tiistai 9. lokakuuta 2018

Lämmintä jalkaan ja tassuihin

Voi sinua mun blogiparkani. Olet ollu ihan heitteillä viime ajat. Uus luuri ja koulu ja kaikki muu... Hirmuisen kivaa huomata, että täällä sentään joku vielä käy. Kiitos siitä - yritän tästä itsekin ryhdistäytyä.

Puikot sentäs suihkii aika ajoin. On tosi kivaa tikutella sellaisia juttuja, joita pyydetään. Karvis ilmoitti tarvitsevansa ohuet sukat TYÖkenkiin. Pitästä aikaa oli tarvetta, joten kerrankin hän sai nimpparilahjansa ajoissa. Peräti päivää ennen nimpparia.
Ja kukas halusikaan kuvaan mukaan? No ihmekös se, kun yhdessä "iskälle" näitä sukkia salaa tikuteltiin...
Mut joo - jämislagoistahan osittain nämäkin. Varressa 4 krs bambusukkalanka Hot Socks Rubinia ja 2 krs Austermannin Steppiä. Resorissa kun tuo kuvio ei juurikaan erotu, ja noita jämälankoja ohuista on kassillinen. Terän tein kokonaan Rubininsta. Alkaa jo pikkasen kyllästyttää tuo väri - kolmannet tästä väristä. Sukkakakkosen kärjessä meinas loppua jämiksent kesken! OMG - onko pakko alkaa taas uus kerä ja tehdä aina vaan tästä samasta väristä? No ei sentäs - muutama nöttönen löytyi jämälankapussista ja sain vielä melkeen samanlaiset kärkikvennukset aikaseks. Puikot 2,5 mm Zing 15 cm, menekki 70 g.

Lapsuudenystäväni täytti vuosia kuukausi sitten. Vaikka nykyään ei usein nähdä eikä soitellakkaan niin merkkipäivänä pitää ainakin onnittelulaulu laulaa. Siinä puhelussa selvisi, että himokuntosalinainen oli muuttanut suuntaa ja joogasukille olisi tarvetta. Viikonloppna valmistuivat:
Lanka teetee Pallas, puikot 3 mm (toisessa bambu ja toisessa koivu). Malli N-alkuisesta sukkalehdestä. Menekki 114g. Toivottavasti on mieleen - tänään laitoin postilaatikkoon. Toivotaan et menee perille ja on passelit.

Joka vuos aina päätän etten ikinä enää huovuta. Olen vuosikausia ihaillut Villannen huovutuksia. Miten ne voikin olla niin kauniita? Siispä viimein rohkenin kysymään neuvojakin... Tossuissa Annen ohje - tosin hahtuvan kaverina ne jämälankapussin loputtomat Stepinjämät (kun sitä Annen käyttämää ei meillä enää ole jäljellä ja testihän tää oli). Lapasissa pelkkää hahtuvaa kuutosen Ergo-sukkapuikoilla. Ennen pyykkikonetta:
Jännitystä ilmassa... 40 astetta pesukoneeseen, pikkasen pesuainetta, vanha kylpypyyhe ja täysi ohjelma läpi.
Ihan kivaa. Varsinkin lapaset. Tossuja on varmaan pakko hiukan tehdä lisää. Ja vaikka kuva näyttää toista, niin ne on ihan saman kokoiset. 155g:n hahtuvakiekko riitti juuri ja juuri sekä lapasiin että tossuihin!

Aikas harmaalta näyttää tähän mennessä tää postaus. Uudesta luurista oon saanu harmaita hiuksia ihan riittämiin, mut on siinä ainakin yks hyvä puoli - ihan kelvollinen kamera! Alla olevat kuvat on puhelimella otettuja.

Sunnuntaiaamu syksyllä. Yhtään ei voi ajatella viime päivien myrskyjä!
Mauri yritti tehdä selvää mun pikkuveneestäni. Kuten myös Hannu ja Tapani aikoinaan ja muutama muu ennen sitä. Mä en luovuta. Ilmastointiteipin avulla tyttöporukalla käytiin ongella monta monituista iloista sinkkuvuotta! Miksei sama paikkaussysteemi toimisi nykyäänkin?
Jeesusteippi joustaa, mutta ei murru! Kevättä odotellen...

Tassun kanssa ollaan tehty useampikin sieniretki. Välillä saalista sopivasti ja välillä vähemmän. Mut on meillä ollut mettäreissuilla jännä ja kivaa!
Syksy lähestyy. Aurinko on jo matalalla. Mut kun se näyttäytyy, niin syksyn värit loistaa ja varjot on pitkiä.
Varjot pitenee, päivät lyhenee. Neulomisaikaa enempi ku kesällä. Kivaa oikeestaan eiks nii?

lauantai 29. syyskuuta 2018

Helppo tuubi. kiva pipo, onneton värjäys ja uus luuri

Sain keväällä Marja-Leenalta vinkkiä ja kuvan tuubista, joka oli hänen kursseillaan ollut hittijuttu. No hommahan unohtui. Kesällä ei kauheesti kaulureita tarvittu... Kuukausi sitten tuli tarve helpolle seurusteluneuleelle ja soitin muistinvirkistys/kuulumistenvaihtopuhelun Euran suuntaan.
Kylläpä tulikin kiva! Lanka on superpehmeää merinoa, ja tuubi asettuu tosi nätisti kaulalle.
Pelkästään oikeita silmukoita, muttei ihan perinteiseen tapaan.
Sain luvan riipustaa tähän ohjeenkin ja se on nyt valmiina. Jos kaipaat tosi helppoa telkkarinkattomisneuleohjetta niin sellainen julkaistaan lokakuun ekassa Anjalinin verkkopuodin uutiskirjeessä. Kirjeen voi tilata klikkaamalla tätä linkkiä (ja sen voi perua heti ku tuntuu siltä). Malli on siksikin kiva, et se sopii sekä miehille että naisille, isoille ja pienille. Näitä varmaan tikuttelen lisää - aina kun en viitsi kiusata itseään hirveän monimutkaisilla aivojumppaneuleilla... Jos koskaan.

Toinenkin ohje on kirjotteilla. Tämäkin viime syksyllä johonkin uhnolaan jäänyt malli. Tänä aamuna oli jo sen verran vilakkaa, että pipokin alkaa olla ajankohtainen:
Viime syksyn prototyyppi pikkasen kiristi, mutta ohje oli tarkoitus kirjoittaa ja tehdä uus. No vuosihan ei ole toimitusaika eikä mikään! Onneksi on tää blogi muistilistana, sillä proto löysi kesällä sopivan pään ja lähti maailmalle ennenkuin ohje oli otettu talteen. Nyt vaan mietin, miten kirjoittaa tuon silmukkarivin tekeminen selkokielellä. Kyllä annan arvoa niille, jotka ohjeita osaa kirjoitella! Me tehtiin vaiheesta video. Se julkaistaan joskus jossain. Ehkä.
Reunuksen ekan silmukan nostin aina nurin neulomatta. Reunasta tulee nätti ja toisesta reunasta oli helppo poimia silmukat pipon lakiosaa varten. Lankana kutittamaton Katian Peru (40% villa, 20% akryyli, 20% alpakka, 100 g = 106m), puikot 6 mm pyöröt. Kerä riitti mainiosti!
Niin kiva tuli, et taidan pitää tämän ihan itse! Punaisia talvitakkejakin on ainakin kaks. Tekisinkö tähän sopivan tuubin vielä kaveriks?

Tänä kesänä mun värjäyskeittolevyni on jäänyt kokonaan ilman noitaliemiä. Ei sitä sentään ole kokonaan hylätty - on sen avulla muutamat pyttipannut valmistettu ja lettujakin paistettu. Ihan pieni värjäyskoe piti kuitenkin tehdä ihan kotihellalla, kun Regialta löytyi viimeinkin monta vuotta metsästetty vyyhdillä oleva, järkevän hintainen 4-säikeinen sukkalanka for Hand-Dye! Ja äiti oli kerännyt mulle avocadonsiemeniä... Leena oli värjännyt avocadonsiemenillä ja väitti sen olevan helppoa ja värin kaunista... Jokin mulla tais mennä pieleen:
Onko tämän värin nimi "hento persikka" vai "vanhan mamman punttikalsari"? Teen vielä joskus toisen kokeen - siemenet on ollu likoomassa kuukauden ajan lasipurkissa, jossa vettä ja kodin putkimiestä. Jostain värjäysryhmästä lueskelin putkimiehen vaikutuksesta peehooarvoon. Kun seuraava noitaliemipata on porisemassa, niin varmasti lauleskelen Suloista myrkynkeittäjää. (Kiukuspäissäni hyräilen sitä joskus muutenkin).

Viime päivinä on tosiaan ollut tarvetta helpoille ja aivottomille rentoutumisneuleille! Vanha nokialaiseni alkoi pyörtyillä ja piti hankkia uusi luuri ennenkuin vanha heittää veivinsä kokonaan. Karvinen neuvoi hankkimaan Samsungin, joten ostin Huawein. Osamaksulla. Nyt ollaan toista viikkoa opeteltu sietämään toisiamme. Tarvitsin luurin, jolla voi soittaa ja  tekstata... Ensimmäinen ongelma oli puheluun vastaaminen! Vaikka miten hakkasin sitä luurin kuvaa ruudulla niin puhelin vaan soi ja soi. Viimen hiffasin,et luuria pitää lääppästä! Luurilla on ihan oma elämä, johon mulla ei tunnu olevan mitään sanomista. Yhtenä iltana se lähetteli varmaan sadalle tutulle ja tuntemattomalle viestejä, joissa se pyyteli ihmisiä vilkuttelemaan mulle! Olin ihan kauhuissani, kun yhtäkkiä luuri vislaili solkenaan ja sain vilkutuksia sieltä sun täältä! Itse en ollut tehnyt mitään (tietääkseni). Laite viheltelee myös öisin. Nousen ylös ihmettelemään, et mitä asiaa sillä tällä kertaa on. Ei mitään. Hermot menee. Nyt laitan aparaatin yöksi äänettömälle... Ehkäpä tämä tästä. Toivotaan kuitenkin, ettei musta tule sitä tyhmää, joka lääppii laitetta silloinkin, kun olis mahdollisuus tarinoida ihan oikean ihmisen kanssa nokitusten!

Ja toivotaan sitäkin, että panssarilasi ja suojakuori tekee laitteesta "susunkestävän" 😁

tiistai 25. syyskuuta 2018

Huivissa syksyn värejä - Seta Tweed

Katian silkkisukkalanka tuntuu ihanalta. Jostain syystä se lanka ei mitenkään suostunut sukkapuikoille. Huiviksi halusi hän:
Malli oli Suuri Kässäri 2018/3 -lehdessä. Olin ohjetta katsellut "sillä silmällä" jo keväästä alkaen... Muoto näytii kivalta ja ainaoikein on viime aikoina puhutellut entistä enemmän. Silti siinä oli jotain muutakin ettei aika käynyt pitkäksi neuloessa.
Huivi aloitettiin alareunasta. Ekan kerroksen nypyt oli varsinainen uroteko, mutta sen jälkeen neulonta sujuikin mukavasti. Varsinkin, kun jokaisella kerroksella silmukkaluku väheni neljällä.
Lankana Katia Seta Tweed Socks II (55% villaa, 23% polyamidia, 20% silkkiä ja 2% elastaania, 100g=400m). Tiilenpunaisen langan käytin kokonaan ja ruskean melkein. Huvittelin vaihtamalla väriä aina kahden tai neljän kerroksen välein ihan randomina.
Puikot oli jostain kokeeksi hankkimani 150 cm 4 mm Chiagoot. Niitä puikkoja on viime aikoina kehuttu siellä sun täällä. En tiedä johtuiko puikoista vai kolmeoikeinyhteen neulomisesta vai mistä, mut nyt on käsivarsi ihan paksu ja kipiä ku mikä. Maitopurkkikin melkein putosi kädestä lauantaina. Tai sitten syynä oli riehunta ruohotrimmerin kanssa mökillä kolme viikkoa sitten... No ihan ookoo puikot, mutta ei mitenkään erikoiset mun mielestäni.
Hyvin pysyy harteilla ja toi uus huivineulakin on aika kiva.
Ja vielä kaulaliinanakin toimii.
Värit ei oo ihan mun tavanomaisimpia, mutta moni muu on tykänny näistä syksyisistä sävyistä.

Nyt odotellaan syyskuun loppua ja perinteisiä Salon syysmarkkinoita (27.-29.9.). Syysmarkkinat on kaupungissa tapahtuma, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Toivotaan mukavia ilmoja markkinahumuun!

torstai 13. syyskuuta 2018

Puikot suihkii sukkaa

Ihana syksy! Kaikkea kivaa alkanut ja alkamassa. Tällä viikolla olen saanut istua kolmessa niin innostavassa tilaisuudessa, että sukkapuikot on suihkineet pikavauhtia. Pakko on ollut purkaa sitä positiivista energiaa johonkin, kun ei oikein kehtaa hyppiä ja pomppia ja hihkua. Ja minähän en someta kesken mitään tilaisuuksia. Ainakaan jos puhelin kuolee kesken kaiken - niinkuin tässä yhtenä päivänä kävi. Onneks se sentään heräs henkiin vielä. Aika outo tunne, vaikka koko ajan kritison sitä, et kaikki lääppii laitteitaan koko ajan...

No joka tapauksessa - Tutti Fruttia jäi näistä sukista melkein puoli kerää, joten loin samantien uudet silmukat. Ja siihen se sitten jäikin. Kunnes tiistaiaamuna isi vei lapsen ekana koulupäivänä aamuruuhkassa ja ukkosmyrskyssä Old Milliin:
Lankana kesäinen puuvillasukkalanka Regian Tuttu Frutti, puikkoina 2,5 mm Prymin ergonomiset, menekki näihin 43 g. En kyllä yhtään ymmärrä, miks tämäkin sukanalku on lojunut kässäpussin pohjalla koko kesän, sillä lanka on ihanan pehmeää - vois vaikka vauvaneuleeseenkin sopia. Ja villattomana kelpaa vegaaneillekin (mitä mä en oo). "Koulupäivä" loppui melkein liian aikaisin ku niin hyvä vauhti oli päällä!

Austermanin Steppi tuo aina muutaman kerran vuodessa uuden värilajitelman. Steppihän on meilläkin yksi suosituimmista sukkalangoista vaikka hinta ei oo ihan siitä halvimmasta päästä. Mut ku sen neulominen on niin kivaa! Jännää aina neuloa vielä seuraava kerros ja seuraava kerros ja seuraava... Uusi California-lajitelma tuli muutama viikko sitten. Pakkohan siitäkin oli mallisukat neuloa. Varsinkin (kuten kuvasta näkyy) kerästä on tosi vaikeaa nähdä miltä siitä neulottu sukka näyttää. Lanka ei kerällä kauheasti houkuttele jos totta puhutaan. Vaan aikas  hauskan näköistä taas tuli. Raitaa ja "kirjoneuletta".
Reissuneuleeksi ajattelin, joten puikkoina 2½ mm Zingit (ei mee poikki, vaikka auto ajais yli), menekki 70 g. Tein varteen ensin 20 krs resoria, sitten sileää ja ennen kantapäätä toiset 20 krs resoria. Kun tuntuu siltä, ettei langan kuosi oikein pääse esille resorissa.  koko jotain 38-39 ja varren pituus 20 cm.

Sukkaa pukkasi myös tiistai-iltana Kakskerran kirkossa:
Kesän laiturineulonnat ovat ohi ja Neulomakerhon syyskauden avaus oli Kakskerran kirkossa. Saimme istua kirkonpenkissä ja kuulla historiaa ja tarinoita kirkon vaiheista 1650 -luvun puolivälistä näihin päiviin. Tässä kirkossa minäkin joka joulun alla käyn laulamassa kauneimmat joululaulut. Vaikka en ole yhtään tipantipantippaa jouluihminen, niin siitä tilaisuudesta saan hiukan joulumieltä minäkin. Hauskin oma muistoni Kakskerran kirkosta on veljeni häät äkskymmentä vuotta sitten. Äiti vetisteli vieressäni ku niagara ja minä kauhistelin polvistuneen sulhasen kengänpohjissa kirkuvaa keltaista Anttilan hintalappua :)
Pääsimme myös välillä jalottelemaan kirkkosuunnistuksen merkeissä ja loppuillasta kuultiin kummitusjuttuja. Kirkossa ei kummittele, mutta Brinkhallin Kartanossa ja Kakskerranjärvessä kyllä. Onneksi meidän mökki on venematkan päässä saaressa! En ole kuullut kummitusjuttuja sieltä...
Ja kenellä on parhaat mökkinaapurit? No meillä jaTassulla tietenkin! Viime lauantaina ahvenet hyppäsivät ämpärissä suoraan meidän terassille! Minä perkasin ja Tassu sai parhaat palat suoraan kuormasta. Tällä viikolla on viimein satanut. Siis oikein kunnolla. Parhaista mökkinaapureista kertoo sekin, että olen viikon aikana kahdeltakin naapurilta saanut viestin, et mun vene on tyhjennetty. Oli tänään tarkoitus lähteä pelastamaan se mitä pelastettavissa oli...

Mulla ja varmaan monella muullakin on Nokian sulkemisen jälkeen ollut sellainen olo, että Salo on kuoleva tuppukylä. Viime viikon Taiteiden Yä osoitti kaikkea muuta! Tapahtumia ympäri kaupunkia ja paljon porukkaa liikkeellä. Jopa meidän puodissa poikkesi muutama - paras palaute oli se, kun asiakas sanoi et oli ihan varma, että kun tapahtuu, niin me ollaan mukana :)
Ankea katukuvakin piristyy. Vanha viljasiilo on saanut uuden ilmeen!
Poliisilaitoksesta kuvia myöhemmin. Seuraava iso juttu Salossa tulee olemaan perinteikkäät syysmarkkinat kuun vaihteessa.

Ja kun nyt on into päällä niin 555 silmukkaa puikoilla. Seta Tweed II ja huivia pukkaa...

Ja ny kuitenkin joku ihmettelee et mikä koulu? Yrittäjän ammattitutkinto. Saapa nähdä miten on kun päästään liiketoimintasuunnitelmaan ja talousasioihin, mut tällä hetkellä tää oon Intoo täynnä!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Heijastavia

Saatiin puotiin heijastavaa Perfect Reflect -lankaa. Alkaa olla ajankohtaista, sillä iltaisin on jo tosi pimeää.

Kuvan pipo tulee yhdestä kerästä. Vyötteestä löytyy ohje suomeksi. Ja kun valo osuu niin kyllä loistaa! Tämän vuoden langassa on mukana myös 20% villaa ja värivalikoimassa se valkoinen, jota viime vuonna kaivattiin kovasti.
Heijastavat helmet oli viime sesongin hittijuttu. Vain mielikuvitus on rajana... Katsokaapa Sindin hienoja valjaita:
Emäntänsäkin näkyy iltalenkillä, vaikka onkin mustassa palttoossa:
Ei sit tarvii kertoa Tassulle, että blogissamme esiintyy koira!

Itse kokeilin kaikenlaisia virkattuja heijastinhelmijuttuja, mut lopulta toimivin idea syntyi neulomalla:
Pujotin helmet lankaan etukäteen. Loin 15 silmukkaa ja neuloin tiukkaa ainaoikeaa (lanka Salla, puikot 2½). Helmi asetetaan kahden silmukan väliin ja se asettuu työn vastapuolelle.Kun tekee tarpeeksi tiukkaa, niin helmi pysyy paikoillaan. Muutama kerros väliin ja taas helmiä. Tää on siitä kiva. että näkyy joka puolelle, ei kilise ja kolise eikä tartu mihinkään.
Vähempikin helmimäärä olis riittänyt. Tässä koekappaleessa on 20. Tein vielä toisen, jossa on keskellä yks helmirivi (10 kpl) ja sekin on ihan riittävästi. Siitä ei oo kuvaa.

Nää on kivoja, mutta eivät silti korvaa oikeita CE-merkittyjä hejastimia. joka tapauksessa kaikki pimeässä näkyvyyttä parantavat on hyvä juttu!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Festarineuleena sytomyssy

Koska en tartte. Ainakaan vielä.

Kävin pari viikkoa siiten joukkomammossa. Sanoivat tuloksen tulevan postissa kuukauden kuluttua. Arvatkaas meinasinko saada halvauksen, ku kirje tuli jo viikon kuluttua viime viikon perjantaina! Mietin, et jos avaisin sen vasta viikonlopun jälkeen, mut sit päätin et samantien vaan - asia kuitenkin pyöris mielessä koko viikonlopun ja Tassufestarien ajan.

Tulin niin iloiseks, että päätin seuraavan aloituksen olevan sytomyssy. Jollekin, joka tarvii.
Viikonlopun viettoon lähtiessä heitin kassin pari vajaata kerää Katian Cotton 100% ja lauantaiaamuna ennen Tassufestareille lähtöä loin 120 silmukkaa 40 cm 3 mm pyöröille. Resorin jälkeen heitin silmukat 50 cm 3 mm bambupyöröille. On muuten ihan paras pipopuikkopituus tuo 50 cm!
 Kiva helppo "seurusteluneule", joka tuli päivän aikana melkein valmiiksi. Tietenkin siellä festareilla tuli muutama kysymään mitä neuloin. Oli niitä, jotka eivät olleet kuuleetkaan sytomyssyistä ja myös niitä, jotka olivat myssyjä neuloneet. Kyllä tuntui mukavalta, kun vieressäni istunut rouva kiitti tekijöitä. Hän oli syöpähoitojen seurauksena menettänyt hiuksensa ja saanut Tyksistä myssyn mukaansa. Kiitokset leviää kaikille tekijöille nyt tätäkin kautta.
Lankaa kului 67 g. Peessi meni kaikki ja valkoista jäi nöttönen. Resori 1 kiertäen o, 1 n ja loppu sileää ja siellä täällä muutama nurja. Kavennukset kuudessa sektorissa.

Tassufestarifiilistely on jatkunut koko viikon. Varsinkin Tassu on nauttinut tuliaisestaan.  Yksi osallistujista oli tehnyt minttulelun jokaiselle kotiin vietäväksi. On pitänyt vähän säännöstellä, ettei katti ole koko ajan ihan minttupöllyissään:

Syyskuu alkoi ja kesäaika päättyi. Nyt on taas lauantaitkin työpäiviä. Oikeastaan aika kivaa. 

Mukavaa syyskuuta!

P.S. Salossa järjestetään torstaina 6.9. Taiteiden Yä. Kaikkea kivaa häppenikiä keskustassa klo 14-23. Meidänkin puoti on torstaina auki iltayhdeksään! Tervetuloa!


maanantai 27. elokuuta 2018

Stella-huivi, Mäkäräis-sukat ja Tassufestarit

Syksy on kiva. Illat pimenee ja neulomukset alkaa maistumaan. Telkustakin tulee taas jotain. Kotonakin on vaihteeksi kiva olla. Uusia lankojakin tulee puotiin ja tuttuihin uusia värejä. Puikotkin alkaa huutelemaan kässäpussissa ja laatupäällikkökin on taas työn touhussa...
Katian Stellaan tuli uusi väri. Neuloin tämän saman huivin viime vuonna ja mallineule tuntui silloin kamalan vaikealta.
Tämä kakkonen tuli paljon helpommalla. onko niin et harjoitus tekee mestarin vai niin et tällä kertaa vaan keskityin paremmin?
Upea syksyn väritys. Tuskin huivia edes erottaa noiden kuivuudesta kärsineiden mustikkapuskien joukosta.
Koko n. 50*170 cm, puikot 6 mm, menekki yksi kerä (100g=550m). Ohje tulee langan mukana, mutta on julkaistu myös Kauneimpien käsitöiden jossain teemalehdessä (lehden ohjeessa on pikkuvirhe kaavion selityksien suomennoksessa, mut jos on vähän neulonu ni ei haittaa).

Salon käsityökeskuksen Satu poikkes tuomaan meillekin jaettavaksi Taito varsains-suomen syksyn asiakaslehteä ja vinkkas, et siinä on sukkamalli teetee Pallaksesta. Just sil hetkel oli puikoilla tilaa, joten Kaisa Mäkäräisen nimikkosukkalangat heitin kässäpussiin lehden kera.
Nimikkosukissa löytyy lehden tekstin mukaan viitteitä suomalaisen supernaisen ominaisuuksista: kuningattaren kruunusta, lumihiutaleista ja latu-urasta... Ja tietty väriä elämään!
Lanka: teetee pallas, pohjaväriä 2 kerää ja kuviovärejä kumpaakin 1 kerä (eli yht 140 g näihin sukkiin). Bambupuikoilla 3 mm tikuttelin. Jotenkin tuo varren kuvio ei mun mielestä passaa hempeään pitsiin... Ehkä olis pitäny välita ohjeesta poikkeavat - hiukan maltillisemmat värit. Vai kui? Kiva malli joka tapauksessa:
Ajan kulukseni näitä kuviä näppäilin lauantaiaaumna mökillä kun odottelin laatupäällikköä aamukierrokseltaan, jotta voisin ottaa sen vangiksi ja lähteä itse kesän päätapahtumaan eli Tassufestareille!
Vähän ensikertalaista jännitti. Lähes 50 vierasta tai siis Facen kissaryhmän kautta "tuttua" ihmistä - mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä - me kaikki ollaan "tassun alla". Etukäteen Ida värkkäsi mulle nimilapun, jota itte vähän tuunailin itteni ja Tassun näköiseksi...
Hirmu hauskoja nimikylttejä siellä oli vaikka kuinka paljon. Enemmän tai vähemmän palvelijan ja palveltavan näköisiä...
Tää taulu kertoi, että oikeassa paikassa ollaan.
Kirppikselle tuotiin omalle palveltavalle kelpaamattomia ruokia ja leluja ja sieltä sai vastineeksi ottaa jotain tuliaista omalle kisulle. Meiltä meni leluja ja kotiin tuli hiekkastoppari laatikon eteen. Vielä en tiedä toimiiko, ku vasta aamulla tultiin kotiin.
Mukit oli tilanteeseen sopivia, kuten myös särvetit:
Eihän tuohon ny voi suutaan pyyhkiä!

Pukeutuminen oli tilaisuuteen sopiva:
 Mun tassut on noi vasemmapuoleiset. Keskellä ja oikealla varkautelaisten tassukkaat. Omat sukkani on Idalta vuosia sitten saatu ja muut Katin neulomia Idan ohjeella teeteen Sallasta.

Kissojen lisäksi osalla meistä oli muutakin yhteistä:
Hiukan musta tuntuu, että saatiin tartutettua neuloosia muutamiin muihinkin :) (lupa kuvan julkaisemiseen on pyydetty Katilta ja Saijalta).

Ihania herkkuja oli varsinaisen suomen tassutehotiimi päivälle hommannut. Oli suolaista ja makeaa tulokahvien kanssa, herkullista kanaa ja maustettua riisiä ja perunoita ja salaattia ja leipää ja ties vaikka mitä! Ruokia jonotettiin, mutta kaikkein hauskin oli täytekakunKUVAUSjono:
Kakun tekijä on muuten salonseutulainen...

Pyölinrannan leirikeskuksessa oli monenmoista majoitustilaa. Osa porukasta majoittui omiin yksiöihinsä eli asuntovaunuihin, muut mökkeihin ja osa majoittui taivasalle. Minäkin pääsin viimein koestamaan riippumattoa:
Nyt voin ihan oikeasti uskoa, että tuolla "pesässä" uni maistuu eikä palella! Olis tehny mieli kaikkien herkkujen jälkeen jäädä ottamaan pikku päikkärit...

Vaan ilta jatkui rannassa nuotion ja saunan merkeissä... Siinä vaiheessa oli mun aika lähteä kotimatkalle. Upean auringonlaskun ehdin kuvata (ja harmitti, etten uskaltanut lähteä festareille veneellä, matkaa oli ollu vaan 17 km ja autolla tuli viiskyt).
Ilta oli upea:
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olin ajatellut, että yöpymispaikat pitää säästää pitkänmatkalaisille ja päättänyt mennä illaksi kotiin.  Kotirannassa oli Karvinen vastassa. Meillä poltettiin elotulia ja käväistiin myös naapurin makkarajuhlissa katsomassa "vanhan akan kynttilää"

Yömyöhällä otsalamppujen valossa mentiin takaisin omalle mökille. Siellä odotteli Tassu. Ensin leikkelin siltä takkuja, poistin yhden punkin ja muistin yhtäkkiä, et Tassun perjantaipullo oli unohtunut! Eipä ihme jos katti oli pikkasen kuono kulmikkaana, kun perjantaipulloa tarjottiin sunnuntaiyönä kahdelta!
Olihan Tassulle festareilta oman tuliainenkin, mutta siitä sitten myöhemmin. Kivaa on ollut ja nyt alkaa arki. Kesäaika on ohi ja töissäkin ollaan taas myös lauantaisin. Vielä viimeisen kerran tänä vuonna venytettiin viikonloppua maanantaille:
Aamu-uinnin jälkeen: "Huomenta Arki. Täältä tullaan!"