Balaclava, siivekäs huivi ja muita syksyistä

Syksyn uudet langat ovat keveitä, pehmeitä ja kerrassaan paijattavia! Tietenkin ne suorastaan huutavat puikoille...

Näyttäisi siltä, että monenlaiset huppususysteemit ovat muotia. Siispä luin muutaman ohjeen, totesin hankalaksi ja loin vaan silmukat pistelin menemään omin päin:

Aika hauska vai mitä? Koska me suomalaiset ollaan sukkakansaa, niin huppu on neulottu kuten sukan kantapää:

Kun "pääkantapää" oli valmis, niin poimin silmukat ja jatkoin muutaman kerroksen resoria ja jatkoin toisella kerällä kuten TÄSSÄ vanhassa ponchossa. Joo - luit ihan oikein: tähän meni vain kaks kerää Lana Grossan Airy-lankaa puikoilla 5 mm. Airy on ihanaa ja kokonaan luonnonkuituja: 42% alpakkaa, % puuvillaa ja 18% merinoa. 50 kerässä 170 metriä.

Koska joku muukin tykkäsi, niin kirjoitinpa ohjeen. Ensimmäinen erä lankaakin hupeni nopeasti, mutta lisätilaus on jo tehty. 

Hauska huomio tuli vastaan tässä viime viikolla. Facebooki heittelee aina silloin tällöin muistoja vuosien takaa. Vastaan tuli TÄÄ juttu. Mun palmikkosukat täytti viime viikolla 10 vuotta! Vuosien varrella niitä on tehty vaikka kuinka paljon ja monenmoisista langoista. Nätti on ja helppo.

Toinen uutuuslanka ei hirveästi houkutellut. Koska puikkosuositus vyötteessä oli seiska! Mun kipuraja menee yleens kuutosessa... New Muranon vyötteen takana on ohje pipoon ja kauluriin ja väitettiin, että kerä riittää kauluriin. En uskonut, joten piti venyä pipoon. 

Vajaa kerä meni, joten pakko uskoa et yhdestä kerästä tulee kauluri. Ja tuonhan tikutteli muutamassa tunnissa. Kutittamaton lanka on omiaan ja kauniita värejä mehiläspesän näköisessä kerässä löytyy joka lähtöön kahdeksan erilaista. Kiva lanka aloittelijallekin tai viime hetken joululahjoihin.

Viime perjantaina Ida töistä lähtiessään huikkasi, et toi on varmaan tiistaina valmiina. Siis huivi kolmannesta uutuuslangasta... No joopa joo - ainahan sitä voi toivoa, muttta kuinkas kävikään?

Lankana Mondialin Soave ja puikot 4½ mm Unicornit. Uskomattoman kevyt lanka: 50g=240m ja huiviiin menee vaan vähän yli kaksi kerää. En nyt vaan voinut jättää käsistäni!

Jännä siipimäinen muoto istuu kauniisti hartioille ja syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Valitettavasti valmiiksi tulleelle huiville ei ollut tarjolla kuvauskroppaa, joten hyödynsin kortteerin callunaa ja betonia:

Lanka on uskomattoman pehmeää ja tosi kevyttä. Idan heittämä haaste ei ollut edes vaikea, sillä ihanaa lankaa neuloin kauniissa maisemassa monta tuntia jo sunnuntaina!

Vaikka syksy on jo pitkällä, niin tämä "asunnonsäästäjä" vaan jatkaa kesäistä menoaan. Viikko sitten oli pakko könytä metsässä, koska kosteikkoja:

Siispä viikonloppua piti venyttää maanantaiaamuun. Tässä kuva työmatkan alusta. Enää ei ollut pimeää:

Tämän viikon maanatain etäpäivän valjettua pidin tiukan palaverin itseni kanssa. Jos siis sunnuntaina neuloin monta tuntia Soavea valmiiksi, niin eiköhän kortteerin lehdenhakureissulla bongatut mustat torvisienet anna lupaa painella uudelleen metsään keskellä päivää?

Tilausneuleen saumoja voi ommella, kun ulkona on jo pimeää. Eikös? Molempia osapuolia tyydyttävä  lopputulos neuvottelusta mun ja mun kanssa ja metsään:

Ei niitä nyt voi jättää keräämättkään! Onneksi sekä edellisille kosteikoille että maanantain suppiksille on löytynyt halukkaita. Itsellä on pakastin täynnä ja kuivattuja vuosiksi. Mut ku metsässä liikkuminen lataa akkuja ja rentouttaa...

Viime viikonloppuna sain neulomisen ja metsäreissujen lisäksi ylimääräistä hurinahoitoa Bigiltä:

Ihanaa oli taas olla "hoitotätinä". Luulen, että meillä molemmillä oli tosi kivaa. Toivottavasti myös reissulla olleilla kotiväellä oli mukavaa ja tunne, että lemmikki on hyvässä hoidossa.

Etäpäivän viimeisillä valoisilla vielä lämmitin saunan. Järven vesi oli 13 asteista, ilma 11. Uimavalvoja piti vahtia. Pistää miettimään et kuka hoitaa ketäkin?

Mulla on tapana puhaltaa saippuakuplia kun hyvä mieli tulvii yli äyräiden. Viime vuoden aikana niitä hetkiä on ollut harvoin. Tämäkin oli Bigilandiassa muistettu, Kiitos Neulefriikki!

Saippuakulpapäiviä kaikille lukijoillekin! 

Merinokauluri, sytomyssyjä ja reissuja

Peo -taas kerran. Se on kiva malli ja aika on juuri oikea - syksy on tuloillaan, lämmintä tarvitaan aamulla ja illalla ja Peo30-lanka ihan paras neulottava. Aina tulee nättiä jälkeä eikä lanka kutita tai pistele.

Menekki 3 kerää ja 4,0 mm CraSy Trio bambupuikoilla tikuttelin. CraSyt on ihan mainiot pipoihin ja vikkapa hihoihin. 

Roosanauha-aika on taas. Murheellisena olen tänä vuonna tikutellut myssyn jo toiselle läheiselle. Tunnen oloni voimattomaksi. Ainut, mitä voin tehdä on sytomyssy, värin ja langat valitsi läheinen. Eka ihan perusmyssy:

Korvakuulolta loin silmukat ja tikuttelin menemään samaa tahtia. 

Toiveissa oli turbaanikin. Jos jollain on hyvä ohjevinkki niin kiitos - laitathan linkkiä tulemaan.! Yksi koeversio valmistui eilen:

Lankana Sirdar Replay ja menekki tasan 1 kerä. Puikot 3½. 

Syyskuu on mennyt reissatessa ja hurvitellessa. Ensin muutama päivä ystävän luona Längelmäveden rannalla:

Perinteiseen tapaan tyttöjen aamiainen kera skumpan:

Ettei menis pelkäks juopotteluks, niin tehtiin me töitäkin.

Työnjohdossa Hönttä ja Toippari:

Illan pimetessä saunottiin, syötiin hyvin ja neulottiin. Hassua - neulekateus toimii ihan samalla tavalla kun ravintolakateus!

Siitä tulikin mieleen et pitää antaa vahva suositus kalasta pitäville Kalaks! Omistajan tarinat veivät mukanaan puhumattakaan kaikista herkuista! Lounaalle kannattaa varata aikaa... Kuvassa vasta puolet alkupaloista!

Muutama päivä töissä ja yksi yö kotona ja taas asuntoa säästämään. Tuloksena syksyn paras sienisaalis!

Sienimaasto oli vaihtelevaa ja korkeuserot huikeita:

Viikko töissä ja taas on the road:

Tampereelle!

Kesäkuusta alkaen odotettu Rokkiooppera...

... Tamperetalossa oli hirveä pettymys! Miksaus oli ahterista. Orkesteri ja kitaristi mahtavia, mutta solistiten äänet puuroa ja edessä kekkaloivat vähäpukeiset laulavat lurexhepsankeikat ja ääliömäinen peikko (ilmeisesti pääsolisti) ällöjä.

Tuhdon ruoka oli hyvää (vaikka mun annos kylmä) ja hotelli viihtyisä ja edullinen. Pääasia, että porukassa naurusta ei tullut loppua, koska taas kerran todettiin toisilleen ennestään lähes tuntemattomien kesken, että maailma on pieni.

Pitkästä aikaa tuli neurettua niin, et vatsalihakset on kipeänä vieläkin! Ikää tuli monta vuotta lisää ja eikös sitä sanota et hyvät naurut vastaa kunnon lenkkiä?

Aamupalan jälkeen lähtö kohti Varsinaista Suomea ja The Lankakauppaa. Muumit on mun lapsuudessa olleet jotenkin synkkiä ja pelottavia. En ymmärrä nykyistä innostusta. Näin lähelle kuitenkin uskaltauduin lähtiessä...

Pakkasaamussa autoille kävellessä Sorsalampi oli ihanan tyyni ja aurinko paistoi:

Tunnustan, että molemmilla Tamperereissuilla kävin "vieraissa". Kolme lankakauppaa osui matkan varrelle. Oli kiva tavata kollegoja ja jutella! Oliskohan kuitenkin pikkuhiljaa aika asennoitua normiarkeen? Ainakin reissun ja puolikkaan työpäivän jälkeen oli mukavaa palata kotimaisemaan...

Kivojen muistojen kera jaksaa syksyn pimeisiin. Borta bra men hemma bäst!

Molemmat hankittu. Roosanauhan tuotto syöpätutkimukseen ja Tassunauhan elänsuojeluun. Hankithan sinäkin!

Kesätoppi pellavasta ja neuleklubin päättäjäiset

Austermannin Colleen Linen on tämän kuukauden -20% tarjouslankana. Siispä siitä tikuttelemaan kesätoppia viime viikonloppuna. Kiva ja kaunis pellavasekoite, joten eipä haitannut sadekeli.

Toppi neulotaan pyörönä. Helman, hihojen ja pääntien pitsit 4 mm ja sileä nutun osa 4½ mm puikoilla. Ihan oikean kokoinen tuli mulle ja luulen, että tästä tulee kesän suosikki!

Reunojein pitsimalli oli vähän liiankin helppo! Kerroksen vaihtumiskohdassa pitää olla tarkkana, että lisäykset ja kavennukset menee  kohdilleen. Mulla helmassa oli lopuksi pari silmukkaa liikaa...  Mutta ketä haittaa ja kuka välittää? Kaks silmukkaa sinne tai tänne?

Toppi neulotaan alhaalta ylös. Hiha liitetään miehustaan ja sen jälkeen raglankavennukset. Pääntien pitsi neulotaan ylhäältä alas ja kiinnitetään miehustaan kolmen puikon päättelyllä. Neuloin pääntien ja hihojen pitsit Addin Bambuisilla CraSy Trio - puikoilla. Muuten 4,5 mm Unicorneilla. 

Langan menekki toiseksi suurimpaan kokoon oli 7 kerää (=308 grammaa). Puikot Addi Unicorn 4,0 ja 4,5 mm ja Addi CraSy Trio bamboo 4,0 mm. Kokonaan luonnonmateriaaleista )=pellava, puuvilla, viskoosi) olevassa söpössä kakkukerässä 50 g= 120 m.

Eilen oli Salon Kansalaisopiston kevään Neuleklubin viimeinen kokoontumiskerta.

Sydän oli täynnä ja tippa linssissä oli kotiiin tullessa.

Syksyllä jännitti kamalasti. Miten osaan ja mitä ne munsta ajattelee? Tuleeko kurssi täyteen? Hirmu kiva porukka oli ja keväällä ei enää tarvinnut miettiä tuleeko tarpeeksi osallistujia. Vaikka joka päivä puodissa neuvotaan ja opastetaan asiakkaita, niin tämä tuntui oudolta ja palottavaltakin. Osaanko?

Porukka oli mainio - oli konkareita ja ihan aloittelijoita. Jokainen sai tehdä omia töitään ja toivottavasti jokaiselle jäi "kässäpussiin" jotain uuttakin oppia. Eilen saatiin käyttöömme opiston käsityöluokkakin - jossa oli hyytävän kylmää. Ennen muuttoa lämpimimpään tilaan näimme "huoneentaulun", joka kuvasti myös meidän kurssiamme:

Tähän lisäisin vielä, että "Älä vertaa itseäsi muihin vaan vertaa omaan oppimiseesi". Sillä oli hienoa, että meidän porukassa oli konkareita ja niitä, joiden suuri saavutus oli elämän ihka ensimmäiset villasukat! Olen ylpeä kaikista teistä! Ja lupaan jatkossakin paasata mallitilkun tärkeydestä sekä puodissa tai ensi syksyn klubissa 😍 

Ja kuilemma insinöörin laskutaidostakin oli hyötyä :)

Kässäilyn, kaffittelun ja nyyttäreiden lomassa päästin sisäisen susuni valloilleen. Olikohan jännitys viimeinkin helpottamassa? 

Neulojan niskataukojumppa nimeltä "Kaks oikein yhteen, ylivetokavennus" - odottaa julkaisuaan!

Kiitos kaikille mukana olleille!

Joulusukat ja kohti valoa

 Tänä vuonna olikin aika lahjaton joulu. Eli 1,5 paria sukkia ehti aatoksi.

Kummitytölle tein muutama vuosi sitten polvarit, jotka kuulemma valuu. Toivon tänä vuonna onnistuneeni paremmin. En yleensä oo kauheen innoissani kaikista "muotijutuista" mut ajattelin kokeilla Jonsukkia. Näytti siltä, että niissä ei oo liian pitkiä lankajuoksuja ja tosiaan näin oli:

Tytön lempiväri on pennusta asti ollut keltainen, joten se oli ehdoton valinta tehosteväriksi. Oikeasti näitä oli tosi hauskaa neuloa, enkä enää yhtään ihmettele niiden suosiota! 

Lankana teetee Salla, Puikot 3½ Prym Ergonomicsit ja menekki 168 g yhteensä. 

Lankadominanssi on aina ollut mulle jotenkin outo juttu. Näitä tehdessäni opin siitä jotain. Tosin enää en muista miten päin niiden lankojen piti olla...

Joulua vietettiin tänä vuonna pitkästä aikaa kaupungissa. Äidin kanssa oltiin kuuntelemassa Joulurauhan julistus ihan paikan päällä. Myöhemmin suku kokoontui aterialle Förinrantaan äidin ja isän luo. Kivaa kun jokainen toi jotain eli tavallaan vietettiin joulua nyyttärimeinigillä.

Veljen poikakin sai... YHDEN sukan!

Mulla on tapana ohjeistaa asiakkaita laittamaan pakettiin sukkalankakortti ja lupaus sukista ens vuonna... Tai sitten kerä lankaa ja lupaus et tästä saa sukat ens vuonna... Nyt tein ihan oikeasti oman ohjeeni mukaisesti: Paketissa oli yks sukka ja lahjakortti lupasi toisen!

Lanka Austermann Step, menekki 70 g, puikot 2½ mm Zing 15 cm. Tänään vein pojalle molemmat sukat :) Jouluaaton illan raskasta joulua konsertin aikana sukkakakkonen valmistui pikavauhtia. Kunnon hevijoulumusa pisti puikot liikkeelle ja silmukoita syntyi pikavauhtia!

Hirmu hauskoja kuvia läheteltiin kummitytön kanssa toisillemme aattoiltana. Molemmilla telkuissa sama ohjelma ja tassut pystyssä lahjasukissa (mulla mopsineulojalta viime jouluna saadut) .Ollaanko vähän samiksia?

Joulupäivänä haettin äiti ja isä meille Majakkarantaan. Juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Ihan selvästi huomaa jo et päivä on ainakin yhden minuutin pidempi!

Kohti valoa mennään!

Sukkia ja mökkiä - mitäs muutakaan?

Facessa on ryhmä, jossa kerätään kärkitaistelijasukkia. Eli koronan takia kiireisille työntekijöille hoitoalalla, eli erilaisille infektio-, pandemia- ja teho-osastoille sekä ensiapuun ja päivystykseen. Mietin, että oma kummityttöni on myöskin koronan takia kovilla, vaikka työskenteleekin geriatrisella. Riskiryhmäläisiä hoitaessa pitää sielläkin olla koko päivä suojavarusteet päällä - rankkaa varmasti. Siispä yhtenä iltana viime viikolla treffattiin meidän pihalla ja Sini sai omat kärkitaistelijasukkansa.

Lankana Opalin regenwald 14. Kummityttö iloitsi siitäkin, että langasta 1 euro on mennyt sademetsien suojeluun. Tämä erä lankaa on jo loppu - mutta odotellaan Regen viittätoista ensi syksyksi.

Karvinen sai kerrankin synttärisukkansa oikeana päivänä. Tosin viime tinkaan meni kakkossukan kärkikavennukset. Paksut sukat oli taas kaikki rikki, joten teetee pallaksesta tällä kertaa:

Molemmat sukat olen tikutellut uusilla hauskoilla kolmosen Addin CraSy Trio puikoilla.

Ideana on kolme lyhyttä pyöröpuikkoa - puolet silmukoista yhdellä puikolla ja puolet toisella ja kolmannella neulotaan. Vähän niinkuin loopatessa, mutta paljon helpompaa!

Kuten kaikista asioista, myös koronasta on pakko yrittää keksiä jotain hyvääkin. Esimerksiki mökkeily. Kun nyt ollaan ihan kotinurkilla niin se ei ole kiellettyä. Mökillä voi tuntea olonsa suht turvalliseksi eikä tartuntavaaraa ole. Äiti ja isä ovat olleet mökillään jo monta viikkoa. Veljeni on hoidellut ruokatoimituksia viikonloppuisin ja minäkin käynyt muutaman kerran.

Tässä kiva muisto kevään ekasta reissusta <3:

80-luvulla tein molemmille nämä Kaislakertun purjeveneet. Ihana, että ovat vielä tallella ja tänä keväänä niille on tosiaan ollut käyttöä!

Pitkäperjantaina kävin vähän heillä siivoilemassa kaisloja rannalta. Töiden jälkeen mulla alkoi terassikausi. Oli komeaa saada salaatit ja lasagnet ulos pöytään tarjoiltuna:

Turvaväli pidettiin, mutta sapuskan jälkeen olin umpijäässä vielä seuraavanakin päivänä! Yhtään ei palele kun puuhailee ulkona, mutta annas olla kun pysähtyy...

Lankalauantain jälkeen olikin omalle mökille meno. Ja kuten aina - tuuli kylmästi luoteesta eikä se edes riittänyt. Sateen kaikki olomuodot tuli koettua pääsiäisen aikana:

Jonain iltana sentään oli sen verran tyyntä, että käytiin laskemassa verkko. Seuraavana aamuna piti saalis kiskoa paattiin moottorin avustuksella kun se tuuli... Vaan eipä haitannyt yhtään! Kevään eka kalasaalis oli komia!

Tassu ei tykännyt tuulesta ollenkaan ja se katseli meitä siihen malliin, että kurja keli on meidän vika ja sille pitäis tehdä jotain... Onni on lämmin makkari ja kehräävä unikaveri:

Näin alkukaudesta ei mökille ole vielä kertynyt "perusvarastoa". Silti saatiin hieno pääsiäisateria kasattuna "ei mistään".

"Susun vaeltavat tulppaanit" korvaavat mämmin. Niitä ei syöty, mutta kiukuspäissäni ostin ittelleni kaupasta keltaiset tulput, koska en löytänyt mämmiä! Tai siis olisin varmaan löytänyt, jos olisin kysynyt, mutta en halunnut haahuilla kaupassa yhtään pidempään kuin oli pakko.

Puotia ollaan toistaiseksi voitu pitää auki normaalisti. Idan kanssa vuorotellaan kaupassa ja etänä. Pakko sanoa, että tässäkin asiassa vedän koronasta kaiken ilon irti. Tulin saareen jo perjantai-iltana myöhään, koska Ida oli puodissa lauantaina. Kylmää oli ja tuuli - luoteessa. Karvinen, (joka ei tavallisesti ole mikään vitsiniekka) tarjosi minulle tullessa "lääkettä":

Kamalan pahaa oli ja kaadoin omani takaisin pulloon. Lauantai-iltana verkonlaskun jälkeen lääke oli kuitenkin ihan kelvollista lämmikettä kuuman kaakaon joukossa!

Oravilla on varmasti juhlavuosi! Kuusissa on käpyjä valtavasti:

Viikonlopun aikana kaadettin molempina päivinä kuusi. Homma sujui hienosti: Ensin puu nurin, sitten karsinta, sillä välin kun Karvis pöllitti, niin mina raahasin oksia polttopaikalle. Samatien oksat karsittiin, poltettiin roskat ja minä vielä pikkukirveellä pilkoin oksat sopiviksi vesipadan lämmikkeiksi. Tässä Latosaaren Ylipyromaani elementissään:

Hyvä, että saatiin homma hoidettua, sillä jo eilen olikin ruohikkopalovaroitus voimassa!

Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuin hetken terassilla ihailemassa ilta-aurinkoa. Nautiskelin ajatuksesta, että ollaan saatu koko päivä viettää PUUhamaassa ilman, et tarvii ajatella kaupunkiinlähtöä. Eilen oli nimittäin "koulupäivä", joka toetutettiin tietenkin etäyhteydellä. Napit korvissa istuin koko päivän neulomassa tilausneuletta tietokoneen ruutua katsellen!

Tällä viikolla on tasan vuosi kulunut siitä, kun Tassu sai diabetesdiagnoosin. Sokeriarvot on sahanneet ylös ja alas näihin päiviin asti. Nyt on saatu jo pari viikkoa niin hyviä lukemia, että ollaan voitu jättää muutamana iltana insuliini kokonaan pistämättä!

Oliskohan ulkoilulla ja liikunnalla vaikutusta... Ruoka maistuu kuten ennenkin eli eipä ole laihtumista tapahtunut, vaikka elli suositteli kissojen pahinta kirosanaa reetä (= dieetti).

Jos joku iloitsee siitä, että ilma viimein lämpenee, niin minua voi kiitellä! Tänään on aika kaupungistua ja mennä töihin huomenna. Tulput taitaa päättää vaelluksensa tänne mökille.