Tunnisteet

Neule (146) Anjalin (121) Blogikissan seikkailut (117) Lankaa (115) Mökkihöperöt (101) höpöhöpö (72) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (60) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Knit Picks (30) Alpakka (29) Huivi (28) teetee (27) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (23) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (19) Puikot (17) Ulkoilua (17) Katia (15) Tossut (15) sukkalanka (15) tärvellykset (15) Pitsineule (14) Pyöröpuikot (14) valmis 2017 (14) KnitPro (13) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) teetee neulelehti (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) Addi (7) Arvonta (7) Helmi (7) Waves (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) tilausneule (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Puuvillaa (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Primanova (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) puuvillalanka (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Ergonomics (2) Hardanger (2) Hullun Halpa lauantai (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Neulomakerho (2) Regia (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) koru (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) pikkutytön mekko (2) teetee Apollo (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Pellavalanka (1) Pöllöpipo (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Suomi 100 (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Zing Cubics (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) pannulappu (1) ruokaa (1) teetee Hilla (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

perjantai 31. lokakuuta 2008

Perusasiat tuppaa unohtumaan...


 R vitosesta jäi muutamaa metriä vaille kokonainen kerä Mohair Luxia ja otin siitä matkakässyn pimeille automatkoille valovirkkuukoukulla koukutettavaksi. Salomonin solmu numero kakskytjotain tuli valmiiksi eilen.


 


Mohair Lux on ehdottomasti yksi omista suosikkilangoistani. KAIKKI värit ovat toinen toistaan kauniimpia – tosin tuo pinkki on ihan best. Siitä mulla on itsellänikin pari riepua. Salomonin solmu -huiviin käytän aina kaks kerää.


 


Sisäinen insinöörini on kehitellyt systeemin, jolla lanka riittää mut sitä ei jää yli. Virkattuani yhden kerän, lasken montako solmua siitä 180 metristä tuli. Kakkoskerän alusta leikkaan ensin hapsut (niiden metrimäärähän on helppo laskea) ja sitten virkkaan niin pitkään kun lankaa on. Tää on pistämätön systeemi – tuon huivin valmistuttua lankaa jäi 60 cm…


 


Moni blogittaja varmaan ajattelee et Salomonin Solmu – vanha juttu – kuka noita nyt enää tekee? Tosiasiassa tää työ lojuili puodin tiskillä viikolla ja tosi moni ihasteli kaunista kukkakuviota ja opetteli virkkaamaan solmuja. Multa tahtoo välillä unohtua, että kun olen itse tehnyt jotain monta vuotta, niin sama juttu voi jollekin muulle olla ihan uusi ja innostava asia! Olen tässä syksyn aikana törmännyt tähän asiaan monessakin kohdassa:


 



Ihan totta – on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet sukkalangasta, jossa on Aloe Veraa!


Ihan totta – helmirannekkeet on taas suosittu joululahjaidea!


Ihan totta (tää on jo uskomatonta) – eilen yksi asiakas tilasi rullakauluksisen verkkoponchon!


 Ihan totta – vapaa lauantai on edessä ja me lähdemme huomisaamuna mökille laittamaan paikat talvikuntoon. Tuo Halloweeni tuntuu jotenkin vieraalta, joten toivottelen kaikille


 


Hyvää Pyhäinpäivää!


 


 

torstai 30. lokakuuta 2008

Tyytyväisiä



Edellisen postauksen jälkeen saimme laatikon auki ja tyhjennettyä pikavauhtia. Nyt me ollaan Tassun kanssa molemmat tyytyväisiä:


 


 Tassu sai ihanan repimis-, jyrsimis- ja nukkumislaatikon ja minä sain viimeinkin tilaamiani jouluisia taustapainettuja ristipistotöitä:


 


Tauluja, joissa vanerikehykset mukana sekä


 


 


kortteja.


 


Näistä saa heti huomisaamuna puodistani mukavaa ajankulua pitkälle viikonlopulle…

Ongelmajätettä


Minähän olen tunnetusti mahdottoman positiivinen ihminen (tähän ei kaivata kommentteja Blogikuvaalajta). Lähes jokaisen arkiaamuni aloitan Positiivareiden Kokki-Jussin sähköpostiini tarjoilemalla Ajatusten Aamiaisella ja siitä se riemu sitten jatkuu…


 


Viime aikoina on hiukan tuntunut siltä, että positiivinen imagoni on kärsinyt omituisten värimääritelmien vuoksi ja olen vakaasti päättänyt parantaa tapani – kunnes…


 


Tällä viikolla kuulin jälleen muutamasta langasta, joiden valmistus on lopetettu ja muutamasta lankaväristä, joita ei tästedes valmisteta. Sisäinen lankakauppiaani rankkaa nää langat saman tien ongelmajätteeksi ja ne päätyvät saman tien ongelmajäteastiaan, joita puodissani on parikin.


 


Esimerkiksi eilen kuulin, että tällainen Noron Silk Garden väri on poistunut kartasta:


 


Siispä ongelmajäteastiaan päätyi hetimiten 15 kerää ko. väriä samalla kun hinta putosi 12,80 eurosta 9 euroon.


 


Samaan paikkaan päätyivät Aloha Stripes –röyhelöhuivilangat ja 15 kerää tummanlilaa Tovea… ja mitä kaikkea sieltä löytyykään!


 


Jos joku asiakas joskus tekee löytöjä ongelmajäteastioistani niin yleensä hän tulee hyvistä ja edullisista löydöksistään tavattoman iloiseksi. Ja minä ilostun myös, kun pääsen ongelmajätteestä eroon.


 


Siispä uskokaa tai älkää: ”ONGELMAJÄTE” on ihan positiivinen sana! Ja kaikista hyvistä päätöksistäni huolimatta mun oli pakko kertoa tämäkin juttu kun olen sitä sanaa jo kaks päivää ittekseni kikatellut...


 


P.S. Joka tapauksessa yritän tästä lähtien kutsua ongelmajäteastioita LÖYTÖLAAREIKSI!


 


P.S. 2 Ny on pakko mennä auttamaan Tassua tuon Kanavatyökeskukselta tulleen laatikon avaamisessa!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Glögikausi alkoi!


Kellojen siirtämisessä on yks hyvä puoli: Silloin alkaa Susun glögikausi! Otimme varaslähdön jo lauantaina tultuamme viluisena Turun Silakkamarkkinoilta. Meillä oli myös vieraita:


 


 


Glögittelyn jälkeen tämä sakki siirtyi pyykkikoneeseen huopumaan. Näistä tulee myöhemmin näitä: (lanka Tove) ja näitä tyttöjä (lanka Fritids). Tuon kesäisen tonttupojan tyttöystävä otti hatkat jo monta viikkoa sitten ja siitä lähtien kundi on ollut kovin surullinen ja yksinäinen ja synkkinä hetkinään pohdiskellut naisten kataluutta. Ajattelin nyt olisi aika uudelle rakkaudelle…


 


Tosiasiassa mulla ei tähän mennessä ole ollu osaa eikä arpaa näiden tonttujen syntymisessä vaan äitihän ne on ahkeroinut. Oma osuuteni on vasta alussa. Mun homma on huovuttaa ja kasvattaa tonttujoukolle silmiä, hiuksia ja partaa… Jaa no nuo tossut kutaisin ihan itse ja ne onnistuivat ihan mukavasti – vähän koristelua nekin kaipaavat. Lanka on perulainen 100% villa Lima ja tuohon lasten tossupariin meni 2 kerää. Kaikkiin näihin löytyy ohjetta ja materiaalia Anjalinilta.


 


Tässä "hieman juopahatavan lankakauppiaan pullopiilot" pyykkikoneen jälkeen...


 


Omista aikaansaannoksistani en tällä kertaa voi paljoa hehkutella. Tuskallisesti on syntynyt kaksi niin rumaa baskeria, et kamera menis rikki jos niitä kuvais. Jopa Karvinen osaa jo tunnistaa langan, jonka väri on ”koiran oksennus”. Joo joo…tästä lähtien lupaan keksiä vaan positiivisia nimiä väreille – joskus se vaan on aika hankalaa… Ja aloittamani pikkutytön kaarrokejakku meni purkuun kun kypsähdin ohjeen suomennoksessa olleisiin lukuisiin virheisiin. Yhtään ei auttanut, että lanka oli ihanaa Teeteen Primaveraa, jonka neulominen on lankaterapiaa parhaimmillaan!

perjantai 24. lokakuuta 2008

Pää kainalossa



Aina sanotaan et yrittäjän pitää käydä töissä vaiks pää kainalossa. Minäpä tulin eilen kotiin pää kainalossa ottaakseni kuvat viimeisimmistä valmistuneista. Ja pää kainalossa lähdin taas aamulla töihin…


 


Blogikissa teki tuttavuutta irtopään kanssa ja katsoi minuun siihen malliin et "mihin sä jätit loput tästä tädistä"?


 


Olen himonnut tuon mallin toteuttamista koko syksyn – siitä asti kun ekaa kertaa näin sen Marks&Kattensin syysmallistossa. M&K:n mallistot on jo muutaman vuoden ajan olleet suoraan sieltä, joten olen luopunut heidän langoistaan lähes kokonaan ja kun viimeinkin sain tään ohjeen käsiini niin toteutin sen Teetee Alpakasta (jota myös puikot ovat huutaneet jo hyvän tovin). Menekki koko settiin oli 5 kerää. Langan neulominen oli ihanan terapeuttista. Itselläni ei tästä ole neuletta, mutta asiakkailta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista – kevyt, juokseva, ei kutita ja kohtuuhintainen (4,95/kerä).


 



 


Hattu ja huivi ovat molemmat tosi kivoja. Hattu on laakana ihan pannunmyssyn näköinen, mut päässä tosi hauska ja huivi oli perinteistä poiketen kolmion ja suorakaiteen välimuoto. Toimi!


 


 


 


Tässä huivi pingotettuna taas kerran eteisen mattoon. Ilkeä äiskä toimitti Tassun iskän luo yökylään pelkästään yhden huivin vuoksi… pitäisiköhän potea huonoa omaatuntoa? Kuvassa kuitenkin pakollinen kissa eli Tassun pikkuveli Nisse, joka saa välillä aika kovaa veljellistä kohtelua…


 


Myös kämmekkäät ovat kivan näköiset. Jostain syystä mulla on tällä hetkellä sellainen neulesairaus, että kun suunnilleen 600 metriä lankaa on neulottu, niin mulle iskee mahdoton kyllästys. Kämmekkäitä väkersin kaks päivää. Ranneosan resorin neuloin 2½ bambusukkiksilla ja taas tulos oli möykkyä ja muhkuraa. Kuvauksen jälkeen kastelin ne läpikotaisin suihkupullolla ja möyhensin ja kääräisin yöksi pyyhkeen sisään. Konsti toimi! vesi vanhin voitehista!


 


Ai niin…olihan siihen Tassun evakkoon toinenkin syy – maanantai-iltana oli taas Kädentaitajien teemailta ja siellä teimme jouluisia helmitöitä:


 


 


Ihan olen leuhkana – minä poropeukalokin sain aikaiseksi kokonaista kolme enkeliä! Tosin "opea" ja "enkelitohtoria" tarvittiin kovasti ainakin alussa, kun helmet ja metallilanka eivät suostuneet yhteistyöhön! Näitä muuten löytyy Hyvän Mielen Torilta Salossa ensimmäisenä adventtina!

torstai 23. lokakuuta 2008

Clipclapkaks


 


Toistan jälleen itseäni… Eka Clapotis oli tuskaa kun puoleen väliin kun taistelin neulomisen estimien (lue: silmukkamerkki) kanssa, joten se oli harjoituskappale ja piti tehdä toinen. Sama lanka (Gjestal Bris, 50% villaa, 50% soijaa, 4 eur/kerä) eri väri, samat puikot:


 


 


 


Tällä kertaa neulominen sujui ihanan sutjakkaasti…jostain kumman syystä tulos oli paljon tiiviimpää. Nuukailin myös langan kanssa ja tässä huivissa on vaan 4 kerää.


 


En ole ainoa, joka on tähän lankaan ihastunut. Tässä kuvassa kaverukset puolivalmiina viime viikolla:


 


Tämän turkoosin huivin tekijä on tykästynyt lankaan siinä määrin, että muutaman viikon sisällä maailmaan tulevan B-pentueen yksi boxreritulokas tulee saamaan nimekseen BrisJ


 


Valmis huivi kuvattiin jo viime viikonloppuna äidin ja isän mökillä, jossa olimme Tassun kanssa viettämässä isovanhempien päivää. Minä löysin ison määrän suppilovahveroita ja Tassu auttoi Pappaa niiden perkaamisessa:


 


 


Kiinnostus sieniin taisi olla pienempi, kuin viereisellä tiskipöydällä sulamassa olleet kuhafileet…


 


Sillä aikaa kun me isän kanssa perkasimme sieniä, niin Mummi ja Tassu leikkivät yhdessä:


 


 


Tassu oli vierailulla aika kissoiksi…mitä nyt viime hetkinä ennen kotiinlähtöä keksi, että lasikuitutapetti on maan mainio kynsienteroituskohde… Taitaa tulla porttikielto tähänkin huusholliin…


 


Joka tapauksessa kiitokset mukavasta ja rentouttavasta viikonlopusta, (kala-)herkuista, aamupäiväsaunasta ja tietty kortti- ym peleistä!


 

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Aamun oivallus


Miksi niin monella neulojalla on kissa?


No tietty siks ku kissat KEHRÄÄ!


Aurinkoista päivää!

tiistai 21. lokakuuta 2008

Thank You for The Music!


 


Viime viikolla käytiin äidin kanssa leffassa katsomassa Mamma Mian. Kaks tuntia putkeen Abban musiikkia ja ihana hömppärakkaustarina! Ensi hetkestä alkaen teki mieli laulaa täysillä mukana kaikki lapsuusajan fanitusbiisit ja ihana tarina sai kyyneleet silmiin meille molemmille. Ja Meryl Streep on tietysti maailman paras näyttelijä… Kotiin tultua kaivoin naftaliinista Abban kokoelma- CD:n ja siitä asti se on soinut suunnilleen yötä päivää. Ihanaa kun voi ”nähdä” leffan tapahtumat uudelleen ja uudelleen musiikkia kuunnellessaan… Äiti sen sijaan näkee painajaisia siitä, että se käy pyytelemässä anteeksi liian kovaa musiikkia mun naapureilta… Ennen parasta siivousmusiikkia oli Maija Vilkkumaa ja Maarit, mut arvatkaas onko mahtavaa laulaa täysillä ja tanssia imurin ja mopin kanssa Abban tahdissa?!


 


Muitakin korkeita kulttuurielämyksiä olen kokenut viime päivinä. Yksi suosikeistani on jo vuosikymmeniä (ou nou – taas tulee neljänkympinkriisi) ollut ruotsalainen muusikko Eva Dalhgren. Ilman Evaa ei olis aikoinaan tullut ällää ruotisin kirjoituksistakaan! Sanoitukset ovat koskettavia ja musiikki kerta kaikkiaan upeaa. Eva on myös kirjoittanut kirjoja ja viime viikolla ahmin niistä kaksi. Täti Luun Salaisuus löytyi lastenosastolta ja se kolahti heti täysillä! Sankareina oli koirakaverukset Lasse ja Urmas – toinen taksikuski, joka jahtaa kultaa ja toinen koirasairaanhoitaja, joka unelmoi löytävänsä unelmiensa puudelin… Tarina oli sitä luokkaa, että Upponalle (mun opiskeluaikainen suosikkini) on saanut vakavasti otettavan kilpailijan… Ajatelkaapa Urmaksen pohdintoja siitä miten olis hyvä että kyyneleet olisivat eri värisiä tilanteesta riippuen: jos surunkyyneleet ja kiukunkyyneleet ja ilonkyyneleet olisivat kaikki eri värisiä niin kuinka paljon helpompaa olisikaan suhtautua itkevään ihmiseen (tai siis koiraan)! Tai sitä et jos on oikein surullinen ja joku lohduttaa niin miksi silloin alkaa vielä enemmän itkettämään? Tietysti mulle kolahti sekin kun Urmaksen lemmitty ihanainen kiharainen puudelityttö lauloi biisiä ”Lumi teki puudelin eteiseen…” Kaikille en tietenkään tätä voi suositella, koska Shangri Luu –nimisen kaupungin vankilanjohtajana oli ilkeä mopsi…


 


Jotta blogikissa ei vetäisi herneitä nenäänsä paljastusteni takia (tykkään ruåtsalaisesta KOIRAkirjasta) niin pitänee kehua, että Tassun alter egokin on päässyt kirjan sivulle! Kummipoikani äiti ja hyvä ystäväni, joka joskus kauan sitten paljastui kaikesta huolimatta ihan siedettäväksi ihmiseksi koska kuuntelee Hectoria - kirjoittaa työkseen. Kuunaan en menisi Lääkäri- tai Timanttisarjaa ostamaan kaupasta, mut annas olla kun sellainen uunituore putoaa postiluukusta niin se on pakko ahmia kannesta kanteen yhdeltä istumalta! Ja tietysti aina mietin onkohan jossain viitteitä tutuista… Yhdessä pokkarissa oli kerran ilkea ja lihava sairaanhoitaja, jonka nimi oli Susanna… ei ollut kivaa. Viime kesän ankean loman kuitenkin pelasti Timanttipokkari (nro 7), jonka sivulla 61 esiintyy iso mustavalkoinen kissa, jonka häntä oli pörheä kuin pölyhuiska. Kaiken lisäksi kissan nimi on Tassu ja se on norjalainen metsäkissa! Pokkarin Tassu asui Suomenlinnassa ja sille tarjoiltiin katkarapuja…


 


 


Viimeisin kirja-ahmintani kohde oli ihan vähän vakavasti otettavampi teos eli Anna-Leena Härkösen Ei kiitos. Siinäkin oli välillä niin tuttuja tilanteita etten tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Itkusta turpoaa naama ja silmät tulee punaiseks, joten päätin nauraa. Nauruhan tunnetusti pidentää ikää ja naurunrypytkin on ihan kivoja eikös?


 


Mitä enemmän luen, sitä enemmän silmukoita syntyy. Silmukoista tarinoita myöhemmin sillä nyt kömmin peiton alle Eva Dahgrenin ”Kuinka lähestyä puuta” –kirjan kanssa.


 


Hyvää yötä!

perjantai 17. lokakuuta 2008

Pari settiä


 


Pidin jäähyväisneulojaiset Loftille tämän lenkkeilysetin kanssa:


 


 


 


Hatun ohje Kauneimmista Käsitöistä 5/08 (pikkuisen mukaellen) ja kauluri on omasta päästä. Lankaa systeemiin meni melkein kolme kerää.


 


Pipo piti taasen tehdä kahteen kertaan, koska törmäsin jälleen kerran pyöröpuikko-ongelmaani. Vitosen pyöröillä neulottu alaosa oli epätasaista ja möykkyistä – vitosen sukkapuikoilla neulotut kavennuskerrokset ihan kauniita! Ja ne pyöröt oli vielä Addit! Onko pyöröillä neulomisessa joku ihmeellinen niksi joka ei mulle aukea? Kakkoskierroksella neuloin homman pitkillä puikoilla ja ihan hyvältä näyttää – syytä onkin, koska tälle on jo olemassa ihan oikea käyttäjä tuon lommoposkisen mallini lisäksi.


 


Tuo kauluri on osoittautunut mainoiksi lenkkikaveriksi (niinku mä muka olisin ahkerakin lenkkeilijä…). Se suojaa kaulan, mutta ei kuumota kroppaa ja pysyy paikoillaan vauhdissa paremmin kuin kaulahuivi! Ensin neulotaan resoria 15 cm ja loppuks virkataan verkkoa niin kauan kuin lankaa riittää… Parhaat keksinnöt on yksinkertaisia!


 


Tämän baskerin malli kolahti! Ohje oli jo alunperinkin pitkille puikoille ja pitihän tuota jauhelihan väristä Freedom Spirittiä saada kokeillaJ Lankaa meni alun toista kerää. Malli löytyi Suuri Käsityölehti 10/08:sta.


  


Ja koska mulla oli käsissäni melkein kokonainen kerä niin jatkoin samassa lehdessä olevalla kaulahuivilla. Tuo vinksinvonksin neule kiinnosti ja 4,5:n valopuikot kaipasivat silmukoita. Vinksinvonksinneulominen ei sit ollutkaan ihan NIIN hauskaa, kun alun perin kuvittelin, mutta nyt tekis mieli kokeilla samalla systeemillä jotain kahdella eri värillä. Jätetään hautumaan…


 



Clapotis kakkonen on melkein valmis ja puikoilla on myös ihan kivan mallinen pitsihuivi Teeteen Alpakasta. Ja muutama muu...


 


Arvatkaapa mitä tapahtui sinä päivänä kun päätin, että tästä lähtien teen vaan yhtä neuletta kerrallaan?


 


Aloitin kolme uutta!


 


Hyvää viikonloppua!


 


 


t. Susu ja bloggaava Tassukissa

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Mökkihöperyys hellittää


Tähän aikaan vuodesta alkaa pikkuhiljaa mökkihöperyys hellittämään. Minulla. "Meidän pojat" on asiasta eri mieltä. Blogikuvaaja haluaisi saareen vuoden kaikkina viikonloppuina puhumattakaan blogikissasta. Onneksi äänestyksissä puheenjohtajan ääni ratkaisee (hah hah – Karvisen pitäis joskus miettiä mitä suustaan päästää kun tituleerasi tässä päivänä eräänä mut "perheen" puheenjohtajaksi…)


 


Ja ihan totta – mullakin on tähän vuodenaikaan mökkeilyyn varsinainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta tekee mieli käydä siellä niin kauan kuin keli sallii – toisaalta olisi mukavaa olla viikonloppu vaan kotona ja tehdä joskus kunnon ruokaa ja istua lämpimässä kuivassa sohvassa kutomassa telkkaria katsellen...


 


Syksyllä tuntuu koko ajan että on kamala kiire viikonloppina. Pääsen lauantaina yhdeltä töistä, kaahaan kotiin, jossa pakatut kassit (ja kaupassa käynyt mies) jo odottavat. Vaihdan vaatteet, narraan karjuvan kissan koppaan ja sitten mennään. Mökille päästyä on kiire saada tulet hellaan, jotta edes illalla saunan jälkeen olisi asuttavan lämmintä ja kuivaa. Yleensä puut ovat kosteita ja syttyvät hitaasti. Savu tulee sisälle eikä piipusta ulos niin kuin pitäis. Ja kaikki paikat on kosteita ja kylmiä...


 


Seuraavaksi on kiire metsään. Ennen kuin tulee liian pimeää. Karvinen jää suosiolla lämmittämään mökkiä ja laittamaan saunan padan alle tulen. Tää on se hetki kun Susu rauhoittuu kiireestä! Metsässä on ihanaa kävellä ja samalla nollata viikon asiat. Lauantaina tulin mettäkeikalta takaisin onnellisena, märkänä, koivunlehtiä ja neulasia hiuksissani sekä saaliina 4 litraa supikksia:


 


 


Ennen saunaa vielä nostettiin soutuvene talviteloille:


 



 


Blogikissa nautti olostaan täysin tassuin. Vähän on siitäkin tullut hienopöksy, koska asioille piti päästä hiekkalaatikolle sisälle. Märkä mustikkapuska ei houkutellut… Muutenkin Tassua kohdeltiin kaltoin. Ylistimme sen mahtavan kokoista saalismyyrää ikkunan takaa sisältä, mutta jätimme sen nauttimaan ateriansa terassille. Uskomatonta, miten kovaan ääneen voi kissa mouruta, vaikka sillä on myyrä suussa! Toisaalta…osataan me ihmisetkin puhua ruoka suussa…


 


Sunnuntaiaamuna lähdin uudestaan metsään parin kaffekupin jälkeen heti kun aamu valkeni. Saalis oli edellisen päivän veroinen ja sienestäjä onnesta soikeana. Pitää vaan sopeutua siihen, että saareen suppikset ilmestyy vähän myöhemmin.


 


Sienikierroksen ja aamupalan jälkeen oli laiturihommien vuoro. Ponttooni piti hilata pois jäiden armoilta ja viritellä "talvilaituri" tilalle. Ilman paikalle ilmestyneiden naapurien apua olisi homma ollut huomattavasti hankalampaa… Selkävaivaiset kertoivat vaivoistaan vasta jälkikäteen ja talkoomuonituskin oli tasan yks keskikalja. Kyl taas nolotti varsinkin kun kummipoikakin sai vielä ahvenet evääksi. Suuret kiitokset avusta jälleen kerran!


 



 


Aina vaan kiirettä…lopuks oli kiire lähteä kaupunkiin ennen kuin tulee pimeää…


 


Mut silti – tälle mökkihöperyydelle ei kerta kaikkiaan voi mitään...mökkeily on vaan niin KAMALAN ihanaa...

tiistai 14. lokakuuta 2008

Valoisaa syksyä!


 


Syksy on ihanaa aikaa. Pimeinä iltoina saa hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvannurkkaan kutimusten kanssa ja poltella kynttilöitä. Kynttilät ja villikissa samassa taloudessa on kuitenkin pikkuisen riskialtis yhtälö – miltä näyttäisikään blogikissa ilman viiksiä tai häntä karvattomana? Ratkaisimme viime viikolla ongelman näin:


 


 


Tassuturvallinen kynttiläpurkki:


 


Iso lasipurkki, jonka pohjalla on kissanhiekkaa! Pysyy pöydällä myös hepulikohtauksen aikana. Ja jos tuonne on pakko pistää nenänsä niin sietääkin menettää viiksensä…


 


Seuraava ongelma olikin sitten se, ettei valo riitä neulomiseen… Vaan eipä hätää – kaivoin esille viime syksyn hassuimmat turhakkeet:


 


Tässä valopuikoilla työn alla kaulahuivi Freedom Spiritistä:


 


Välillä on hauskaa myös virkata:


 


Salomonin solmuja valokoukulla. Lankana Mohair Lux.


 


Kun ensimmäistä kertaa kuulin noista valopuikoista ja –koukuista niin ajattelin et ne varmaan saa vuoden turhakkeen arvonimen! Mut pitihän niitä kokeilla ja ne on tosissaan mainiot! Ledivalo näyttää just muutaman silmukan molempiin suuntiin. Viikonloppuna tikuttelin tuota kaulahuivia pelkän takkatulen valossa ja eikä mikään automatka tunnu liian pitkältä kun aika kuluu mukavasti valokoukulla virkaten...


 


Kun nyt aloin hehkuttelemaan noita ledivaloja niin on ihan pakko näyttää myös hauska ruotsinlaivatulianen:


 


Kyl nyt kelpaa nyppiä kulmakarvoja kun pinseteissäkin on ledivalo!


 


 

torstai 9. lokakuuta 2008

Äiti ahkerana


Meidän äiti on aloittanut jouluvalmistelut hyvissä ajoin:


 


 


Lanka: Tove (parrassa Canto)


Puikot: 5-5½


Menekki: 1 lankapaketti = kaks tonttua


 


Rohkenen julkaista nämä Glögipullon vartijat omissa valmistuneissani, koska minä pikkuisen autoin huovuttamalla ja kasvattamalla herroille parrat (eikä äidillä ole blogia, jossa julkaista…). Itse asiassa nämä herrat ovat lymynneet hattuhyllylläni (Tassua piilossa) huovutusta odottamassa jo hyvän aikaa – viime aikaisten onnettomien huovutuskokemusten jälkeen pelkäsin, että pilaan nämäkin. Mutta vanha kunnon Tove-lanka käyttäytyi niin kuin ennenkin! Lankapaketteja ohjeineen saa tietysti puodistani


 


Omista tekemisistäni en voi pahemmin hehkutella… Sukka kakkoset on teritetty (on muuten hauska ilmaisu) ja luulen että kaksilla ehjätyillä villasukilla tulen taas toimeen muutaman tovin. Tällä kertaa bambuiset raitavarret saivat terät Trekkng Hand Artista. Ihan kokonaan yhtä ja samaa lankaa molemmissa sukissa kantapäistä varpaisiin!


 


Viikonloppuna testasin Brisin, Liman ja Mohair Luxin konepesunkestävyyttä. Kaikissa on suosituksena käsinpesu… Villaohjelmalla kolmessa kympissä kaikki selvisivät mainiosti huopumatta! En tietenkään voi kenellekään suositella näiden konepesua mut kerronpahan vaan…


 


Blogikuvaaja Karvinen on heittäytynyt varsinaiseksi välineurheilijaksi ja hankkinut uuden kameran. Mun mielestäni hän ei todellakaan tarvinnut uutta kameraa ja tietysti jäkätin asiasta (ajatelkaa miten paljon LANKAA samalla rahalla olis saanu). Perun jäkätykseni, koska vanha kamera ei mennyt vaihdossa vaan se asustaa nyt mun olkkarin lipaston laatikossaJ Ohjekirjaa kannattais varmaan lueskella… Kaahasin eilen kotiin tuhatta ja sataa ehtiäkseni kuvaamaan noi tontut ilta-auringossa. Voisko joku kertoa mulle mihin asentoon se kuvausnappula pitäis kääntää ettei tuo valkoinen olis noin kirkas?


 


Kun kamera on lähellä ja käyttövalmiina voi joskus onnistua hankkimaan todistusaineistoa myös blogikissan tekemisistä:


 


 


Yhä ylös yrittää… Nyt se sit on keksinyt tämänkin kiipeilykohteen! Yhtenä päivänä ihmeteltiin miten tuo paperinaruenkeli on päätynyt lattialle... Kiipeily yläilmoihin sujui ihan mallikkaasti ja mitään ei pudonnut tai mennyt rikki. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi pelastaa kaikki herkät esineet Tassun "Rappusilta".


 


Noi tulppaanit on muuten meidän isän tekemiä!

tiistai 7. lokakuuta 2008

Suutarin lapset…


 


Totuus löytyy vanhoista suomalaisista sananlaskuista vai mitä mieltä olette kun lankakauppiaan omat sukat näyttää tältä:


 


 


Samanlaisia mulla on kolme paria… Pariin vuoteen olen käyttänyt pelkästään villasukkia tai sit en sukkia ollenkaan. Onhan nämä uudet aloeverat ja bambut hyviä lankoja, mutta ei nekään ikuisia ole! Käytän omiin sukkiini lankoja, jotka on jääneet malli-, lahja- tai tilaussukista, joten omat sukkani ovat aina mielenkiintoisen raidalliset… Ja onhan se sitten hauskaa näyttää asiakkaille, että tuosta kerästä syntyy tämännäköistä raitaa ja tuosta tällaista ja kaikki värimallit löytyy omista sukista! Kätevää… (Lue: seli seli)


 


Nyt on ensimmäiset kolmista saaneet uuden elämän:


 


Varret on vanhoista sukista. Kuiville kantapäille ja jalkaterälle hoitavaa ja kosteuttavaa aloe veraa ja jojobaa ja hikoileville varpaille kosteutta sitovaa bambua.


 


Kun ekologisuus ja funktionaaliset langat on päivän sana niin minähän olen suorastaan trendikäs kierrätysvarsieni kanssa! Aikaakin säästyi ainakin kolme tuntia kun varret oli valmiina… Selittää täti jonka kaupassa on myytävänä äkkiä laskien yli kymmentä erilaista sukkalankaa…

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Vanhapiikatäti kommentoi


 


Perjantaina Salon kouluissa vietettiin taksvärkkipäivää. Minäkin olin luvannut taksvärkkiin osallistua ja tasan kymmeneltä puodin ovi aukesi ja sisään porhalsi nuori neiti Kata.


 


Ensi töikseen hän inventoi poppanakuteet ja pyyhki pölyt poppanahyllystä (tylsä homma, jota olin itse lykännyt jo muutaman viikon). Sen jälkeen oli rosee-heijastimien vuoro. Näitäkin olin suunnitellut kieputtavani heinäkuussa… Näytin yhden ja sen jälkeen Kata kieputteli loput. Melkein huolestuin, kun tyttö ei suostunut pitämään taukoa ennen kuin kaikki heijastinlanka oli käytetty ja ajattelin että kohta se pökertyy nälissään… Loppuihan se nauha viimein ja Kata haki meille evästä Heseltä…


 


 


 


Nuoria usein parjataan (varsinkin me, joilla ei ole omia lapsia…), mutta tällä kertaa täytyy vanhapiikatädin antaa kiitokset! Kaikki työt eivät aina ole mukavia ja kaikkea ei osaa, mutta kauniit käytöstavat ja oikea tekemisen ja oppimisen asenne vievät elämässä pitkälle!


 


Kiitos Kata avusta ja mukavasta päivästä!


 


p.s. Äitinsäkin voi taputtaa itseään tyytyväisenä olalle hyvästä kotikasvatuksestaJ


 


p.s2 Toi heijastinlanka on ihan tosissaan toimiva juttu:


 


perjantai 3. lokakuuta 2008

BB ja Salkkarit


Kuulostaako siltä, että meikäläinen on telkkarin orja? Kovin korkeaa sivistystä ei meikäläinen telkkarista ammenna, mutta noiden ansiosta on tälläkin viikolla pari kässyä valmistunut.


 


Ensimmäinen oli ”Salkkarit-hartianlämmitin”. Sen tein tilauksesta ja se häipyi puodista ennen kuin todistusaineistoa ehdittiin tallentaa kameralla. Luulin, että alkuperäisestä mallikappaleesta olisi kuva mut se on jossain kummassa formaatissa jota tämä vuodatus hylkii… Joka tapauksessa siihen meni kaksi kerää pinkkiraidallista Mohair Luxia. Lämmittimen nimi juontaa juurensa edelliskesään, jolloin yksi asiakkaani tuli puotiin äidiltään perimänsä koinsyömän hartianlämmittimen kanssa ja pyysi tekemään samanlaisen ja ohjeen. Täti oli nähnyt Salkkareissa jollain nuorella tytöllä samanlaisen… Näitä tehtiin moneen joulupakettiin jo viime vuonna – helppo, nopea ja menee vähän lankaa eli suht´ edullinen lahja… Oma hartianlämmittimeni on käytössä lähes päivittäin, mutta se on sen verran kulahtanut ja Tassukin on sitä käsitellyt, joten enpä taida siitä kuvaa laittaa.


 


Karvinen inhoaa BB:tä sen verran, että ei siedä olla samassa huushollissa tai ainakaan samassa huoneessa tämän Subin idioottiohjelman kanssa. Minä sen sijaan tunnustaudun tirkistelijäksi, joka ohjelmoi iltansa BB:n mukaan (sitä extraa en kyl ehdi kattomaan). Viimeistään kymmentä vaille kymmenen tällään itsen sohvalle katsoakseni kakkoselta uutiset ja siiten vaihdan Subille… Mutta ilman BB:tä olisi varmaan blogikuvaaja edelleen lakossa varpaat jäässä. Näitä BB-sukkia ei siis tarvinnut neuloa ollenkaan salassa ja ne valmistuivat juuri sopivasti nimpparilahjaksi:


 



 


Lanka: Hjertegarnin Bamboo Strompegarn (Tassu söi vyötten =auttoi neulomisessa, mutta muistaakseni siinä on 60% villaa, 25% Bambua ja loppu polyamidia)


Koko: 41-42


Langan menekki: 73g


Puikot: 2½


 


Eilen sitten testailtiin uutta kameraa ja tässä vielä muutama kuva Clapotiksesta in action:


 


 



Onhan se iso… Eikä kutita eikä pistele yhtään! Tää on taas sellainen lanka, josta Susu tahtois jotain itselleen (toi väri ei oo mun). Kukahan neulois?


 


P.S. Salkkareita katson vaan keran viikossa. Ei siks etten haluis mut kun mä eläydyn niihin juttuihin niin et verenpaineet nousee pilviin. Välillä soitan Salkkareiden jälkeen äidille ja kysyn mitä siinä tapahtui...


 


Tulipahan tunnustuksia...


 

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Syyslankoi


Blogikuvaaja on ostanut itselleen taas uuden lelun eli kameran. Minä tietysti teen kaikkeni, jotta uuden kameran toimintojen opetteluun olisi tarpeeksi aineistoa!


 


 


Tämä ihanuus on nimeltään Bris. se on 50/50 villaa ja soijaa. 50g:n kerässä on 100 m ja puikkosuositus 5½-6. Sain ensimmäisen värin tästä löyhäkierteisestä, pehmeästä ja kohtuuhintaisesta ihanuudesta sormiini jo kesällä, mutta kun huomasin, että muita värejä saapi odotella, niin se unohtui jonnekin taka-alanurkkaan odottelemaan kavereita.


 



 


Clapotis on jo jonkun aikaa kutkutellut puikkosormiani ja tässä viimein törmäsin lankaan, joka ilmoitti haluavansa sellaiseksi. Suunnilleen viikko sitten tää huivi alkoi viimein edistyä, kun sain Jaanalta hyvän vinkin ja nypin kaikki inhottavat neulomisen estimet (lue: silmukkamerkit) pois puikoilta ja annoin puikkojen kilistä! Pitihän tätäkin purkaa, kun laskelmissani jokin juttu meni pieleen ja jouduin korkkaamaan viidennen kerän ihan muutaman metrin verran. Kenkuttaahan se kun lankaa jää melkein kokonainen kerä, joten purin lopun kavennuskerrokset ja jatkoin huivia vielä muutaman mallikerran pidemmäksi ennen kavennuksia. Lankaa jäi juuri sen verran, että tein mallitilkun, joka kävi äsken pyykkikoneessa pikkupöksyjen kanssa:



 


Eli tässä langassa on ihan aiheellisesti se kädenkuva pesupaljussa… Tilkku (nykyinen möykky) oli alkuun 12x15 cm. Positiivisesti ajatellen tämäkin lanka sopii mainiosti huovutettavaksJ


 


Pikkuisen on huono omatunto siitä, että Blogikissa piti tämän huivinpingotuksen takia toimittaa evakkoon Piikkiöön. Minä sentään kestän blogikuvaajaa  paremmin sen, että Tassulla on pakottava tarve yrittää kiivetä sälekaihtimia pitkin kohti kattoa kello neljä yöllä… Mut arvatkaas onko juhlan paikka kun saa ihan rauhassa kipata koko kässäpussin sisällön olkkarin lattialle pelkäämättä, että langat joutuvat parempiin suihin!


 


Toinen mulle uusi lanka on Freedon Spitrit. Putiikin hyllystä löytyy nää 4 väriä tästä 100 % villasta. Puikkosuositus on 4 ja lankaa 50g:n kerässä on 120 m. Omasta mielestäni tää on ihan kivan näköinen lanka, vaikka eräs Mopsien Kanssa Neulova Henkilö luonnehtikin tätä jauhelihan näköiseksi… Tämä on vasta neljän kerroksen ajan ollut puikoilla; työn alla on Suuren Käsityölehden barettimalli jonka SAA toteuttaa perinteisillä pitkillä 3½ ja 4 metallisilla puikoilla. NAM!


 



 


Vielä yksi testilaukaus uudella kameralla eli paljon kaivattua yksiväristä OHUTTA sukkalankaa. Katian lanka on 50g: kerässä ja lankaa on 200 m. Tästä joku innokas pitsiaddikti tekee ihania sukkia pukinkonttiin. Langan koostumus on 70/30 villa/polyamidi ja ainakin kerässä se tuntuu niin suloisen pehmeältä, että kävis varmaan huiveihin ja vaiks vauvaneuleisiin…


 



 


En edes kehtaa kertoa, mitä puikoilla on seuraavan tunnin ajan kun tyhjennän aivojani sohvalla BB:n seurassa… Mut ihan totta – syynä on aikapula ja palelevat varpaat. Kyl tääkin julkiseksi varmaan piakkoin tulee, sillä enhän mä koskaan saa pidettyä suutani kiinni noloista jutuista!