sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Purkaleesta kaulattimeksi ja puikkopohdinnan jatkoa (sukkapuikot)

 Purkaleesta tuli viimeinkin kaulatin:

Neulottu 4 mm Chiagoo-puikoilla, jotka ostin testaukseenTampereen messuilta. Arvierin Peo30-lankaa kului lopulta 5 kerää. 

Kun viimein kahden purkaleen jälkeen tein päättelyn tuolla palmikkoreunuksella, niin sain sen istumaan kaulalle kauniisti niinkuin oli alunperin ajatus. Lankaa päättelyyn tärvääntyi toki kaksi ylimääräistä kerää eli taas varsinainen "jämälankaprojekti". Yhdestä jämkerästä viisi uutta kerää...

Tykkään langasta ihan kybällä. Ei kutita, ei pistele ja nättiä jälkeä tulee - jopa kahteen kertaan puretusta ja kastellusta langasta! Ongelmana on etten oikeasti tykkää kaulattimesta enää ollenkaan. Onkohan korvienvälissä joku esto päällä? Myydään eniten tarjoavalle...

Helena  edellisen postaukseni kommentissaan pyysi puikkovertailua. Minähän olen ihan jäävi, koska kokemuksia on vaan omassa puodissa olevista ja tietenkin jostain kasaripuikoista ennen välineurheiluajan ja lankakauppaurani alkua. Siispä omat ennakkoluulotkin muistaen ajattelin kirjoitella omia kokemuksiani julki. Kuvia en laita, mutta linkit puikkoihin puodin verkkokauppaan. Ja näähän on aina vaan pelkkiä omia mielipiteitä. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja eri langoille sopii eri puikot.


Tai no - yks kuva sentään:  Kuvassa on mun kässäpussissani asustavat sukkapuikot.

Joskus kasarina ostin ekat bambupuikkoni. Ne oli karheet eikä lanka luistanut. Siispä pitkään vuosituhannen alussa jo lankakauppiaaksi päätyneeneäkin suhtauduin bambuihin skeptisesti. Nykypuikot on sileät ja luistaa sutjakkaasti. Bambu on kuitenkin hygroskooppinen ja jos kädet hikoo tai on kostea ilma, niin ne on vähän vimpulat. Ei toki haittaa neulomista. Ja hauska juttu - kun edesmennyt blogikissa ja puotimme laatupäällikkö Tassu oli pikkukissa, niin se haistoi bambupuikot kässäpussissa ja jopa (vaikkei ollutkaan mikään ruudinkeksijä) osasi avata kässäpussin vetoketjunkin bambut huomatessaan. Siispä en suosittele kissatalouksiin enkä koira-. Joskus tosin ajattelen tyytyväisenä, että koirat on mun parhaita asiakkaita - ilmeisesti bambupuikko tuntuu kivalta hampaissa... 

KnitPron Symfonie Wood on kuten bambutkin - puuta. Vahattua koivumelamiinia. Kovempaa, joten ei oo vimpulaa. Itse olen katkonut näitä varsinkin 2-2,5 mm puikkoja ihan solkenaan, joten pienissä puikoissa olen suosiolla siirtynyt KnitPro Zingeihin. Joskus (harvoin) puunsyyt aiheuttaa ongelmia ja lanka saattaa takertua puunsyihin. Silloin kyseessä on viallinen puikko ja tietenkin se vaihdetaan kelpoon. Näin verkkopuikkokauppiaana kuitenkin välillä hiukan ketuttaa, että meille tulee reklamaatioita niistäkin puikoista, joita ei edes ole ostettu meiltä. Verkkokaupan tilaushistoriasta näkyy kyllä, että onko ko hlö meiltä ostanut ko puikot... Nii et tiedoksi vaan. t. Mielensäpahoittaja. Onneks näitä huijauksia tulee aika harvoin. Usein itse katkon näitä vaan siks, et oon unohtanu kutimuksen soffalle tai lattialle ja istun tai astun päälle (ei nyt enää muistella sitä kertaa kun Karvis ajoi koko kässäpussin yli autolla)... Mutta tiedoksi vaan, että jos puikko heti ensikosketuksella takertuu lankaan niin viallinen on ja takuuvaihturi ilman muuta. Kuittia vastaan. Mut tykkään kovasti. Luistaa sopivasti, kevyet ja kauniit.

KnitPron Cubics -puikkoja sanotaan myös reumapuikoiksi. Cubicsit ovat siis nimensä mukaan neliskanttisia ja niistä kiinni pitäminen on helpompaa varsinkin nivelrikon tai reuman vaivaamille. Cubicseilla neulomisjälki on tiiviimäpää kuin tavallisilla esim. 4 mm puikoilla. Omille käsilleni nää ei passaa (tulee kamalan tiukkaa), mutta näilläkin on omat vannoutuneet faninsa. Cubisien tiheydestä on monenlaista (ristiriitaistakin) selitystä verkossa. Siispä tässä selitys, miksi kuutiolla tulee siistimpää ja tiheämpää kuin pyöreällä puikolla:
Joten jos teet kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kannattaa ottaa molemmat sukkapuikot samaa sorttia. Toinen normipuikolla ja toinen Cubicsilla niin taatusti tulee eri kokoiset. Ittellä kyllä ainakin raitalangalla näkyy myös mieliala - vaikka on samat puikot, niin kiukkuisena neuloessa raidoista tulee jostain syystä paljon tiheämpiä. Ja lauantai-iltaisin parin punkkulasin jälkeen rentona taas paljon väljempiä ;)

KnitPro Karbonzeista itsellä ei ole kovin hyvää sanottavaa. Vaikka hiilikuitu on vahvaa (formula-autoissakin kuulemma käytetään) niin oma eka kokemukseni oli, et lanka tökkasi siihen puikon ja kärjen liitoskohtaan. Ei kiva. Tosin vaan näistä löytyy ne nukkisharrastajien 1 mm puikot (jotka on kokonaan päästä päähän hiilaria). Taas palaan Zingeihin, koska niissä kärki on vaan eri värinen eikä mitään pykälää oo.  

Ja sitten Prym Ergonomicsit: Pallokärki, joka ei halkaise lankaa, vaikka lanka olisi löyhäkierteinen. neulomisosa se, mitä sanotaankin ja keskiosa pienempi ja kolmion mallinen. Hyvä pitää kiinni. Kevyet, joten jos käsiala on löysä, niin puikot ei putoo työstä. Jos tekee tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sujuvasti. Nää puikot jakaa mielipiteitä. Koska materiaali on synteettinen (=jotain muovia) niin varsinkin ohuet puikot on hassun fletkut ja tottumatta tuntuu kummalliselta. Näitä on sekä 15- ja 20-senttisinä. Ittellä on käytössä vaan kakskytsenttiset 2,5 mm ja 3,5 mm puikot ja 15 cm 4 milliset. Ikänäköiselle siitä kivat. et jos on huonot valot, tumma ja kirjava lanka, niin silmukat erottaa silti hyvin. Ja varsinkin isoissa puikoissa (4,5-8 mm) keveys on iso plussa! Näitä on saatavilla myös hiilikuituvahvisteisina. Carbonit on mustia, mutta aika paljon tukevampia kuin valkoiset. En oo kokeillut ja meillä on 2,0-3,5 millisiä.

Taisi olla edellä (ja monessa aikaisemmassa postauksessa) jo maininta KnitPro Zingeistä. Ne on tällä hetkellä omat suosikkini. Niitä on sekä 15- että 20-senttisiä ja myös välikokoja ja koot on värikoodattuja. Hassu juttu tuolla puodissa tulee usein vastaan: Joku ostaa puikot värin perusteella. Kun on niin kivan värinen eikä sellaista ennestään oo. (ookoo - ittekki ostin just 3,75-milliset ku ne on liilat). Puikoissa on laserpainettuna kokomerkintä, joka ei kulu pois. Sekin on plussaa. Mun 15 senttiset kakspuolikkaat olen istunut vimpulaksi, mutta eipähän menny poikki!

Eikä tassä vieläkään kaikki. Addin normipuikot on hyvät ja edulliset. Ja vielä Lykket! Lykke on kuulemma norjaa ja takoittaa onnellista. Puikot on harmaat - ajopuun väriseksi värjättyä koivua. Sukkapuikot on 15-senttisiä. Pienimmät puikot (2,5 mm asti) on kokonaan koivua, mutta siitä ylöspäin keskellä on metalliholkki, jonka kumpaankin päähän on asetettu puupuikko. Pikkuisen skeptisesti suhtaudun näihinkin, sillä ihan ekoista meille tulleista puikko irtosi siitä holkista... Siks näitä ei ole kovin paljon hyllyssä vaikka tuntu onkin ihana!

Ja loppuun vielä Addin CraSy Trio -puikot. Systeemissä on kolme ihan lyhyttä "pyöröpuikkoa". Ideana on, että puolet sukan silmukoista on yhdellä ja puolet toisella puikolla. Saatavana sekä metallipuikkoina että bambuja. Erityisesti silloin, kun meneillään on tosi monimutkainen kirjoneulesukka, niin CraSyillä on helpompi seurata mallineuletta. Moni työmatkoillaan bussissa tai junassa neulova on tykästynyt CraSyihin. Jos puikko putoo kesken kaiken, niin kuraisella lattialla ei tarvii konttaailla pitkään löytääkseen karkulaisen. Kalliithan nää on - kun pyöröpuikoissa se keskellä oleva piuha ei maksa mitään oli sitten mittaa 1,5 cm tai 130 cm. Pyöröpuikko on pyöröpuikko ja paketissa näitä on siis kolme. Kun ekoja kokeiltiin, niin ajateltiin, et näistä ei oo mihinkään! Kunnes todettiin, että kun alkaa neulomaan, niin kaikki puikolla olevat silmukat pitää tuupata valmiiksi sinne vasemman puikon kaapelille. Muuten jumittaa. 

Ja vielä yhdet: Addin Sockenwunderit. 25 cm pikkuiset pyöröpuikot sukkien ja säärystimien neulomiseen. Toinen puikko on vähän pidempi kuin toinen. Muutenhan niillä ei pystyisi neulomaan ollenkaan. Kokeilin kerran. Ei mun juttu, mutta joskus näitäkin kysytään. Olen perinteisten tavissukkapuikkojen vankka kannattaja. Oli materiaali sit mitä vaan niin viidellä puikolla mennään!

P.S. Tein alkuviikolla etäpäivänä viimeinkin pitkään suunnittelemani tutkimusretken muutamaan kotikaupunkini somekuuluisaan lankakauppaan. Fölilipulla kun voi matkustaa kaksi tuntia, joten pääsin samalla lipulla takaisin kotiin. Jos ei muuta jäänyt reppuun niin ainakin totesin, ettei meillä ole hävettävää puikkovalikoiman suhteen vaikka ollaankin pikkuruisen tuppukylän pikkuruinen lankapuoti.

P.S. 2. Peppu puutuu ja tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Otetaan paussi ja palataan pyöröpuikkoihin myöhemmin. Nyt kutsuu Zingit, Steppi, Soffa ja iltauutiset!

t. Susu






torstai 19. tammikuuta 2023

Uusi pallas ja purkale

Uuden vuoden ryhtiliike ei oikein ota alkaakseen. Oli tarkoitus kirjoitella jotain blogiin vähän useammin ja tässä sitä nyt ollaan. Vuosi on jo pitkällä ja jopa 86-vuotias isäni huomauttelee, kun mitään uutta ei ole tullut koko vuonna!

Käsitöitä olen tehnyt, mutta kaikessa on jotain hämminkiä. Onkohan tämä vuosi 2023 jotenkin epäonnen kässyvuosi mulle?

Pallaksen uudet värit piti heti saada puikoille. Ennen joulua asiakas teki tosi kivoja rannekkeita ja säärystimiä, joissa oli yhdistetty isoäidinneliötä ja neuletta. Minähän heti "keksin" että sukat tolla systeemillä olis kivat!

Ja tulihan sukat, mutta taas totesin ettei se mikään oma keksintö ole... Kukaan ei viissiin ole patentoinut isoäidinneliötä, mutta aika lailla samaa sorttisia juttuja löytyy Jonnan koukuista...

Joka tapauksessa sukat tuli ja uudet värit kivasti sopii yhteen.

Innoissani virkkailin noi mummoruudut. Kaksi ruutua virkattuani huomasin et erilaiset tuli. Virkkasin sit molemmille kaverin. Oli tarkoitus et etupuolelle yhdenlaiset ja taakse toisenlaiset... Ni miltäs näyttää?

Kaikesta huolimatta ihan kivat! Tosin mummoruudun kohta on pukiessa vähän pinkeä kantapään kohdalla. Puikot 3 mm Zingit ja koukku DMC 2,5 mm. Ajattelin tehdä vielä toiset. Silmukkaluku on ihan ookoo, mutta jos virkkaan kolmosen koukulla, niin ruutukohta menee jalkaan varmaan sujuvammin.

Seuraavaks edellisen postauksen punaista Peoa jäi melkein kokonainen kerä. Pitkän aikaa olen suunnitellut neulovani "korvikkeen" tälle huiville, joka on paljon (=koko ajan) käytössä ja aika lailla nuhjaantunut. Värikin sopii just tähän pipoon. Siispä jämälanka puikoille!

Loin silmukat ja aloin pistelemään jotain. Oli visio... Ja ihan nätti siitä tulikin:

Siis tuollee levällään pöydällä oli ihan nätti, mutta kaulassa ihan tyhmä. Reuna rullas ihan pöljästi eikä ollenkaan niin kuin visiossa. Siispä siitä tuli vuoden eka PURKALE:

Purkale on asiakkaalta rötsitty sana ja minusta ihan mainio ja kuvaava! Toinen ihan käyttökelpoinen neulesana (toiselta asiakkaalta) on takaperin neulominen. Takaperin neulotaan jos puretaan vaan kerros tai kaks mut jos kiskotaan koko tekele alkutekijöihin, niin kyseessä on purkale. Olisikohan syytä alkaa keräämään uutta neulesanakirjaa?

Purkaleen olen tehnyt jo toisenkin kerran ja kolmaskin kerta on jo meneillään. Lankana Peo ja testissä Tampesterin messuilta ostamani  Chiagoo-puikot. Kaikki niitä hehkuttelee, mutta en nyt osaa niitä mitenkään ihmeellisenä pitää... (Nyt alkaa varmaan huutomyrsky).

Usein puodissa kysytään et mitkä puikot on parhaat. Jos sille päälle satun niin vastaan et "Ei me huonoja myydä ollenkaan!" Mutta onhan niissä eroja ja puikot on tosi paljon makuasia. Ja lankavalinta vaikuttaa myös puikkovalintaan. Ohuissa sukkapuikoissa olen siirtynyt Zingeihin yksinkertaisesti siitä syystä, että katkon puisia ihan solkenaan. Tosin just eilen Steppiä neuloessani vaihdoinkin Zingit KnitProihin, koska Zingit oli siihen lankaan liian liukkaat! 

Joka tapauksessa purkale vol3 on jo tekeentymässä kylvyn jälkeen pyyhkeen päällä tuossa eteisen matolla. Aika näyttää miten se "istuu" kaulalla... Kolmatta kertaa en pura! Enkä värvää ketään muutakaan purkamaan. Jotenkin masentavaa, että vapaaehtoisia on tarjolla ruuhkaksi asti :(

Karvis valitteli ettei sillä ole sukkia. Ai ei vai? Ei kuulemma ehjiä sukkia ku yhdet ohuet ja yhdet paksut. Välipäivinä keräsin sen kaikki sukat (sängyn alta, makkarin lattialta ja kaapista) ja löysin useammat ihan kelvot. Loput (=yli 10 paria) toin kotiin, pesin ja tutkin. Hrahlö kuluttaa sukkia jotenkin omituisesti. Lähes jokaisen parin toinen sukka oli suht kelpo ja toisessa oli kunnon reikä! Miks ihmeessä ei voi käyttää sukkia niin, et vaihtais tassua joka toinen päivä, niin kuluisivat tasaisesti?

Joka tapauksessa ensiapuna parsin (minä vai?) yhdet Rubinit (=ohuet) ja teritin Pallakset (keskipaksut). Toivottavasti näillä pärjää jonkin aikaa... 

Teriin 74 g teetee Pallas (olihan sitä samaa varsikin). Puikot 2,75 mm KnitPro Symphonie wood 15 senttiset. Ai juu - toi 15 tai 20 senttinen puikkokin jakaa mielipiteitä. Mun mielestä 15 senttisillä kutoo nopeammin. Tai sit mä vaan luulen niin...

Ja taas yksi arvaus tai pohdinta tässä sukankesto-ominaisuuksia pohdiskellessa: Jos rakenne on tiukka niin kestääkö se paremmin? Yleensä teen Pallaksesta kolmosen puikoilla. 

Yks lankakokeilukin piti tehdä. Väitetään, että Filzi-lanka kävisi Alafosslopin ohjeisiin. Jääkukkaneuleen ja muutamien huopatossujen jämistä kokeilin Alasuq-pipoa. Ainakin tiheys täsmäsi ja lanka tuntuu ihan mukavalta ihollakin. En sitä ohjetta sen kummemmin lukenut vaan tein pääntien kavennukset omasta päästäni.

Paksulangat ei ole ihan mun juttu, mutta neulekärsimys oli pikainen - tuollaisen tikuttelee tunnissa tai ainkin parissa.

Vuodenvaihteen ihanat lumimaisemat on vaihtuneet mustaan ja märkään monta kuukautta kestävään marraskuuhun ainakin täällä varsinaisessa Suomessa. Vaikka päivä pitenee, niin kahden pimeän välissä on vain pieni lonkeronharmaa hetki. Siispä viime lauantaina tuunasin tampereen messuilta ostamani "mummoankkakäsveskan" heijastavilla helmillä. Jos heijastin unohtuu niin veska on mukana! Ja mummoankkaveskaan mahtuu yllättävän paljon tavaraa - kaiken muun tarpeellisen lisäksi ainakin sukankudin...

Puodissa on taas ihmeiden aika. Huonosta hoidosta huolimatta vai sen seurauksena?

Orkku kukkii taas!







sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Vuoden 2022 viimeinen - puolimaraton tuli täyteen!

 Taas on uusi vuosi alkanut ja aika tehdä tilinpäätös ja julkaista vuoden viimeinen tikutus.

Perinteisesti olen laskenut kulutettuja lankametrejä ja perinteisesti tavoitteena on ollut saavuttaa ainakin se puolimaratonin verran. Pikkuisen ennen joulua huomasin, että tavoitteesta puuttui iso määrä. Koska luovat ratkaisut ovat luvallisia, niin päätin olla ottamatta asiasta paineita. Voisinhan tarvittaessa punnita kaikki keskeneräiset!

No ei sit kuitenkaan tarvinnut...

Virkattuja onnettomat 611 metriä ja neulottuja 21057 eli yhteensä lankaa kului 21277 metriä! (Puolimaratoni on 21097,5). Purettuja toiseen kertaan neulottuja metrejä en laske mukaan. Vaan voinhan ens vuonna muuttaa itse tekemiäni sääntöjä jos tiukille menee!

Uusista pallasväreistä virkatut isoäidinneliöt on mukana, vaikka tiedossa ei ole mitä niistä loppujen lopuksi syntyy...

Peo 30 -merinovillalanka on osoittautunut tosi tykätyksi langaksi moneen menoon. Teeteen Niina suunnitteli siitä ennen Tampereen messuja lasten kaarrokeneuleen, jossa on monta kokoa. Vasta uudenvuodenaattona sain oman mallikappaleeni valmiiksi:

Lankana siis Arvier Silke Peo 30, menekki yhteensä 381 grammaa, puikot resoreissa 3½ ja muuten 4,0 mm. Kuviovärejä meni kerät/väri ja pohjavariä 8 kerää. Koko 8-9 v. Viimeisestä pohjavärikerästä meni vaan muutama metri, joten siitä jämälankaprojekti tulossa.

Villaohjelmassa pyykkikoneen jälkeen viimeisteltynä.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa Tottijärvellä. Yksi nelijalkainen oli joukosta poissa, mutta Patekissa muisti meidät kesältä ja antoi rapsuttaa kuten vanhan ystävän:

Me muut saunottiin, ulkoiltiin, pelattiin ja herkutetltiin... Ja mentiin nukkumaan ennen puoltäyötä...

Nyt on vuosi 2023 alkanut. Vuoden ensimmäinen auringonlasku kotikotona:

Suloisia silmukoita alkaneelle käsityövuodelle!

maanantai 26. joulukuuta 2022

Joulusukat ja kohti valoa

 Tänä vuonna olikin aika lahjaton joulu. Eli 1,5 paria sukkia ehti aatoksi.

Kummitytölle tein muutama vuosi sitten polvarit, jotka kuulemma valuu. Toivon tänä vuonna onnistuneeni paremmin. En yleensä oo kauheen innoissani kaikista "muotijutuista" mut ajattelin kokeilla Jonsukkia. Näytti siltä, että niissä ei oo liian pitkiä lankajuoksuja ja tosiaan näin oli:

Tytön lempiväri on pennusta asti ollut keltainen, joten se oli ehdoton valinta tehosteväriksi. Oikeasti näitä oli tosi hauskaa neuloa, enkä enää yhtään ihmettele niiden suosiota! 

Lankana teetee Salla, Puikot 3½ Prym Ergonomicsit ja menekki 168 g yhteensä. 

Lankadominanssi on aina ollut mulle jotenkin outo juttu. Näitä tehdessäni opin siitä jotain. Tosin enää en muista miten päin niiden lankojen piti olla...

Joulua vietettiin tänä vuonna pitkästä aikaa kaupungissa. Äidin kanssa oltiin kuuntelemassa Joulurauhan julistus ihan paikan päällä. Myöhemmin suku kokoontui aterialle Förinrantaan äidin ja isän luo. Kivaa kun jokainen toi jotain eli tavallaan vietettiin joulua nyyttärimeinigillä.

Veljen poikakin sai... YHDEN sukan!

Mulla on tapana ohjeistaa asiakkaita laittamaan pakettiin sukkalankakortti ja lupaus sukista ens vuonna... Tai sitten kerä lankaa ja lupaus et tästä saa sukat ens vuonna... Nyt tein ihan oikeasti oman ohjeeni mukaisesti: Paketissa oli yks sukka ja lahjakortti lupasi toisen!

Lanka Austermann Step, menekki 70 g, puikot 2½ mm Zing 15 cm. Tänään vein pojalle molemmat sukat :) Jouluaaton illan raskasta joulua konsertin aikana sukkakakkonen valmistui pikavauhtia. Kunnon hevijoulumusa pisti puikot liikkeelle ja silmukoita syntyi pikavauhtia!

Hirmu hauskoja kuvia läheteltiin kummitytön kanssa toisillemme aattoiltana. Molemmilla telkuissa sama ohjelma ja tassut pystyssä lahjasukissa (mulla mopsineulojalta viime jouluna saadut) .Ollaanko vähän samiksia?



Joulupäivänä haettin äiti ja isä meille Majakkarantaan. Juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Ihan selvästi huomaa jo et päivä on ainakin yhden minuutin pidempi!

Kohti valoa mennään!

tiistai 20. joulukuuta 2022

Synttärit vuoden pimeimpänä päivänä

 Viikonloppuna havahduin siihen, että muistin ihan ekan blogipostaukseni olleen näihin aikoihin vuodesta. Tänään on siis synttärit! Susun Silmukat täyttää tänään 15! Juhlan kunniaksi alpakkaa ja glitteriä!

Alkuaikojen innostus ja jännitys on ohi, mutta kässäpäiväkirjana tämä edelleen päivittyy vaikkakin harvakseltaan. Ja ihanaa huomata, että lukijoitakin on edelleen. Moni bloggaaja on siirtynyt faceen tai instaan tai ties mihin tai lopettanut kokonaan. Mä tässä vaan olen vanha jäärä ja pysyn täällä. Kiitos kaikille seuraajilleni! 

Sunnunaina selasin vanhoja Vuodatuksen kirjoituksia. Voi miten hauskaa olikaan! Ja voi miten komea oli blogin päätähti ja laatupäällikkö Tassu! Miten persoonallinen ja miten hieno häntä! Ja miten kivoja olikaan sen tuumailut. Vaikkapa palkkaneuvotteluista. Harmi vaan, että kuvat on hävinneet. Nykyään vain muistot ja ikävä... 

Kaikkea hassua on myös kässyrintamalla vuosien varrella tapahtunut. On ollut röyhelöä, viime aikojen islantilaista, iänikuisia sukkia ja kuka vielä muistaa pompulalankabuumin?

Katialta tuli hassu pompulalanka noin kymmenen vuotta sitten. Siitä tehtiin huiveja ja tosi suosittu oli Susun pompulakeeppikin. Loppulangoista tehtiin "kluutuja". Edelleen on käytössä tietsikan ja telkkarin ruutujen pyyhkäelemiseen passelit pompulakluutut. Materiaalihan oli mikrokuitua.

POMPULA IS BACK!

Tosin materiaali tällä kertaa alpakkaa... Ja tuloksena ihanat ja pehmoiset tuubit. Pikku hetki meni ennekuin muistin miten tällaista lankaa pitikään puikotella:

Silmukat luodaan ja neulotaan langan ohuista kohdista. Paksummat ja pehmeät kohdat langasta jätetään väliin. Tuubi ykkönen on yläkuvassa. Tuubi kakkosen neuloin sunnuntaina.

Erona näissä kahdessa on et ekassa loin 24 silmukkaa ja kaikki punaiset ja mustat paksut kohdat langassa oli päällekkäin. Lilassa oli 26 silmukkaa, joten mustat ja lilat kohdat langassa meni vuorotellen. Ihanan lämmin tuubi eikä kutittele ollenkaan. Lanka Katia Sparkling Alpaca.

Valmistajan ohjeissa puikkosuositus oli 4½-5, mutta itse tikuttelin 3 mm puikoilla. Menekki molempiin yksi kerä eli 110m.

Suunnilleen vuorokauden kuluttua on vuoden pimein hetki. Sitä kohti ja sen jälkeen kohti valoa, joulua ja uusia lankatarinoita! 

t. Susu

tiistai 13. joulukuuta 2022

Vauvan neulehaalari, nuttu ja myssy jouluvalmistelujen lomassa

 Meinasin laittaa otsikkoon et "Kun ei osaa sanoa ei" Mut en sit kuitenkaan. Onhan se aina ilo, jos oma työ kelpaa, tuntuu tärkeältä ja miellyttää asiakasta. 

Kesällä tehtiin yhteistyössä Idan kanssa vauvansetti asiakkaalle. Vauvathan kasvaa, joten tarve oli vähän isommalle haalarille tulevaan talveen. Samanlaista en (sattuneista syistä) suostunut tikuttelemaan, mutta yhteinen malli löytyi vanhasta teeteelehdestä.

Lanka teetee helmi, menekki vihreää ja peessiä 2 kerää ja kanervaa 1. Ohjeessa lankaa oli aika ronskisti. Koko oli jotain 68. resorit puikoilla 2½ ja muuten 3,0. 

Tän jälkeen oli aikomus sanoa kaikille asiakkaille et ennen joulua ei... Mutta kun iäkäs asiakas osti langat tulevan viidennen polven vauvanuttua varten, odotteli lankoineen puodissa taksia melkein tunnin ja pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi et jos mä sittenkin neuloisin nutun jos hän tekee myssyn itse... Niin:

Jännä juttu oli, et ikivanhassa ohjeessa lankasuositus oli Lanett ja puikkosuositus 3 ja 3½! Tiheys 24 s. Valitsin kuitenkin yhtä kokoa suuremman ja tein Helmestä 2½ ja 3 mm puikoilla. Lankaa kului huimat 66 grammaa!

Jotenkin mua miellyttää näissä vanhoissa ohjeissa se, et ne on viimeisen päälle mietittyjä ja virheettömiä! Pakko silti oli tehdä muutama oma säätö nappilistaan ja raglaneihin ;)

Päätyi sit loppujen lopuksi se myssynkin neulominen mulle. Hauska vanhanaikainen malli. Tulee mieleen Pieni talo Preerialla ja Ingalssin Laura. Tosin röyhelöitä olis varmaan pitänyt olla. (ja nyt mulle tuli korvamato. Se on ihan mahtava biisi huomista siivouspäivää vauhdittamaan. Naapuriparat)

Sukkalanka Sallan värit sen kun hupenee. Puotiin tyrkytetään tilalle Menitan Lassea. Joitain värejä tilasin puotiin kokeeksi. Piti sit testata, vaikka kerä ei nyt suoranaisesti kiljunut puikoille pääsyä. Tein isot sukat ja raitoihin laitoin Sallaa vaan kokeillakseni, että voiko näitä yhdistää. Voi.

Tikutteleehan näitä nopeesti paksusta langasta, mutta ei oo ihan mun juttu. 100 gramman kerä riittää varmaan naisten sukkiin, mutta nää 45-46 tarvii toisenkin kerän vaikka raitalankaakin oli. Puikoilla 3½ Ergo.

Jouluihminen en oo, mutta muutamia kivoja juttuja tähän aikaan liittyy. Valon Polkua käveltiin kotirannasta jokisuistoon katsomaan pari viikkoa sitten:

Tapahtuman piti tänä vuonna olla vain itsenäisyyspäivään asti, mutta ainakin eilen äidin ja isän luona poiketessani näytti siltä, että Föri on edelleen Love Boat punaisine sydämineen ja tuo punainen nosturi oli edelleen valaistu.

Itsenäisyyspäivänä varmaan lähes kolmenkymmen vuoden perinne jatkui. 
Kummitytön kanssa leivottiin piparit koko suvulle!

Perinteisesti meillä on tapana polttaa se viimeinen pellillinen. Tällä kerralla ei poltettu yhtään pellillistä, mutta jokaisessa pellissä oli ainakin yks tai kaks "kekälettä". Onkohan mun uuni vetelemässä viimeisiään?

Illalla oli sytyttämäisilläni itsenäisyyspäiväkynttilät. Kerrankin ihan sisätiloihin, koska ei talossa ole kissaa... Ja voi kauhistus! Olin unohtanut ostaa kynttilöitä! Ou nou... 


Näillä sit ratkaisin asian.

Joulutorttuja en sentään polttanut! Jos kerran leipoo niin oikea rahkavoitaikina pitää olla...

Toinen ihana joulunalusperinne on Kauneimmat Joululaulut Kakskerran kirkossa. Äidin ja isän kanssa laulettiin sunnuntaina. Pikkasen jäin kaipailemaan Kakskertaseuran glöitarjoilua... Onneksi paluumatkalla sain sekä glögiä, että herkullista ruokaa Förinrannassa äidin ja isän luona.

Kaunista. Muisteltiin myös talvea kaksi vuotta sitten. Silloin ei ollut lunta koko talvena ollenkaan!

Ihanaa joulunalusaikaa!


maanantai 28. marraskuuta 2022

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.


Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan


Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.
Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!
Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?