Keväinen neule Triosta, huhtikuun hulinat ja hullarit tulossa

Vaikka kevät on tapahtumaa täynnä, niin yksi neulekin valmistui... Tosin purkamisiltakaan ei vältytty, mutta lopputulos on aikas mukava!

Lankana Hjertegarnin Organic Trio, puikot resoreissa 3½ KnitProt ja hihoissa taas ihan lempparit eli Addin CraSy Trio Unicornit! Sorry - en mitenkään osaa olla hehkuttamasta niitä...

Alunperin ohje oli Idan tekoälykokeilu: Laines du Nordin Pull Candyn enkunkielinen ohje syötettiin tekoälylle ja pyydettiin käännös suomeksi. Varsin kelvollinen käännös verrattuna vaikka kuukkelin kääntäjään! Olihan siellä kaikkea hassuakin, kuten puikkosuosituksenka "puuvillatikut". No purkaleeksi osittain meni, koska ohjeen kerrosten myötä valmis nuttu oli hmm... Omituisen mallinen. Hihat ei ollu puolipitkät, mutta ei lyhyetkään ja helmakin jotenkin pöljän mittainen. Siispä vielä yksi kerä - hihat puolimittaisiksi ja helmaan loppulanka. Pitääkö mun uskoa, että silmukan tiheyden lisäksi myös kerrosten lukumäärällä on merkitystä jos langan vaihtaa toiseen?

Menekki 5 kerää tätä huikean riittoisaa merinovillan (50%) puuvillan (25%) ja silkin (25%) upeaa yhdistelmää, jossa 50 g:n kerässä huimat 230 metriä!

Huhtikuu on kuukausista julmin, mutta kaikkea kivaa on ollut ja tulossa. Ihan kuin joulu koko kuukausi eli yhtä juhlaa!

Käytiin Idan kanssa syömässä "henkilökunnan virkistyskassa" niin sanotusti pikkujoulujen merkeissä. Odottava tunnelma oli latistua, koska paikassa, johon ei muka tarvittu pöytävarausta kuukausi sitten kysyttäessä, kännytettiin ovelta, koska meillä ei ollut pöytävärausta... Vaihtoehto B palkitsi monin verroin. Palvelu oli erinomaista ja ruoka maittavaa - jopa niin, että dogibäkki piti pyytää mukaan... Ei ihan kuviteltu pinsan olevan sellainen jättimäinen, kun jotkin kaupassa nähdyt pinsapohjat on olleet postimerkin kokoisia lättyjä. Ja me tietenkin tilattiin koko menu... Pelkät alkupalat olis jo riittäneet! 

Seuraava "joulujuhla" olikin kummityttö @sinin_sivuilla kanssa. Turun kauppatorilla istuttiin auringossa jätskitöttöröillä ennen ÅST:n Pikku Prinssiä:

Meidän molempien lempparikija jo lapsuudesta! Yllättäen teatterin suomenkielistä tekstitystä ei kovin montaa kertaa tarvinnut vilkuilla! Iso suositus esitykselle ja varsinkin kirjalle: Se ei ole pelkästään lastenkirja, vaan tarjoaa ajattelemisen aihetta kaiken ikäisille.

Vielä kolmannetkin juhlat: Turun Taitokeskus on muuttanut Kuralan Kylämäkeen jo tammikussa. Viime perjantaina oli virallinen avajaistilaisuus:

Paikka on kaunis, valoisa ja viihtyisä ja julkisilla pääsee helposti paikalle. Ja siellä on kurssien lisäksi myytävänä vaikka vallan mitä ihanuuksia!

Kaiken päälle vielä Neuleklubin päättäjäisten jälkeen ystävien kanssa Veturitalliin legendaarisen lintukuvaajan Hannu Hautalan näyttelyyn:

Sieltä jatkettiin porukalla mökille, jossa Hissu sai lällytystä ja herkkuja kummeiltaan:

Siiat hypähtelivät rannalle yllätten ja pyytämättä:

Osa savustettiin ja yksi graavattiin. Pappakin pääsi Hissun kaveriksi:

Kaiken lisäksi mun renkaatkin vaihtui kesäisiin huomaamatta "koska siinä ei mua tarvittu". Kiitos <3

Lintujen lisäksi bongattiin kevään värejä:

Sinivuokot hehkuivat ojan pientareella ja kolme viikkoa vanhat tulput houkutteili siivekkään:

Viime viikonloppu rauhoittumista ihan ittekseen. Tai siis Hissun kanssa kahdestaan. Lauantai-iltana taas rannassa auringonlaskun aikaan. Saippuakuplia pitää puhallella, kun on kevät ja hyvä mieli:

Yksi uusi tirppa-asumuskin on viritelty:

Myös mökillä voi nähdä "taidetta":

Vessapaperipidike rannan peehuussissa ja

"Valoteideteos" mökissä. Pienen aikaa piti ihmetellä mistä tämä teos ilmestyi lämminvesivaraajaan... Ja hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin! Valo in ihmeellinen juttu!

Ja vielä: Huhtikuu huipentuu puodissa perinteisiin Hullareihin! Tänä vuonna Hullun Halpa Lauantai on perinteisen toukokuun puolen välin sijaan jo tämän viikon lopulla 23-25.4. eli torstaista eteenpäin. Puodissa taas kaikkia poistuvia lankoja, lankavärejä, mallineuleita, kankaita sun muuta ihan hulluun hintaan! Osa tarjouksista myös verkossa. Pysy kuulolla ja tuu tekemään löytöjä! @lankakauppaanjalin ja face ja tietty puodin uutiskirje.

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille! Toivotaan, ettei meistä koskaan tule liian aikuisia lukemaan Pikku Prinssiä, Uppo Nallea tai puhaltelemaan saippuakuplia! Toivoteleepi Susu

Virkatut pääsiäskanat

 Hauskaa pääsiäistä!

Pari viikkoa sitten ajattelin, että Neuleklubiin olis kiva ottaa mukaan jotain pääsiäsideoita. Tuli uus lankakin puotiin ja samoihin aikoihin näïn hulvattoman hauskat lasinaluset (tai jotain) Kashmir Artsin Facesivulla ja Anna oli kirjoittanut ohjeenkin. Siispä koukku käteen... Ja virkkaamaan.

Jos eivät ole ihan esikuviensa näköisiä, niin ainakin hassun. Itse sanoin et mulkosilmäkanat - Idan poika taas sanoi et banaani, jolla on silmät... Olihan tarkoitus toivottaa HAUSKAA pääsiäsitä, joten nauraminen on ihan sallittua ja jopa suotavaa!

Lankana Schoeller&Stahlin Limone. 100% merseroitua puuvillaa. Koukulla 3 virkkasin "banaanit" ja heltan, mulkosilmät ja harjan 2½. Ja arvataapa innostuivatko klubilaiset? No ei tosiaan eikä ihme!

Salon kansalaisopiston kädentaitoryhmien näyttely on avoinna kirjastossa vielä 10.4. asti. Siellä ihan mukavasti myös "mun" klubilaisteni töitä. Go There!

Asiakas tuskaili Kauneimpien Käsitöiden joulunumeron joulutähtipannulapun ohjeen kanssa. Se kun oli sanallinen ja tosi hankala seurata (kuten myös noi kanat). Netistä löytyi kaavio ja virkkasin yhden patalapun malliksi. Koukku DMC:n 3 mm, Lankana edelleen Limone. Pitkästä aikaa oli hauskaa palauttaa mieleen kirjovirkkaus ja kunnollisella kierteellä oleva Limone oli yllättävän helppoa virkattavaa jopa mulle!

Itsellä on kymmeniä vuosia sitten lahjaksi saadut samanlaiset ja ne on mun parhaat pannulaput!

Pääsiäiskokko syttyi jo ihan helposti ja kummitytön ja isän kanssa poltettiin risuja ja samalla taas muutama mapillinen puodin yli kymmenen vuotta vanhoja papereita.

Illan suussa lähdin rantaan ajatuksena "hakea lapselle ruokaa". No eihän se ahven halunnut mun pilkkiä, joten kuinkas kävikään? Katti saa tyytyä pakasteseihin, sillä pyromaanin pilkkireissu päätyi kaislojen polttamiseen:

Ainakin savua tuli niin paljon, ettei noidista ole pelkoa (jos ei itseäni lasketa). 

Illalla vielä punkkisyyni aiheutti ankaraa kehruuta. Punkkeja ei ole löytynyt vielä ollenkaan! 

Lankalauantain työpäivän jälkeen vielä pari päivää mökkielämää. Kuulostaa ihan lomalta: Luvataan räntää ja kylmää. Mikä onkaan parasta lomasäätä: Ei puu- tai pihahommia vaan sisällä neuloen ja kirjaa lukien! 

Aurinkotakki ja palmikkosukat

Asiakkaan kanssa oli puhuttu jo pitkään villatakista. Kunhan vuosi on vaihtunut ja oikea malli löytynyt. Pari kuukautta meni, mutta viimein valmistui Aurinkotakki:

Ohjeessa oli paksumpi lanka, asiakas valitsi kevyemmän Katian Merino Babyn. Ohjeessa oli kokoja ihan reilusti, joten mallitilkun jälkeen oli helppo valita passeli silmukkaluku. Karrokkeen korkeutta piti vähän säätää ripottelmalla sinne tänne muutama ylimääräinen kerros.

Nuttu neulottiin ylhäältä alas edestakaisin. Niskaan tehtiin korotus lyhennetyillä kerroksilla.

Onhan malli kaunis, mutta jos olisin AJATELLUT ja lukenut ohjeen etukäteen, niin luultavasti nuttu olis jäänyt tikuttelematta. Mutta luvattu mikä luvattu... Onneksi oli sovittu dead line - ennen Pääsiäistä.

Ja taas pitää heittää omat kiukkuiset kommenttini ohjeesta... Edestakaisin neulottuna nurjan puolen kirjoneule yli neljällä sadalla silmukalla oli yhtä tuskaa. Kaarrokeen viimeiset 14 kerrosta vei yhtenä viikonloppuna seitsemän tuntia! Sen jälkeen miehustan ja hihojen neulominen olikin yhtä juhlaa. Nuttu olisi kannattanut neuloa pyörönä ja steekata. Varsinkin, kun toisinaan kuviokerroksen jälkeen tuli kerros päävärillä, jolloin kuvioväri jäi "väärään" päähän ja piti katkaista. Päättelykeijulle puuhaa. Ihan vaan joskus ja silloin tällöin tulee mieleen, että neulooko noi kuuluisat suunnittelijat itse ollenkaan?

Ohjeessa oli kaikkea ylimääräistäkin. Kuten ohjeet silmukointiin ja patenttineuleeseen. Häh? Etsimällä etsin, mutta en löytänyt kumpaakaan nutusta. Hihassa piti olla "pienet muotoilut". Missä? 

No se siitä. Tulipa tehtyä. Kuvissa núttu on vielä ilman nappeja. Asiakas valitsi puiset napit. Lopullisesta ei ole kuvaa. Uusi luuri kun ei suostu siirtämään kuvia Driveen... Muuten olen tosi ylpeä siitä, että kolmen päivän ponnistelujen ja ankaran kiroilun jälkeen onnistuin siirtämään vanhan luurin tiedot uuteen ihan itte!

Langan menekki: Pääväriä vähän yhdeksättä kerää, vaalean vihreää kerä ja tummempaa kaks. Resorit 2½ puikoilla ja muuten 3 mm KnitPro vaihtopäisillä. Hihat neuloin (tietenkin) Addin Unicorn CraSy Trioilla.

Välikässynä rentouduin neulomalla palmikkosukat:

Lanka Viking Alpaca Storm. Puikoilla 3½. Menekki vajaat kaksi kerää. Kiva välillä tehdä jotain helppoa ja nopeaa ja tykkään langasta. Vieläkään ei korvaa teeteen Tundraa, mutta ihan kelpo korvike.

Viikonloppuisin neulomisaika on jäänyt viime aikoina vähiin. Koska mun nuotio ei syttynyt, niin piti sitten kaadella sytykkeeksi lisää kuusia. Ei syttynyt oksakasa vieläkään. Kahden kaasupullollisen, kymmenen sanomalehden ja kynttilänpätkien jälkeen luovuin yrityksestä ja lähdin vesakontorjuntaan. Ja kas kummaa: Notski oli syttynyt kun jätin sen rauhaan! Tähän aikaan vuodesta ei vielä tarvii huolestua metsäpalosta.

Mökillä tein suursiivouksen. En suinkaan mökkiin vaan siivosin 15 vuokra-asuntoa kesäasukkaita varten:

Tervetuloa Tirpat!

Grillikaudenkin avasin, vaikka viikonlopun mettäriehumisen jälkeen oli takki niin tyhjänä, että melkein luovuin suunnitelmasta. Tästä se ulkoruoka-aika taas lähtee! 

Hissu on pysytellyt mökin lähellä. Sain sen viimeinkin houkuteltua kaveriksi rantaan. Jännää oli. Niin jännää, että lopulta piti kantaa se takaisin ylös kun alkoi tulla pimeää. Onneksi se ei (vielä) ole keksinyt lähteä itsekseen pidemmälle. Puuvajan alla on paras paikka lymyillä.

Nyt parin isomman neuleprojektin jälkeen on olo jotenkin tyhjä. Onko olemassa sellainen olotila ku neulekankkunen? On monta uutta lankaa, joihin voisi tarttua. Monta aloitusta eikä mikään tunnu puhuttelevan. Jospa jo ens viikolla?

Herbstlauf -kirjoneulepusero ja puuhaloma

Kaakkurivaaran Niina suunnitteli Schoellerille Kirjoneuleen (ja muitakin). Lankana Step 6 yksivärisenä ja kirjavana. Pakkohan mun oli tarttua! Niina on teeteeSHOPpien tiimoilta hyvä yhteistyökumppani ja muutenkin hyvä tyyppi. Ja arvostan hänen viimeisen päälle ajateltuja ohjeitaan.

Lankana siis Austermann Step 6. Pohjaväri Classiccia ja kuvioväri kirjavaa. Menekki tähän nuttuun 495 g. Eli harmaata vähän päälle kolme kerää ja kirjavaa ihan vähän. Lopusta voiskin tehdä sukat samaan kuosiin!

Nuttu neulottiin ylhäältä alas. Resorit neuloin KnitPro 3½ vaihtopäillä ja miehustan tietenkin 4 millisillä. Ja hihat omilla lemppareillani eli Addin CrasyTrio Unicorneilla. Tykkäsin siitä, että langanjuoksut kirjossa oli kohtuullisen lyhyet.

Tosi kiva malli ja lankakin just sopiva: Ei liian paksu arkikäyttöönkään eikä liian ohut ettei nutun neulominen kestä ikuisuuksia (kuten tulevan seuraavan postaukseni nuttu jos se valmistuu ennen pääsiäistä, kuten olen luvannut).  Hissukin tykkäs...

Ohut Step 4 on jo vuosikausia ollut yksi myydyimmistä langoistamme. Aina silloin tällöin kysytään myös tätä paksumpaa. Jossain ajatushäiriössä olen pitänyt tätä kamalan kalliina ja siks sopimattomana meidän puotiin. Mut kun vertaan 150 gramman kerähinta verrattuna 50 grammaseen ei ole ollenkaan paha!

Pitihän mun tapani mukaan tästäkin ohjeesta pikkaisen palautetta laittaa...

Mun kommentit koskee yleisestikin kaikkien neuleiden (ja valmisvaatteiden) sarjomista! On hienoa, että joku ohjelma tai taulukko laskee suoraan miten monta silmukkaa tarvitaan tähän XL-kokoiseen neuleeseen. Tosin kun ohjelma kertoo kaikki silmukat samalla kaavalla, niin väistämättä joku silmukkaluku menee liian isoksi. Tällä kertaa pääntie. Vielä Idan harteilla nuttu oli suht ookoo, mutta meikäläisen kaljapullo-olkien koko XL valuikin tosi "antavaksi" vaikka muuten neule oli oikean kokoinen. Siispä irrotin pääntien resorin ja vähensin siitä parikymmentä silmukkaa ja nyt nuttu on oikein oiva! Tosin ei niin seksikäs, kuin ensimmäinen versio, jossa olkapäät jäi paljaaks :)

Hihoistakin lyhensin viis senttiä. Se oli paljon helpompaa kuin ylhäältä aloitetun kauluksen uusiminen. "Takaperin neulominen" on kenkkua ja hidasta, mutta kyllä kannatti. Pusero tuntuu nyt tosi kivalta!

Mökiltä on lumet hävinneet lähes kokonaan. Siispä oli juuri oikea aika pitää pieni PUUHAlomanen. Viikonloppuna aurinko sulatti lumia entisestään ja isän kanssa tehtiin "pohjatöitä" ja testattiin samalla uutta sahaa:

Kuusista tehtiin tellinki tuleville pölleille. Karsimisen jälkeen tuikkasin oksat saman tien palamaan:

Illalla vielä kävin unelmoimassa kesäilloista, uimisesta ja ahvenista. Vielä pitää odotella...

Maanataina päästiin tositoimiin. Kakskerrasta saapui tehokaksikko talkoisiin. Sateen toivat mukanaan, mutta sehän ei meitä haitannut. Piti kaataa "vähän pienempi" puu, mutta vahinko tai ei - puu oli valtava ja kaatui juuri oikeaan paikkaan. Niin se käy kun osaa homman! Alakerran poppookin tuli auttamaan ja isä toimi työnjohdollisissa tehtävissä ja traktorikuskina. Ilman konevoimaa niitä metrisiä pöllejä ei olisi metsästä pois saatukaan. Sen verran vauhdikas päivä oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa! Alla olevassa kuvassa ne viimeiset, kaikkein pienimmät pöllit... Kakskertaan lastatiin vielä viemisiksi pari kohtuullisemman kokoista koivua. Onni on ystävät ja läheiset 💖 Kiitos! Ilman teitä olisin pulassa!

Hissu tietenkin ilmestyi tarkistamaan työn laadun vasta, kun hommat jo tehty!

Hissulla on ollut omat tärkeät puuhansa. Lahjoja on tuotu autokatokseen jo useita. Tässä kuvassa tosin näyttää pussailulta...

Maineeni pyromaanina sai eilen kovan kolauksen: Oli tarkoitus tuikata tuleen maanataiset oksat. Ei syttynyt, Ei sitten millään! Pölynimuri sen sijaan kärähti... Nyt taas pari päivää töissä lepäämässä :)

P.S. Pitkin kevättä vihoitellut olkapää ei ole viikonlopun puuhailun jälkeen yhtään kipeä! Taitaa olla vinha totuus se, että liike on lääke (Kaikki muut paikat kyl sattuu).

Muodikasta karvaa - Basta

Pari pakkasviikonloppua kotosalla ja monta uutta kässyä aloitettu. Kaksi tilausta, joihin odottelen lisää lankaa ja yksi mallineule, johon odottelen puikkoja. Eli kaikki seisoo. Kaikki kovin erilaisia töitä: Kaarrokeneule alhaalta ylös Lettlopista, villatakki ylhäältä alas Merino Babysta ja toinen kaarroke ylhäältä alas Step kuutosesta.

Välikäsityönä tikuttelin pikaisesti lapsen puseron uudesta Basta Mista -langasta:

Olettekos kuulleet, että karvat on muotia? Mä olen. Ida on sitä hokemut jo pitkään, joten...

Lanka on oikeasti aika hauska tapaus. Siinä on puolet villaa ja puolet polyamidia, 50g=100metriä. Ohje 27 Suuri Käsityölehti 1/2026 (oli jollekin muulle langalle, mutta tiheys ja puikot oli sopivat). Menekki alun viidettä kerää kokoon 120 cm. Puikot 5 mm resorissa ja 6 mm sileässä. Ohjeesta poiketen hihat neuloin eestaas, koska 6 mm sukkapuikkoja ei ollut ja luuppaaminen ei oo mun juttu.

Hissukin tykkäsi. Pitäisiköhän lainata mainoslausetta "Sitä kissa ostaisi". Ohjeekin se "luki" yhtenä yönä, joten se siitä lehdestä sitten... 

Puuttuvia lankoja odotellessa sukkien uudistaminen jatkuu. Tein kokonaan uudet terät mökkisukkiin, jotka neuloin pitäessäni itseni kanssa yyteeneuvotteluja keväällä vuonna 2011. Blogin ensimmäinenkin yyteejuttu on vielä luettavissa, vaikka Vuodatus hävittikin kuvat.

Kantapäät teetee Sallanjämiä ja muuten teeteen Pallasjämiä ja Lankavan Mainojämiä. Taas vois sanoa et niin kamalat et melkeen hianot! Eiks nii? Näin pöljät sukat kintuissa oli kiva kuunnella Muumimaratonia ja neuloa koko päivä.

Jostain syystä mulla on ollu tapana sulattaa pakastin heinäkuussa kolmenkymmenen asteen helteellä. Nyt olin kerrankin järkevä, koska pakkanen. Sienet riittää vuosiksi, mutta marjavarasto alkaa huveta. Toissajoulun juustoherasta leipasin sämpylät. Ja kerrankin onnistui!

Hissu on kovin tykästynyt altaisiin. Ainakin jos pitäisi iltapesulle päästä tai tiskata... 

Tällä viikolla olen kahdesta suunnasta saanut kuulla, että joku vielä lukee tätä blogia. Tulin siitä hurjan iloiseksi! Vilkutus Espooseen ja Tarvasjoelle: Ehkäpä vilkutellaan saaristotiellä tai lossilla :)

Iloiseksi tekee myös pakkanen ja lisääntyvä valo ja kookaupan "ilmaisen ämpärin" värit:

Iloa ja väriä sinne ruudun toiseenkin päähän!

Kaapeleita kieputellen eli palmikkoa paidassa ja sukissa

Kaikkest eniten tykkään neuloa palmikoita. Enkuks kaapaleita. Yksi neulemalli ja lanka on himottanut jo pitkään. Ja ihan ittelle neuloin.

Ohje on ollut jossain kässylehdessä jo viime keväänä tai edellisenä syksynä (päivitän ku tarkistan) ja siitä lähtien kummitellut mielessä. Lanka on ihanaa Briana Alpaca Cottonia ja malli mielestäni supernätti! Briana 50g=165m, 51% alpakkaa ja 49%puuvillaa. Neuloin resorit 3½ mm puikoilla ja muun nutun 4½ mm Uniorneilla. 

Kun ekan kerran laitoin tän päälle, niin mietin, et pitääkö ottaa varapaita mukaan töihin, mutta ei kutita yhtään! Ja menekki vaan 300 g! Uskomattoman kevyttä. 

Kelpasi myös Hissulle. Ehkä vähän liiankin hyvin...

Susumaiseen tapaan modailin: tein hihat viisi senttiä ohjetta lyhyemmiksi, kieputtelin (yllytyksestä) miehustaan vähän ylimääräisiä palmikoita sekä neuloin miehustan kädenteille asti pyörönä.

Palmikoilla jatketaan: Hakusessa on ollut korvikkeita teetee Tundralle ja Regian Alpaca Softille. Testatahan täytyy ennen päätöksentekoa ja mikä olisikaan parempi testineule ku omat palmikkosukat?

Tässä Viking Alpaca Storm. Jää harkintaan... Kahden kerän verran oli testilankaa ja niistä ihan kelpo palmikot. Ensin tuntui ihan tavikselta, mutta suihkupullon ja blokkauksen jälkeen aika kiva.

Toista testilankaa oli vaan kerä. Minivarrella otin tuntumaa ja nyt on kolme päivää kulutusta testattu "työkenkinä" puodissa.

Tässä lankana Snorre Collecitoin Olivia. Varrettomiin riitti just ja just kerä. Pari metriä jäikin.

Perästä kuuluu, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Täydellistä "Susun palmikkosukkalankaa" etsitään edelleen! (70%alpakka, 30% polyamidi, n.22s=10 cm, puikot n. 3,5 mm ja hinta kohtuullinen...)

Puoti täyttää tänä vuonna 100! Paikallinen aviisi Salon Seudun Sanomat teki liikkeestä kivan jutun, joka julkaistiin maanataina. Oikein koko aukeama!

Lehden arkistoista löytyi myös se ihan ensimmäinen avajaisilmoitus:

Selvisi siis se ihan oikea avajaispäiväkin: 20.10.1926! Lokakuussa siis juhlitaan! 

Vähän kyllä jännitti, koska itse näin jutun vasta tiistaina. Punkkirokote vol. 3 oli maanataiaamulla Paraisten terveyskeskuksessa. Sehän oli vallan mainio tekosyy lähteä mökille lauantaina Neuleklubin jälkeen... Pitihän tarkistaa hiiritilanne (ei ollut) ja uskaltautua ajamaan mökkitie talvikelissä. Illat meni neuloen yllä olevia kynttilänvalosta ja takkatulesta nauttien:

Sunnuntaina aamupalaksi tavanomaisen puuron sijaan Salarakas oli kivaa vaihtelua! Ehtii sitä terveellisiä sit myöhemminkin.

Aina sitä suunnittelee kaikkea kivaa, mutta jotenkin se vaan jää... Milloin on liian kuivaa, milloin liian sateista, milloin tuulee liikaa... Koskaan ei tunnu olevan oikea hetki nuotiolle! Paitsi viime sunnuntaina!

Aamupalanuotio!