2*reissu, 2*sukat, 2kertaan, frivolité ja messuilemaan

Pari viime viikonloppua on mennyt mukavissa merkeissä reissaten ystäviä tapaamaan. Koska reissu, niin tarvitaan reissukässy. Tarinoiden parissa silmukoita syntyy kuin huomaamatta ja valmistakin.

Kakskertaseura myy kakskertasukkia tilaisuuksissaan. Sukkien varren raidoittaa Kakskerran viirin värit. Lankana teetee Pallas, puikot 3 mm. Me neulomakerholaiset näitä tikuttelemme. Tällä kertaa tarve oli enempi miesten kokoisille. Sukkaykköset syntyivät pari viikkoa sitten Nauvon Valmossa ja kakkoset viime viikonloppuna Kangasalla Neulaniemessä.

Mulla oli ihan mieletön tuuri matkakelien suhteen. Vielä perjantai-iltana oli kauhea lumimyrsky, mutta lauantaina töiden jälkeen sää oli rauhoittunut. Perille pääsin ihan ilman kommelluksia

Eka reissu oli jatkoa viiskytvee synttäreille. Lauantaina töiden jälkeen Reppulin keula kohti saaristoa. Kaksi lauttaa ja perillä! 

Tää kolahtaa joka kerta: Huussin käpyverhot on ihanat (ja oikeaa haitekkiä styrox-istuin)! Illalla tehtiin pieni kävelylenkki melkein täysikuun valossa - myräkästä ei tietoakaan eikä tarvetta taskulampuille! Pitkällä saaristossa ei ole valosaastettakaan. Tähtibongareille olis ollut mainio keli. Juttu luisti yömyöhään asti. Herkkuja ja yömyssyksi vanhaa invaliidia - jotenkin osuvaa sekin ;)

Sunnuntaina pidempi lenkki. Lumessa näkyi, että oravilla on taitanut olla bileet ja kevättä rinnassa:

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Oltuani vuorokauden täysihoidossa kotimatkalla sunnuntaina Nauvon lauttarannassa näin kaksi saarta. 

Viikko kului nopeasti ja oli aika lähteä ihan toiseen suuntaan ja toisen hyvän ystäväni luo. Jälleen matkakeli osui kohdilleen. Jossain myräköiden välissä pääsin luikahtamaan huonossa hapessa olevien Reppulin talvirenkaiden kanssa ihan kuivalla kelillä ja turvallisesti perille lähes valoisaan aikaan.

Herkkuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ja aamuruskoon heräämisiä Längelmäveden rannassa. Tälle reissulle "rönttävaatteet" pakkasin vaan jatkoksi edellisen reissun kassiin, koska täällä saa osallistua (kuten myös omalla mökilla aina). Kotiin tullessa totesin, että mulla on hauis. Kui se muute vois olla kipiä?

Tämän urakan jälkeen ihanat rantasaunan löylyt ja sen jälkeen takassa valmistettuja herkkuja. Unta ei todellakaan tarvinnut odotella, vaikka parvella olikin ihan riittävän lämmintä... 

Saunan jälkeen istuin hetken itsekseni ulkona viilenemässä. Katselin järvelle päivän hämärtyessä ja mietin, että näiden kokemusten jälkeen akut on taas ladattuina moneksi viikoksi eteenpäin!

Miten nyt tää säästää asuntoa keskellä talvea? Kun ei koskaan käy missään! Noo: Tokareissu sovittiin jo viikkoja sitten ja eka tuli vähän yllättäen puskista. Kun Tassuton voi vaan ottaa ja lähteä vaikka extempore. Ikävä on edelleen, mutta onhan tässä joku hyväkin puoli, jonka vasta havaitsin. Nyt on tällainen elämänvaihe. Kangasalla oli kyllä kaksi kissaa, joita parhaani mukaan yritin tehdä kavereiksi kananameilla...

Huonolla menestyksellä... Tosin toisenä yönä olin tuntevinani Toipparin (vas) jalkopäässä. Hönttä sen sijaan pysyi kaukana (kävi se sentään pari kertaa haistamassa mun villasukat isäntäväen ollessa turvallisesti lähellä). 

Maanantaina oli puodissa Salon Seudun Kädentaitajien käpypitsi-ilta. Mun piti vaan toimia emäntänä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Neulapitsillä voisin ehkä päästä alkuun. Noi vois olla korvikset. Kiroilujen lomassa vitsailin muille, et ens jouluks me kaikki tehdään viiskyt joulukorttia käpypitsillä. Ei tullu kannatusta, mut alkeet opittiin!

Ja taas kohta on viikonloppu. Turun Kässämessut on peruttu tänäkin vuotena. Niin pitkään ku niitä ollaan odoteltu, niin aikamoinen pettymys. Olisi ollut tosi kivaa tavata livenä monen vuoden jälkeen. Paikkavarauskin oli voimassa... Siispä ensi viikonloppuna löydät meidät Kassamessuilta Netissä. Tapahtuman "Messuhalli" toimii tapahtumineen facebookissa perjantaista sunnuntaihin ja Anjalinin ja kaikki muut mukana olevat yritykset löydät myös verkkosivuilta vaikka eit olis naamakirjassa. 

Onhan siinä se hieno juttu, ettei tarvitse lähteä mihinkään, eikä maksaa pääsylippuja. Omalla kotisoffalla voi ottaa kupin kahvia ja hypätä messuilemaan! Mikään some tai viesti ei korvaa  tapaamista kasvotusten - siispä kaikki messuille tulevat tarjoukset (joita vielä mietitään) ovat myös voimassa puodissa Annankadulla.

Ihmeiden aika vai kummallinen mielenhäiriö

Muutama viikko sitten Salon Plazan kakkospuolen yläkerrassa oli kahden kangaskaupan varastojen siivous-popuppi. Joku kumma sai mut kurvaamaan sitä kautta takas tullessa, kun vein puodin postipaketteja automaattiin... Minähän EN ompele. En oo ommellut vuosikausiin muuta kuin pitsejä piirrettyjen liinojen reunoihin. Jotenkin mulla ja mun ylppärilahjaksi vuonna 1985 saaneella Pfaffillani meni sukset ritsiin jo monta vuotta sitten. Aina kun innostun, niin tuloksena on tohtori sykerö ja rouskisrouskis ja lanka poikki ja neula kans ja hermot menee...

Tämä on mun ylioppilaslahja vuodelta 1985. Muistin just et mun ihan ihkaeka ompelukone on ollut Toyota! Muistaakseni neulekonekin oli Toyota - taitaa olla sukua Evalle. Hyvä peli se - tällä hetkellä meneillään on jo kolmasToyota-auto. Reppuli on mainio kaveri. Se osaa kuskata mut töihin vaikka kuuntelen äänikirjaa. Ja töistä kotiinkin se osaa tuoda. Välillä liiankin hyvin kun tuossa autokatoksen edessä huomaan, et olis pitänyt poiketa matkalla kaupassakin. Siis oikea älyauto ja hyvä kumppani! 

Ennen koronaa oon viimeeks käyny Hesan kässämessuilla (jotka on muuten viikon kuluttua, mutta en valitettavasti pääse ja Turun messut on peruttu tänäkin vuonna). Ostin innoissani Unelmallisen Josefiinan kaavat ja kuvittelin ryhtyväni midinettiksi. Kannustajana oli Neulefriikki, joka harrastaa kaikkien muiden kässyjen lisäksi myös ompeluksia. 

Popupista piti selviytyä tyhjin käsin. Tai ainakin jonkun iloisenharmaan kera... Kuis kävi?

Piirsin kaavat. Mittailin tarkasti. Kaikki meni hienosti kun sain vielä päänkatkaisusssa (=kampaajalla) hyvät vinkit koneen huoltoon ja käyttöönikin. Viikko sitten lauantai-iltana lekkasin kankaat ja sunnuntaiaamuna ryhdyin toimeen. 2,5 tuntia ja kolttu oli valmis!

Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kouluaikana (Siis minähän olen alunperin ompelualan Artesaani, valmistunut jouluna 1987. Me oltiin silloin ekat artesaanit koko maassa! Niin et unohtakaa jo se insinööriys) Koulussa opitut jutut palautui mieleen ja konekin oli yhteistyökykyinen. Hommaan meni 2,5 tuntia! Ystäväni heitti, et miksi neuloa kun voi ommella...

No yks pikkujuttu tässä oli... Kolttu on täydellinen, mutta minä ihan vaan aavistuksen verran liian iso siihen sisälle! 

Osaamisen ilosta innoissani piirsin samantien kaavat seuraavaan kokoon (siis vain yhtä kokoa isompaan) ja tiistaina etäpäivällä menin Jättirättiin hakemaan uutta kangasta. Ei tullu kauppoja. Paniikissa ja tietämättömänä ja hölmöjen kuosien ja liian tarjonnan vuoksi pakenin paikalta ostamatta mitään. JOS ostan uuden kankaan, niin tarvitsen mukaan osaavan konsultin (Apua Piiku!!??!!) tai menen liikkeeseen, josta löytyy palvelua. Kuitenkin onnistumisen ilo on ollut huikea kokemus!

Mullahan on kankaita. Kellarissa kuíuaslaatikollinen eli paljon. Mutta ainut mekkokangas on kirkuvankeltainen college. Oli ompeluinnostus, etäpäivä ja konekin kotona, niin jotain piti keksiä. Monta vuotta sitten tein puikkopussukoita joten:

Sukkapuikoille säilytysratkaisuja:

Tähän versioon menee 18 sukkapuikot. Omat taskut 15 senttisille ja 20 senttisille.

Mukavan pieneen tilaan menee:

´Nyt on puotijuhlat juhlittu ja oikea arki alkaa. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista. Oli hienoa ihanaa tavata puodissa monen vuoden jälkeen ilman maskeja ja etäisyyttä.

Jännittävän synttäriviikon jälkeen aamulla raivasin oman kotini asumiskuntoon ja päivällä käytiin aidin kanssa paserulla. Seilattiin ensin Turusta Åboon to the sunny side of the river.

Turus kukkii! Aurinkoa. pakkasta ja lunta! Mitä muuta voi synttäriviikon sunnuntaipäivään enää toivoa?

Aika juhlia ja höpsöillä! 21 vuotta lankakaupan tätinä.

Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!

Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...

Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon.  Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?

Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa Verkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!

Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).

Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)

Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on. Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...

Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!

Tässä linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata tästä. Välikerrokset Cedroa väri 53. 

Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.

Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕

t. Susu

Helmikuun sukkia ja kokeiluja

 Koska isoäidinneliösukkia oli kiva tikutella, niin teinpä pari väriversioita. Ensiksi meidän kaikkien suomalaisten rakastamilla väreillä eli Iloisenharmaat:

Ja niille vastapainoksi lällyhempeät:

Lanka teetee Pallas. Koukku DMC 3 mm ja puikot 15 cm 3 mm Zingit. 

Kansalaisopiston kurssilla pyrin joka kerta opettelemaan jotain uutta. Tikapuutekniikka opeteltu, mutta totesin et hyvä osata, mutta ei oo mun juttu. Viime torstaina opettelin onteloneulomista. Suunnitelmissa oli Matleenan tuplalapaset, mutta harjoituksena syntyi patalappu:

Lapaset taitaa jäädä haaveeksi... Pallasta tämäkin. Toisella puolella siis värit negatiivina.

Tuttavan kanssa tuli puhetta kallin sähkön ja sähkölämmitteisessä omakotitalossa etätöissä palelevan mahdollisista lämmikkeistä. Ponchohan olisi ollut mainio ja lämmin, mutta kaulus kutitteli niin, että vaatetta ei voinut käyttää. Siispä ehdotin et josko tekisin asialle jotain... Taas yksi uhkayritys - siksakkasin vanhan kauluksen reunasta, leikkelin , poimin silmukat ja tein uuden kauluksen Peo 30 -langasta. Ajattelin, et jos homma menee keturalleen, niin riepu olis joka tapauksessa ollut käyttökelvoton joten kovin suurta vahinkoa ei syntyis. Hienosti meni ja tuttavalta tuli oikein halit!

Torstaina kuulin sattumalta, että Halikon kirjastossa oli Kehrääjien miitti. Koska paikka on kotimatkan varrella, niin poikkesin kurkkaamaan. Paikalla oli vielä viiden jälkeen kolme kehrääjää rukkeineen.

Oli yksi ihan perinteinen, toinen sähkökäyttöinen ja kolmas tuollainen moderni, jota kuitenkin poljettiin ihan kauramoottorilla. Minäkin pääsin kokeilemaan värttinällä kehruuta. Komeaa pukleeta tuli ainakin metri:

Taitaa mennä tovi ennekuin Tassusta 14 vuoden aikana karstatut karvat päätyvät langaksi... Ehkäpä pitää vaan tyytyä ammattilaisiin...

Töissä mietittiin jotain kivaa ja helppoa lomakässyä hiihtolomalaisille. Suorakaiteen muotoisista paloista syntyi kisu ja vahingossa hiirikin. Ja oli kyllä hauskaa. Pehmolelutkaan ei oo ihan mun juttu. Tom ja Jerry:

Lankana Katia Pluma.

Seuraavaks jotain ihan mulle ittelle. Sitä odotellessa hyvää viikonloppua ja talvilomaviikkoa!

Elämänpuu - karjalainen kaarrokevillapaita tilaustyönä

 Viime vuoden loppupuolella puotimme sähköpostiin tuli seuraavanlainen viesti:

Hei!

Olin ostavinani tänään Joensuun Taitotalosta villapaidan mutta en lukenut tarkkaan tekstiä, se olikin "Tarvikepaketti Elämänpuu merinovilla".
Oma virhe.
Nyt on tarvikkeet mutta ei villapaitaa.
Heillä ei ole tiedossa kutojaa.

Internetistä löysin yhteystietonne. 

Nyt on miehellä myös se villapaita!

Pikkuisen hassultahan tuo näytti, mutta vastasin tietenkin kyselyyn. Muutaman ees sun taas viestin jälkeen kuitenkin pääsimme yhteisymmärrykseen . Kunhan toimitusaika saisi venyä tammikuulle.

Meillä kyllä tehdään neuleita tilauksesta, mutta vain omista langoistamme. Syynä on ensiksikin se, että jos koko homma menee totaalisesti keturalleen, niin ainahan voi tehdä uuden! Joka tapauksessa lupauduin tähän uhkayritykseen.. Ja tällä viikolla sain kuulla, että nuttu on oikean kokoinen ja kelpo.

Sain postissa langat ja ohjeen. Enhän tietenkään malttanut olla heti olla tikuttelemasta mallitilkkua. Mun käsialalla oikea tiheys syntyi 3,75 mm puikolla. Joulukiireisiiin vedoten aloitin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Kaksivärinen resori oli työläs ja varsinkin helmassa neulos kipristeli huolestuttavasti ihan väärään suuntaan:

Muutaman kaarrokeneuleen neuloneena näytti (jo ihan ojhetta lukiessani)  myös ihan siltä, että nutun ylpäpäässä oli aikas runsaasti kamaa. Puikoilta pudotessaan valmis nuttu näytti karmealta frillalta!

Koska uhkayritykseen oli ryhdyty, niin tein tapani mukaan "susut" eli tuuppasin valmiin nutun villaohjelmassa koneeseen... Ja koska kuivuminen kesti kaks vuorokautta, niin samaa vauhtia kasvoi mahahaavani... Merinollahan on taipumus venyä kastellessa ja nuttu oli ihan kauhea kun kokeilin sitä ittelleni kosteana. Näinköhän työ menee hukkaan ja pitää keksiä joku paikka, josta tilata uudelt Elli-langat uutta tekelettä varten...

Loppu hyvin ja vesi vanhin voitehista!

Karrokkeen silmukat tasoittuivat kauniisti ja kuvio on mitä karjalaisin. Paketissa oli lankaa riittävästi. Pohjalankaa jäi juuri ja juuri muutama metri, mutta kuviolangoista jäikin. Hyvä niin - näissä neitstäkin tilattavissa tarvikepaketeissa on erityisen tärkeää, että lanka lopu kesken. Asikkaan kanssa sovittiin, että loppulangat menee hyväntekeväisyyteen - esim sytohihoihin tai jopa mysyyihin pehmeä merino on ihan kalpoa. Noutaa saa puodista.

Tässä vielä sovituksessa itteni yllä:

Mut kun uhkiksiin on ryhdytty, niin seuraavana vuorossa toisen - vähän tutumman asiakkaan entraamista vaatinut hieno merkkiponco. Käyttökelvoton, koska kaulus kutittaa, mutta sähkönsäästäjälle ja kotona työtä tekevälle ponco olis ihan oiva työvaate,  Siksakkia koneella, klips klaps saksilla ja uutta kaulusta Peosta tikuttelemaan... Saas nähdä kui käy.. Nyt ei pelota niin kamalasti, koska vaate ei kuitenkaan ole ollut alun perinkään käyttökelpoinen kutittavuutensa vuoksi. Eli jos menee ihan mettään, niin katatstroohvi ei voi olla suurensuuri.  Peukut pystyyn!

Jämistelyä ja ystävyysjuhlaa

 Onkohan muitakin, joita harmittaa ne kirjavista ohuista sukkalankakeristä jääneet pikkunöttöset? Sadan gramman kerästä menee perussukkiin semmoiset 60-80 grammaa ja se loppu jää pyörimään jonnekki jämälankakoriin. Usein kirjavat langat on sellaisia, ettei toista kertaa löydä samaa. Päätin yrittää keksiä niille jotain...

Kolme jämänöttöstä, yks yksivärinen Step Classic ja kaks paria kivoja (ainkin omasta mielestäni).

Puikot 2½ mm KnitPro 15 cm 2,5 mm.

Sinisten sukkien kärjessä viimeiset 4 väriraitaa eri jämävärillä. Menekki punaisiin 74 grammaa ja sinisävyisiin 75 grammaa. Tummansinistä Classic-lankaa riitti molempiin 1 kerä.

Kirjoneule on edelleen suosittua, mut joskus sitä vaan kaipaa ihan tavallista raitaa ilman aivoja ja kaavioita. Siispä varren mallineule ei oo kirjoa, vaikka siltä saattaa näyttää. Kolme kerrosta raitalangalla ja kaks pohjavärillä.

Ystävänpäivä on vasta tulossa, mutta viime viikonloppuna meillä vietettiin Ystävyyden 50-vuotisjuhlaa.

Tammikuussa 1973 oltiin kuusivuotiaita. Muutettiin samaan taloon asumaan Turun Uittamolle Jalustikatu kolmeen vastavalmistuneeseen taloon ja miltei heti meistä tuli kaverit. Ystävyys on kestänyt vuodet, erilaisuudet, välimatkat ja erilaiset elämäntilanteet. Välillä voi olla pitkiäkin aikoja ettei nähdä tai edes kuulla, mutta aina tuntuu siltä, että jatketaan just siitä, mihin viimeeks jäätiin. Ja jos tarvii ystävää, maailma näyttää mustalta tai aurinkoiselta, niin tietää, että toinen on siellä. Tätä ystävyyttä ollaan joka vuosi jollain tavalla juhlistettu tammikuun 31. päivä. Tämä vuosi on tietenkin spesiaali - pyöreitä kun vietettiin.

Kukahan se on alkuperäinen "syypää" tähän? No tietenkin meidän vanhemmat! Kuka kuusivuotias nyt voisi päättää missä sitä asutaan? Mut kohtalo, vanhemmat ja Uittamo toi meidät Ellun kanssa ystävyyteen, joka on kestänyt jo viiskyt vuotta. Siispä mietittiin, että tähän juhlapäivään olisi hienoa saada heidät mukaan ja kiittää.

Lauantai-iltana juhlittiin meillä Majakkarannassa. Tässä pöydän ympärillä istuttiin iltaa ruokaillen luomuja ja muistellen vanhoja, vielä vanhempia ja vähän nykyisiäkin. Aika kului ihan huomaamatta ja ainakin mulla oli välillä liikutuksen kyyneleitä silmissä ja välillä taas naurun. Ilta kului kuin siivillä ja kivaa oli. Muutama nuoruudessamme tehty tyhmäilykin tuli paljastettua (koska 16 vuotiaana Pariisissa tehty "teinihölmöilyrikos" on jo vanhentunut ja samaan aikaan "mutsit" oli jazzkellarissa) ja loppuillasta piti vielä (yleisön pyynnöstä - ja parin punkkulasin jälkeen) vetää soolona Kampelavalssi , jonka viimeiseen säkeistöön piti pyytää tukea Lasselta ceedeelevyltä. Toivottavasti myös kunniavieraillamme oli hauskaa! 

Äidit olivat salaa treffailleet tietämättämme. Yllätyksiä saimme kokea. Päivän puhe ja jotain, josta kerron varmasti myöhemmin kun se toteutetaan. Ja ruusuja:

Mietin eilen, että niin ovat kuin me: Tumma ja vaalea. Vastakohdat täydentää toisiaan. Kummallekin kumpaakin. Mun ja Ellun mielestä ilta oli ikimuistoinen. Kiitos!

Sunnuntaina oli nostalgiareissun aika. Käveltiin Majakkarannasta ensin Uittamon Palviljongille ihailemaan maisemia Pitkäänsalmeen. Sitten uimahallille, jossa on nykyisin vaan kuntosali ja kuulemma altaassa oli nyrkkeilyharjoitukset ja varmaan lähitulevaisuudessa puretaan koko höskä ja rekennetaan jotain kamalia tornitaloja tilalle :( 

Sieltä sitten Jalustinkatu kolmeen kotitalolle ja pihaan...

Leikkikenttä oli kokenut uudistuksen, mutta keinu oli tallella vaikkakin vähän erilainen kuin ennen. Kahden vierekkäisen autonrenkaan sijaan olikin yksi iso. Toinen toiselle reunalle ja toinen toiselle ja vauhdit päälle ja laulamaan Virve Rostin Chigacoa kurkku suorana kuten vuonna 1975! Meillä viiskytkuusvuotiailla ei ollut estot päällä, mut pikkuisen mietittiin et kutsuuko joku nykyasukas poliisit paikalle... Niillä oliskin ollut hämmennystä kun puhalluskoe olis nättänyt nollaa. Seuraavana olis varmaan ollut edessä huumetesti... ONNI ON YSTÄVÄ, JONKA KANSSA VOI JAKAA HULLUUTTA 💕 Voi että oli hauskaa. Naurettiin ittellemme vedet silmissä ja vatta kippuralla.

Jonka jälkeen paettiin paikalta kohti Uittamon koulua. Se oli ihan uusi, kun aloimme koulutien 1973. Taidettiin olla ensimmäiset oppilaat. 1-3 vuotta. 1-2 oltiin eri luokilla. Meniköhän se luokkajako just meidän talon keskeltä? Juhlapäivämme kunniaksi liputettiinkin;) Tuo kivi tuntui lapsena ihan jättimäiseltä!

Sieltä matka jatkui bunkkereille. Lapsena siellä oli tosi pelottavaa. Näkyi toki yli kaupungin ja sieltä nähtiin kaikki ilotulitukset hienosti. Varmasti tänäkin päivänä. Kallioilla varovaisesti jäitä ja liukastumista peläten keski-ikäiset känttäiset tädit muisteli et kakarana täällä vaan juostiin kesät ja talvet varomatta mitään... Pelottavat bunkkerit olivat hienosti graffitein maalattuja. Tosin luontoon jätetyt spraymaalitölkit surettivat...

Vielä kotimatkalla poikettin toisen alakoulumme kautta. Vähäheikkilän koulussa käytiin luokat 4-6. Tässä urani alku: Käsityöluokan ovenkahvassa roikkumassa!

Ja tässä siellä tehty ihan eka neulepipo! Mulla tää ja Ellulla värit päivastoin.

Kiitti Ystävyydestä Ellu!

Tän päivän korvamadon voit kuunnella (kunhan ne mainokset menee ohitte):

https://www.youtube.com/watch?v=qYZYnStNwjc

t. Helperi

Purkaleesta kaulattimeksi ja puikkopohdinnan jatkoa (sukkapuikot)

 Purkaleesta tuli viimeinkin kaulatin:

Neulottu 4 mm Chiagoo-puikoilla, jotka ostin testaukseenTampereen messuilta. Arvierin Peo30-lankaa kului lopulta 5 kerää. 

Kun viimein kahden purkaleen jälkeen tein päättelyn tuolla palmikkoreunuksella, niin sain sen istumaan kaulalle kauniisti niinkuin oli alunperin ajatus. Lankaa päättelyyn tärvääntyi toki kaksi ylimääräistä kerää eli taas varsinainen "jämälankaprojekti". Yhdestä jämkerästä viisi uutta kerää...

Tykkään langasta ihan kybällä. Ei kutita, ei pistele ja nättiä jälkeä tulee - jopa kahteen kertaan puretusta ja kastellusta langasta! Ongelmana on etten oikeasti tykkää kaulattimesta enää ollenkaan. Onkohan korvienvälissä joku esto päällä? Myydään eniten tarjoavalle...

Helena  edellisen postaukseni kommentissaan pyysi puikkovertailua. Minähän olen ihan jäävi, koska kokemuksia on vaan omassa puodissa olevista ja tietenkin jostain kasaripuikoista ennen välineurheiluajan ja lankakauppaurani alkua. Siispä omat ennakkoluulotkin muistaen ajattelin kirjoitella omia kokemuksiani julki. Kuvia en laita, mutta linkit puikkoihin puodin verkkokauppaan. Ja näähän on aina vaan pelkkiä omia mielipiteitä. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja eri langoille sopii eri puikot.

Tai no - yks kuva sentään:  Kuvassa on mun kässäpussissani asustavat sukkapuikot.

Joskus kasarina ostin ekat bambupuikkoni. Ne oli karheet eikä lanka luistanut. Siispä pitkään vuosituhannen alussa jo lankakauppiaaksi päätyneeneäkin suhtauduin bambuihin skeptisesti. Nykypuikot on sileät ja luistaa sutjakkaasti. Bambu on kuitenkin hygroskooppinen ja jos kädet hikoo tai on kostea ilma, niin ne on vähän vimpulat. Ei toki haittaa neulomista. Ja hauska juttu - kun edesmennyt blogikissa ja puotimme laatupäällikkö Tassu oli pikkukissa, niin se haistoi bambupuikot kässäpussissa ja jopa (vaikkei ollutkaan mikään ruudinkeksijä) osasi avata kässäpussin vetoketjunkin bambut huomatessaan. Siispä en suosittele kissatalouksiin enkä koira-. Joskus tosin ajattelen tyytyväisenä, että koirat on mun parhaita asiakkaita - ilmeisesti bambupuikko tuntuu kivalta hampaissa... 

KnitPron Symfonie Wood on kuten bambutkin - puuta. Vahattua koivumelamiinia. Kovempaa, joten ei oo vimpulaa. Itse olen katkonut näitä varsinkin 2-2,5 mm puikkoja ihan solkenaan, joten pienissä puikoissa olen suosiolla siirtynyt KnitPro Zingeihin. Joskus (harvoin) puunsyyt aiheuttaa ongelmia ja lanka saattaa takertua puunsyihin. Silloin kyseessä on viallinen puikko ja tietenkin se vaihdetaan kelpoon. Näin verkkopuikkokauppiaana kuitenkin välillä hiukan ketuttaa, että meille tulee reklamaatioita niistäkin puikoista, joita ei edes ole ostettu meiltä. Verkkokaupan tilaushistoriasta näkyy kyllä, että onko ko hlö meiltä ostanut ko puikot... Nii et tiedoksi vaan. t. Mielensäpahoittaja. Onneks näitä huijauksia tulee aika harvoin. Usein itse katkon näitä vaan siks, et oon unohtanu kutimuksen soffalle tai lattialle ja istun tai astun päälle (ei nyt enää muistella sitä kertaa kun Karvis ajoi koko kässäpussin yli autolla)... Mutta tiedoksi vaan, että jos puikko heti ensikosketuksella takertuu lankaan niin viallinen on ja takuuvaihturi ilman muuta. Kuittia vastaan. Mut tykkään kovasti. Luistaa sopivasti, kevyet ja kauniit.

KnitPron Cubics -puikkoja sanotaan myös reumapuikoiksi. Cubicsit ovat siis nimensä mukaan neliskanttisia ja niistä kiinni pitäminen on helpompaa varsinkin nivelrikon tai reuman vaivaamille. Cubicseilla neulomisjälki on tiiviimäpää kuin tavallisilla esim. 4 mm puikoilla. Omille käsilleni nää ei passaa (tulee kamalan tiukkaa), mutta näilläkin on omat vannoutuneet faninsa. Cubisien tiheydestä on monenlaista (ristiriitaistakin) selitystä verkossa. Siispä tässä selitys, miksi kuutiolla tulee siistimpää ja tiheämpää kuin pyöreällä puikolla:

Joten jos teet kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kannattaa ottaa molemmat sukkapuikot samaa sorttia. Toinen normipuikolla ja toinen Cubicsilla niin taatusti tulee eri kokoiset. Ittellä kyllä ainakin raitalangalla näkyy myös mieliala - vaikka on samat puikot, niin kiukkuisena neuloessa raidoista tulee jostain syystä paljon tiheämpiä. Ja lauantai-iltaisin parin punkkulasin jälkeen rentona taas paljon väljempiä ;)

KnitPro Karbonzeista itsellä ei ole kovin hyvää sanottavaa. Vaikka hiilikuitu on vahvaa (formula-autoissakin kuulemma käytetään) niin oma eka kokemukseni oli, et lanka tökkasi siihen puikon ja kärjen liitoskohtaan. Ei kiva. Tosin vaan näistä löytyy ne nukkisharrastajien 1 mm puikot (jotka on kokonaan päästä päähän hiilaria). Taas palaan Zingeihin, koska niissä kärki on vaan eri värinen eikä mitään pykälää oo.  

Ja sitten Prym Ergonomicsit: Pallokärki, joka ei halkaise lankaa, vaikka lanka olisi löyhäkierteinen. neulomisosa se, mitä sanotaankin ja keskiosa pienempi ja kolmion mallinen. Hyvä pitää kiinni. Kevyet, joten jos käsiala on löysä, niin puikot ei putoo työstä. Jos tekee tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sujuvasti. Nää puikot jakaa mielipiteitä. Koska materiaali on synteettinen (=jotain muovia) niin varsinkin ohuet puikot on hassun fletkut ja tottumatta tuntuu kummalliselta. Näitä on sekä 15- ja 20-senttisinä. Ittellä on käytössä vaan kakskytsenttiset 2,5 mm ja 3,5 mm puikot ja 15 cm 4 milliset. Ikänäköiselle siitä kivat. et jos on huonot valot, tumma ja kirjava lanka, niin silmukat erottaa silti hyvin. Ja varsinkin isoissa puikoissa (4,5-8 mm) keveys on iso plussa! Näitä on saatavilla myös hiilikuituvahvisteisina. Carbonit on mustia, mutta aika paljon tukevampia kuin valkoiset. En oo kokeillut ja meillä on 2,0-3,5 millisiä.

Taisi olla edellä (ja monessa aikaisemmassa postauksessa) jo maininta KnitPro Zingeistä. Ne on tällä hetkellä omat suosikkini. Niitä on sekä 15- että 20-senttisiä ja myös välikokoja ja koot on värikoodattuja. Hassu juttu tuolla puodissa tulee usein vastaan: Joku ostaa puikot värin perusteella. Kun on niin kivan värinen eikä sellaista ennestään oo. (ookoo - ittekki ostin just 3,75-milliset ku ne on liilat). Puikoissa on laserpainettuna kokomerkintä, joka ei kulu pois. Sekin on plussaa. Mun 15 senttiset kakspuolikkaat olen istunut vimpulaksi, mutta eipähän menny poikki!

Eikä tassä vieläkään kaikki. Addin normipuikot on hyvät ja edulliset. Ja vielä Lykket! Lykke on kuulemma norjaa ja takoittaa onnellista. Puikot on harmaat - ajopuun väriseksi värjättyä koivua. Sukkapuikot on 15-senttisiä. Pienimmät puikot (2,5 mm asti) on kokonaan koivua, mutta siitä ylöspäin keskellä on metalliholkki, jonka kumpaankin päähän on asetettu puupuikko. Pikkuisen skeptisesti suhtaudun näihinkin, sillä ihan ekoista meille tulleista puikko irtosi siitä holkista... Siks näitä ei ole kovin paljon hyllyssä vaikka tuntu onkin ihana!

Ja loppuun vielä Addin CraSy Trio -puikot. Systeemissä on kolme ihan lyhyttä "pyöröpuikkoa". Ideana on, että puolet sukan silmukoista on yhdellä ja puolet toisella puikolla. Saatavana sekä metallipuikkoina että bambuja. Erityisesti silloin, kun meneillään on tosi monimutkainen kirjoneulesukka, niin CraSyillä on helpompi seurata mallineuletta. Moni työmatkoillaan bussissa tai junassa neulova on tykästynyt CraSyihin. Jos puikko putoo kesken kaiken, niin kuraisella lattialla ei tarvii konttaailla pitkään löytääkseen karkulaisen. Kalliithan nää on - kun pyöröpuikoissa se keskellä oleva piuha ei maksa mitään oli sitten mittaa 1,5 cm tai 130 cm. Pyöröpuikko on pyöröpuikko ja paketissa näitä on siis kolme. Kun ekoja kokeiltiin, niin ajateltiin, et näistä ei oo mihinkään! Kunnes todettiin, että kun alkaa neulomaan, niin kaikki puikolla olevat silmukat pitää tuupata valmiiksi sinne vasemman puikon kaapelille. Muuten jumittaa. 

Ja vielä yhdet: Addin Sockenwunderit. 25 cm pikkuiset pyöröpuikot sukkien ja säärystimien neulomiseen. Toinen puikko on vähän pidempi kuin toinen. Muutenhan niillä ei pystyisi neulomaan ollenkaan. Kokeilin kerran. Ei mun juttu, mutta joskus näitäkin kysytään. Olen perinteisten tavissukkapuikkojen vankka kannattaja. Oli materiaali sit mitä vaan niin viidellä puikolla mennään!

P.S. Tein alkuviikolla etäpäivänä viimeinkin pitkään suunnittelemani tutkimusretken muutamaan kotikaupunkini somekuuluisaan lankakauppaan. Fölilipulla kun voi matkustaa kaksi tuntia, joten pääsin samalla lipulla takaisin kotiin. Jos ei muuta jäänyt reppuun niin ainakin totesin, ettei meillä ole hävettävää puikkovalikoiman suhteen vaikka ollaankin pikkuruisen tuppukylän pikkuruinen lankapuoti.

P.S. 2. Peppu puutuu ja tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Otetaan paussi ja palataan pyöröpuikkoihin myöhemmin. Nyt kutsuu Zingit, Steppi, Soffa ja iltauutiset!

t. Susu