keskiviikko 29. elokuuta 2012

Juhlaa ja bling blingiä



Tuire Murulan askarteluista antoi tälle äärettömän harvoin – tuskin koskaan - päivittyvälle ja heitteille jätetylle blogiparalle tunnustuksen! Bloginpitäjä on siitä mahdottoman iloinen ja tuntuu ihan siltä, että tästä se uusi innostus taas alkaa. Kiitos Tuire!





 

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:



1.Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

 

”Vain Post  It – lappu”. Samantekevää mikä lappu – tunnustus lämmittää tosi paljon mieltäni ja olen siitä ihan vilpittömän iloinen. Kiitetty on ja lappukin liitetty. Mietin vielä niitä viittä – lempiblogeja on tosi paljon ja viime kuukausina olen jättänyt heitteille oman blogini lisäksi myös muiden blogit.  Siispä teen kenkun susumaisen ratkaisun ja meinaan kertoa tunnustuksesta kun seuraavan kerran lueskelen lempiblogejani ja lisätä ne tänne sit myöhemmin. Säännöthän on tehty rikottaviksi tai ainakin sovellettaviksi eiks nii?



EDIT: Kaksi tuntia, muutama huivikerros ja BB:n loppuminuuttien jälkeen kävin lukemassa ensimmäiset lempariblogini je jätin samalla puumerkkini tunnustuksen kera



Mammutille, Marjutj:lle, Kisalle, Intsulle ja Raitalampaalle.

 

Surkean neulekesän jälkeen on ollut pieniä käynnistysvaikeuksia myös puikoilla. Väkisin tiskin takana juoruillessani olen tikutellut valmiiksi parit pikkujouluihin sopivat röyhelöt:





Cleopatra Glitteriä löytyy puodista myös upeat musta ja puhtaan valkoinen hopeareunuksella ja Embla Paljettia joulunpunaista ja valkoista hopealla sekä pellavanväristä kultareunuksella ja –paljeteilla. Pellavan väristä voisi sanoa myös beessiks, mutta kun mun mielestä peessi ei oo väri ja se nyt kuitenkin näyttää ihan tyylikkäältä niin olkoot pellava… Onkohan mulla yhtään kuvaa niistä?







Löytys!

 

Tunnustuksen lisäksi mulla oli viime perjantainakin varsinainen juhlapäivä. Karvis muisti nimpparini (vain pari viikkoa myöhässä muutaman huomautuksen jälkeen) romanttisesti pakatulla lahjalla:





 

Paketista paljastui kauan suunniteltu uusi kunnollinen paistinpannu mökille! Tarkoittaako tää sitä, että mun on pakko alkaa kokkaileen? Paras lahja on et Karvis kokkailee ja uuden paistinpannun myötä mulla on sen jälkeen vähemmän siivottavaa.

 

Ja mukavin juhlan aihe on se, että viimeinkin kässyt taas maistuu. Suorastaan himottaa. Keskeneräisiä on läjäpäin ja illalla ei malttais mennä nukkumaan kun neulon vielä yhden kerroksen…. Aamulla töihin lähtö venyy ja vanuu kun ennen suihkuun menoa neulon vielä yhden kerroksen…





 

Työn alla on ihan oikeita lankoja eikä mitään eineksiä! Työn ja lankojen laatua myös valvotaan tarkasti.





 

Hei IRTI NIISTÄ! NE ON MUN KNIT PROOT!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Vilautus



Blogikirjoittelun uudelleenkäynnistys ei oikein ota tuulta purjeisiin. ei sitten millään. Toisaalta - ei ole pahemmin raportoitavaakaan. Kiitos kaikille rohkaisusta - kai se tästä taas alkaa. Puikoilla on jotain koko ajan ja jotain sentään valmistuikin. Vilautan tässä jotain, joka näyttää ihan tutulta, mutta on kuitenkin jotain ihan muuta:

 

Lankana teeteen lumi lamé (väri on oikeasti valkoinen ja siinä on pieniä hopeahippuja), menekki 6 metriä vaille neljä kerää eli n. 100g ja puikot 5mm Knit Pro Symphonie Wood pyöröt.





 

Tykkään ihan mahdottomasti pitsineuleesta. Koko huivin esittelen kunhan saan luvan. Malli julkaistaan jossain suomalaisessa lehdessä jossain vaiheessa syksyä ja mallin suunnittelijana on Lankakauppa Heinin Pia Kaukinen.

 

Puikoilla on kaikenlaista kokeilua ja ihan oikeaakin neuletta. Ja jos totta puhun niin pari virkkaustakin on opettelun alla. Hauskin neuleaihe on varmaan Biltema:





 

Opettelin viikonloppuna Modassa ollutta kaksiväristä patenttia ja heti Karvinen päätti sen olevan nimeltään Biltema-huivi. Kävi vielä hakemassa ruuvimeisselin todisteeksi. Modassa tään neuleen nimi oli joku ihan muu…

 

Viime viikon mukavin ilta oli torstai, jolloin saatiin viimeinkin viettää ystäväni Piikun kanssa saari-iltaa neuleiden ja tyttöjen kesken.





Alkuillan sateen jälkeen ilma oli samettinen, sauna ja uiminen maistui kummallekin ja saunan jälkeen grillipöperöt. Kai se ruoka maistuu kun mulla on periaatteena pitää vieraita nälässä niin kauan, että pienet kivetkin maistuisivat hyvältä!





 

Ilta kului liian nopeasti. Niin aina kun on hyvää seuraa. Tällä kerralla ihmeekseni Tassukin oli seurallinen. Odottikohan saavansa Caran koirankarkkeja vai mitä?





 

Illan mukavin uutinen oli että Piikun ensimmäinen oma malli on nyt myytävänä Ravelryssä. Minä sain aikoinaan olla rannekkeiden koeneulojana… Linkittäisin kuvan jos tämä pahuksen vuodatus ei olisi tärvännyt sitä (ja omalta koneeltani en sitä löydä). Mut Neulefriikin omasta blogista voi käydä kurkkimassa (KLIK)ja ohje löytyy klikkaamalla tästä.

 

Viikonloppuna yritin hankkia lapselleni ruokaa. Karvis oli hankkinut mulle ihan oikean teleskooppionkivavan ja pakkohan sitä oli kokeilla:





 

Tuon sintin päästin vähin äänin kasvamaan. Jos Tassu oli nähny sen niin se olis kuollu nauruun. Lauantaiaamuna saalis oli mahtavat 15 särkeä. Nekin heitin kaikki takaisin mereen odotellessani sitä ”oikeaa” kalaa… Joka tulikin sitten illalla – hauki uistimella. Ei kiva.

 

Kiva ei ollut sekään, että monen vuoden jälkeen tontilla oli käärme! En jäänyt tutkimaan oliko kyy vai tarhuri. Tein sadan metrin juoksuennätyksen karkuun kauhusta kamalasti kiljuen. Eläimellistä menoa tuntuu saaressa olevan muutenkin – kuulemma ainakin kaksi minkkiä. Mahtaakohan ne asua meidän laiturin alla vai mikä saa kissan vapaaehtoisesti laiturille?





 

Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys kun lähdettiin äidin kanssa kohti pääkaupunkia. Otettiin kunnon annos lankaterapiaa ja tehtiinpä muutama hankintakin. Niistä kuulette vielä…

 

Kaupungissakin miellä on uusia naapureita.





 

Tämä kaksikko oli aamupalalla tänä aamuna makkarin ikkunan edessä.



Puputi puputi teillekki!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pellossa piilossa



Mulla oli kesäduuni. Se oli ommeltava ryijy ja sen nimi oli Pellossa piilossa. Olen piilotellu sitä tähän asti koska kaikki ei menny ihanku Strömsössä… Mut lopultakin se on valmis ja muuttanut uuteen kotiinsa.

 

Alku näytti tältä:







Ja tältä:





 

Tein kunnon projektisuunnitelman ja tarkoitus oli saada ryijy valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Projektisuunnitelman mukaisesti ompelin 8 riviä päivässä:





 

Ryijyssä oli kuusi lankaa nukassa ja se tuntui kahden päivän jälkeen etusormessa – sormiteipille oli taas käyttöä. Ryijypaketissa oli mukana kaksi onnettoman pientä ryijyneulaa. Onneksi omiasta varastoista löytyi suurempia, joiden silmään kaikki kuusi lankaa juuri ja juuri mahtuivat.





 

Ihan tavallisen työpäivän aikana muiden töiden lomassa  kahdeksan riviä oli valmiina ennen kotiinlähtöä. Joskus jopa kolmelta iltapäivällä. Jonain päivänä en ihan päässyt tavoitteeseeni.  Niinpä päätin yhtenä päivänä pitää "etäpäivän" ja tehdä ahkerasti ryijyä saaressa… Sekä Ilmatieteen laitos että Foreca lupasivat aurinkoa ja lämmintä. Tein ”työpajan” mökin taakse terassille:





 

Ja apulainenkin mulla oli – kuinkas muuten:

Ompelu sujui sutjakkaasti ja jo puolilta päivin päivän normiannos oli valmiina. Aloin tehdä lisää nukkasekoitusta ja… Jotenkin se näytti paljon keltaisemmalta kuin aikaisemmin. (Tässä vaiheessa lomalla ollut Blogikuvaaja lähti onnekseen kaupunkiin…) Olin tehnyt edellisenä päivänä ison pallon nukkasekoitusta valmiiksi ja siinä oli yksi nukkalanka väärän värinen! Innoissani olin lukenut värin 3353 väriksi 3533 tai jotain sinne päin…



Samaan aikaan alkoi taivas tummenemaan. Keräsin työmaani sateelta suojaan ja aloin nyppimään nukkia pois…





 

Päivän kestäneen rankkasateen ja ukkostamisen aikana sain korjattua mokani. Mieli ei ollut kovin korkealla, varsinkin kun totesin möhläyksen vuoksi lankojen loppuvan kesken. Onneksi sain viikon sisällä tilattua puuttuvat langat Käsityö-Elisan kautta.





 

Heinäkuu ei riittänyt ja lomalla piti ensimmäiset 4 aamua viettää ryijyn parissa. Loppujen lopuksi valmiista Pellossa Piilossa –ryijysta en muistanut ottaa yhtään kuvaa. Tämä on mökillä päärmeiden ompelun jälkeen, ennen viimeistelyä. Siitäkin on oma tarinansa, mutta se jääköön salaisuudeksi.





 

Känsä etusormessa olen kaikista vastoinkäymisistäni huolimatta sitä mieltä, että ryijyn ompelu on tosi mukavaa puuhaa!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Moppiasteri



Taas on keksitty villitys, joka ei meikäläiseen kolahda sit yhtään tipantippaa mitenkään. Jostain kamalan paksusta langantapaisesta virkataan joka puolella mattoa ja kulhoa ja ties vallan mitä. Kun en tykkää paksujen lankojen neulomisesta ENKÄ virkkaamisesta niin…ei oo mun juttu.

 

Pari viikkoa sitten loman alkaessa perjantai-iltana Karvis kysyi et ”Miks sä kidutat ittees virkkamalla?”. Aika fiksu kysymys tosissaan. Ja aika fiksua et se erottaa virkkaamisen neulomisesta! Lopetin yrityksen virkata moppilankaa siihen paikkaan!

 

Lomalla neuloin huivia, jonka lanka loppui kesken (loppui muuten taas eikä se vieläkään oo valmis). Neuloin myös uutta mökkivillapaitaani, joka julkaistaan ensi vuonna. Tai sit seuraavana. Tai sit ei koskaan. Viimeisenä lomapäivänä sit tuli sellanen olo et kai sitä ny jotain pitää saada valmiiks. Tiskirätti on helppo ja nopea:



 

Lanka: Blend Bamboo, puikot 3 mm ja menekki kaikki 14 g. Tykkään virkata hantaakin tuohon keskelle.

 

No sit tul mieleen se pahuksen moppilanka, jonka otin lomavirkkaukseksi. Ku se virkkaus ny on niin muotii. Et josko sitä voiskin neuloa! Tiskirätin ohjeella sit pistelin menemään. Jo alkumetreillä huomasin et uutta vessan mattoa tästä ei tuu mut purkamaan ei ryhdytä. Ensiajatus oli ison paistinpannun pannunalunen, mutta ihan hyvä käyttötarkoitus löytyi Tassun ruokakuppien alta:





 

Katsokaa miten paljon ahvenfilettä! Kerrankin sai syödä vatsan täyteen. Tassu lähettää lämpimät kiitokset Idalle ja myös kaikille viime kirjoitusta kommentoineille. Varsinkin kaikille tytöille.



 

Siis puikot 6mm ja menekki teeteen paksua moppilanakaa 206g.

 

Aina vaan se moppilangan virkkaus kutkutteli. Ja tarve uuteen vessan mattoon. Uudella innolla ja uudella koukulla aloitin. Ohje oli Kauneimmat Käsityöt –lehdestä Asteri-matto.

 

Loppujen lopuksi virkkaaminen tuntui ihan mukavalta ja työ edistyi sutjakkaan. Joskin valmis matto näytti enemmän suurelta saavilta. Innoissani olin lukenut ohjetta ”vähän nopeasti”. Edellisestä yritelmästä tuli kissankupin alunen ja tästä meinas tulla kissan riippumatto… Tuskin se olis Tassulle kelvannut, joten purkuun meni puoli mattoa. Mut lopputulos on kyllä ihan hieno ja juuri oikean kokoinen:





 

Ovensuustä pöntölle ja toinen reuna Tassuvessan ovelle. Täydellinen siis!





 

Virkkukoukku oli nro 6 ja menekki paksua moppilankaa 1461g. Moppilangassa on sekin kiva ominaisuus, että se on siististi  kilon (=n.400m) rullassa eikä sotkuisella vyyhdillä. Jos joku muukin innostuu, niin puodistani saa moppilankaa tilaamalla. Toimitusaika on suunnilleen viikko.

 

Tassun kaupunkiinpaluuta on lohduttanut ahvenien lisäksi uusi tosi kiva lelu, jonka Idan poika on tehnyt:





 

Meillä on iltaisin leikitty ja kivaa on ollut. Tassu kiittää!





 

Minäpä unohdan virkkaukset hetkeksi ja keskityn tutustumaan syksyn uusiin lankoihin. Niitä riittää joka lähtöön!

torstai 9. elokuuta 2012

Lomatunnelmia Tassulasta







Susul on vähän käynnistysvaikeuksia pitkän blogitauon jälkeen. Mä ajattelin vähän autella sitä alkuun. No kyllähän muaki vähän ottaa viikseen se et kaikki mun hienot kuvat on täält Vuodatuksest hävinny – olenhan mä sentään tän blogistanian komein kissa. Ainakin omasta mielestäni. Mut on sitä nyt pahempiakin asioita tapahtunu. Joskus on joku myyräkin pääsy karkuun. Ja sekin oli aika nolo juttu ku päästäinen meni piilon mun hännän alle enkä mä tienny mis se oli. Arvatkaas oliks noloo?

 



 

Mä sain elää melkeen kolme viikkoo oikeeta metsäkissan elämää. Luulin taas et se lottovoitto oli tullu mut maanataiaamuna mut taas sullottiin koppaan ja tuotiin tänne kaupunkiin. Tää viikko olis ollu ihan lepoa ellei Susu olis joka ilta riehunu pölyimurin ja tamppauskepin kanssa pitkin huushollia. Onneks se kävi välil töis ni sain levätä. Ja onneks se nyt on rauhottunu ja täällä on aika siedettävää. Myyriä ei kyl ol mut ei oo sitä ilkeetä tyttökissaakaan ja niit kamalii pääskysii, joitten takia mun on pakko sännätä talon alle piiloon!

 



 

No lomal olles Susu ja Karvinen teki klapei niinku aina. Mäkin autoin – klapipinon alla on kiva pressu, jonka alla voi piileskellä ja ainakin viime vuonna pinos oli sammakoit!

 



 

Alkuviikost oli parina yöna komeet ukkoset. Jos ihan totta puhutaan ni mä olin varmuuden vuoks sängyn alla piilossa. Ei mua pelottanu mut…

 



 

Susul on vähän kettumainen pomo kun se ei maksele noit lomarahoi. Susu on ratkaissu asian sillee, et se tuhlaa Karvisen lomarahat. Tänä vuonna se sai niil rahoil ikioman nuohoussetin. Honkkarist se ostettiin ja se maksoi 12,95 euroo:

 



 

Siin oli vaan sellanene pikku vika set yhteen rööriin se oli liian suuri. No ku kert nuohota piti ni me pojat rakennettiin korvike:

 



 

No mä toimin kyl enempi työnjohdollisis tehtävis…

 

Must on aika kummaa et vaiks ollaan oltu saares ni kalaa en oo saanu tarpeeks. Yhtenä iltana Susu kuiteski päätti ryhtyä huolehtimaan mun sapuskoista. Karvis löys ison madon ja Susu meni laiturin nokkaan onkimaan.  

Seitsemän vaivaista särkeä se sai. Ja perkaskin ne. Ja mä ihan säälistä popsin ne kaikki saman tien ku se oli niin tyytyväinen itteensä.

 

Yks aamu ne päätti lähteä Airistolle pilkil. Mut suljettiin siks aikaa sisäl mut ei se mitään ku olin aika väsy jo. Aamiainen Airstolla oli kuulemma muuten hieno, mut aallokko oli niin kova ettei kahvi pysyny kupis eikä ahven tarttunu pilkkiin.





 

Miks ihmees piti ne kaffet juoda siel venees ku seuraavaks ne kävi yhdes saares.





Se saari ei kuulemma keikkunu ollenkaan eikä siel ollu kärmeksiäkään. Karvis kuulemma pelotti ne pois huutelemalla et tömps tömps. Oli siellä ollu hienot maisemat.





 

Saman iltan oli tyyntä ja auringon laskun aikaan ne taas häipy johonki.





Tulles Susu oli ihan leuhkana ku se oli saanu hauen! Ei se siit hauest vaan siit et oli ollu reipas eikä huutanu ollenkaan eikä edes heittäny vapaa veteen. Karviselt oli hauki päässy karkuun mut se kesti sen ku mies… Mä yritin sitä vähän lohduttaa et kyl multakin on joskus myyrä päässy karkuun. Ja Karvis sen hauen mul sit fileroi. Eihän akoist sellaseen homman olis.





 

Mul oli siin sit ruokaa päiväks. Seuraavan iltan ne laski verkon ja mä sain taas ruokaa:







Tost riitti evästä jo kapunkiin asti. Mut en syöny kaupungis haukee. Kuka sitä syö jos ei oo kiljuva nälkä. Ei Susu ja Karvis ittekkään söis jos niil olis vaiks makkarapaketti jossain jemmas.

 

Mut ku ilta on ihana ja on tyyntä ja kaikki myyrät kuuluu pal paremmin ni mä lähdin yks ilta vähän yöjalkaan. Kuka viiteis olla sisällä jos yö on näin hieno?





 

Susu oli vähän uneton ku mä tulin kotiin vast aamukuudelt. Kyl mä kuulin ku se huuteli jossain mut mul oli vähän tärkeempii bisneksii meneillään:





 

Mul on uudet punkkiaineet ja ne toimii vähän paremmin ku viimevuotiset. Mut joka päivä mul tehdään punkkisyyni. Täl kerral löyty vaan neljä. Oikeestaan se syyni on aika kivaa. Kutittavat otukset napataan pois ja mua aika usein ihan kehrätyttää.

 



Nii se loma sit meni ja viikko tähän perään. Ny mä olen uudelleen punkkivoideltu ja hyvin levänny ja mulla on kaks uutta hienoa kilikellopantaa hankittuna (hävitin edellisen suurissa seikkailuissani). Mä olen ihan valmis viikonloppuun, joka alkaa huomenna!





 

Kivat teillekki!



t. TASSU

lauantai 4. elokuuta 2012

Heinäkuun kässyt



Pikainen muistio heinäkuun kässyistä. Paljoa ei valmistunut ja näin jälkikäteen katsoen hämmästelen et siitäkin vähästä suuri osa on virkattua! Jaa mää vai? Kovin tarkkoja tietoja ei enää ole muistissa kun heinäkuust on niin kauan. Ja jos jotain muistiinpanoa on ni ne on kaikki kotona tai jossain. Luultavasti kuvat on kaikista ja toivottavasti Vuodatus ei tällä kertaa hävitä näitäkin.

 

Asiakas tykästyi röyhelömyssyyn. Sanoi, että sellainen olisi pakko saada lapsenlapselle. Ja minähän lupasin. Heikko hetki oli. Loppujen lopuksi tuollainen oli taas ihan kiva tehdä!





 

Lanka: Can Can ja Panda Bamboo yhteensä 59 metriä.

 

Heinäkuun ainut ”oikea” käsityö oli helppo bolero Rowanin Creative Linenistä. Tykkäsin langasta ihan kympillä (puolet pellavaa ja puolet puuvillaa). Nelosen puikoilla tikuttelin. Ohje oli Kauneimmat Käsityöt –lehdessä (nro 3 tänä vuonna?) ja siinä mainittiin et ohje on helppo… jostain syystä mulla tökki tuo mallineule alussa. En koskaan tiennyt olenko oikealla vai nurjalla. Hauskaa tuossa mallineuleessa on se, että se näyttää ihan varrasvirkkaukselta mut sen SAA tehdä puikoillaJ Menekki tähän M-kokoiseen 530 m (eli n. kolme vyyhtiä muistaakseni). Työ neulottiin yhtenä kappaleena, ensin etukappaleet ja sit yhdistettiin ne samalle puikolle ja pisteltiin takakappale perään. Ommeltavaa ei ollu muuta kun pienet sivusaumat.





 

Ja kun kerran kaikki muutkin…tuntuu et ne trikoosta virkatut matot on ny niin muodikkaita että! Viimeiseen asti minäkin vastustin. Minähän inhoan paksuja lankoja JA virkkaamista… Mut ku... alkukesästä poikkesin torstaitorilla ja siellä Someron Lanka myi trikookudetta ihan älyhalvalla! Jotain 4 tai 5 euroa kilo. Ohjekin oli muistaakseni sekin Kauneimmista kässyistä. Menekki tähän arviolta 250m. Tulihan tehtyä mut en mä tuolla matolla mitään tee. Se on liian pieni kotivessaan ja liian suuri mökin huussiin… Lopputulos on muuten ihan kivan näköinen turhake.





 

Jossain vaiheessa sain siepin kun kässäpussi oli sekaisenaan jotain vähän aloitettuja, josta ei ollu tullakseen mitään. Langat ja puikot vaan solmussa ja sekaisin. Seaside oli kiva edullinen kesälanka, 100% puuvillaa ja 409g=140m. Mallitilkusta tuli viimein pieni kolmiohuivi hiusten peitoksi polttavaa kesäaurinkoa vastaan. Olikohan tämä ”mallitilkku” valmistunut nopeammin jos kesä olis ollu helteisempi (onneks ei oo ollu). Puikoilla 3 ja menekki 112 m eli tosi riittoisaa. En tiedä onko tätä lankaa vielä jäljellä…





 

Ja taas virkattiin. Paksua lankaa ja paksulla koukulla… Onkohan tää joku tartuntatauti? Tällä kertaa ihan oikeaa 100% villaa. Lanka on Shetland 12 ja menekki melkein kolme kerää. Bavarian virkkausta taas muistuttelin mieleen. (kiitti Pia lahjakirjasta!) Tällaista lankaa jatkossa voi tilata puodin kautta mut varastossa ei pidetä. Värivaihtoehtoja löytyy ja kolmea eri vahvuutta.





 

Springtime on hassua lankaa, jossa on mukana puisia helmiä ja lehtiä siellä sun täällä.





Langasta on iso osa puuvillaa. Piti sit kokeilla mitä sais aikaan yhdestä 100g:n vyyhdistä. Ja taas virkattiin – tällä kertaa Salomonin solmua pitkästä aikaa. Tällä viikolla puotiin on tullut pieni erä tätä jännää lankaa eri väreissä. Kurkkaappa Anjalinin Facebook-sivuille!





 

Mikä kesä se on jos kässäpussissa ei ole sukankudinta veneretkiä varten? No ei kesä eikä mikään. Tosin en muista olenko näitä jämälankasukkia neulonut yhtään veneessä mut kuitenkin…





Varren mallineule on muutaman vuoden takaisen sukkakurssin matskuista. Kivan helppo. Tosin toimisi ehkä paremmin kahdella erivärisellä yksivärisellä langalla. Näissä oli neljä kerrosta Sukkapuffaa (jämät Anniksesta) ja neljä kerrosta Steppiä (jämät viime talven ryppykaulurista). Varret tikuttelin Knit Pron 2,75mm puikoilla (mallineule on aika joustamaton) ja kantapäät ja teräosan 2,5mm puikoilla. Menekki 282 m. Kerrankin jämälangat meni niinku pitikin. Steppiä jäi 30 cm ja Puffaa ihan pien nyssykkä.





 

Siin ne sit oli. Heinäkuun kässyt. Seuraava kässyposti taitaakin olla ryijyjuttu. Sitä ennen Tassullakin saatta olla vähän jutusteltavaa teille piiitkästä aikaa. Mukavaa viikonloppua!



P.S. Tää otti sanavahvistuksen pois kun näyttää siltä et roskaa tulee ihan yhtä paljon kumminkin. Kokeillaan ny näin pari päivää.