sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Vähän muutakin ja äidin satosukat


Torstaiaamuna vähän ennen heräämistä poikkesin Mammutin blogissa…ja sieltä jouduin Lankakomeroon…ja ennen kuin ajatus ehti mukaan niin sormet olivat jo ilmoittaneet mut Päivin syksyiseen huiviKALliin! Pitäähän sitä sukkien lisäksi tehdä vähän muutakin...


 


Shawlette on ihan selvästi ihan pikkuruinen huivi…ei paljon hommaa ja lankakin oli vaan mallia vaille… Toiset osallistujat olivat neuloneet jo ekan vihjeen, kun minä vasta tulostin sen samaan aikaan kakkosen kanssa. Äsken juuri kävin kurkkaamassa ja nyt on jo kolmas ja neljäskin vihje julkaistu. Mä taisin päästä alkuun siinä kohtaa kun muut on jo valmiina…


 


Eilisiltana aloittelin. Harvinainen kaupunkiviikonloppu, jalat kylvyssä, kakkulat päässä, ihanainen lanka, Knit Pron puikot ja uusi jännittävä huiviohjeen alku edessä!  Aloitin ainakin kolme kertaa ja joka kerta menin sekaisin kaksoislangankiertojen kanssa. Palasin masentuneena sukkapuikkojen pariin…


 


Aamulla päätin selättää ohjeen. Keittiön pöydän ääressä päivänvalossa tunti ja vartti, kaksi pupumukillista kahvia ja Tassun suosiollisesti antama työrauha viidennelletoista kerrokselle asti ja tässä se on:


 


Vasta loppuvaiheessa Tassu huomasi pöydällä kerän mitä ihaninta silkkikidmohairia. Tämä lanka on niin suloista, että laadunvalvojakin silittelee sitä lempeästi, samalla kun tarkkailee emännälle tuskaa tuottanutta ohjetta:


 



Äiti kartutti tällä viikolla Sukkasadon Heinälatoa komeasti kolmella heinäpaalilla! Annoin pari viikkoa sitten koeneulottavaksi pari näytekerää vauvalankoja ja Junasukan ohjeen. Kauhea katastroohvi kohtasi, kun näyte (25g:n kerä) loppuikin kesken! Äiti oli nyreissään ja meikäläinen mahahaavan partaalla etsiskeli lankaa ympäriinsä… Onneksi teeteen neulepäivälähetyksen kyydissä sain apua. Lankaa odotellessaan äiskä neuloi yhdet sukat Sukkiskampanjaan TYKSiin. Gjestalin Raggegarn oli ihanan pehmoisen merinon jälkeen tervanjuontia, mutta komeat sukat on nyt valmiina:


 


Viikonlopun aikana valmistuivat siis valkoiset junasukat Schoeller&Stahlin Baby Merinosta Knit Pron 2½ 15 cm puikoilla. Lanka oli kuulemma ihanaa neulottavaa. Toiset junasukat testineulojani valmisti samaisen valmistajan Fortissima Piccolinosta – vauvasukkalangasta, jossa on villaa, bambua ja polyamidia. Nämkin 2½:n puikoilla – tällä kertaa kamalan pitkillä (=23 cm) metallisilla sukkiksilla (kun ne Knit Prot unohtui kaupunkiin eikä mökillä muuta ollut). Piccolino ei äidin suosikiksi tullut, sillä lanka menee kuulemma helposti sääpuoleen. Neulominen oli aloitettu useampaan kertaan sekä kerän ulkoa että sisältä. Kun silittelin tänään valmiita ihananpehmeitä sukkia poskeani vasten niin äidin mielipide oli ettei niitä poskella neulota!


 


Testineulojan (eikä läheistensä) elämästä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteitä puutu. Langan loppuminen on pienenpieni jännitysmomentti muiden joukossa. Äiti on viime aikoina kunnostautunut myös mainiona kalamiehenä. Virvelillä on merestä noussut ainakin pari haukea ja iso ahven. Tänään hän saikin elämänsä saaliin – yli 70 kiloisen! Terveyskeskusreissuhan siitä seurasi. Lääkäri poisti koukun isän korvasta…


 


Leppoisaa arkea kaikille lukijoilleni!


 


Ja Äiti – Älä suutu. En voinut vastustaa kiusausta vaikka sä kielsit kertomasta. Pitihän tähän juttuun saada loppukevennys!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!