Tunnisteet

Neule (147) Anjalin (123) Blogikissan seikkailut (121) Lankaa (116) Mökkihöperöt (105) höpöhöpö (73) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (61) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Huivi (30) Knit Picks (30) Alpakka (29) teetee (28) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (24) valmis 2017 (22) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (20) Puikot (17) Ulkoilua (17) sukkalanka (16) Katia (15) Pitsineule (15) Tossut (15) tärvellykset (15) KnitPro (14) Pyöröpuikot (14) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) teetee neulelehti (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) tilausneule (8) Addi (7) Arvonta (7) Helmi (7) Waves (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Primanova (5) Puuvillaa (5) puuvillalanka (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Hullun Halpa lauantai (3) Neulomakerho (3) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) käsityönäyttely (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Ergonomics (2) Hardanger (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Pellavalanka (2) Regia (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Suomi 100 (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) Zing Cubics (2) koru (2) mekko (2) palmikkoneule (2) pikkutytön mekko (2) teetee Apollo (2) teetee Hilla (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Katia darling (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Neulojan ensiapupakkaus (1) Pöllöpipo (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Sirdar Baby Bamboo (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Valeampiaispesä (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) neuletekniikka (1) pannulappu (1) ruokaa (1) saumat (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Jos meille tulee kylään….


…niin kannattaa tuoda omat eväät mukanaanSilmänisku


 


Ei me Piikun kanssa niin kauaa olla tunnettu, mutta eiliseen yhteiseen sukkasatoiltaan hän tuli mukanaan kylmälaukku täynnä herkkuja! Mistä ihmeestä hän tiesi ettei meikäläinen ole mikään keittiöfriikki?


 


Kylmälaukun sisällöstä pilkottiin kaunis salaatti ja sen kera nautittiin ihanaa loimulohta ja vuohenjuustoa. Ruuanlaittojuomana toimi mainion pirskahteleva kuohuviini. Tassu lahjottiin heti ovella KOIRANKARKILLA. Kyllä Piiku tietää tien miehen sydämeen - luulen, että tällä kertaa Tassu ei kertaakaan purrut vierastamme ja langatkin jätti suurin piirtein rauhaan.


 


Neuletapaamisissahan tärkeintä on syöminen, mutta innoissani unohdin kuvata makoisat herkut. Ennen Piikun saapumista pentukoulusta kuvasin kuitenkin lähtötilanteeni:


 


Herkuttelun jälkeen istuttiin iltaa sukkia tikutellen ja maailmaa parantaen. Piiku sai yhdet valmiiksi ja aloitti toisia. Minä sain illan aikana aikaiseksi vähän vartta ja yhden kantapään kiilakavennuksineen. Välillä vilkuiltiin kelloa, että muistettais katsoa Eeva Polttilan viimeinen uutislähetys. Tyylikkäästi lähti eläkkeelle uutistenlukija neljänkymmenen vuoden uran jälkeen. Uutisten aikaan juotiin iltateet Tuomen ohjeen mukaan tehdyn mustikkasysteemin ja vaniljakastikkeen kera:


 


Ilta kului liian nopeasti. Puikot suihkivat kuitenkin sen kun syömiseltä ehdittiin ja lopputilanne oli tämä:


 


Kiitokset kivasta illasta! Otetaanhan uusiksi? Kyl mäkin joskus kokkailen…ainakin jotain suppilovahveroista…

perjantai 25. syyskuuta 2009

Kahdeksaisia


Jos joku kuvittelee et meillä tikutellaan Sukkasadon vuoksi pelkkiä jalattimia niin seuraavassa pieni korjaus harhaluuloon:



Kyl meillä vielä lepakotkin lentää! Huomaatteko muuten kuvassa kissaturvallisen asennon ovenkahvalle:-)


Lanka: Teetee Cacao, puikot 7mm Knit Pro pyöröt (tarpeeksi pitkät), malli muunneltu Revontuli (mun kahdeksas ku mä en muuta nykyään saa aikaseks).



Langan menekki huikeat 96g! Neuloessa tuntui, ettei lanka lopu koskaan... eli uskomattoman kevyttä ja riittoisaa on tämä uusi teeteen lenkkiALPAKKA. Huivi on ihanan pehmeä. Sopii varmasti myös herkkäihoiselle. Tämä uusi lanka on muuten tarjouksessa seuraavan Modalehden ilmestymiseen asti eli vielä suunnilleen kuukauden.


No kyl meil sentään vähän jalattimiakin ihan vaan joidenkin kiusaksi...


Putkisukat Kipuapulangasta:



Tämä malli neulotaan ilman kantapäätä ja istuu jalkaan kuin jalkaan. Unisukkaan ihan mainio malli. 12 silmukkaa puikolle ja 3o, 3 n, 5 kerrosta, jonka jälkeen siirretään resoria yhdellä silmukalla eteenpäin ja neulotaan taas 5 kerrosta. Puikot 3 Knit Pro ja menekki 74g. Nää lahtee kohta Heinälatoon viikon viimeiseksi saldoksi.


Oli tarkoituksena Sukkasadon aikana neuloa sukat viikossa. Nää on nyt kahdeksannet sadonkorjuuheinät eli eikös mun tavoitteeni ole nyt täynnä? Jostain syystä kuitenkin moni listalla oleva sukkamalli ja -lanka on vielä kokeilematta eikä yhtään ainokaista huopatossua ole missään vaikka puodissa kokeilemista odottelee uutta liukuestelitkua (7,95 eur/pullo) montaa eri väriä. Voisikohan joku muu kokeilla litkua mun puolesta ja kertoa sitten miten se toimii. Nyt meinaan tuntuu siltä että meikäläisen sukka- ja tossukiintiö on aika täynnä...


Kotiin tullessani kokkailin keltaisia keitoksia. Kanasoppaa viikonloppuevääksi mökille ja muuta aurinkoista. Tassu ei tällä kertaa auttanut kokkailussa ollenkaan, koska sillä oli leikkikaveri yläkerrasta. Tassun ystävä sitten totesi, että Tassun pitäisi mennä naimisiin naapurin Aatun kanssa... Taitaisi tulla aika myrskyisä liitto kun Aatu on skyterrieri ja molemmat on poikia (tai ainakin ovat olleet). Tosin eilen Tassu popsi himokkaasti Piikun tarjoamia koirakarkkeja... Karvis onkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että Tassu on oikeasti norjalaiseen villapaitaan naamioitunut koira! Leikistä uupuneena Tassua ei mitkään spekulaatiot kiinnosta vaan hän keräilee voimia huomiselle mökkireissulle:



Rentouttavaa viikonloppua!


t. Susu ja Tassu

Viisi tärkeää asiaa



Sain Marilta haasteen listata viisi mukavaa ja tärkeää asiaa elämässäni. Vitsailin vielä blogikommentissa, että näitähän on mukavaa pohtia sukkia tikutellessa, mutta nää on niin tärkeitä, että näitä pohtiessa piti silittää verhoja ja kastella kukat (=asioita, joita en normaalisti tee koskaan). Oikeasti olen sitä mieltä, että tällaisia asioita tulee pohdittua liian harvoin vaikka jokaisen pitäisi…


 



  1. TYÖ


 Parin viime viikon aikana olen monta kertaa kokenut huonoa omatuntoa siitä, että mulla on töissä kivaa. Olen etuoikeutettu saadessani tehdä työtä, josta todella pidän! Oma lankakauppa on ollut haaveenani lapsuudesta asti ja haave on toteutunut. Lähes joka päivä kuulen, että töitä ei ole tai työtä on liikaa ja työyhteisössä on paha olla. Siksi koen olevani onnekas. Tykkään langoista, neulomisesta ja ennen kaikkea ihmisistä, jotka poikkeavat puodissani. Monista on tullut vuosien kuluessa myös ystäviä. En voi väittää, että kaikki päivät olisivat yhtä aurinkoa tai että kaikki työt olisivat mieleisiä, mutta koen olevani oikeassa paikassa pikku puodissani.


 


2. ÄITI JA ISÄ


 


Vanhempani ovat aina olleet tukenani ja auttaneet kaikissa elämäntilanteissani. Tukea, luottamusta, apua ja kannustusta olen saanut enemmän kuin olisin ansainnut. Kiitokset! Uskon aiheuttaneeni heille harmaita hiuksia enemmän kuin tarpeeksi ja silti saan heiltä joka päivä ”onnenpotkut” päivälleni ja jokapäiväiset PP:t (=Päivän Puhelu) äidin kanssa ovat tärkeitä varmasti molemmin puolin.


 


3.MÖKKI


 


Lataamoni. Mökkiä rakennettiin syntyessäni ja olin kolmen viikon, kun sinne ensi kertaa pääsin. Veljeni oli vahtina ja kun putosin vaunuista niin hän huusi: ”Äiti äiti – Susanna nuolee maata!” Tämä maan nuoleminen ja kakkapyllyn peseminen merivedellä varmaan aiheutti ikuisen mökkihöperyyden… Mökki on tärkein kotini, paikka missä kerätään voimia. Sinne menen olemaan hiljaa itseni kanssa kun maailma tuntuu mustalta. Metsässä kävely ja auringonlaskun katsominen saa arkiset asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka tosiasiassa mökki on loputon pakkotyöleiri… Ensi kesänä ei kyllä kaadeta ainuttakaan puuta!


 


4. MEIJÄN POJAT ELI


 


Blogikuvaaja Karvinen ja Herra Hassu Tassu Kissanen. Tavatessani Karvisen ei elämääni todellakaan kaivattu miestä sekoittamaan täydellistä vanhanpiianelämääni! Vaikka joka toinen viikko blogikuvaaja irtisanoutuu itse ja joka toinen viikko minä irtisanon hänet niin… Hänen kanssaan saan olla oma tuittupäinen, räiskähtelevä, kiukkuinen, halipulainen oma itseni, jolla on helmat vinksin vonksin ja joka neuloo aina ja kaikkialla. Maailmamme ja arvostuksemme ovat kuin eri galakseista! Kenties ehkä sittenkin pitää paikkaansa vanha klisee että vastakohdat täydentävät toisiaan? Ja tilannetta helpottaa varmasti se, että meillä on molemmilla oma kotiSilmänisku Tämä on varmaan joku fysiikan laki että plus ja miinus tai vaihtovita/tasavirta…ei tästä ota selvää. Karvisen hyväksyi ensin ystäväni ja elämäntoverini Sissi-kissa. Sissin jäätyä auton alle ajattelin, ettei elämääni koskaan voisi tulla toista kissaa. Sain puoli vuotta itku-raivareita kun Karvis edes uskalsi mainita uuden kissan ottamista ”perheeseen”. Ja kuitenkin ennen pitkää meille muutti mainio Norjalainen Tassukissa. Pöljä kuin mikä, mutta herttainen riiviö, joka kyllä tietää missä on bambupuikko ja merinovillaa puhumattakaan ahvenfileistä. Molemmat ”pojat” ovat yhtä mökkihöperöitä kuin minäkin – joskus jopa enemmänkin.


 


5. YSTÄVÄT


 


Liian vähän pidän yhteyttä, mutta uskon teidän tietävän että olette mulle tärkeitä. Monet niin kaukana, että tapaamme harvoin ja puhelin ei ole sama kuin tapaaminen nokitusten istuminen, mutta kuitenkin…


 


Huh huh. ottipa koville. Suhtaudun varmaan vähän liian vakavissani tällaisiin. Miten se nyt voi olla niin vaikeaa kun kaikki nää jutut löytyy kyllä kun selailee tätä blogiani. Tällä kertaa en laita tätä haastetta eteenpäin kellekään tietylle blogiystävälle. Haastan kaikki lukijat varaamaan aikaa itsensä kanssa ja pitämään palaveria aiheesta


”Viisi mukavaa ja tärkeää asiaa elämässäni".


keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Tossukierteessä


Suivaannuttuani edellisten tossujen saamasta positiivisesta palautteesta päätin heti tehdä toiset vähemmän teollisen näköiset:



Pohjaväri edelleen Gjestalin Jannea ja pilkut raidoittuvaa Hjertegarnin superwashkäsiteltyä Limaa. Menekki yhteensä 104 g. Joku ihme positiivisen palautteen vimma sillä Karvisella täytyy olla, koska nämäkin saivat ilahtuneen vastaanoton: "Tuo missä on se kirkkaampi raita on selvästi oikean jalan tossu". Ja niin kun mä yritin sekoittaa vielä pilkutkin etteivät olisi niin sotilaallisesti riveissäSilmänisku



Tällä kertaa neuloin nelosen puikoilla (edelliset 3½). Langan menekkiin puikkojen koko ei juuri vaikuttanut - tossun kokoon kyllä.


Hienoista pilkkuriveistä huolimatta ekat tossut oli sit kuitenkin eri paria:



Joten oli pakko vielä tikutella kummallekin oma kaveri. Sama menekki - 101 g. Kahteen tossupariin menee 3 kerää pohjaväriä ja 1 kuviokerä.


Tässä vielä kaikki kolme paria, joista kaksi on matkalla Heinäladon täytteeksi:



Oli tarkoitus hukata noihin pilkkuihin jämäkeriä... Nyt sitä ollaan sit tossukierteessä kun punainen jämä loppui pari metriä kesken ja piti aloittaa uusi ja nyt sitä jämää on enemmän kuin alunperin... Ainakin yksi pari on pakko vielä tehdä. Välillä kuitenkin muuta!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Anna mun kaikki kestää!


Eilisiltana tuli valmiiksi ensimmäinen tossu:


 


Iloisena esittelin tekelettäni bolgikuvaajalle. Sain kerrankin spontaanin, hyväksyvän ja iloisen kommentin:


 


Tää on hieno! Tää näyttää ihan teolliselta!


 


TEOLLISELTA? Samatien mun tuohtumismiskäyräni singahti uusiin sfrääreihin. Mun hieno käsintehty tossuni näytti TEOLLISELTA!?


 


Ensimmäisten pilkku- ja lisäyskerrosten jälkeen olin tullut sinuiksi Sandnesin Julheften mallin kanssa, joka oli marinoitunut ”to do –listalla” vuodesta 2007 ja olin todennut mallin kivaksi. Olin jo ehtinyt suunnitella tämän tossuparin tekemistä isoin sarjoin joulumyyntiin. Ja sit joku sanoo sitä teollisen näköiseksi! En tiennyt itkeä vai nauraa mutta joka tapauksessa oli tooosi loukkaantunut. Vähältä piti ettei bogikuvaajasta tullut TAAS ex-blogikuvaaja… teollisen näköinen…hmph…


 


Piti vielä ennen nukkumaanmenoa tikutellä pari kerrosta revontulta ihan vaan rauhoittuakseni ja saadakseni unen päästä kiinni. Kiukutti ankarasti. Blogikuvaaja epätoivoissaan yritti selitellä ja mitä enemmän selityksiä kuulin sitä enemmän kiukustuin. Miten ne pilkkurivit ovat niin systemaattisessti järjestyksessä, et sä tavallisesti tällaista tee… Ou nou.


 


Tein kuitenkin tossulle parin:


 


Ja pariskunnan heitän Sukkasadon Heinälatoon!


 


Malli: Sandnes Julhefte 07


Puikot: 3½


Lanka: Gjestal Janne 101g. (Harmaata 75 ja punaista loput)


 


Tossuja oli hauskaa neuloa ja malli oli pienien alkuvaikeuksien jälkeen helppo. Siispä olen jo suunnitellut niille jatkoa… Ja varmistan ettei seuraavat näytä teollisilta… Tosin näillekin täytyy kummallekin tehdä vielä kaverit – niissä on sittenkin se oikea KÄSITYÖN leimaSilmänisku Vahinko, jonka aiheutti kiukkuinen alitajunta…huomaatko mikä?


 


Tassukin ihmetteli mistä tämänkertaisessa kähinässä onkaan kysymys:


 


Vuorokauden kuluessa olen kuitenkin (pienien ”ohjausten” avulla) tullut tietoiseksi siitä, että on hienoa että mun työtä kerrankin kehuttiin ja vilpittömästi arvostettiin. Ja siitä, että me kaikki arvostetaan erilaisia asioita. Ja se on rikkaus!


 


Kostoksi kuitenkin laitoin tänään kauppareissulle pinaattitunikan. Norolangasta ja helmat epäsymmetriset!


 


Viikonloppua!

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Jalattimia


Jos kerran on olemassa hihatin niin eikös kaikki polvesta alaspäin ole sitten jalattimia?


Taas tuli rikottua omatekista sääntöäni - vain yhdet sukat puikoilla kerrallaan. Sukkasatoa varten olen tehnyt pitkän listan niistä jalattimista, jotka pitäisi saada aikaan. Siihen on kiva merkata valmistuneet. Huonompi juttu on se, että lista kasvaa nopeammin kuin niitä valmistuneita syntyy...


Miesten sukat Kipuapu-silkkivillasta oli puikoilla kun perjantai-aamuna puotiin putkahti taas kerran uusi sukkalanka. Siinä ei ei mikään "sääntö" tullut mieleenkään kun ensimmäinen teeteen Pallas-kerä oli jo korkattu ja Junasukkien silmukat luotu. Junasukat piti tehdä kun kerran kaikki muutkin... Kuulemma malli on tosi hyvä ja pysyy hyvin pikkuisessa jalassa.



Lanka: teetee Pallas, 80% superwash villaa, 20% polyamidia, 50g=130m. Puikkosuositus langalle 3-3½ ja hinta 3,20 eur. Minä tikuttelin nämä sukat Knit Pro 2,75 mm puikolla (kun on vaan niin hauskaa käyttää noita välikokoja). Tykkäsin Pallaksesta, joka oli juuri sopivan kierteistä sukkaan. Tosin seuraavat junasukkani teen jostain yksivärisestä. Näihin meni 43 g lankaa.


Eilen sain valmiiksi myös miesten sukat Kipuapu-silkkivillasta:



Nyt Kipuapua on saatavana myös harmaana. Miesten perussukassa 13 s puikolla, puikot 3 Knit Pro, menekki 92 g.


Eikä tämä oikeastaan ollut sääntörikkomus. Junasukka on sukka, mutta Kipuapusukka voidaan Marin mukaan tulkita lääkkeeksi, joten mulla ei siten ollutkaan kaksia sukkia puikoilla samaan aikaan. Toisaalta voiko lääkettä raportoida Heinälatoon? Huh huh - näiden sääntöjen kiertäminen on sitten monimutkaista!


Tassullakin on sääntönsä: Äiskää pitää kaikin tavoin auttaa kun se yrittää kuvata noita neuleitaan!


maanantai 14. syyskuuta 2009

Maisterismiehiä


Kertoja: Herra Hassu Tassu Kissanen


 


Meidän talossa oli lauantaina pihajuhlat! Omalta osaltani juhlat alkoivat jo päivällä kun sain syödäkseni hyvän ystäväni Artturin onkiman ahvenen. Nam!


 


Jostain syystä minut jätettiin kuitenkin parvekkeelle lasien taakse kuuntelemaan muiden juhlintaa… Välillä näin vaan muutaman yksinäisen saippuakuplan leijailevan ohi. Vielä kun hakivat tuon päivystyspöytäni apupöydäksi juhliin niin mitta tuli täyteen ja menin sisälle sängyn päälle mököttämään. Ihan kuin tuolla pöydällä ei olisi ollut jo riittävästi herkkuja!


 


Vasta kun Susu oli maistanut kaikki nyyttäripöydän sortit oli minun vuoroni päästä mukaan juhliin. Ensin juoksutin Susua ja Artturia rannassa ja sitten kävin esittäytymässä muulle juhlaväelle. Minähän olin itseoikeutettu tähti ja komeaa olemustani, hienoa häntääni ja mainiota luonnettani kehuttiin tietenkin kuorossa!


 


Juhliin osallistui myös naapurin Aatu… Hänestä en piittaa tippaakaan ja Aatullakin näytti olevan parempi kiinnostuksen kohde:


 


Auringon laskettua ilta hämärtyi nopeasti:


 


Ulkotulet ja kynttilät sytytettiin:


 


Juhlista on paras poistua juuri silloin kun on ilo ylimmillään. Niinpä mekin lähdimme vielä illalla mökille. Perille päästyä oli jo ihan pimeää. Onneksi naapurissa oli valot ja löydettiin ihan hyvin perille.


 


Aamulla olin niin innoissani, että toin ensimmäisen saaliini ovelle näytille. Kovasti minua lasin takaa kehuttiin. Jostain syystä hiirtä ei saanut viedä sisälle. Omituisia nuo ihmiset…


 


Seuraavaksi tein tutkimusretken veneeseen. Kerrankin oli tyyntä eikä laituri heilunut ikävästi. Yleensä veneilen aina kuljetuslaatikossa, joten veneessä oli paljon tutkittavaa. Yhtäkkiä vene kallistui, säikähdin ja säntäsin suin päin ulos ja hyppäsin – mereen! Voi kauhistus- märkää, inhottavaa ja kylmää! Alta millisekunnin uin rantaan ja räpistelin kamalan painavan turkkini kanssa rantakalliolle ja samaa kyytiä talon alle piiloon… josta veneen kallistumiseen syyllinen Susu sitten minut houkutteli esille kuivattavaksi:


 


Katsokaa nyt mun turkkiani, kuraisia tassujani ja onnetonta häntääni! Olipa nolo juttu…


 


Ainakin tunti meni siihen, että sain taas itseni kissan näköiseksi. Onni onnettomuudessa oli, että yhtään tyttöystävää ei ollut näkemässä onnetonta tilaani. Kotiväki ymmärsi pitää naamansa peruslukemilla, vaikka luulen että niitä vähän hymyilytti... Ja nytpä tietävät, että paksun turkkini alla asuu hoikka poika, joka tarpeen tullen osaa myös uida.


 


Nyt olen siis oikein maisterismies – nimittäin uimamaisteri!

lauantai 12. syyskuuta 2009

Saippuakuplapäivä


Pikainen postaus ennen taloyhtiön jokasyksyisten pihajuhlien alkua. Pakko puhaltaa saippuakuplia muillekin kun on ollut niin kiva päivä!



Aamun ensimmäinen asiakas oli pihaltaan poiminut mulle tämän aurinkoisen kimpun päivän piristykseksi! Kiitos!


Päivä oli muutenkin mukavan vilkas, mutta hauskin yllätys oli kun Villikissa miehensä kanssa poikkesivat puodissa! Ihan Oulusta saakka sain vieraita! No eihän ne nyt vaan lankakaupan vuoksi niin pitkää matkaa tehneet, mutta tyttären luota Turusta oli sopiva matka Saloon lankakauppavisiitille ja kirppiksille (toivottavasti löytyivät). Piti heti mennä puhaltelemaan saippuakuplia! Jos ei joku vielä tiedä niin mun on pakko puhaltaa saippuakuplia silloin kun ilo tahtoo purskahdella yli äyräiden... Kulkekaapa salolaiset silmät avoinna - varmasti jossain on Villikissan NeulegraffitiSilmänisku niinkuin onkin...


Vanha työkaveri poikkesi ohikulkumatkallaan ja Marikin tuli hakemaan eilen jättämäänsä sukkalankaa (uutta - siitä on jo yks junasukka valmiina)... Ei eilen malttanut kun oli niin kiireissänsä postilaatikolle - kun niitä arpajaisvoittoja tulvii ympäri maailmaa...


Ja nyt aurinko paistaa ja juhlat on edessä! Lisää saippuakuplia!


Eilen sain viimein valmiiksi myös sukkien lomassa neulomani Noro Yuzen - setin:



Puikot pipossa 4 ja 5 ja huivissa 5½. Menekki yhteensä 4 vyyhtiä, väri 9. Tykkäsin langasta. Ensin se tuntui jotenkin karhealta, mutta kätkettyäni noitakampaustani tuohon pipoon monta kertaa pitkin viikkoa olen yllättynyt ettei se yhtään pistele eikä kutita! Malli oli Noro Mini Knits 2 -kirjasessa.



Tykkään tuosta aaltopitsistä ihan mahdottomasti ja Norojen värit tulee siinä kauniisti esiin.



Aaltojen myötä toivottelen hyvää viikonlopun jatkoa! Mä lähden nyt tuohon rantaan katsomaan oikeita aaltoja - ja puhaltelemaan saippuakuplia!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Pientä heinää


Vaatimaton tavoitteeni Sukkasadon suhteen oli tikutella ainakin yhdet sukat joka viikko. Mönkään mni heti ekalla viikolla kun Regia-sukat eivät ehtineetkään... Siispä päätin tehdä kakkosviikolla pikkusukat:



Langan valitsin Bamboo Strompegarnin uusista väreistä. Tää lanka oli nimittäin kerällä ihan eri värinen kuin ne kaikki muut ja halusin nähdä minkälainen kuvio siitä syntyy. Kaikista muista keristä tulee tämän näköistä raitaa.


Lanka: Bamboo Strompegarn (60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia).


Menekki 42 g. Koko 25-26. Vaikka mä aloittaisin mistä päästä niin aina vaan sitä lankaa jää pikku nöttönen...


Puikot: 2,25 mm Knit Pro. Oli tarkoitus harrastaa välineurheilua ja vaihtaa puikot varren jälkeen kakspuolikkaisiin mut unohdin. Kun kerran oli vauhti päällä... Ja sitäpaitsi mun mielestäni sukkien pitää olla napakat!


Tiimalasien jälkeen palasin siihen maailman parhaaseen perinteiseen vahvistettuun kantapäähän:



Nämä kiikutetaan seuraavaksi Heinälatoon.


Kun noita Sukkasadon päivityksiä lukee niin siellä vilahtelee jos jonkinmoista nimitystä kantapäille. On ranskalaista, vahvistettua, tiimalasia... Mä olen niistä ihan pihalla! Onkohan jossain joku neulesanasto, jossa tulkattais mitä ne kaikki eri nimitykset tarkoittaa. Tunnen itseni tässä asiassa ihan yhtä tyhmäksi kun aikanaan kuullessani ensimmäistä kertaa Fifi-huivistaNolostunut

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Huopumaton


Tässä muutama viikko sitten Hesan tukkukeikalla törmäsin vastustamattomaan tarjoukseen, johon sisäinen sulovileenini pakotti mut tarttumaan. Jossain päin maailmaa oli lankatehtaassa käynyt pikku kämmi ja huopuvaksi tarkoitettu raidoittuva Lima-lanka olikin saanut superwash-käsittelyn. Nyt sitä sitten myydään halvalla pois. Upeat värit ja hintakin vaan 2,40/kerä. 50g/100 m, puikot 4½-5.



Sain langat alkuviikolla, mutta sisäinen skeptikkoni kuiskutteli takaraivossani että tokkopa on konepesunkestävää kun siinä vyöteessä kuitenkin on se käsinpesun merkki. Pitihän tuo kokeilla, sillä jos joku lanka ylipäänsä huopuu niin se tekee sen varmasti mun pesukoneessani! Eilen sitten tein testin. Eipä huopunut eli superwashia on!


Seuraavaksi mietin et tokkopa tuo sit ainakaan 100% villaa...



Samaan aikaan Tassu bongaa: Lankakeriä sängyn päällä ilman vartiointia! Ihanaa! Onkohan ne ihan oikeata villaa?



Kissatestin tulos: On ne!

tiistai 8. syyskuuta 2009

Noita-akka kässämessuilla


 Salon seudun Kädentaitajat järjesti messumatkan Wanhaan Satamaan eilen. Minäkin pääsin mukaan – yleensä kaikki messureissut tehdään lauantaisin ja silloin meikä on pääsääntöisesti (jos ei ole lomautettuna) töissä. Valmistauduin reissuun huolella. Lauantai-iltana löysin kaapista hiusvärin. Ajattelin et kun kerran ihan pääkaupunkiin mennään niin pitäähän sitä harmaat peittää… Laiton saunan lämpeämään, levitin värin päähäni ja laitoin kännyyn muistutuksen 10 min kuluttua. Kun känny piippas niin meikä hyppäsi mereen. Ajattelin et merivedessä huuhtelu on mainio idea – sitähän riittää! Peseydyin saunan jälkeen ihanan tuoksuvalla ranskalaisella ruususaippualla. Hiuksia kuivatessani oli jo pimeää ja ajattelin, et kuivana päivänvalossa ne varmaan on ihan ookoo…


 


Aamulla peilistä katsoi mustatukkainen noita-akka! Harkitsin hetken messureissun skippaamista… Toisaalta – kun kerran vedetään yli niin tehdään se sit kunnolla! Kotona pukeuduin Noro-silkkisukka Pinaattiin ja tein saparot Katjan pompuloilla. Olin ihanku Peppi Pitkätossu!


 


Ehdin juuri ja juuri kyytiin Salossa ja aloin hetimiten tikutella sukkaa Sukkasatoon. Matka sujui nopeasti ja varsi tuli melkein valmiiksi. Perillä törmäsin ensimmäisten houkutuksien lomassa mainioihin Virkkuukoukkusen kasseihin. Nää on puhuneet mulle jo monta kertaa ennenkin, mutta jälleen kerran vältin kiusauksen.


 


Euro Publications Finladia ei voinut ohittaa. Jossun opastuksen mukaan piti ottaa kolme kirjaa kahden hinnalla vaiks oikeasti halusin vaan yhden…


 


Tuo keskellä oleva Knitted Lace of Estonia oli se mitä himosin…Monessa yhteydessä siihen olen törmännyt. Amigurumi on jotain ihmettä, jota multa on kyselty ja josta tällainen keski-ikäinen virkkausta inhoava lankakaupan täti ei ymmärrä mitään (joten on hyvä et mul on ny kirja) ja Viuhti vinkkasi Toilet Roll Covers-kirjaa. Se oli niin päätön juttu, et se oli pakko saada (varsinkin kun se oli se kolmas ja ilmainen). Ens jouluna mun kaikki läheiset saa lahjaksi vessapaperirullan, jolla on villapaita päällä!


 


Ennen kirjakauppaa oli hypistellyt, himoinnut, rakastunt Virkkuukoukkusen isoihin kasseihin. Mari todisteli mulle et 45 euroa on kyl aika paljon… Tuollaisen osaisit kyl itsekin tehdä…toisaalta…kuudenkympin pesu on kyl aika hyvä juttu…ja on noi kyl aika sun näköisiä mut kuitenkin 45 euroa…


 


Niin siin sit kävi et mun kirjamuovikassi repes kuin veitsellä leikattuna mun oli PAKKO käydä hakemassa itselleni ”Survival kassi” eli tää:


 


Muutamaa hetkeä myöhemmin mun mukana olleen kissukäsilaukun sanka katkesi joten se oli merkki et mä oikeasti tarvitsin tuon kassin! Kissukassi on mulle rakas ja tärkeä joten vien sen huomenissa suutarille korjattavaksi… Jotenkin pitää perustella tää armoton tuhlailu itselleenNolostunut


 


”Hyvä ruoka – parempi mieli” – ei ole yhtään turha mainos. Kaffen ja pizzaslicen jälkeen maailma näytti paljon kirkkaammalta. Niin kirkkalta, että mieli suorastaan pursusi nerokkaita ajatuksia! Kuten esim. ” Naistenvessassa on kauhea jono…miten muka Kässämessuilla vois olla meihiä?” Miestenvessan koppiin pujahtaminen oli ihan ”pala kakkua” mut pois tuleminen olikin korkeampaa matikkaa kun piti laskea onko paikalla lorottava maskuliini vai ei. Eihän me mitään sydäreitä haluttu aiheuttaa niille harvoille paikallaoleville...


 


Mariparka kulki lähes koko päivän mun seurassani. Vasta reissun jälkeen tuli huono omatunto siitä, et tarjolla olisi ollut vaiks mitä kivoja sukkalankoja eikä hän tietenkään (mun ja poikansa pahkeksuntaa peläten) uskaltanut ostaa yhtään! Ou nou ja Sorry! Ookoo – rahat säästyi – eiks se ol ihan hyvä juttu?


 


Aika pitkä päivä oli ja välillä me Marin kanssa poikettiin ulos terassille neulomaan Sukkasatoon sukkia…  Juotiin myös kaffet mainion välineurheilijan kanssa, joka ihmetteli miten Kipuapu-silkkivilla tekee matkaa Espoosta Saloon ja taas takaisin… Kivaa oli nähdä ja vaihtaa kuulumiset!


 


Kotimatkalla arpajaisissa en voittanut yhtään palkintoa… Kiitokset Jossulle mainiosta ja hyvin järjestetystä messumatkasta! Kaikki pääsivät varmaan kotiin vai oliks meit sittenkin 26?:-)

maanantai 7. syyskuuta 2009

Langast on moneks


Lankakerä on sit vaan mainio juttu!


Sitä voi hypistellä, paijata, silitellä, katsella, käyttää unikaverina, kissan leikkikaluna ja siitä voi virkata ja neuloa vaiks mitä. Esimerkisi sukkia.



Sukkasadon ensimmäiset sukat on valmiit! Lanka Regia Hand dye Effect (70% villa, 25% polyamidi, 5% Akryyli). Menekki 59 g. Puikot 2,75 mm (mul on se uus Knit Pro setti ja oli hauskaa kokeilla välikoon puikkoa kun se oli mulle uutta, suositus tässä oli 2-3).


Tää lanka jäi yli R7:sta joten aloitin kärjestä kun en ollut ihan varma langan riittävyydestä. Tein kiilakantapään. Ei ol mun juttu. Ei kärjestä aloitus eikä kiilakantapää. Mä olen kyllä perinteisen vahvistetun kantapään kannattaja. En tee enää toiste. Paitsi sen kantapään. Mun on pakko, koska sekä Tuomi että Piiku ovat opettaneet kädestä pitäen miten se KUULUU tehdä. Piikulta sain vielä hyvän linkkivinkin ohjeeseen. Kun ovat nähneet niin paljon vaivaa niin mun on pakko kokeilla vielä kerran... Ehkäpä joihinkin lasten sukkiin joilla ei kävellä.


Omasta mielestäni tämä lanka passaa paremmin neulepuseroon tai huiviin, vaikka vyötteessä onkin sukankuvia...


Niksi-Pirkan sukkahousuvinkkien innoittamana keksin taas uuden käyttökohteen lankakerälle:



Lankakerä on mainio korvike puuttuvalle veneen pohjatulpalleSilmänisku

perjantai 4. syyskuuta 2009

Mukavia muistamisia


Olen tässä kuukauden sisällä saanut kaksikin kertaa mukavan, mieltä lämmittävän tunnustuksen. Jostain syystä olen hautonut niitä sydämessäni salaa, enkä laittanut niitä eteenpäin. On niin vaikeaa valita kaikista ihanista blogeista juuri "SE" kun haluaisi antaa tunnustuksen kaikille....


 



Tupunalta sain jo monta viikkoa sitten tämän. Kiitos!


Naurattaa tuo pienellä präntättyHymy


Lähetän tämän eteenpäin kauas Ranskaan Fifille. Hänellä on värikäs tapa kirjoittaa niin, että kenkutkin asiat ja sattumukset kuulostavat hauskoilta! Ja hänen Suomi-Ranska kultturivertailunsa ovat ihan hulvattomia.


MarjutJ musti minua viikko sitten tällä:



Kiitos MarjutJ!


Tämän ojennan kaikille täällä vieraileville ja joskus kommenttilaatikossa piipahtaneille! Kommentit lämmittävät aina mieltäni. Tuntuu hassulta, että moni ihan tuntematonkin on tämän blogimaailman kautta muuttunut ystäväksi!


Hyvää viikonloppua kaikille!