Kesähuivi bambusta ja uusi ystävä

 Saaressa värjotellään mökkivillapaita päällä ja nenä huurussa. Silti olen ihan varma, että kesähelteistä saadaan vielä kärsiä riesaksi asti. Siispä puikoille piti ottaa mustikankukkien väriin sopiva kässy:

Lanka Shoeller&Stahl Bamboo Cotton (100g=400 m, 40% bambuviskoosia, 30% puuvillaa, 30% akryyliä). Vyötteessä olevan ohjeen mukaan menekki 1 kerä:

Kolmosen Zing-pyöröpuikoilla tikuttelin menemään. Itse tykkään käyttää huiveja näin. Mut käyhän se hartoillekin aurinkosuojaksi:

Viime viikonlopun utelias kurre on heittäytynyt varsin tuttavalliseksi. Se on aika peloton kaveri ja hyppelee terassilla ihankuin sillä olisi jotain asiaa!

Se on vielä osittain talviasussa eli muodikkaasti "iloisenharmaassa" puvussa. Keskellä selkää on pyöreä läiskä uutta nätinruskeaa kesäkarvaa. Siispä sen nimeksi tuli Täplä.

Eipä ollut viikonlopun tiskeistäkään yhtään harmillista selviytyä kylmässä luoteistuulessa, kun seurana oli koko ajan kaveri!

Alkukesän värejä

 Karvis taas muistutteli, että koskas oot viimeeks blogannu... Mulla riittää seliseliä ainakin siks ettei kässyjä oo pahemmin syntynyt eikä enää ole edes The Blogikissa Tassua, joka voisi kertoa omia juttujaan. Joten nyt vaan pienet kevään värikuvat:

Tän kuvan nimi on Kuunnellaan vaan taivasta. Eikös oo upeat värit?

No yks Tassutarina tähänkin liittyy. Aikas tuulista on ollut koko kevään ajan, mutta yleensä illaksi tyyntyy. Suunnilleen kuukaus sitten olin aika väsy siivottuani mökkiä koko päivän. Nälkäkin oli. Sauna lämpes ja Karvis päätti soittaa mulle vähän "kevyttä" siivousmusaa... Valitsi sitten Murusen. Siitähän tulikin oikea parkukohtaus ja Niagaran putous: Eipä herrahenkilö tiennyt, että olen ajatuksissani sanoittanut biisin uudelleen... "Missä muruseni on - leiki hetki hänen turkillaan... Tutun Tassun tunsin ihollain..." BYÄÄ! Seuraava korvamato olikin Yhdessä itkien...

Kässyjä on puikoilla, mutta valmiita ei löydy julkaisuun. Välikässyina teen aina näitä pikkupikkuvauvansukkia; 

Teetee Helmestä 2½ mm puikoilla. Kolme paria yht 51 g. 

Oon päättänyt, et mökille otan vaan ihan pienen kässäpussin enkä koko satsia. Tuota yläkuvan taivasta kuunnellessa yhtenä iltana puikko putos terassilautojen väliin. Siis se mun lemppari 2½ Zingin 15 senttinen. Kuulin miten se iloisesti kilahteli kalliota pitkin alustaan. Eikä löytyny! Vaikka haravoin käsin koko lattian! Neulominen loppui siltä illalta ja kiukuspäissäni vedin peiton korviini. Seuraavana päivänä kuitenkin piti päästä ihan vähän neulomaan... Palmikkopuikko päätyi sukkaan ja korvike löytyi työkalupakista:

Langan sävy on just eikä melkein tämän ajakohdan kukkiviin eli mustikkaan:

Kuusikin kukkii:

Viime viikonloppuna oli taas eläimellinen meno: Lauantaiaamuna kaks piisamia loikki pitkin rantaa, sunnuntaiaamuna tuijoteltiin toisiamme ikkunan läpi uteliaan kurren kanssa ja maanataina ihmeteltiin kummallista siritystä aurinkopaneelin suunnalta - lepakkopariskuntahan se siellä päivälevolla!

Revontulihuivi, äitienpäivämekko ja HUHA

Joskus joku uusi lanka vaan haluaa taipua perinteiseen malliin. Siispä upea Katian pellava-puuvilla-viskoosi Polynesia-kakku suorastaan heittäytyi puikoille päästäkseen hehkuttamaan upeita värejään Revontulihuivina!

Puikot 4½, ja ohje Ullaneuleesta. En edes muista kuinka monta Revontulihuivia olen neulonut. Edellisestä on joka tapauksessa jo vuosia. Mallia on aina yhtä hauska neuloa (kunhan sen ekan kaavion selivttää yhdeltä istumalta). 660 metrisestä kerästä jäi metri.

Päättelyn jälkeen ruttukasa kylpyyn ja pingotusraudoilla eteisen mattoon tekeytymään. Toukasta syntyi perhonen!

Äitikin innostui alkuvuodesta mun uusvanhasta ompeluharrastuksestani ja "tilasi" äitienpäivälahjaksi mekon. Unelmallisen kaavojen mittataulukko johti harhaan (olisihan se pitänyt tietää jo ekasta harjoituskoltustani), mutta onneksi kangasta oli riittävästi uuden etukappaleen verran. Minä, jonka elämäntehtävänä on paasata neuleissa mallitilkun tärkeydestä, niin en ollenkaan älynnyt verrata kaavan mittoja äidin mittoihin. Makkrankuori olis tullu... Muutama uneton yö tosin oli, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin sopiva!

Äidillä kaulassa itse neulomansa tuubi Katian Linosta. 

Äitiänpäiväkahvit nautittiin  Atussa Katajakalliolla. Yhteisistä "leipomuksista" olivat mukana nautiskelemassa hienossa auringonpaisteessa kaikki suvun nuorimmasta vanhimpaan. Ennen kahvittelua ratkaistiin kadonneiden katkarapujen ja luurien arvoituksia. Ja minä pulahdin kaiken jännityksen lomassa jäähylle Peimariin:

Vesi ei ollut enää kovin kylmää ees.

Puodissa meidän Hönö-maskottimme on taas herännyt talviunestaan. Kömpi unisena jostain piilosta ja hyppäsi hetken kuluttua olkapäälle kertomaan, että taas on Keväisten Lankamarkkinoiden aika:

Eli perinteinen keväinen Hullun halpa lauantai taas puodissa ensi viikonloppuna. Lauantai on yhtä ku to-su. Verkossa koko viikonlopun ja puodissa normisti pe ja la. Kaikkea valikoimasta poistuvaa lankaa tai lankaväriä, ylläreinä nipputarjouksia pysyvistäkin sorteista sun jos vallan vaikka mitä muutakin ihan Hullun Halvalla! Verkkotyrkyt ilmestyy sivuille puolenyön aikaan kun keskiviikkopäivä muttuu helatorstaiksi! Hyppää puotiin hulluttelemaan ja parasta jos tuut moikkaamaan Hönöä ja meitä ihan paikan päälle Annankadulle!

Pellavajakku sun muuta pientä

Viime talven aikana osallistuin Salon Kansalaisopiston torstaiaamujen kässäkurssille. Oikeastaan siksi, että tulisi opeteltua sellaisia tekniikoita, jotka ei oikein huvita, mutta pitäisi kuitenkin tietää mistä on kysymys. Varmasti kaikkea löytyy juutuubistakin, mutta mä en jaksa videoita kattoa. Useimmat menee niin hiiitaaastiii, et mulla menee hermot ennenku päästään asiaan. Nyt mulla on tilkkuja onteloneuleesta, tikapuutekniikasta, sashikosta ym. Yksi neule sentään valmistui ja oli näyttelyssäkin!

Lankana DMC Natura Linen (58% pellava, 26% viskoosi, 18% puuvilla 50g=150m), menekki 360 g. Lanka on ihanan kevyt ja siinä on pellavalle tyypillistä elävyyttä. Puikot 3,0 mm Zingin pyöröt ja reunuksissa 2½ mm Addit.

Yks kurssikaverini näki tämän ohjeen puodissa ja kiinnostui, koska hihan rakenne näytti hauskalta:

Piti sit alkaa selvittämään että miten... Ja olin menettää hermoni monta kertaa! Ohjetta lukiessa tuli fiilis, että se oli käännetty Googlen kääntäjällä! Ainakaan sitä ei ole kääntänyt ihminen, joka itse neuloo... Miltä kuulostaa: "Muotoile kaula"? No joo - suora käännös shape-sanasta, mut mulle tuli heti mieleen et joku pitäis kuristaa... Tällaisia neulekielen kukkasia siellä oli vilisemällä! Monta kertaa uhkasin polttaa koko ohjeen kunhan saisin nutun valmiiksi. En polttanut, mutta kätkin.

Olihan ohjeessa jotain hyvääkin: Mallitilkun neulominen oli selitetty niin juurta jaksain, etten edes minä olis voinu olla täsmällisempi! Ja "muotoilujen" jälkeen oli ilmoitettu jäljellä olevat silmukat ja ne oli ihan oikein.

Ja lankahan on tosi kiva.

Välikässynä tikuttelen näitä vauvan palmikkosukkia. Roosa sävy näissäkin, lanka teetee helmi, puikot 15 cm 2½ zingit (4 kpl+1 joku puinen) ja menekki huimat 16 grammaa!

Aina mukana kulkeva kässäpussini on nykyisin iso kestokassi. Mietin et miksi ihmeessä se painaa ku synti! No ihmekös kun siellä on KAIKKI puikot, mutta myös monta aloitettua ja suunniteltua puhumattakaan ohjeista ja lehdistä. Pienenpieni kevennys syntyi, kun tikuttelin parin viime kesänä tehdylle sukalle:

Lanka: Hot Socks Rubin, menekki 67 g. Puikot jotain 2,25 mm ja 2,5 mm tai sinne päin. Kakkossukka jäi aikoinaan tekemäti, koska Karvisen auto söi mun parhaista puikoistani (=Zing 15 cm 2½) yhden eikä se ole vieläkään löytynyt. Pitäis kuulemma irrottaa penkki, jotta puikon sais pois... Se on siis varmassa tallessa!

Pääsiäisen purkkivärjäyskokeilu täytti kuukauden ja oli aika kurkata miten kävi:

Aika kivahan se on. Lankavan Sujuva-sukkalanka, sipulinkuoria ja kahvinporoja. Ei peessi vaan poltettu oranssi!

Vappukassi ja mekkoja

Teki mieli hassutella väreillä Hildurin jälkeen. Ja kummallista kyllä - tarttua koukkuun! Syntyi vappukassi:

Lankana Sirdar Replay, menekki 5 kerää (4 eri väriä) ja koukku DMC:n silikonivartinen kolmonen. Idea tuli jostain kuvasta, jonka näin jossain ja jossa oli samanmuotoinen kassi tehty ainaoikein-neuleella. Mietin, että ainaoikea venyy ja paukkuu joka suuntaan, mut idea oli hauska. Ja isoäidinneliö helppo, mutta ei niin venyväinen. Siispä huvitus.

Palojen yhdistäminen kävi ihan kivuttomasti. Oikeat puolet vastakkain ja viimeisen kerroksen silmukoiden ulkoreunasta kiinteitä silmukoita. 

Mukaan mahtuu uikkarit, pyyhe, aurinkovoide (ei nyt vappuna välttämättä tarvita), virkistävä juomapullo (tarvitaan vappuna) ja se kaikkest tärkein eli käsityö! Vappukassi toimii koko kesän myös rantareissukassina! Ittelleni tärkeä juttu kasseissa on myös se, et sen saa olalle.

Helmikuisesta ompelukokeilusta innostuneena halusin jatkaa sitäkin harrastusta. Neulefriikki Piiku lähti konsultoimaan kangaskauppaan Turun keskustaan. Oli tosi kiva päivä! Samalla reissulla pääsin kokemaan Toriparkin ja Wiklundin kattoravintelin upeat maisemat yli kotikaupungin ja maisemahissin! Ittekseni en olis moisiin nähtävyyksiin ikinä eksynyt... Sain myös hyviä neuvoja kaavojen sovittamiseen omiin mittoihin ja myöhemmin myös päänkatkaisijaltani Päiviltä. 

Viime viikonloppuna oltiin Atussa keräämässä kaislakasoja ja haravoimassa. Alkuun ja pidin "muotinäytöksen" äidille, isälle ja Karviselle. Alla joustocollege. Ihan sopiva!

Seuraavaksi ryhdyin avaruusolennoksi (Kankaan nimi on Galaxy).

Malli sama, kuin helmikuisessa Legossa, mutta tällä kertaa kokokin osui kohdalleen. Molemmissa koltuissa on taskut. Mulle se on töissä tosi olennainen juttu. Kun asiakas ei halua kuittia, niin tungen ne taskuun. Kotiin tullessa ensin tyhjennän taskuista kaikki päivän aikana kertyneet roskat. Ennen mekkoja mulla oli aina pöksyt, joiden perstaskut toimi roskiksena.

Tänään pari viikkoa sitten mökin rannasta kerätyt kolme kaislakasaa saivat kyytiä:

Sen verran on satanut, ettei enää ollut palovaroitusta. Eikä savustettavia naapureita ja tuulikin sopivalla suunnalla joten uskalsin tuikata kasat tuleen.  Karvisen mukaan "Latosaaren Ylipyromaani" oli vauhdissa! Omasta mielestäni lähettelin savumerkein vapputervehdykset vastarannalle Korterannan mimmien suuntaan.

Oikeasti mun vappuun ei kuulu mekot eikä kassit. Uusi mökkivillapaita, haravointia ja mökin siivousta ja ehkä puunkaatoa. Kalaverkkokin laskettiin. On pari kässyäkin mukana, mutta visio puuttuu. On varmaan pakko ottaa neuvoa-antavat ja nukkua yön yli.

Bellis: Vappukukka kaikille blogiystäville!

 

Hildur - islantilainen villapaita

Viime kesänä klapikoneen vieressä kuuntelin napit korvissa Satu Rämön Hilduria. Kirja vei mukanaan niin, että tavoitteena olleen neljän kottikärryllisen jälkeen en malttanut aina lopettaa. Jos vielä kuuntelisin yhden luvun... ja klapeja syntyi!

Islantilaisesta villalangasta en ole aikaisemmin suoranaisesti ollut innoissani. Ainakaan tätä ennen. Yhden nutun neuloin muutama vuosi sitten ja siihen se jäi. Myynnissä on (tällä hetkellä varasto pursuaa), koska sitä kysytään ja viimeinkin on saatavilla lähes kaikki värejä. Mutta mutta...

Hildur koukutti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmeistyi muutama viikko sitten. Välissä kuuntelin kirjat Islantilainen voittaa aina (aivan hulvaton) ja Talon maailman reunalla. Tuli matkakuume. Ja ehkä pikkuisen lämpenin myös Lettlopille.

Minähän EN olis tarvinnu yhtään uutta islantilaisneulekirjaa! Kirjassa on tosi hyvät ohjeet, ihanat kuvat ja järkeviä käytännön ohjeita. Lisäksi kerrotaan islannin lampaan villasta ja myös islantilaisesta kulttuurista. En ole vielä lukenut kaikkea, mutta Hildur oli pakko saada puikoille!

Puodissa asiakkaiden kaikkest vaikein asia tuntuu olevan värien valinta. Siihen voi käyttää tunteja ja jopa päiviä! Siispä päätin itse mennä niillä, mitä ohjeessa oli. Paitsi pohjaväri oli beessin sijaan harmaa. Koska sitä aitoa ei sillä hetkellä ollut ja oli kova polte aloittamaan. 

Ohje on tosi selkeä ja helppo. Tosin pikkuisen tylsää oli tikutella hihat ja helma. Kauhea kiire oli päästä kaarrokeeseen.

Nyt se on valmis ja eka esiintyminen Karvislandiassa haravan varressa! 

Lanka siis Lettlopi, puikot resoreissa 3½ mm sukkikset tai KnitPro vaihtopääpyöröt. Hihat tikuttelin Addin CraSy Trioilla ja miehustan KnitPro 4½ mm 80 cm Zingeillä. Ja vaikka en tunnustaudukaan välineurheilijaksi, niin Cloverin leputtajat oli aika mainiot kainalosilmukoiden jemmailuun!

Neuloin toiseksi suurimman koon eli XL. Hämmästelen edelleen langan keveyttä! Islantilaisessa villassa on pakko olla joku taika, sillä koko iso nuttu painoi vaan vähän alle 700 grammaa! Pohjaväriä kului ohjeen mukaisesti n. 9 kerää ja kuvioväreihin (6 kpl) riitti kerät ja ylikin jäi.

Ankarana ohjepoliisina mun on vaikeaa keksiä mallista mitään moitittavaa. Selkeä ja täsmällinen ilman virheitä. Pikkuisen laskutaitoa tosin vaati tavanomaisista islantilaiskaavioista poikkeavat kavennukset, jotka oli kirjotettu kaavion selityksiin eikä piirroksiin. Kiva juttu oli, että kavennukset tehtiin aina kerroksella, jossa oli vain yksi väri. Ja takaosan muotoilu lyhennetyin kerroksinkin kolahti mulle

Malli oli tosi kiva ja helppo. Suosittelisin ehdottomasti ekaa kaarrokepaitaa harkitsevalle. Oma (niinkuin monen muunkin) kuvitelma "helposta" mallista oli aikoinaan Strömsö. Siinä on vaan kaksi väriä... Malli on kyllä ihan nätti, mutta  pitkät lankajuoksut on kenkkuja. Hildurissa on maksimissaan kaksi lankaa kerrallan ja lankajuoksut enintään kolmen silmukan verran.

Ja muuta... Äkskymmenen vuoden jälkeen olen kaivanut esiin ompelukoneen. Kaksi mekkoa on jo valmiina. Toista olen jo parin päivän ajan käyttänyt töissäkin. Palautetta en ole kovasti saanut, joten mietin et onko nuttu niin kauhea, ettei kukaan sano mitään vai onko ihan ookoo? Joka tapauksessa seuraavassa koltussani taidan olla avaruusolento tai joku eilieni, sillä kankaan nimi on Galaxy...

Mökkikausikin korkattiin. Viikko sitten laskettiin vene ja käytiin saaressa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Lauantaina avattiin kausi. Peepönttö tyhjennettiin, lämmitettiin, syötiin perinteinen kanakeitto ja heitettiin talviturkit. Merivesi 3,3 asteista. Sen jälkeen maistui uni.

Kevät tulee luontoon kovaa vauhtia. Leskenlehdet, sinivuokot ja tänään myös valkovuokot!

Lankalauantai ja pääsiäinen - kevään merkkejä

Lankalauantaina on perinteiden mukaan pesty ja värjätty talven aikana kehrätyt langat. Nykyisin langan voi ostaa kaupasta ja purkkivärjätä vaikka kodin keittössä kerättyjen biojätteiden kanssa! Otin lankalauantain vähän etukäteen jo pitkäperjantaina.

Purkissa sipulinkuoria, kahvinporoja ja 100 g lankaa. Ja niin kumaa vettä ku hanasta tuli. Kuukauden kuluttua nähdään kui kävi. Lanka on Lankavan Sujuvaa.

Oon pitkään miettiny et miten ne kahvinporot voi saada puhdistettua langasta. Siis sellaista roskaa? Sit vaatehuonetta siivotessani kekkasin et tukipolvarihan on maino ratkaisu! Porot sukkaan ja sukka solmuun. Lisäks kaapista löytyi jotain maustekahvia, jonka parasta ennen oli vuonna nolla ja papu (eli 2017). 

Ensimmäisisistä leskenlehdistä on aina kilpailu. Kuka löytää? Varma paikka on surullinen - tällä kohdalla Sissi-kissani jäi auton alle... Aina edelleen on suru ja muistelen miten me tehtiin kaikki aina yhdessä. Sissi oli persoona isolla peellä. Ja kaikista tyypeistä kelpuutti Karvisen... Oon aina pitäny tyttökissoja fiksuina mut kuinkahan on?

Ennen pääsiäistä valmistui vielä toinenkin tennaripari kesäsukkalangasta Fortissimasta. Todistusaineistoksi kuva, jossa tosiaan kaksi paria lyhytvartisia sukkia ja vielä jäikin!

Silmukoita 15/2½ mm puikko, varressa 20 krs ja muuten ihan perussukka, 460 metrisestä kerästä rittäää ja riittää! Näissä koko n. 40.

Pääsiäistä lankalauantain jälkeen vietin äidin ja isän luona Atussa. Oli ihan lapsuusmökkeilyä - korttia pelattiin yömöyhälle. Latosaaren mökillä aina oli saunan jäkeen tapana kiireesti grillata makkarat ja sen jälkeen petattiin Canastaa yömyöhälle. Nyt otettiin uusintoja öin ja päivin. Kunnes jokainen oli ainakin kerran päässyt plussalle 😄

Kaikkien lumimyräköiden jälkeen lunta oli vielä paljon, mutta meri auki. Verkot laskettiin isän mainoin systeemin avulla.

Ja saalistakin saatiin:

Tämä ja 7 muuta ja lisäksi yksi komean kokoinen siika. 

Terassikausikin avattiin. Sen jälkeen, kun äidin terijoenpasha oli siirtynyt parempiin suihin ja isän renkaat vaihdettu kesiksiin. Mä muistelin, miten joskus kolkyt vuotta sitten veljen kanssa yllättäen tulleessa räntäsateessa vaihdettiin talvirenkaita omiin autoihimme ja minä tosi avuliaana assarina onnistuin saamaan tunkin veljeni auton ruosteisen pohjan läpi... Tällä kerralla homma sujui paremmin. Tosin vaikka edelleen olin assari, niin seuraavat päivät huomasin omistavani lihaksia, joden olemassaoalosta en ollut ollut tietoinen pitkiin aikoihin!

Lintujakin bongattiin. Alkuvuodesta taas kerran päätin liittyä Birdlifen lintujentunnistushaasteeseen. Kyllähän lintuja näkee, mutta ongelmana on et miten tunnistisin ne kaikki! Nyt on varmuudella tunnistettu 31. Muitakin kevään merkkejä - Eka suruvaippa pysähtyi terassin kaiteelle:

Kuva Arja-kälyn. Me muut istuttiin hipihiljaa ettei vaan häirittäis laskeutujaa.

Maanataiaamuna käytiin perkaamassa saalis. Olin taas assarina eli seisoin tumput suorina ja kattelin miten homma hoituu. Räpsin kuvia kännykällä. Isä huomatutti, ettei hänestä oo mitään kuvaa julkaistu näissä someissa, joten tässä ihan luvan kanssa:

Ihan ittensä näköinen ja katsokaa miten mainio perkuupaikka! On aurinko/sadesuojaa, jakkaraa, hyllyä ja lämmitä vettä käsille ja purkkia siianmädille ja saksia, fileveitsiä eli kaikkea on ajateltu. Ja perkaaminen tietenkin ruodottamaksi. Sain lähtiessä mukaani graavattua siikaa, jonka äiti maustoi. Kyllä oli herkkua tumman reissarin kanssa iltapalana kotikotona!

Vaikka sisävessaakin oli tarjolla, niin jotenkin mökkielämään kuuluu puskapissa. Siinäkin on mahdollisuus: Voi vaikkapa huomata kesän ekan leppiksen!

Upea keli helli pääsiäisen viettäjiä. Tyyntä ja aurinkoa. Lumet suli silmissä. Ja lokit odottelivat juhla-ateriaansa eli perkuujätteitä:

Kiva pääsiäinen takana. Oli ihanaa viettää aikaa yhdessä äidin ja isän kanssa ja mukavaa tavata velipoika vaimoineen. Surkea juttu oli, että kummityttö ja sisarensa olivat hankkiutuneet tautiin. Mut onhan kesä vasta alkamaisillaan!