torstai 11. huhtikuuta 2024

Neuleliivi, ilmoja ja muuttolintuja

Maaliskuun tarjouslankana oli teetee Helmi. Kotiliesi käsitöissä 3 oli kolme ohjetta, joista mun puikoille päätyi neuleliivi. Huivikin houkutteli, mutta jotain muuta vaihteeksi. Yksi huivihan oli jo puikoilla (tosin nyt jo purkale).

Helmen kaverina Austermann Kid Silk. Puikot 4½. Tässä neuleessa sain itselleni perusteltua sen, että saman kokoisia puikkoja pitää olla monet eri materiaalista! Aloitin uusilla Addin Unicorneilla. koska ne on uudet, kivat, kaapeli ihan mahtava ja nätin värinen pinkki. Ja silmukat luistaa niissä tosi hyvin. Tässä helmi-kidsilk -yhdistelmässä liiankin hyvin... Oli pakko vaihtaa "perinteisiin" KnitPro koivupäihin!

Liivi on ihanan pehmeä, kutittamaton ja uskomattoman kevyt: M-koko vain 263 grammaa! Helmeä neljä kerää ja Kid Silkkiä ihan pikkuisen päälle kolme! 

Ohje oli kiva, selkeä enkä löytänyt virheitä. Hyvä Niina Kaakkurivaara! Itsellä unohtui olan viistotukset takakappaleelta ja jätin ne tarkoituksella väliin myös etukappaleelta. Tykkään ohjeistä, jotka on viimeiseen asti mietittyjä. Tässä pääntien kavennukset:
Resorit oli tunturineuletta ja muuten koko nuttu sileää.  Pääntien ja kädenteiden tunturineuleessa käytin Addin Crasy Trio -puikkoja ja päänteiden silmukat lepäilivät ennen viimeistelyä Cloverin lepuuttajilla: Jälleen yks "turhake" - joka menee jatkoon!

Tuskinpa olis vieläkään valmista ilman viime viikkojen vaihtelevia säitä! On ollut pakko pitää muutama etäpäivä, koska kesärenkaat... 

Siispä sääkuvia:

Pääsiäisenä vuoden eka ukkonen.
Sit lumimyrsky. Jäät sulamassa ja jään reunalla kökötti koko päivän ällöt Merimetsot rivissä nokka kohti tuulta. Täällä kotirannassa on muutenkin hurjasti muuttolintuja. Kaikenlaisia lokkeja, sorsalintuja, ja kaikkia, joita en tunnista. Yhtenä aamuna soffalla maatessani kera uutisten, aamukässyn ja kaffemukin luulen nähneeni merikotkan syöksyvän meidän talon yli kohti vastarantaa! Haikarakin teki pikaisen välilaskun tuolla jään reunalla. Myös Majakkarannan joutsenpari on palannut. Niillä on ollut tapana alkaa pesäntekoon heti tultuaan kun merivesi on matalalla. Lähes joka kevät vesi nousee, pesä nousee ja purjehtii aavalle. Toivottavasti pesintä onnistuu tänä vuonna.  

Myräkän jälkeen ilma kirkastui ja aurinko alkoi sulattaa lunta.

Maanantai-iltana ihailin upeaa iltaruskoa:

Pikkuisen petyin, kun tänä aamuna uutisiten säätyyppi kertoi tämän olevan Saharan hiekkaa...

Nyt on harmaata ja sataa. Ehkäpä on seuraavan kässyn viimeistelyn aika. Palataan pian (toivottavasti).

torstai 28. maaliskuuta 2024

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäseen loppuu tämän vuoden tulppukausi. Siispä näillä kauden viimeisillä toivottelen teille neuleikasta pääsiäistä! Ennen superpitkää päivitystä...

Viime kuukausi on mennyt neulomusten kannalta ihan hukkaan. Uusia lankoja on tupsahdellut puotiin, mutta ainut puikoilta valmiina pudonnut on Regian jännä froteesukkalanka. josta tikuttelin joogasukat.

Lanka on superpehmoista puuvillan, villan ja polyamidin sekoitusta Regian Energy Flowta. 2½ puikoilla tikuttelin. Lankaa jäi niin paljon, että olishan noihin voinut tehdä kantapään ja varpaatkin! Moni on ihastunut tähän pikkuisen uudenlaiseen lankaan ja monet saunasukat siitä on jo tikuteltu.

Suuri kässärilehti kunnostautui "säästävinkeillä". Tarkoitus oli varmaan ihan hyvä, mutta metsään taisi mennä. Lavikon Merja avasi rohkeasti sanaisen arkkunsa ja päästeli ajatuksensa instaan ja naamaan. Minäkin peesasin, vaikka en normaalisti ota kantaa mitenkään vahvasti. Peruin kuitenkin lehden tilauksen. Markettilankojen ja lankakauppojen vastakkainasetteu oli räikeää. Toivottavasti palautteet ja somemyrsky näkyvät lehdessä jatkossa. Voisivat vaikka kertoa, että lankakaupoista löytyy lankoja monen kukkarolle sopivaksi ja lisäksi saa neuvot ja ohjeet kaupan päälle.  Kaikkein eniten kuitenkin harmistuin vinkistä, joka oli oikeasti väärä ja kertoi aika paljon toimittajan asiantuntemuksesta... 

Joopajoo... Paksua lankaa ei todellakaan kulu vähemmän! Aikaa toki säästyy. Vinkki sekin.

Mutta mutta - Kyllä minäkin jämistelen ja kierrätän! 

Mökkivillapaitani jämäCedrosta oli ihana. Mutta vähän liian iso. Eikä se pitänyt tuulta eikä sadetta. Ajattelin et jos hiukan huovuttaisin... Kun olin sen jo kerran villaohjelmassa pessyt, niin ajattelin tavisohjelma kolmessa kympissä olis hyvä. Ei ollut. Tuli minipaita. Ei mahtunu peltipaita päälle. Onneksi löytyi ystävän tytär, joka on aikuinen, mutta sopivan pikkuinen. Ja tykkää ulkoilusta villassa. Mitä opimme? Jos vyötteessä sanotaan et villaohjelma niin sitä kannattaa noudattaa!

Takaisin kierrätykseen. Uutta mökkivillapaitaa siis pukkasi. Sain yli vuosi sitten Ellulta Petite Knitin ylhäältä alas ohjeen enkuksi. Mun piti selvittää miten se toteutetaan ja mitä tarkoittaa ne germaanit lyhytkerrokset sun muuta. Ylhäältä alas ei houkutellut, mutta oli tarve uudelle lämpimälle ja lupaus selvittää mysteeri.



Lankana siis Rowanin Felted Tweedin jämiä kaksinkertaisena jos jonkinlaisten mohairien kanssa! Kuka väittää ettei lankakauppias kierrätä ja säästä myös itse? Tässä kuvassa näkyy toi jännä rakenne. 

Felted Tweedin jämiä on kertynyt vuosien varrella monista projekteista. Ne on kaikki kerätty Mammutilta aikoinaan saamaani farkunpaloista ommeltuun merimiesreppuun ja ne ovat todellakin matkanneet saarten ja matereen väliä! Jämät ovat kertyneet Neulefriikin kirjoneuleesta (11 vuotta sitten), omasta räsymattomneuleesta  (10 vuotta sitten), Rowanin peittocalista (8 vuotta sitten). Ja ties mistä muista. Ollaan kiikutettu Piikun kanssa säkkiä ees sun taas ja käytetty aina mitä tarvitaan ja tietenkin hankittu tarvittavia värejä lisääkin. Aina niitä jämiä on jäänyt... Tämä jämistely lähti jouluyönä purkamastani villatakinalusta - en tarkalleen muistanut mikä idea alunperin oli, koska tekele oli marinoitunut vaatehuoneen nurkassa merimiessäkissä yli vuoden... 

Se on ihan hassu. Ruma ku mikä. Pehmeä. Hölmö. Ihana. Myös kaikki mohairit on jämälankapussista puodin hyllystä. Jatkoin aina seuraavalla kun edellinen loppui. Yhden kerän (toi turkoosi) jouduin "ostamaan" takaisin (annoin vaihturiksi sukkalanganjämiä) Mopsin kanssa neulovalta, koska sopivaa kylmää sävyä ei enää löytynyt. Jämiä on vieläkin jäljellä oranssin ja vihreän sävyjä jotain 200 grammaa.. Niistä tulee vaikka mitä!

Viime vuonna Turussa ei ollut kässämessuja ollenkaan. Tänä vuonna messujen lisäksi paikalla oli myös Tilkkupäivät. Siispä Piiku jo tosi ajoissa ilmoittautui kaveriksi osastolle. Hirmu kivaa taas oli ja porukkaa kivasti! Ilman apua olisin ollut tosi helteessä!

Juuri lauantain hässäkkähetkenä Piikulla oli tilkkutyöpaja ja "puikkoihin" hyppäsi (tai siis taisin komentaa) ohimatkalla sattumoisin paikalle osuneen @lankamatkalla Miian, joka esitteli Unicorneja kuin vanha tekijä!

Ja Käpypitsiyhdistyksen @annelisep oli etukäteen varoittanut käpyjen tarpeesta. Eikä ihan turhaan....

Kaiken keskellä piti just ennen messuja vääntää tenttivastaus. Ajattelin, et voihan sen aina uusia ja heitin tajunnavirtaa esseevastaukseksi. 800 sana oli suositus ja aika paljon vaille jäi. Tällä viikolla tuli arvosana kolmonen! Enää yksi tentti edessä toukokuussa. En todellakaan oo mikään yliopisto-opiskelija, mutta tämä kasvastus- ja aikuiskasvatustieteiden perusteet vedetään loppuun vaikka päällä seisten ja ilman valmiita käsitöitä! Ja sit opiskelutauko. Ainakin syksyyn asti.

Uusi kokemus mulle on ollut viime syksystä alkaen Salon kansalaisopiston Neuleklubin "emännöinti". En voi sanoa et ope, kun siellä kaikki tekee omiaan ja varsin harva tarvii varsinaista opastusta. Joskus saan onneksi tuntea olevani tärkeä pienien vinkkien myötä. Olen alun jälkeen oppinut, että siellä tärkeintä on yhteisöllisyys ja kiva tunnelma! Ja kaikkien kannustus ja positiivinen rohkaisu. Ja ne kahvitauot 😂 Jokainen tulee sellaisena kun on ja tekee mitä tykkää. Oliskohan niin, että itse olen oppinut eniten?

Salon Kansalaisopiston kädentaitoryhmien näyttely on Salon kirjastossa 26.3.-12.4. Kirjaston aukoioloaikana. Go there!

Tätäkin kirjoitusta tehdesä olen linkkeihin selaillut vanhoja blogikirjoituksia. Tippa tulee silmään monta kertaa, kun Tassu on päätähtenä melkein jokaisessa kirjoituksessa. 14 vuoden ajan keräsin furminoituja karvoja talteen. Joskus jopa uhkaillut kuritonta kattia, että jos ei ole kunnolla niin päätyy rukkasiksi!

Nyt se on lähellä. Klubin Kerstin kehräsi 100% "tassulankaa"! Tällä hetkellä vaan silittelen ja halailen. Ehkäpä joskus vielä raaskin kokeilla puikoilla.

Itsekin pääsin kokeilemaan kehruuta, mutta siitä ei tullut edes "taidelankaa". Klubissa vieraillut nuori nainen puolestaan osoitti, että vanhat vois opetella käyttämään juutuubia neulakinnsopinnoissaan:

Kunhan tästä nykyisestä opinnosta pääsen eroon, niin seuraavana keskityn johonkin paljon mielekkäämpään ja varsinkin hauskempaan - niinkuin neulakintaan opetteluun!

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Mosaiikkineuletta ja hassujutustelua

Neulereiveissä Neulefriikki Piiku opasti mua mosaiikkineuleeseen. Miten ihmeessä se tuntuikin alkuun hankalalta? Kivaa kuin mikä! Kolahtaa mulle, koska näyttää kirjoneuleelta, mutta ei oikeasti ole sitä.

Hitaataaltahan tuntuu ohuella langalla, mutta kun tehdään ensin kaksi kerrosta yhdellä värillä ja sit toiset kaksi toisella niin kyllähän se sujui. Loppujen lopuksi jopa koukutti!

Ihan kivan kokoinen huivi tuli, vaikka vaihdoin langan puolta ohuempaan.

Lankana tässä teetee Helmi ja puikot 4,0 mm Addin 80 cm Unicorni-pyöröt. Menekki 3 kerää mustaa pääväriä ja 2 kerää peessiä. Mullahan ei tosiaan puikoista ole pulaa, mutta sain kuitenkin perusteltua uusien yksisarvisten puikkojen testaamisen antamalla itselleni luvan ostaa vielä nämäkin.

Ja olihan kiva taas oppia uusi tekniikka!

Verkkovastaava Ida suostui mallinukeksi.

Reunojen I-cord -päättely ja viimeistely oli työläs mutta kaiken vaivan arvoinen:

Lankahan on maaliskuun tarjouslankana teeteeSHOPeissa. Vink vink... Myös Turun kässämessuilla ensi viikonloppunakin  helmeä mukana. Jos haluat varata omasi, niin voit tilata etukäteen verkosta ja noutaa messuilta, niin saat omat värit ja ilman toimituskuluja. Meidät löydät osastolta 74. Vanhassa tutussa nurkassa ollaan!

Ohje julkaistu Taitolehdessä 1/2024. Lankana ohjeessa paksumpi DK-vahvuinen.

Sit ne hassustelut... 

Maanantaina Reppuli sytytti mittaristoonsa jonkun mystisen häiriövalon. Tuli paniikki. Tiistaina kotimatkalla poikkesin Paimion jäteasemalla. Reppuliparka varmaan pelästyi tulleensa tiensä päähän. Kun käynnistin sen uudelleen niin valo oli sammunut! Palkitsin hänet Turkuun päästyäni hellästi harjattomalla pesulla. Kuka väittää ettei autoilla mukamas ole tunteita?

Vasta keskiviikkona kotimatkalla jälleen Paimion jäteaseman kohdalla kekkasin mistä Reppulin varoitusvalo kertoi: Se muistutti, että olen viikon verran kuskannut takaluukussa eestaas vaarallista ongelmajätettä. Kun jäte oli poissa niin varoitusvalokin sammui. Reppuli on oikea älyauto ❤

On kulunut 2 vuotta blogikissa Tassun lähdöstä kissojen taivaaseen. Ikävä on edelleen, ja alan inhimillistää autoa. Pitääkö olla huolissaan?

Ens viikko on täynnä kaikkea tapahtumaa. Tenttikin olis ja messut tulossa ja pari juttua, johon olen kai vahingossa vastannut et joo... Mut messuilla nähdään ens viikonloppna!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Naistenpäivähuivi nesomaanin talvilomaneuleena ja muita tapahtumia

Naistenpäivä lähestyy ja puotiin tulla putkahtelee kevään uusia lankoja lähes päivittäin. Ekana tuli SMC:n Ocean Drop. Lanka. joka sopii mainiosti siihen aikaan, kun villaa ei enää välttämättä tarvita, mutta jotain kuitenkin. Perinteinen naistenpäivähuivihan siitä...


Puikot 4,0 mm. Ja ihmekös, että oli hymy herkässä kun viimein kaikki seikkailut oli ohi, huivi valmiina ja olin turvallisesti takaisin puodissani...
Huivi oli mainio retkineule alkuviikon lukulomallani. Monen vuoden jälkeen jäätä oli niin paljon, että nesomaani uskaltautui jäätä pitkin saareen!

Tenttikirjaa lukiessa ja mökkiä lämmittäessä huivi oli mainio lukukutimus. Oppimisessa ja opiskelussa on montaa eri tapaa. Itse keskityn parhaiten kun käsillä on jotain tekemistä samalla kuin luen tai kuuntelen. Toki neule ei saa olla vaikea. Tässä ainaoikeassa kädet toimii ja mieli lepää.

Tietenkin olin innoissani, kun monivuotinen haaveeni mokkiviikonlopusta keskellä talvea itseni kanssa kahdestaan viimein toteutui. Moneen vuoteen ei jää ole ollut riittävän paksua. Tullessani sunnuntaiaamuna aikaisin sain ihanilta naapureiltani monta ämpärillistä saunavettä - oma kaivohan on jäässä eikä lunta enää ole niin paljon, että siitä voisi sulattaa.

Alun savusukelluksen jälkeen mökki alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Eväänä ollut sienikeitto lämmitti sisuskaluja ja villaneuleet ulkoisesti.

Illalla saunan jälkeen vielä makkaraa takassa. Takkatuli kuivatti kosteutta ja lämmittikin.

Neulojan valotkin olivat taas tositoimissa. Ei kuitenkaan neulomisessa vaan apuna kun liukastellen jäässä ja rämpien lumessä piti pimeällä löytää huussiin:
Talvisaarimökkeijän suurinta haitekkiä on neulojan valot ja huussin styrox-isuin :) 

Pari viikkoa aikaisemmin lenkkeilin aurinkoisena sunnuntaina kotirannassani.

Tällainen talvisää oli haaveena myös lukulomalle vaan toisin kävi... Tiistaiaamuna aikaisin laitoin mökin takaisin talviunille. Pakkasin tavarat pulkkaan, aloin lukemaan ja odottamaan sumun hälvenemistä. Kirkastuihan se päivä maanatainakin! Eipä kirkastunut tiistaina ja pakko oli lähteä etsimään vastarantaa ennen pimeän tuloa. Jossain tuolla sen piti olla...

Sumu on tosiaan vaarallista ja arvaamatonta. Eksyttyäni ihan väärään paikkaan, mutta viimein löytäessäni Reppulin vastarannalta helpotus oli melkoinen!

Vaan kuinkas kävikään? 
Siinä sitten nökötin. Keskellä mäkeä. Ylös ei päässyt ja alas vaan liusuin holtittomasti kohti ojaa ja puuta... Pelastajat löytyivät Neulomakerhoystävien puolisoista <) Kiitos! Nyt muuten tiedän miten Reppuliin laitetaan hinauskoukku! Oppia ikä kaikki. Nolo loppu mainiolle lukulomalle. Jälkikäteen tällekin muistolle voi nauraa. ja olla kiitollinen ystävistä.

Viime viikot on olleet täynnä kaikkea muutakin kivaa. Yhtä juhlaa suorastaan. Ystävä tuli käymään. Pari päivää viettiin yhdessä tarinoiden ja herkutellen ja tietenkin neuloen... Käytiin myös Kakolassa mut päästiin karkuun!

 
Esittelukierros oli hieno ja mielenkiintoinen! Molemmat tykättiin. Kannattaa mennä.

Ystävätapaamisessa tärkeintä on perinteet. Oli sitten kesä tai talvi. Ollaan sitten kaupungissa, mökillä tai järven rannalla niin perinteinen skumppa-aamiainen on must.

Miten aika kuluukaan? Oma puotipuksu-urani täytti jo 22 vuotta. Ei yhtään tunnu siltä. Aika on kulunut huomaamatta. 22 vuotta sitten yhtenä helmikuisena torstaiaamuna oli Anjalinin "uuden kauppiaan" avajaiset. Silloin kuvittelin tietäväni jotain jostain. Nyt tiedän et joka päivä voi oppia jotain uutta. Tänä vuonna otettiin uusinta ja oli ihanaa saada myön silloin mukana ollet ja vuosien varrella tärkeimpänä kannustajani olleet vanhempani ja tietenkin Ida mukaan. Juhlistettiin syömällä puotin takahuoneessa pizzaa sormin.

Hiljaiseksi pistää. Ja kiitolliseksi. Oli upeaa kun sain kuulla monia juttuja asikkailta, jotka muistelivat Anjalinin lankakauppaa vuosikymmenien takaa - paljon ennen omaa kauppiasuraani. Ja monta uutta "omaakin" asiakkuutta on meille tullut. Puhumattakaan niistä muistoista, joita kertoivat ne nuoret, jotka olivat jo äidin tai isoäidin kanssa käyneet lankakaupassa jo lapsena ja jatkavansa perinnettä! Kiitos varsinkin verkkovastaava-Idalle! Ollaan perinteinen, mutta myös tulevaisuuden pikkuinen lankakauppa. Nyt voidaan jo odotella satavuotisbileitä vuonna 2026 lokakuulle!


Monta kässyä on aloitettu. Valmiista ei ole raportoitavaa. Sirdarin repalysta valmiina 23 palaa. Ei tietoa mitä niistä tulee, nutta Katian pingotussysteemi tuli kokeiltua,

Suuren kässälehden 1/24 ylhäältä alas palmikkoneuletta aloitin innoissani DMC:Eco Vita -langalla. Innostuin kuaniista pitsi/palmikko -mallista. Kerrankin jotain muuta kuin kirjoneuletta...  Ohjeesta puuttui yks mielestäni olennainen mitta. Kysyin sitä suunnittelijelta yks lauantai-ilta myöhään, Arvostan sitä, että vastaus tuli heti. Ei tosin kysymykseeni. Seuraavassa lehdessä oli korjaus ohjeeseen. Ei edeleenkään  vastannut kysymykseeni. Siispä purkuun menee kun löydän halukkaan purkajan.

Muutakin on toki ollut puikoilla. Varrettomat kirjosukat Pallaksesta koeneulomuksena. Niistä myöhemmin kunhan julkaistaan jossain. Ja maaliskuun tarjouslangalla neuloin mosaiikkineuletta. Se valmiina, mutta odottaa viimeistälyä.

Tulipas pitkä postaus ja seuraavaakin varmaan pitää odotella. Lähiviikot täynnä kivuuksia. Tärkeintä tietenkin Turun Kädentaitomessut. Niiden lisäksi olen varmaan vahingossa ja innoissani vastannut "Joo ilman muuta" myös pariin muuhun juttuun. ja sit se hemmetin tentti, jota varten pidin lukulomaa. Onneks. Ylläreitä on elämä täynnä! Ja lankaa!

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kaulurille kaveriksi pipo ja lapaset

Peo 30-Palmikkokaulurimme herätti sen verran ihastusta, että päätettiinpä tehdä siitä kokomainen setti: Pipo ja lapaset samaan sarjaan!

Ida tikutteli lapaset ja minä koeneuloin ohjeen:

Puikot 3 ja 3½ ja menekki Arvier Silke Peo30-lankaa 88 grammaa.

Pipon kanssa ei mennyt ihan niin helposti. Purkaleesta purkaleeseen (samalla soi päässä Ismo Alangon Kriisistä kriisiin...). Eka versio yhdellä palmikolla otsikossa oli typerän näköinen. Toka versio viidellä mallikerralla tyrehtyi siihen, etten saanut päälaen kavennuksia menemään kauniisti. Kolmas versio oli täydellinen ja aloin kirjoittamaan ohjetta... 

Purkaleeksi meni vielä kerran! Valmiista myssystä kun en osannutkaan kirjoittaa ohjetta vaan piti kirjoittaa muistiin samaan aikaan kun neuloin.
Tältä "ohje" näytti vielä pari viikkoa sitten. En tosiaan voi kutsua itseäni suunnittelijaksi... Mulla on tapana tehdä joku neule ja jos tulee kiva, niin kirjoitan ohjeen. Ida sen sijaan suunnittelee ensin ja vasta sitten tekee. Onneksi me luetaan ja neulotaan oiko toistemme tuotokset ennekuin julkaistaan mitään. 

Pipon resorin neuloin Addin CraSy trio 4 mm bambuilla ja palmikko-osan 4½ mm 50 cm pyöröillä. Menekki 80 grammaa. Ohjeet siis molempiin saatavissa pyynnöstä lankatilauksen mukana. Koko settiin siis menee 7 kerää ihanaa Peo30 merinoa.

Alkuvuoden huima bloggausvauhti hiipui, koska viime viikkoina on ollut neulomusten ja tavallisten työpäivien  lisäksi kaikkea muuta kivaa. On ollut Neulomakerhoa, kirjapiiriä, novellikoukkua, Kansalaisopiston neuleklubikin alkoi ja vähän opintojakin olen yritellyt. Viikolla tavattiin Matildan kesäkaupan Popup-porukalla Musinessa ja suunniteltiin jo tulevaa kesää. 

Viime viikonloppuna vielä Neulereivit! Kun kerroin osallistuvani reiveihin, niin sain osakseni kulmien kohottelua ja outoja katseita... Tarkistin et mihin olenkaan menossa ja kaikentietävä netti kertoi reivien olevan "konemusiikkipainoitteinen tanssitapahtuma." Uups! 

Tosiasiassa neulereiveissä tuftattiin, joogattiin, neulottiin, virkattiin, juteltiin ja syötiin. Hirmu kivaa oli ja opin paljon uusia asioita!

Tuftausta
Mosaiikkineuletta
Välillä rentouduin virkkaamalla ruutuja Sirdarin Replaystä 

Italialainen aloituskin tuli kokeiltua - sitä tosin pitää vielä vähän treenata... Reiveistä lisää voi lukea Kakskertaseuran sivuilta KLIK!

Pari viikkoa sitten yhtenä sunnuntaiaamuna käväisin ottamassa kuvan sielunmaisemasta:
Olin jo aikaisemmin saanut tiedon, että jää on kolmekymmentäsenttistä ja sain mökkinaapureilta lainaksi liukuesteet ja naskalit. Lisänä oli pelastusliivit, kävelysauvat ja repussa kuumaa kaakaota ja eväsleipää. Heti seuraavana maanataina kävin ostamassa ihan omat turvakkeet. Jos vaikka toisenkin kerran... Moneen vuoteen ei ole ollut asiaa jäälle. 

Onni on kunnon pakkaset!