Hamppupesin ja miljoona kävijää

Kuvittele mielessäsi: Aurinko paistaa, meri välkehtii, tunnet nenässäsi juuri lämpeämässä olevan saunan ihanan savun tuoksun, vihta odottaa saunojaa ja virkistävä merivesi odottelee pulahtajaa. Työviikon jälkeen ihana hetki rentoutua...

Kuuntelin ja kattelin eilen  (taas kerran) yhden viideokoulutuksen, jossa kerrottiin miten vois oppia ottamaan just oikeanlaisia ja "myyviä" somekuvia... Ja intona heti, et harjoittelemaan kun on kuvattavaa ja vielä vapaapäiväkin edessä!

No miten käy oikeassa elämässä? Kun se vapaapäivä koittaa; sataa vettä ku sen kuuluisan een peestä, on aika viileetä eikä edes huvita mennä rantaan. Kaiken lisäksi isän palaute tuosta risukasasta oli et "ei se ihan vihdalta näytä". Täh? Siinä on koivunoksia nipussa. Eikö se riitä? Vihdan tarkoitus on et risukasalla mäiskitään kanssasaunojaa kuumassa löylyssä selkään. Mitä väliä sillä on miltä se vitsa näyttää? Kunhan tuoksuu hyvältä.

Joka tapauksessa vuoden eka virkkuu oli Tawashi: japanilainen pesusieni hamppulangasta. Ohje löytyy Punomon sivulta ja lankana Fibra Natura Java, koukku 3,0 mm ja kerästä sai just ja just kolme pesupalleroa.

Tietoa hamppukuidusta tästä linkistä. 

Aina kun virkkaan, niin homma etenee vauhdikkasti ja se on oikeastaan aika kivaakin. Miksi ihmeessä kuvittelen virkkaamisen olevan hankalaa ja neulomisen helppoa? Tälläkin viikolla neulomuksia on purettu enemmän, kuin valmista on syntynyt...

Laukatessani työpäivän jälkeen ympäri torppaa sain taas hepulin ku kauhean iso etana tuli vastaan! Onko se se vaarallinen espanjansiru vai ihan normi ukkoetana? Illan aikana törmäsin jo kolmeen. Netin kuvahaun (ja aikaisemmin nähtyjen perusteella) päättelin ukkoetanaksi. Kerro jos tiedät paremmin.

Tänään huomasin blogin kävijämäärän ylittäneen miljoonan! Hämmästyttää, kummastuttaa ja tuntuu kuitenkin kivalta. Joku täällä vielä poikkeaa, vaikka jutut harvenee eikä tarinaa tule enää ihan alkuaikojen hulvattomaan malliin. Ne jotkut ensimmäisten vuosien jutut naurattaa välillä itsenikin.

Valitettavasti taas kerran jouduin laittamaan kommenttien valvonnan päälle. Sorry siitä.

Miljoon kiitosta kuitenkin! Näissä tunnelimssa on kiva jatkaa!

Kesään villattomat kesäsukat ja mansikkapipo

 

Kesä on täällä. Tuntuu siltä, että kaikki asiat tapahtuu hurjan nopeasti. Onneksi pari viikkoa sitten ehdin ottaa kuvan luumupuun kukista!

Koska olen sukkasusu, niin sukkia tippuu kesät-talvet. Nyt on kesäsukkien aika. 

Lankana Regia Cotton Color Summer Breeze, joka on villaton. Kerässä 100g=420m Koostumus: 72% puuvillaa, 18% polyamidia (=vahvike), 10% polyesteriä (=stretch). Kerästä oikeasti tulee kaksi paria noita varrettomia vaikka kuvassa vaan kolme sukkaa. Puikot 2½ mm Zingit. Kuvan ottamishetkellä se ihan eka sukka oli yksin ja onnettomana lankojen kanssa Matildedalissa perinteisessä Popup-kesäkaupassamme. Huomenna se saa kaverin, koska tänä viikonloppuna on mun eka sessio puotipuksuna popupissa! Oma puoti on siirtynyt kesäaikaan, joten taas ollaan avoinna vaan ma-pe elokuun loppuun.

Kesä tuo myös mansikat. Nyt vielä metsämansikat on kukassa, mutta puikoilta putosi jo yksi neulottu:

Lankana Katia Tencel Cotton. 

Puikkoina 3 mm Addin 50 cm pyöröt . Noi 50 cm pitkät on aika kelvolliset pipoon. 40 senttiet on aina liian lyhyet ja hankalat ja 60 senttiset usein liian pitkät. Sukkapuikoilla päälaen "rönsy".

Kuka näkee et tää halko vinkaa silmää? Kertoisko et "Tässä sulle vähän rokkia"? Pikkasen kakspuolmillisiä isommille "puikoille..". Oikeasti tekee ihan hyvää hartioille vähän purkaa paineita kirveellä...

Jos puikoilta ei kauhean paljon ole viime aikoina pudonnut valmiita, niin suunnitelmia on senkin edestä. Aika vaan kuluu muuhun - kuten aina ennenkin kesäaikaan:

Tuossa yhden viikonlopun tuotos. Ilman apua en ikinä selviäisi! Kiitos tiedättekylläkeille <3

Eka kalasaaliskin oli... Kauhea! Verkossa noin 50 roskakalaa, mutta jäihän sentään jotain syötävääkin. Neljä komeaa ahventa ja siika, josta graavileipä-iltapala. Nam!

Kakskertaseuran neulomakerho kokoontuu taas kesän ajan laitureilla. Eka kerta oli tän viikon tiistaina Brittiksen luona. Villa Vapparniin laiturilla oli sattuneista syistä painorajoitus, joten istuimme terassilla. Paikka oli kuin Peppi Pitkätassun talo ja maisema ympärillä kuin satumetsää. Hyttysiäkin riitti... Seuraava emännöinti onkin mun luona juhannusviikolla. Ennen neulomakerhoa sain pulahtaa Kakskerran järvessä Piikun uudelta hienolta laiturilta ja pääsin rapsuttelemaan Bigikissaa juuri sen verran, että mustat housunlahkeet oli kotosasti karvaiset.

Sunnuntaina ilta-uinnilla näin, että joutsenella on neljä vauvaa. Tänään kuulin, että myös Kotona Majakkarannan joutsenperhe on lisääntynyt kahdeksalla!