maanantai 28. marraskuuta 2022

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.


Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan


Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.
Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!
Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?

lauantai 5. marraskuuta 2022

Yhdenkoon liivi ja pullopiiloja

 

Syksy on The Lankakaupassa kamalan ihanaa aikaa. Toinen toistaan ihanampia lankoja tulla putkahtelee ovista ja ikkunoista (lue: etu- ja takaovesta) eikä mitenkään ehdi tikuttelemaan kaikkia!

Katian Kaisla on sukkalanka, jossa on merinovillaa ja alpakkaa ja kauniit sävyt. Lanka on niin ihanaa, että tuntui suorastaan synniltä tehdä siitä sukat, joten yhdistin sen Katia 50 mohairin kanssa.

Oli visio, ei ohjetta, loin sata silmukkaa ja pistelin menemään 4½ puikoilla. Tuli liivi. Yhden koon.


Sivusaumat jätin ompelematta ja neuloin sivuihin solmiamisnauhat:

Kiva idea, vaikka itse sanonkin. Seurauksena yhden koon nuttu, joka sopii mulle paksukaiselle ja kukkakepinlaihalle Idalle:

Kaislaa kului kaksi kerää ja Mohairia 4. Koska lankaa oli vielä vähän jäljellä ja koska sen neulominen oli niin terapeuttista, niin tikuttelin loppulangasta pienen kaulahärpäkkeen.

Joulukässyjen aika alkaa taas olla ajankohtainen. Siispä pari pullopiiloa:

Lanka Wash&Filz-it Fine ja partakarvat hapsulanka Braziliaa. Yhteen tonttuun kerä paitaväriä ja kerä lakkiväriä. Valkoiset riittää ainakin kolmeen tonttuun. Huovutus on aina vähän arpapeliä. Jänskättää et mitä sieltä koneesta tulee... Viime vuonna yhdestä tontusta tuli minikokoinen, vaikka omasta mielestäni tein ihan samalla ohjeella ja pesin samalla ohjelmalla! Tällä kertaa onnistui ihan kivasti!

Addin Crasy Trio kuutosilla neuloin. Taas hehkuttelen niitä puikkoja! Eipä tarvinnut pyöröjä ja sukkapuikkoja kun koko tonttuherra saattoi tikutella samoilla alusta loppuun! Tonttuohje täältä.

Onhan sitä tullut muutakin tikuteltua. Vähän sitä sun tätä eikä kaikista edes ole kuvaa. Asiakkaalle neuloin perussukat Basicista 3½ puikoilla:

Ja aina välikässynä tikuttelen näitä vauvan palmikkosukkia teetee Helmestä 2 ½ Zingeillä:
Lankaa kului 17 grammaa.

Yhden onnettoman ja runsaasti hilpeyttä (vai epätoivoa?) herättäneen testineuleenkin olen syksyn aikana neulonut. Siitä ei kait ole soveliasta laittaa kuvia ainakaan vielä... Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud kaksinkertaisena.

Asiakkaan neuletakkiin tikuttelin uudet resorit. Cedroa kului 1 kerä.


Ja yks kierremyssy heijastinpipon ohjeella Katian Gentile Merinosta (kaks kerää, puikot 6 ja 8). En muistanut kuvata.

Blogi on taas jäänyt yli kuukaudeksi heitteille. Onkohan syynä Tassuttomuus vai mikä? Tylsää kun ei voi loppuun laittaa "päivän Tassua" :( Syksy on kulunut kuten ennenkin. Mökillä kaloja ja sieniä. Tänä viikonloppuna laitetaan paikat talviteloille. Viikko sitten vielä "venytettiin viikonloppua" maanantaiaamuun. Koska oli siirrytty talviaikaan, niin aamukahdeksalta oli jo ihan valoisaa:

Veneen pohja jäässä vaikka ilma oli selvästi plussalla. Viikkoa aikaisemmin suunnistettiin saaresta hernerokkasumussa. Onhan ollut seikkailuja!

maanantai 26. syyskuuta 2022

Villatakki ja sukat Tweed-langalla

 Viime postauksessa lupasin et jo ensi viikolla... Kaikki ei menny ihanku strömsöössä ja taas kerran popotan mallitilkun tärkeyttä. Teille ja asiakkaille ja varsinkin ittelleni! Eikö siitäkään haittaa olis jos vaikka lukis ohjetta. Nyt on kuitenkin nuttu valmiina!

Lankana uusi ihana Sirdarin Haworth Tweed. Menekki tähän mun kokoon 441 grammaa. Puikoilla 3½ tikuttelin menemään koko nutun. Idan kanssa mietittiin, et tähän kokoon mä olen liian paksu ja Ida liian ohkane. Sopivaa kuvausuhria ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten tässä sitä ollaan makkaroineen päivineen :)

Koska olin innoissani uudesta langasta ja ystävä oli tulossa käymään, niin ajattelin tikutella tuon helmuksen kirjoneuleen valmiiksi. Sitten saisin höpötellä, hömpsytellä ja neuloa aivotonna kädentielle asti... Vaan se mallitilkku jäi tekemäti... Nelosen puikoilla nutusta olis tullu jättimäinen, joten tyttöjen mökkiloman ekana aamuna koitti PURKULEESI:

On ihanaa, jotta on ystäviä, jotka hoitaa kökköhommat puolestani :) Takaperin neulominen kun on kettua. Tuli vielä toinenkin purkuloosi. Iha itte piti hoidella, koska tyttöjen loma ei kestänyt ikiusesti.. Meni kirjoneuleessa  värit väärin puolin...

Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt steekkauksenkin idean. Vaikka pelottaa, niin ehkä kannattaa sittenkin uskaltautua. Monta sataa silmukkaa kirjoneuletta nurjalla ei oo kauheen nopeeta. Ehkä vielä joskus.

Langasta olen edelleen intona. Tweediä, merinolla ja polyamidilla. Kevyttä, pehmeää ja kaunista. Ja valmistuihan se nuttukin viimein. Hihat tikuttelin pyörönä CrasyTrio -puikoilla ja kirjoneulekin meni suht kivuttomasti. (vaikka kakkoshihassa meni alkuun taas värit väärin päin! Opinks mä ikinä?)

Ihastuin mallin alun perin kauniiden raglankavennusten vuoksi,

Minähän tykkään palmikoista. No eihän nekään ihan helpolla menneet. Miten engelsmannien ohjeet voikin olla niin monimutkaisia?!? Yhden yön valvoin ja mietin... Kunnes nousin viideltä ja PIIRSIN miten kavennukset menee. Miten hankalasti voi enklanniksi selittää et oikealla puolella kavennukset etu- takakappaleiden  ja hihojen kaikissa saumoissa ja nurjalla vaan etu- ja takakappaleella? Ohjeesta on tulossa suomenkielinen käännös ja ohje on tulossa johonki kässälehteen lähiaikoina. Toivotaan, että suomentaja on myös neuloja...


Langan menekki siis 441g, eli pohjaväriä 7 kerää ja kuvioväriä 2. Koska molempia lankoja jäi, ja koska lankahan on merinoa ja polyamidia, niin kerrassaan mainio sukkalankahan se! Siispä varteen nutun kirjomalli, koska  14 silmukaa mallikerta oli just sopiva sukkaan. (ja ekassa sukassa taas värit väärin puolin ja purkuleesia pukkas). Puikot 3 mm:

Menekki 77 grammaa.

Tässä postauksessa on varmaan opetus. Ku olet intona ja hinku on aloittaa uutta niin kannattaa ihan oikeasti vähän malttaa, lukea ohje ja tehdä se pahuksen mallitilkku! Monta ketutusta säästyis. Kuka hokis tätä samaa mantraa mulle?

Sit vähän hauskempiin... Koska energian hinta huolettaa, niin vielä pari viikonloppua sitten lankatoimitus sujui todellakin hiilineutraalisti:

Soutaen vastarannalle Pallasta ja Helmeä!

Syksy alkaa jo olla saaressa. Viikko sitten sain varmaan elämäni suurimman kantsusaaliin: 4 litraa ainakin!

Kalaverkkokin laskettiin ja saatiin hieno saalis: 7 affenaa ja 1 hauki. Tänä viikonloppuna 5 komeaa ahventa. Peratessa tuli taas ikävä... Eipä ollut blogikissa Tassua vastassa verkonnostajia eikä kertomassa, että filerointi sujuu liian hitaasti... Muistot on kuitenkin kultaa vaikka ikävänkyyneleet tulee silmään aina vaan.

Viimeinkin kaikki keväällä kaadetun jättikoivun pöllit ovat klapeina. Hyvin palvelleet työrukkaset joutaa saunan pesään:

Ja keväällä istutetut samettikukat rehottaa vaikka hoito on ollut minimaalista. Vai ehkä juuri siks?


Syksy on täällä. Neuloosi myös. Uusia lankoja. Arkea. Oltuani kolmisen kuukautta "asunnonsäästäjänä" on viimein ihan mukavaa välillä olla kaupungissakin. Viime viikon lopulla pitkästä aikaa pysähdyin siihen, että kotikaupugissakin on kaunista... 

Kansainvälisillä markkinoilla illansuussa Teatterisillalta kohti Aurasiltaa ja tuomiokirkkoa... 

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Lomakäsitöinä kasmirkeeppi ja junasukat

Kun lomanvieton makuun pääsin, niin olinpa sitten toisenkin viikon samaan syssyyn. Ekan kerran yli  kahteenkymmeneen vuoteen kaksi kokonaista viikkoa peräkkäin! Toinen viikko olikin sitten "tyttöjen". Ystäväni tuli saareen ja nautimme oodin vapaudelle!

Skumpan lisäksi mukana oli luonnollisesti riittävästi lankaa... Vaikka me ei olla kovin tarkkoja, niin kaiken pitää tietenkin olla sävysävyyn... 

Yksi asiakkaamme oli meidän sometuksia nähtyään mennyt puotiin ja kertonut Idalle, että siellä se Susu ystävineen "tekee Marinit" saaressa. Tosiasiassa skumppaa ei nautittu vielä aamupalalla, vaan vasta puolilta päivin :) Ja perinteinen "keijukaisten tanssikin" jäi väliin vaikka juoman nimestä päätellen oltais voitu vaikka vähän seccoilla!

Joka tapauksessa onnistuin tartuttamaan neuloosin (jälleen kerran) myös Ainoon. Tosin ekana aamuna me neulottiin toinen toistemme kässyjä takaperin eli purettiin... Tässä Ainon Portugalissa aloitettu bambusukan alku:

Parin päivän jälkeen eka sukka oli jo valmis ja toinenkin jo pitkällä! Mun purkutyö on nyt jo siinä hantissa, että ensi viikolla saattaa jo olla jotain näytettävääkin!

Kun lähtee lomailemaan, niin tärkein asia (skumpan ja herkkujen lisäksi) on lanka. Puotiin tuli sopivasti uusi ihanuus: Austermann Cashmere Colud. Puuvillaa, villaa ja kasmiria. Oli pakko ottaa pari kerää mukaan. Kanelin värinen suorastaan vaati kaverikseen kuparin väristä teetee helmeä!

Ajatuksena oli jonkun sorttinen kauluri tai hartiajuttu. Loin silmukoita summanmutikassa ja kun en muuta keksinyt, niin heittelin taas kehiin sen iänikuisen palmikkosukkamallini. Sitä kun voi tehdä ilman ajattelua ja voi keskittyä höpöttämiseen... Tämmöinen syntyi enkä purkanut tätä juttua kertaakaan!

Kun palasin töihin, niin Ida suostui mannekiiniksi...


Langat olikin tuolla ylempänä. Molempia kaks kerää ja puikot 4½ ja kauluksessa 3½. Alhaalta ylös. Olen yritellyt ohjettakin kirjoittaa, mutta vaikka olen kova tyttö kritisoimaan muiden ohjeita, niin oikeasti se on tosi hankalaa. Varsinkin kaavio. Onko jollain joku helppokäyttöinen (ilmainen) kaavionteko-ohjelma tiedossa? Mun on varmaan pakko saada jotain aikaiseks siinä vaiheessa kun Ida-Maria lähettää meidän asiakkaille Anjalinin uudesta langasta uutiskirjeen ja laittaa siihen et "pyydä ohje" OMG!

Toisen viikon lomasää oli jo enemmän "sususäätä" Tehtiin lämpimiksemme jopa klapeja! (Kuten olen tehnyt koko kesän lähes joka päivä). Ja koska langat, juomat ja jopa sään pitää tunnustaa väriä niin...
Pikkuisten palmikkosukkien lomassa oli kiva tikutella junasukat. Huomasin joku aika sitten, ettei näistä kaikkein parhaista ja ajattomista sukista ole yhtään mallia puodissa. Ja väri...iloisenharmaa kuten sää ja juomakin :) Tosiasiassa tuo vaalea harmaa helmi on yllättäen kaikkein suosituin väri vaikka valikoimassa on lähes kolmekymmentä vaihtoehtoa!
Puikot tais olla Lykke 2½ ja menekki 24 grammaa.

Kuten jo semmoiset vähän yli kolmenkymmenen vuoden ajan - tyttöjen loman pääasia on ollut hulluttelun ja saunomisen lisäksi syöminen... 

Päivä 1: Paistettuja ahvenfileitä, kantarellisoosia ja uusia (Ainon omasta maasta) perunoita
Päivä 2: Naudanpihvejä, porkkanoita (Ainon maasta), kukkakaalipaistos ja paprikasipulisuttunyytti (Susu. hävikkiruoka)
Päivä 3: Kantarellirisotto (kuvassa)
Iltapalaksi voikkuleipää ja Hannan (=Tassun kummitäti) tonnikalasalaattia

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös loma. Se päättyi elotuli-iltaan. Lapsena elotulet elokuun viimeisenä viikonloppuna oli samaa kuin syyskauden päätös. Ehkä yksi siihen vaikuttava asia oli pimenevät illat ja se, ettei saaressa ollut vielä sähköjä. Päivä on jo aika lyhyt ja pimeä tulee aikaisin. Tyttöjen viikollakin mentiin nukkumaan jo iltakymmeneltä! Elosalamat jäi näkemättä, vaikka yhtenä yönä ukkosti ihan kunnolla ja vettä tuli... 

Kesän aikana on muutaman kerran herätty siihen, että jostain sisältä kuuluu tip, tip, tip... Ongelma on ollut kautta aikojen. Sopivalla tuulella vesi valuu piippuun ja peltien kohdalta valuu nokivettä tiptiptip sisälle. Tämän ongelman Karvis korjasi viime viikonloppuna. Mutta se seinämuuria pitkin valuva vesi olikin toinen juttu... Koska aina oli liian kuumaa tai liian märkää tai liian tuulista, niin katolle ei ole ollut asiaa ja piipun tiivistämienen on jäänyt ja jäänyt... Koska kesäkauden päätös ja kerrankin sopiva keli niin... Katto-Kassiset kiipes katolle! Naapurit tuli paikalle juuri oikeaan aikaan - jos vaikka olis ollu tarvetta soittaa yksykskakkoseen. Ei tarvinnu.

Nyt vaan odotellaan kunnon rankkasadetta ja tuulta lännestä 15 metriä sekunnissa (puuska 20), niin nähdään onnistuiko paikkaus!

Elokuun viimeisenä lauantaina lähdettiin illan pimetessä Karvisen kanssa soutuveneellä kiertämään saarta. Yllättävän vähän näimme tulia... Raketteja kyllä ammuttiin ja niiden räjähdykset kaikuivat Paraisten kallioista pitkään. Kurjaa. Matkalla koimme kaikesta huolimatta upeita luontoelämyksiä. Hiljaisen veneemme ohi lenteli monta kertaa lepakoita ja kerran kuulimme saaresta outoa rytinää... Hetken kuluttua ihan läheltä ui komeasarvinen hirvi Paraisten puolellle!
Viime viikko menikin jo töissä ja kaupunkielämään sopeutumisessa. Lähes kolmen kuukauden "asunnonsäästön" jälkeen paluumuutto kotikotiin tuntui pikkasen ankealta... Tosin uusi mahtava moppi ja Ainolta perityt ceedeet (sorry naapurit) sai homman menemään ku tanssi! (en nyt julkaise videota kuitenkaan) Nyt on puhtaat matot lattialla, kämppä asumiskunnossa ja voin asennoitua syksyyn (lue: maata illat soffalla ja neuloa). Tai sitten... lähteä perjantaiksi "etäpäiväilemään" vanhempien luokse Attuun, josta lauantaiaamuna syyskauden avajaisiin eli ekaan lauantaityöpäivään sitten toukokuun!
Kaikkien maailman ikävien uutisten lomassa iloitaan syksystä ja pimeydestä! Säästetään sähköä ja nautitaan siitä, että kynttiläaika on alkanut!
Ja auringossa loistavista syksyn väreistä ja tietenkin uusista langoista :)





perjantai 19. elokuuta 2022

Carrara Color, kesä ja kissanhoitolomalla

 Kesä sen kun jatkuu. Ja mulla alkoi viimeinkin loma, jota ollaan odoteltu juhannuksesta asti! Silloin nimittäin sovittiin, että tällä viikolla ystäviemme Pate-kissa tulee meille saareen viikoksi eikä menekään kissahotelliin. Patehan on viettänyt täällä mökillä jo monta juhannusta ja Tassun kanssa viime vuosina niistä tuli melkein kaverit. Tuttu paikka siis.

Ollaan laskettu päiviä loman alkuun ja odoteltu kovasti. Puolivälissä viikkoa todettiin, että me ollaan hyviä ruokinta-automaatteja: Patea ei nähty kuin ruoka-aikoina ja muun ajan se vietti ties missä suurissa seikkailuissa... Pari päivää sitten se totesi meidät ihan kelvollisiksi tyypeiksi ja on ollut vähän seurallisempi. Ja me ihan tohkeissamme kun seura kelpaa ja välillä meitä palkitaan kehruullakin!

Kesä on kulunut ihan huomaamatta. Vasta muutama päivä sitten huomasin, että öisin on jo pimeää ja aurinkokin menee mailleen jo yhdeksän jälkeen.

Kivaa oli, kun äiti ja isä kävivät viikonlopun vietossa saaressa. Keli oli sopiva, saunottiin, syötiin ja poimittiin mustikoita. Ja välillä vähän tikuteltiin ajankohtaan ja värimaailmaan sopivia kässyjä:

Äidillä tekeillä jo toinen Rubiini-huivi Rainbow Sockista ja minulla simppeli huivi uudesta Carrara Colorista.

Carraran mukana tulleessa ohjeessa oli iso sileää neuletta oleva huivi, jossa hapsut. Ajattelin mökkineuleeksi jotain helppoa, mutta jossain vaiheessa tylsistyin. Siispä jätin huivin kesken ja aloitin kerän toisesta päästä pipoa. Ajattelin, että materiaali olisi just sopiva alkusyksyn viileneviin aamuihin ja iltoihin. Enkä muutenkaan oo mikään hapsufani, joten hapsulangat meni "parempaan" tarkoitukseen.

Kiva setti syksyyn. Myssybaskerin ohje on Niina Kaakkurivaaran Pientä ja lämpöistä -kirjasta ja mallin nimi on Marja-myssy. Siispä ihan sopiva tikuteltava mustikanpoimimisen lomassa!

Koska en niistä hapsuista kovasti piittaa ja jotain piti laitella huivin reunaukseksi niin ihan pari kerrosta ainaoikeaa ja joku reikäkerros ja päättely.

Lanka oli helppoa neuloa eikä ollenkaan hassumpaa, vaikka aitoa puuvillaa on vain vähän ja pörrö tekokuiduista. Ei kutita eikä pistele, sopii villa-allergisille ja lämmittää mukavasti.

Marja-myssyn reunus:

Tykkään ohjeista, joissa kaikki yksityiskohdat on mietitty alusta loppuun ja silmukkaluvut stemmaavat. Siispä kirjaa voin ihan vilpittömästi suositella sekä aloittelijoille, että hifistelijöille. Siinä on kaikille jotain, kauniit kuvat ja selkeät ja virheettömät ohjeet (koska olen itse päässyt pistämään nokkani asiaan lukemalla oiko :) )

Ai juu! Ne speksit: Huivi puikoilla 4½ Pymin Ergot, myssyn reunus 4 mm Crasyt ja muuten 60 cm 4½ KnitPro vaihtopääpyöröt. Menekki 1 kerä eli yhteensä 524 metriä (yks metri jäi päättelyn jälkeen)!

Aina pitää olla puikoilla ainakin yksi sukka. Ja näitä nyt vaan on niin hauskaa tehdä...

Lankana teetee Helmi, menekki 18 g, puikot 2½ Zingit (paitsi se yks joku muu merkki, koska viides punainen zing on jemmassa Karvisen auton penkin kiinnityskiskon uumenissa). Onneksi on tarpeeksi puikkoja!

Mustikkakiintiö alkaa jo olla täynnä ja syksyn värit loistaa myös varvuissa. Marjoja toki olen kerännyt karvislandiassa:

Hemppiponchon innostamana asiakas kysyi, miten sais joka reunalle saman pitsin yhdellä istumalla ja siis ponchosta tulisikin huivi. Sillä hetkellä en keksinyt ratkaisua, mutta asia jäi kaivelemaan... Tein "mallitilkun" eli tiskirätin ja onnistuihan se pienen pähkäilyn jälkeen.


Kökköä vaan, etten huomannut kysyä yhteystietoja... Lankana tässä Katian Tencel-Cotton. Tein ensin pitsireunaa, sitten poimin silmukat ja neuloin ainaoikeaa ja molemmissa reunoissa pitsiä ja päättelin kuten siinä perinteisessä naistenpäivähuivissa. Ei nyt ihan täydellinen, mutta onnistuu joka syrjälle ilman ompeluita ja saumoja.

Loman alkaessa odottelin sususäätä, eli hiukan viileää, pilvistä ja luoteistuulta. Niin mukavaa olis tehdä klapeja... Ihan vähempikin helle olisi riittänyt! Aamuaikaisella muutaman tunnin ajan klapeja ennekuin helle äityy ahdistavaksi. Sen jälkeen ollaan lähinnä olla öllötelty ja odoteltu Paten ruoka-aikoja ;) Patavesi lämmitetään joka toinen päivä ja sauna ihan vaan joskus. Voihan sitä peseytyä mökkisuihkulla ja käydä välillä viilentymässä meressä. 

Naapurit informoitiin hyvissä ajoin Paten tulosta saareen. Siispä jo viime lauantaina Tassun kummit toivat pussillisen ahvenia. Saatiin samantien kaveri...

Ei tartte kertoa Tassun mummille, et nyt me syötetään hoitokissaa kädestä vaikka aina naurettiin hänelle...

Ja ahveniahan sitten saatiin metsästä ja mereltä! Olin mökkinaapurille jo alkukesästä luvannut neuloa kipuapusukat. Se ny vaa on jääny kaikista muistutuksista huolimatta. Nyt tuli osamaksuna kuusi ahventa Pete-kissalle suoraan laiturille! Pakkohan se oli viimein touteuttaa lupaus...

Kipuapusilkkivillaa 117 g (tai jotain sinne päin, koska mökin digivaaka kertoo aina et jotaingrammoja ja seittemän. Se ei täällä saaressa oo niin nokonnuukaa.) Koko 44-45. Puikot 3½ mm ergot.

Loma alkaa olla lopuillaan. Liian kuumaa on ollut kaikkeen. Yhtenä iltana käytiin kuitenkin iltakalassa. Heh heh... Juuri lähtiessä nähtiin kaksi hyljettä. Merkki siitä, ettei näillä kulmilla tarvii haaveilla kalasaaliista! No minähän lunastin matkan aikana kipuapuahvenet ja Karvis uitti viehettä. Mukavaa oli ja elokuun loppupuolen arki-iltana rauhallista.

Vaikka ruoka ei näillä helteillä maistu, niin jotain on pakko syödä. Loman ja mun mielestä varmaan koko kesän paras makuelämys oli pari päivää sitten! Folio läästittiin voilla, päälle ohuet siivut edellispäivän keitettyjä pottuja, suolaa, päälle ahvenfileet, mausteeksi suolaa, tillisilppua ja valkopippuria, päälle vielä toinen kerros pottusiivuja ja voita ja nyytti umpeen ja muutama minuutti grillissä. Nam Nam! Helppoa ja hyvää eli susuruokaa...

Loma alkaa olla lopuillaan ja Paten omat ihmiset saapuvat saareen tänään. Kiva nähdä ystäviä, mutta hoidokkia tulee ikävä...

Hyvää kesänjatkoa kaikesta huolimatta!