tiistai 14. toukokuuta 2013

Äitienpäivä

Äitienpäivänä heräsin tapani mukaan aikaisin. Keittelin kaffet ja suihkun jälkeen lähdin ajelemaan saaristoon. Pysähdyin matkalla poimimaan perinteiset valkovuokot. Lähellä päämäärää pysähdyin pellon laitaan kuvaamaan kurkia:
Perille päastyäni näin lipun salossa:
Olin kuvitellut pääseväni perille aamupuuron aikaan, mutta löysin vaan tyhjän talon. Osasin lähteä oikeaan suuntaan etsimään vanhempiani:
Sieltähän he löytyivät! Rannasta kalaverkkoja selvittelemästä. Onnitteluhalausten jälkeen isä jäi rantaan verkon ja kalojen kanssa ja me äidin kanssa kiivettiin ylös mökille.

Äiti ei tänä vuonna sattuneista syistä saanut lahajaksi mitään itsetehtyä. Kokoontaitettavan kylmälaukun (hermojen viilentämiseen) ja kirjan (unettomia öitä varten)...

Oli ihanaa tavata veli ja sen koko perhe jälkikasvuineen!

Iltapäivällä paistettiin äidin kanssa 6 pannullista isän ruodottomaksi perkaamia ahvenfileitä. Kanttareellisoosin ja perunamuusin kanssa ne hävisivät parempiin suihin alta aikayksikön! Mahtaakohan isä miettiä miten kolmen ja puolen tunnin työ voi hävitä taivaan tuuliin (=lasten nälkäisiin suihin) niin nopeaasti...

Mulla on viime päivinä ollut tosi paha mieli kaikille läheiselleni ja  varsinkin äidille aiheuttamastani mielipahasta, harmista ja pelosta. Jopa veljeni soitti viikko sitten lauantaina! Ekaks luulin hänen olevan huolissaan pikkusiskosta, mut myöhemmin ymmärsin, et sen kotona oli sähkökatkos, eikä ollu muuta tekemistä ku soitella ympäriinsä niin kauan ku puhelimes riittää virtaa;-) Kivalt se silti tuntui <3

Hyvä ruoka - parempi mieli. Voi miten totta! Ruokapöydässä jo vitsailtiin sillä, et oikeastaan meidän äidillä on suht koht ehjät lapset: Toisella toimii molemmat jalat ja toisella molemmat kädet! Mut myöhemmin mietin ettei oikeasti ole väliä sillä vaikka laps on vähän yli tai vähän alle viiskymppinen. Äidille me ollaan lapsia ja huolenaiheita aina. Toivottavasti myös ilonaiheita edes joskus.

Iltapäivällä käytiin vielä äidin kanssa ruoansulatuskävelyllä. Minä karvat pystyssä yritin olla ajattelematta edellisenä päivänä nähtyä kevään ensimmäistä kyykäärmettä. Löydettiin matkalla harvinaisempiakin lajeja kuten punavuokko:
Ja keltavuokko:
Illansuussa lähdin ajelemaan kotia kohti. Meidän pojat oli viettäneet saaressa isä-poikaviikonlopun, jonka päätteeksi Tassu päätti tapansa mukaan kadota jäljettömiin. Karvis raportoi asiasta epätoivoissaan. Annoin ohjeeksi huudella ympäri mettiä et "Koton odottaa PAPPAN AHVENFILEET"! Jossain vaiheessa viesti oli ilmeisesti menny perille. Minä toteutin lupauksen. Laitoin Tassulle kotiintuloa varten sulamaan herkkuaterian:
Pojat tuli ja Tassu sai herkkunsa Sen jälkeen se meni nukkumaan saunaan. Saarielo on pienelle kissalle tosi rankkaa... Niin rankkaa, että jopa minä kelpasin rapsuttelemaan ja seurauksena löytyi kaks punkkia. Noist punkkimömmöist ei kauheasti ole apua...

Oma kässätassuni paranee huimaa vauhtia. Ainakin omasta mielestäni. Huomenna menen ihan kaiken varalta näyttämään sitä plastiikkakirurgille. Saman  tien hoitelen vähän muitakin päivänvaloa vaativia  asioita Turkkusessa. Siks puoti on ny yhden päivän kii mut torstaina taas ihan normisti!

10 kommenttia:

  1. Vai meinataan sitä laistaa töistä, ^mokoman^ vamman takia. No hyvä, ettet sentään tee valonarkoja hommia siel Turkkusses. Hyvä kuulla, et käpälän paraneminen edistyy ja et äireel on parempi mieli. Selassi me ollan, vaik olisitte 100-vuotiaita - te mukulat. Hieno luontoelämys, nuo vuokot, ainakan 10 vuoteen en o nähnyt itse livenä, meil on Salos piha valtoimenaan sinisiä.
    Muaki jo naurattaa: perjantai, taksi ja pyjama - kissasukat!! Vointeja ja hyviä!!!!
    t. välineurheilija

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla, että paraneminen edistyy! Kauniita kukkasia, meilläpäin ei keltavuokkoja ole näkynyt kuin pihoilla. mutta sinivuokkoja ja kangasvuokkoja sitäkin reilummin! :)

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla käpäläsi paranemisen edistymisestä. Pidän täällä kanssa peukkuja että selviäisit mahdollisimman vähillä harmeilla sen suhteen : ) Tsemppiä.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti plastiikkakirurgilla käynti jää tähän yhteen. Parantavia säteitä:)

    VastaaPoista
  5. Vau, punavuokko. En ole tiennyt tommoisia olevankaan. Keltavuokkoja meidänkin pihalta löytyy. Leevilläkin oli eilen yksi punkki. Voi hurja jos niitä alkaa jo täälläkin enemmän olla. Olen kuvitellut, että niitä on vain saaristossa. Luin facebookista, että käsi parantuu itsestään. Hyvä niin. Oletko ennen kutonut hanskat kädessä?

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen vaan fb:ssä seurannut vähän toisella silmällä, että olet kätes telonut. Nyt vasta luin tuolta alempaa, miten oli käynyt. Hui kauheeta, täytyy sanoa. Onneksi nahkakin on uusiutuvaa.

    VastaaPoista
  7. Paranemisen peukutukset käpälällesi!

    VastaaPoista
  8. On se ihanaa kun on vielä äiti jota juhlia äitienpäivänä ♥ Omani kuoli jo 30 vuotta sitten ja isä 10 vuotta aikaisemmin. Sinulla ovat vielä noin virkeitäkin, käyvät kalassa ja puuhailevat kaikenlaista. Olet todella onnekas tuossa asiassa.

    VastaaPoista
  9. Ihana tunnelma tuossa rantakuvassa vanhemmistasi. Hyvä kuulla että kätesi paranee!

    VastaaPoista
  10. Vai Tassu PIENI??? mää oon ihan toista mieltä...
    ja VAIN 2 punkkia. Muuten Bigillä ei ole ollut yhtään punkkia vielä, mömmöillessä.
    Äitijuttuja olen kaiketi kommentoinut sinun osaltasi ihan liikaa.... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!