maanantai 24. marraskuuta 2014

Kotoilua



Mul on viime aikoina ollu kamala koti-ikävä. Se varmaan kuulostaa hiukan hassulta ku käynhän mä kotona melkein joka päivä. Ainakin nukkumassa. Koti-ikävän yks syy on toi armoton mökkihöperyys. Heti ku jäät sulaa ni mökille on pakko päästä ja siellä sit käydään viikonloputkin niin pitkään ku vähänkään valoisalla aikaa pääsee kulkemaan. Eli jotain seittemän kuukautta. Jossain vaiheessa (sit ku ollaan töissä kuus päivää viikossa) alkaa tuntua siltä, et olis jokus tosi kivaa olla kotosalla. Ihan vaan olla. Ilman mitään menoja. Ittensä kanssa. Touhuta jotain pientä.

Viime viikonloppu oli kotoilun aikaa. Toki oli muutama suunnitelma, mutta ei niin tähdellisiä. Lauantaina töiden jälkeen imuroin suurimmat villakoirat ja puistelin matot parvekkeelta. Ihana sininen hetki. Täällä etelässäkin oli viimein lumipeite ja pikkuisen valoisampaa:
Tampesterin messuilla oltiin Piikun kanssa viikko sitten ja sieltä tarttui mukaan pari väriainepurkkia. Laitoin langat likoomaan ja broilerinkoivet uuniin. Kaivoin esille Piikulta saamani värjäysohjeet…
Tässä meikäläisen värjäystulokset:
Väripurkit oli unohtuneet töihin. Siispä vyyhdit takaisin kuivumaan ja sauna päälle. Ruoka oli pahaa (Piikulle tiedoksi et näköjään meikäläisenkin ”mättö” eli vattantäyte voi olla pahaa tai ei ei ainkaan herkullista). Kuka käskee ostamaan tarjouskoipia ja saksalaiskaupan couscousia?

Saunamusana kuuntelin (ihan vähän huonolla omatunnolla, mutta kohtalaisella volyymilla) Eva Dahlgrenin Bob Hundia: 

jag har hemmakväll
med min bästa vän
jag är ensam med mig själv

Saunan jälkeen rankaisin itseäni väriunohduksesta virkkaamalla (ja herkuttelin katsomalla telkusta kaikki ne lauantaiohjelmat, joita Karvinen ei voi sietää).
Onneksi viidennnen kuusen jälkeen valkoinen helmilanka 8 loppui! Virkkaaminen ei edelleenkään kolahda ja mietin et miks mun aina pitää kuitenkin yrittää! Noista tulee ehkä joulukortteja.

Sunnuntaina päätin siivoilla kaappeja. Yhden astiakaapin raivasinkin. Piti raivata yks toinenkin kaappi, mut onneks huomasin telkusta tulevat mäkihyppelöt. Mitä parhain tekosyy löhniä soffalla kässyjen kanssa keskellä kirkasta päivää! Hain hattuhyllyltä Kansalaispiston kurssityöni:
Äitihän on tästä liinasta suurimman osan jo tehnyt. Mun hommana on vaan viimeistely. Maltaristejä vähän toista sataa… Toin työn viimein kotiin ja totesin ettei Tassu ole kiinnostunut. Kuten en minäkään.  Mutta lupaus mikä lupaus. Tällä hetkellä tavoitteena on saada se valmiiksi ennen äitienpäivää.

Mäkihyppelöiden loppuessa aurinkokin vähän pilkahteli. Keksin viritellä jouluvalot paikoilleen. Kerrankin olin kotosalla, valoisaan aikaan eikä ollu kylmää eikä räntäsadetta! Kun kert ikkunat oli pakko avata niin johan siinä vähän rättiä ja lastaakin käytin. Naureskelin ittekseni et oon oppinu hyvän ystäväni tavoille. Hänellä oli tapana tiskata yhtenä päivänä lautasia, seuraavana laseja ja kolmantena haarukat. Minä pesin vaan ne ikkunat, jotka piti avata kynttelikköjä varten. Enkä niitäkään kaikilta pinnoilta. Pimeäähän täs on tulossa. Kuka kattoo onks ikkunat pesty vai ei? Varsinkin ku en varmaan oo valoisalla kotona ku joskus ens vuonna taas.

Olin ihan innoissani lumentulosta perjantaina. Maailma oli heti paljon valoisampi! Suunnittelin miten pääsen näyttämään Tassulle ensilumen. Höh – Tassu meni innoissaan ulos, tepsutteli talon ympäri turkki seinää viistäen, parkkeerasi parvekkeen rappulle ja karjaisi et NAU! Meikäläinen siitä tulkkas et ”OVI AUKI”. Ei taida Tassu tykätä loskasta (en minäkään). Kunnon Norski tykkää kunnon talvesta (niin kuin minäkin). Sitä odotellessa mökötetään keittiön pöydällä.
Nyt ne langat on taas likoomassa. Ohjeet edessä ja väripurkit ja muutkin messuostokset kotosalla:
Saapa nähdä onnistunko viimeinkin saamaan lankaa, jonka väri on muuta kuin vihertävän beessiä, kellertävän beessiä, ruskehtavan beessiä, harmahtavan beessiä tai peräti beessihtävän beessiä. Pitäkää peukkuja!

9 kommenttia:

  1. Huh, kun mä jo hengästyin sun kotoiluvauhdista, kauheesti kaikkea touhua, huhuh!
    Tassulle terveiset, et meillä Sonffi kiers talon lumettomia reunoja pitkin vauhdillla ja sit suoraan kuistille ja äkkiä sisään! Mä kyl sanoin sille jo sisäl, et siel on oikea koiranilma, mut eihän se mitään uskonnu, ovea paukutti vaan ja vaati ulos...
    Hyvää viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä oli vaiks kaikki menikin pieleen... Kotoiluvauhti on tällanen vaan siks et ku on aika pitkään poissa niin kaik on rempallas. Jospa se ny alkais tasotumaan.

      Poista
  2. Meillä, kun on koira, niin ulos mennään säällä kuin säällä :) Aika aikaansaava olet kotoillessakin; minulla tuppaa kotona kutsumaan tuoli ja käsityöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soffast ja kässyist minäkin haaveilen...

      Poista
  3. Mää jo aattelin, että noinko rohkeita värejä sää oot menny värjäämään. Tommosta oikein vaaleeta, oikeeastaan valkoisen beessiä. Beeshi on hyvä väri, usko pois.

    Täytyy kyllä todeta samaa kuin Mammutti. Tuli hiki jo lukiessa sun kotoilutouhuista. Onneks löysit ne hyppelöiset telkusta. Hyppelöt, syömä, päiväunet soffalla ja kässyt on aika hyvä kombo.

    VastaaPoista
  4. Näkisitpä mitä padassa nyt on! Hottia pinkkiä eikä mitään rohkeaa peessiä. Eilen piti jo värjätä mut kas kummaa - huushollis ei ollu etikkaa! Tää on just sitä et mul on koti-ikävä ku "kaikki on niin ihanasti rempallaan".
    Yleens vedän kolmen tunnin päikkärit lauantaina työviikon päätteeks ja sit tuntuu silt et koko viikonloppu on pilalla. Ehkäpä kotoilu rauhoittuu kun alkaa oikea talvi. Toivottavasti.

    VastaaPoista
  5. Empä voi sanoa, että viimeistelet mun tekeleeni värkätessäsi toistasataa Maltanristiä. Tositointa se on, kiitos. Valkoinen kuusi on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä ristejä ole enää sataakaan jäljellä. Ja mun uudet hifihardangerisakset on tosi hyvät! Viikko sitten ne oli niin hyvät et leikkelin pari ylimääräistäkin lankaa poikki. Tänään meni vaan yks... Kyl se täst! Varsinkin kun sain tänään takaisin ne uudet näkimet :)

      Poista
  6. Nuo sinun virkatut kuuset ovat niin kauniita! Ai,ai Hardangerliinasta vasta upea on tulossa! Tassun ilme on kyllä syyttävä,laitoit nyt mut pihalle märkään:) Minä odotan kuinka sun värjäyksen kanssa käy.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!