjärven näyttelyt jäivät väliin kun ne olivat esillä vaan sunnuntaina. Toivottavasti joku on ottanut niistä kuvia ja poikkeaa puodissa näyttämässä;-)


 


Toinen päivän mukavista tapahtumista oli uuden tekniikan oppiminen. Eräs rouva näytti minulle sitä jo syyskuussa ja nyt olen viimein saanut hankittua siihen tarkoitukseen kaksipäisen virkkuukoukun. Tänään sain siis alkeisoppitunnin ja palaan asiaan, kun saan muutaman sentin valmista aikaiseksi. Koukku on ikään kuin koukkuamiskoukku, mutta koukku on molemmissa päissä puikkoa! Onkohan kellään muulla tietoa tästä tekniikasta? Maailma on pieni – minua opettanut rouva osoittautui äidin luokkakaveriksi yli viidenkymmenen vuoden takaa!


 


p.s. Pitäkää peukkuja että saan vapaapäiväni. Äiti lupautui puotipuksuksi sillä ehdolla että olen ”kunnolla” sitä ennen. Mun pitää kärvistellä vielä 1,5 vuorokautta… On se ihan hassua että tuollaisten ehtojen eteen pitää vielä pinnistellä vielä yli nelikymppisenä. Toisaalta tää sydän ja pää on vasta vähän yli rippikouluiän…

Kesän merkit


Viime perjantaina poistin Tassulta kesän ensimmäisen punkin! Se oli peruja viime viikonlopulta. Eilen illalla nyhdin siltä kolme uutta ja tänään kotiin tullessa tunsin taas ainakin kaksi… Arvatkaapa miltä tuntuu kun ihanainen kisu kiipeää sänkyyn hellyydenkipeänä kello kolme aamuyöllä? Uni kaikkoaa silmistä ja kohta tuntuu, että siellä sun täällä mönkii joku otus!


 


Meidän viikonloppu näytti tältä:


 



 


Huomaa ohjekirjaJ


 


Tuntuu siltä, että vaikka meillä on intoa ja suunnitelmia mahdottomasti, niin hommat tyrehtyy osaamattomuuteen. Honkamopo alkoi toimia viimein lauantai-iltana, kun olimme asentaneet ketjun oikein paikoilleen…Karvinen varmasti vaatii tähän kohtaan tunnustusta että MINÄ alun perin asensin ketjun väärin.  Nyt puut on kuitenkin viimein sahattu ja odottavat pilkkomista.


 


Saapa nähdä miten vappusuunnitelmat toteutuvat… Äiti ja Isä ovat lupautuneet puotipuksuiksi aattona ja me pääsemme jo huomisiltana takaisin saareen. Luvataan lämmintä ja kaunista ja vesi on alhaalla. Meillä on tarkoitus tällä kertaa sekoittaa sementtiä laiturin korjaukseen ja aloittaa työt heti aamusta. Tassulla on varmaan suunnitelmissa hankkia lisää punkkeja ja jahdata hiiriä, lintuja ja kaikenlaisia pörriäisiä.


 


Illalla lasketaan verkot (viime viikonlopun saalis oli 5 kuhaa ja 1 ahven, jotka perattiin puoliksi), saunotaan ja avataan grillauskausi…


 


Saattaa olla, että syntyy myös muutama silmukka, mutta en lupaa mitään.


 


Hauskaa vappua kaikille!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Mitä merkillistä roikkuu ovessa?


Lauantaiaamuna töihin mennessä ihmettelin mitä kummaa puodin ovessa roikkuu.


 



Epäluuloisena tirkistin muovikasseihin ja sieltähän löytyi tilkkuja!


 



 


Viime syksynä Jossun toimesta järjestettiin Vaaka ry:n Tilkkujen Yö Anjalinilla. Paikalla meitä oli vain kourallinen, mutta olimme saaneet runsaasti tilkkuja etukäteen lahjoituksena ja niistä syntyi toistakymmentä peittoa Koukkuniemen Vanhainkotiin lähetettäväksi. Tänä viikonloppuna Tilkkujen yötä on jälleen vietetty ympäri Suomenmaata, mutta aikataulusyistä Salon tapahtuma jäi väliin. Saamamme tilkut toimitetaan joka tapauksessa perille. Lämmin kiitos tuntemattomalle lahjoittajalle!


 


P.S. Vapunaattona Anjalinilla noudatetaan kuvassa näkyviä lauantain aukioloaikoja


eli puoti on avoinna klo 9.00-13.00

torstai 24. huhtikuuta 2008

Kysely


Sain haasteen Mariannelta:


Vastaa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin ja lähetä kysely viidelle  (5) bloggaajalle.


1.) Paljonko kello on ?


    21.14



3.) Minkä väriset pitkäthousut/hame tmv. sinulla juuri nyt on ?


     Mustat "kotihousut"

4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?


     Hector, Eva Dalhgren, Maarit, Eput, Juice ja Mikko, Lasse Mårtenson…

5.)
Mitä teit eilen illalla ?


     Viimeistelin kolmen päivän siivousurakkaa pyyhkimällä pölyjä ja kuuraamalla kaapinovia. Kun kaikki oli valmista niin oli niin onnellinen olo, että menin hetkeksi rantaan puhaltelemaan saippuakuplia.
 
6.) Mitä olet viimeksi syönyt ?


     Voileivän. Mozzarellaa ja tomaattia oli päällä.



7.) Millainen ilma on juuri nyt ?


     Kirkas. Aurinko laski juuri ja tulossa on kylmä yö.
    
8.) Kenen kanssa olet viimeksi puhunut puhelimessa ? 


     Äidin (meillä on tapana soittaa joka päivä PP eli päivän puhelu, tää oli kyl jo toinen)

9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?


     Silmät (siis katsooko silmiin on eka asia)

10.) Pidätkö tämän viestin lähettäjästä ?


       Pidän.


  
11.) Kuinka voit tänään ?


       Hienosti! Mikään paikka ei just nyt kolotaJ
      
12.) Mikä on lempijuomasi ?


       Punaviini

13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?


       Gato Negro (heh heh…yllättäen). Chileläinen Cabernet Sauvignon – Shiraz, jota myydään tosi harvoissa paikoissa litran pahvitölkissä (tää on eri sekoitus kuin ne joita on pulloissa tai kolmen litran pönikäsä). Toinen lempparini on Aussiviini Yellow Tail, joka on kokonaan Shirazia


       
14.) Lempiurheilusi ?


       Urheilu? Minä? Jos joku pitää valita niin uiminen. Enemmän tykkään hyötyliikunnasta kuten haravoinnista ja vaikka puiden pilkkomisesta
      
15.) Hiustenvärisi ?


       Ruskea. Kauheeta, mut pitää myöntää että muutama harmaa on jo!

16.) Silmiesi väri ?


       Vihreä

17.) Auringonnousu vai -lasku ?


Auringonlasku. Mökillä. Nousukin on ihana mutta jos olen hereillä siihen aikaan niin se tarkoittaa, että olen lähdössä töihin. Ja vaiks töissä on kivaa niin ei tahtois lähteä...


    18.) Sisarukset ja heidän ikänsä ?


       Makke 48 v.
      
19.) Lempikuukautesi ?


       Elokuu. Lämpimät illat ja yöt…sieni- ja marja-aika

20.) Lempiruokasi ?


       Herkuttelijan kanapata. Äidin bravuuri, jota "tilasin" aina kun tulin Tampereelta Turkuun viikonlopuksi opiskeluaikoina. En ole sitä saanut vuosiin…onkohan äiti saanut siitä tarpeekseen? Omista sapuskoista paistetut ahvenet ja ravintolassa pippuripihvi. Ai niin ja Karvinen tekee maailman parasta pyttipannua!

21.) Viimeisin näkemäsi elokuva ?


       Joku perjantai-illan romanttinen hömppäleffa telkkarista


       
22.) Lempiviikonpäiväsi ?


       Lauantai (tai sitten maanantai – kieroon kasvanut kun olen)

23.) Lempiharrastus, siis joku muu kuin urheilu ? 


       Neuleet

24.) Oletko liian ujo pyytääksesi jotakuta ulos ?


       Ihan saletisti!      

25.) Lempimusiikkisi ?


       Eiks tää jo tullu? Kotimaista pääasiassa.



26.) Kesä vai talvi ?


       Tää on vaikea! Kesä on ihana kun pääsee mökille. Puodissa taas on mukavampaa talvella. Kärsin kuumuudesta ihan älyttömästi ja Salo on sen suhteen hirveä paikka!

27.) Halauksia vai pusuja ?


       Sekä että! Mä olen kyllä kauhean kova halailija…

28.) Suhde vai yhden yön juttu ?


       Suhde.

29.) Suklaa vai vanilja ?


       Suklaa.

30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?


       joo


31.) No kenet arvioit varmimmaksi vastaajaksi ?


       En tiedä.

32.) Kenen et usko vastaavan ?


       En tiedä.

33.) Millaista kirjallisuutta luet ?


       Dekkareita, ne on hyvää aivontyhjennystä. Nyt pyrin sivistämään itseäni ja luen elämänkertoja. Uusin Potter odottaa juhannusviikkoa ja kesälomaa.
 
34.) Millainen hiirimattosi on ?


       Musta kissa – kuis muuten


35.) Lempiseurapelisi ?


       Alias!



36.) Pystytkö koskettaan nenänpäätäsi kielelläsi ?


       Tää on pala kakkua. Tietysti. Mä luulen et tää on joku perinnöllinen juttu koska meidän isältä tää onnistuu myös

37.) Oletko romanttinen ?


       Joskus

38). Oletko ollut vakavassa onnettomuudessa ?


       En

39.) Lastenkaruselli vai benjihyppy ?


       Lastenkaruselli, jos sekään…


Haastan:


Kaikki, jotka haluavat tämän "itsetutkiskelun" tehdä ja vielä tunnustaa kaikille:-)


 

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Tropical eli viimeinen Revontuli


Kevät on sellaista aikaa, että Susulla jää silmukat pakostakin vähiin. Luulen, että samanlaista on muuallakin. Kuka kuokkii maata ja kuka ulkoilee. Minä vaan mökkeilen viikonloput mut tänään tuli joku kumma inspis pestä ikkunat! (Varmaan kuumetta) Ekassa kerroksessa asumisessa on monta hyvää juttua ja yks on se, että uloimmat ikkunat voi pestä ulkoa eikä niitä tarvii avata. Näin ei myöskään tarvii teljetä kissaa pesun ajaksi saunaan tai parvekkeelle… Niinpä me Tassun kanssa pestiin yhdessä ikkunoita – minä ulkoa ja Tassu sisältä – sillä seurauksella, että nyt ne ikkunat kaipaisivat uutta sisäpesua. Mut hauskaa meillä oli!


 


Jokunen silmukka aina silloin tällöin kuitenkin syntyy ja perjantaina pingotin sen omakoolaustrekkingpronaturarevontulimuunokseni Karvisen vintiltä löytyneeseen runkopatjaan. Innoissani ja ylpeänä sitten uuden huivini kanssa lauantaiaamuna ennen töihin lähtöä liihottelin ympäriinsä tyyliin ”Kato ku tuli hieno”! Ja vastaus oli et ”Sä olet nyt niinku joku TROPIIKKILEPAKKO”! Samansuuntainen kommentti tuli yhdeltä asiakkaalta tänäänJ


Sai olla viimeinen revontuleni. Paitsi jos joku tilaa sellaisen. Tämä huivi painaa 182 g ja siinä on käytetty kolmea eri Kool-Aidia ja niiden sekoituksia.


 



 


Viime viikolla taas vietin töissä neljä päivää tärpättihuuruissa. Parina päivänä piirtelin asiakkaiden tilausliinoja ja parina päivänä huoneentauluja ja pellavaliinoja kauppaan. Tänään oli tyypillinen maanantaipäivä ja pyörin vaan ympäriinsä puodissa ja puhelin jonninjoutavia ilman silmukan silmukkaa! Sen verran kuitenkin katselin ympärilleni, että Anjalinin loppukuun tarjoukset löytyvät laatikosta Viikkotarjous.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Nesomaanit


Vaiheikkaan perjantai-illan (josta ei kuulemma saa kertoa kaikelle kansalle) pääsimme lauantaina töiden jälkeen saareen. Sytytimme tulet hellaan, juoksutimme vettä muuripataan ja laitoimme veden lämpiämään. Sen jälkeen oli vuorossa kevään p-mäisin homma eli pöntön tyhjennys. Sitten uskalsimme jo syödäJ


Ruuan jälkeen taistelimme pari tuntia sen mun oman oikean honkamoponi kanssa… Se oli ollut isällä lainassa ja se kuulemma oli huollettu. Jostain syystä se ei kuitenkaan sahannut puita… Välillä käytiin naapurissa kysymässä apuja säätöihin, mutta lopulta oli järkevämpää luovuttaa kun teräkin oli ihan tylsä. Ja sitä paitsi naapurissa oli sauna lämpimänä ja uimaportaat asennettu paikoilleen. Joten talviturkit tuli heitettyä naapurin saunalaiturilta! Vesi oli kylmää mutta ihanaa!


 



 


Illan pimetessä Karvinen ja Tassun kummisetä Ami laskivat meidän uuden verkon veteen ja iltapalaksi paistettiin makkaraa takassa.


 


Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan naapurien kalasaalista ja kauhistuin! Siellä oli kauheasti silakkaa, 5 kuhaa, ainakin 2 lahnaa, särkiä ja yks ahven. Haukikin oli ollut verkossa, mutta se oli onneksi pudonnut. Teki mieli jättää koko verkko nostamatta. Mä en missään tapauksessa halua noin kauheasti kalaa! Kuka selvittää verkon ja kuka ne kalat perkaa? Pakkohan se oli pois hakea – saalis ei olisi voinut olla parempi! Kaksi kuhaa, joista toinen oli iso (omasta mielestämme) ja vielä yksi särki Tassulle.


 



 


Keräsimme rantaan ajautuneet kaislat pariin kekoon ja poltimme ne. Iltapäivällä haravoin pihaa. Karvinenhan ei haravaan koske mutta sain hänet kuskaamaan haravoidut lehdet kompostiin. Arviolta neljä päivää vielä, niin koko piha on haravoitu. Mun pitää myöntää, että olen kyllä siinä suhteessa kieroon kasvanut, että mielestäni haravoiminen on kivaa! Se on vähän niinku käsityöt tai siivoaminen – siinä todella näkee tuloksen!


 


Lopulta päätimme pakata kamat, kissan ja kalat ja palata takaisin sivistyksen pariin. Kalat perkasin vasta kotona – meillä kaikki tykkäävät kaloista…kuten näkyy. Perkaaminen oli talven jälkeen vähän hakusessa, mutta viimeisestä kalasta irtosi fileet jo ihan mallikkaasti! Mistä ihmeestä johtuu, että mä joudun aina perkaamaan? Selitykseks ei mun mielestä kelpaa se et Karvis on vasuri. Uhkasin jo kalastuslakolla, jos mä vielä kerran joudun yksin perkaamaan. Tosin Karvis tyhjensi tiskikoneen, mikä mun mielestä on kotitöistä kaikkein kenkuin…


 



 


Joidenkin mielestä mökkeily on jotenkin hienoa. Kuvitellaan, että siellä vaan maataan auringossa ja grillaillaan ja uidaan. Tähän aikaan vuodesta totuus on että mökkeily on työtä vuorotta. Pitää haravoida, siivota, kaataa ja pilkkoa puita ja mitä kaikkea… Seuraavaksi pitää purkaa katto, paikallistaa vuotokohta ja korjata se. Sitten pitää valaa x kuutiota betonia romahtamaisillaan olevan laiturin korjaamiseksi. Kesällä pitää ehtiä kerätä mahdollisimman paljon mustikoita ennen räkättejä ja sorsia… Ja sit onkin jo syksy…


 


Mut ei voi mitään. Latosaaren auringonlaskut, maailman parhaat löylyt, meri, ahvenet, mustikat (ja Tassu lisää tähän että hiiret)… On se vaan niin ihanaa!


 


Ai niin…Nesomaani on ihminen, jolla on pakottava tarve päästä saareen…

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Synttärilahja


Virallinen Blogikuvaaja Karvinen vanheni eilen ja pitihän hänelle laittaa pakettiin jotain itsetehtyä…


 


 



 


Eipä tuo ihan valmiiksi asti ehtinyt. Jos olisi ollut kortti, niin siinä olisi lukenut et ”Loppu tulee sit myöhemmin”. Liivin työnimenä on Günther. Siks, että lehden malli vaan näyttää sen nimiseltä tyypiltä. Oli muuten tosi vaikeaa löytää miehen liivin mallia – tämäkin lehti on jostain 80-luvun puolivälistä. Yleensäkin miesten malleja löytyy tosi heikosti. Onneksi viime syksynä ilmestyi Sandesilta lehti Gutter&Men, josta löytyy jotain myös pojille ja miehille. Toivottavasti niitä ilmestyy tästä lähtien vuosittain!


 


Tämä liivi valmistuu (joskus hamassa tulevaisuudessa) Gjestalin Maijasta. Karvis valitsi itse värin joskus kauan sitten. Olin yllättynyt, ettei se ollutkaan tylsän harmaa tai vielä kauheampi beessiJ Maija on sopivan ohut ja konepestävä eli osa-aikapoikamiehelle ihan passeli. Ja liivi on toivottavasti hiirihartiasta ja liian kovasta ilmastoinnista kärsivälle ihan hyvä vaihtoehto. Kun se viimein on valmis, niin mukaan pitää kuitenkin laittaa ukaasi, ettei sitä saa laittaa kuivausrumpuun (niin kuin Aloe Vera sukille kävi…)


 


Pojat avasivat paketin yhdessä ja ainakin Tassu tykkäsi paperista ja narusta! Synttäriä juhlittiin paistettujen siikafileiden, valkoviinin ja perunamuusin kera kynttilänvalossa. Siikaa sai pienen nökäreen myös Tassu vaikka Karvis oli sitä mieltä, että se sai oman osansa kaloista jo Sunnuntaina…


 


Taikauskoisena otan tässä tietoista riskiä… Olen kuullut, että villapaidan kutominen miehelle on turmiollista suhteelle. Ja kokemusta aikaisempien suhteiden osalta on kertynyt sen verran, että taikauskoon on ihan syytä… Mut eihän liivi ole niin vaarallinen ku villapaita. Eihän?


 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Kampelavalssi


 


”Ja joskus kampelat kaikki yhtä aikaa päättää,


niin päättää - nyt liikutaan veljet ja käydään pyydykseen!


Ja kalaverkon kun joku niistä kohta äkkää,


niin äkkää – ne toisiaan tuuppien ui silmukaan…”


 


Lasse Mårtenssonin Kampelavalssi on ihan must heti kun tulee aurinkoinen päivä keväällä…tai kun olen hyvällä tuulella tai muuten vaan laulattaa! Melko usein sanoisin…Karvinen on sitä mieltä, että liian usein…


 


Siitäpä aasinsilta päivän tärkeimpään tapahtumaan:


 



Tätä on nyt viis metriä!


 


Huomenissa tämä pitäisi viimeistellä ja jatkoksi tehdä vielä pari pienempää, jotka ei tähän verrattuna tunnu urakalta ollenkaan!


 


Juttelin tässä muutama päivä sitten Brita-tädin kanssa ja hän kertoi arvostavansa käsitöitä juuri siksi, kun ei itse niitä tee. Mulle on monta kertaa käynyt ihan päinvastoin. Vasta kun itse olen jotain oppinut, niin osaan arvostaa muiden tekemiä. Niin kävi kun opettelin Hardangeria – jo alkoi äidin tekemät liinat nousta arvoon arvaamattomaan! Ja tämän kampelaverhon myötä olen oppinut arvostamaan jo edesmenneen Kerttumamman lukuisia virkattuja päiväpeittoja, verhoja ja liinoja.


 


Törmäsin eilen jossain blogissa Virkkausringin ”Virkkaa kesä kotiin” –tempaukseen. Jostain syystä se ei saanut minua kirkuen osallistumaan… Jos kuitenkin joku muu innostuu, niin olkoon Anjalinin virkkauslankatarjous voimassa vielä toisenkin viikon…


 


Jaksaakseen tehdä viisi metriä pakkopullaa pitää välillä rentoutua puikkojen parissa:


 



 


Perussukat. Koko 37-38, lanka Trekking Hand Dyed 65g, puikot 2½ ruusupuuta…

Kesänaapurimme ovat palanneet!


 



Monena keväänä tämä pariskunta rakensi pesänsä talon edessä olevaan kaislatupsuun ja kun vesi nousi, niin pesä lähti purjehtimaan ja he jäivät ilman jälkikasvua. Nyt pesää rakennetaan turvallisempaan paikkaan. Toivottavasti tällä kertaa pesintä onnistuu.


 



 


Tämä herra sähisi niin hurjasti, että jopa Tassu ymmärsi olla tekemättä lähempää tuttavuutta…


 


Ulkoilun jälkeen mummi ja pappa poikkesivat iltakahville ja toivat tuliaisiksi ahvenia – NAM! Sen jälkeen vatsa pömpällään piti ottaa loppuilta rennosti… Hiukan otin lepäilyasentoon mallia viralliselta blogikuvaajalta Karviselta:-)



Me pojat otetaan rennosti!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Spread the Love Award


 


Susu tässä iloisena ja ylpeänä kertoo saaneensa Jossulta sunnuntaina tämän hienon tunnustuksen!



Olen tässä pari päivää miettinyt nuhaisen pääni puhki kenelle sen laittaisin eteenpäin...


Mut kun teitä on niin monta! Minä kun olen niin onnellisessa asemassa, että saan päivittäin olla tekemisissä niin monen hienon ihmisen kanssa. Puodissa tapaan ihania ihmisiä, joiden kanssa jutellessa tulee monesti pohdittua lankojen lisäksi muitakin syntyjä syviä. Palkinto kuuluu teille kaikille! Tiedätte kyllä itse:-)


Erityisesti viime aikoina on ilahduttanut reippaan tyttösen Jampan uusi blogi (siivosi kuulemma huoneensakin, kun menin käymään heillä) ja vierailut Fifin blogissa, jossa saan haistella tuulahduksia seikkailuista vierailta mailta ja opiskelijaelämästä.


Tään tunnustuksen ansaitsis eniten meidän äiti ja isä mut niillä ei ole blogia... Kait:-)

Ohje…Kuka semmoisia lukee?


Ankara räkätauti alkaa olla takanapäin ja tuntuu, että elämä voittaa sittenkin! Nenästä on nahat rullalla kaikesta niistämisestä ja se on iloisen punainen mutta ei enää koko ajan vuoda. Ihanaa!


 


Tautia potiessani olen sentään saanut jotain valmiiksikin:


 


 



 


Oheisen topin alku oli Novitassa vaikka lanka oli ihan muuta (Pantino). Aloittaessani pääntien kavennukset maanantai-iltana huomasin, että kuvion kavennukset olis kaikki pitänyt neuloa 2 nurin yhteen! Mä olin tehnyt oikeinyhteen ja ylivetokavennuksia… Jo kaksi kertaa olin aloittanut etukappaleen – ensin väärillä puikoilla kaksvärisenä, sitten oikeilla puikoilla kaksvärisenä eikä tässä viimeisessä versiossa todellakaan tullut mieleenikään purkaa kolmatta kertaa! Koko oli M ja toppi painaa 322g (uudella digivaa´alla punnittuna). Ohjeessa oli menekki 450g Malibua. Taitaapi olla Malibu aika painava lanka. Toi ei muuten livenä ole ollenkaan noin levottoman näköinen. Vaaleanpunainen-beige-luonnonvalkoinen-yhdistelmä toimii ihan kivasti... Näyttää ihan Triojäätelöltä!


 


Mulla on tapana paasata kaikille mallitilkun tekemisestä, mutta harvemmin sellaisia itse viitsin alkaa väsäämään. Ja se on yks syy, miks meillä puretaan ahkerasti. Tällä kertaa katsoin vaan vyötteestä puikkosuosituksen, joka oli 4-5 ja otin sit puikot siitä välistä ja ainakin neuleen mitat on ihan ohjeen mukaiset (edes joku asia osui nappiin).


 


Tässä vielä lähikuva itse soveltamastani mallineuleesta. Mukana kuvauksissa oli luonnollisesti Projektipäällikkö Tassunen…


 



 


Tietäisipä Projektipäällikkö, miten mukavaa mulla on päivisin töissä! Kaikenkarvaisia asiakkaita poikkeaa ovesta sisään ilahduttamaan meikäläistä. Tässä maanantainen kunniavieraani Guru, joka käyttäytyi lankkakaupassa kuin oikea herrasmies! Tassua en ole koskaan uskaltanut kauppaan tuoda...


 


sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Hector soi sunnuntai-illassa…


Viime viikon aurinkoiset säät sai suunnittelemaan kaikkea kivaa ulkohommaa viikonlopuksi. Piti pestä ja imuroida auto ja haravoida Karvisen pihaa. Ja tietty iltaisin edistää kivoja kässyjä… Herra Sää se vaan oli toista mieltä asioista…


 


Lauantaina sade taukosi sen verran, että sain Corollan kuurattua. Yllätys yllätys – se on edelleen vihreä! Vartin (lue 2,5 tuntia) iltapäivätorkkujen jälkeen otin esiin puikot ja langat ja asetuin mukavasti katsomaan Hairia Teemalta. Kokeilussa on Schoeller&Stahlin Pantino ja malli uudesta Novitasta (alun perin Malibulle). Pantino on syönyt 60% puuvillaa ja 40% akryyliä, kierre on kaunis ja sitä suositellaan tikuttamaan puikoilla 4-5. En itse ole noiden pätkärääkättyjen ystävä, mutta ajattelin kuitenkin mallin tehdä siitä. Alun perin oli tarkoitus tehdä tuo etukappaleen keskiosan kuvio yksivärisellä  vaaleanpunaisella mut se näytti aika kauheelta… Takakappale tuli valmiiksi jo lauantaiaamuna ja töistä lähtiessäni varasin mukaan neljä kerää lankaa ja muistin vielä ohjeenkin! Loin silmukat ja tein muutaman kerroksen ja jotenkin koko tekele oli ihan eri näköistä jälkeä kuin takakappaleessa… Mulla oli väärät puikot! Siispä purkuun. Onneks oli välikäsityö mukana. Joka tapauksessa tykkään Pantinosta. Edellinen puodissani ollut puuvilla-akryyliseos sai luonnehdinnan "kauhean paksu akryyliköysi" mut tää tuntuu kivalta ja hintakin on kohdallaan.


 



 


Kas kummaa kun kaikki mun työt on jotenkin tekeleitä nykyisin. Piti "liukuvärjätä" mut kyllä tämä huivi tulee olemaan perin juurin raidallinen. Haittaa ei – mä kuitenkin tykkään noista väreistä ja jos joku vielä kutsuu sitä lepakoks niin se on kyl sit värisokea!


 



 


Yöllä heräsin neljältä kamalaan kurkkukipuun. Karviselta löytyi hyvät dropit ja aamulla olo oli siedettävä. Sade jatkui, joten lähdimme hakemaan apua Karvisen venekuumeeseen. Käytiin Lohjalla ja Virkkalassa katsomassa kahta venettä. Matkan käytin hyödyksi virkaten sitä ikuisuusverhoani ja sain ihan mukavasti kerroksia aikaan. Jokohan sitä olis yli 4 metriä… Paluumatkalla poikettiin puodissa pisulla ja hakemassa ne unohtuneet 4½:n puikot.


 


Kotiin tullessa olo oli kohtuullisen nuhainen, mutta lähdimme kuitenkin iltakävelylle lähiABC:lta maitoa hakemaan. Koska flunssaisena pitää nauttia paljon nestettä niin mukaan tarttui myös pullo lonkeroa. Siis ihan lääkkeeksiJ


 


Olen tässä viime päivinä huomannut, että meillä on Karvisen kanssa jotain yhteistä. Vähän yli vuorokauden venejuttuja kuunneltuani olen huomannut, että osaan ihan hyvin vastailla ikään kuin kuuntelisin… Pari kertaa olen hermostunut ja tokaissut et "Mun pitää ostaa maustekurkkuja"!


 


Ja me molemmat kuunnellaan Hectoria!

torstai 3. huhtikuuta 2008

Näin meillä...


Istuttiin romanttisesti vierekkäin sohvalla palattuani KIPpailemasta Salosta. Esittelin innoissani Karviselle vaihtoehtoisia kesäriepuja itselleni... Ajatuksena olis että alla olis aina vaan musta toppi ja trikoot, shortsit tai caprit ja päällä joku reikänen tunika tai muu pitsiriepu. Vaihtoehtoja oli ainakin kolme. Yhtäkkiä Karvinen nousi ylös sohvalta ja vastas: "Mun pitäis ostaa maustekurkkuja".


????


Niin et näin meillä:-) 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Keväinen viikonloppu ja ystäviä


Otsikossa on sellainen yhtälö, että käsityöt ei paljoa edisty. Pitäähän asioissa olla joku tärkeysjärjestys sentään! Monen peruutuksen ja sairastelujen jälkeen viimeinkin koitti odotettu viikonloppu, jolloin kummipoikani perheineen tuli Nokialta meille kyläilemään. Alun perin oli tarkoitus kutsua heidät saunomaan ja juomaan Turun hyvää kraanavettä… Nykyään voivat kuulemma saunoa kotonakin ja juotavaksi kelpasi ihan hyvin myös punaviini…


 


Olihan minulla käsityö useinkin käsissäni, mutta montaakaan silmukkaa ei Susulta viikonlopun aikana syntynyt. Ainakin kässäpussi on ollut auki, koska Trekking-sukka oli valkoisenaan Lyyti-koiran karvoista. Tätä pitelin käsissäni – neuloin kaksi kerrosta ja purkasin kolme. Sunnuntaina otin oikein etsiskelyasennon hakeakseni sitä virhettä…eikä sitä löytynyt koskaan!


 



 


Tulossa on siis kolmas revontulihuivini itse Kool-Aideilla värjätyistä langoista. Kolme samanlaista työtä on mulle vähän liikaa, vaikka tää malli onkin ihan jees. Ja kun mun pitää ainakin pikkuisen aina muuttaa mallia niin tällä kertaa lisäykset on kaikki tehty langankierroin. Saapa nähdä mitä ja milloin tästä tulee valmista… tarkoitus olisi tähdä tää omaan käyttöön, joten valmistumista saataneen odotella tovi jos toinenkin! Lankana on Trekking Pro Natura (villaa ja bambua) ja puikot 3½.


 



 


Ja innokas apulainen aina mukana projekteissa:-)

Vanhoja valmistuneita…


..tai uusia-miten vaan. Lupailin jossain vaiheessa (varmaan tammikuussa) kuvan valmistuneesta Mandarin Naturel –paidasta kunhan hattu tulee valmiiksi. Hattu ei koskaan tullut valmiiksi, koska lanka loppui kesken. Ihan niinku mulla ei olisi hyllykaupalla tätä lankaa… Mut kun en halunnut korkata uutta kerää ja halusin käyttää ne innoissani virkatut ylimääräiset kukat, joita en saanut mahtumaan puseroon…viimein loppulangasta syntyikin pikkulaukku ja kukatkin löysivät paikkansa.


 



 


Kun kerrankin blogikuvaaja Karvinen ja käsityöt olivat samaan aikaan paikalla, niin vielä yksi lähikuva Minttumaarista. Lankana siis Teeteen Elegant (villa/silkki) 2 kerää (92g), koko – Jätti. Vähän harmittelin tuota jättimäistä kokoa, kunnes eräs asiakkaani kertoi lukeneensa jostain, että mitä suurempi huivi, sen muodikkaampi!


 



 


Karvinen käy varmaan salaa lukemassa kirjoituksiani. Eilen käytiin Honkkarin tarjouksesta hakemassa mulle digitaalinen keittiövaaka. Eipä tarvii sen enää pelätä, että joku sen tutuista tunnistaa hullun lankakauppiaan punnitsemassa lankanyssäkkää K-marketin hedelmävaakalla…