sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Alkuvuoden kuulumisia



Hassua et vaikka koko ajan tikuttaa jotakin niin mitään valmista ei tuu. Tai jos tulee niin tuotokset menee enemmän tai vähemmän pieleen. Kässäpussi se vaan pursuilee yli äyräittensä kun koko ajan pitää aloitella uusia. Ja ku neuloo kerroksen sitä ja toisen tätä niin eihän siitä mitään valmista voikaan tulla! Onneks mulla on paljon kässäpusseja. Joulupukki toi taas muutaman uuden. Kissa-aiheisia <3

Viikko sitten täällä etelässäkin oli hetkisen aikaa lunta. Loppiaisena pääsi kerrankin kunnolla lenkille kun ei ollut liukasta. Yhden naapurin kanssa innostuttiin tekemään lumipalloja kaikkien istutusten juurelle:
Seuraavana iltana näistä ei ollu jäljellä mitään ja nurmi viheriöi. Päivän biisinä soi mielessä ”No onkos tullut kesä”. Nyt on taas vähän lunta mut varmaan jo tiistaina siitä on muisto vain.

Askarteluhan ei tunnetusti oo mun juttu, mutta kun Turun Sanomien Koti-liitteessä oli pari viikkoa sitten vinyylilevyjen kierrätysidea, niin pitihän sitä kokeilla:
Mulle kolahtaa noi hellalla tehtävät askartelujutut. Tällä kertaa uuni oli vaan 120 asteessa ja munakello ilmoitti tarkasti viis minuuttia. En saanut edes savuvahinkoja aikaan.  Ylpeänä esittelin tuotoksiani Mulperin naisille, mut mitään hurraahuutoja ei tullu. Kuulemma vanha juttu. Mut mulle uus. Vaikka levaria ei enää talossa ole niin en sit kuitenkaan naarmuuntuneita ja vimpuloita Hectoreita raaskinut paistaa…  Idan kynttiläkutsuille mennessä täytin yhden noista suklaalla ja paketoin sellofaaniin. Ajattelin et Pelle Miljoona olis sopiva vieminen kahdeksankyt-luvulla syntyneelle. Näistä vanhoista vinyyleistä sain kipinän alkaa kuuntelemaan vanhoja C-kasetteja. Voi niitä kaikkia nuoruusmuistoja mitä niistä tulee mieleen! Osa nauhoista joutais roskikseen mut pakko on kysyä josko niistäkin joku kierrätysidea olis olemassa? Mielellään tietenkin joku paistettava juttu ;)

Aika kuluu ihan kamalan nopeasti. Tänään vietettiin jo suvun pikkuisen prinsessan 4-vee synttäreitä. Äitinsä on oikea kakkutaiteilija ja tytöstä on kovaa vauhtia tulossa samanlainen. Kakun perhoset on tytön omaa käsialaa, muu kakku äitinsä taidonnäyte ja tytön oman tilauksen mukaisesti tehty. 
Prinsessan piti saada lahjaksi Prinsessa-myssy (malli 19, teeteeVerkkolehti  3/2014). Koko eilisen illan neuloin ja virkkailin. Loppujen lopuksi tyttö sai pelkän myssyn (ja pakillisen askarteluroinaa ja hyppynarun). Se paljettilangasta virkattu tiara oli niin typerän näköinen, etten sitten lopuksi kuitenkaan kiinnittänyt sitä pipoon. Onhan se niin että oikeat kuninkaalliset ei tarvii kruunua kun ne on hienoja ilmankin! Ja kun toi virkkaaminen nyt vaan ei oo mun juttu…
Lankana tässä Adriafilin Primula ja puikot Addin 50 cm 3½ pyöröt. Olenkohan muistanut mainita et nää viiskytsenttiset on ihan parhaat myssymittaiset puikot?

Kakun lisäksi kekkereillä saatiin niin paljon herkkuja, että tänään ei muuta tarvitakaan. Ja mä pääsin leikkimään duploilla. Kivaa.

Kivaa on sekin, et alkaa viimeinkin normiarki. Mä taidan olla arki-ihminen. On kamalan vaikeeta asennoitua siihen ku aamulla töihin mennessä on maanantai, iltapäivällä perjantai ja sit taas joku ihme pyhä. Ja taas maanantai… Arki-ihmisen rytmit on ollu kuukauden ihan sekaisin. Ens viikolla alkaa Kansalaisopiston kässyt (oon tehny vähän kotiläksyjä tänäänkin) ja 2X-seuran neulomakerho ja kaikki! 

Sain äsken kuvaviestin et tämmöisiä askarteluroinasta on aurinkokaupungissa illan aikana syntynyt:
Tyttö ja Poika Örrimörrin myötä toivottelen mahtavaa alkavaa arkea !

10 kommenttia:

  1. neuloo mopsien kanssa11. tammikuuta 2015 klo 21.50

    Hupsista, kun nenäkin aukesi peljästyksestä, kun luin uudesta hellalla tehtävästä askartelustasi. Kivat kipot muovailit levyistä. Vinkkinä vaan, että jotkut vinyyliälppärit on keräilyharvinaisuuksia, joista saatetaan maksaa omaisuuksia, mutta mistä sen tietää, mikä levy ja milloin olisi se aarre.
    Yhtä hitaasti etenee täällä kässyt, ideaa olisi vaikka kuinka ja tarpeita etenkin, mutta kudin peittää puoli pöytää, eikä etene yhtään. Sain kyllä punaisen Helmen valmiiksi, jos pääsen kävelemään huomenna (selkä kamala) niin tulen näyttämään.
    Söötti pipo ja kakku, takuulla oli mukavat synttärit, kun vielä duploilemaankin pääsit.
    Nautitaan talvesta ja tuhisevasta olosta ja lumesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä et nenu aukes. Jos vaiks jo loppuviikolla päästäis kipittelemään. Tuskin tanitatikarami on mikään harvinaisuus (olis seuraavaks vuorossa). Lopetin joskus Radio Aallon kuuntelun ku siellä soi vuorotellen tikarami ja coheni. Ny vähän harmittaa noi Pellet. Se oli sentäs Hassisen Koneen jälkeen eka livekeikka, jonka oon teininä nähny.
      Ja kivaa oli syndeillä!

      Poista
  2. Ihana prinsessa-myssy, kuninkaallsin kaunis!
    Mä olen siitä syto-myssyjä tehny, melekin innostuin niihin, mut välis piti virkkaa pyöree hörhelö itelle. Kyllä vaan säät muuttuu ni nopiaa et huhuh, eilen vihreää, tänää viistoistsenttii maassa ja loppuviikol varmaan taas vihreää tarjolla...

    VastaaPoista
  3. Mulla oli aikanaan (=70-luvulla) hieno Decembren musta iso muovitarjotin, joka ei tietenkään mahtunut mihinkäään opiskleijaboksissa. Säilytin sitä sähköhellan uunissa pellin päällä - onneksi jatkoa ajatellen.Kerran unohdin jossain hötäkässä sen ja laitoin uunin lämpenemään. Vieras tuijotti uuniin kauhistuneena uuninluukkua ja sano mitä sulla on siellä. No, se oli entinen tarjotin, joka oli itsekseen ilman mun apua muotoutunut orvokin malliseksi ja yläosissa oli sopivasti reikä, semmoinen sopiva reikä ja siitä kapeampi reikäosa ylöspäin --siis sai naulaan helposti ja pysyi tiukasti seinällä naulan varassa kapeamman reiänosan kohdalla. Se hajosi jossain muutossa, mutta kauan mulla oli iso paistettu orvokki seinällä koristeena ja tarjotinta ei ollut. Vuosikymmneiä sitten sain sain pikkusiskolta Marimekon ison PELTISEN tarjottimen, etten taas tee taideteoksia.No se siitä.

    Kaunis pipo!

    VastaaPoista
  4. Mä kauhistuin kun luin ton vinyylinpaisto-vinkin, siis samaa sarjaa kuin että kirjansivuja pitäis alkaa taitella. Taidan olla aika tylsä. Niin ja vinyylit vietiin käsistä yksillä Portsan markkinoilla, onneksi.
    Ja onneks sentään kerään karkkipapereita, jotain hullutusta elämässä pitää olla!

    VastaaPoista
  5. Meilläkin olisi vinyyleitä; taitavat kyllä olla miehen omia, joten paistamiseen pitäisi pyytää lupa. Kipposi ovat hienoja; pipo on myös tosi kuninkaallinen.

    VastaaPoista
  6. Meillä olis lunta vaikka lähettää sinnekin ja lisää tulee koko ajan. Alkaa pyöräkelit olla menneitä.
    Vai raaskit levyjä mennä "pilaamaan".=D Meillä kuunnellaan niitä suurella hartaudella vanhalla rahisevalla levysoittimella. Jotenkin niissä vaan on tunnelmaa ihan eri tavalla. Kirppareilta on tullut haalittua jo aikamoinen kasa samoin kuin itse soitinkin. Pelle Miljoona kyllä joutikin, en ole koskaan tykännyt siitä, paitsi tietenkin kappaleesta "Moottoritie on kuuma", aah niitä aikoja =)

    VastaaPoista
  7. Jos levyjen paisto jo kyllästyttää, niin muistan nähneeni myäs laukkuja vinyyleistä toteutettuna. Kahden levyn välii oli virkattu (sorry) kaitale ja sitten kiinnitetty ylä osaan sangat. Olisskohan levyjen reunoihin porattu pieniä reikiä vai miten lie ollut kiinnitetty virkuu ja levy toisiisa. Niin ja vanhat kasetit voi hyödyntää virkkuisa (jälleen sorry) jossakin Taitolehdessä mennävuosina oli niin tehty juhlalaukku.

    VastaaPoista
  8. Kyllä se vaan minullekkin normi arki on parasta:) Jos meikäläisen arki nyt ylipäätään normaali voi olla:) Minusta kivan näköisiä kuppeja vinyylilevyistä. Pipokin on hieno. kakku myös ja ettäkö 4v tehnyt perhoset,voi apua mikä mestari hänestä on tulossa. Oikein kivaa tätä alkanut vuotta sinulle. Oikein kiitämällä se tämäkin vuosi on lähtenyt käyntiin.

    VastaaPoista
  9. Sorry mut toi äänilevynpaistaminen tosiaan on aika vanha juttu. Mutt ainahan kaikki on jollekin ihan uusia asioita, ei kaikki voi kaikkea heti tietää.
    Totta turiset, ku montaa työtä tekee niin mikään ei valmistu. Nyt pähkäilen yksinkertaisen vauvahaalarin kanssa, ku ei ohje oo semmonen ku haluun ja lanka ei oo ohjeen mukainen niin mitähän tästäkin tulee;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!