sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Tulee se


Joulu siis. Pikkuhiljaa, kuin varkain se vaan tulee tämänkin antijouluihmisen elämään…


 


Joulusiivous – jo muutaman vuoden ajan (tarkemmin ajatellen yhtä monta vuotta, kun mulla on toi Lankapuoti ollut) olen osannut suhtautua siihen ”järjellä”. Enää ei ihan joka ikistä kaapinnurkkaa tarvitse nuohota. Kun perjantai-iltana huushollista ei löytynyt yhtään puhdasta haarukkaa, niin tilanne automaattisesti käynnisti tiskikoneen ja sai aiheen haarukkalaatikon joulusiivoukseen. Koska olis parempi aika putsata vuoden aikana laatikkoon kertyneet leivänmurut ku silloin kun laatikko on tyhjimmillään? Samalla puhdilla meni sit roskiskaappikin ja pari muuta…


 


Ens torstaina on tulossa yövieras, joten eilen oli juuri oikea aika viedä sohvatyynyt ulos ja mäiskiä niistä pölyt pihalle ja sen jälkeen imuroida koko sohva. Tosi hyödyllistä – soffan uumenista löytyi kaks kadonnutta puikkoa ja kourallinen Tassun hiiriä ja yks pompula (siis hiussellainen eikä kluutu).


 


Eilen olin lähdössä viemään roskia ulos ja oven avatessani koin järkytyksen: Ulko-ovella (kun avaan mun kämpän oven, niin näen siitä suoraan ulko-ovelle) seisoi Joulupukki ihka elävänä! Arvatkaas mitä Susu teki? No ei muuta kun ovi tiukasti kiinni, valot pois ja piiloon omaan saunaan! Eipä tullu mieleen hakea kameraa ja ottaa kuvaa… En ole tainnut olla kovin kiltti tänä vuonna… Naapuriin Joulupukki oli menossa, mutta kun siellä saunassa piilottelin niin tulihan sekin sitten kuurattua joulukuntoon… Joulusiivous siis tulee tehdyksi ihan vahingossa tuosta noin vaan!


 


Tänään jatkettiin Kummitytön kanssa kakskytvuotista jouluperinnettä. Perinteeseen kuuluu, että Itsenäisyyspäivänä leivotaan koko suvulle joulupiparit. Onnettomien sattumien vuoksi päivä siirtyi lähes viikolla.


 


Lähtiessäni tytteliä hakemaan aamusella näin naapuritalon autotallien ovilla liikettä. Jokin valkoinen, jolla oli pikimusta hännänpää. Hätäpäissäni säntäsin kohti ovea hakemaan kameraa ja haeskelin kännykameraa, mutta otus loikki iloisesti pitkin hankea rantaan. Koko päivän olen ajatellut, että se oli varmaan lumikko, mutta nettiselailujen perusteella luulen sen sittenkin olleen kärppä. Myöhemmin kävin kuvaamassa jäljen hangella:


 


Tassu oli juuri vähän ennen lähtöäni sinkoillut päätä pahkaa ikkunasta toiseen. Yleensä se jahtaa lasin läpi lintuja, mutta tällä kertaa en nähnyt yhtään. Jospa se näki kärpän viipottavan hangella? Turhautuneena huonoon metsästysonneensa Tassu purki energiansa ”tappamalla” ”veljensä” Nissen:


 


Ja sen jälkeen se tietenkin auttoi meitä piparitalkoissa. Mitä olisikaan piparkakku ilman kissankarvamaustetta?


 


Tänään oli upea aurinkoinen pakkaspäivä. Piparitalkoissa nautittiin valohoidosta, sillä pienessä kämpässäni on ikkunoita (joita en aio pestä tänä vuonna) joka suuntaan:


 



Pikkukummitytön kanssa leipomiseen meni aina kokonainen päivä. Ja kummitädin hermot. Taikinaa meni paljon enemmän suuhun, kuin uuniin (yhtenä vuonna ostettiin kaupan valmistaikina syötäväks). Taikinatähmäisillä sormilla klähmittiin joka paikka (NykySusu olis senkin asian suhteen paljon avarakatseisempi) ja joku kamala Radio Energy pauhasi nappulat kaakossa, vaikka välillä kävin salaa hiljentämässä…


 


Tänä vuonna hommaan meni vajaat kaks tuntia ja kuunneltiin Radio Aaltoa, koska minä koukutuin kesän aikana 365 Kaikkien aikojen parhaisiin biiseihin. Puolilta päivin mun oli PAKKO kuulla tän päivän biisi. Koukutuin näihin kesällä töissä tehdessäni Tähtipolkua… Tän päivän jälkeen on tulossa ne kaikkest parhaat (19 kpl). Kahdeltatoista joka päivä on ensiesitys, toinen kerta neljän jälkeen iltapäivällä ja vielä uusinta seuraavana aamuna Turun Radion puolen uutisten jälkeen kun olen työmatkalla. Ei multa ainakaan biisien kuuntelutilaisuuksia puutu, ja silti se vaan joskus mene ohi…


 


Illan hämärtyessä lähdettiin vielä Kakskerran kirkkoon laulamaan Kauneimmat joululaulut:


 


Kirkossa ei varmaan kuuluisi olla hauskaa, mutta äänensä melkein kadottanut pappi herätti laulukansassa monta naurunhörähdystä muun muassa yrittämällä lopettaa tilaisuuden kolme biisiä ennen aikojaan… Oli ihanaa hetkeksi pysähtyä kaiken hötkyilyn keskellä joulukuiseen siniseen hetkeen. Kirkosta lähdettyämme vein kiireisen opiskeijatytön kotiinsa tenttikirjojen pariin. Kiitos Kummitytölle kivasta päivästä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!