torstai 10. kesäkuuta 2021

Rento puuvillaneule Katia Plumasta

Innostuin keväällä valtavasti Katian Plumasta! Se on kevyt, pehmeä ja pörröinen. Näyttää ihan harjatulta alpakkalangalta, mutta onkin puuvillaa! Värit ovat suloisen hempeät ja kesäiset. Sopii myös vegaaneille tai villa-allergisille.

Tokihan värimaailmasta löytyy myös iloisenharmaata ja rohkeaa peessiä :)

Laatikkomalliset simppelit neuleet tuntuu taas olevan pop. Tervetuloa kasari!
Menekki oli vaivaiset 331 g eli kokoon M vajaa 7 kerää! 
Ida oli mallina. Hän kertoi, että tuntuu ihan kuin päällä ei olis mitään! 
50 gramman kerässä on lankaa 150 metriä. Puikkosuositus 5,5 mm ja tiheys 17 s/10 cm... Aloitin innoissani takakappaletta ja kaikkien lisäysten jälkeen tuli sellainen fiilis, et aika leveä on tulossa... Väljähän siitä pitikin tulla mut näytti M-koko silti olevan aikas iso. Jotain kokoa 5XL tai virtahepo! En purkanut (vielä), mutta kokeilin numeroa pienempää puikkoa.... Ei vieläkään 17 s. Lopulta päädyin oikeaan tiheyteen puikolla 3,0 mm! Miks ihmeessä en itse viitsi tehdä mallitilkkua vaikka aina paasaan siitä kaikille muille??? Sitä vaan on niin innokas aloittamaan uutta... Ainakin itselle uuden langan kanssa olis pitänyt muistaa tilkun tärkeys!


Neuletta tikutellessani en ollut kauhean innostunut pinnasta. Se näytti epätasaiselta ja vähän suttuiseltakin. Vaikeaa asennoitua, kun yleensä tavoittelen mahdollisimman siistiä lopputulosta. Kun kokoomisvaiheessa vielä jollekin asiakkaalle kiukuttelin asiaa, niin kuulin, et tällaiset neuleet ovat nyt muotia ja tosiaan - jos käsiala on pikkuisen epätasainen niin eipä haittaa. Plumalla sen kuuluukin olla! Ja valmiina neule näyttäkin varsin kivalta. Malli on niin simppeli, että sopii mainiosti myös aloittelijalle.


Ohjepoliisina tykkäsin siitä, että silmukkaluvut oli ihan tismalleen. Tuo pääntie varsinkin onnistui hienosti just ohjeen mukaan. Yhden asian olisin kuitenkin tehnyt toisin. Taka- ja etukappaleen resorit neulottiin jälkikäteen. Silmukat poimittiin aloitusreunasta ja neulottiin ylhäältä alas. Itse olisin tehnyt resorin ensin ja sen jälkeen toteuttanut takakappaleen pidennyksen lyhennetyin kerroksin. Lanka on sen verran joustamatonta, etten uskoisi sen menevän pussille peffan kohdalta.

Mietin, että tämä lanka olis varmaan aika ihana vauvan peittoonkin ja yksi asiakas on tehnyt jo monta kahden kerän ainaoikein-tuubihuivia ihan ohjeen mukaisella 5,5 mm puikolla. Ovat kuulemma menneet "parempiin suihin" sitä mukaa, kun valmista on tullut.

Viime päivien helteillä auringolta suojaavalle, mutta vilpoiselle kesäneuleelle olisi ollut käyttöä. Tiistaina oli mun etäpäivävuoro ja vietin sen mökillä. Ukkonen jytisteli iltapäivällä kolmella suunnalla. Kiskottiin töpseleitä irti seinistä ja odoteltiin virkistävää sadetta, jota luontokin todellakin kaipaisi! Neulomakerhokin jäi väliin, kun olin ihan varma et ukkonen tulee just ku olen pikkuveneellä matkalla. Ihan turhaan. Ehkä kahden viikon kuluttua?

Luonto kaipaa vettä tosiaan. Merivesi on jo kakskytasteista ja ihan uitavan lämmintä, mutta kuka haluaa uimaan tuonne siitepölypuuron keskelle?

Muistakaa mallitilkut!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Sitä sun tätä

Jopa on taas aikaa vierähtänyt! Puikoilta ei ole tipahdellut mitään mainitsemisen arvoista. Sen sijaan yks lauantaiaamu töihin lähtiessä kyllä tipahti. Nimittäin uus tietsikka lattialle... Se toimi kyllä, mutta kun sen käynnisti niin "Susu kuuli ääniä"... Yleens ku mä kuulen ääniä niin kyseessä on auto. Joka tapauksessa kone on ensiavussa, tämän vanhan laitteen sain herätettyä henkiin enkä uskalla sammuttaa sitä ollenkaan!

Kakskertaseuran neulomakerho tikuttelee myyntiin sukkia Kakskerran väreissä. Oli tilaus, mutta ei yhtään sukkia varastossa. Koska mulla on pallas hyllyssä, niin aloitin heti samantien. Muut saivat lankoja pari päivää myöhemmin. Ja meidän puotiin tuli viimein perjantaina myös kauan kaivatut pallaksen uuden laadun ihanan tuntuiset vihreät ja muut lopussa olleet värit. Kyl ny kelpaa ku laatuongelmat on selätetty.

Koko oli 43 ja lankaa kului... En muista enää. Puikot 3 mm.
Kakskerrasta vielä... Mökkikausi on päässyt kunnolla vauhtiin. Laiturikin on jo paikoillaan ja torppa siivottu kesäkuntoon. Enää ei ole ollut lunta eikä paljon edes luoteistuulta. Merivesi on lämmennyt jo uitavaksi.

Turussa koronarokotteita annetaan Messukeskuksessa jopa sunnuntaisin. Ilmoittuduin rokotejonoon heti, kun mun ikäluokalle se oli mahdollista. Seuraavana päivänä sain tekstarin. Aika oli tietenkin sunnuntaiaamuna puoli kymmeneltä. Koska viikonloppu, niin möksältä tietenkin lähdin...

Ja ehdin hyvissä ajoin perille, vaikka aamulla herätessä oli ihan oikea hernerokkasumu! Siitä vaan moottori käyntiin ja täyttä kaasua laiturista suoraan niin pitkälle, että vastaranta alkoi häämöttää. Sitten rantaa seuraten venerantaan. On se aika vinkeä tunne kun on tuolla merellä keskellä lonkeronharmautta ilman mitään kiintopistettä missään! Kun kotiranta ei enää näy, mutta ei vielä vastarantakaan. Silloin tuntuu siltä, että sumu hiljentää näkyvyyden lisäksi myös kaikki äänet. Nykyään on sentään kännyköissä kartat, mut muistelen niitä aikoja ku kännyköitä ei vielä ollut... Sitä vaan kuljettiin kun oli pakko. Kompassi näytti suunnan.

Jossain vaiheessa tukokuussa sain kuvan baskerista, jonka kuulemma olin tehnyt joskus... Samanlaisia villattomia pitäisi tehdä kaksi. Mulla oli hämärä muistikuva melkein kahdenkymmenen vuoden takaa. Hirveän ruma ja kauhean iso... Toinen tilatuista oli vaalean sininen ja toinen hempeän oranssi. Lähetin lankakuvia tilaajalleni... Mielestäni värit on kaikkea muuta kuin hempeitä ja vaaleita, mutta nämä tulivat valituksi:
Vasemmalla lankana Katia Cotton 100% ja oikealla Sirdarin Sundance. Puikot 3½. Näitä oli kiva tikutella.
Meillähän on mökillä "juokseva vesi". Se tarkoittaa sitä, että nostan kaivosta vettä ämpäreihin, ja sitten juoksen ämpäreiden kanssa täyttämään saunan pataa. Joskus veden nostaminen kaivosta on estetty...

Mansikkakausikin on ihan kohta käsillä. Ja mansikkapipo on se perinteinen kestosuosikki. Siispä teeteen hillasta tikuttelin taas yhden lapsen kokoisen...
Kuten kuvasta voi päätellä - laatupäällikkö ei ollut kovin innoissaan mansikkakauden avauksesta. Kuvauspalkkiona kuitenkin kunnon kuhafile, joten saan kikatuksen anteeksi...ehkä jo ensi viikolla.
Menekki yhteensä 31 g ja puikoilla 3mm (Addin bambu 50 cm pyöröt) tikuttelin. Pikkasen tekisi mieli tehdä myös mustikkaversio. Mustikka kukkii nyt ihan valtavasti. Vettä vaan kaivattais.

Perjantaina mulla oli ihan oikea lomapäivä! Ei siis etäpäivä (paitsi et onnistuin silti tuhlailemaan tekemällä muutaman tilauksen - mm lisää Neulojan mukeja, jotka hupenivat alta aikayksikön....) Muuten päivä kului mattoja pesten. Tähän aikaan vuodesta matot voi saada kuivaksikin, vaikka tällä siitepölymäärällä mattopyykki tuntui järjettömältä. Susulogiikan perusteella keltainen siitepöly valkoisessa matossa on silti nätimpää kun Tassun koristeelliset kakkaraidat...
Laiskuuksissani päätin jättää tuon märkänä suunnilleen tonnin painavan maton yöksi rantaan kuivumaan... Aamulla - vähemmän iloinen ylläri oli linnunpaskakökkö toisessa päässä... Taas muistin miks tuo on aina nostettu yöksi katon alle!

Tähän aikaan vuodesta maiilma on täynnä vihreän eri sävyjä. Mökillä ei telkkua juuri tarvii avata, sillä iltaruskot tuo lisää väriä elämään. Maailman värit muuttuu ihan muutamassa minuutissa. Tässä perjantai-illan värit:

Vol 1:


Ja Vol 2:

Ehkä tänään kuitenkin jääkiekkoa ja kutimusta...

maanantai 3. toukokuuta 2021

Summer Stripes ja vappupuuhia

Kesä on tulossa, vaikka keleistä sitä ei ihan heti uskoisi. Puotiinkin tulee kesälankoja pikkuhiljaa ja kiva on aina heittää uusi lanka puikoille! SMC:n Summer Stripes oli houkutteleva vappupallero kivoissa väreissä. Valitsin kaikkein vähiten susumaisen värin...

Tällaisenahan meillä nykyisin poseerataan... Onnistuin saamaan kuvausapua, vaikka viimeset kaksi metriä lankaa roikkuikin vielä häntänä päättelemättä.

Lankana SMC Summer Stripes. Lanka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryyliä. Kierre on mukava ja sitä on tosi helppoa neuloa. Värit liukuu nätisti. Pikkuhiljaa on ollut pakko vähän luopua jyrkästä "muovivastaisuudestani" langoissa. Nykyään moni akryylisekoite on ihan kelvollinen ja mukavan tuntuinen eikä nyppyynny ja sähköisty niin kuin joskus aikoinaan. Lankaa kerässä on 150 g ja 360 metriä.

Langan vyötteessä oli huiviohje. Aloittelinkin ihan ohjeen mukaan, mutta jo muutaman mallikerran jälkeen purin ja lisäsin huiviin yhden mallikerran eli 14 silmukkaa. Ohjeen huivin mitat oli 20*180 cm ja mun huivista tuli ihan kelvollisen kokoinen eli 28*152 cm. 

Huivia aloittelin jo viikkoa ennen vappua. Silloin tuuli luoteesta ja räntää satoi vaakasuoraan. Mökkielämässä mikään ei oo mukavampaa, kuin voida kurjan kelin vuoksi olla tekemättä mitään, istua lepakkotuolissa takan vierellä ja kuunnella äänikirjaa (Vaarallinen kirje). Ja neuloa. Tietenkin. Puikot muuten KnitPro Smart Stix 4½ mm ja kaapeli 60 cm.

Vappuetkot pidettiin äidin ja isän kanssa viime torstaina. Mulla oli etäpäivä, Ida puodissa ja vanhemmatkin pitkästä aikaa kaupungissa, joten lopetin työt jo kolmelta. Äidin kanssa ollaan pitkään suunniteltu, et sushia pitäis maistella ja torstaina oli SE päivä. Ensin ei maistunut miltään, mut lopuks kyllä. Otettiin varovaisesti vaan pienet maistiaiset - jos vaikka oliskin pahaa. Isä osti itselleen Kokkikartanon porokiusauksen... Mukavaa oli ja merilevät ja raaka kala herkullista. Kävelymatka Förinrannasta Majakkarantaan on nykyisin tosi kiva, kun koko matkan voi tepastaa pitkin rantoja. Oliskohan muutamalla viinilasillisella ollut osuutta kun mun "I Love Turku" -kuvani on pikkasen vinksallaan? Siinä siis piti näkyä Turun tärkeät maamerkit eli Suomen Joutsen ja Turun linna... 

Varsinainen vappu olikin mökkiläiselle sitä ihan oikeaa työn juhlaa. Ei satanut räntää yhtään. Tuuli tosin oli siellä, missä pitääkin eli luoteessa... Merivesi 4,7 asteista. 

Vihdoinkin oli tarpeeksi kuivaa, jotta pääsin haravoimaan. Ja vähän polttelemaan kaislojakin. Karvis jatkoi laituriponttonin kimpussa... Aina kun hän kuvittelee, että 16 vuotta meressä pohjaan hakannut ja jäiden armoilla ollut ponttoni olis korjattu, niin aina löytyy uusia korjauskohteita. Ehkäpä jo juhannuksena saadaan laituri paikoilleen. Kyllähän me herkuteltiinkin - mökin takana tuulen suojassa oli mukavan lämmintä. Katoin kerrankin oikein pöydän ja harmitti, ettei ollut yhtään pöytätuukia kulkeutunut talven jälkeen saareen.

Viikkoa aikaisemmin oli kaadettu "vuoden koivu". Eikä taaskaan osuttu sähköjohdoille eikä mökkiin. Hyvä me! Karvis honkamopoili rungon pölleiksi ja mun tehtävä oli kärrätä pöllit pinoon odottamaan halkomista. Painoivat sen verran, ettei kottikärryihin jaksanut nostaa ku kaks kerrallaan... Illalla saunan jälkeen me vanhat krämpät lääkitsimme itseämme herkkujuustoilla ja osuvasti Old Invalid -portviinillä... Ja olihan kivaa huomata, että mullakin on lihaksia! Sen verran kipeenä hauikset ovat vieläkin. Eipä saarimökkelijän oo tarvis hankkia kuntosalikorttia.
Tassu nauttii saarielämästä täysillä. Saa mennä ja tulla niin kuin tykkää ja vetää päikkäreitä aina välillä. Sillekin ulkoilmassa (ja muutenkin) ruoka maistuu. Aina kun mökin ovi aukeaa, niin se menee suoraan ruokakupilleen ja kovaäänisesti vaatii sinne täytettä. Ja olihan silläkin omat vappusushit - vaikka omaa kalasaalista ei ollut, niin pappalta oli saanut evääksi monta "tassupussillista" ahventa ja siikaa! Muutenkin se toimi ihan ahkerasti projektipäällikkönä - milloin haravoinitapurina, laiturinkorjaajana tai muuten vaan tarkkailemassa. Hyvä paikka on saunan lauteilla:
Tänä aamuna meille koitti arki. Tassu otti arjen tosissaan ja herätteli kuten aina klo 6.10 (mun herätyskello soi 6.18). Olisi se uni pidempäänkin maistunut - mutta kun kerran etäpäivä niin hommiin vaan! Tilailemaan lankoja ens syksyksi :) 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Vauvan body, sukkia ja kommelluksia

 Keväthuumassa tahtoo käsityöt jäädä entistäkin vähemmälle... Olen oppinut purkamisen jalon taidon ja harrastanut sitä ahkerasti. Moni aloitus on päätynyt purkuun. Jotain sentään on puikoilta pudonnut.

Katian Candy on liukuvärinen 100 % puuvillalanka. Siitä tikuttelin vauvan bodyn. 2½ mm puikoilla. Menekki puolivuotiaan kokoon oli aika tarkkaan 2 kerää. Ohje oli jossain vanhassa teetee neulelehdessä ja lankana siinä yksivärinen teetee hilla.

Koska olen ohjepoliisi, niin pitäähän tätäkin ohjetta pikkasen kritisoida: Pääntiet, kädentiet ja jalantiet viimeisteltiin ainaoikealla. Ohjeessa luki et "poimi silmukat" mutta ei että montako silmukkaa! Moinen pikkujuttu olisi ainakin mun mielestäni ollut olennainen. No poimin vähän liikaakin, mut tällä kertaa päätin et olkoot. En pura. Bodyn kaveriksi tikuttelin vielä sen perinteisen kypärämyssyn. Puuvillaisena se on kesälläkin kiva. Menekki 26 g.

Koska oikeata vauvaa ei ollut käytettävissä, niin mannekiinina toimi... Kukas muu kuin blogikissa! Kuono kulmikkaana ilmoitti, et nyt ketuttaa ja ankarasti!

Karvis laski, että jos Tassun ikä muutettaisiin ihmisvuosiksi, niin se olisi viime viikon keskiviikkona täyttänyt 100 vuotta! "Syntymäpäivänä" se sai katkarapuja ja dieettiraksuja... 
Kakskertaseuran neulomakerho on ollut kokoontumisrajoitusten vuoksi katkolla kuten niin monet muutkin harrastukset. Asia on ratkaistu pitämällä neulomakerhoa kotisohvilla. Jokainen neuloo joka toinen tiistai kuudesta kahdeksaan omalla soffallaan ja lähettää sitten "todistusaineiston" ja pienen tarinan julkaistavaksi seuran sivuille. Yllä mun viimeviikkoinen soffaneulontani kera kevään viimeisen tulppaanin.

Myös Karvis täytti vuosia (ei ihan sataa kuitenkaan) viime viikolla. Tänä vuonna puutetta oli paksuista saapassukista. Lankana teetee Salla, puikot Prymin Ergonomcsit 3½ mm. Menekki 120 g. Hurjan hauskaa oli tikutella sukkia paksulangasta! Raitoihin hukkasin pari nyssäkkää jämiä.
Kiusallani tein eriparikärjet. Kiusa meni kuitenkin hukkaan, koska Karvis oli heti tulkinnut ne merimerkkisukiksi! Vihreä on nimelliskulkusuunnassa oikeanpuoleinen viitta ja punainen vasemmanpuoleinen :) Harmi etten itse keksinyt tätä juttua!
Vanha kalaverkko oli niin surkeassa kunnossa, että oli pakko hankkia uusi. Juuri oikeanlaista ei ihan motonetista löytynyt, joten piti sitten tilata Karviselle synttärilahjaksi verkko verkosta. Pietarin kaksoispauloitettu 38 millinen 1,5 metriä korkeana. Ainut verkko, jota selvittäessä meille ei ihan joka kerta syty kolmatta maailmansotaa... Lauantai-iltana oli ihanan tyyntä kun laskettiin uusi verkko ekan kerran. Aamulla suurin toivein lähdettiin "hakemaan kaloja". Kalojahan oli, mutta verkko niin tiukasti pohjassa kiinni, ettei mikään nostoyritys auttanut. Lopulta oli vaan pakko luovuttaa ja repiä upouusi verkko irti moottorin voimalla... Onneksi mitään ei jäänyt mereen vaan risa verkko saatiin kokonaan ylös. Ja kuus ahventa ja 2 kuhaa. Mieli matalalla päätettiin yksimieleisesti et puunkaato jätetään väliin. Varmaan sekin olis kaatunut sähköjohdoille tai mökin päälle... 
Yhteistuumin päätettiin tehdä jotain vähemmän riskialtista. Karvinen jatkoi laituriprojektiaan ja minä siivosin rantaa ja perkasin kaloja. Pikkuhiljaa on varmaan pakko uskoa ettei epäonnen päivä olekaan perjantai ja kolmastoista vaan sunnuntai ja 18. Karvinen valui liukasta rantakalliota pitkin mereen. Vain toinen kenkä kastui! Pesin vielä saunan. En pudonnut lauteilta. Kaikki hyvin siis!

Tassu tietenkin auttoi filerointihommissa. Yhden ihan kokonaisen ahvenen se sai satavuotislahjaksi kummisedältään naapurista.

Parina viime kesänä varrettomat kesäsukat on olleet suosittuja. Jopa itsekin alan lämpenemään niille ja hamsteroin kesäsukkalankoja puotiin vähän liiankin kanssa... Regialla on useampikin värimaailma puuvillaisia kesäsukkalankoja. Regian Cotton Color Around the World -langasta 2½ Zing sukkapuikoilla näihin 39-40 kokoisiin sukkiin meni vajaa puoli kerää. Silmukoita 15/puikko ja varren korkeus 18 kerrosta. Tämän raikkaan merellisen värin nimi on Helsinki.
Nyt taas yritän venyttää viikonloppuja maanantaille. Varsinkin kun luvattiin lämpöennätyksiä. Kaunista, mutta ei kovinkaan lämmitä ollut tänä aamuna puoli kahdeksalta. Veneen pohja oli tosi liukas ja jäinen eikä toppatakki yhtään liikaa!






sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Mökkikausi alkoi!

 Se jokakeväinen polte! Kotirannasta kun jäät lähtee, niin alkaa mökkikuume. Monta reissua venerantaan haaveillen veneenlaskusta. Olin jo pari viikkoa sitten ihan varma, että on jo aika... Satavan sillalla alkoi hymy hyytyä, jäätä oli vielä joka puolella. Mutta kun kerran oltiin menossa venettä laskemaan niin sehän laskettiin. Jäälautoilla keikkuen kiskottiin vene avoveteen. Saareen ei ollut asiaa, mutta olipahan vene laiturissa kiinnitettynä viime syksynä pleissattuine köysineen!


Pääsiäisen alku vietettiin Atussa, perjantaina saatiin soitto Tassun kummisedältä. Yön aikana oli jäät lähteneet ja lankalauantaina töiden jälkeen päästiin sielunmaisemaan!
Mökki oli talvehtinut hyvin, Katto ei ole vuotanut eikä talvimyrskyt kaataneet puita. Laiturin kanssa oli vähän huonompi tilanne:
Sunnuntaina saatiin laituri kutakuinkin vaateriin. Palkitsimme itsemme lämmikkeellä. Talon takana auringossa oli niin lämmin, että grilli- ja ulkoruokintakausikin tuli avattua! Glögikausi jatkuu edelleen.
Ja voi sitä riemua ja kauhua! Talviturkki tuli heitettyä. Merivesi 2 astetta.

Tänään laiturin entraus jatkuu. Sen verran hutera tuo viritelmä on. Mereen mentiin niin, et ensin pyllylleen lähelle laiturin päätä, joka painuu veden alle ihmisen painosta. Sitten siitä lurvauttaa ittensä alas, käy huppeluksissa ja kampeaa takasin peppu edellä. Sitten hivuttautuu pikkuisen ylöspäin, kääntyy ja konttaa, kunnes uskaltaa nousta pystyyn.

Ja illalla tietenkin makkaraa takassa. Tulta tuijotellessa ei telkkaria kaipaa. 
Kyllä vähän neuloinkin, tosin enemmän takaperin kuin etuperin, joten valmista näytettävää ei ole.

Maanataina sää äkkiä muuttui. Lumisade alkoi kuten oli ennustettu - tasan kolmelta. Jäätiin vielä mökille, koska tiistaina mulla oli etäpäivä. Aamulla noustessani en ollut uskoa silmiäni!

Kyllä saarimökkeilyn parasta haitekkiä on puuhella ja styroxistuin huussissa! Alla näkymä aamuasialla istuessa:






Puolilta päivin alkoi pahasti näyttää siltä, että seuraava räntäkuuro oli tulossa. Pikavauhtia laitettiin kamat kasaan ja paettiin mantereelle jatkamaan etäilyä. Tassulla oli ollut niin rankka pääsiäinen, että se nukkui koko loppupäivän. Ensin pari tuntia parvekkeella, sitten pari tuntia saunan lauteilla ja iltapalan jälkeen se kömpi sänkyyn hurisemaan.


sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Harry Potter -huivi ja kissasukat

Sain joskus syksyllä vinkin, että suvussamme on pikkuneiti, joka varmaan tykkäisi Harry Potter -huivista. Jouluksi oli tähtäsin, sitten tammikuun alussa olevaan synttäriin... No hiihtolomaksi sentään valmistui!


Tällainen vanha täti kun olen, niin oli pakko etukäteen tiedustella tytön äidiltä, että kumpikohan on tärkeämpi asia: tismalleen oikea väri vai se, ettei lanka kutita. Oikea väri oli tärkeämpi.
Lankana tässä oli teetee Salla, menekki punaista (väri 22) 4 kerää ja keltaista (väri 17) kolme. Pyörönä Addin mainiolla CraSy Trio bambuilla tikuttelin 25 kerrosta kumpaakin väriä vuorotellen. Oli muuten puuduttavan tylsää tikuteltavaa. Varsinkin kun koko ajan mietin et kelpaakohan se sittenkään. Kun tämmöinen vanha täti ei noista esiteineistä oikein tiedä... 
Muhkeilla hapsuilla vielä lisämittaa. Ja olipa iloinen ylläri, kun hiihtoloman alussa sain kuvaviestin ja kiitokset! Kuulemma huivia käytettiin sisälläkin!

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Edelleen kiukuttelen uuden tietsikkani kanssa. Monta kivaa juttua on elämässä ollut, vaikka ilkeä viirus koko ajan väijyy kaikkea tekemistä ja olemista. Tassun kanssa vietettiin muutama kiva "hiihtolomapäivä" äidin ja isän luona mökillä. Ulkoiltiin, pelattiin korttia ja poltettiin risuja.

Toinenkin kiva reissu suuntautui saaristoon. Juhlistettiin 48 vuotta kestänyttä ystävyyttä (vaiks me ei olla ees niin vanhoja). Ulkoiltiin, herkuteltiin, naurettiin, laulettiin ja valvottiin aamukolmeen! 
Tuliaisia ei ollut lupa viedä, koska muutenkin kaikkea kamaa on liikaa. Mut pitihän sitä mökkiläiselle jotain keksiä. Koska mökit on oikeasti pakkotyöleirejä ja varsinkin kesällä tarvitaan virkistävää työjuomaa, niin ötökkäsuojat juomatölkeille Campanasta:

Tilauksesta tikuttelin vaaleanpunaiset kissasukat. Kissan piti ehdottomasti olla valkoinen. Nämä ovat menossa 50-vee lahjaksi asiakkaan tyttärelle. Koska tytär on pienijalkainen, niin tein lasten sukkien mukaan teetee Pallaksesta. valkoista ja harmaata riitti kerät, vaalean punaista meni 2 kerää.
Puikot 3 mm Addin Bambut.
Kuvassa katit näyttävät vähän länkisäärisiltä. Asia korjaantui, kun kostutin tassut ja ojentelin suoriksi. 
Hännän alla tietenkin pyllyreikä :)

Kivoja "merkkipäiviäkin" on vietetty. Helmikuussa tuli kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun minusta tuli lankakauppias ja viikko sitten verkkokauppa täytti seitsemän vuotta! Eipä tässä tilanteessa pahemmin voitu juhlia ja synttärilankatarjouskin meni mönkään kun jonkun typerän verkkokauppapäivityksen vuoks meidän alekoodi ei viime sunnuntaina toiminutkaan! Otetaan nyt vahinkoa takaisin ja tänään verkkopuodista saa sukkalangoista miinus 20 pinnaa alekoodilla SYNTTÄRIT2021. Testasin sitä aamulla ja varmistin et nyt toimii. Mun mielestäni kaikkein rumin kirosana on PÄIVITYS! 

Viime yönä kellot käännettiin taas kesäaikaan ja tietenkin mökkihöperöllä alkaa tulla mökkikuumetta. Varsinkin kun puhutaan liikkumisen rajoituksista Turussa, mutta omalle mökille saa mennä... Pitää vielä odotella jäiden sulamista:
Blogikissa Tassu ottaa kaikki uutiset ihan rennosti... Ja kiittää mukavista terveisistä, joita on saanut muutamastakin suunnasta!