Paluu arkeen eli helppoja huiveja

Yks poliitikko joku aika sitten avasi jokaisen puheensa sanoilla "Aivan aluksi haluan kiittää..." Se nauratti, mutta samoilla sanoilla tämäkin blogipostaus on pakko avata.

Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia peittopostaustani kommentoineita. Niin täällä blogissa kuin naamakirjassakin puhumattakaan puodissa poikenneista! Olihan se iso urakka ja epävirkkaajana olen siihen (ja itseeni) tosi tyytyväinen. Kiitokset palautteista - melkeinpä suunnittelen virkkaavani jotain muutakin tänä vuonna. Ehkäpä huivin. Koska nyt huivituttaa kovasti. Lost in Time kenties? Osaisinkohan? Mistä langasta?

Peiton jälkeen olen kuitenkin rentoutunut NEULOMALLA. HELPPOJA. HUIVEJA.

Vähän niinkuin tosi hyvän kirjan lukemisen jälkeen oli jotenkin tyhjä olo. Mitä seuraavaksi? Onneksi Mopsien kanssa neulova oli puodissa käydessään oli tykästynyt mun ja Idan Summa Shawleihin. Ohjeenhan sain Piikulta joululahjaksi. Siiispä puikot käteen ja tikuttelemaan:

Värit selkeästi rauhallisemmat, kuin edellisissä: Yksivärinen lanka teetee helmeä ja kirjava Katian Darlingia. Menekki yhteensä 300 metriä Hassua: vaikka tekisi mistä langasta, niin aina yhtä monta metriä menee! Puikot 4 mm Knit Picksit.

Edellisistä huiveista poiketen tämän huivin myös pingotin. Ohjeen mukaan ei tarviste muuta kuin kastella, asettaa mittoihin ja antaa kuivua. Jotenkin tämä vaan näytti niin pikkuruiselta...

Kaarevien reunojen pingottamiseen KnitPron vaijerit on tosi käteviä. Huivi meni pieneksi kiitokseksi ystävälle, joka pakottaa mut vesikipittelemään ainakin kerran viikossa ja välillä käyttää puotimme henkilökuntaa boijäteastianaan. Ja me puodissa herkuttelemme tyytyväisinä emmekä todellakaan näänny nälkään! Toivottavasti kelpaa.

Seuraavaksi rentouduin tikutelemalla jälleen kerran taas oman "Naistenpäivähuivini". Alun perin lanka oli SMC:n Tahiti. Yksi kerä riittää pikkuiseen "kesähuiviin". Kiva käyttää kun ei enää tarvii villaa, mutta jotain on mukava olla kaulalla:

Tahitia on taas kevään aikana tulossa lisääkin ja kevään/kesän neulelehtiin tulee taas kauniita ohjeita. Lanka on tosi kevyttä ja riittoisaa: 50g=280 m ja materiaali 99% puuvillaa. Puikoilla 3½ tikuttelin koko huivin. Malli on oma ja tosi helppo. Kiva on tuo reunan päättely samaan aikaan, kun tehdään pitsiä. Neulaa tarvitaan vaan aloitus- ja lopetuslangan päättelyyn.

Tämänkin huivin pingotin vaijereilla. Tosi näppärää! Sen kun vaan pujottelee vaijerin pitsireunukseen ja kiinnittää muutamalla T-neulalla alustaan.

Ei tarvita tsiljoonaa nuppineulaa. Usein kastelen huivit lämpimällä vedellä läpikotaisin ja pingotan. Tällä kertaa pingotin ensin ja suihkin suihkupullolla melko märäksi ja annoin kuivua yön yli.

Ja vielä yksi. Samaa mallia edelleen, mutta tällä kerralla Katian Darling -langalla. Huivista tuli pikkusien edellistä suurempi. Menekki 2 kerää, puikoilla 4 mm Knit Pics (tai KnitPro) vaihtopäisillä pyöröillä. Tämänkin huivin pingotin - kuvaa ei ole, koska unohdin ottaa raudat ja Knit Blockerit mukaan viikonlopuksi. Hätä keinot keksi - käytin 150 cm pyörökaapeleita, styrox-levyjä, nuppineuloja ja suihkupulloa.

Tykkään tästä mallista tosi paljon (omakehu haisee, mutta haiskoot). Helppo tehdä ja tosi kiva käyttää. Tämä huivi on mulla melkein aina. Nyt vähän toisella värillä. Alkuun värit näyttivät vähän synkiltä, mut kivahan tää on!

Ainaoikeinbuumi täällä jatkuu - seuraavaksi tossujen merkeissä.

Viikonloppna muistin, miten siitä on kulunut 11 vuotta kun tapasimme neliviikkoisen blogikissamme Tassun ensimmäistä kertaa.

Siitä seurasi ankara vauvakuume. "Odotusaikana" siivosin kotini jokaisen kaapin. Moista puhtia ei sen jälkeen olla nähtykään. Ehkäpä muistot tai räntäsateinen sunnuntai sai aikaan sen, että alettiin raivaamaan mun kellaria. Konmaritus vei jotain jopa roskikseen ja jotain rojua (mm sähkögrilli) päätyi Karvislandiaan. Kiittelin viikonloppuna myös tätä lounaisen Suomen talvetonta talvea - pari ikkunaakin sain pestyä siinä jouluvalojen pakkaamisen lomassa. Katseltiin tippa silmässä Tassun vauvakuvia ja "juhlan" kunniaksi Blogikissamme sai ihka uusia Driimmssejä ja "perjantaipullon" vaikka oli sunnuntai:

Kylpäs on aika rientänyt!

Rowan Felted Tweed CAL 2017 valmis!

Vihdoinkin!

Tein uudenvuodenlupauksen, että tämä syyskuussa aloittamani peitto tulee valmiiksi tänä vuonna. Itselleni lupasin, että tammikuun aikana, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Tässä sitä tuuletellaan kotirannassa ihan voittajafiiliksellä. Ja ilmakin oli eilen tuuletteluun mitä mahtavin!

Rowanin sivuilla julkaistiin syksyllä Lisa Richardsonin CAL 2017. Lankana mahtava Felted Tweed. Minä innostuin heti vaikka se virkkaaminen ei tunnetusti ole mulle sopivaista puuhaa. Mutta koska lanka on aina vaan suosikkini niin jopa koukkuun tarttuminen tuntui innostavalta! Ensimmäisiä peitonpaloja esittelin ylpeänä täällä sekä täällä ja "nerokasta" pingotussysteemiäni täällä. Palojen yhdistäminenkin sujui alkuvaikeuksien jälkeen ja tässä postauksessa voi jo nähdä, että työ edistyi. Projektipäällikkö Tassun suosiollisella avustuksella, kuinkas muuten.

Syksyn pimetessä alkuinnostus hyytyi ja projektipussukkani keräsi pölyä sohvan nurkassa monta viikkoa, kunnes joulusiivouksen alta keräsin kaikki tulostamani ohjesivut, puolivalmiin peiton ja vajaat lankakerät säkkiin ja kätkin vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vuodenvaihteessa Tassu sai jälleen toimia laaduntarkastajana - työ edistyi!

Ohjeet voi tulostaa itselleen Rowanin sivuilta. Sisäänkirjautumisen se vaatii ja pikkuisen kielitaitoa. Tai sitten virkkauskokemusta, jota mulla ei ollu. Oli varsin opettavaista (meinasin sanoa, et haasteellista, mutta se on mun ihnokkisanani, joten en sano) virkata lontooksi tai ameriikaksi. Todellakin - virkkauslyhenteiden selitykset oli ohjeessa molemmilla kielillä! Tosin harvoin virkanneena en kaikkea ymmärtänyt, mutta yritin sitten kuvista tulkata mistä on kysymys.

Esim. tämän palan ohjeesta en ensin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta kuvasta päättelin, että sen täytyy olla varrasvirkkausta... Seuraava olikin taas helpompaa.

Felted Tweed on monella tavalla upea lanka. Se on kokonaan luonnonkuitua - villaa, alpakkaa ja viskoosia. Väriskaala on laaja ja ihan kaikki värit sopivat keskenään. Ehkä vaikeinta on värien valinta... Tässä CALissa oli värit suunniteltu jo valmiiksi, jotan säästyin siltä pähkäilyltä. 12 väriä, kaksi kerää per väri. Lanka on ihanan tuntuista, kevyttä ja riittoisaa - 50 g:n kerässä 175 metriä.

Tässä kuvassa näkyy rakkauteni lankaan... Päälläni muutama vuosi sitten tikuttelemani "räsymattopaita". Rakastuttuani lankaan en mitenkään löytänyt sitä "maailmankaikkeuden täydellisintä mallia" tai osannut päättää väriä. Siispä heitin kassiin 10 eriväristä kerää ja tikuttelin perusvillapaidan. Edelleen paras villikseni. Ei kutita paljaallakaan iholla, ei liian kuuma, mutta sopivan lämmin ja muuten ihan tavis. Paras.

Muutama pikku vinkki teille ja itselleni, jos vielä tällaiseen ryhdyn. Kannattaa tehdä itselleen heti alussa värikartta. Ensin ajattelin, et kyllä ne vyötteet langassa pysyy, mutta alun jälkeen langat ja vyötteet oli iloisesti sekaisin. Mun onneksi puodissa oli vielä viime vuoden FT lankakartta jäljellä, joten pysyin kerieni kanssa jotenkin järjestyksessä.

Toisekseen kannattaa oikeasti noudattaa ohjeiden silmukkalukuja ja pingottaa peittoa myös jokaisen yhdistämisvaiheen jälkeen. Alun innostuksen jälkeen en viitsinyt pingotella ja seurauksena oli joka suuntaan pikkuisen vimpula riepu...

Ja kuten ohjeessa neuvotaan - kannattaa merkitä jokaisen vinkin palat ja kappaleet kunnolla. Itse käytin tarralappuja. Arvatkaapa oliko niitä tallessa siinä vaiheessa kun peiton kokoaminen alkoi? Joopa joo - puodin pöydillä, kotisohvalla ja kässäpussissa matkanneista paloista laput tipahtelivat matkan varrella, joten oman peittoni palajärjestys ei ihan taida vastata alkuperäistä. Lopulta menin ihan fiiliksellä, eli ei kahta samanlaista palaa vieretysten eikä ihan saman värisiä.

Siinä se! Koko komeudessaan. Koko n. 140*170 cm, lankaa kului 890 g, koukulla Waves 3 mm. Saavutus, josta olen ylpeä ja josta tykkään. Eihän mulla tällaiselle mitään käyttöä ole, joten varsin järjetön projekti. Hintaakin rievulle tuli yli kakssataa euroa. Mutta pääasia kässyissä on matka eli se, että tekeminen on hauskaa ja tämähän oli! Tuhat kertaa mielummin maksan summan käsityön ilosta, kuin muodikkaista yhden illan peitoista, joita neulotaan käsivarret puikkoina ja jotka nöyhtääntyvät jo tehdessä. Puhumattakaan kissankestävyydestä!

Tää peitto on MUN!

 t. Laatu/projektipäällikkö Herra Hassu Tassu Kissanen

P.S. Mulla on jämälankoja vielä yli 200 g. Ihanaa suunnitella mitä kivaa niistä NEULON, sillä vuoden virkkuut tais olla tässä ;)

Vuoden ensimmäiset

Kukkuu! Täällä ollaan. Vuosi on jo pitkällä, mutta blogiparka on viettänyt hiljaiseloa. Niinkuin blogin pitäjäkin - kässyrintamalta kun ei ole ollut mitään kummempaa raportoitavaa. Mut odottakaapa pari päivää...

Sitä ennen kuitenkin ne vuoden ensimmäiset pikkuiset valmistuneet. Edellisen postauksen Summa Stripes oli niin kiva malli ja kun lankaa oli vielä jäljellä niin tikuttelin toisenkin. Tällä kertaa negatiivina eli värit toisin päin:

Varit on yhtä karmeat kuin edellisessäkin ja olin ihan varma et Ida-Maria siitä tykkäis, joten hänelle synttärilahjaksi meni tämä.

En tiedä onko hän vaan kohtelias, mutta ainakin huivi on ollut joka päivä käytössä. Malli on tosi kiva ja kolmaskin Summa (hiukan hillitymmistä sävyistä) on jo puikoilla. Tosin sattuneista syistä se edistyy hitaanlaisesti.

Superhitaasti edistyivät myös mun Suomi100 -sukkani. Tavoite oli et Itsenäisyyspäiväksi olisivat valmistuneet. Vuoden ekana päivänä viimein.

 Lanka oli 4-säikeistä Regiaa, puikot 2,5 mm Zingit. Koko jotain 43-44. Jostain syystä en yhtään tykännyt langasta ja ihmettelen miten monet tätä kutsuvat markkinoiden parhaaksi. Ehkäpä se kestää parhaiten kulutusta tai jotain? Verrattuna Steppiin tai Rubiniin tai Pearliin tätä neuloessa tuntui siltä, että etusormen päältä kuoriutuu nahka rullalle. Karkeaa, ei kivaa, yhtä tervanjuontia neulominen. Mun mielestä neulomisesta pitää saada nauttia ja langan tunnusta pitää tulla hyvä mieli. Näissä sukissa ainut hyvä mieli tuli siitä, että ne tulivat viimeinkin valmiiksi! Loput suomiraitaregiat on poistokorissa, jota me kotioloissa kutsumme "ongelmajäteastiaksi"...

Tassun synttäreitä juhli taas koko maailma raketein. Tassu itse vietti synttäreitään Tottijärvellä, jossa ei onneksi kauheasti paukuteltu. Siellä oli ystävä Pate:

Pate on muutaman kerran ollut Juhannusta viettämässä mökillä, mutta arkana se on piiloutunut metsään. Nyt kotioloissa se oli miltei vieraanvarainen. Näytti Tassulle paikkoja ja "pojat" vähän leikkivätkin yhdessä, mutta ruokakupin täyttyessä se oli salamana paikalla. Tassuparka jäi hölmistyneenä ja nälkäisenä nuolemaan tassujaan...

Synttäri-iltana Pate säikkyi raketteja ja pysyi piilossa, mutta Tassu se pelasi noppaa:

Viimein tänne varsinaiseenkin Suomeen ollaan saatu vähän lunta ja pakkasta! Kun kaksi talvea on ollut pelkkää pimeyttä ja vesisadetta, niin minä olin niin innoissani et ryhdyin "leipomaan":

Hämis ja pakkasukko ovat yhteistyössä taiteilleet meidän autokatokseen tilataidetta:

Aurinkokin näyttäytyi tänään ja se lämmittää jo.

Päivä on jo paljon pidentyny. Aurinko painui vastarannan taa neljän aikoihin, mutta sen jälkeenkin oli vielä valoisaa:

  Lankametritilastossa on nyt niin harvinainen tilanne, ettei koskaan ennen (eikä varmaan koskaan tämän jälkeenkään): Virkattuja on enemmän kuin neulottuja! Palataan siihen sitten ihan omassa postauksessa.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Sainpa sittenkin sen puolimaratonin lankaa kulutettua tänäkin vuonna!

Karvis tapanina ehdotti, että jos lasketaan kaikki keskeneräisetkin mukaan niin...

Samaan aikaan kun KAIKKI MUUT alkoivat virkkaamaan Kalevalapeittoa, niin minä tartuin koukkuun ja aloin Rowanin Felted tweedistä Lisa Richardsonin peittoCALlia toetuttamaan. Keskenhän se jäi ja kesken on vieläkin.. Kalevalapeitostahan tein vaan ekan ruudun ja totesin et ei oo mun juttu.

Alkuinnostus oli valtava, mutta sitten tuli kaikkea muuta. Messuja, muuta hommaa, uusia lankoja puotiin ym ym seliseliä. Tuntui hankalalta asennoitua virkkuuseen kun ohjeen kielikin oli engelskaa. Joulupäivän iltana rauhoituin soffalle ja päätin ottaa itteäni niskasta kii, kaivaa vaatehuoneen perukoille joulusiivouksen aikana kätketyn projektisäkkini ja taas virkkuu vei mukanaan!

Jopa niin et lanka loppui kesken ja oli kauhea kiire joulun jälkeen töihin hakemaan lisää lankaa, jotta pääsen jatkamaan!

 Kolme vihjettä on vielä virkkaamatta ja teen uudenvuodenlupauksen, et tää peitto tulee vielä valmiiksi! Tällä hetkellä lankaa siihen on mennyt 450g. Pakkohan se on valmiiksi tehdä koska Tassu siitä noin kovin tykkää... Eilisiltana mietittiin et mihin me mennään nukkumaan, kun Tassu peittoineen oli levällään sängyn päällä eikä suostunut liikahtamaan mihinkään! Siispä tartuttiin peiton kulmiin ja siirrettiin koko paketti sellaisenaan olkkarin puolelle sohvalle. Yöllä kolmelta vielä paketti oli kasassa samassa paikassa 😊

Joululahjaksi sain Piikulta huiviohjeen, jota olen kuolannut kesästä lähtien. Ja päätin et kerrankin teen jotain itselleni hattuhyllyllä kissapiilossa olevista messuhankinnoistani. En edes malttanut odottaa aattoon, vaikka kyseessä olikin joululahjaohje vaan jo aatonaattona aloitin. Malli oli niin kiva, etten millään olis malttanut pitää taukoja ja langat tietenkin ihania.

Malli Summa Stripes Shawl (ihanaa - suomeksi), keltainen lanka Rosy Green Wool Cheeky merino joy ja lila Madelintosh Tosh merino light. Nelosen puikoilla tikuttelin ja lankaa kului yhteensä 300 metriä. Koukuttava malli ja toinen on jo puikoilla!

Lahjasukat on kaikkest parhaat! Mopsien kanssahan ei neulota sukkia ei. Vaan kuinkas on käynytkään? Kun sukkapuikot viimein osuivat rouvan käteen niin sukkaa pukkaa solkenaan ja yli oman tarpeen. Nyt The Lankakaupassakin töpsötellään lämpimin varpain:

Keltaiset on Idan varpaat ja pinkit mun. Kahteen kertaan meidät on yllätetty totaalisesti! Kiitos!

Tässä vielä vuoden viimeiset metrit yhteiskuvassa:

Neulottua ja virkattua lankaa on kulunut vuoden 2017 aikana 21997 metriä!

Nyt on aika kiittää kuluneesta vuodesta toivottaa kaikille lukijoillemme 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Pienissä paketeissa barbin mekkojako?

Yks iltapäivä ennen joulua puodissa poikkesi tuttu asiakas, jolla oli veikeät käsistimet. Ohjeen alkuperää ei muistanut, mutta kertoi miten ne oli tehty ja minä riipustin vihkoon ohjeen. Myöhemmin oli kyllä hankalaa saada omista harakanvarpaista selvää. Ensin tein prototyypit itselleni:

Aika käytännölliset autoa ajaessa nahkahanskojen päällä. Lämmittävät mut sormet eikä nahkahanskat luisuile kylmällä ratilla. No nämä protot ei pahemmin lämmitä, koska ovat niin pienet, että puristavat ja veri ei kierrä. Tosin nyt kun ne ovat käytössä venyneet niin peukkukin pysyy jo lämpimänä. Muoto on varsin kummallinen – niin kuin barbin frillahame tai jotain.

Innostuin kuitenkin tekemään näitä lisää modaten ohjetta vähän väljemmäksi. Ja vähän fiinimmästä langasta – teeteen Tundrasta.

 Näihin kiinnitin heijastinhelmiä. Ajattelin, että ystävä vois käyttää näitä koiralenkillä.

Toiset ystävälle, joka palelee aina ja näpyttelee koko ajan tietsikkaa sormet kohmeessa.

Lankaa kului vajaa kerä/pari ja käytin Ergonomics sukkapuikkoja nro 3½. Alan tottua ergoihin ja ne on aika kivat. Tätä malliakin taidan vielä kokeilla. Onnistuiskohan hahtuvasta huovutetut?

Muutaman Cleany-pesimenkin virkkailin lisää. Palautetta on tullut, että toimii. Itsekin olen käyttänyt omiani ja ihan mainio ja hassunhauska keksintö tämäkin. Langasta on moneksi ja jokaiselle materiaalille oman käyttötarkoituksensa tuumii lankakauppias, joka vielä pari vuotta sitten nokka pystyssä julisti et ”Meillähän ei muovia myyrä!”

Tänä vuonna koko suku ei saanut sukkia. Susun sukkatehdas on ollut jonkinlaisessa lamassa. Tai oikeastaan on yhdet ihnokkilankasukat kesken ja olen päättäny et uusia en ala, ennen kuin ne on valmiit. Toinen sukka puuttuu edelleen. Yritän pinnistellä sen valmiiksi, jotta pääsen tekemään sukkia kivoista langoista.

Kummityttö kysyi syksyn mökkireissulla, et onko liian aikaista kirjoittaa joulupukille. No jos Susu on joulupukin tonttuna niin kannattais kirjoittaa viimeistään heinäkuussa tai peräti tammikuussa ja olla koko vuosi hirveän kamalan kiltti! Toivomuslistalla oli pitkät, lämpimät ja iloisen väriset polvarit, jotka jalassa olisi kiva käpertyä sohvannurkkaan lukemaan kirjoja.

Tuumasta toimeen! Kummitytön lempiväri oli pikkulikkana keltainen (toivottavasti on vieläkin). Heitin kässäpussiin muutaman kerän keltaista teetee Sallaa (kestää konepesun) ja kyytiin kaikki jämäsallat. Silmukkalukuja ja malleja katselin ”sillä silmällä” monestakin paikasta, mutta pääasiassa vaan huvittelin menemään molempia sukkia yhtä aikaa. Toisessa sukassa Knit Picksin Caspian Wood puikot ja toisessa Ergot. Hiukan pelkäsin et onko käsiala samanlaista mutta turhaan. Jos teen kahta sukkaa esim. Zingeillä ja puisilla puikoilla niin käsiala on erilainen. En tiedä mistä johtuu. Ehkäpä niillä metallipuikoilla uskaltaa tikutella tiukempaa.

Joka tapauksessa lopputuloksena oli mun mielestä niin rumat sukat et ne on melkeen hienot! Lankaa vähän päälle 200g.

Vain veljenpoika sai tänä jouluna bambusukat. Ihan tylsän väriset tavikset:

Lanka Hot Socks Rubin, menekki vähän päälle 70 g, puikot 2,5mm Ergonomicsit.

Yksi pieni pukinpaketti on vielä avaamatta ja toinen vasta työn alla, joten päätän raporttini tältä erää tähän ja menen tikuttelemaan. Kuullaan vielä ennen vuodenvaihtdetta! Ehkä. Heippa!

Hyvää joulua

Ihanaa joulua!

 t. Susu, Karvis ja Tassu

Sitä kissa ostaisi ja kymmenen vuotta

Havahduin tässä pari päivää sitten huomaamaan, että tänä vuonna olen neuloskellut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Ei enää puhettakaan puolimaratonista... Mihinkä sitten olen aikani kuluttanut?

Sentään sain viikonloppuna puurrettua valmiiksi simppelin ponchon! Ida-Maria suostui malliksi. Ja totesi samantien, että "Tätä kissa ostaisi". Itse en ollut vakuuttunut asiasta, mutta tarkemmin ajatellen - kun keskeneräinen tekele lojui kotisohvalla, niin kyllä se Tassulle kelpasi makuualustaksi. Vähän liiankin hyvin. Kuka nyt voisi siirtää nukkuvaa kissaa?

Kuvat on ihan tärähtäneitä, koska malli ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan...

Todettiin et lopputulos on tosi kivan näköinen, vaikka neulominen oli yhtä tervanjuontia! Tumma bukleelanka tähän aikaan vuodesta ja kaiken lisäksi mallineule oli kahden kerroksen 1 o, 1 n helmineuletta. Joka kerroksen alussa piti tarkkaan tihrustella, että alkaako oikealla vai nurjalla silmukalla. Virheitä tuli vilisemällä, mutta en niistä välittänyt - pistelin menemään kun huomasin ettei tuosta pinnasta erota onko silmukka oikein vai väärin!

Kappale on suorakaiteen muotoinen. 60 silmukkaa, 160 cm eli niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana 1 kerä SMC Ombre Dreamia, kuutosen Knit Picsin pyöröpuikot. Kappale taitettiin kahtia ja toisesta reunasta ommeltiin 50 cm saumaa. Keskelle jäi pääntie. Poncoa voi käyttää monella tavalla. Suora reuna edessä ja "liehukkeet" sivuilla, toispuoleisesti sauma olalla tai vaikka ihan vinksin vonksin. Jos nyt aloittaisin, niin teksin yksinkertaisesti joko ainaoikeaa tai sileää. Mutta vaikka ihmettelin ääneen, et kuka tuollaista muovilankaa meille onkaan tilannut, niin lopputulos on kuitenkin ihan ookoo. Kevyt (=200g), sopii villa-allergisille ja kelpaa kissoille! Ei siis sittenkään ihan tyhmä hankinta!

Vaikka Tassu onkin Cacaofani, niin näköjään sille kelpaa muovinenkin buklee. Sen Rakas Murunen on tehty vähän saman tapaisesta langasta - tosin siinä langassa muistaakseni oli myös hiven villaa mukana. 

Kun niitä metrejä piti kerätä loppuvuoden tilastoon, niin löysinpä yhden melkein valmiin virkkuun. Kumma kyllä - tänä vuonna olen tarttunut koukkuun entistä enemmän. Jopa niin, että kun alkuvuoden sisustusviikon tyynystä oli jäänyt jämiä, niin jatkoin niistä isoäidinneliötä ilman mitään suunnitelmaa. Tummanharmaat ovat Idan kangaspuilla kutoman huovan tutkaimia... Eli metrin pätkiä. No tulipahan nekin langat hukattua!

Päälinenhän on ollut valmis kesästä asti, mutta kun on ollut niin vaikeaa hankkia sinne tuo sisustyyny... Lankana teetee Saga (100% villa, 100g=140m), koukku Waves 5 mm. Menekki vähän yli 200 g.

Toinenkin asia tässä eilen havahdutti: Tasan kymmenen vuotta on tänään kulunut siitä, kun aloittelin bloggajana! Kylläpä aika on kulunut. Alkuun jännitti ihan kamalasti et osaanko ja lukeeko niitä kukaan. Parhaana vuotena tarinoita tuli melkein joka toinen päivä. Ja omasta mielestänikin ne oli joskus aika hauskoja. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille näistä vuosista! Tarinat jatkuu vaikka harvakseltaan.