sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Lomalla jossain päin Suomea vol 3: Nostalgiajuttuja

Kunnon urheijian täytyy pitää välillä palautumispäivä. Niin mekin. Lähdettiin käymään apteekissa Ivalossa.

Ivalojoki oli ihan tyyni. Luulenko vaan vai onko taivas oikeasti sinisempi tuolla pohjoisessa?
Rannalla kökötti poroja. Eivät olleet meitä huomaavinaan...

Olen monta vuotta haavillut Kaunispään kahvilan munkeista. Vaikka en ollenkaan ole munkki-ihminen. Muistikuvissani ne olivat ISOJA ja rapeita ja rasvaisia ja hyviä. Hiukan pelkäsin, että petyn, mutta ne oli just niinku 40 vuotta sitten!
Tosin tunnelmasta puuttui kaakao, punaiset posket, pakkanen ja lumi...
Äiti sen sijaan on munkki-ihminen. Kyllä joka päivä yks munkki pitää saada. Toiset saattaa olla kaappijuoppoja, mutta meidän äidillä olikin kaappimunkki, josta aina välillä kävi ottamassa haukut :)

Saariselän alue ei ollenkaan ollut mun mieleen. Omituisen näköisiä rakennuksia vieri vieressä. Näyttää oikealta turistirysältä nykyisin. Eipä siellä tosiaan paljon väkeä näkynyt. Sääli matkailuyrittäjiä... Kuten Jussia, josta oli eilen juttu Ylellä. Jutun Igluja käytiin yhdellä iltalenkillä äidin kanssa ihmettelemässä. Tyhjiä olivat. Paluumatkalla ukkonen jyrähti... Arvatkaapa oliko mulla tekemistä et pysyin äitin perässä kun se paineli kävelysauvojen kanssa ukkosta pakoon!
Aikoinaan hiihtoloman kohokohta (munkin lisäksi) oli Jussin Poronkäristykset tuolla kodassa. Nyt oli hiljaista eikä alueella näkynyt mitään liikettä...

Eräsavulle palatessa olikin hieno ilma. Siis se sade tuli vasta kun lähdettiin äidin kanssa lenkille... 
Tehtiin pihalle nuotio ja paistettiin siinä makkarat. Minä pääsin toteuttamaan taas itseäni pyromaanina.

Kota oli Eräsavullakin. Tassu oli ovivahtina... Mainiota, miten se näyttää ihan hyvin kotiutuvan paikkaan kuin paikkaan!

Ja tarina jatkuu joskus...

perjantai 11. syyskuuta 2020

Kesälomalla jossain päin Suomea vol 2 - Huipulla tuulee eli Kiilopään reissu

 Tiistaina sää suosi retkeilijiöitä. Karvis ei ole koskaan ennen käynyt näin pohjoisessa ja hän tunnetusti tykkää korkeista paikoista. Siispä lähdettiin valloittamaan Kiilopäätä.

Tässä vielä reippaina lähdössä.


Tunturin huipulle olisi ollut helpompikin reitti. Mut tiedetäänhan Karvisen vuorenvalloitushinku ennestään: Suorinta tietä ja mahdollisimman hankalaa reittiä! Tästä alkoi meidän matka huipulle:

Muisteltiin miten Kiilopäälle ollaan joskus hiihdetty. Nykyään sinne on tehty heinot "tiet". Talvella varmaan ladut. 546 metriä meren pinnan yläpuolelle melkein 300 metriä nousua edessä. Alkumatka meni reippaasti. Yli 80-vuotias äiti oli varmaan parempikuntoinen ku me keski-iän ylittäneet rapakuntoiset...

Onneksi matkan varrella oli parin "poronkuseman" välein rakennettu lepolaitureita. Niissä hengähdettiin, otettiin juomahörpyt ja pala suklaata ja jatkettiin kiipustamista.

Karulla tunturilla kasvusto oheni ja madaltui. Vaivaiskoivut vaihtuivat tunturikoivuihin. Kiilopään viimeinen puu oli jossain puolimatkassa.

Muutaman hengähdystauon, suklaapalan ja astmapiipullisen jälkeen 
päästiin laelle!

Matkan varrella oli pikkuisen lämmin, mutta huipulla tuuli oli navakkaa ja kylmää. Mutta mahtavat maisemat!

Alasmeno sujui huomattavasti sutjakkaammin... 

Pikkuisen nauratti kun ihan loppumatkasta tuli vastaan puuskuttava herrahenkilö, joka kysyi että paljonko vielä...

Takaisin Eräsavulla odotteli valmis makaroonilaatikko. Huoltojoukot eli polveaan poteva isä oli jäänyt Tassun kanssa kotimiehiksi. Kyllä ulkoilupäivän jälkeen maistui!

Tarina jatkuu... Kaunispään munkit ja Vol 3.

Kesälomareissulla jossain päin Suomea...Eli matka Lappiin vol 1

Kuka vielä muistaa kun radiossa kuulutettiin kesäisin? Se oli sitä lankapuhelinaikaa. Ei tarvinnut olla "oolveis onlain..." Nuorena tyttönä Lapissa tuli käytyä usein parikin kertaa vuodessa. Hiihtämässä, laskettelmassa ja rippileirikin oli vaellus Muotkatunturin maisemissa. Pari viikkoa sitten lähdettiin muistelemaan menneitä Kakslauttasen maisemiin.

Äiti ja isä lähtivät jo perjantaina ja yöpyivät kerran matkalla. Me lähdettiin matkaan sunnuntaiaamuna. Pikkasen jännitti, miten Tassun kanssa matkustaminen sujuisi. Edellisellä reissulla se karjui täyttä kurkkua ensimmäiset 130 kilsaa... Vaan herraskaisesti me matkustettiin takapenkillä. Minä neuloen ja Tassu hattuhyllyllä valjaissa ja turvavöissä. Oliskohan autoon ennen reissua suihkitulla Feliwayllä ollut osuutta asiaan, mut matka meni hienosti - suunnilleen 1200 kilsaa neljällä pikaisella pisutauolla...

Iltamyöhällä oltiin perillä. Siellä odotteli isä ja äiti ja ruoka. Ja nukkumatti.

Kovin hyviä ilmoja ei meille lupailtu. Ekana lomapäivänä satoi kaatamalla. Sehän ei haitannut. Ainakaan mua ja äitiä... vaikka me ollaan tosi makeita tyyppejä, niin ei sentään sokerista!
Lähdettiin lenkille Vähäojaa myöten kohti Kakslauttasta. Soitettiin sitten "pojat" hakemaan autolla ku oltin perillä ja läpimärkiä... Tämähän toistui joka päivä koko loman ajan. Ku me lähdettiin lenkille, niin aina satoi. Oli muuten tekemistä pysyä äitin perässä sillä iltalenkillä kun kerran kuului ukkosen jyrähdys 😂

Koska sää ei nyt ollut ruskaretkeilöille ihan suosiollinen niin täytettiinpä palju ja lämmitettiin sauna. Siis et pitää ajaa 1200 kilsaa päästäkseens ekan kerran elämässään paljuun... 
Uittamaan kumiankkoja. Olishan siinä vieressä ollut se purokin, mutta tuskin siinä sentään pulahtamaan olis päässyt. Kokemus tämäkin. Nyt ei enää ole kauheeta poltetta, et pitäis oma palju saada. sauna ja pulahdus meressä on etelän työlle kuitenkin parasta!

Tarina jatkuu... Tunturin valloituksella!




lauantai 22. elokuuta 2020

Kesän kässyt

 Suunnitelmia... aloituksia... valmiita? Mulla on ollu yks vähän isompi kässäpussi, jossa vähän pienempiä kässäpussukoita, joissa keskeneräisiä. Tänä kesänä aloituksia on tullut sitä tahtia, ettei enää yks "isompi" kässäpussi riittänyt vaan niitä oli kolme! Ja kaikki kulkivat mukana yhdessä jättisuuressa kestokassissa. Ei mitään järkeä!

Loppujen lopuksi tilanne alkoi ahdistamaan ja viikko sitten lauantaina levitin koko "roskan" inventaariota varten mökin rantapäydälle.

Ja kas kas: Pari juttua sain valmiiksi kun vaan päättelin langat!

Sukat veljentytölle nimpparilahjaksi. Noo koska mä olisin näiden lahjuksien kanssa ollut ajoissa - meillä oli samana päivänä nimpparit eli pari viikkoa sitten.
Lankana Hot Socks Rubin, puikot Smart 2½. Pikkuisiskonsa vihjaisi, että lahjan saaja saattais tykätä. Tästä langasta kun on koko suvulle tullu tikuteltua sukkia monta vuotta, mut tää yks on jääny kokonaan ilman! No ei nää edelleenkään perillä ole, mut hyvää kannattaa odottaa ;) Merino ja bambu kera vahvikkeen ei voi olla kenellekään pettymys!

Toinen päättelyä vaille oli poncho asiakkaalle. Kun mulle sanoo et "Ei sillä mikään kiire ole" niin minähän uskon... Aina pitää sopia edes joku toimitusaika tai muuten työ ei tule ikinä valmiiksi!
Lanka Michell Laja, harjattua alpakkaa, merinoa ja pikkuisen polyamidia. Menekki kaksi kerää ei 100 g. Neuloin ylhäältä alas viitosen pyöröillä. Näitä ponchoja tein joskus aikoinaan Katia Quezalista montakin ja moni muukin teki. Tosi kevyt ja lämmin! Tästä langaste tein Puun vuoden viime kesänä.
Eikä kutita! Jos Ida sanoo niin ni sen on pakko olla totta!
Muutama viikko sitten puotiin tulla tupsahti laatikollinen ihan mielettömän upean värisiä käsinvärjätyn oloisia lankavyyhtejä! Lanka on SMC Colour Up. Lanka on koostumukseltaan 75% uutta villaa ja 25% polyamidia eli kuten sukkalangat, mutta mielestäni löysän kierteensä vuoksi se sopii paremmin huiveihin. Vyötteessäkin oli huivin kuva ja takana ohje. 12 väristä oli vaikeaa valita, mutta tietenkin valitsin sen "susuvärin" ja huivi hyppäsi puikoille. Simppeli ainaoikein valmistui pikavauhtia yhdestä vyyhdistä nelosen pyöröillä!
Pikkuisen isompikin olis tullut. Ohjeessa neuvottiin alkamaan reunuksen neulominen kun jäljellä on 20 g eli 80 metriä. Lankaa jäi kuitenkin jäljelle ihan reilusti... Tämän huivin kastelin ja pingottelin vaijereilla. On ne vaan kätevät!
Teeteen Tundra -alpakkasukkalanka on ollut oma ja monien muiden suosikki jo pitkään. Valkoiset ja harmaat on olleet lopussa iät ja ajat eikä toimitusaikaa niille ole edes luvassa. Joitain värejä on vielä jäljellä. Ja kun se mun palmikkosukka on niin helppo ja kiva tehdä niin taas yhdet...
Eli lankana teetee Tundra, menekki 96 g Ergosukkapuikoilla 3½. Nämä ovat olleet valmiina jo pitkään, mutta olivat kesäkaupassa mallina enkä koskaan käydessäni mustanut kuvata...

Nyt kun näitä tänne kirjaan ylös, niin huomaan ettei tämä käsityökesä sittenkään ole ollut ihan niin surkea kun tuntui kantaessani tulvehtivaa Biltemaa saareen ja takas!  Sillä viel on yksi huivi valmiina!
Riite-huivi teetee Asustelehdestä. Lankana tällä kertaa teetee Rainbow Fun (tosi hauska iloisen mustavalkoharmaa...) Ohje on alun perin Rainbow Merinolle, mutta kun sitäkään ei enää ole saatavilla :( Kiva, helppo ja nätti malli tehdä reissukässynäkin. Jälleen lanka. joka ei kutittele herkintäkään.
Keskeneräiset inhokit painaa kassissa ku huoli unettomana yönä. Siispä tein radikaalin ratkaisun:
Purin pois!  

Ja nyt kässäpusseja vaan yksi ja pää täynnä suunnitelmia uusille aloituksille!

perjantai 21. elokuuta 2020

Kesä meni!

 Pari päivää sitten huomasin yllättäen, et öisin on jo pimeää! Mihin se kesä meni? Eilisiltana olin ottamaisillani perinteisen auringonlaskukuvan, mutta myöhästyin! Tykkään kyllä syksystä ja pimeistä illoista.

Jaa et mihin se kesä? Ei ainakaan käsitöihin. Jotain sentään, mutta niistä joku toinen kerta.

Pop Up -kesäkauppa Mathildedalissa oli oikea suksee ja pelasti meidän kaikkien kurjan kevään ja kesän. Kiitos kaikille, jotka kävitte! Mullakin oli muutama puotipuksuvuoro heinäkuun puolivälissä. Perinteiseen tapaan äiti ja isä tekivät sinne kesäretken ja tällä kerralla mukana oli myös kummityttöni. Kesäteatterin jälkeen otettiin lasilliset Marinassa.

Töissähän siellä olin ja kivaa oli vaikka paikalliseen elämään ei siinä kovin paljoa ehtinyt tutustua. Sentään toisen aamun työmatkalla kävin toivottamassa hyvät huomenet alpakoille:

Alkukesästä mustikkasato näytti lupaavalta! Edellisen postauksen kateuskommentteihin voisin vastata et ylpeys kävi lankeemuksen edellä...

Kokonaisen viikonlopun saalis oli tässä! Syyttelin ensin räkättejä, mutta mustikkarosvoiksi paljastuikin  kolme mäyränpoikasta! Tehokkaasti olivat tyhjentäneet koko pihan yhdessä viikossa. Noo - aika hassu juttu, enkä enää viitsi asiasta kiukutella. Karvislandian pihasta sentään keräsin vähän viinimarjoja:

Tassun kanssa ollaan tehty kivoja mettäreissuja viikonloppuaamuisin. Kantsuja ollaan haeskeltu, mutta saalis ei ole se tärkein juttu vaan metsässä haahuilu. Jos joku saarelainen kuulee meidän juttuja, niin hulluna pitää. Me kun Tassun kanssa siellä "jutellaan" toisillemme koko ajan. Vaikkei olla koko ajan näköyhteydessä niin kuulolla kuitenkin:

Muutaman kerran on pannullinen löytynyt ja viime viikonloppuna keräsin vähän puolukkaakin. Sen verran et purkillinen hilloa tuli. Se riittää hyvin talveksi.

Kerran hellepäivän iltana innostuttiin Karvisen kanssa lähtemään yökalaan. Pikkuveneeseen viriteltiin sähköperämoottori ja auringon laskiessa lähdettiin kiertämään saarta... Ja tarttuihan se ahven! Tosin ei kyllä ollut "syönnillä". Illan hämärtyessä perkasin suuren saaliin Tassulle, jolla selvästikin oli naurussa pidättelemistä...

Tällä viikolla onneksi Tassun kummit tuossa naapurissa ovat pitäneet huolta sekä meidän että kummipoikansa herkuttelusta. Sekä ahvenia, että kanttarelleja on ilmaantunut terassille ihan pyytämättä ja yllättäen. Kyllä meidän kelpaa!

Koulujen alettua Ida palasi töihin ja minä pääsin lomalle! Lähdettiin heti reissuun ystävien luo Kangasalle. Ja mitähän muuta siellä ku vattupuskassa..

Melkein kokonainen "ämpäri" oli saaliina ja sitä piti tietenkin juhlistaa skumpalla:

Vuosi sitten vietettiin skumppa-aamiaiset samassa porukassa mökillä meren rannalla. Tällä kertaa järven...

Olen aina ihmetellyt miks joku lähtee reissuun heti kun loma alkaa. Nyt ymmärrän. Parin päivän visiitti ystävien luona ihan toisissa maisemissa oli todellinen irtiotto arjesta! Torstaina oli jo ihan sunnuntaifiilis. Kiitos Aino ja Eikka!

Ja ettei nyt ihan totuus unohtuisi, niin etukäteen meitä oli ohjeistettu pakkaamaan työvaatteet mukaan. Klapejahan sielläkin tehtiin. Vähän vaan oli järeämmät vehkeet ku kotimaisemissa :)

Viikonlopuksi palattiin tuttuihin maisemiin ja perinteiseen mökkilomaan...

Mulla on aina näitä "kalppisulkeistavoitteita". Kymmenen kottikärryllistä tai kaks tuntia tai yks seinällinen... Maanataina tuli kesken tavoitteen mitta täyteen! Lomahan tässä piti olla! Karvinen ei paljoa houkuttelua tarvinnut, kun ehdotin et lopetetaan hommat ja lähdetään maitokauppaan veneellä!

Ei se maito nyt ihan okeasti lopussa ollut, mutta olis pitäny säännöstellä. Paluumatkalla seikkailtiin reitillä, jota monesti ollaan mietitty, mut isommalla veneellä ei olla uskaltauduttu kokeilemaan.


Tiistaina etäkoulupäivän (verkkokaupan konversiota ja tilinpäätöksen lukemista) lounastauolla vedettiin pikavauhtia vielä viimeiset pöllit klapeiksi :) Jotta tulihan se tavoitekin täyteen!

Kokonainen viikko lomalla. Illalla istuin rannassa vähän neulomassa. Lentomurkkuja oli pöydällä, kaislikossa suhisi ja ilmassa oli jo syksyn tuntua. Ihanaa ja haikeaa yhtä aikaa.

Tassu pitää huolen reviiristään. Naapurin koiran kanssa on ihan hyvä rinnakkaiselo, mutta joskus jompikumpi erehtyy toisen tontille. Sit pitää vahtia!