torstai 26. lokakuuta 2017

Osaava Nainen Messuille menossa

Mainos on, mutta myös kässypostaus, sillä Idan tekemän hienon mainoskuvan valkoiset teetee Tundra -palmikkosukat on ihan viimeeksi mun puikoilta pudonnet.
Kerissä näkee myös uudet - viime sunnuntaina Porvoosta mukaan vihdoin saadut.

Tundra-palmikkosukat kokoa n. 39 syntyy kahdesta kerästä (menekki 89g) puikoilla 3½. Tällä kertaa tikuttelin Prymin Ergoilla - supersuosituilla uutuuspuikoilla. Ohje ihan oma eli helppo, koska enhän minä mihinkään vaikeaan viitsi venyä...

Anjalin osallistuu viikonloppuna Osaava Nainen -messuille Turussa. Minä, joka olen aikaa sitten vannonut, etten koskaan osallistu mihinkään nais-alkuisiin juttuihin... Kui täs ny näi kävi? Huomenna nähdään. Tai lauantaina tai sunnuntaina. Mukana ihan oikeasti kässyjä Osaava Nainen eli ystäväni Neulefrikki Piiku. Toinen Osaava Nainen eli Ida-Maria pitää samaan aikaan pystyssä verkkokauppaa netissä, että kivijalkaa Salossa. Mun ympärillä on vaan osaavia naisia, jotenka mikäs tässä on messuillessa?

Ja messuilla tietenkin lankaa: Teetee Cacaota uusine väreineen, Pallasta, muutamia huivilankoja, heijastin- ja hikisukkalankoja,  hilavitkutinta joka lähtöön... Puikkoloisista mainittakoon Ergot, Karbonzit, Zingint... Ja pikkuruisen tiskin alta löytyy vaikka vallan mitä salaisuuksia. Kysymällä vaikkapa frivolite- tai kinnasneuloja...

Tervetuloa osastollemme B21! 

Koodrinaatit: Siinä jäätelökioskilta käytävää suoraan eteenpäin ja sammutuspisteen vieressä :)

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Pipon ja pannan prototyypit

Lauantaiaamuna töihin ajellessa pukkasi idealla. Olin varmaan nähnyt jossain nätin kuvan ja mietiskelin, et mitenkähän tuollainenkin tehdään. Heti töihin päästyäni ryhdyin kokeiluun. Sunnuntai-iltana sitten varsinainen testikappale. Ensin sileää pään ympäryksen verran, sitten keskimmäisten silmukoiden purku:
Seuraavaksi koukku käteen ja virkkalemaan purettuja silmukoita neljän kerroksen nippuina:
Lopuksi päät silmukoitiin yhteen ja panta siitä tuli:
Liian leveä pannaksi, joten päätinpä jatkaa pipoksi ja poimin reunasta silmukat:
Olihan mulla apulainen - ei näistä hommista muuten mitään tulisi. Ainakin lanka on hyväksi havaittu ja testattu:
Aika kiva lopputulos. Piukka pipo, mutta ihan nätti ja idea ihan kelvollinen jatkokehittelyyn:
Lanka on jo vuosikausia suosituin talvilankamme Katian Peru (villa, alpakka, akryyli) ja menekki 1 kerä. Kerä riittää, vaikka teksin vähän vähemmän pinkeän... Hauskaa tässä langassa on sekin, että kun yleensä hinnat tuppaa nousemaan, niin tämän langan hinta on laskenut! Puikoilla nro 5 tein alusta loppuun, virkkuun Prym Ergonomicsin koukku kuutosella.

Alun perin oli tarkoitus keksiä jotain kivaa heijastinlangasta. Peruproton jäljeen kokeilin pantaa. Koska palmikon virkkuu kiristää niin tein valmiiksi reilusti pään ympäryksen verran aina oikeaa. Edelleen vitosen puikolla. Ihan kiva tuli siitäkin, vaikka palmikko ei niin hyvin tässä erotu:
Lanka Red Heart Reflective, menekki 50 g, puikot 5 mm.

Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville viime viikolla ja eilen sitä saatiin lisää. JOS sitä on vielä loppuviikolla jäljellä, niin otetaan mukaan myös Turun Osaava Nainen -messuille. Löydät meidät pikkuruiselta osastolta B21. Myös kivijalkapuoti on auki normaalisti. Mukana messuilla heijastinlakojen lisäksi ainakin Tundraa, Cacaota, Ergonomicseja ym ym... Vielä tämä päivä aikaa laittaa viestiä toiveista. Tuuthan moikkaamaan, jos messuille poikkeat?

Loppuun vielä kiitos ja kumarrus:
Mun mielestä noi kavennuksetkin on aikas nätit :)

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lempipaikka * 2 ja muutama pääkappale

Hih - tällä kertaa blogin tekstit menee ihan väärin päin. Kässäjuttu lopussa ja höpöphöpö alkuun. Meemiä alkuun, mökkiä väliin ja muutama pääkappale loppuun. Ystäväni kertoi, et ohittaa kaikki käsityöjutut joten heitän ne pienet kässyt viimeeks. 

Matleena blogissaan muisteli menneitä ja heitti haasteen lempineulomispaikasta. Samoissa ajatuksissa minäkin usein. Kymmenen vuotta sitten blogit oli se ykkösjuttu. Oli tosi hauskaa lukea, kommentoida, kirjoitella omaa ja odotella kommentteja (niistä edelleen tulee tosi iloiseksi). Oli kilpailua ja meemiä vähän liiankin kanssa. Nykyään kaikki on vaan joissain pinteresteissä, twittereissä, naamakirjoissa ja podcasteissa... Mut me vanhat vaan porskutetaan blogeissa, joten seuraavana vastaus Matleenan haasteeseen: Lempineulomispaikkani kotona. Soffannurkassa, Tassu omassa pedissään vierellä:
Lattialla läjäpäin keskeneräisiä...

Kasvojen punotuksesta näkyy  vielä mökkiviikonlopun ulkoilut ja sylissä Rovanin peitto CAL Felted Tweedistä,. Projekti etenee vaikka hitaanlaisesti. Niskan takana blogiystävä Mammutin tekemä farkkutyyny. Ihania blogimuistoja sekin.

Mökillä taas lempipaikkani on takan edessä lepakkotuolissa:

Usein lattia on niin kylmä, että jalat pitää kääriä villasukkien lisäksi mun omaan villaiseen vauvapeittoon. Ja tuolissa on selän/pepunlämmittimenä "punttipaavon mökkivillapaita". Päällä oleva mökkivillapaita on se ainoa oikea. Rikki, huopunut, pitää sadetta ja tuulta ja kamalan näköinen, mut rakas, rämä ja lämmin.

Sinnikkäästi meinaan vaan tätä blogia kirjoitella. Harvakseen mut kuitenkin. Muodikkaisiin Podcasteihin en ryhdy. Koska en yhtään sellaista oo ikinä jaksanut kuunnella/katsoa loppuun asti niin miks kuvittelisin, et joku viitteis kattoa ja kuunnella mun tyhmiä höpinöitä? Sitäpaitsi - kun meikä sen puheen alkaa niin loppua ei tuu... Niinku nää kirjotuksetkin. Pitkiä ovat ja alkuaikojen hauskoihin juttuihin verrattuna tylsiä (joskus itteekin naurattaa vanhat tarinat).

Siispä keskityn kuviin - seuraavana viime viikonloppu. Oli satanu aika tavalla. Silti oli yllätys, et saareen päästäkseen oli viittä vaille tarvis saappaille. Merivesi oli +41 cm ja laiturit veden alla. Seuraavana päivänä jälkineet kuivumassa - arvatkaapa kummat on mun?

Joutsenperhe teki lauantaina ohimarssin:

Puita kannettiin. Näin syksyllä sitä taas kuluu. Jostain syystä mua ihan kamalasti riepoo Karvisen tapa kantaa puita. Se menee puuvajaan tsiljoona kertaa ja tuo "karviselliset":
JOS en tietäis, niin epäilisin puuvajapulloa mut ei - se vaan ei koskaan kanna koko korillista kerrallaan! Ja mä saan mahahaavan, ku pelkään et kesken saunomisen pitää lähteä hakemaan lisää puita...

Koska itse olen laiska enkä viitti solkenaan puita kantaa ja olen kaiken päälle käytännön ihminen niin maksimoin tehokkuuden ja tuon kerralla "susulliset":
Eikä tartte koko ajan puuvajalla juosta. Tästä riittää keskustelua... Koska ilma oli harmaa, niin käytiin valoisalla saunassa ja syötiin pimeän tullen uunissa tekeentynyt ruoka. Sen jälkeen "pienet päikkärit" - jotka venyi aamuseitsemään. Pimeys on mainio unilääke!

Lauantai oli harmaa, mutta sunnuntaiaamuna auringon noustessa taivas oli pilvetön:

Tähän aikaan vuodesta se aurinko ei vaan yllä meidän rantaan...Silti kaislat hehkuivat syksyn väriä:

Kunhan tuli riittävän valoisaa niin metsään piti päästä. Ja myöhemmin päivällä toinenkin reissu oli tehtävä. Kun ei millään malttanut lähteä kaupunkiin. Kuvassa alhaalla päivän saalis nro 1 ja ylempänä saalis nro 2:
Syksyn touhuja tehtiin. Ulkomööpeleitä kannettiin suojaan ja nostettiin pikkuvene ylös:

Iltapäivällä saatiin ihan pieni pilkahdus aurinkoa omallekin pihalle:
Ja ne pienet käsityöt. Päähän sopivia:

Ensin neuloin ruttupipon uudesta Sirdar Hayfield Spiritistä. vain puoli kerää meni.

Koskaa lankaa oli jäljellä niin sulovileenin tapaan vielä toinen:
Koska lankaa riitti ja riiti, niin vielä tupsut molempiin. Puikot 3½-4 mm. Lanka ei varmaan pistele, ja ittelle yllätyksenä tämä enemmän tekokuidusta kuin villasta (80/20) koostuva lanka ei ollut yhtään pöllömpi neuloa. Ja värejä on joka makuun.
Tassua ei tietenkään yhtään kiinnostaneet tupsuhärvelillä tehdyt tupsut. Eikä yhtään säälipisteitä tullut siitäkään, että äiskä oli tärvellyt jo toisen kännykän tänä vuonna ;( Onneksi Karvis on kätevä puhelinmies ja sai tärveltyneen taas henkiin! Välillä tuli hiukan itkua ja kiroilua. Minulta siis - ei Karviselta.

Pahimmat pimeät on just nyt. Heijastimet on tarpeen. Meillekin tuli viikko sitten heijastinlankaa ja neuloskelin siitä äkkiseltään pipon kuutosen puikoilla tunturineuleella:

Kuvassa pipo päivänvalossa kuvattuna. Seuraavana salamavalon osuessa:

Kyllä toimii! Lankana Red Heart Reflective, puikot 5 ja 6 mm. Menekki tupsuineen kaikkineen 1 kerä.

Kuvassa viikon päähineet matkalla jonnekin:
 
Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville, mutta eipä huolta - kymmenen kiloa tulossa lisää. Saas nähdä riittääkö Turun Osaava Nainen messuillekin. Siellä tavataan vähän ylis viikon kuluttua jookos?

torstai 12. lokakuuta 2017

Hei tonttu-ukot hyppikää...

Mun tonttu-ukot ei vielä hyppelehdi, vaan seisovat kiltisti rivissä:
Joku tässä mun neulomisessa nyt mättää. Yhtään en oo jouluihminen, yhtään en tykkää kirjoneuleista ja Ida töissä vielä ihmetteli ääneen et miks kaikesta huolimatta kidutan itseäni koko ajan pitkillä kirjoneulesukilla! Tää malli nyt vaan on aika kiva. Ja nopia tehdä.
Kirjoneuletta on kohtuuvähän, kolmella langalla piti neuloa vaan jotain kaks kerrosta per sukka ja ihan oikeasti tykkään tuosta jalkateräosan raidoituksesta! Näitä oon toki tehnyt ennenkin, mutta mihinkäs hyvä malli happanis?
Lanka siis teetee Salla, menekki yhteensä 130g (kaksi kerää vaalean harmaata, yksi tumman harmaa, yksi punainen ja hitunen valkoista). Puikot 3½ mm Knit Picksin 20 cm Caspian Woodit. Ohje vanhasta Kauneimpien Käsitöiden Joululehdestä vuodelta 2012.

Se tässä nyt vähän kans ihmetyttää, et miksi ihmeessä mä yleensä teen sukkia vaan ohuista langoista? Eilenkin aloin suomisatasukkaa kakspuolikkailla Ergonomicseilla (ku nyt viimein ja viimein niitä kakspuolikkaita on saatu puotiin):
Mutta olihan se tonttusukkien neulominen kivaa. Paksulla langalla kun aloin sunnuntai-iltana, niin jo maanatai-iltana päättelin silmukoita samalla kun ruodittiin Saulin ja Jennin vauvauutisia ystävän kanssa napit korvilla puhelimessa... Päättelykin sujui siinä sivussa ihan huomaamatta.

Viikonloppuna ei paljon kässyt edistyneet. Mökille päästyäni lauantaina painelin heti metsään. Tähän aikaan vuodesta taas kiirettä pitää. Kaikkea pitää ehtiä ennen pimeän tuloa... Ja sit ku pimeä tuli, niin syötiin ja sen päälle piti ottaa pienet päikkärit... Päikkärit yhdeksästä yhteen ja sen jälkeen yöunet puoli kahdesta seitsemään. Eipä siinä neulottu vaan vedettiin hirsiä. Aamulla uudelleen metsään - heti kun tuli tarpeeksi valoisaa. Lauantaina oli ihan hyvä saalispäivä. Tassun kummeilla oli vähän ylituotantoa ahvenista - joku ei millään olis malttanut odottaa niitä kylkipaloja:
 Sieniäkin ihan mukavasti. Ja tämän viikon sateiden jälkeen ens viikonloppunakaan ei taida neuleet edistyä...

torstai 5. lokakuuta 2017

Kanervikko-polvarit ja tyttöjen möksäviikonloppu

Teeteen Pallaksen ja Sallan uusia värejä saadaan odotella veilä marraskuulle. Samaten seuraavaa teetee Neulelehteä - sukkateemalla. Verkkosivuilla on kuitenkin etukäteen julkaistu pari lehteen tulevaa mallia ja mun puikoille päätyivät kauniit Kanervikot:
Lankana teetee Pallas, puikkoina 3 mm Knit Picsin 15 cm sukkikset. Menekki yhteensä 150g.
Oon jossain vaiheessa päättänyt, etten ikinä enää teen kirjoneulepolvareita vaan kuinkas kävikään...
Oon myös jossain vaiheessa sattuneista syistä päättänyt, etten tee enää ikinä yhtään tämän suunnittelijan mallia vaan kuinkas kävikään? Iloinen yllätys! En löytänyt ohjeesta yhtään virhettä ja tykkään siitä, ettei suunnittelija kiusaa onnetonta neulojaa kirjoneuleella JA kavennuksilla samaan aikaan! Yks juttu mua kaikissa perussukkaohjeissa ihmetyttää - miks ihmeessä ne silmukat pitäisi jakaa kolmelle puikolle siinä kantapohjan alkuun? Paljon helpompaa on tehdä se yhdellä! Ei mitään järkeä. Onkohan kukaan muu tätä mieltä?
"Muodikkaille" lankadominansseille ja langanohjaimille annoin piut paut ja pistelin vaan menemään niinkuin aina ennekin. Lopputuloksesta jokainen voi olla mitä mieltä vaan. Mä tykkään et aika nätit.

Näistä sukista iso osa eteni viime viikonloppuna, kun vietettiin kummitytön kanssa tyttöjen viikonloppua mökillä. Minä sain lauantain vapaaksi ja matkalla saareen ehdittiin nähdä vielä aurinko laskemassa Airiston taa:
Kotirantaan aurinko ei tähän aikaan vuodesta enää paista. Nämä upeat kuvat kummitytön kamerasta. Hän on oikea taiteilija!

Tassu pääsi mukaan, koska hänhän on tunnetusti entinen poika... Tässä se miettii ja pohtii, että kiva kun pääsi mukaan (tai niin me luullaan). Ainakin rapsua ja silitystä tuli riittämiin.
Perjantai-ilta meni lämmitykseen. Saunassa käytiin, mutta edes minä en yön pimeässä halunnut uimaan. Ja loppuilta oltiinkin sitten ihan "pelti kii". Takkatuli syttyi hiukan huonosti, mutta sisään ei pukannut savua yhtään. Lopulta saatiin makkarahiillos aikaan ja iltapalan jälkeen ajattelin laittaa pellit kii ettei lämpö karkaa. Mut mut..Pelti OLI kiinni! Kummallista - yhtään savua ei tullut sisälle ja ne puutkin paloi suht hyvin. Minä kyllä panikoin häkämyrkytyksen pelossa. Et jos vaikka vahingossa olisin tappanu sen kakaran! Ja itteni ja Tassun. Onneks taitaa piippu olla sopivasti hatara.

Tosi kiva viikonloppua oli. Aamulla perinteisen skumppa-aamupalan jälkeen käytiin sienimetsässä. Tytteli tapansa mukaan turistina kameran kanssa ja Tassu seikkailussa mukana:
Löydettiin muutama litra sieniäkin eikä hirvikärpäsiä näkyny. Kotiin palattua pinottiin (perinteiden mukaan) vähän puita, laitettiin ruoka tekeentymään, saunottiin, uitiin (ku oli valoisaa) ja myöhemmin grillattiin. Iltapimeällä luettiin ja neulottiin. Mukavaa ja rauhallista yhdessäoloa. Tosi kiva viikonloppu.
Tassukin sai rentoutua, vaikka yksi uutuuslanka piti testata - laatupäällikön rooli painoi päälle viikonloppunakin.

Paljon juteltiin, yhdessä rentoudittiin ja muisteltiin menneitä. Oon aina ajatellut et oon ollu aika kelvoton kummitäti. Koskaan en oo tyttöä kuskannu puuhamaihin sun muihin tapahtumiin. Yhdessä ollaan oltu mökillä ja leivottu pipareita. Tosi hyvä mieli tuli kun niitä kivoja yhteisiä muistoja on silti jäänyt mieleen. Ihan tavallisista arjen yhdessä tehdyistä asioista. Jos nyt vaikka kerran ollaan oltu ruotsinlaivalla niin hienojen sateenvarjodrinkkien sijaan alta teini-ikäiselle pennulle on jääny mieleen et kummitädin seurassa heitettiin kaks kertaa ravintolasta pihalle (syötiin liian pitkään) ja saareen palatessa oli kamala ukkonen, bensa loppui ja naapuri hinasi meidät lopulta kotilaituriin... Kaikesta huolimatta tytöstä on kasvanut ihan kunnon ihminen. Aikuiseksihan me ei koskaan aiota tulla. Se me ollaan päätetty jo ainakin kakskyt vuotta sitten!
minunmaisemani.fi/39278
Tästä pitää tehdä uusi perinne. Seuraavaksi ne joulupiparit. Kiitos Sini!

Edit: Sinin alin kuva osallistuu "Minun maisemani" -kilpailuun. Käyhän äänestämässä!