maanantai 10. huhtikuuta 2017

Lorvailupäivä

Olihan mulla viime perjantaina ihan tarkoitus töitäkin tehdä, mutta tilaisuus tekee varkaan ja päivä kului johonkin ihan muuhun.

Yksi kesän merkeistä on se, että Turun Kauppatorille ilmestyy Lindrothin puutarhan koju. Sinnehän on PAKKO päästä ennen viikonloppua. Ne ihanat salaatit, yrtit sun muut. Tuoksukin on huumaava! Avaavat tosin tähän aikaan vuodesta vasta ysiltä, joten lorvailin kotosalla telkkua katsellen ja neuloskellen, kunnes oli aika lähteä. Ostin jääsalaatteja, retiisejä (uippisystävälle, en tykkää retiiseistä itte) kaks komeaa basilikaa (toinen Idalle) ja herätteenää kevätisipulia. Samalla poikkesin Tannisella (niiden juustoviinerit kuuluu kans kesään). Lindrothin vihreitä saa ainakin Kupittaan kittarista ja Tannisen leipomon myymälä on ihan Karvisen naapurissa, mut mulle se on THE JUTTU mennä Turun Kauppatorille ostoksille. Kuntavaalikommenttina ja muutenkin: Vastustan toriparkkia. Toivottavasti joku valtusto tai valitus sen vielä kaataa.

Karvisella oli tarkoitus mennä Salon elektroniikkamuseoon visiitille. Oli tarkoitus mennä Saloon yhtä matkaa.Siispä poikkesin matkalla Karvislandiassa. Sielläpä olikin täysi tohina päällä! Niin jännittävää, että soitin hetimiten Idalle töihin tehdäkseni pikaisen myöhästymislupa-anomuksen. Lupa irtosi ja jäin seuraamaan tilannetta:
Kyllähän me itsekin ollaan jo aika hyviä puunkaatajia, mutta keskellä asutusta oleva jättimäinen kuusi vaatii jo ammattilaiset asialle... Tuo oranssi tuolla lähellä latvaa on kaatovaijeria kiinnittämään kiipustanut sellainen.
Komea kaatokolo sahattiin ja sitten puun sahaaminen alkoi... Vinsseistä huolimatta ei meinannut millään kaatua! Painavat oksat olisivat halunneet painaa puun ihan toiseen suuntaan (Naapurin talon päälle tai Karvisen autotallin). Kaatuihan se viimein!
Puuvanhuksen oksatkin ovat halkaisijaltaan yli kymmenesenttisiä. Niistä lämmittää torppaa ja saunaa tovin jos toisenkin - kunhan ne ensin ovat klapeina.
Ennen matkan jatkumista tein pikaisen laskelman puun vuosikasvuista, ja totesin sen olevan vähintään seitsemänkymppinen! Ja surkeasta ulkonäöstään huolimatta ihan terve puu.

Eipä siinä touhussa ammattimiehiltä montaa hetkeä kulunut ja ennen yhtätoista oltiin jo Salossa.

Salon museoihinhan pääsee joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina ilmaiseksi. Elektroniikkamuseo ei nyt ihan ensimmäinen mielenkiinnoon kohde ole mulle, mutta kun paikalla oli erittäin asiantunteva henkilökohtainen opas niin... Tein lorvailupäivälle jatkoanomuksen ja sekin hyväksyttiin.
Näyttely alkoi radioilla ja kaiuttimilla... Ja jatkui telkkareilla. Tää oli aika hauska:
Matkapuhelimistahan Salo on kuuluisa. Alla olevalla  "Gorballa" ja Karvisella on yhteistä historiaa. Taisi olla ensimmäinen oikea matkapuhelin. Paino jotain 800 g:
 Olihan siellä vanhempaakin puhe-elukkaa näytteillä:
Hyvä reissu. Ja Karvisen "opastus" asiantuntevaa ja avartavaa. Mietin vaan, miten kauniita nuo vanhat laitteet olivatkaan... Puiset rungot kauniisti muotoiltuja ja intarsiakoristeltuja (en oo ihan varma onko tuo intarsia oikea termi). Entistä enemmän inhoan näitä nykypäivän litteitä, lattuskaisia ja lätteitä ja kulmikkaita lääpittäviä laitteita, joilla pitäisi "kommunikoida". Ennen puhuttiin ja kirjoitettiin oikeita kirjeitä. Mullakin on niitä aarteita (siis kirjeitä, ei puhelimia) laatikollinen kellarissa. Ja äiti löysi just pari viikkoa sitten mun kirjanmerkkinä käyttämäni silloisen (v. 1985) poikaystavän armeijasta lähettämän kortin. Nykyään kun vaan tekstataan ja meilaillaan tai jotain mesetetään tai watsappeitetaan tai mitä niitä nyt onkaan (blogataan?), niin mitä näistä on tallessa kolmenkymmenen vuoden perästä?

Kun kulttuurinnälkä oli tyydytetty niin massukin aloitti kurnimisen. Ehkä siitä syystä, että lounassuunnitelmana oli viimeinkin päästä oikeasti paikan päälle maistamaan Sannan herkkuja Ravintola Teijoon!

Mulla on ollut jotenkin kummallinen käsitys siitä, että Teijo on jossain kamalan kaukana. Tosiasiassa matka Salosta kesti jotain kakskyt minuuttia. Jos olisi ollut aurinkoinen ilma ja kesä, niin maisemat olisivat olleet tosi kauniita. Sumppuraisessa pilvisäässäkin näimme merta, järviä ja huimia korkeusreoja. Perille päästyä meidät vastaan otti Kurre Oravainen:
Sekä sisällä omistaja Sanna tyttärensä kanssa:
Puhumattakaan herkullisesta lounaspöydästä... Tällä kertaa tarjolla oli possunleikettä, kermaperunoita, muusia ja paprikakastiketta. Vihannekset oli just oikean aldentejä ja salaattipöytä maittava.

Satuinnaista syistä mulla on ollut tilaisuus maistella Ravintola Teijon  herkullisia ruokia jo aikaisemminkin. mutta oli tosi kivaa päästä ihan paikan päälle!  Voin kertoa, että perinteinen torstain hernesoppa on todellakin tehty lihaa säästämättä (mistä löytyy se herne?) ja lihapullien mukana lähtee kieli. Mukaan ostettiin vielä aamulla leivottuja sämpylöitä ja Sannan puolukka-saaristolaisleipää.

Teijon ravintolan löydät facesta ja nettisivuille päivittyy joka viikon lounaslista. Pöytävaruksia voi tehdä myös Pääisäiselle ja Äitienpäivälle ja vappuna on tarjolla karaokeakin. Terassilla voi ihailla puroa (silloin jo varmaan vähemmän synkkää maisemaan).
Olis siellä pidempäänkin viihtynyt. Massu täynnä herkkuja kuitenkin lähdettiin takaisin Saloon. Tällä kertaa Perniön suuntaan. Niinku rengasmatka... Ja kauniita misemia silläkin tiellä.

Veturitallin näytteyly jäi viime perjantailta ajanpuutteen vuoksi väliin, mutta jospa seuraavana toukokuun perjantaina? Ainakin pitää päästä "Pitsi on Pop" -näyttelyyn toukokuussa. Siitä on ollut lähipäivinä parikin kertaa juttua paikallisessa aviisissa ja facebookissa kannattaa liittyä Pitsisalo-ryhmään. Olen jo merkannut kalenteriini toukokuun 25. päivän, jolloin tykkipuiston ankkuri pitsitetään!

Illalla kotiin palatessa oli hiukan huono omatunto lorvailupäivästä. Siispä keksin tehdä jotain oikeasti tärkeää joten laittelin ojennukseen maaliskuun paperit kirjanpitäjää varten. Eihän siitäkään hommasta mittän olisi tullut ilman firman talouspäällikköä...


4 kommenttia:

  1. Lorvailupäivät ovat välillä todella tarpeellisia :)

    VastaaPoista
  2. Hieno ja antoisa lovripäivä, hyvä kun osasit sellaisen viettää ja ihanainen Ida antoi mahdollisuuden. Lorvikatarri on sitt jo pahempi tapaus;)

    VastaaPoista
  3. Vai lorvailupäivä. Sinähän olet pyyhältänyt täyttä häkää paikasta toiseen, ei se ole lorvailua =) Lorvailupäivä on se , kun koko päivänä ei viitsi edes yöpaitaa riisua ja siirtyy korkeintaan sängystä syömään ja takaisin. Niin minä lorvailen =D

    VastaaPoista
  4. Vauhdikas ha hauska "lorvailupäivä".

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!