lauantai 30. tammikuuta 2010

Sytomyssykeräys 30.4.2010 saakka


 Sytomyssykeräys on kampanja, jonka aikana on tarkoitus kerätä myssyjä naisille, jotka ovat menettäneet hiuksensa sytostaattihoidoista johtuen. Tästä kampanjasta saadut myssyt on tarkoitus lahjoittaa Turun Yliopistollisen Keskussairaalan TYKS:n syöpätautien sytostaattipoliklinikalle ja veritautien osastolle.


Piiku ja minä haastamme Sinut Varsinais-Suomen Sytomyssykeräykseen.  Alkuperäinen kampanja on lähtenyt Matleenalta ja Seijasiskolta Oulun korkeudelta. Rinnakkaiskeräyksiä on tähän mennessä jo neljä. Kaikkiin niihin voit tutustua esim. Seijasiskon blogin kautta.



Piiku on keskustellut asiasta näiden osastojen osastonhoitajien kanssa ja he pitävät tempausta hyvänä. Tarve on kova. Sytohoitojen ”parturoimat” naiset kaipaavat päähinettä ympäri vuorokauden jo siksi, että päätä palelee ilman hiuksia. Eli myssyjä ei käytetä vain kesällä tai sisällä, vaan myös yömyssyjä kaivataan.  Mikäli myssyjä kertyy rekkalastillinen, osastonhoitajat ovat luvanneet levittää niitä myös muille osastoille, joissa tarvetta on.


 


Myssyjä voi tehdä aina huhtikuun loppuun asti. Käymme luovuttamassa myssyt toukokuun aikana TYKS:n yhteyshenkilöille, jotka jakavat ne edelleen lahjoituksena naisille, jotka niitä haluavat ja tarvitsevat.  Tarve on suuri jo nyt, joten olemme Varsinais-Suomessa päätyneet siihen, että toimitamme erilaisia myssyjä jaettavaksi heti, jotta saamme kommentteja millaisia niiden pitäisi olla. Varsinkin yömyssyjen tekemiseen ja villan käyttöön tarvitaan enemmän tietoa.


 


Lankapirtin Matleenan kirjaama myssymalli on ollut kuulemma käyttäjiensä hyväksi kokema, kertoo Matleena ja jatkaa: ’ Se ei ole kuuma kuten esim. peruukit ja pysyy hyvin päässä toisin kuin huivit. Jos joku haluaa tehdä jollain muulla tarkoitukseen sopivalla mallilla niin toki sekin sopii. Neulotut myssymallit käyvät myös. Kukat ym. koristelut ovat toki kivoja mutta eivät pakollisia. Koosta vinkiksi, että jos jokainen tekee omaan päähän sopivan myssyn/myssyjä, niin silloin saadaan eri kokojakin mukavasti’.


Myssy kannattaa tehdä langasta, joka ei kutita käyttäjänsä päätä: puuvilla, bambu ja soija ovat hyviä ja mahdollisesti vauvavillatkin. Tekokuituja kannattaa välttää, jottei myssy hiosta. Varsinkin yömyssyjen pitäisi olla saumattomia ja mahdollisimman sileitä, jotteivät ne paina. Piiku ainakin kokeilee erilaisia malleja, ja häneltä saa ohjeitakin, jos haluaa tehdä erilaisia myssyjä. Matleenalla on kaksikin hyvää myssyohjetta blogissaan, sekä virkaten että neuloen.


Myssyyn on hyvä myös kiinnittää lappu, jossa on merkattuna päänympärys. Lappuun voi myös merkitä käytetyn materiaalin ja pesuohjeet.



BloginapitBlue teki kampanjaamme oman napin, jonka voit napata tästä blogiisi ja kertoa olevasi mukana Varsinais-Suomen Sytomyssykampanjassa!



Myssyt voi toimittaa vaikkapa mun lankakauppaan,  Anjalinille, Annankatu 5, Salo tai Piikulle,  kysymällä toimitusosoitteen sähköpostiosoitteesta  
neulefriikki@gmail.com.  Myös Salon ja Turun neuletapaamisiin tulemme aina kun kynnelle kykenemme. Kaikki kyselyt, uudet mallit yms ovat tervetulleita meille ja muille vinkiksi. Jos postaat omaan blogiisi myssyjä, laitathan kommentin meillekin tiedoksi!


 Jos asian tiimoilta herää muuten kysymyksiä, niin laittakaa kommentteja tai sähköpostia tulemaan, niin vastaamme parhaan taitomme ja tietomme mukaan!


Terveisin Piiku ja Susu


 


P.S. Jos nyt näyttää siltä että mun ja Piikun postaukset on kovin samanalaisia niin otimme siinäkin asiassa oppia esikuviltamme Matleenalta ja Seijasiskolta... Nyt mä pistelen tähän jatkoksi vähän omiani:


 



 Mun sytomyssy kakkoseni on vasta tässä mallissa. Ehkäpä huomenna se etenee kun "saan" istua autokyydissä Helsinkiin ja takaisin. Karvinen kuskaa kun meikä lähtee katsomaan kevään lankajuttuja ja hamsteroimaan tilpehööriä ja tarviketta puotiin.


 


Tuli vielä mieleeni muistuttaa, että jos et itse jaksa, pysty tai ehdi virkkaamaan tai neulomaan sytomyssyjä niin voit osallistua silti! Jossun ystävä halusi olla mukana kampanjassa ja osti pari kerää lankaa, jotka Jossu neuloo tai virkkaa sytomyssyksi! Tätä en tullut itse ajatelleeksikaan mutta kiva idea, jota varmaan vauhditan jollain mukavalla sytolankatarjouksella viikon alussa.


 


Nyt nukkumaan! Huomenna on pitkä päivä...

torstai 28. tammikuuta 2010

Kissakuvahaaste 127: Sukulainen


Tervehdys!


 


Toi Susu kohkaa nyt koko ajan lankojensa, puikkojensa ja jonkun sytomyssykampanjan kanssa, joten mä päätin valloittaa tään blogin hetkeks. Ja ihan aiheellistakin on kun eilen oli eräänlainen juhlapäivä – eilisestä kolme vuotta taaksepäin mun perhe eli Susu ja Blogikuvaaja Karvinen näki mut ekan kerran! Mä tietysti valloitin ne heti eikä nekään mun mielestä olleet ollenkaan hassumpia tyyppejä. Silloin asustelin vielä Helsingissä äitikissan ja sisarusten kanssa. Noi mun nykyiset porukat ei ole kauhean kuvauksellisia, joten osallistun Kissakuvahaasteeseen kuvalla, jossa on äiskä ja velipoika vierailulla Turussa muutama kuukausi tänne muuttoni jälkeen:


 


Tuo pieni harmaa on pikkuveljeni, josta on kuuleman mukaan tullut niin komea, että uhkaillaan laihdutuskuurilla! Peräkammarin poika – vieläkin äiskän helmoissa. Mut arvatkaapa kumpi olen minä ja kumpi äiskä?


 


t. Tassu

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Varsinais-Suomen Sytomyssykampanja on alkanut!



Piiku on pistänyt tuulemaan ja nyt saa Seijasiskon ja Matleenan Oulussa aloittama hieno Sytomyssykampanja rinnalleen myös meidät varsianissuomalaiset!


 


Lue asiasta lisää Piikun blogista Neulefriikki.


 


Kaikki mukaan hyvän asian puolesta!

tiistai 26. tammikuuta 2010

Vähän kaikkee


Pahaenteinen otsikko, joka ennustaa pitkää tarinaa – voimia sille joka jaksaa loppuun asti lukea!


 


Ensiksi kiitokset viime postauksien monista kommenteista! Revontuli on minustakin kaunis. Eniten hämmästelen kuitenkin pölynimurikommenttien määrää. Ja samalla mielessä pyörii, että tuollainen voisi olla omiaan myös puodissa ja mökillä. Onkohan se tarjous edelleen voimssa?


 


Revontulet ne vaan jatkaa loimotteluaan (= kymppi):


 


Äiti oli vaan ”ihan vähän” pettynyt kun ei saanut edellistä lenkkialpakasta neulomaani revontulihuivia. Kun olin saanut asiasta tarpeeksi monta huomautusta ei auttanut muu kuin keriä vyyhti lankaa ja tarttua puikkoihin (Knit Pro pyöröt nro 6). Valmiiksi tämä olisi tullut jo lauantaina jos mulla ei olisi sitä ”lanka pitää käyttää viimeiseen senttiin” syndroomaa. Tällä kertaa lanka loppui kun päättelystä uupui 30 silmukkaa. Ei hätää – siitä edellisestä huivistahan jäi viis metriä… Ja siellähän se odotteli puodin päydällä maanataiaamuna. Ei sitten lankanyssykkä ollut itsellään hypännyt kässäpussiin. Kummallisia lankanyssäköitä mulla – puhuvat mutta eivät itse aktiivisesti tee mitään! Menekki tähän siis 100g + 0,5 metriä. Omasta mielestäni edellinen revontuleni oli paljon nätimpi mut on tämä ainakin lämmin. Ja lanka lenkkilangaksi mukavaa neulottavaa. Mielessä olis itselle joku loimi tästä mut värivalinta on kesken…


 


Tästä opin ettei mikään langanpätkä ole liian lyhyt poisheitettäväksi!


 


Viikonloppuna syntyi pyynnöstä Cousteau kakkonen.


 


Lanka Gjestal Bris, puikot Knit Pro pyöröt 4 ja tavissukkikset kavennuksissa. Menekki 61g.  Lanka (ja puikot) on vähän paksumpaa kuin ohjeessa, joten loin naisen kokoon vaan 100 silmukkaa. Tykkään Brisistä. Tämä villan (50%) ja soijan (50%) sekoite on kevyt, lämmin eikä kutita. Löyhäkierteisenä se saattaa vähän nuhjaantua käytössä, mutta edellä mainitut positiiviset asiat tekee siitä yhden lemppareistani. Kun vielä sais tän värikarttaan susunpinkkiä…



 


Mää ja mun suuri suuni! Näin mä ajattelin kun viimeisin teetee Työpajakirje tuli sähköpostiin. Vauvan tossun ohjeessa oli puute! Olisin halunnut vajota maan alle kun juuri edellisenä päivänä olin mainostanut Työpajakirjeen kivoja ohjeita ja saanut monta kommenttia, joissa kiiteltiin vinkistä… Nyt korjattu ohje löytyy täältä ja minunkin tossuni tulivat eilen valmiiksi.



Tein pienimmän koon kun mulla on noita vajaita vihreitä Primaveroja hyllyssäni enkä ollut varma riittääkö. Näyttää ihan nukenkokoisilta. Puikot Knit Pro 15 cm sukkapuikot nro 3,25. Menekki vihreää 21 g ja valkoista 4 g. Narut menee vaihtoon – pitänee tehdä ohjeen mukaiset virkatut kun noi on aika massiiviset verrattuna tossuihin. Yritin vaan vältellä virkkausta koska eilisiltana mun virkkauskiintiöni oli täynnä. Syy siihen oli:


 


Ensimmäinen sytomyssyni! Nyt tuntuu vahvasti siltä, että saamme tänne Varsinaiseen Suomeen oman sytomyssykampanjan. Pysykää kuulolla!


 


Lankana oli Hjertegarnin Blend Bamboo (70% bambua, 30% puuvillaa, 50g=150m). Koukku nro 3. Menekki myssyyn kukkineen 39g. Erityisen ylpeä olen tuosta kukkasesta! Ja kiitän Seijasiskoa mainiosta ohjeesta kuvineen! Mä olen nimittäin tuollaista kukkasta yritellyt varmaan kolme vuotta. Ekat terälehdet olen onnistunut koukuttelemaan, mutta niiden jälkeen on aina tullut itku, hammastenkiristys ja tekele on päätynyt roskikseen! Eilen päivällä kädet hikisinä ja lanka koukussa naristen sitten onnistuin väkertämään tuon kukkasen. Aikaa kului enemmän kuin koko myssyn koukuttamiseen, mutta nyt sen osaan. Tuossa on kyllä yhdeksän terälehteä kun piti olla kahdeksan mut jos sit ens kerralla… Seuraavan myssyn teen Matleenan ohjeella neuloen. Jospa senkin koristelisi virkatulla kukkasella?


 


Seuraavaksi puikoille päätyy muutama vähän isompi projekti joten täällä blogissa taitaa lähipäivinä olla vähän hiljaista…ellen sitten innostu hankkimaan uusia kodinkoneita!

Joulupukki kävi!


Joulupukin kanssa oli ollut juttua et sit kun tällainen tulee tarjoukseen niin...



Viime viikolla äiti bongasi tarjouksen. Joulupukki on niitä miehiä, jolle ei epäsuorat vihjailut toimi, joten piti lähettä viesti et "Mene nyt ostamaan!" Mainio aparaatti! Sillä saa huitastua nurkkiin kertyneet villakissat, muruset, langanpätkät, kissanhiekat ja Tassun "lukemien" sanomalehtien silput tuosta vaan! Ja värikin on ihan oikeaHymy Mä en käsitä ollenkaan sitä, että tuo härveli on Turun Sanomissa tituleerattu turhakkeeksi!


Parhaan lahjan sai Tassu:



Mainio piilopaikka!



Me molemmat kehrätään tyytyväisinä!

perjantai 22. tammikuuta 2010

Pakkoplokkaus


Siltä varalta, että tämä uutinen on huomisaamun painetussakin lehdessä täytyy nyt hetipaikalla kertoa et meille ei ole murtauduttu. Eikä naapurin nappikauppaan eikä Solveigille. Poliisit kyl kävi aamulla kyselemässä että onko meillä käyty… ja et missä on Annankatu 5? Ja et täähän on käsityöliike? Vähän olivat huuli pyöreänä kun kerroin, että tässähän se. Myöhemmin tuli kamala olo – miltä tuntuisi jos joku olisi oikeasti murtautunut mun puotiin… Tiedoksi kaikille rosmoille et mun puodissa ei ole käteistä öiseen aikaan. Jotenkin olen aina ajatellut ettei kukaan nyt niin hullu ole että murtautuisi lankakauppaan! Tai sit olisi kyllä TODELLA kova langanpuute. Vois kyl sit soittaa ensin niin voitais sit yhdessä neuvotella voisko asialle tehdä jotain.


 


Toinen syy tähän pakkoplokkaukseen on vissiin Revontuli nro 9:


 


Jossu kävi tänään ja ihmetteli et ku tää kert on valmis niin miksei sitä blogata! Ja yks sähköpostikyselukin tuli et ”kuulemma mun ikkunassa on joku lilanvärinen huivi?”


 


Lanka: Sandnes Mini Palett. Menekki 1 kerä eli 100g (122 kerrosta ja sit lopetin kun lanka loppui). Puikot: Knit Pro 5 tai 5,5. En muista kun tän valmistumisesta on niin kauan (=valmistui maanataina ja kuvat otin tiistaina). Väri on ihan Susu ja sopii ihanasti mun uuden talvipalttoon kanssa. Mä olen luullut näitä tehneeni ihan solkenaan mutta edellinen valmistui jo syyskuussa!


 


On sit kolmaskin syy bloggaamiseen. Kotiin tullessa olo oli kuumeinen ja viluinen. Kurja olo häipyi kun Piiku poikkesi ja mä sain lahjaksi tämän Herbivoren!


 


Kiitos ystäväni! Se lämmittää niin, ettei kurjasta olosta ole tietoakaan. Itsetehty lahja on käsittämätön ilo ja harvinainen herkku meikäläiselle. Lanka on ihqupehmeää. Erityisesti tää lämmittää mieltä koska juuri nyt en ehdi neuloa itselleni yhtikäs mitään vaikka mieli tekisi ja pää on täynnä ideoita! Laivanupotuksen termein voisi todeta että ”Osus ja uppos” ja liike-elämän termein (tää on varmaan jo vanhanaikaista kun en ole oikeissa töissä ollut pitkiin aikoihin) et JOT!


 


Tassu oli Piikun visiitin aikaan tavanomaisen vauhdikas (muita vieraita se ei edes huomaa, lukuun ottamatta Mummia ja Pappaa, joilta vois saada kalaa). Tällä kertaa se ei purrut mutta muuten esitti lähes kaikki konnankoukkunsa. Muutama Caran napu sai sen vähän rauhallisemmaksi, mutta kymmenen minuuttia Piikun lähdön jälkeen se veteli sikeitä omassa pedissään (eiks se olekin ihan söpö kun se nukkuu?):


 


Ja nyt minä kaivaudun oman peitton alle.


 


Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Jämälankaprojekteista ja lopuksi oikea asiakin











On varmaan sanomattakin selvää, ettei meikäläinen ole kauhean innoissaan jämälankaprojekteista. JUJU-kerhon viimeisimmän kuukaudenkirjankin peruin ennen kuin edes katsoin kirjan esittelyä! Tosin kävin sen kuitenkin yhtenä aamuna kirjakaupassa selaamassa… Tällä viikolla tein pikkuruisen asennemuutoksen kun puodissa kävi tytteli, jolta oli loppunut jämälankaprojektista lanka kesken ja sitä varten piti ostaa 5 kerää Maijaa lisää! Ehkäpä ne jämälankajutut ei sittenkään ole niin huono asiaSilmänisku


 


Tämän johdannon jälkeen - mitä mä sitten itse teen? Ostan aina kaikkia töitä varten uutta ja mieluiten kamalan kallista lankaa vai?


 


Viimeiset parsittavat sukkani saivat kokonaan uudet jalkaosat:


Varsi sai jo kolmannen elämänsä (Trekking Pro Natura – ei kulutuksenkestoa ollenkaan mut varsi on hyvässä kunnossa eikä yhtään nyppyyntynyt). Kantapää Steppiä (Karvisen joululahjasukkien jämät) ja jalkateräosassa samaa lankaa 2 krs ja 3 krs Jaywalkereista jämäytynyttä keltaista Steppiä. Menekki yhteensä 41g. Näin meillä!


 


Olen aika usein ollut iloinen siitä, että mulla on lankakauppa eikä esimerkiksi ruokakauppaa. Langoissa kun on se hyvä ominaisuus, ettei ne varastossa happane tai mene piloille. Muodista pois ne kyllä menee tai valmistus lopetetaan mut harvoin lanka pilaantuu niin et se pitää heittää pois. Joskus kesäaikana on kyllä nypläyslanka saanut näyteikkunassa liikaa aurinkoa, mutta sillekin on käyttäjä löytynyt. Nykyään osaan jo varoa! Lanka ei myöskään mene piloille jos sitä silittelee, hypistelee, haistelee tai halailee. Ellei sitä tee kissa ja niitä kaupassa ei ole näkynyt – koiria joskus mut nekin on yleensä enemmän kiinnostuneita ihmisistä kuin langoista.


 


Poppanakudekiekot sen sijaan joskus varomattomassa käsittelyssä hajoavat. Eihän se pilaannuta itse tuotetta, mutta myytäväksi levinnyt poppanasotku ei enää kelpaa. Kerättyäni viisi vuotta lauenneita poppanakuteita muovikassiin päätin tehdä niistä jotain:


KISSANHIEKKAPYYDYS eli vessan matto valmistui tänään! Puikot ikivanhat 4½ Prymin pyöröt. Kaikki poppanat sikin sokin peräkkäin ainaoikeaa. Silmukoita 165. Menekki 1332g. Blogikuvaaja oli riemuissaan – huima aloitus tämän vuoden langankulutustilastoihin! Tosiasiassa tämän vuoden puolelle voidaan kirjata suunnilleen 350 g. Tämä jämäprojekti on aloitettu samana päivänä kun kiivettiin vuorelle eli melkein kaksi vuotta takaperin. Poppanaa on tosi raskasta neuloa ainakin noin pienillä puikoilla, mutta siitä piti tulla tiivis ja jämäkkä. Tekele on kulkenut kaksi vuotta mökille ja takaisin – sitä kun on ollut helppo neuloa myös vähän hämärässä eikä ole tarvinnut kauheasti varoa likaantumistakaan. Toivottavasti tämä pyydys pitää kissanhiekat poissa olohuoneesta.


 


Tassu tutustui uuteen mattoon antaumuksella. Haisteli, kieritteli sen päällä ja kaivautui sen alle. Lopulta matto hyväksyttiin ja sen päällä otettiin pienet päiväunet.


Nämäkin jämät tulivat siis hyötykäyttöön. Kuunaan en olisi ollut valmis maksamaan 44 euroa noin ruman vessan maton materiaaleista (tai vessan matosta ylipäänsä). Mut tuon nähdessään aamusuihkuun mennessä ihan varmasti herää!






 


Seijasisko ja Matleena ovat laittaneet pystyyn hienon Sytomyssykamppiksen. Piiku blogissaan kyseli olisiko Turun seudulla innostusta omaan kampanjaan. Käykääpäs vilkaisemassa ja jättämässä kommenttia!




Mä ainakin olen mukana. Joko Seijasiskon ja Matleenan kamppiksessa tai jos saadaan tänne Turun seudulle oma niin siinä!

tiistai 12. tammikuuta 2010

Ku villasukat ei riitä


Torstai-iltana me vietettiin Karvislandiassa romanttista yhteiseloa. Minä istuin omassa nurkassani oman läppärini kanssa ja Karvinen pöydän vieressä omansa kanssa… Mun vasen jalka oli ihan jäässä. On se nyt kummaa, että joka paikassa on jääkylmät lattiat! Lainasin Karvisen huopatossuja ja varpaat muuttui heti onnellisiksiHymy Mieleeni hiipi kummastus et miksi mä en ole koskaan tehnyt huopatossuja itselleni? Vähän pohdiskelin myös tätä ”romanttista” parisuhdetta… Sit tulin siihen tulokseen ettei vielä ole hätää kun me sentään puhellaan eikä kommunikoida lähettämällä sähköposteja huoneen nurkasta toiseenSilmänisku


 


Lauantaina tuumasta toimeen. Joulukuun teetee-työpajakirjeessä oli kiva tossuohje Fritidslangalle. Suunnitelmissahan tää on ollut jo kuukauden – ohjekin printattuna, mut jostain syystä kukaan ei ole kerinyt mulle niitä lankoja tai jotain…ja ihan näillä näppylöillä ilmestyy jo seuraavakin työpajakirje ohjeineen ja tarjouksineen!


 


Ohjeessa mua puhutteli erityisesti palmikkoreunus. Kaunista minäkin tykkäisin tehdä (ja käyttää), mutta kun neule on valmis niin se on valmis ja mä olen ihan kyllästynyt, joten siinä vaiheessa on turha kuvitellakaan mun enää ryhtyvän koristelemaan sitä kukkasin tai jollain neulahuovutuksella! Tässä kaikki tuli kerralla valmiiksi ja ihan nätti tuli mun mielestäni.


 


Seuraavassa ennen-jälkeen kuvat:


 


 







Lanka: Sandnes Fritidsgarn 175 g


Puikot: 5,5 mm perinteiset Prymmit


Huovutus: 40 astetta, pyyheliina mukana, linkous 800 kierrosta, lyhyt ohjelma


 


Eilen kotiin tullessa vaatehuoneessa oli 8,5 astetta lämmintä (vai kylmää?) ja makkarin lattialla 12… joten kyllä näille käyttöä on!


 


Tykkään ihan kamalasti! Väri on valittu Joulupukin tuomaan tunikaan sopivaksi. Nyt mä olen kotona tosi tyylikäs kun vaatteet on sävy sävyyn. Lisäksi Fritidslanka on kaikista huopuvista mun oma suosikkini. Huovutustulos on kaunista eikä liian tönkköä ja se onnistuu joka kerta!



sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Pikkupikkukässyjä


Vuosi on alkanut ihan samoissa merkeissä kuin edellinen loppui. Pikkupikkukässyjä pukkaa ja se suuri ja merkittävä käsityö on vielä ajatuksen asteella jos sitäkään…


 


Uudenvuodenaaton seurustelukässyksi tarvittiin jotain helppoa ja aivotonta. Samalla sormet syhytteli kokeilemaan Katian Merino Softia (100½ merino, 50g=125m). Kerällä se on houkuttelevan näköistä ja tuntuu silitettävältä ja halailtavalta. Neulominen oli just niin positiivinen kokemus kuin etukäteen kuvittelin. Cousteau-pipo on ollut ”to do” –listalla jo pitkään. Ikävä kyllä ystäväni ja Tottijärven isäntä ei yhtään tykkää mun neulomisestani. Joka kerta kuulen kysymyksen mitä sanoisin jos hän sorvaisi samalla kun tarinoidaan… Eihän mulla olisi mitään sitä vastaan jos sitä voi tehdä keskellä olohuonetta ja samalla puhua peetä kavereiden kanssa. Sain sit kuitenkin luvan neuloa. Olisin neulonut ilman lupaakin tai sitten kettuillut neulontakiellosta joka toisessa lauseessa. Sovittiin, että hän saa pipon kunhan se tulee valmiiksi… Cousteau on kiva malli – napakka ja kaksinkertaisena suojaa korvia tuulelta (ja se venyy niin et sisään mahtuu tarvittaessa ponnari). Toivottavasti saan anteeksi häiritsevän neulomiseni… Kuvausta varten Karvis lainasi päätä:


 


Puikot 3½ Knit Pro pyöröt ja tavalliset metalliset sukkapuikot. Menekki 84g.


 


Merino Soft on melkkest yhtä ihanaa neulottavaa ku teetee Primavera. Jostain syystä mulla lojuu hyllyssä kolme lähes täyttä kerää vaaleanvihreää Primaveraa. Kaikki eri erää ja värierot niin mahdottomat, ettei niistä tule mitään järkevää yhdessä. Siispä junasukkaa tikuttelin Nokialla uudenvuoden mäkikisaa töllöttäessä. Puikot 3,25 Knit Pro, menekki 37 g. 8 silmukkaa puikolla ja vähän ohjetta vähemmän kerroksiakin.


 


Kummipoika yritti vetää jalkaan sukkaa, mut eihän se viittä vaille viisivuotiaalle mahtunut. Kysyin sitten et haluisko hän että tekisin hänellekin villasukat. EI. Hän ei tykkää villasta – se pistelee! Mua alkoi heti pistellä ja mieli muuttui ihan mustaksi koska minähän en mitään muuta haluis kun tikutella villasukkaa pojalle eikä hän tykkää! Siispä meikäläinen aloittaa urakalla asennekasvatuksen kun itse olen kauhee villafani ja olen tietävinäni ettei kaikki villat suinkaan pistele. Sovittiin sitten että SAAN neuloa hänelle sukat. Junasukka ei kelpaa vaan ihan tavis ja väri musta. Samaisesta Primaverasta tein nämäkin:


 


Perussukat muuten, mutta kantapää ainaoikeaa. Muutamassa blogissa tätä on kehuttu ja jokunen asiakaskin on sen hyväksi ja kestäväksi maininnut. Jos villasilkkisukat kutittaa niin sitten annan periksi… Eihän nää varmaan montaa viikkoa kestä (kun ei ole sitä polya vahvikkeena) varsinkaan jos kulutus on sitä luokkaa kuin uutena vuotena nähtiin pojan juostessa tyttöjen perässä tai tyttöjä karkuun. Mut JOS ne ei kutita niin ainahan voin neuloa uudetSilmänisku Menekki 1 kerä eli 50g ja 115 m. Tarkalle meni – ekan sukan päättelylangat tarvittiin tokan sukan kärkikavennusten viimeisiin silmukoihin. Eilen valmistuivat.


 


Nokialta kotiin palatessa kulutin matka-aikaa tuhoamalla tiskikukkalankojen jämät. Tuo minitarhanpoistaja on varmaan nuukkuuden maksimointia, mut kun sekä lankaa että matkaa oli jäljellä… Saattaapi olla, että se kasvaa tuosta vielä mut nyt se kertoo kaikille että ”Isona musta tulee lattiarätti”.


 


Lanka Sirdar Just Bamboo, puikot 4, menekki kukkaan 28g (ja tuo postimerkki painaa 12g). Taidan jättää kukan tänne Karvislandiaan. On sitten kunnon väline tiskipöydän raivaamiseen kun taas seuraavan kerran tulen.


 


Täällä Piikkiössä ollaan Tassun kanssa oltu viime torstaista lähtien. Mun piti menemäni Salon Kippiin vaan toisin kävi kun juuri sinä päivänä Karvisen auton kytkin sanoi paukkupakkasessa sopimuksen irti. Nyt me sitten kuljetaan x päivää mun pikku Corollalla. Pidin Karviselle lauantaina ajotestin – musta tuntuu että isoon nelivetoon tottuneena hän painaa liikaa kaasua ja jarruttaa liian myöhään… Ajokoe suoritettiin mallikkaasti ja mulla on jo huomiselle työmatkalle kässy suunniteltuna ja uskon ettei me päädytä pöpelikköön.


 


Viikonloppu on kulunut kokkaillen, takkatulesta ja oikeasta puusaunasta nauttien. Musta tuntuu ihan siltä kuin olisin ollut jossain mökillä! Tänään oli ihana ulkoilupäivä. Maailma oli ihan valkoinen – puutkin ihan huurussa. Nautin kelistä ja ulkoilusta – meilläpäin ei tällaista talvea ole ollut vuosikausiin!


 


Tassukin lähti ulos vaikkei mitenkään vapaaehtoisesti. Naapurin aidan takana vaani pikkuinen Mörkö-kissa, jolle piti vähän käydä näyttämässä kynsiä. Kun me lähdettiin jatkamaan matkaa niin Mörkö hyppäsi aidan yli ja lähti seuraamaan. Ja kun Tassu sen huomasi niin se kääntyi ja ajoi pikkuisen takaisin kotiinsa. Tätä hauskaa kuviota sitten toisteltiin useita kertoja kunnes joku kyllästyi – minä väsyin juoksemaan narun jatkeena.


 


Mä sitten tykkään talvesta! Melkein joka viikonloppu on mäkihyppyä – mikä ihana syy lojua sohvalla keskellä päivää monta tuntia neulomassa! Tämänpäiväisen mäkikisan tuotokset menee pyykkikoneeseen huomisiltana kotona. Siis huopumaan. Ihan tarkoituksella. Tällä kertaa en ole tahrannut upouutta neuletta steariiniin!


 


Hyviä Härkäviikkoja!

torstai 7. tammikuuta 2010

Langansäästäjä


Kyllä helpotta kun kaikki pyhät on viimein ohi ja jo ensi maanantaina voi alkaa asennoitua normaaliin arkeen! Kivaahan se on kun on vapaapäiviä solkenaan, mutta eiks niitä voisi jotekin ripotella pitkin vuotta? Mulla kun on maanantait ja perjantait sellaisia työpäiviä, etten saa aikaiseksi mitään ja viimeinen kuukausi on ollut melkein pelkkää perjantaita ja maanantaita… No edessä on 11 viikkoa kunnon arkea – eiköhän se minunkin mieleni ala sen aikana odotella ylimääräisiä vapaita…


 


Vuosi päättyi pakkasessa ystävien seurassa keskellä metsää. Paikalla oli kahdeksan aikuista, kolme lasta, kaksi kissaa ja yksi koira. Matkakässynä oli vuoden viimeinen tiskikukka, joka valmistui suunnilleen 5 kilometriä ennen määränpäätä ja päätyi heti emännälle kukkaseksi. Käyttötesteissä todettiin se myös hyväksi hellehatuksi:


 


Tätä kukkaa ei punnittu, mutta oletan sen olevan samanpainoinen kuin edellinenkin eli 39 g. Lanka Just Bamboo (100% bambua), puikot 4.


 


Tassun synttärien kunniaksi taas ilotulitettiin:


 



Meillä se tapahtui jo iltakahdeksalta ja keskiyöllä katseltiin muiden raketteja tuolla taivaanrannassa (kuva aamuauringossa otettu).


 



Päivänsankari ei rakettien paukkeesta pitänyt ollenkaan vaan lymysi sängyn alla piilossa. Yömyöhällä sankari sitten tuli esille ja alkoi heti patsastelemaan talon isännälle Pate-kissalle. Pate erehtyi menemään Tassun hiekkalaatikkoon eikä uskaltanut tulla ulos kun Tassu oli ovella ja antoi tassua heti kun luukku heilahti… Kuuro Lyyti-koira sen sijaan ei ollut rakettien paukkeesta moksiskaan. Vaikka kuulo ei toimikaan niin hajuaistissa ei edelleenkään ole mitään vikaa. Kissanruoka häviää alta aikayksikön heti kun silmä välttää… Sen verran levotonta taisi olla, ettei Tassu pöperöitään olisi syönyt muutenkaan. Parempiin suihin menivät synttäriappeet.


 


Se ensimmäinen tiskikukka päätyi kummipojan kotiin, jonne me kyläluudat siirryimme uudenvuodenpäivänä sopivasti ennen mäkihyppelyitä. Mukavaa oli pitkästä aikaa tavata ystäviä ja viettää aikaa yhdessä. Tassukin rauhoittui ja asettui taloksi – vajaan vuorokauden kuluttua se jo söi possunsuikaleita ja repi tapettia kuin kotonaan. Ja ihmekös tuo – tämä oli Tassun ensimmäinen kyläpaikka aikoinaan.


 


Kaikki muut tilastonikkarit ovat jo oman lankaraporttinsa julkaisseet ja minä vasta tänään laskeskelin kulutuksia. Yhtään kunnollistä kässyä en vuoden aikana ole tehnyt vaikka puikot on olleet enemmän tai vähemmän koko ajan käsissä. 35,5 paria sukkia tai muita jalattimia ja vähän muuta on valmistunut. Keskeneräisiä on jokunen, purettuja jokunen ja roskikseen en ole heittänyt tänä vuonna yhtään kassyä (tai ainakaan en tunnusta). Muutaman asiakkaan aloittaman kässyn olen tehnyt loppuun, mutta niitä en tilastoi. Puikkojeni kautta kulki valmiiksi asti viime vuoden aikana vaan n. 14 kiloa lankaa… Muistaakseni edellisen vuoden saldo oli jotain kakskyt kiloa. Olen siis SÄÄSTÄNYT lankaa viime vuonna 6 kiloa! Jos kilot merkitsevät, niin tänä vuonna teen kaikki sukat Jannesta nelosen puikoilla ja muut kässyt jostain paksusta langasta puikoilla 6-8…


 


Ei vaan. Huijasin! Uusi vuosi on alkanut ihan samalla tavalla kuin vanha päättyi. Pikkupikkukässyjä pikkupikkupuikoilla…


 


Härkäviikot alkaa – ja minä päätän ryhdistäytyä! Ja niin kuin kaikki laihdutuskuuritkin niin neuleryhdistäytyminenkin starttaa vasta maanantainaSilmänisku

maanantai 4. tammikuuta 2010

Yhteenveto ja arvonnat


Hirmuisesti kiitoksia kaikista viime postaukisen kommenteistanne! Erityisesti Blogikissa Herra Hassu Tassu Kissanen on ollut kovin otettu kaikista synttärionnitteluista ja lähettää isot kehräykset kaikille kavereilleen.


 


Rankan synttäriturneen jälkeen blogikissa piti eilen herättää suorittamaan arvontaa numero kaksi:


 



Minä olin sitä ennen tehnyt pientä yhteenvetoa kaikista ”mielipidekyselyn” vastauksistanne ja tässä kevyt kooste:


 


Hauskaa oli huomata, että meillä kaikilla tuntuu olevan tärkeää luoda jonkinlainen SUHDE neulottavaan lankaan. Me jutellaan, hiplataan, halaillaan ja katsotaan… Tässä asiassa en taida olla sittenkään kovin omituinen!


 


Kaikkein tärkein asia langan valinnassa näyttä olevan TUNTU. Tuntu on useimmiten pehmeä, mutta voi olla myös rouhea. Yllättävän tärkeää on myös miltä lanka NÄYTTÄÄ. Vyötteen merkitys ei ole mitätön. Täytyy tunnustaa, että olen siellä Anttilan lankaosastolla itsekin viettänyt tovin jos toisenkin lueskelelemassa yhden nimeltämainitsemattoman kotimaisen valmistajan lankavyötteissä olevia runoja ja tarinoita… Ja olen jo jonkin aikaa pohtinut miksi moni uutuuslanka on vyyhdillä. Johtuiskohan siitä, että se NÄYTTÄÄ herkullisemmalta vaikka työtä siinä on enemmän?


 


MATERIAALEISSA kaikki luonnonkuidut ovat suosiossa. Kukaan ei tunnusta tykkäävänsä muovista (tähän perustuen mä en kyl käsitä miten tänäänkin joku kävi hakemassa pompulalankaa). Jos polya suvaitaan niin vahvikkeena sukkalangassa. Villa veti kyselyssä eniten ääniä, seuraavaksi mainittiin merino (=villaa) ja alpakka (=villaa sekin) ja villojen seurana oli silkki. Bambu, puuvilla ja pellavakin saivat mainintansa – varmasti viimemainituilla olisi ollut enemmänkin suosiota jos ajankohta olisi ollut puoli vuotta eteenpäin. Ainoastaan yhden maininnan sai ekologisuus – asia, joka puodissa livenä esiintyy aina silloin tällöin.


 


Muutama lankamerkki sai erikseen useamman kommentin: Norot tietenkin ja teeteen Primavera (merinoa 75%, silkkiä 25%).


 


Oma mieltymykseni puikkokokoon 2½-4½ on aika yleinen. Kukaan ei hehkutellut jättipuikkojen perään ja aika monessa kommentissa mainittiin suosikiksi OHUT lanka. Ohut voi tietysti olla jokaisen mielestä erilainen… Tähän väliin onkin sopivaa kertoa miten kaksi virolaista puotinaapuriani Solveig ja uusi kampaajani suhtautuivat kun kyselin käännösapua Haapsalon huiviohjeisiin. Molemmat lupasivat auttaa, mutta totesivat teeteen Elegantin (50g=500m) olevan AIVAN LIIAN PAKSUA! Järkyttyyneen ilmeeni huomatessaan molemmat kohteliaasti olivat sitä mieltä, että voihan sillä harjoitella…


 


Sitten VÄRIT! Värimaailma on varmaan asia, joka eniten jakaa mielipiteitä. Useimmat haluavat REHELLISTÄ VÄRIÄ. Elävää, vahvaa, iloista, kirkasta. Punaista, fuksiaa, vihreää, sinistä, violettia. Omat ystävänsä on myös luonnonläheisillä väreillä. Musta sen sijaan jakaa mielipiteitä. Toiset tykkää ja toisten mielestä musta ei ole väri (mun mielestä beige ei ole)! Liukuvärjätyt on suosittuja – pätkärääkätyt ei niinkään, ellei värit ole lähellä toisiaan. Pastelleista ei tykännyt ketään. Odottakaapa kun kevät koittaa – puuterivärejä ja pastelleja pukkaa varmaan kaikilta valmistajilta! Kuis sit suu pannaan?


 


LAATU mainittiin myös muutamassa kommentissa joko suoraan tai epäsuorasti (=niin et mä tulkitsin asian laatuasiaksi). Itselleni langan laatu on tosi tärkeä juttu. Jos tekee ison työn ja sitten pettyy joko langan neulottavuuteen tai työn jälkeen tai käyttöominaisuuksiin niin se on kyllä hirveä juttu. Mulla sellaiset langat usein päätyy ”ongelmajäteastioihin” eli alelaareihin. Ja siks mä olen varmaan hirmukauppias kun aina tenttaan asiakkailta että mihin ne sitä lankaa haluavat. Ei siks etten tahtoisi lankaa myydä mutta haluan langan olevan sopivaa käyttötarkoitukseen. Jos mulla itselläni on jo kokemusta tai tietoa niin haluan sen muillekin jakaa… Ja toisaalta saada aikaan hyviä fiiliksiä jos vain mahdollista. Nytkin on hyllyssä muutama sukkalankana markkinoitu, jotka sopii hienosti huiveihin mut omasta mielestäni ne on surkeita sukkalankoja (kunnes toisin todistetaan).


 


TÖTTÖRÖÖ TÖTTÖRÖÖ TÖTTÖRÖÖ!!!


 


Sit viimein ne arvontojen voittajat:


Synttäriarvonnan voittajaksi blogikissa Tassu valitsi RIITAN (kommentti nro 11:” onnea kaksivuotiaalle. ehkä pääsen taas ensi vuonna kaupoille saloon.”) Nyt on jo tää vuos, mut laitan viestin voitosta sähköpostilla… jos ei kummiskaan pääse Saloon niin sit posti kulkee...



Tuplamahispalkinnon saa kakkosarvonnan voittaja Sude: ”Meillä on jokseenkin samanlainen maku noissa lanka-asioissa, lisäksi sen pitää tuntua ihanalta ihoa vasten, kokeilen aina kaulan iholle. Arpajaisia voit järjestää vaikka kuinka monta, minä kyllä jaksan osallistua joka ikiseen voiton toivossa :-)”.  Ikävä kyllä lähetän hänellekin vaan lankaa, vaikka hän varmasti haluis enemmän porakonetta… Mut ku mul on vaan kaks ja niitä molempia tarvitaan! Kuulemma…


Onnitelut voittajille ja kiitokset kaikista kommenteista kaikille mukana olleille!


Ylläriksi jääköön palkinnot vielä… 

lauantai 2. tammikuuta 2010

Synttärit


Tassu, 4 vee 1.1. kertoo:


Mun synttärit on yks tärkeimmist juhlist ja niit juhlii koko maailma. Mulla oli tarkoitus lähteä niitä bilettämään mun kamujen Paten (kissa) ja Lyyti (koira, kamu vaiks se syökin mun sapuskat jos silmä välttää) kanssa. Mut me jäätiin sit kotiin ja porukat vaan elpy soffalla ja oli tylsää.Vaikka mun synttäreitä on syytäkin juhlia niin en mä kauheasti välittäis niist raketeist. En mä niit nyt varsinaisesti pelkää mut ei ne kivojakaan oo. Synttäriaaton vietin siis saunassa omassa turvapaikassani.


Täytin kokonaiset 4 vee 1.1.2011. Mun mielestäni päivä olis kyllä voinut olla parempikin. Susu laittoi kaikki ruokakupit tiskikoneeseen ja mä olen sentään tottunut et sapuskaa on aina tarjolla! Kuin kehtaa? Piti sitten lähteä kiipeämään kohti ruokakaappia:




Kannatti, sillä sitten mulle viimeinkin tarjottiin se juhla-ateria. Kupillinen katkarapuja! Näitä ei ihan joka päivä saa... Kyllä oli herkkua.




Susu oli kipeänä ja Karvinen makoili soffalla myötätunnosta, joten mulla oli aika tylsä päivä. Onneks telkkarista tuli joku lintuohjelma, jota aikani kuluksi katselin:




Sain mä sit lahjankin. Susu oli kuullu et Leevillä on tällainen ja mä sain samanlaisen:




Mun mielestäni sapuskan kuuluu tulla lautaselle ja mieluiten pöytään. Tämän kanssa pitää tehdä jotain ruokansa eteen. Sehän ei ole kissojen tehtävä (ellei kyse ole hiiristä). Vähän aikaa meni ennenkuin hiffasin homman: Meen makaamaan purkin päälle, tartun tassuilla kiinni ja kaadun kyljelleni niin johan alkaa naput putkahdella "aktiivointipallosta" ulos!



Mä en nyt oo ihan varma pitäiskö suuttua Karviselle, joka totes etten mä ole yhtään niin pöljä kuin miltä näytän... Karvis ei kyl yleensä käytä mitään ylisanoja, joten taidan tulkita tuon kehumiseks. Purin sitä kuitenkn varmuuden vuoks pohkeeseen, jotta tietää paikkansa tässä huushollissa.




Oli mulla sit toinenkin lahja. Sen sain jo jouluna. Kanarialta asti Mummi ja Pappa oli sen tuonu. Se on aika jännä ja vähän pelottavakin. Se välkkyy ja vilkkuu jos sitä koskee ja välillä se ei vilku vaiks sitä heittelis miten. Tässä meillä on Karvisen kanssa yhteinen pähkinä purtavaks. Miten ihmeessä se toimii?


Mä ajattelin kertoa vielä noi Susunkin kuulumiset tässä samalla. Kun se on ollu viime ajat vähän flaati ja se meidän tietskakin on siellä korjattavana. Tänään se sit sai viimein tulokset ja kunnon rohdot tautiin. Se tuli siit niin iloiseks, et lupas Karviselle heti huomenna olla tosi iloinen ja reipas eikä yhtään kiukutella. Me pojat ajateltiin et näkis vaan... Ja mun kanssa se lupas leikkiä huomisiltana koko viikon edestä!


Ja kyllä me tultiin tosi iloisiks kaikist eilisen postauksen kommenteistakin. Ne paransi ainakin yhtä paljon ku penisiliinikuuri!

perjantai 1. tammikuuta 2010

Uusi Vuosi


Kukkuu!


Tääl ollaan vaiks vähän hiljaiselta vaikuttaa. Oma tietävä kone on edelleen korjattavana ja Tapaninpäivänä iskenyt tauti pitää muutenkin elämöinnin vähän matalana. Kaikenmoisten droppien avulla selvittiin työviikko, mutta suunnitelmissa olleet uudenvuodenbileet Tottijärvellä ystävien seurassa piti jättää väliin. Jos jotain positiivista, niin illat olen elpynyt soffalla neuloen...


Uudenvuoden pippaloihin suunniteltu härpäke tuli valmiiksi. Miehusta läpäisi kissatestin:




Malli: Heidi Lindholm, Lanka teetee Cacao 255g, puikot nro 6 Knit Pro pyöröt.




Modasin ohjetta Susukokoiseksi koska ohjeessa oli vaan S ja M...


Uudenvuoden aattoilta meni soffalla vällyjen alla Radio Aallon 365 listan parhaita kuunnellen ja telkkaria ilman ääntä katsellen. Suloinen blogikuvaaja kokkasi Pasta Carbonaraa (niin herkullista, että ajattelin sairastaa toistekin). Neuloin vähän sukkaa ja vähän huivia ja pohdin, että ei tällä äänellä varmaan olisi voinutkaan laulaa Hectorin Kirottua Amsterdamia aamuviideltä kummipojan äidin kanssa kuten joskus hurjassa nuoruudessa... Se listan paras biisi oli muuten Stairway To Heaven. Jo ennen vuoden vaihtumista meikäläinen oli unten mailla.


Sukkasadon alusta on kässäpussin pohjalla kulkenut kaks Austermannin STEPjämää. Niistä piti tulla sukat ihan ittelle. Sävy sävyyn uuden sadetakin kanssa:




Tuli talvikin – yllättäen, sillä yleensä näillä leveysasteilla on sadetakille ollut käyttöä läpi vuoden. Sadesukilla ei yhtäkkiä ollutkaan mikään kiire... Eikä ne langatkaan ihan riittäny. Mäkihyppykisan aikana sain valmiiksi vuoden ekan:



Lanka: Varressa Austerman STEPpiä kahta väriä ja Trekking Pro Natura. 2 kerrosta/väri. Jalkaterässä pelkkä STEPpiä koska olen päättänyt etten koskaan enää tee sukanterää ilman vahviketta. Keskenhän ne sit loppui... Vaan tulipahan taas ihan Susun näköiset sukat:-) Puikot 2½, menekki yhteensä 70g. Pitäsikö tehdä uudenvuodenlupaus, että tänä vuonna teen ittelleni ihan kunnolliset sukat ihan uudesta lankakerästä?



Aamulla oli sit sellainen olo, jotta ei tää tauti tästä lojumalla parane. Terveyskeskuksen parituntiseen jonottamiseen valmistauduin täsmäasein:




Uus lanka puodissa... ja on niitä muutamia muitakin. Piti ottaa ne eilen mukaan ja ottaa valokuvia vaan koko juttu unohtui kun kauan kaivattu paku oli puodin edessä kun tulin ostamasta tämän päivän synttärisankarille lahjusta eläinkaupasta:




Aika innoissani olen puodin uudesta aurinkoisesta ilmeestä! Se vanha olikin aika hirveä... Toivottavasti tekin tykkäätte!




Siispä omasta ja Lankakaupan puolesta...Kiitän kaikkia teitä mahtavia asiakkaitani ja blogiystäviäni kuluneesta vuodesta, kaikista mainioista hetkistä ja joulumuistamisista ja toivotan Onnellista alkanutta Vuotta 2011!


Susu