maanantai 29. elokuuta 2016

Jaettua hulluutta, yllätyksiä ja kesänpäättäjäisiä

Ystäväni Aino sai tartunnan mökkihöperyydestä kertaheitolla näihin aikoihin 25 vuotta sitten. Sen jälkeen on saaressa vietetty monet mieleenpainuvat ja hulvattoman hauskat hetket. Jotka saivat jatkoa pari viikkoa sitten.

Keskiviikkoiltana lähdettiin. Tyttöjen kesken. Tassu pääsi mukaan, koska se on munaton eli melkein tyttö (älkää kertoko sille, ku se vois loukkaantua). Perillä oltiin auringonlaskun aikaan.
Sauna, iltapala ja yllättäen kello oli jo kaksi yöllä. Aamulla jatkettiin skumppa-aamiaisella:
Tassukin osallistui. Voi on hyvää näölle ja turkille. Kyllä kissa tietää mikä on terveellistä:
Aamiaisen ja aamu-uinnin jälkeen saimme yhdestä musiikkivideosta kimmokkeen "Keijukaisten tanssiin", joka jo toisen skumppalasillisen jälkeen päätyi somehitiksi. En ny julkaise sitä täällä ettei mee viimeisetkin lukijat. Maine meni mutta menkööt. Tai sit kasvoi. Ainakaan vatsalihasliikkeitä ei tarvii tehdä sen kaiken nauramisen jälkeen. Semmoiset 25 vuotta hävisi mittarista.

Kanttarellimetsä kutsui ja sen jälkeen sadekuuro näytti meille paikan, jossa oli ruukullinen kultaa (=naapurin laiturilla ja meidän kaislikossa).
Perjantaina vieras vene rantautui laituriimme. Vieraita miehiä saaressa? Olivat Turkuenergian korjaajia, jotka jotain harusta korjaamaan tulivat. Onneks eivät tulleet edellisen päivänä... Illalla lähdettiin kaupunkiin. Käytiin meillä suihkussa ja tälläydyttiin:
Samppalinnan kesäteatterin Nunnien ja Konnien viimeiseen esitykseen!
Esityksen jälkeen palattiin mökille herraseurassa. Matkan varrella pidettiin pissitauko meillä kotona ja meinasin ihan suuttua ku kauhea komento oli etten saa vaihtaa mökkivaatteita päälleni. Ei sitä nyt niin kiire olis pitäny olla! Taas meni myöhään - sauna ja grilli ja unten maille.

Lauantaina katoin taas skumppa-aamiaisen ulos. Aurinkoinen ja lämmin päivä oli tulossa. Heti aamiaisella sain ohjeet, jotta kahdelta pitää olla sen näköinen, että ihmisten ilmoille kehtaa mennä ja että ruuasta ei tarvii huolehtia. Mun selän takana oli juonittu! Tässä mua viedään:

Määränpää tuntematon... Airistolla meno oli melkoisen möykkyistä. Eipä matkakässy montaa silmukkaa edistynyt.
Naantaliin! Kultarannassa ei näkynyt lippua, joten Sauli ei ollut paikalla. Sen veneestä otin kuvan, mut en viitti laittaa tänne, koska rumempaa paattia saa hakea!

Pitkälle aterialle, jonka kruunasi jälkiruoka:

Vielä vahän paseerattiin rantalaitureilla ennekuin lähdettiin kotimatkalle.

Kotimatka tehtiin hitaamman, mutta vähemmän möykkyisen reitin kautta. Todettiin, että kotitalo on vielä paikoillaan vaikka ulkopuolen vallihaudat näyttääkin pahalta... Remontti on alkanut.

Tassukin sai ystävän vieraista.  Kissaihmisiä selvästikin (tai ei ehkä selvä mut kuitenkin...)

Hitaalla kotimatkalla lanka loppui kesken, mutta viikonlopun aikana sain valmiiksi sukat:

Harmaa lanka on teetee pallasta ja keltainen sitä Kulhossa sipulivärjättyä pallasta. Piiku oli jakanut meille ohjeen, jonka kuvioraitaan riittäsi se puoli kerää sipulivärjättyä, jonka jokainen osallistuja sai noitaliemistä.

Ekaan sukkaan tuli vahingossa pikku virhe (ei näy tässä kuvassa) ja tarkkana piti olla, et muistin tehdä saman virheen myös toiseen sukkaan :) Kiva mallineule ja värilankaa siihen kului jotain 20 g. 3 mm puikoilla tein ja lankaa kului yht 84g.

Sunnuntaina vietettiin tavallista perinteistä mökkielämää. Grillailtiin, kerättiin marjoja ja olla möllöteltiin. Aika myöhään taisi mennä... Onneks maanantai oli vielä vapaapäivä. Ankean harmaa sääkin muisti, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Vaan taas saatiin monta kivaa muistoa reppuun. Kiitos ystävät. Onni on ystävä, jonka kanssa voi jakaa hulluutta!

Viikolla olikin sitten ankea arki. Traktorit ja säiliöautot jylisevät kotipihalla ja jostain talon alta kuuluu porausääniä koko ajan. Tassu muutti Karvisen luo. Aluksi "pojilla" näytti olevan lokoisat oltavat, kunnes Tassu oli järjestänyt pienimuotosen mielenosoituksen Karvisen kodinhoitohuoneen lattialle... Siitä keskusteltiin kiukkuisin tekstarein ja myöhemmin jäätävän hiljaisuuden kera. Mökillä kuitenkin taas oltiin sovussa.

Mun viimeinen vapaa kesälauantai ja siitähän piti ottaa kaikki irti heräämällä kuudelta! Näin auringon nousun ja Tassu hoiteli kissantöitään ajamalla yhdeksän sorsaa pois mustikkapuskista. Hyvä Tassu!
 Vähän myöhemmin lähdin pitkälle lenkille sienimetsään. Kävelin niin pitkälle, että vastassa oli pelkkää vettä.

Matkalta en löytänyt mustia torvisieniä, mutta hirvikärpäset löysivät minut. Jos aamiaisella olisi tarjottu skumppaa, niin ehkäpä someen olisi levinnyt raaka riisumavideo nimeltään "Susu ja hirvikärpästen karmea kuolema".

Ihan kelpo saaliin kanssa kuitenkin palasin kotiin. Suppiksiakin on jo tulossa.
Raulimyrsky teki tuloaan. Meillä päin se ei kai aiheuttanut pahaa tuloa, mutta aallokko oli jopa mun mielestäni aika hurja. Harmi, etten osaa sitä vangita kameralla. Tässä kuitenkin pientä yritelmää:

Tassukin oli siirtynyt normipaikaltaan terassin reunalta saunakamarin matolle tuulensuojaan:
Mökin takaterassilla ei ollut tietoakaan myrskystä. Minä neuloin auringossa huivia sudenkorentojen kanssa:
Mökin takaterassilla myös kokkailtiin ruoka. Sitähän oli edelliseltä viikonlopulta jäljellä vaikka kuinka! Mullehan Naanatalinreissu oli täysi yllätys ja olin varautunut kokkailemaan herkkuja... Hyvä ruoka ja parempi mieli ei oo yhtään väärin sanottu. Siinä pihvien lomassa se Tassun huoltajuuskiistakin alkoi selkiintyä. Parempi kuitenkin Karvislandiassa pari viikkoa kuin täällä kotona porailujen metelissä (vaikka mulla on kamala ikävä).

Elokuun viimeisenä lauantaina meillä Kakskerrassa sytytetään perinteiset Elotulet. Ei siis muinaistulia tai venetsialaisia vaan elotulia ollaan poltettu niin pitkään ku muistan. Kova tuuli sai miettimään et miten saadaan tulet palamaan.

Myrskylyhdyt ainakin paloivat ja Tassun edeltäjä - Sissikissakin sai oman muinaistulensa kuusen alle tontin takaosaan:

Mulla on ollut tapana aina elotulien jälkeisenä sunnuntaina kuluttaa aikaani kuljeksimalla pitkin pihaa keräämässä kourallisen puolukoita sieltä ja täältä. Perinne jatkui - tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa ei ollut tieotakaan perinteisestä "eilisestä olosta". Nukkumaan mentiin jo ennen puoltayötä ja vältettiin naapurin grilliltä tuleva houkutteleva ilutulikutsu... Energiaa oli vaikka kuinka ja kesän viimeiset puunrungot sahattiin pölleiksi. Nyt sai honkamopokin muuttaa talveksi kaupunkiin. Ja mun oli pakko ottaa meistä sunnuntaiaamun selfie

Toi pyöreempi on Karvis ;)

Kotiinlähdön aikaan joku oli piilossa kuusen alla...

torstai 25. elokuuta 2016

Kesän kässyt

Nyt tulee superlyhyt postaus. Aloitetaan uusimmista.

Triplasti entisen "pomoni" poika oli saamassa ensimmäisen lapsensa. Poikavauva oli tulossa eikä ketään neulomiseen kykeneväistä lähipiirissä. Nuttua oli tarvis ja olihan lähipiirissä joku, kun isoäiti vaan keksi kysyä...
Lankana Sirdarin Baby Bamboo, menekki 3 kerää, ohje Tekstiiliteollisuuden verkkosivuilta. Oheessa on muuten pikku virhe (edelleen, vaikka kesän mittaan me ollaan parinkin kertaa siitä infottu). Kaavion viimeisellä kerroksella kolmion vieressä olevat ruudut pitäis olla mustia eli "ei silmukkaa" siinä kohdassa.
Nappi ja muutama varanappikin taas tutusta Salon Napista. Hehkuttelin ittekseni taas kauniita saumoja. Nuttu oli valmiina viime viikon alussa ja vauva syntyi vasta edellispäivänä. Omasta puolestani onnittelin uutta pikkuista junasukilla:
 Lanka teetee Helmi, menekki 25 g ja puikot Knit Picks Caspian Wood 2,5 mm 15 cm sukkikset. Junasukan ohjekin on vähän vaihtanut paikkaa ja löytyy nykyään tästä linkistä.

Kesän sato alkaa olla jo korjuussa, mutta vasta nyt sain valmiiksi teeteen Fruity-Hat sitruunan.

Puikoilla 4,5 mm tikuttelin. Tarvikepaketteja on neljä erilaista: mustikka, mansikka, sitruuna ja omppu. Hauskaa niissä on se, että kerän mukana on ohjeen lisäksi valmiiksi virkatut lehdet. Arvatkaapa montako viikkoa hattu oli mulla neulottuna enkä silti saanut kiinnitettyä niitä valmiiksi virkattuja...  Mikähän noissa viimeistelyjutuissa on niin vaikeaa? Saumat sujuu, mut kaiken maailman koristelut tökkii...

Yhdelle morsiammelle tikuttelin shaalin teeteen Lumi Lamésta. Unohdin ottaa kuvan valmiista. Toivon saavani joskus nähdä kuvan hääpuvun kanssa, sillä häät ovat vasta syyskuussa.
Huivi on suorakaiteen muotoinen ja koko on suunnilleen 160*45 cm. Puikoilla 4½ ja 3 mm tikuttelin ja menekki oli 138 g. Höyhenenkevyttä... Mallineule näyttää jotenkin tutulta... Puikot vaan on pienemmät. Lumi Laméssa on pienenpieniä hopeahippuja, joita tuskin erottaa kuvasta:
Alkukesällä puotiin tuli toinenkin auringon hopeaa heijasteleva lanka:
SMC Batiko Sun on nauhamainen paksu puuvillalanka. Siitä tikuttelin lankojen mukana tulleen ohjeen mukaisesti yhden kerän tuubin:
Neuloin myöhemmin myös vyötteessä olevan ohjeen mukaan kolmiohuivinkin. Ohjeessa oli puikot 12 mm ja minä tikuttelin kasilla kun inhoan niitä jättisuuria puikkoja. Purkuun menee... En edes viittiny ottaa kuvaa.

Meillä on puodin ikkunassa mainos, joka kertoo et teemme myös neuleita tilauksesta. Asiakas oli aloittanut Chaneltyyppisen jakun, mutta hihojen kanssa oli tullut seinä vastaan. Heikkona hetkenä lupasin tehdä jakun valmiiksi. Asiakkaan tuodessa keskeneräistä neulettaan olin itse lomalla ja Ida oli ajatellut et Susu ei mitenään ole voinut luvata tällaista... No pienet laskutoimitukset, yksi rankkasadepäivä ja yksi rankkahellepäivä ja hihat olivat valmiina.
Joutessani myös ompelin jakun kasaan ja ihan nätti jakku siitä tuli. Valmiista en taaskaan muistanut ottaa kuvaa, mutta asiakas oli silminnähden tyytyväinen.

Sitä lankakauppiaana aina ihmettelee, et miks ihmiset ei tee kässyjä kesällä... Mitä ihmettelemistä siinä on? Enpähän oo tehnyt itsekään! Kesällä on kaikkea muuta - mökkiä, puuhommia, marjoja, sieniä... Mis välis sitä olis ehtiny?

Vaan nyt on ihana syksy taas aluillaan ja puikot viritettyinä. Meen luomaan taas yhdet silmukat. Öitä!

lauantai 13. elokuuta 2016

Jännittävät jälkivärit

Nyt on väripadat ja -ämpärit pesty ja jemmattu kellariin ensi kesää odottelemaan. Vielä viime viikonloppuna piti kuitenkin vähän poristella noitaliemiä.

Olin jo kiikuttamassa Kulhoon keitettyjä sipulinkuoria kompostiin, kun mieleen tuli et josko niistä vielä lähtisi väriä. Moska tunniksi pataan porisemaan ja yön yli tekeytymään. Koska mulla ei ollut aikomusta enää värjäillä, niin eihän sitä lankaakaan ollut mökillä varattuna. Jostain kaapin kätköistä kuitenkin löytyi yksi valkoinen Veto ja joku satavuotias 100% villakerä. Samaan liemeen pudotin ja kuinkas kävikään?

Voi jos kasviväreistä aina saisi noin kirkkaan ku toi keltainen! Mitä tehdä sadasta metristä? Ehdotuksia? Hyvin Vetokin veti väriä mut hassua miten erilaiset tuli.

Kulhonkin väriliemet näyttivät vielä kotiin lähtiessä siltä, että niistäkin voisi vielä irrota... Ahneuksissani kauhoin ämpäriin puolet sipulilientä ja puolet leppälientä. Päätin kokeilla miten väri tarttuu lemppariini teetee Tundraan. Samaan pataan vyyhditin kolme kerää teetee Sallaa Laitoin vyyhdit kylmään liemeen, nostin lämmön neljään kymppiin, heitin alunat sekaan ja nostin lämmön lähelle kiehumista.

Tunnin kuluttua nostin kauniin väriset Sallat pois ja jatkoin poristelua vielä vähän aikaa. Eipä tartu väri aplakkaan... Kauhee pettymys (jota kyllä osasin odottaa) ja todiste siitä, et noin hyvää lankaa ei kannata tuhlata väripatoihin. Ehkä kuitenkin teen langoista jotain. Vaikka palmikkotundrat ittelleni (noin plääsyjä ei kehtaa kenellekään tehdä ees lahjaks).

Sit loppukevennyksenä onnettomat lupiinivärjäykseni. Kukista piti tulla turkoosia ja nuorista lehdistä limenvihreää... Lehdet keräsin keväällä ja ne olivat kuivumassa vanhassa puuvajassa pari kuukautta.

Joo - peessiä tuli. Kuivatuista lehdistä kellertävän peessiä ja kukinnoista vihertävää peessiä. Päätin et en värjää lupiinilla enää ikinä!

Viikolla löysin töistä yhden vyyhdin vuonna 2011 Kansalaisopiston kurssilla värjättyä kauniin limenvihreää villaa. Miten ihmeessä se onnistui silloin? Vyyhtiin teipatusta maalarinteipistä viimein löytyi selitys - liemeen oli lisätty kuparia!

Ehkäpä ensi kesänä kokeilen vielä kerran... Sääli lupiineja on hävittääkään, koska värjärin apulainen tykkää puskissa ottaa päikkäreitään.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Noitaliemiä Kulhossa



Neulomakerhon kesäiset kokoontumiset veden äärellä huipentuivat viime tiistaina lankojen luonnonvärjäykseen Kulhon saaressa

Juhannuksen aikoihin porukka oli kerännyt ja kuivannut koivun- ja lepänlehtiä kasapäin. Itse valmistauduin viime hetkellä viime lauantaina noitumalla värilientä sipulinkuorista, joita olen vuosien mittaan kerännyt ja joita sain vielä lisää tuliaisiksi kun neulomakerholaiset uskaltautuivat mökille.
Sunnuntaina Piiku ja emäntämme Santra olivat luvanneet  alunoida jo etukäteen tiistaita varten toimiteut langat. Tottahan minunkin piti pistää nokkani soppaan ja me hurautettiin Kulhoon iltapäivällä Karvisen veneellä. Vietiin mukanamme pari ämpärillistä sipulilientä, kattiloita, alunaa ja mun värjäyskeittolevy. 
Kulhossa oli jo padat porisemassa ja muutaman tovin (ja Santran tarjoaman suussa sulavan vadelma-mustikka-marenkiherkun) jälkeen saatiin nostaa alunoidut langat jäähtymään ja odottelemaan tiistaita. Toisessa padassa kiehui koivunlehdet.
Alunoinnin jälkeen pataan laitettiin lepänlehdet porisemaan. Molemmat liemet  jätettiin kiehumisen jälkeen”tekeytymään” pariksi päiväksi.

Tiistaiaamu valkeni – joo ja sit pimeni! Heräsin valtavaan ukkosen jyrähdykseen vähän ennen seitsemää aamulla. Aurinko paistoi ja oli ihan tyyntä, mutta laiturille mennessäni näin Airiston suunnalta vyöryvät mustat pilvet:
Tassuparka oli jo ekan jyrähdyksen jälkeen singahtanut sängyn alle perimmäiseen nurkkaan eikä sieltä uskaltautunut pois ku tuntia ukkosen jälkeen! Minä revin töpseleitä irti seinästä ja kirmailin pitkin pihaa pelastamassa grillejä sun muuta kamaa.

Komea ukonilma oli! Harvoin tänne ukkonen tulee mutta kun tulee niin sitten se on oikea luonnonvoimien näytös. Onneksi ei tullut tuhoja ja nopeastihan se meni ohi. Saatiin vartissa 10 mm vettä… ja meikä heti kantsumettään.
Tuolla pikkuveneellä mulla oli suunnitelmassa lähteä reissuun… Ja lähdinkin, vaikka matka oli taas aika möykkyinen. Karviselta tuli ennen lähtöä viestiä et mun pitää laittaa kännykkä muovipussiin… Siis NIIN Karvista – ei huolta mun reissustani vaan kännykästä :) Tosin – jos se olis pyytäny mua menemään autolla ja yhteiskuljetuksella niin olisin lähtenyt omalla pikku veneellä vaiks olis ollu minkälainen myrsky…

Pääsin perille suht kuivana ja Ihan ensin Piikun ja Santran kanssa siivilöitiin noitaliemistä sattumat eli lehdet kompostiin.
Isäntäväki lähti veneellä hakemaan Kulhonvalkamasta muita neulomakerholaisia ja me jäätiin Piikun kanssa sytyttelemään tulia. Syttyihän ne vaikka hetkeä aikaisemmin oltiin onnistuttu vesiletkulla suihkasemaan myös tulipesään…
Sieltä saapuvat neulomakerholaiset:
Piiku piti meille alkuun alustuksen luonnonväreillä värjäämisestä ja kertoi mitä siihen mennessä oltiin tehty ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Näytillä oli hänen värjäyksiään eri kasveilla. 
Saimme myös hänen tekemänsä kirjallisen aineiston, josta sitten myöhemmin on iloa kun jatkamme noitumisia omin päin. Loitsut luettiin ja lähdettiin patojen ääreen.
Kun molemmat padat oli saatu 80 asteisiksi saimme siirtyä maittavan bataattikeiton pariin. Joku aina silloin tällöin juoksi mittailemaan lämpötiloja ja isäntämme piti huolen tulista.
Patojen poristessa ja värien siirtyessä hiljalleen liemistä lankoihin pääsimme isäntämme Jakken johdolla tutustumaan legendaariseen Kulhon saareen. Monia mielenkiintoisia tarinoita kuulimme sekä menneiltä ajoilta, että nykypäiviltä.
Joka paikassa kasvavien herkullisten vadelmien lisäksi näimme myös ihan oikean persikkapuun!
Vanha omenavarasto.
Tässä talossa sijaitsi aikoinaan poikakoti, jonka toiminta loppui vuonna 1968. Sittemmin näissä samoissa maisemissa kuvattiin LeenaLanderin romaaniin perustuva elokuva Tummien perhosten koti.
Saarikierrokselta palattuamme saimme jo ihailla lankojen väriloistoa! Vahtiin jääneet Piiku, Eila ja Santra olivat nostaneet langat jäähtymään:
Kirkas keltainen on lepän lehdistä, tummempi koivusta ja oranssinkeltainen sipulista. Vaihtelua väreihin toi vielä erilaiset langat. Oli sukkalankaa, villaa, luonnonvalkoista ja luonnonharmaata.

Santran kaffituksen ja hauskojen tarinoiden, sekä Piikun ”kotiläksyjen” jälkeen 9 värjäriä lähti kotipuuhiin lankanyytit mukanaan: langat piti kotona huuhdella ja kuivatella. Minä poukkoilin pikkuveneelläni takaisin mökille Tassun luo (kotimatka oli vielä möykkyisempi ku mennessä, koska oli vastatuuli) ja muut vietiin paljon turvallisemmalla kyydillä Kulhonvalkamaan. Mulla oli kotiinviemisinä vielä ämpärillinen sipulileppä-lientä. Jälkiväristä haaveilen…
Kotirannassa, auringon laskiessa "värjäyskeittolevyni" pääsi taas arkipuuhiinsa eli ruuan laittoon...

Hienoja värejä saatiin, ikimuistoinen päivä oli! Kiitos Kakskertaseuran neulomakerho, Piiku ja Kulhon isäntäväki!

Ja loitsuhan oli: Tule hyvä väri, älä tule paha väri!