torstai 30. tammikuuta 2020

Höyhenenkevyt kolmiohuivi ja tassulaisten kokoontumisajot

Nyt on kauhea huivitus päällä. Viime viikolla puikoille huuteli Gedifran Soffio - langassa merinovillaa, alpakkaa ja silkkiä. Ohje taas huuteli Kotiliesi Käsityöt 1/2020-lehdessä. Heti alkuun suloisen langan vyötteen sisältä paljastui päivän aforismi:
Pikkuisen se lohdutti, kun neuloskelin huiviani odotellessani uusien talvirenkaiden vaihtoa. Ja muutenkin. Lanka oli suloista ja riittoisaa ja Prymin 4,5 Ergopyöröillä neulominen sujui kuin itsestään.
 Kevyt ja ihanan lämmin. Olen tässä miettinyt, et miks ihmeessä tuntuu viluiselta, vaikka tammikuun lämpötila on koko ajan plussalla. Olisko kosteus joka tunkeutuu luihin ja ytimiin?
Ohjeessa langan menekki oli neljä kerää, mutta näin komean kokoinen tuli kolmestakin eli huivin paino on peräti 75 g! Ja se on ihanan lämmin eikä kutita tai pistele kuten moni mohairia sisällään pitävä lanka.
Viime viikonloppuna olikin sitten ihan toiset meinigit. Osallistuin "kissaihmisten kokoontumisajoihin" Rymättylän Kunstenniemessä. Etukäteen pikkasen jännitti - jokusen ihmisen olin tavannut jo aikaisemminkin, mutta suurin osa oli tuttuja vaan netin kautta. Olihan mulla tietenkin turvakäsityö mukana, mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Kysymyksessä oli ryhmän 5-vuotissynttärit. Yhteisen lounaan jälkeen käpyttelimme majapaikkaamme Kunstenkariin, jossa nautimme avajais"minttujen" jälkeen synttärikaffet. Synttärikakkuakku oli tietenkin auteettinen "kissanhiekkalaatikko" ja kakkulapiona aito kissanhiekkalapio:
Uskokaa tai älkää - herkullista oli ja hilpeää! Reseptiä kyseltiin ja saatiin.

Kissamme saivat kerrankin palvelusväestään vapaapäivän. Luulenpa, että ainakin Tassulla oli Karvislandiassa lokoisat oltavat ja nannahanat aukenivat yhdellä naukaisulla. Toista se on kotikotona arkena...
Kivaa ohjelmaakin oli. Tietokilpailun voitto tuli kotiin vaikka joukkueemme pärjäsi lähinnä arvailulla ja päättelyllä. Voittajajoukkue sai ekana valita "palkintonsa" kirppairipöydältä. Meille lähti Tassulle sopivaa diettiraksuja:
Ja pikkujoulupaketista vielä rottatasku!

Kirpparin ajatuksena oli, että kaikki tuo sinne lelut ja sapuskat, jotka ei omalle nirppakuonolle kelpaa tai sovi. Mikään ei maksa vaan tavara vaihtaa omistajaa. Annas olla kun perjantai-iltana alettiin käymään läpi Tassun leluja... Kaikki kolmetoista rapisevaa hiirtä olivat yhtäkkiä NIIN tärkeitä!
Hiirulaiset saivat jäädä, mutta jotain sentään meiltäkin lähti vaihtoon (salaa Tassulta).

Juttu pyöri - kuinkas muuten - Tassujen ympärillä. Paljon muutakin jutusteltiin ja oli mukavaa tutustua myös kissojen palvelusväkeen ihan kuonotusten.
Paikka oli kaunis. Aavan meren rannalla aurinkoinen päivä. Luonto helli meitä väriloistollaan. Pihabongauspäivänä näimme kolme komeaa merikotkaa ja kaksi joutsenta. (Tassu oli Karvislandiassa bongannut yhden varpusen ja naapurin kissan). Illan pimetessä sauna lämpesi. Olin etukäteen retostellut uimisella, niin pakkohan se oli... Ja koska vaan mua verten laskettiin uimaportaat... Avantoa ei ollut, niin piti vaan pulahtaa. Monta kertaa. Ja koska vuosi on vaihtunut, niin päätin tään olevan "kauden avaus" ja talviturkkini on nyt heitetty! Ei se tuntunut edes kovin kylmältä - ehkäpä siksi, että ilman ja veden lämpö on suunnilleen sama.

Saunan jälkeen takka loimusi, kissajuttuja juteltiin ja makkarat paistettiin vielä yöpalaksi. Aamupalan jälkeen jokainen lähti kohti omia tassujaan... Paitsi minä, joka tulin tyhjään kotiin. Tuntui oudolta. Siinäpä keksin ihan mahtavan mietelauseen:

" Koti ilman kissaa on kuin...Koti ilman kissaa"

Maanatai-iltana nappasin Tassun kotimatkalla kyytiin. Kaksi vuorokautta mökötettyään se eilisiltana viimeinkin päätti antaa heitteillejätön anteeksi ja kiipusti sylkkyyn kehräämään. Arvatkaapa jäikö puikot toiseksi siinä onnenhetkessä?


tiistai 21. tammikuuta 2020

Merinoa, karvaa ja glitteriä pikkuisessa ponchossa

Vuodenvaihteen jälkeen mulle on iskenyt neuloosi. Vai voisinko sanoa kutoosi? Tämähän on ikuinen väittelyn aihe, että neulotaanko vai kudotaanko. Minä kudon puikoilla vaikka viran puolesta pitäisi tietenkin neuloa. Oikeasti oli jo aikakin! Jonkinlainen neuleplääh on ollu meneillään jo pitkään. Ja nyt kiinnostaa kaikki muu kuin sukat!

Katian Melody Star alkoi jutustelemaan mulle viime viikolla. Se kertoi tahtovansa puikoille ja kaverikseen toivoi vähän muodikasta turkislankaa.
Melody Star on ihanan kuohkea ja pehmeä villasekoite. Siinä on jännä ketjurakenne ja 100 g:n lankakakussa on huikeat 280 metriä. Langassa on ihan hitunen kimalletta ja sen väri liukuu kauniisti vaaleasta tummaan. Yhdestä kakusta koko poncho!
Vaikka viime yönäkin on tehty tammikuun lämpöennätys, niin hartianlämmittimelle on aina käyttöä. Polar-turkislangalla "kehystin" pääntien ja helman. Aika kiva tuli vaikka itse sanonkin. Melodysta olen vastaavia ponchoja tehnyt ennekin. Ilman kimalletta ja karvaa. Ponchon neuoin pääntieltä alaspäin KnitPro 8 mm puikoilla. Alkuun oli 60 cm kaapeli ja silmukoiden sopivasti lisäännyttyä vaihdoin 80 senttisiin.

Silloin sata vuotta sitten, kun olin teini, niin pipojen käyttö oli olevinaan tosi noloa. Kun kodin ikkunasta ei enää näkynyt niin koululaukkuun kätkettiin pipot. Ja siihen aikaan sentään oli oikeita talvia! Onneksi nykymuoti on toinen ja pipot hottia. Ponchon jälkeen mulla oli mielessä pipovisio...
Aina ne mun visiot ei ihan toteudu niinkuin kuvittelen. Karvisen aina niin kannustava kommentti sunnuntaiaamulla oli et "potta turkisreunuksella". Purkuun meni... Karvareunus ja väiski-kavennus ei ihan toimineet yhdessä. Koska lankaa ei voi hukata niin uusi yritys:
Nyt on jo sellainen, kuin ajattelinkin. Vähän enempi hattumainen. Lankana reunuksessa Katian Polaria (Sirdarin Alpine käy kans) ja hattuosassa ihana merino Adriafilin Primula. Puikot reunassa 6 mm ja merinossa 4 mm. Nyt kun tämä "prototyyppi" on valmis, niin päättelyä vaille on myös toinen karvareuhka - reuna Alpinesta ja merino on tällä kerralla teeteen Primanovaa. Yks juttu pitää vielä lisätä - tupsu! Kuvassa reuna on kaksinkertainen, mutta tätähän voi käyttää myös "nuorekkasti" niin että pipon sisällä on tilaa ajatuksille:
Lauantai-iltapäivänä yks asiakas kävi meidän kotipihalla hakemassa pari kerää lankaa, jota ei Turun ja Raision lankakaupoista löytynyt. Harmaan sumeana päivänä hän kauhisteli miten kukaan voi asua Majakkarannan kaltaisessa kivierämaassa! Oli sitten pakko lähettää hänelle kuva sunnuntaisesta maisemasta talon toiselta puolelta:
Auringon paisteessa ei niin hirveästi harmittamut purkaa "pottaa". Tältä näyttää tammikuu varsinaisessa suomessa. Ei lunta...ei jäätä, mutta sentään joskus pilkahtaa aurinko!

Vaikka nyt tekis mieli vaan neuloa ja vaikka Karvis viime viikonloppunakin huolehti ruokapuolesta, niin kotikotona on välillä pakko tehdä muutakin ku tikutella. Kuten pestä pyykkiä ja vaihtaa lakanoita. Onneksi siihenkin löytyy innokas apulainen:
Jos jotain hyvää tästä lumettomasta talvesta yrittää keksiä, niin ainakin Tassun kanssa on mukavampi ulkoilla, kun lenkki ei pysähdy kymmenen metrin välein anturakarvoihin tarttuneiden lumipaakkujen putsaamiseen. Sunnuntaina käytiin rannassa "sorsajahdissa".
 Sen jälkeen taas ruoka maistui koko porukalle ja minä laitoin puikoille seuraavan kässyn...

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Susuhuivi ja Blogikissa Tassun virallinen synttäripotretti

Viime viikonloppua ennen Karvis ehdotti lauantaina kokkaavansa mulle intialaista perunacurryä. Osaa vetää oikeasta narusta - varmasti tietää, että tie Susun sydämeen käy vatsan kautta 😅
No mullehan tietty paniikki. Jos ei tarvii kokkailla niin voi neuloa! Huivitutti. SUSUlanka poltteli päästäkseen puikoille. Selasin tsiloona lehteä ja verkkosivua. Vaikka mulla tunnetusti ei ole pulaa langasta, niin melkein kolmekymppiä vyyhdiltä maksava lanka pisti hakemaan yhden vyyhdin ihmettä. Lopulta keksin, et oon ennekin löytänyt kivat mallit Kristiinalta... Leija-huivin ohje on Pirjo Iivosen Unelmien Huivit -kirjasta. Kirja löytyi ihan omasta hyllystä, mutta kuvan perusteella en ihan heti ollut innostunut.
Viikonlopun aikana sain perunacurryn lisäksi pekoniaamiaisen, puusaunan ja uunilohkikset. Pihvit piti itte paistella. Sunnuntaina pääsin huivin pitsireunaan. Mietin, et tarvittisko ittellekin hankkia se neulekaavion pidike? Kirja tietsikan näppikseen ja ruutuun tuettuna ei ollu ihan paras...
Lanka Malabrigo "nimikkolanka" SUSUrro (silkki, pellava, merino), menekki 93 g, puikot 4,5 mm (olis saanu olla neloset). Ihana lanka. Ihana malli: Ihana kevään ja kesän neulehuivi! Ja niin Susun värinen...

Tiistain neulomakerhossa naiset olisivat halunneet liisata Karvisen saadakseen hekin ihania neulomisviikonloppuja ilman turhia kokkailuja. En ihan lämmennyt asialle... Ida tosin keksi heti ratkaisun: Sinkkuneulojat voivat tilata pizzaa kotiinkuljetuksena ja neuloa koko viikonlopun!

Blogikissa Tassu eli The Lankakaupan Laatupäällikkö täytti 13 vee vuoden ensimmäisenä päivänä. Synttäreitä vietettiin hyvässä seurassa Tottijärvellä. Tässä virallinen synttäripotretti:
Aatto juhlista jaloin, mutta kauhean kivaa ei ole, jos koko maailma juhlii Tassun synttäreitä raketein. Isäntämme (kissakuvien kuvaaja) ja Karvinen raketoivat pellolla naapurin poikien kanssa, mut me kissat ja "äiskät" nautimme rauhasta sisätiloissa - osittain sohvan alla... Siis kissat.

Tassu ja Patehan ovat melkein veljeksiä. Suunnilleen saman ikäisiäkin. Muutaman vuoden uusivuosi-juhannus-tutustumisten jälkeen Patekin on jo hyväksynyt sosiaalisen Tassun kamuksi ja meitäkään se ei enää arastele pahasti. Ja olivathan molempien kissujen edeltäjät - Rontti ja Sissi (joka valitsi aikoinaan Karvisen) oikeastikin sisaruksia. Nii et melkeen sukuu ollaan kaikki ;)

Uudenvuodenpäivänä isillä ja pojilla oli yhteinen harrastus: Kaikki bongasivat lintuja!

Pate omassa ulkopesässään... ja Tassu ikkunan takana aamupäivän iloisen vapauden jälkeen kotimatkaa odotellessa.
Komeita poikia! Ja hienoja kuvia ;)

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Ystävänpäivän Tyks sytomyssykeräys - jo kymmenennen kerran!

Kymmenen vuotta sitten Lankapirtin Matleena ja Seijasisko haastoivat kaikki käsityötaitoiset sytomyssytakoisiin. Turku vastasi haasteeseen Piikun ja mun toimesta. Järjestettiin ensimmäinen Tyks Sytomyssykampanja. Tämä ilahduttamiskampanja on saanut jatkoa ja siitä on tullut jokavuotinen. Niin tänäkin vuonna. Eilen Matleena heitti vuoden 2020 haasteen blogissaan ja eiköhän me muut taas seurata perässä!

Mikä on sytomyssy? Kopsaan tähän Matleenan blogista:

 Sytomyssy on lahja syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneelle ihmiselle.  Itse sairauttahan myssy ei paranna, mutta se voi olla suuri ilo ja helpotus ikävää sairautta ja kovia hoitoja kokevalle ihmiselle. Myssyjä saaneet ovat kertoneet, kuinka helpottavalta on tuntunut saada myssy peittämään kaljua päätä, peruukit kun tahtovat olla hiostavia ja hankalia käyttää, kuulemma.  Myssyjä on lahjoitettu vuodesta 2010 alkaen ja lahjoitetaan edelleen syöpähoitoja antaviin sairaaloihin, jotka jakavat myssyt edelleen niitä tarvitseville henkilöille. 

Itse vähän ennakoin ja aloitin tämän käsityövuoden Matleenan haastetta odotellen:


Siis mitä? Myssyjen lisäksi myös sukkia ja huiveja tarvitaan. Lokakuussa Facebookin Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmässä hoitaja kertoi, että vuodeosastolla TA4 on pulaa myös villasukista, varsinkin isommista ja löysistä varsista. Koko voisi olla jopa 40-47. Monille varsinkin vuodepotilaille sukat ovat ollet kovin mieluisia. Ennen joulua vein muutan parin sukkia osastolle ja kuulin, että myös pienet huivit olisivat tarpeen.

Myssyyn testasin uuden Bamboo Soft -langan. Lanka on puoliksi pehmeää bambua ja puoliksi puuvillaa. Kierre oli kivan napakka ja se on varmasti mukava virkattavakin. Kolmosen 50 cm bambupyöröllä tikuttelin.
Sytomyssy voi olla neulottu, virkattu tai ommeltu. Malli on vapaa - jos jokainen tekee myssyn, jollaista haluaisi itse käyttää, niin varmasti se löytää käyttäjänsä. TÄRKEÄÄ on MATERIAALI. Se ei saa pistellä tai kutittaa arkaa hiuksetonta päänahkaa. Puuvillaa, bambua merinovillaa...

Sukat "jämistelin" käyttämällä Opalin Regenwaldin ja teeteen Pallaksen loppuja. Tavoistani poiketen tein lyhyet varret, joten sukat on helppo sujauttaa jalkaan. Koko näissä sukissa on jotain 44-45. Kolmosen puikoilla tikuttelin vuorotellen molempia sukkia, jotta sain edes vähän samanlaiset. Lankaa kului vajaat 100g.
Oma lempihuivini on jo lopetettua kaunista ja pehmeää Katian Darling -lankaa. Koska tätä lempparia oli monta pientä jämänyssäkkää jäljellä, pistelin ne kaikki tähän pikkuhuiviin aina oikein kahden kerroksen raidoin. Aika kivasti erilaiset liukuvärjätyt toimivat keskenään.

Lisää sytomyssyilystä voit lukea klikkaamalla tästä. Sieltä löytyy myös tietoa muista keräyksistä ympäri maata. Hyviä myssyohjeita löydät klikkaamalla tästä.

Tyksin keräykseen myssyjä, sukkia ja huiveja voi toimittaa meille Anjalinille Saloon (Annankatu 5) ja tietenkin suoraan Tyksin syöpähoitoja antaville osastoille. Olisi mukavaa, jos joku Turussa haluaisi toimia "keräyspisteenä". Halukkaita?

Vuodeosastolla kaivataan erityisesti niitä sukkia ja huiveja. Osoite Hämeentie 11, pääsisäänkäynti 18A, 4 krs. Syöpäpolille toimitetaan myssyjä. Pääsisäänkäynnistä kerros alemmas.

Salon sairaalasta sain just toiveen: "Kaulahuivia voisi tehdä joitakin kappaleita. Sekä hihoja.
Nyt toivottiin tummempia myssyjä. Isommassa koossa, ettei purista. Näistä ollut suurin menekki."

Aloitetaan käsityövuosi perinteisesti - Sytomyssyillen kohti Ystävänpäivää!