perjantai 21. marraskuuta 2008

Perinteisiä


Pari vuotta siiten tuli puotiin monasti tytteleitä, jotka katselivat lankoja ja kun kysyin suunnitelmia niin aina kuulin vastaukseksi et "Fifi".. Nyökyttelin tietäväisen näköisenä ja kyselin tarvittavaa lankamäärää ja puikkokokoa... Meni aika monta viikkoa, ennen kuin puotiin tuli joku, jolta kehtasin kysyä et mikä se sellainen Fifi on… Siihen aikaan en ollut kuullutkaan neuleblogeista enkä Ullaneuleesta ja arvatkaapas nolottiko?! Loppujen lopuksi veetti aivan sairaasti se, että sille ihan tavalliselle salmiakkikuvioiselle huiville oli annettu kummallinen nimi, jota tavallinen pullianen ei ymmärtänyt! Sen jälkeen Fifi-huiveja on meikäläiseltäkin syntynyt jokunen…


 


Viimeisin on viime viikonloppuna lauantaiyönä aloitettu rentoutumisneule. Lanka: Marks&Kattensin New York, menekki 2 kerää ja luonnollisesti neuloin ensimmäisen kerän uusilla kutosen metallisuoriksillani, tokan kerän aikana silmukoita oli niin paljon, että oli pakko siirtuä kutosen pyöröADDEIHIN:


 


Olen viime aikoina alkanut suhtautumaan hiukan epäileväisesti noihin kirjaviin lankoihin, Kerällä ne näyttävät ihanalta, mutta valmis tuotos saattaa näyttä ihan yököltä. Tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen! Kokomuovisen (=100% akryyliä) New Yorkin värit ovat suoraan taivaasta ja neulominenkin oli yllättäen mukavaa! (Purkaakin sitä voi – kysykää vaikka meidän puodin purkumestariltaJ = meidän äiti).


 


Toinen tällä viikolla valmistunut on ikuisesti suosittu Salomonin solmu –kolmiohuivi. Lankana taattu luonnonvalkoinen Kitten Mohair (2 kerää) ja tietysti virkattu 4:n valokoukulla suurimmaksi osaksi pimeässä. Reunat viimeistelin  iänikuisten hapsujen sijaan viuhkoilla. Muistan nähneeni tämänkaltaisen viimeistelyn Mary Oljen kirjassa, mutta kirja on tällä kertaa lainassa, joten en ole ihan varma, onko reunat  ohjeen mukaiset vai oman mielikuvan mukaan sävelletytJ



 


Messuilla ensi kertaa livenä tapaamani MarjuJ sekä Edina ovat muistaneet blogiani tunnustuksella!


 


Iloisena ja ylpeänä pokkaan ja kiitän kunniasta! Tällä kertaa en kuitenkaan laita tunnustusta eteenpäin kellekään nimetylle blogille – valinta olisi liian vaikea. Nappaa mukaasi, jos kirjoittelet siksi, että haluat lukijasi päivään pikkuisen aurinkoa, hyvää mieltä ja hymyä! Niitä asioita tässä maailmassa ei koskaan ole liikaaJ


 


p.s. Vaikka kummallinen ja ihanainen lumi valaisee maailmaa jopa täällä Turussa niin muistutan et:


 


Enää 32 aamua ja päivä on kokonaisen minuutin pidempi!


 


 


 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!