sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulun alta


 


Vaikka blogitarinoista päätellen voisi kuvitella, että ennen joulua vaan keskityin pelkkään kiukutteluun, niin joitain kässyjäkin syntyi. Varasin nyt Blogikuvaaja Karvisen tietokoneen kirjatakseni muistiin tekeleet. Tämän härvelin kaikki ohjelmat on omituisia, mutta yritän selvitä...


Salainen projektini oli asiakastilauksena tehty karhupaita:




Syksyn Novitasta malli 100. Lanka Gjestal Janne 829g.




Ei kait tässä mitään niin salaista, mutta kun tuo samainen kaljamerkki sattuu olemaan myös Karvisen lempparia. Viikkoa ennen Joulua tunnustin tehneeni tällaisen ja lupasin se JOS hän samanlaisen tahtoo niin saa synttärilahjaksi. Ja mitäs siihen Karvinen? Että enempi tarttis jotain pienempää kuten ”huomiota herättämättömän väriset ohuet villasukat” (=oikea ihana vastaus). Tänään oli asiakkaalta tullut meilillä kiitokset ja kuva, jonka perusteella tämä jättipaita oli oikean kokoinen. Musta ne hihat oli hirvittävän pitkät...


Ja Blogikuvaajan joulupakettiin ehdin tikutella toiveen mukaiset sukat Regian Merinosukkalangasta:




Puikot 2½ Knit Pro, menekki 68g. Joulupukki toi Karviselle myös lahjakortin – sukanparsimiset vuonna 2011! Ei multa vaan äidiltä...




Joulua edeltävän viikonloppuna meillä oli perinteiset taloyhtiön glögijuhlat. A-portaan aulassa oli tunnelma katossa, koristelut kohdallaan, kystä kyllä ja glögiä riittämiin:




Etten olisi syönyt itseäni ähkyksi (puhumattakaan glögin nauttimisesta) mulla oli mukanani pikku kässy:




Malli oli ET-lehden pitsikauluri, Puikot 5 Knit Pro pyöröt (muistaakseni), menekki 142g. Lanka Adriafil NINA (60% villa, 33% polyamidi, 7% polyesteri, 50g=80m). Langassa on kivoja pienenpieniä paljetteja. Ei liikaa pling plingiä vaan just sopivasti. Tätä on tulossa puotiin tammikuun aikana.




Ja Blogikissa luonnollisesti avusti kuvauksessa tapansa mukaan...




Jo alkukuusta testasin uuden teetee-langan eli Taigan:




Tampereen messujen yhteydessä olleen jälleenmyyjätilaisuuden jäkeen kaikki kauppiaat saivat lahjaksi yhden vyyhdin tätä merinoista ihanuutta. Pitihän se testata...mutta mitä voi tehdä yhdestä vyyhdistä? Puikot nro 10 Knit Pro. Suoraa palmikkoa ensin n, 70 cm ja napinlävet päähän. Sitten reunasta joka toisen kerroksen kohdalta silmukat ja 1o, 1n resoria kunnes lanka loppui. Napit tietysti naapurista Vuokolta Salon Napista. Tätäkin ihanuuslankaa on tulossa Tammikuussa ja palaan asiaan heti, kun saan sitä käsiini toisenkin vyyhdin... Kuusi hyvää perusväriä tulossa.


Kummitytön joulupakettiin päätyi maaimankaikkeuden kamalin pipo:




Toiveena oli ISO pipo, isolla tupsulla. Tupsu oli ihan täydellinen, mutta pipon purin aattoiltana ja tein uusiksi. Lanka Katian Peru, Puikot 5½ ja 8. Nyt se on suunnilleen tällainen (klik). Uusi pipo pääsi käyttöön heti. Mummin mielestä pipo oli hyvä kunhan sisällä oleva pää (mun) vaihtuisi parempaan (kummitytön). Kummityttökin tykkäs uudesta versioista.


Aattona käytiin paukkupakkasessa kuuntelmassa Joulurauhan julistus. Sen jälkeen lähdettin joulunviettoon Attuun mökille. Lahjoja oli määrä antaa vaan lapsille. Vielä parin viikon ajan Tassu on suvun pienin:




Lahjahiiri lensi komeasti!


Olikohan pikkukissalla juhlapäivän jälkeen liikaa kierroksia vai miksi aaton jälkeinen yö piti riehua, remuta ja pitää kaikki hereillä? Onneksi mummi nukkui korvatulpat korvissa – mummi oli ainut, joka ei aamulla ollut Tassulle vihainen ja lahjoi pikkuista katkaravuilla! Höh.


Tänä aamuna sää oli ennustusten mukainen:




Tassu toivottaa kaikille lukijoille mukavaa loppuvuotta ja vähän vähemmän lumisadetta. Samalla hän vihjaa, että Susu suunnittelee hurjaa täyttöastetta puodin ongelmajäteastioihin (=kausialennusmyynti) jo huomenna. Blogiin lisätietoa heti, kun oma kone tulee huollosta (tai kun Karvisen kone saadaan taas ryöstettyä käyttöön).

perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua


Onnea, iloa ja Joulurauhaa kaikille blogiystävillemme!



Toivottavat:


Susu, Blogikissa Herra Hassu Tassu Kissanen ja Blogikuvaaja Karvinen

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Susukatastrofipäivät


Eilen allekirjoitin joka ikisen suomalaisen sananlaskun. Siis niitä ”Itku pitkästä ilosta”…”ylpeys käy lankeemuksen edellä” ja” joka kuuseen kurkottaa…”


 


Iloisen sunnuntain jälkeen maanantaiaamun ensimmäinen ajatus oli että ne joulukortit on edelleen kirjoittamatta. Kun avasin tietskan, niin se muistutteli, et viirussuojaus on voimassa enää kolme päivää. Kolme päiväähän on ruhtinaallinen aika, joten kävin aamulla ostamassa uuden Norttonin ja olin perin juurin tyytyväinen itseeni. Illalla kiirehdin töistälähtöä, koska eteisessä odotteli röykkiö mattoja ja petivaatteita…ja jätin avaimeni puotiin! Tästäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä – vara-avain oli nappikaupassa ja nappikauppias vielä paikalla. Pääsin onnellisesti kotiin mattoröykkiöni luo, joka tamppaantui nopeasti viimassa ja viidentoista asteen pakkasessa. Ainakin pölypunkit saivat kyytiä. Lämpimikseni sitten imuroin ja pesin Tassun suureksi iloksi lattiatkin. Siivouspäivähän on varta vasten kissoja ajatellen keksitty leikki!


 


Unettomat yöt jatkuu enkä enää voi syyttää kissaa, joka on ollut kiltti enkä edes Karvista, koska kuorsaus ei kuulu yli kahdenkymmenen kilometrin päähän. Siispä kolmen zombie-päivän jälkeen marssin itku kurkussa luontaistuotekauppaan pyytämään jotain unettavaa… Tässä täsmäaseeni:


 


Valerianapillereitä, kalkkiporeita (joku on sanonut, että ne rauhoittaa), kipuapusukat (miks ihmeessä mä en tuota muistanut, vaikka kaikille muille kerron niiden auttavan unettomuuteen), kiltti kehräävä Tassu, Tuomelta saadut puuvillahanskat ja käsivoide. Viimeiset ei välttis uneta, mutta voin sekä rasvata kädet että lukea kirjaa ennen nukahtamista… Näillä mennään, eikä ajatus nukkumisesta sukat jalassa tunnu enää yhtä karmealta kuin aikaisemmin.


 


Eilisaamuna ne kortit oli edelleen kirjoittamatta ja tietska muistutteli viirussuojauksen päättyvän kahden päivän kuluttua. Ja minä juttelin koneelle että ”Älä hätäile – tuikataan vaan levyke asemaan ja homma hoituu käden käänteessä”. Siispä kahvi tippumaan ja toimeen… Eipä hoitunut käden käänteessä sekään… Puolentoista tunnin ähläämisen jälkeen totesin et sen levykeaseman on pakko olla rikki.


 


Lähetin hätä-surkeus-apua-sähköpostin Karviselle, joka vastasi että ”Voi voi”. Väärä vastaus! Oikea vastaus olis ollut: ”Älähän rakkaani hätäile – minä kyllä hoidan asian kuntoon…”


 


Pyydän eilen kaupassa käyneiltä asiakkailta anteeksi mahdollista poissaolevaa tai kärsimätöntä käytöstäni. Koko päivän kaikki vapaahetket roikuin kaiken maailman teknisten tukien helppilinjoilla. Yritin jopa anella apua Mopsien kanssa neulovan pojalta, joka on tunnetusti tietokonenero ja alan insinöörikin! Lopulta selvis että kun mulla se ohjelma jo on niin sen voi jotenkin aktivoida myös netin kautta. Ihme kyllä – nettitikku toimi koko päivän! Mutta ei se niin vaan sujunut sekään… Kaiken lisäks pankkikorttikonekin oli sekaisin. Lopulta kaikkiaan yhdeksän tunnin taistelun ja Norton-sivujen tukichatin ihanan PatrickS:n sähköpostiin lähettämällä ohjeistuksella jostain yhtäkkiä ilmestyi ilmoitus että viirukset pysyy loitolla seuraavat 366 päivää! Se onlinetukichatti oli kyllä mainio palvelu! Mut ne kortit oli edelleen kirjoittamatta… Ja se levyasema rikki.


 


Koneen takuuaikaa on ainakin kaks päivää jäljellä! Loppuilta menikin varmuuskopioiden ja kaksi vuotta sitten hylätyksi tulleen etanakoneen virittelyyn. Vanha kone joutui naftaliiniin aikoinaan, kun yhden laskun maksamiseen meni koko ilta…


 


Tänään kiikutan tämän koneen korjattavaksi, joten älkää ihmetelkö, jos täältä ei loppuvuonna kuulu mitään. Etanakoneella ei blogia päivitellä – jos nyt sen yhden laskun illassa sais maksetuks!


 


Ja viime yönä yhdeltä:


 


Kortitkin oli kirjoitettu!


 


Näissä Susukatastrofipäivissä on se hyvä puoli, että sellaisten jälkeen ihan tavallinen arkipäiväkin on yhtä juhlaaSilmänisku



Kuulemiin vähäksi aikaa! 


 


P.S. Edittiä muutamaa minuuttia myöhemmin:




Lankakauppaan tuli just frillahuivilanka Ondasia! Punakirjavaa, vihreänkirjavaa, sinisenkirjavaa ja yksväristä mustaa... Ja punaista Perua...




Joulun aukioloajat voit tarkistaa klikkaamalla tuolla oikeassa yläkulmassa olevaa linkkiä.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Tulee se


Joulu siis. Pikkuhiljaa, kuin varkain se vaan tulee tämänkin antijouluihmisen elämään…


 


Joulusiivous – jo muutaman vuoden ajan (tarkemmin ajatellen yhtä monta vuotta, kun mulla on toi Lankapuoti ollut) olen osannut suhtautua siihen ”järjellä”. Enää ei ihan joka ikistä kaapinnurkkaa tarvitse nuohota. Kun perjantai-iltana huushollista ei löytynyt yhtään puhdasta haarukkaa, niin tilanne automaattisesti käynnisti tiskikoneen ja sai aiheen haarukkalaatikon joulusiivoukseen. Koska olis parempi aika putsata vuoden aikana laatikkoon kertyneet leivänmurut ku silloin kun laatikko on tyhjimmillään? Samalla puhdilla meni sit roskiskaappikin ja pari muuta…


 


Ens torstaina on tulossa yövieras, joten eilen oli juuri oikea aika viedä sohvatyynyt ulos ja mäiskiä niistä pölyt pihalle ja sen jälkeen imuroida koko sohva. Tosi hyödyllistä – soffan uumenista löytyi kaks kadonnutta puikkoa ja kourallinen Tassun hiiriä ja yks pompula (siis hiussellainen eikä kluutu).


 


Eilen olin lähdössä viemään roskia ulos ja oven avatessani koin järkytyksen: Ulko-ovella (kun avaan mun kämpän oven, niin näen siitä suoraan ulko-ovelle) seisoi Joulupukki ihka elävänä! Arvatkaas mitä Susu teki? No ei muuta kun ovi tiukasti kiinni, valot pois ja piiloon omaan saunaan! Eipä tullu mieleen hakea kameraa ja ottaa kuvaa… En ole tainnut olla kovin kiltti tänä vuonna… Naapuriin Joulupukki oli menossa, mutta kun siellä saunassa piilottelin niin tulihan sekin sitten kuurattua joulukuntoon… Joulusiivous siis tulee tehdyksi ihan vahingossa tuosta noin vaan!


 


Tänään jatkettiin Kummitytön kanssa kakskytvuotista jouluperinnettä. Perinteeseen kuuluu, että Itsenäisyyspäivänä leivotaan koko suvulle joulupiparit. Onnettomien sattumien vuoksi päivä siirtyi lähes viikolla.


 


Lähtiessäni tytteliä hakemaan aamusella näin naapuritalon autotallien ovilla liikettä. Jokin valkoinen, jolla oli pikimusta hännänpää. Hätäpäissäni säntäsin kohti ovea hakemaan kameraa ja haeskelin kännykameraa, mutta otus loikki iloisesti pitkin hankea rantaan. Koko päivän olen ajatellut, että se oli varmaan lumikko, mutta nettiselailujen perusteella luulen sen sittenkin olleen kärppä. Myöhemmin kävin kuvaamassa jäljen hangella:


 


Tassu oli juuri vähän ennen lähtöäni sinkoillut päätä pahkaa ikkunasta toiseen. Yleensä se jahtaa lasin läpi lintuja, mutta tällä kertaa en nähnyt yhtään. Jospa se näki kärpän viipottavan hangella? Turhautuneena huonoon metsästysonneensa Tassu purki energiansa ”tappamalla” ”veljensä” Nissen:


 


Ja sen jälkeen se tietenkin auttoi meitä piparitalkoissa. Mitä olisikaan piparkakku ilman kissankarvamaustetta?


 


Tänään oli upea aurinkoinen pakkaspäivä. Piparitalkoissa nautittiin valohoidosta, sillä pienessä kämpässäni on ikkunoita (joita en aio pestä tänä vuonna) joka suuntaan:


 



Pikkukummitytön kanssa leipomiseen meni aina kokonainen päivä. Ja kummitädin hermot. Taikinaa meni paljon enemmän suuhun, kuin uuniin (yhtenä vuonna ostettiin kaupan valmistaikina syötäväks). Taikinatähmäisillä sormilla klähmittiin joka paikka (NykySusu olis senkin asian suhteen paljon avarakatseisempi) ja joku kamala Radio Energy pauhasi nappulat kaakossa, vaikka välillä kävin salaa hiljentämässä…


 


Tänä vuonna hommaan meni vajaat kaks tuntia ja kuunneltiin Radio Aaltoa, koska minä koukutuin kesän aikana 365 Kaikkien aikojen parhaisiin biiseihin. Puolilta päivin mun oli PAKKO kuulla tän päivän biisi. Koukutuin näihin kesällä töissä tehdessäni Tähtipolkua… Tän päivän jälkeen on tulossa ne kaikkest parhaat (19 kpl). Kahdeltatoista joka päivä on ensiesitys, toinen kerta neljän jälkeen iltapäivällä ja vielä uusinta seuraavana aamuna Turun Radion puolen uutisten jälkeen kun olen työmatkalla. Ei multa ainakaan biisien kuuntelutilaisuuksia puutu, ja silti se vaan joskus mene ohi…


 


Illan hämärtyessä lähdettiin vielä Kakskerran kirkkoon laulamaan Kauneimmat joululaulut:


 


Kirkossa ei varmaan kuuluisi olla hauskaa, mutta äänensä melkein kadottanut pappi herätti laulukansassa monta naurunhörähdystä muun muassa yrittämällä lopettaa tilaisuuden kolme biisiä ennen aikojaan… Oli ihanaa hetkeksi pysähtyä kaiken hötkyilyn keskellä joulukuiseen siniseen hetkeen. Kirkosta lähdettyämme vein kiireisen opiskeijatytön kotiinsa tenttikirjojen pariin. Kiitos Kummitytölle kivasta päivästä! 

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kierrätyskässyjä


Minähän en tunnetusti ole mikään tuunaaja tai kierrattäjä. Mun puodissa ei kauhean mielellään myydä parsinsieniä tai parsinlankaa vaan ihan uutta lankaa uusia sukkia varten.


Jostain syystä mulle on kovin helppoa heittää pois toimimatonta kamaa mut jouluvalot on poikkeus. Jouluvaloihin mulla on joku kumma tunneside, että niitä ei kertakaikkiaaan vaan voi hävittää. Ei vaikka tiedän, että varalamput maksaa nykyään enemmän kuin uusi kokonainen valosarja. Joka vuosi sitä kytkee valot pistorasiaan ja yrittää epätoivon vimmalla etsia sitä yhtä rikkinäistä siitä kahdeksan pimeän valon sarjasta. Ja voi sitä riemua kun se rikkinäinen löytyy ja koko sarja palaa! Ja kun valot on pakkasräntäsadeiltapimeässä viritetty paikoilleen ja muuntaja pistorasiassa niin kuinkas ollakaan - kaks uutta kahdeksan lampun sarjaa on pimeänä! Siinä on sitten näpit jäässä mutta pää höyryää kuumana kiukusta!


Viime vuonna tehty hapsulankavaloryijynetekele sain purkutuomion joskus alkusyksyllä. Ledit ei harvassa rakenteessa olleet kissankestäviä ja kun ompelin ne neuleeseen kiinni niin näyttivät pöljältä. Viikonloppuna lanka sai uuden elämän 4½:n puikoilla ainaoikeaa. Yksi vanha jouluvalosysteemi purettiin - keskellä kehystä ollut kräki (jossa vielä pari lamppua oli toimintakunnossa) kera ihan toimivannäköinen sähköjohdon joutui roskiin ja tilalle viriteltiin tämä uusioneule kera ledisarjan:



Hapsulankaa 1 kerä (saa meiltä) ja ohutta paperinarua n. 100 mertiä (saa naapirikaupasta). 1 ledisarja, vanhan jouluvalon kehys ja niittipistooli. Kissankestävä koriste tuli!


Juu ja innoissani hävitin kolme muutakin vanhaa toimimatonta jouluvalosarjaa! Muuntajat laitoin talteen, mutta muistankohan niitä ensi vuonna?


Lisää kierrätystä.. eli terät velipojan hajunsyöjiin:



Olen luvaanut pitää veljeni bambuhajunsyöjissä JOS hän palauttaa rikkinäiset sukat mulle teritykseen. Isänpäivänä sain pari paria risoja ja ekoihin varsiin on nyt tehty uudet terät. Taitaakin olla ainut itsetehty joululahja tänä vuonna... ei pal kannattais hehkutella - puolikkaita sukkia nimittäin. Langan menekki 41g (bamboo Srtompegarn).


Ja vielä...kai sitä jouluksi pitää ihan vähän siivota kans? Ihkaensimmäisen pompulakeepin jämälangoista joulusiivouskluutu (39g), joka on jo tositoimissa ollutkin kissanruokatähmäputsauksessa:


Mut työn alla on jotain ihan oikeita uusia kunnollisia lankoja ja niistä ihan oikeita käsitöitä. Odottakaapa vaan!


Maanantaiaamuna kahden huonosti nukutun yön jälkeen olin ihan valmis laittamaan ilmoituksen johonkin nettikauppaan:


"Lahjoitetaan yksi öisin rymyävä kissa ja kuorsaava blogikuvaaja hyvähermoiseen, mielellään kuuroon perheeseen!" Tassun lumiulkoilukosto oli suloinen ja se "luki" yön aikana kaikki tassuihinsa saadut lehdet. Mutta nyt se on taas rauhoittunut:



Tuo riiviö tuossa teeskentelee olevansa kiltti ja suloinen kissa...

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Puoli metriä lunta


Eilen meil tääl Maailman Navas eli Suamen Turus satoi ainaski pual metriä lunta.


Iltapäivällä tultiin porukalla Preerialta Turkuun niin ihan ensteks Susu kaivoi lumesta viime viikolla värkkäämiään jäälyhtyjä...



 



Pihalla oleva kuusi oli saanut hienon lumikatteen:



Aamulla porukat otti kiikarit mukaan ja lähti kohti mökkiä. Vähänkö mua otti päähän et jättivat mut kotiin. Mut ei kait sinne tälleen rospuuttoaikaan pääse...



Sit mut juksattiin ulkoilemaan. Mä juoksen aina heti parvekkeelle kun valjaat otetaan esiin. Kivaa!



Ällöä jotain valkoista, kylmää ja märkää oli kaikkialla. Ei siinä muuten mitään mut massun alla jos on lunta niin sitä ei meikäläinen siedä!



Päästäkää mut sisään!


Kauhea homma oli saada itseni taas kissan näköiseksi:



Onneksi meillä oli sauna lämpimänä ja pääsin sinne järjestämään turkkini esittelykuntoon. Saunan jälkeen porukat jätti mut viimein rauhaan ja lähtivät kylille:



Matkalla intialaiseen ravintolaan kävivät kuvaamassa valtakunnan ykköskuusen (tää on yleensä ollu Fifin hommia mut nyt se on jossain muilla mailla niin porukat hoiti tän homman sen puolesta).


Nyt me ollaan taas koko sakki kotona ja meillä on rauha maassa:



Ja vielä yksi ihan kokonainen vapaapäivä edessä! 

perjantai 3. joulukuuta 2010

Glögikausi alkoi


Kaikkihan tietää, että mä tykkään glögistä. Mun oma glögikausi alkaa silloin, kun kellot käännetään talviaikaan ja päättyy kesäajan alkaessa…


 


Lankakaupan perinteinen glögikausi on joulukuussa – ekasta päivästä aatonaattoon voit pysähtyä hetkeksi kesken joulukiireiden nauttimaan glögistä ja lankaterapiasta…  Samalla on mahdollisuus kirjoittaa Joulupukille – Lankakaupassahan on toinenkin perinne eli Joulupukin toivelista:


 


Katselet glögiä nauttiessasi ympärillesi ja pyydät Susua kirjaamaan ylös lahjatoiveesi. Sitten alat hillittömästi jokaisessa mahdollisesssa tilanteessa vihjailemaan kaikille läheisille joululahjatoiveistasi! Miehille lankakaupan kynnys on aika usein tosi korkea, joten asiaa helpottaa kun kerrot että ”menet vaan sinne ja kerrot kenen lahjatoiveen haluat toteuttaa niin Susu tietää kyllä…”


 


Ennen joulua vielä ehtii muutaman lahjankin toteuttaa. Muutama hyvä lankatarjouskin tietty niitä varten on kehitelty… Ja (Karvisen ohjeen mukaisesti) ukot voi pyytää puotiin mukaan glögille, niin ei ole niin kamalan kova kiire valintoja tehdessä.


 


Kuuden euron houkutuksia:


 


Regia Hand Dye Effect. 100/420m, ohuehkoa liukuvärjättyä lankaa sukkiin ja huiveihin. Mukaan saa polvisukkien ohjeen.


 


Adriafilin New Zeland, kolme kirjavaa väriä. 75%villaa, 25% akryyliä. 100g=200m.


 


Kahdeksan euron houkutuksia:


 


Loput Noron Yuzenit (villaa, silkkiä ja mohairia) ja




Kunstgarn. 2 väriä. 100/420m, Kaunista lankaa sukkiin ja huiveihin.


 


Knit Pron puikkohin on tänään saatu täydennystä - niistäkin on hyvä Joulupukille jutella ajoissa… ja lahjakorttihan on Pukille kaikkien helpoin vaihtoehto! Plus et kaikkea kivaa on vaiks kuin paljon hyllyt väärällään…


 


Minähän puikottelen koko ajan jotain, mutta mitään valmista ei näyttää ole. Moda-tarjouksessa olevaa lenkkialpakkaa Cacaota on puikoilla ja toinenkin teeteen Alpakkalanka on joulukuun ajan miinus 15 pinnaa. Ehkäpä jo ensi viikolla olisi jotain valmistakin näytillä. Jos ei muuta niin joku joulusiivouskluutu.


 


Eilisiltana töiden jälkeen visiteerasin Salon Tilkkukillan näyttelyssä Horninkadulla. Iso määrä upeita tilkkutöitä on esillä entisen kangaskaupan tiloissa. Musta ei koskaan olisi tilkkuilijaksi – suurpiirteisenä ”vähän sinne päin” –tyyppinä moinen tarkka työ ei onnistusi ikinä! Tämä hassu itkijänainen liikuttuu usein ja helposti – taidenäyttelyssä, kun elokuvassa on herkkä hetki, kun radiossa soitetaan häämarssia, kun Maamme-laulu soi urheilukisoissa, kun joku sanoo jotain nättiä…tai kun näkee jotain käsittämättömän taidokasta käsityötä niin kuin siellä näyttelyssä eilen. Vähän nolotti. Vaikeaa oli osallistua arvontaan kun kaikki työt olivat niin mahtavia! Pieniä ostoksiakin tein (arpaonnea ei ollut, mut eiks se tarkoita et sit on onnea rakkausrintamalla?)


 


Menkää kaikki katsomaan. Näyttely on auki Itsenäisyyspäivään asti:





Salon tilkkukillan tilkkutyönäyttely PIENTÄ JA SUURTA TILKUISTA 28.11.-6.12.2010, HORNINKATU 15,Salo



Avoinna sunnuntaisin ja its.päivä klo 12-18, arkisin klo 10-18


Itsenäisyyspäivänä minä olen luvannut olla oikein itsepäinen. Ja itsepäisyydessäni käytän koko päivän miettimällä kevään lankaennakkotilauksia (siis ennen Linnanjuhlia). Kauhea paikka. Mistä ihmeestä mä voin tietää mikä teitä kiinnostaa ens keväänä ja kesänä? Auttaisko joku? Mä kun tykkään vaan villasta ja kunnon väreistä ja kesällä on aina muodissa vaan hempeät pastellit ja puuvillat ja bambut...

tiistai 30. marraskuuta 2010

Lämpöä 23,1…kiloa


TYKS Sukkiskampanjan sato luovutettiin tänä kirpakkana pakkasaamuna Syöpähoitojen osastolle 820. 23,1 kiloa eli yli kaksisataa paria sukkia lämmittämään rankkojen syöpähoitojen johdosta palelevien varpaita.


 


Vastaanotto oli vilpittömän ilahtunut. Tarpeeseen tulevia sukkia ihasteltiin porukalla:


 


Näillä keleillä kunnon villasukat tulivat juuri oikeaan aikaan…


 


Nämä sukat vietiin osastolle saman tien:


 


Myöhemmin sukat lajitellaan koon mukaan ja pienimmät viedään lastenosastolle.


 


Lyhyen luovutustilaisuuden jälkeen lähdimme Piikun kanssa omiin arkisiin töihimme lämpöä sydämissämme.


 


Keväällä osastonhoitaja Pirjo Haavisto sanoi Sytomyssyjä viedessämme: ” Yhden ihmisen kädet eivät riitä kaikille.”


 


Yhdetkin kädet ovat tärkeät ja kun käsiä on monta niin miten paljon saimmekaan yhdessä aikaan!


 


Kiitos Piikulle, joka organisoi TYKS Sukkiskampnajan. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka saavat asioita tapahtumaan!


 


Tärkeitä ovat jokainen silmukka, jokainen lankalahja, jokainen valmis sukkapari – lämmöllä tehty lähimmäistä ajatellen. Kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana keräyksessä!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hei Tonttu-ukot...



Tämä komeat tonttuherrat tulivat toivottamaan teille Hyvää Pikkujoulua!


Älkää kuitenkaan luulko että Susu on tehnyt käsitöitä. Ei sentään - äiti neuloi nämä jo alkuvuodesta. Kesän ne viettivät osina hattuhyllyllä kissapiilossa. Viime viikolla työssäoppimassa oleva Anne ompeli saumat, pesukone huovutti ja Anne viimeisteli kasvattamalla herroille parrat. Mulla ei siis näiden herrojen tekmisessä ole osaa eikä arpaa. Malli on Sandesin joululehdestä 2004, lanka Tovea ja Cantoa.


Näistä tontuista tulee kansainvälistä porukkaa. Ensi viikolla ne matkustavat ystävieni luokse Tottijärvelle ja sieltä matka jatkuu Englantiin ja Australiaan asti! Vähänkö tuntuu hienolta että pikkuisen tuppukylän pikkuisen lankaliikkeen tontut matkustavat maailman ääriin! Ystäväväni odottavat tämän merkkitapauksen johdosta ensi Juhannuksena saavansa Anjalinin vienninedistämispalkinnon...


Meillä veitettiin eilisiltana pikkujoulua:



Tassu odotti silmä kovana jäälyhdyn pullahtamista ulos ämpäristä. Voi että sillä oli jännää! Tänään viritellään jouluvalot paikoilleen, joten projektipäälliköllä riittää ohjelmaa...


Ensimmäinen luukku avattu siitä ainoasta oikeasta Partiolaisten joulukalenterista!


torstai 25. marraskuuta 2010

Joskus vaan tökkii


Mulla on selvä rytmi elämässäni. Siihen kuuluu et siinä Kympin uutisten ja puolenyön välillä on just passeli aika neuloa jotain simppeliä ja lueskella blogeja. Seuraan lemppariblogejani Blogilistan kautta ja jostain syystä se on jo monta iltaa kenkutellut mulle. On ruuhkaa ja yhteyden aikakatkaisua ja vaiks mitä. Nyt iski ketutus ja päätin blogata itte vaiks ei mitään blogattavaa olekaan.


 


Kamerasta löytyi vauvannuttu Lanteista. Tilauksesta tein ja jälki on niin epätasainen jopa vesikäsittelyn jälkeen etten kehtaa soittaa ja kertoa että nuttu olis valmis.


 


Ohje nro 4 Sandnes Lanett-lehdestä 0714 . Menekki 87 g, puikot Addin 2½ pyöröt ja hihoissa Knit Pro sukkikset. Tein ohjeesta poiketen hihat tasona ja saumalla – tuli edes vähän siistimpää…


 



Jo sukkasadon aikana aloitin ihanan pehmeästä Regian merinosukkalangasta sukat. Monissa TYKS-Sukkiskeräykseen tulleissa sukissa oli kaunis ja tsäpäkkä resori, jossa oikeat silmukat oli neulottu kiertäen. Siispä minäkin heti kokeilemaan. Homma oli hidasta ja pettymyksekseni kirjavassa langassa ei yhtään näy kova puurtamiseni! Vasta pari päivää sitten valmistuivat. Puhutaan TSS:stä eli Toisen Sukan Syndroomasta (kait?) mut tässä mulla oli MSS eli Molempien Sukkien Syndrooma. Lanka on ihana, mutta pitkään ja hartaasti näitä neuloin Knit Pro 2½ sukkapuikoilla ja menekki oli 66 g. Ihme riittoisaa – vartta on yli 20 cm ja koko 40-42!


 


On mulla muutama projekti kesken ja parikin kivaa ideaa oli tänään ajatuksissa kokeilla. Ideoihin ei ollu tarpeeksi isoja puikkoja (10-12) ja lopulta toisen idean lankakin oli kadoksissa. Pari isompaa työtä on kesken mutta jostain syystä ne ei puhuttele yhtään.


 



Tassukin  mökötti mulle kokonaisen vuorokauden. Ei kehrännyt, ei nukkunut vieressä, ei ollut huomaavinaan. Onkohan se vihainen siitä, että hylkäsin sen kahdeksi vuorokaudeksi vai siitä, että iskän kanssa oli niin kivaa ja nyt se joutui taas kotiin elämään normiarkea? Ei se kerro – mököttää vaan:


 


Lumimyräkkä oli ja tais jo mennäkin. Ihan kivaa. Hiljaisen päivän johdosta puodin ikkunassa on perinteiset hassut hapsulankajouluvalot ja hoppiakangasta somisteena. Monta ojaanajoa näin matkalla ees ja taas. Onneksi pikkuinen Corollani pysyi tukevasti ojien välissä. Ei niin paha juttu vaikka joskus tuntuu et kaikki asiat tökkii.


 


Ajakaa varovasti!