Herbstlauf -kirjoneulepusero ja puuhaloma

Kaakkurivaaran Niina suunnitteli Schoellerille Kirjoneuleen (ja muitakin). Lankana Step 6 yksivärisenä ja kirjavana. Pakkohan mun oli tarttua! Niina on teeteeSHOPpien tiimoilta hyvä yhteistyökumppani ja muutenkin hyvä tyyppi. Ja arvostan hänen viimeisen päälle ajateltuja ohjeitaan.

Lankana siis Austermann Step 6. Pohjaväri Classiccia ja kuvioväri kirjavaa. Menekki tähän nuttuun 495 g. Eli harmaata vähän päälle kolme kerää ja kirjavaa ihan vähän. Lopusta voiskin tehdä sukat samaan kuosiin!

Nuttu neulottiin ylhäältä alas. Resorit neuloin KnitPro 3½ vaihtopäillä ja miehustan tietenkin 4 millisillä. Ja hihat omilla lemppareillani eli Addin CrasyTrio Unicorneilla. Tykkäsin siitä, että langanjuoksut kirjossa oli kohtuullisen lyhyet.

Tosi kiva malli ja lankakin just sopiva: Ei liian paksu arkikäyttöönkään eikä liian ohut ettei nutun neulominen kestä ikuisuuksia (kuten tulevan seuraavan postaukseni nuttu jos se valmistuu ennen pääsiäistä, kuten olen luvannut).  Hissukin tykkäs...

Ohut Step 4 on jo vuosikausia ollut yksi myydyimmistä langoistamme. Aina silloin tällöin kysytään myös tätä paksumpaa. Jossain ajatushäiriössä olen pitänyt tätä kamalan kalliina ja siks sopimattomana meidän puotiin. Mut kun vertaan 150 gramman kerähinta verrattuna 50 grammaseen ei ole ollenkaan paha!

Pitihän mun tapani mukaan tästäkin ohjeesta pikkaisen palautetta laittaa...

Mun kommentit koskee yleisestikin kaikkien neuleiden (ja valmisvaatteiden) sarjomista! On hienoa, että joku ohjelma tai taulukko laskee suoraan miten monta silmukkaa tarvitaan tähän XL-kokoiseen neuleeseen. Tosin kun ohjelma kertoo kaikki silmukat samalla kaavalla, niin väistämättä joku silmukkaluku menee liian isoksi. Tällä kertaa pääntie. Vielä Idan harteilla nuttu oli suht ookoo, mutta meikäläisen kaljapullo-olkien koko XL valuikin tosi "antavaksi" vaikka muuten neule oli oikean kokoinen. Siispä irrotin pääntien resorin ja vähensin siitä parikymmentä silmukkaa ja nyt nuttu on oikein oiva! Tosin ei niin seksikäs, kuin ensimmäinen versio, jossa olkapäät jäi paljaaks :)

Hihoistakin lyhensin viis senttiä. Se oli paljon helpompaa kuin ylhäältä aloitetun kauluksen uusiminen. "Takaperin neulominen" on kenkkua ja hidasta, mutta kyllä kannatti. Pusero tuntuu nyt tosi kivalta!

Mökiltä on lumet hävinneet lähes kokonaan. Siispä oli juuri oikea aika pitää pieni PUUHAlomanen. Viikonloppuna aurinko sulatti lumia entisestään ja isän kanssa tehtiin "pohjatöitä" ja testattiin samalla uutta sahaa:

Kuusista tehtiin tellinki tuleville pölleille. Karsimisen jälkeen tuikkasin oksat saman tien palamaan:

Illalla vielä kävin unelmoimassa kesäilloista, uimisesta ja ahvenista. Vielä pitää odotella...

Maanataina päästiin tositoimiin. Kakskerrasta saapui tehokaksikko talkoisiin. Sateen toivat mukanaan, mutta sehän ei meitä haitannut. Piti kaataa "vähän pienempi" puu, mutta vahinko tai ei - puu oli valtava ja kaatui juuri oikeaan paikkaan. Niin se käy kun osaa homman! Alakerran poppookin tuli auttamaan ja isä toimi työnjohdollisissa tehtävissä ja traktorikuskina. Ilman konevoimaa niitä metrisiä pöllejä ei olisi metsästä pois saatukaan. Sen verran vauhdikas päivä oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa! Alla olevassa kuvassa ne viimeiset, kaikkein pienimmät pöllit... Kakskertaan lastatiin vielä viemisiksi pari kohtuullisemman kokoista koivua. Onni on ystävät ja läheiset 💖 Kiitos! Ilman teitä olisin pulassa!

Hissu tietenkin ilmestyi tarkistamaan työn laadun vasta, kun hommat jo tehty!

Hissulla on ollut omat tärkeät puuhansa. Lahjoja on tuotu autokatokseen jo useita. Tässä kuvassa tosin näyttää pussailulta...

Maineeni pyromaanina sai eilen kovan kolauksen: Oli tarkoitus tuikata tuleen maanataiset oksat. Ei syttynyt, Ei sitten millään! Pölynimuri sen sijaan kärähti... Nyt taas pari päivää töissä lepäämässä :)

P.S. Pitkin kevättä vihoitellut olkapää ei ole viikonlopun puuhailun jälkeen yhtään kipeä! Taitaa olla vinha totuus se, että liike on lääke (Kaikki muut paikat kyl sattuu).

Muodikasta karvaa - Basta

Pari pakkasviikonloppua kotosalla ja monta uutta kässyä aloitettu. Kaksi tilausta, joihin odottelen lisää lankaa ja yksi mallineule, johon odottelen puikkoja. Eli kaikki seisoo. Kaikki kovin erilaisia töitä: Kaarrokeneule alhaalta ylös Lettlopista, villatakki ylhäältä alas Merino Babysta ja toinen kaarroke ylhäältä alas Step kuutosesta.

Välikäsityönä tikuttelin pikaisesti lapsen puseron uudesta Basta Mista -langasta:

Olettekos kuulleet, että karvat on muotia? Mä olen. Ida on sitä hokemut jo pitkään, joten...

Lanka on oikeasti aika hauska tapaus. Siinä on puolet villaa ja puolet polyamidia, 50g=100metriä. Ohje 27 Suuri Käsityölehti 1/2026 (oli jollekin muulle langalle, mutta tiheys ja puikot oli sopivat). Menekki alun viidettä kerää kokoon 120 cm. Puikot 5 mm resorissa ja 6 mm sileässä. Ohjeesta poiketen hihat neuloin eestaas, koska 6 mm sukkapuikkoja ei ollut ja luuppaaminen ei oo mun juttu.

Hissukin tykkäsi. Pitäisiköhän lainata mainoslausetta "Sitä kissa ostaisi". Ohjeekin se "luki" yhtenä yönä, joten se siitä lehdestä sitten... 

Puuttuvia lankoja odotellessa sukkien uudistaminen jatkuu. Tein kokonaan uudet terät mökkisukkiin, jotka neuloin pitäessäni itseni kanssa yyteeneuvotteluja keväällä vuonna 2011. Blogin ensimmäinenkin yyteejuttu on vielä luettavissa, vaikka Vuodatus hävittikin kuvat.

Kantapäät teetee Sallanjämiä ja muuten teeteen Pallasjämiä ja Lankavan Mainojämiä. Taas vois sanoa et niin kamalat et melkeen hianot! Eiks nii? Näin pöljät sukat kintuissa oli kiva kuunnella Muumimaratonia ja neuloa koko päivä.

Jostain syystä mulla on ollu tapana sulattaa pakastin heinäkuussa kolmenkymmenen asteen helteellä. Nyt olin kerrankin järkevä, koska pakkanen. Sienet riittää vuosiksi, mutta marjavarasto alkaa huveta. Toissajoulun juustoherasta leipasin sämpylät. Ja kerrankin onnistui!

Hissu on kovin tykästynyt altaisiin. Ainakin jos pitäisi iltapesulle päästä tai tiskata... 

Tällä viikolla olen kahdesta suunnasta saanut kuulla, että joku vielä lukee tätä blogia. Tulin siitä hurjan iloiseksi! Vilkutus Espooseen ja Tarvasjoelle: Ehkäpä vilkutellaan saaristotiellä tai lossilla :)

Iloiseksi tekee myös pakkanen ja lisääntyvä valo ja kookaupan "ilmaisen ämpärin" värit:

Iloa ja väriä sinne ruudun toiseenkin päähän!

Kaapeleita kieputellen eli palmikkoa paidassa ja sukissa

Kaikkest eniten tykkään neuloa palmikoita. Enkuks kaapaleita. Yksi neulemalli ja lanka on himottanut jo pitkään. Ja ihan ittelle neuloin.

Ohje on ollut jossain kässylehdessä jo viime keväänä tai edellisenä syksynä (päivitän ku tarkistan) ja siitä lähtien kummitellut mielessä. Lanka on ihanaa Briana Alpaca Cottonia ja malli mielestäni supernätti! Briana 50g=165m, 51% alpakkaa ja 49%puuvillaa. Neuloin resorit 3½ mm puikoilla ja muun nutun 4½ mm Uniorneilla. 

Kun ekan kerran laitoin tän päälle, niin mietin, et pitääkö ottaa varapaita mukaan töihin, mutta ei kutita yhtään! Ja menekki vaan 300 g! Uskomattoman kevyttä. 

Kelpasi myös Hissulle. Ehkä vähän liiankin hyvin...

Susumaiseen tapaan modailin: tein hihat viisi senttiä ohjetta lyhyemmiksi, kieputtelin (yllytyksestä) miehustaan vähän ylimääräisiä palmikoita sekä neuloin miehustan kädenteille asti pyörönä.

Palmikoilla jatketaan: Hakusessa on ollut korvikkeita teetee Tundralle ja Regian Alpaca Softille. Testatahan täytyy ennen päätöksentekoa ja mikä olisikaan parempi testineule ku omat palmikkosukat?

Tässä Viking Alpaca Storm. Jää harkintaan... Kahden kerän verran oli testilankaa ja niistä ihan kelpo palmikot. Ensin tuntui ihan tavikselta, mutta suihkupullon ja blokkauksen jälkeen aika kiva.

Toista testilankaa oli vaan kerä. Minivarrella otin tuntumaa ja nyt on kolme päivää kulutusta testattu "työkenkinä" puodissa.

Tässä lankana Snorre Collecitoin Olivia. Varrettomiin riitti just ja just kerä. Pari metriä jäikin.

Perästä kuuluu, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Täydellistä "Susun palmikkosukkalankaa" etsitään edelleen! (70%alpakka, 30% polyamidi, n.22s=10 cm, puikot n. 3,5 mm ja hinta kohtuullinen...)

Puoti täyttää tänä vuonna 100! Paikallinen aviisi Salon Seudun Sanomat teki liikkeestä kivan jutun, joka julkaistiin maanataina. Oikein koko aukeama!

Lehden arkistoista löytyi myös se ihan ensimmäinen avajaisilmoitus:

Selvisi siis se ihan oikea avajaispäiväkin: 20.10.1926! Lokakuussa siis juhlitaan! 

Vähän kyllä jännitti, koska itse näin jutun vasta tiistaina. Punkkirokote vol. 3 oli maanataiaamulla Paraisten terveyskeskuksessa. Sehän oli vallan mainio tekosyy lähteä mökille lauantaina Neuleklubin jälkeen... Pitihän tarkistaa hiiritilanne (ei ollut) ja uskaltautua ajamaan mökkitie talvikelissä. Illat meni neuloen yllä olevia kynttilänvalosta ja takkatulesta nauttien:

Sunnuntaina aamupalaksi tavanomaisen puuron sijaan Salarakas oli kivaa vaihtelua! Ehtii sitä terveellisiä sit myöhemminkin.

Aina sitä suunnittelee kaikkea kivaa, mutta jotenkin se vaan jää... Milloin on liian kuivaa, milloin liian sateista, milloin tuulee liikaa... Koskaan ei tunnu olevan oikea hetki nuotiolle! Paitsi viime sunnuntaina!

Aamupalanuotio!

Olivier-huivi

 Vuosi alkoi huivitellen. Taito-lehden viime vuoden viimeisessä numerossa 6/25 oli malli, josta neuleklubilainen innostui ja minäkin otin Olivierin "kotiläksyksi".

Langaksi valikoitui Järbon Fin Merino: 50g=235m ja puikot 3½. Alkuun helppoa ainaoikeaa, mutta pitsiosuuden alkaessa piti olla tarkkana molemmissa reunoissa. Koska huivi tuntui aika pieneltä ja lankaakin oli vielä jäljellä, niin jatkoin pitsiä... Ja kuinkas kävikään?

Sekaisinhan se pitsi meni, mutta ei näytä pahalta jota annan olla. Purkaminenhan ei kuulu mun suosikkipuuhiin. Neulekubissa on toinen meininki. Eilenkin meillä oli teemana kolme Peetä: Palmikko, Pitsi ja Purku 😂Hirmu pieneltä näyttänyt kipprainen neule kasvoi pingotuksen myötä ihan kelpo mittoihin: Yläreuna on 150 cm.

EDIT: Vasta nyt huomasin, että Olivierin ohjeeseen on tullut korjaus! Jospa mä en itse olekaan töpännyt... Korjaus löytyy:

https://taitolehti.fi/korjaukset/korjaus-olivier-huivi-taito-6-25/

Villasukkiahan mulla on hurjan paljon. Kiitos siitä KikkaL, joka on pitänyt mun tassut lämpimänä jo monta vuotta! Villasukkien suurkuluttajana osa sukista oli varsin huonossa hapessa. Viikko sitten sunnuntaina parsin 5 paria (joista osan olen jo aikaisemmin terittänytkin). 

Myös Idalta vuosia sitten saadut kissasukat saivat uudet terät jälleen kerran:

Nyt on taas "työkengät" timmissä kunnossa! Kantapään harmaa varmaan Sallanjämiä ja valkoinen ja pinkki äidin ja KikkaL:n jämälankapussista löytynyttä Pallasta. 

Vuodenvaihteen pakkaset ja "ilmaiset" ämpärit innosti jäädyttämään lyhtyjä. Majakkarannassa näkyy pupujen ja kettujen jälkiä, mutta kukahan on käynyt tekemässä kunniakierroksen lyhdyn ympäri?

Se ei ole kissa...

Loppuvuosi 2025

 Joulukuu vilahti ohi vauhdilla kaikkine tapahtumineen ja tapaamisineen.

Turun Valon polku tuli katsastettua viimeisenä aamuna. Aurajokea kirkolle toiseen suuntaan ja toista rantaa pitkin takaisin ja Förillä yli. Tämän vuotinen oli vähän pettymys, mutta kivaa kun järjestetään. Mietin siinä kävellessäni, ettei varmaan tavallisesti pimeänä sunnutaiaamuna kahdeksalta ole näin paljon kulkijoita jokirannassa!

Kauneimmat joululaulut käytiin laualamassa perinteisesti Kakskerran Kirkossa. Meinas ihan unohtua, mutta onneksi oli rippikoululainen, joka muistutti!

Joulun alla vietettiin kiva glögi/juusto -ilta ystävän ja vanhempien seurassa. Teemana Suomi-Ruotsi maaottelu: Loimua ja Blossaa. Taisi tulla tasapeli. Tästäkin olisi kivaa tehdä perinne - tänä vuonna jo toinen kerta!

Pukinkonttiin päätyy vuosi vuodelta vähemmän käsitöitä. Muutama pieni paketti sentään.

Sukat Lankavan Mainiosta (kuviovärit äidin pallasjämiä). Varren mallineule Lankavan kuvastosta. Nykylapset kasvaa varmaan maata myöden: Kymmenvuotiaan jalkaan sukat kokoa 44!

Viime vuotisiin lapasiin tarvittiin kaveriksi pipo. "Tilaus" tuli sen verran myöhään, että kieputtelin palmikkoraidan vaan keskelle eteen. Lankana Peo30 Merino, menekki pari kerää CraSy 4 mm trioilla.

Kuvissa värit on ihan päin peppua. Pipo on oikeasti vaalean sininen...

Isä sai jouluksi yhdet sukkansa puhtaina ja parsittuina. Toiset sukat oli jo niin atomeina, että joulupäivän iltana hän sai niihin uudet terät :) Vielä löytyi pari nöttöstä bambusukkalanka Rubinia, joka riitti just ja just. Onneksi sillekin langalle on löytynyt korvike.

Muissa paketissa olikin mm elektronisia hiirenkarkoittimia :) Jotka eivät osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi.

Joulua vietettiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen teki jotain ja vietiin kaikki isän luo Förinrantaan. Siellä on tarpeeksi tilaa, riittävästi astioita ja jokainen pääsee omaan kotiinsa nukkumaan. Tänä vuonna onnistuin jo paremmin The Jälkiruuan ja juuston kanssa. Katasrofikakku jäikin veljen tyttären riesaksi ;)

Joulupäivän aamuna lähdettiin mökille. Olihan vielä monta päivää pyhiä jäljellä. Ja ruokaa riittävasti. Koko ikävänharmaan syksyn jälkeen viimein näkyi sininen taivas ja aurinkokin!

Tapanina taas perinteisesti sienimetsään. Saalis ei ollut kummoinenkaan, mutta mukavaa oli hyvässä seurassa rämpiä metsässä pari tuntia!

Päikkäreiltä tuli vahdikas herätys, kun Hissu singahti jalkopäästä riehumaan ympäri mökkiä! Hiirihän se siellä taas. Tällä kertaa suuri metsästäjä tarvitsi sekä mun että pappansa apua: Hiirenpahus meni sohvan alle ja siellä vielä matonkin alle! Kun sohva oli nostettu pystyyn ja matto kääritty rullalle, niin otus näytteli kuollutta, mutta ei ollutkaan... Olipas taas menoa ja meininkiä!

Hissu nautii ulkoilusta täysillä. Ainakin yksi iso myyrä tuli saliiksi ihan omin voimin. Jos se tahtoi sisälle, niin osasi kyllä pyytää. Ulos se livahtaa pyytämättäkin. Jopa kaupungissa rappukäytävään on pakko livahtaa aina kun ovi avautuu!

Lauantaiksi luvattiin Hanneksen riehuvan myrskytuulen voimalla. Lähdin aamulla töihin ihan hyvässä säässä. Päivän aikana tuuli yltyi ja jännitin pääsenkö vielä takaisin: Kulkeeko lautta vielä iltapäivällä ja onko puita kaatunut tielle. Myrskyn tuhoilta vältyttiin ja sähkötkin pysyivät koko ajan!

Rantakeinu kaatui, mutta se nyt kaatuu joka vuosi muutenkin.

Vuoden viimeinen valmistunut käsityö oli huivi Laines Du Nordin Poemasta:

Lanka on 100% yksisäikeista liukuvärjättyä merinoa ihanan muhkealla kerällä. Olen ihmetellyt, että kuka se meille noin kamalan värista lankaa onkaan tilannut!

Onneksi heti joulun jälkeen saatiin neljä uutta vähän reippaampaa väriä lisää! Lankaa on kerässä 600 metriä ja 4½ Addin 80 cm Unicorneilla pistelin menemään koko kerän viimeistä metriä myöten.

Tämä huivi oli mun "kotiläksy" kansalaisopiston neuleklubin oppilaalata. Piti opetella tekemään palmikkoa, joka näyttää samalta molemmilta puolilta. Ihan simppeliähän se oli.

Koko vuoden langankulutus ei ollut lähelläkään aikasempia: Vain 17416 metriä! Tosin en ihan jokaista pikkuruista sukkaa ole punninnut, mutta puolimaratoni jäi tänä vuonna kauas. Tänä vuonna uusi aloitus ja ensimmäiset sataset on jo neulottuina.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa. Syötiin, saunottiin ja pelattiin. Pirkanmaalla Hannes oli riehunut oikein kunnolla sekä Tottijärvellä että Kangasalla. Onneksi mikään puu ei lopulta kaatunut talojen päälle! Hissulla oli kissanpäivät: Leikittäjiä riitti ja pääsipä myös "dokaamaan":

Nyt on täällä etelässäkin viimein pakkasta ja ihan vähän valkoista maassa. Koska niitä "ilmaisia ämpäreitä" riittää vaikka muutama menisikin rikki, niin tein ovenpieleen jäälyhdyn:

Uudenvuoden lupauksia ei kannata tehdä. Viime vuoden miinus 10% painosta olikin plus 3%... Joten näillä lähdetään menemään kohti seuraavia pyhiä... Huhtikuussa!

Toivotan sulle ihanaa ja onnellista alkanutta vuotta 2026!

Höyhenenkevyt neulepusero sekä kauluri ja pipo

Jopas on aikaa vierähtämnyt! Huomasin juuri, että parin päivän kuluttua on blogin 18-vuotispäivä! Siitä on siis tulossa täysi-ikäinen! Moni aikalainen on lopettanut bloggaamisen, mutta tämä dinosaurus vaan jatkaa. Vauhti on aika tavalla hiipunut alkuinnostuksesta. Hyvänä käsitöiden muistikirjana tämä toimii edelleen ja mukavaa on huomata, että kävijöitäkin vielä riittää. Kiitos teille!

Siispä niihin käsitöihin: Syksyn lankaihanuuksia on reissannut kässäkassissa ees sun taas ja valmista on tullut hitaasti. Ehkäpä olen himmaillut valmistumista, jotta voin pitkittää nautintoa :)

Austermann Country Flair on mielettömän kevyttä: 50 g:n kerässä 350 m. Lanka on kauniisti liukuvaa ja materiaali ihana: 40% puuvillaa, 35% babyalpakkaa ja 35% villaa. Tämä nuttu painaa vaan 150g! Resorin neuloin 2½ puikoilla ja miehustan 4 mm KnitPro Zingeillä. Hihat tikuttelin Addi CraSy Trioilla.  Tosiasiassa tein hihat ensin ja vasta sen jälkeen miehustan alaosaa niin pitkälti kuin lankaa riitti.

Langalle on ohjeita Kotiliesi Käsityö -lehdessä 6/2025, mutta en malttanut odottaa lehden ilmestymistä, joten otin mallin Suuren Käsityölehden 9/2025 ohjeesta 20 (kirkkaanpunainen paita lehden kannessa). Pusero on neulottu "väärinpäin" eli ylhäältä alas. Ensin neulottiin taka- ja etukappaleita olan korkeudelle asti ja sen jälkeen kädentielle tasoina ja loppu pyörönä helmaan. Vaikka neule on tuollainen "laatikko", niin siinä oli kivoja yksityiskohtia, kuten tuo olan mutoilu:

Toinen syksyinen lankaherkku Katia Cotton Merino Paradiso on odotanut puikoille pääsyä pitkään. Johtuiskohan siitä, että se vyyhti piti keriä vai siitä, ettei värit taida olla ihan susuinta sorttia? Kun silmukat oli luotu, niin eihän sitä malttanut jättää käsistään! Lanka on nimensä mukaan 70% puuvillaa ja 30% merinoa ja 100 g:n vyyhdillä on 210 m.

Ajattelin et joku pikkuinen juttu on pakko tehdä malliksi puotiin. Kauluri tai pipo... Lopulta tuli molemmat!

Suunnitelmaa ei ollut vaan loin 84 silmukkaa ja aloin tikuttelemaan 4 mm CraSyillä 2o, 2n resoria 17 cm. Resorin jälkeen lisäilin silmukoita ensin oikeiden silmukoiden väliin, neuloin 3o, 2n 8 krs ja lisäsin vielä nurjien väliin silmukat ja jatkoin 3o,3n 8 krs. Sitten aloin neuloa ees taas tasona lyhennettyjä kerroksia. Linnanjuhlia katellessa reunaan vielä pikuinen pitsifrilla, koska lankaa oli jäljellä...

... joka sitten loppuikin kesken ja piti alkaa toinenkin vyyhti, jonka lopusta pipo kaulurin kaveriksi. CraSyilla edelleen 80 s, 2 o 2n n. 20 cm ja jatko sileää 10 cm. Lopuksi päälaella kavennukset joka kerroksella neljässä kohdassa ja kun lankaa oli jäljellä 20 cm vedin loppujen silmukoiden läpi. Puodista löytyi just oikean värinen tupsukin! Reuna on kolminkerroin taitettu. Ei mee tuuli läpi ja lankakin tuli käytettyä viimeistä metriä myöten!

Linnanjuhlien lisäksi itsenäisyyspäivään liittyy toinenkin perinne. Kummitytön kanssa leivottiin piparit!

Noin kolmenkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen onnistuttiin täydellisesti! Vihdon löytyi se The Pipariohje ja perinteistä poiketen ei poltettu yhtään pellillistä! Korvamatona tämän pellillisen jälkeen oli Hectorilta "Mä reikäleivän reikää tänään söin" mut me syötiin sydämen reikiä The Aurajuustolla...

Itsenäisyyspäivän aamuna ja hämärässä ilman kakkuloita tihrustin et kissan ykät on "kivasti" ympäri sängyn jalkaa... Valossa näin et se olikin kukkamultaa ja kukkapurkki oli kumollaan sängyn alla! Miten en ollut herännyt? Hissu istui kukkapurkin paikalla "En-se-mää-ollu" -ilme kuonollaan. Eihän tuolle voi olla vihainen! Varsinkin, ku se kukkanen oli jo valmiiksi henkitoreissaan.

Mökillä on todistetusti ollut lunta tänäkin vuonna! Ainakin pari tuntia...

Melkein unohtui: Vielä yhdet kovaonniset sukat:

Olen päättänyt tehdä äidiltä jääneistä jämälangoista sukulaisille sukkia kiitokseksi jostain avusta. Kälylle oli toinen sukka valmiina ja toista tikuttelin kiireellä valmiiksi lokakuussa, kun olivat lähdössä reissuun. Sukkaykkönen teki katoamistempun ja kakkonen jäi kesken. Jämiä ei ollut tarpeeksi enää kolmanteen sukkaan. Ketutti ankarasti ja myös tämä onneton kesken jännyt reissasi kässäpussissa eestaas pitkään. Koska purkuhommat ei iske, niin lopulta otin hyllystä täyden steppikerän ja tikuttelin sen kolmannen sukan. Varressa stepin kera joku jämänöttönen. Menekki 66g, puikot 2½ Zingit. 

En aio tehdä joulusiivousta. Ettei vaan se onneton karkulainen löydy jostain nurkasta...