Aurinkotakki ja palmikkosukat

Asiakkaan kanssa oli puhuttu jo pitkään villatakista. Kunhan vuosi on vaihtunut ja oikea malli löytynyt. Pari kuukautta meni, mutta viimein valmistui Aurinkotakki:

Ohjeessa oli paksumpi lanka, asiakas valitsi kevyemmän Katian Merino Babyn. Ohjeessa oli kokoja ihan reilusti, joten mallitilkun jälkeen oli helppo valita passeli silmukkaluku. Karrokkeen korkeutta piti vähän säätää ripottelmalla sinne tänne muutama ylimääräinen kerros.

Nuttu neulottiin ylhäältä alas edestakaisin. Niskaan tehtiin korotus lyhennetyillä kerroksilla.

Onhan malli kaunis, mutta jos olisin AJATELLUT ja lukenut ohjeen etukäteen, niin luultavasti nuttu olis jäänyt tikuttelematta. Mutta luvattu mikä luvattu... Onneksi oli sovittu dead line - ennen Pääsiäistä.

Ja taas pitää heittää omat kiukkuiset kommenttini ohjeesta... Edestakaisin neulottuna nurjan puolen kirjoneule yli neljällä sadalla silmukalla oli yhtä tuskaa. Kaarrokeen viimeiset 14 kerrosta vei yhtenä viikonloppuna seitsemän tuntia! Sen jälkeen miehustan ja hihojen neulominen olikin yhtä juhlaa. Nuttu olisi kannattanut neuloa pyörönä ja steekata. Varsinkin, kun toisinaan kuviokerroksen jälkeen tuli kerros päävärillä, jolloin kuvioväri jäi "väärään" päähän ja piti katkaista. Päättelykeijulle puuhaa. Ihan vaan joskus ja silloin tällöin tulee mieleen, että neulooko noi kuuluisat suunnittelijat itse ollenkaan?

Ohjeessa oli kaikkea ylimääräistäkin. Kuten ohjeet silmukointiin ja patenttineuleeseen. Häh? Etsimällä etsin, mutta en löytänyt kumpaakaan nutusta. Hihassa piti olla "pienet muotoilut". Missä? 

No se siitä. Tulipa tehtyä. Kuvissa núttu on vielä ilman nappeja. Asiakas valitsi puiset napit. Lopullisesta ei ole kuvaa. Uusi luuri kun ei suostu siirtämään kuvia Driveen... Muuten olen tosi ylpeä siitä, että kolmen päivän ponnistelujen ja ankaran kiroilun jälkeen onnistuin siirtämään vanhan luurin tiedot uuteen ihan itte!

Langan menekki: Pääväriä vähän yhdeksättä kerää, vaalean vihreää kerä ja tummempaa kaks. Resorit 2½ puikoilla ja muuten 3 mm KnitPro vaihtopäisillä. Hihat neuloin (tietenkin) Addin Unicorn CraSy Trioilla.

Välikässynä rentouduin neulomalla palmikkosukat:

Lanka Viking Alpaca Storm. Puikoilla 3½. Menekki vajaat kaksi kerää. Kiva välillä tehdä jotain helppoa ja nopeaa ja tykkään langasta. Vieläkään ei korvaa teeteen Tundraa, mutta ihan kelpo korvike.

Viikonloppuisin neulomisaika on jäänyt viime aikoina vähiin. Koska mun nuotio ei syttynyt, niin piti sitten kaadella sytykkeeksi lisää kuusia. Ei syttynyt oksakasa vieläkään. Kahden kaasupullollisen, kymmenen sanomalehden ja kynttilänpätkien jälkeen luovuin yrityksestä ja lähdin vesakontorjuntaan. Ja kas kummaa: Notski oli syttynyt kun jätin sen rauhaan! Tähän aikaan vuodesta ei vielä tarvii huolestua metsäpalosta.

Mökillä tein suursiivouksen. En suinkaan mökkiin vaan siivosin 15 vuokra-asuntoa kesäasukkaita varten:

Tervetuloa Tirpat!

Grillikaudenkin avasin, vaikka viikonlopun mettäriehumisen jälkeen oli takki niin tyhjänä, että melkein luovuin suunnitelmasta. Tästä se ulkoruoka-aika taas lähtee! 

Hissu on pysytellyt mökin lähellä. Sain sen viimeinkin houkuteltua kaveriksi rantaan. Jännää oli. Niin jännää, että lopulta piti kantaa se takaisin ylös kun alkoi tulla pimeää. Onneksi se ei (vielä) ole keksinyt lähteä itsekseen pidemmälle. Puuvajan alla on paras paikka lymyillä.

Nyt parin isomman neuleprojektin jälkeen on olo jotenkin tyhjä. Onko olemassa sellainen olotila ku neulekankkunen? On monta uutta lankaa, joihin voisi tarttua. Monta aloitusta eikä mikään tunnu puhuttelevan. Jospa jo ens viikolla?

Herbstlauf -kirjoneulepusero ja puuhaloma

Kaakkurivaaran Niina suunnitteli Schoellerille Kirjoneuleen (ja muitakin). Lankana Step 6 yksivärisenä ja kirjavana. Pakkohan mun oli tarttua! Niina on teeteeSHOPpien tiimoilta hyvä yhteistyökumppani ja muutenkin hyvä tyyppi. Ja arvostan hänen viimeisen päälle ajateltuja ohjeitaan.

Lankana siis Austermann Step 6. Pohjaväri Classiccia ja kuvioväri kirjavaa. Menekki tähän nuttuun 495 g. Eli harmaata vähän päälle kolme kerää ja kirjavaa ihan vähän. Lopusta voiskin tehdä sukat samaan kuosiin!

Nuttu neulottiin ylhäältä alas. Resorit neuloin KnitPro 3½ vaihtopäillä ja miehustan tietenkin 4 millisillä. Ja hihat omilla lemppareillani eli Addin CrasyTrio Unicorneilla. Tykkäsin siitä, että langanjuoksut kirjossa oli kohtuullisen lyhyet.

Tosi kiva malli ja lankakin just sopiva: Ei liian paksu arkikäyttöönkään eikä liian ohut ettei nutun neulominen kestä ikuisuuksia (kuten tulevan seuraavan postaukseni nuttu jos se valmistuu ennen pääsiäistä, kuten olen luvannut).  Hissukin tykkäs...

Ohut Step 4 on jo vuosikausia ollut yksi myydyimmistä langoistamme. Aina silloin tällöin kysytään myös tätä paksumpaa. Jossain ajatushäiriössä olen pitänyt tätä kamalan kalliina ja siks sopimattomana meidän puotiin. Mut kun vertaan 150 gramman kerähinta verrattuna 50 grammaseen ei ole ollenkaan paha!

Pitihän mun tapani mukaan tästäkin ohjeesta pikkaisen palautetta laittaa...

Mun kommentit koskee yleisestikin kaikkien neuleiden (ja valmisvaatteiden) sarjomista! On hienoa, että joku ohjelma tai taulukko laskee suoraan miten monta silmukkaa tarvitaan tähän XL-kokoiseen neuleeseen. Tosin kun ohjelma kertoo kaikki silmukat samalla kaavalla, niin väistämättä joku silmukkaluku menee liian isoksi. Tällä kertaa pääntie. Vielä Idan harteilla nuttu oli suht ookoo, mutta meikäläisen kaljapullo-olkien koko XL valuikin tosi "antavaksi" vaikka muuten neule oli oikean kokoinen. Siispä irrotin pääntien resorin ja vähensin siitä parikymmentä silmukkaa ja nyt nuttu on oikein oiva! Tosin ei niin seksikäs, kuin ensimmäinen versio, jossa olkapäät jäi paljaaks :)

Hihoistakin lyhensin viis senttiä. Se oli paljon helpompaa kuin ylhäältä aloitetun kauluksen uusiminen. "Takaperin neulominen" on kenkkua ja hidasta, mutta kyllä kannatti. Pusero tuntuu nyt tosi kivalta!

Mökiltä on lumet hävinneet lähes kokonaan. Siispä oli juuri oikea aika pitää pieni PUUHAlomanen. Viikonloppuna aurinko sulatti lumia entisestään ja isän kanssa tehtiin "pohjatöitä" ja testattiin samalla uutta sahaa:

Kuusista tehtiin tellinki tuleville pölleille. Karsimisen jälkeen tuikkasin oksat saman tien palamaan:

Illalla vielä kävin unelmoimassa kesäilloista, uimisesta ja ahvenista. Vielä pitää odotella...

Maanataina päästiin tositoimiin. Kakskerrasta saapui tehokaksikko talkoisiin. Sateen toivat mukanaan, mutta sehän ei meitä haitannut. Piti kaataa "vähän pienempi" puu, mutta vahinko tai ei - puu oli valtava ja kaatui juuri oikeaan paikkaan. Niin se käy kun osaa homman! Alakerran poppookin tuli auttamaan ja isä toimi työnjohdollisissa tehtävissä ja traktorikuskina. Ilman konevoimaa niitä metrisiä pöllejä ei olisi metsästä pois saatukaan. Sen verran vauhdikas päivä oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa! Alla olevassa kuvassa ne viimeiset, kaikkein pienimmät pöllit... Kakskertaan lastatiin vielä viemisiksi pari kohtuullisemman kokoista koivua. Onni on ystävät ja läheiset 💖 Kiitos! Ilman teitä olisin pulassa!

Hissu tietenkin ilmestyi tarkistamaan työn laadun vasta, kun hommat jo tehty!

Hissulla on ollut omat tärkeät puuhansa. Lahjoja on tuotu autokatokseen jo useita. Tässä kuvassa tosin näyttää pussailulta...

Maineeni pyromaanina sai eilen kovan kolauksen: Oli tarkoitus tuikata tuleen maanataiset oksat. Ei syttynyt, Ei sitten millään! Pölynimuri sen sijaan kärähti... Nyt taas pari päivää töissä lepäämässä :)

P.S. Pitkin kevättä vihoitellut olkapää ei ole viikonlopun puuhailun jälkeen yhtään kipeä! Taitaa olla vinha totuus se, että liike on lääke (Kaikki muut paikat kyl sattuu).