Tunnisteet

Neule (147) Blogikissan seikkailut (124) Anjalin (123) Lankaa (116) Mökkihöperöt (108) höpöhöpö (73) Valmis 2013 (65) Sukat (64) Valmis 2015 (64) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Huivi (32) Alpakka (31) Knit Picks (30) teetee (28) valmis 2017 (26) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (24) Verkkolankakauppa (22) vauvaneule (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) Puikot (17) Ulkoilua (17) sukkalanka (17) Katia (15) Pitsineule (15) Tossut (15) tärvellykset (15) KnitPro (14) Pyöröpuikot (14) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) Pallas (10) SMC (10) lapaset (10) teetee neulelehti (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Sukkasato 2015 (9) Helmi (8) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) Waves (8) tilausneule (8) Addi (7) Arvonta (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Primanova (5) Puuvillaa (5) puuvillalanka (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Ergonomics (3) Hullun Halpa lauantai (3) Neulojan ensiapupakkaus (3) Neulomakerho (3) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) Zing Cubics (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) käsityönäyttely (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Hardanger (2) Juuret (2) Kesäkauppa (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Mathildedahl (2) Pellavalanka (2) Regia (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Suomi 100 (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) koru (2) mekko (2) palmikkoneule (2) pikkutytön mekko (2) pop up (2) teetee Apollo (2) teetee Hilla (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Katia darling (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lankakakku (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Pöllöpipo (1) Rainbow (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Sirdar Baby Bamboo (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Valeampiaispesä (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) neuletekniikka (1) pannulappu (1) ruokaa (1) saumat (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

lauantai 27. syyskuuta 2008

Maine meni (blogikissalta)


Susun (ja mun) ystävä haluaa nähdä miten blogia päivitetään, joten minä päätin näyttää sen hänelle ja samalla kertoa omasta viikostani, joka alkoi aika nolosti…


 


Viime sunnuntaina ystäväni Artturi toi minulle kalasaaliinsa: kaksi ahventa, kaksi särkeä ja silakan. Susu ne sitten fileroi, mutta minä en jaksanut syödä kuin yhden! Arvatkaapa oliko nolo tilanne? Näin ei ole käynyt koskaan ennen. Ehkäpä syynä oli vuorokauden mittainen kirmailu ihanassa meri-ilmassa mökillä, aamupalaksi nauttimani kaksi hiirtä ja kummeilta kerjätyt viisi ahventa… (oikeasti niitä oli kahdeksan, mutta kolme säästettiin pahan päivän varalle).  Tulipa huomattua että ahvenvatsani ei sittenkään ole pohjaton. Artturi meni pettyneenä kotiinsa koska en edes jaksanut leikkiä vaan uupuneena makoilin sängyllä koko illan:


 


 


Tällä viikolla heräämisen aikaan on joka aamu ollut sumuista:


 


Kun Susu lähtee töihin, niin maailma alkaa jo kirkastua:


 


Kun Susu tulee taas kotiin niin aurinko on jo menossa piiloon. Tarkoittaakohan tää sitä, että talvi on tulossa…


 


 


Melkein joka ilta me ollaan käyty rannassa kävelyllä. Torstaina asiasta piti järjestää äänestys, koska ulosmenon vaihtoehtona oli imurointi. Voitin äänestyksen kirkkaasti 5-2. Mulla oli äänestyksessä neljä tassua ja yksi häntä ja Susulla vaan kaks kättä…


 


Eilen oli hauska todeta, että vaikka maineeni pohjattomana ahvenherkkusuuna onkin mennyttä, niin ystävyys säilyy. Meinattiin Artturin kanssa hermostua kun minä olin parvekelasien sisäpuolella ja ystäväni kaloineen ulkopuolella ja emäntä vaan puhuu puhelimessa! Lopettihan se viimein ja me ystävykset pääsimme saaliin jakoon:


 


Tuliaisten kadottua parempiin suihin ystäväni ja emäntäni olivat joutua riitoihin kun ystäväni olisi tehnyt mulle lelun sohvalla olevasta Mohair Lux –kerästä ja se kiellettiin ankarasti. Suorasukainen pikkumies ihmetteli moista ryppyotsaisuutta ja tokaisi: ”Pitäähän sulla olla lankaa vaikka kuinka paljon kun sulla kerran on se lankakauppa!” Riitaan löytyi kuitenkin ratkaisu vaatehuoneen lattialla lojuvasta hätävaralankakassista ja pääsimme leikkimään:


 


Leikin jälkeen taas uni maistui – melkein aamuviiteen asti…


 


 

Syyskuuta on vielä jäljellä!


Nyt kuuluu kummia sillä viimeinen "dead line syyskuussa" valmistui jo eilen:



Malli on Lanett Klassikot -lehdestä ja lanka tietysti Lanettia. Kukat olis pitänyt kirjailla, mutta kun kerran naapurin Vuokolta (Salon Nappi) löytyi nuo söpöset kukat niin menin yli siitä, missä aita oli matalin. Kirjonta kun ei ole ihan mun juttu... Alkuperäisessä mallissa oli sukkahousut, mutta päätimme jättää lahkeet auki - puvun saaja kun on pitkäjalkainen tytteli. Ja kun tätä pukua on tehty kauan ja hartaasti niin olisihan se sääli, jos heti jäisi pieneksi!


Ihan kokonaan en tätä ole tehnyt. Nutun miehusta ja hihat oli valmiina kun tämä tuotiin putiikkiin pari viikkoa sitten. Ristiäiset oli liian lähellä kuulemma...


Hatussa oli hauska rakenne:



Iltapäivällä Ellu tulee Kangasalta ja tulossa on oikea tyttöjen ilta! Kokkaillaan, nautitaan punaviiniä ja tarinoidaan tämä maailma uuteen uskoon!


Toivotan yhtä hauskaa viikonloppua myös kaikille lukijoilleni!

torstai 25. syyskuuta 2008

Takkuinen blokiviikko


Tällä viikolla ei oikein ole blogijuttuja pukannut runosuonesta ulos. Ei sillä, ettei tapahtumia olisi ollut kerrakseen, mutta on taas se aika, jolloin päässä on jutunjuurta vaikka kuinka mut ne ei vaan tuu sormien kautta näppäimistölle. Eikä ole oikein mitään kuviakaan. Kävijälaskurikin häipyi bittiavaruuteen... Siispä olen katsonut töllöä ja kutonut illat kaiket.


 


Eilinen ilta meni Kauhajoen tapahtumia seuratessa ja miettien mitä voisin sanoa. Mieli oli ihan tyhjä… Ajankohtaisessa Kakkosessa oli tutkija (nimeä en muista) joka toi julki asian, jota minäkin olen muutaman vuoden pyöritellyt mielessäni. Hän nimittäin sanoi että luokaton lukio ei voi olla kenenkään järkevän ihmisen keksintö! Nyt kun jokaisen asiaa kommentoivan tyypin puheissa toistuu useasti sana "yhteisöllisyys" niin olen tämän eilisen sedän kanssa ihan samaa mieltä. Pari vuotta sitten kummityttöni pääsi ylioppilaaksi ja lakkiaispäivän iltana he menivät pienellä porukalla ulos syömään ja juhlimaan. Ihmettelin miksi ei koko luokan voimin niin tytteli kertoi ettei edes tunne omia luokkatovereitaan! Miten luokattomassa lukiossa voi olla jotain yhteisöllisyyttä? (pohtii vanha täti joka ei asioista oikeasti mitään tiedä). Toisaalta - eihän porukoihin voi pakottaa ketään, joka ei oikeasti sitä halua…


 


Tänään päivä kuitenkin piristyi. Äiti hyppäsi kyytiin aamulla ja meillä oli mukava aurinkoinen työpäivä! Sain osan etukäteen sunnittelemistani hommista hoidettua ja kotimatkalla poikettiin Kaarinaan Penkolaan. Ja - Ha haa – Pääsimme sieltä ulos ostamatta yhtään mitään! Muistin myös ostaa kahvia, jota ilman huomisaamu olisi ollut ankea…


 


Sähköposti kertoi, että MarjutJ:n blogissa oli minulle jotain:


 


 


 


Suurkiitos viikon piristyksestä! Jos on sopivaa niin lähetän sen bumerangina takaisin sekä


 


Annalle, joka joskus kauan sitten opasti minut blogien maailmaan


Jossulle, joka huolehtii kauppiaan mallitöistä kun en itse saa mitään aikaiseksiJ


Maaritille, onnea avioelämälle!


MinnaP:lle, joka sai minut huomaamaan et kannattais lukea ohjeet joskus...


Fifille, joka on mopsien lisäksi myös kissaihminen ja jonka tapaamista odottelen jo…


Marialle, joka poikkesi ohikulkumatkallaan tuppukylän lankakaupassa vaiks on ihan pääkaupungista!


 


Sekä monille monille muille (linkitys ei ole vanhalle tädille niin helppoa…)


 


Tämä tunnustus "osui ja upposi" senkin takia että olenhan kovasti kissaihminen ja blogikuvaajankin nimi on Karvinen (esikuvana ei kyllä ole oheinen laiska ja lasagnesta tykkäävä kissa vaan "taiteilijanimen" alkuperä on ihan muu salaisuus). En kyl ole ihan varma onko kuvaaja sanonut sopimuksen irti… Tassu muuten tonkii mun kassia siihen malliin, että nyt on pakko mennä pelastamaan siellä lymyävä bambusukkalankakerä!


 


Hyvää yötä!


 


 


 

maanantai 22. syyskuuta 2008

Pitäisikö joskus lukea ohjekin?


Onkohan kenellekään muulle tuttu sellainen tunne, kun on ensin kuvitellut tekevänsä jotain oikein ja hienoa ja sit huomaa ettei olekaan ja varmaan kaikki muut on mokan hiffanneet mut fiksuina ihmisinä ovat olleet hiljaa? Sitä punastelee itsekseen ja tekis mieli pistää pää puskaan ja vajota maan alle…


 


Mulle tuli sellainen olo tänä aamuna kun Minnap kysyi jotain Revontulihuivista ja minä vanhana konkarina (viides oli melkein valmis) kaivoin oikein ohjeen esille. Minnan kysymykseen en osannu vastata mut huomasin, että omat Lepakkoni olen pingottanu ihan pieleen kaikki! Siinähän ihan selvästi lukee et 6/8 muodostaa puoliympyrän ja loppu pingotetaan ylöspäin. En oo koskaan kuullutkaan!


 



 


Eiks se vanha sananlaskukin sano et viides kerta toden sanoo…vai miten se oli? Ja minähän olen tehän mennessä värkkäillyt Lepakkohuiveja… Ja ihan hyvin ne ovat toimineet 8/8 puoliympyränäkin. Seli seli seli…


 


Ihan totta - kyllä mä tiedän, ettei tuo nyt ole mikään kovin suuri mokaus. Mut jotenkin sitä vaan välillä tulee sellainen illuusio, että olis muka joku oikea tekijäkin kun työkseen pitää lankakauppaa... hyvä että välillä putoaa maan pinnalle!


 


Toinen jo viime viikolla valmistunut oli tämä slipoveri tummansinisestä Maijasta:


 


Homma oli kutakuinkin puuduttavaa. Pintaneuletta 3½:n puikoilla tutulla ja turvallisella langalla, joka ei juuri yllätyksiä tarjoa. Hyvää mieltä neulomiseen toi tietoisuus siitä, että pari vuotta sitten tein samasta langasta samalle herralle lähes samanlaisen pujoliivin ja se on ollut niin mieleinen ja kovassa käytössä, että nyt tarvittiin uusi!


 


Vielä näistä syyskuun tilausneuleista on jäljellä yksi vauvasysteemi. Sen jälkeen seuraakin muutama päivä lankahuvittelua!

torstai 18. syyskuuta 2008

Ruusuja


Minä keltaruusun kerran näin mailla Texasin... sun ruususi hopeamaljassa hohataa...


Eilen oli Salon Seudun Kädentaitajien teemailta. Aiheena oli jotain liittyen luonnonmateriaaleista tehtyihin juttuihin. Mä kun olen kaikemoiselle askartelulle allerginen (lue: peukalo keskellä kämmentä), niin ajattelin jättää väliin koko homman. Mut ku on niin kiva nähdä muita... Otin mukaani sukankutimen ja suunnittelin katsovani päältä kun muut askartelee.


Vaan toisin kävi. Ennenkuin huomasinkaan, oli sukankudin lentänyt kassiin ja kerjäsin muilta paremmin valmistautuneilta vaahteranlehtiä kokeeksi. Ja kivaa oli! Opin tekemään vaahteranlehtiruusuja! Tohkeissani kaahasin illalla Piikkiöön Blogikuvaajan ja Hassu Tassun luo vaan saadaksen kerrata juuri opittua ennenkuin taidot unohtuu. Harvoin olen ollut niin innoissani uuden oppimisesta (lue: lähes aina).


Tänään jatkoin harjoituksia:



Lopputulos oli tämä:



Kiitos Kaisulle opetuksesta ja kaikille muille mukana olleille kannustuksesta ja lainahöyhenistä (eiku vaahteranlehdistä ja kuparilangasta)!


Blogikuvaaja sai tänään kameransa huollosta ja pitihän sitä hetimiten kuvata koekuvauksia ja kuka muukaan olisi parempi kohde kuin vauhdikas blogikissamme Tassu:



 

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Paksua sukkalankaa


Moni on kaivannut valikoimaan paksumpia kirjavia sukkalankoja, joista sukat syntyisivät isommilla puikoilla sutjakkaammin kuin nuo kaikki ohuet Stepit, bambut, Norot sun muut. Tässä vastaus toiveisiin:



Tein tuosta vaaleanpunasävyisestä koesukat. Aloitin 3½:n puikoilla, mutta resori oli sen verran jämäkkää tekoa, että kantapään ja teräosan tikuttelin nelosella (ja olisi varmaan voinut käyttää 4½:kin). Piti tehdä vaan ihan pikkupikkusukat (yhdestä kerästä), mutta en osannut luoda tarpeeksi vähän silmukoita... Illalla näin yhden sukan, joka oli tehty tuosta vihreänkirjavasta 4½:lla ja se sukka näytti ihan tasapainoiselta. raidoituskin toimi kivasti.


Lankaa on 50g:n kerässä 100 m ja hinta on 2,40 eur/kerä. Villaa langassa on 60 % ja 20+20% akryyliä ja polyamidia. Sorry...kuvia valmiista sukista ei oo kun unohdin ottaa...

Eläimellistä menoa terveyskaupassa


 


”Sulla on sitten terveyskauppa”, tokaisi eilisaamuna terveyskeskuslääkäri, kun kerroin mitä työtä teen! Ja yhtäkkiä nuivalta tuntunut lääkäritäti muuttui mahdottoman viisaaksi ja mukavaksi ihmiseksi!


 


Terveyskaupan tädille on jostain siunaantunut läjäpäin tilausneuleita, joten pariksi viikoksi on pakko keskittyä vaan miehen slipoveriin, vauvaneuleeseen, revontuli viitoseen ja kasaan piirrettyjä liinoja. Ja kaiken pitää tietysti olla valmiina tässä kuussa! Blogikuvaajakin uhkaa sanoa sopimuksen irti jollei saa uusia villasukkia… Lankauutuusrintamalla pitää siirtyä takaisin mallitilkkulinjalle vaikka puikot suorastaan kiljuvat jotain uutta tikutettavaksi. Tällä hetkellä sukkapuikot huutavat Tofutsies-sukkalankaa:


 


Tofutsies on villaa, puuvillaa soijaa sekä kitiiniä, jota valmistetaan äyriäisten kuorista…Mielenkiintoista!


 


Eilen puodissa kävi taas pikkuinen vieras. Se oli ihan Tassun värinen, mutta (pakko myöntää) sen turkki oli vielä suloisemman pehmeää ja sillä oli ihanan suuret silmät. Tiesin odottaa tätä söpöläistä, mutta yllätyksekseni vieras ei ollutkaan kahden Step-lankakerän kokoinen kippurahäntäinen tuhisija vaan kani! Kaupan vilinä oli pikkuisesta vähän pelottavaa ja hän viipyi vaan hetken. Kotiin tullessani Tassu kehräsi varmaan puoli tuntia, joten en tainnut jäädä kiinni vieraasta hajusta…


 


Ai niin…tutkimuksissa selvisi, että olen perusterve ja kaikki veriarvot in normaaleissa rajoissa (näillä elämäntavoilla?!). Sydänkin on kuulemma paikallaan. Liikunnasta ja laihtumisesta ei kuulemma olis haittaa…


 


Mut tehdäänpä käsitöitä! Se on lääkärin määräys!

maanantai 15. syyskuuta 2008

Kolkyt vuotta – ihan turhaan!


 


Perun heti kaikki negatiiviset puheeni (puhumattakaan ajatuksista, joita en sanonut ääneen) Sirdarin Eco Woolista. Tai en ihan kaikkia – värit on edelleen surkeat mut mitä muuta voi odottaa ekolangan väreistä… Ja vaikka minä en niistä tykkää, niin moni muu varmastikin.


 


Tavoitteena on jokaisesta uudesta langasta tikuttaa joku oikea tuote pelkän mallitilkun sijaan ja tällä kertaa tein Moda-lehdessä olleen baskerin. Oma ennakkoasenteeni käsittelemätöntä villalankaa kohtaan oli "rasvainen, haiseva ja pistelevä". Lanka ei haise, eikä valmis baskeri saanut otsikkoa syhyämään sovittaessa. Kaikkein mukavinta oli neulominen! Jälki oli tasaista ja lanka kulki mukavasti puikoilla. Ei tästä (aina vaan sen värin takia) tule mun lempilankaa, mutta voin ihan vilpittömästi suositella!


 


Kuvan ottaminen baskerista omassa päässä tuntui samalta kuin ikänäkövaivan vuoksi pahanlaatuisesta neljänkympin kriisistä kärsivän lehdenluku - Kädet ei riitä!


 


 


Mulla oli pienenä valkoinen baskeri, jota inhosin suunnattomasti ja jota äiti kuitenkin pakotti mua käyttämään. Päästyäni valkoisen baskerin piinasta päätin, etten ikimaailmassa laita moista kapistusta päähäni! Kokeiltuani tuota ekopäähinettä oikein peilin kera totesin ettei baskeri sittenkään ole hullumpi pääkappale… Taidan värkätä ensi talveksi itselleni sellaisen tiistaina (toivottavasti) puotiin putkahtavasta Freedom Spiritistä… Luulen, että neljästä väristä löytyy ihan varmasti mullekin sopiva!


 


Mulla tuo ajatuksenjuoksu on välillä perin monimutkaista – yksi havainto johtaa toiseen ja lopputuloksena saatan saada omasta mielestäni mahdottoman viisaita ahaa-elämyksiä! Tällä kertaa tämä baskeriasia sai aikaan vakavan keskustelun itseni ja peilistä katsovan Susun kanssa energiaa hukkaavista ja mieltä madaltavista negatiivisista ajatuksista… Tulin nimittäin tietoiseksi siitä, että hukkaan ihan järjettömästi energiaa negatiivisiin ajatuksiin! INHOAN baskereita (vanhasta tottumuksesta) ja INHOAN ekovillaa (värien vuoksi) ja INHOAN tekokuituja (asennevika) puhumattakaan kaikista muista asioista (ja joskus ihmisistäkin), joita INHOAN vaikka en ihan tosissaan aina edes tiedä et miksi! Tavan vuoksiko? Sen takia, että on ollut yksi negatiivinen kokemus yli kolmekymmentä vuotta sitten?


 


Silloin tällöin olisi ehkäpä syytä "päivittää" omat inhokkinsa… Tai ainakin käyttää enemmän energiaa siihen, mikä on mukavaa ja mistä tykkää!


 


p.s. Äidille terveiset että seuraavaksi kokeilen vekkihametta ja vakosamettihousujaJ Niin monta kertaa aikaisemminkin on ollut pakko myöntää, että oikeassa se äiti oli…


 


 

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Kaupunkielämää (Blogikissan näkökulmasta)


Siitä on jo melkein kaksi viikkoa kulunut, kun viimeksi jouduin koppaan ja veneeseen. Olen pikkuhiljaa päättänyt, ettei aina ole pakko mennä sängyn alle piiloon kun joku tulee ovesta sisään. Epäluuloinen olen kyllä vieläkin…


 


Onhan tämä kaupunkielämäkin ihan mukiinmenevää. Joinakin iltoina lähdetään ulos kävelylle ja joskus yläkerran Artturi (8 vee) tulee kanssani leikkimään. Kivaa kun on ystävä!


 


Viime perjantaina ei lähdettykään mökille vaan oltiin kotona ja lauantaina Susu lähti töihin laulellen. En ymmärrä moista intoa, mutta olenhan minäkin innoissani päästessäni töihin eli hiirijahtiin. Illallakaan ei lähdetty minnekään vaan Susu ja Karvinen alkoivat heti kotiuduttuaan kamalasti touhuamaan parvekkeella! Karvinen oli tehnyt minulle hienot tikapuut, joita pitkin minun pitäisi kulkea saunan ikkunasta parvekkeelle ja takaisin! Tutustuin uuteen kulkureittiini epäluuloisesti:


 


 


Ennen vanhaan hyppäsin ikkunasta parvekkeelle. Sisään halutessani karjuin kovaa ja joku avasi oven. Nyt ovi pysyi kiinni vaikka kuinka komensin! Tarina ei kerro, olenko tullut portaita pitkin vai muuten, mutta samaa reittiä viimein tulin takaisin. Oli siinä välillä isä-poika-suhde koetuksella, kun Karvinen yritti opettaa mulle tikkaiden käyttöä…


 



 


Parvekeremontin jälkeen meillä oli pihajuhlat! Naapurin Aatu-koiran kanssa osallistuimme juhliin vuorotellen (me ei olla kamuja). Aika ei kuitenkaan tullut pitkäksi, kun välillä parvekeulkoilin ja välillä Artturi kävi mun kanssa leikkimässä.


 


Sunnuntaina Susu hehkutteli kuinka kivaa oli olla kotona viikonloppua ensi kertaa maaliskuun jälkeen. Innoissan se silitti elokuussa pesemänsä verhot ja ripusti ne paikoilleen. Nyt minulla on taas ollut tekemistä… Hyvä konsti herättää Susu aamuisin on kiskoa verhot alas. Kaksi neljästä on vielä työn alla…


 


Sunnuntaiaamuna sain myös mahtavan aamupalan: Artturi oli ollut aamutuimaan ongella ja saanut kaksi ahventa!


 


Iltaisin töitten jälkeen Susu istuu sohvalla kutomassa pitkin hampain uutta ekovillaa. Susu voi olla siitä langasta mitä mieltä vaan, mutta Karvisen mielestä värit on ihan ookoo ja mun mielestä lanka on aivan ihanaa!


 



 


Mitähän se äiskä oikein päivisin touhuaa…puhuu olleensa töissä, mutta tänäänkin se ihan selvästi tuoksahti pienehköltä mopsitytöltä! Miks ei minua koskaan päästetä sinne lankakauppaan?

maanantai 8. syyskuuta 2008

Eko ja Luomu ynnä muita hyviä ja huonoja uutisia


Lankakaupan täti on nyt ihan sekaisin ja innoissaan kun syksy on tuloillansa ja uusia lankoa putkahtelee ovesta sisään harva se päivä. Pitäisi laittaa uusia lankoja esiin ja somistaa näyteikkunaa ja neuloa langoista jotakin saadakseen tuntumaa, jotta voisi sitten kertoa muillekin. Niinpä lankakaupan täti poukkoilee sinne sun tänne ees ja taas eikä saa aikaiseksi mitään…(lukuun ottamatta minikokoisia huopahattuja).


 


Tänään viimein meillekin tuli Modassa ja Suuressa Käsityölehdessä tarjouksessa oleva Sirdarin Eco Wool dk. Tarkemmat tiedot löydät blogin yläosan "Modan tarjouslanka" –laatikosta. Värit on suoraan lampaan selästä:


 


 


Pihlajanmarjat on Susun oma protesti…Elämässä pitää olla VÄRIÄ varsinkin syksyllä!


 


Päätin tehdä kokeeksi jotain pientä ja puikoilla on jo baskeri. Lanka tuntuu ihan ookoolta neuloa. Siinä on käsittelemättömälle villalle ominainen pikkuisen rasvainen tuntu mutta se ei sentään haise lampaalta!


 


Tämän langan lisäksi tarjouksessa on myös toinen Luomulanka – jo kesästä tuttu Sublime Organic Cotton on myös 15%:n halvennuksessa syyskuun ajan. Kokemuksiani siitä voit lukea täältä.


 



 


Syksyn kässylehdissä on jos jonkinlaisia lankatarjouksia. Kauneimmat Käsityöt –lehdessä tarjotaan Need Soft Tweed –lankaa ohjeineen hintaan 1,90 euroa/kerä. Meiltä saat langan ja ohjeen ilman postikuluja. Nyt mennään hiukan otsikosta syrjään, sillä tässä langassa ei taida olla luomua ja ekoa muuta kuin värit. Tarjolla on kolme väriä ja ne ovat harmaa, beige ja luonnonvalkoinen. Lanka tuntuu ihanan pehmeältä ja puikkosuositus on 6 tässä villan, akryylin ja viskoosin sekoitteessa. Lanka tuntuu mukavan pehmoiselta…


 



 


Ja sitten ne huonot uutiset: Ihanaisen Loftin valmistus on lopetettu! Tämä 100% merinovilla on ollut monien lemppari ja siitä on tehty myös kestovaippapöksyjä ahkerasti.


 


Ja sit ne hyvät uutiset: Hamstrasin tukusta viimeiset kolme kiloa ja se on nyt 4,60 eur/ kerä (normaalihinta oli muistaakseni 6,30)


 


Takaisin huonoihin uutisiin - Värit on tässä (hempeän vaaleanpunainen, hempeä persikka, hempeä lila luonnonvalkoinen, oranssi ja kirkkaanpunainen):


 



 


Kirjavia ei enää ollut saatavilla ja nää yksiväriset on tosi hempeitä (punaiset ja oranssit meni jo)


 


Ja taas hyviä uutisia – tätähän lankaa voisi pikkuisen piristää värjäämällä Kool Aideilla!  Keksinpäs tähänkin vielä viittauksen otsikkoon – Loftin tilalle on tulossa jossain vaiheessa Nimbus joka on taas ekovillaa onnellisten lampaiden selästä!

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Lepakko nelonen


 


Pikkuisen taidan olla kieroon kasvanut, kun eilisaamuna olin ihan tohkeissani PÄÄSTESSÄNI pitkästä aikaa lauantaina töihin. En vaipunut synkkyyteen, vaikka hiukan haikeana kävin moikkaamassa bussilastillista Salon Seudun Kädentaitajia ja muita naisia, jotka olivat lähdössä Helsinkiin kässämessuille… Sielläkin olisi varmasti ollut mukavata!


 


Kaikkien epäonnisten huopahattujen lomassa on mukavaa tehdä jotain tuttua ja turvallista jonka TIETÄÄ onnistuvan. Tässä siis lepakko nelonen pingotuksessa:


 



 


Mielikuvituksen puutetta vai mitä, mutta nelonen on ihan samanlainen kuin kakkonen… Lanka on Mohair Lux, menekki 2 kerää (+kolme viimeistä kerrosta muista töistä jääneistä jämänyssyköistä). Kakkonen on jo jossain maailmalla ja tuo väri nyt vaan on mun lemppari! Tykkään tästä Revontulimallista ihan mahdottomasti. Sen tekeminen on mukavaa ja valmis tuotos pysyy harteilla paremmin kuin perinteiset kolmiohuivit

lauantai 6. syyskuuta 2008

Mainiosti huopuu Lima


 


Mää en huovuta enää ikinä…


 


...ajattelin jälleen kerran eilen nostaessani huopahattuni pesukoneesta. Tänään meidän kauppias näytti tältä:


 



 


Oliskohan kenenkään Baby Borni vailla huopahattua? Nyt lähtis halvalla…


 


Aamulla olin sen verran suivaantunut, että päätin tehdä uuden hatun ja huovuttaa sen vähän lyhyemmällä ohjelmalla ja vähän pienemmillä linkouskierroksilla. Miten VOI olla mahdollista, että minä, joka aina paasaan kaikille et ensin vaan vähän lämpöä ja lyhyt ohjelma jne, laitan koneeseen ihan tuiki tuntemattomasta langasta tehdyn neuleen pitkällä ohjelmalla ja 1200 kierrosta linkousta? Ankarasti kenkutti, sillä pitäisihän mun tuntea oman pesukoneeni hurja huovutusinto jo vuosien takaa…Alla se eilen huovutettu ja tänään tehty uusi:


 


 


Ja kuinka kävikään:


 


Kerrankin mun huushollissa taikinakulhot on hyötykäytössä. Tätä kummastelee myös blogikissa iltapesullaan...


 


Vasta tänään huomasin, että Lima (100% villa, 50g=100m, 2,90 eur/kerä) on tosi kaunista ihan sellaisenaan ilman mitään pesukonekäsittelyjä! Tarina tulee jatkumaan sillä, että seuraavaksi teen mallitilkun (huopahattukiintiö tuli täyteen) ja pesen sen villaohjelmalla koneessa. Jos se kestää villaohjelman huopumatta niin tästä vois vaikka tehdä jonkun ihan "oikean" neuleen!


 


Terveisin,


 


nimimerkki ”Minähän en käsin pese mitään”

perjantai 5. syyskuuta 2008

Hullu mutta vaaraton


 


Tänään mun puodissa vastaanotettiin asiakkaita tämän näköisenä:


 


 


No ei ihan kaikkia mut yhdet tuli säikyteltyä varmaan pahan kerran. Tiedoksi kaikille, että vaikka olenkin kaheli niin ihan vaaraton kuitenkin!


 


Tää myssy pyörii nyt pyykkikoneessa tullakseen lierihuopahatuksi. Lankana minulle uusi - vähemmän houkuttelevalta kuulostava - Lima. Ehkäpä nimi johtuu siitä, että se on 100% perulaista villaa… Lankaa oli kiva neuloa ja värejä siinä on pilvin pimein. Sekä kirkkaita, että luonnonläheisiä.


 


Eilen BB:n aikana tuhosin viimeiset 15 grammaa Norosukkalangastani ja tein vielä pääpannan. Melkoisen riittoisaa lankaa kun yhdestä kerästä syntyi sukat, kämmekkäät ja panta. Kuvaa ei sattumoisin ole näyttää tähän hätään mut vaan n. 30 senttiä lankaa jäi. Sanoisin et aika tehokkaasti tuli lanka käytettyä!


 


Tällekin sukalle on syntynyt pari. Tein sen pikavauhtia itselleni tekemäni "Vain yhdet sukat kerrallaan" -määräyksen vuoksi. Ja silloin Noro jo odotteli puikolle pääsyä… Näin tämän näköisen sukan Minnap:n blogissa ja ryntäsin heti tekemään. Viittä vaille oli, etten laittanut kiukkuista kommenttia "Vaan sukista" kun mun mielestä mikään käsityö ei ole "vaan"! Myöhemmin vasta huomasin, että on oikeasti sen niminen malli ja julkaistu Ullassa… Tämä ei ole "Vaan sukka", koska en koskaan ole lukenut ko. ohjetta. (tää on The SukkaJ)


 



 


Lanka on ihan tavallista raitasukkalankaa. Ihme, että sellaistakin vielä tehdään kun nykyään kaikki langat on joitain Aloe Veraa tai bambua tai muuta ihmettä ja kummaa. Hyvä peruslanka, josta syntyi napakat kolmeysin sukat suunnilleen puolesta kerästä. Tää väri näytti kerällä hauskalta, mut nyt kutittaa tuo lila…


 



 


Tänään, kuten joka kuukauden ekana torstaina KIPpailimme Salossa Plazan kakkoskerroksen Figarossa. Paikalla oli vajaat kymmenen innokasta neulojaa. Pahaa pelkään, että mut julistetaan ei-toivotuksi kippailijaksi, koska pistän nokkani kaikkien käsitöihin ja tänäänkin komensin Minnan purkamaan ponconsa sauman monta kertaa ennen kuin se oli täydellinen… Minnalla on varmaan tästä lähtien krooninen saumatrauma vaikkei pitäis, koska nyt ne saumat on hienot! Ihan tosi – mä olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että moni upea neule pilataan saumoilla! Ensin hankitaan ihanat langat, sitten tehdään valtava työ ja sit viimeistelyssä hutiloidaan! Onkohan sittenkin mulla itselläni se saumatrauma?


 


Loppuun vielä kaikille Tassun fanittajille viikon kuva:


 


 


Blogikuvaajan kamerassa on joku kennohämminki ja se on takuukorjattavana. Tämä mun käytössä oleva kamera toimii ihan hyvin, kun pitää ottaa kuva langasta, joka ei liiku… Blogikissan liikkeisiin se on vähän liian hidas…


 


Viikonloppuja!


 


Toivotteleepi se kaheli lankakaupan täti Salon Annankadulta


 


P.S. Nyt on meidän putiikki auki taas lauantaisinkin!