lauantai 21. maaliskuuta 2020

Huiveja messuille, joita ei tullutkaan, verkkopuoti 6-v ja lähiajan suunnitelmat

Vielä viime tippaan asti viikko sitten tikuteltiin malleja messuille. Vaan tulipa korona ja perui messut ja paljon muutakin. Sen jälkeen ei oo puikot paljon heiluneet. Olen mieli maassa ja huolissani keskittynyt kasvattamaan mahahaavaa, pesemään käsiäni ja kuuraamaan puodin ovenkahvoja ja maksupäätettä kloritella.

Ristelyhuiveja on vilahdellut Salossa tosi paljon. Malli on ollut mullakin tekemisjonossa jo monta vuotta. Kun puotiin tuli kesäsukkalanka Opalin Cotton Premium, se tuntui niin suloisen pehmeältä, että se päätyikin huiviksi:
 Jostain syystä mun viimeaikaiset kässyt on kaikki olleet tällaista itselleni epätyypillistä syksyistä värimaailmaa... Mitähän joku väriterapeutti sanoisi siitä. menekki oli 1 kerä, puikot 3½.
Teetee Rainbow Sockin uudet värit (10-19) eivät puhutelleet meitä kumpaakaan. Sekin lanka on kivan pehmeä. Ida keksi tikutella siitä sen kuuluisan naistenpäivähuivin. Kahdesta kerästä tuli ihan mukavan kokoinen. Kun aloittaa ekan kerän sisältä ja toisen ulkoa, niin väri liukuu nätisti vaaleasta tummaan ja takaisin.
Ja taas oli pingotushärpäkkeille käyttöä!

Tänään on merkittävä päivä. Tasan kuusi vuotta sitten verkkokauppamme avautui! Itse asiassa ihan vahingossa - senhän ei pitänyt vielä olla valmiskaan! Nyttemmin ollaan huomattu, ettei se ikinä valmiiksi tulekaan... Ensimmäistä tilausta saatiin odotella niin pitkään, että kun se viimein tulla putkahti, niin juhlallista tilannetta varten säästetty avonainen alkoholiton kuohuviinipullo oli ehtinyt homehtua! Pikkuhiljaa saatiin iloita "viikon tilauksestakin". Näinä hurjina aikoina iloitsemme jokaisesta verkkotilauksesta ehkä vieläkin enemmän, kuin siitä ihan ensimmäisestä!

Hiukan haikeana tätä merkkipäivää vietetään. Päätimme vuorotella puodissa välttääksemme toistemme ja asiakkaiden altistamista. Tänään puodissa päivystää verkkokauppavastaavamme Ida-Maria:
Puotia pidämme auki niin pitkään kun lupa on, mutta lankahankinta verkosta on myös turvallinen vaihtoehto. Tilauksen voi myös soittaa, jos verkkoasiointi tuntuu hankalalta eikä paikan päälle uskalla tulla tai on karanteenissa.

Huom! Toimitus ilman lähetyskuluja on mahdollista Turun ja Salon välillä kun laitat tilaukseen "Nouto myymälästä" ja "Nouto Majakkarannasta" ja lisätietoihin, että haluat toimituksen sovittuun paikkaan. Soitamme ja sovimme treffit sopivaan paikkaan (ulkona) ja aikaan. Mahdollisia treffipaikkoja ovat: Salon keskusta, Halikon keskusta, Paimion Neste, Tammisillan ABC, Kaarinan keskusta, Skanssi, Koivula, Ilpoinen, Luolavuori, Vasaramäki,Vähäheikkilä, Ispoinen, Uittamo ja tietenkin Majakkaranta, joka on normaalistikin yksi maksuttomista toimitusvaihtoehdoistamme. 

Viime päivinä olen huomannut, miten kunnon nauru tekee tosi hyvää. Vaikka tilanne on mikä on ja huoli painaa mieltä, niin jostain aina löytyy ilonpilkahduksia, joita sitten nauretaan ihan hysteerisesti. Viikko sitten perjantaina menin lähiliiteriin ostamaan Tassulle maustamatonta kanaa. Kaikki laarit oli ihan tyhjiä! Päivän aikana olin kuullut myös vessapaperin hamstrauksesta, mutta en ihan ymmärtänyt sitä. Lidlin vessapaperilavalla oli jäljellä kaksi hajustettua (???)  pyllypyyhinpakettia. Kassalla porukka repesi nauruun, kun vessapaperin sijaan minä ostinkin kissanhiekkaa! Myöhemmin tuli mieleen, että vessapaperirulla ja lankakakku ovat erehdyttävästi saman näköisiä...
Tosi huono pila, mutta itseäni nauratti kamalasti! Jos valita pitäis, niin itse hamsteroisin kyllä lankaa.

Vessapaperia en ole ostanut, mutta Tassulle viikoksi kanaa ja itselleni kahvia. Tarjouksesta.

Huoli vanhemmistakin on. Tietysti. Maanantai-iltana nähtiin pikaisesti meidän pihalla. Ihan kamalaa kun ei voi edes halata! Äidille toin sukkalankaa ja isälle muliinlankaa. Saavat aikansa kulumaan kun minnekään ei voi mennä ja kaikki harrastukset on peruttu. Onneksi ulkoilua ei ole kielletty. Mummi toi Tassulle herkkutikun, jonka se hotkaisi piikityspalkkana myöhemmin illalla. Kerroin kyllä, että herkku oli mummilta... Kyllä se varmasti ymmärsi (koska minähän en "perjantaipulloa" anna maanataisin).
Viime päivinä uutisia kuunnellessa on puikoilla ollu ihan perussukat. Viime kesänä nämä varrettomat oli suosittuja. Tässä lankana Regian kokonaan villaton kesäsukkalanka Cotton Coctail Color. Koko sunnilleen 38-39 ja lankaa kului vain 40 grammaa. Eli yhdestä kerästä saa kaksi paria!
Viimeinkin väri-iloa!

Pidetään kädet puhtaana, häntä pystyssä, lippu korkealla ja pysytään terveinä!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Helppoja virkattuja ja kevennyksiä viikon varrelta

Pellavahuivin jälkeen mieli teki jotain tosi helppoa ja nopeaa. Jopa niin, että kaikista tavoistani poiketen tartuin koukkuun! Tai oikeastaan siks, et kässäpussissa ei ollu mitään muuta kivaa ku yks kerä tiskirättilankaa... Hetken kaivelin netistä jotain inspiroivaa mallia ja sit keksin et isoäidinneliö on just sitä, mitä sillä hetkellä kaipasin.
Lanka oli Katian Tencel-Cotton ja kerästä tuli just kaks tuollaista kymmenen kerroksen neliörättiä kolmosen silikonivartisella koukulla. Tencelillä on samat ominaisuudet ku bambulla, mutta se valmistetaan eucalyptuspuusta. Sopii siis mainiosti tiskirättiin. Isöäidinneliö on hyvä malli siksikin, että tiskirätin on hyvä olla mielummin vähän löysä kuin tiivis. 

Kun pääsin töihin ja kun virkkuu tuntuikin kivalta, niin jatkoin samalla linjalla. Katian Harmonia on 100% puuvillaa. Kivasti liukuvärjätyssä kerässä on 560 metriä ja langan mukana tuli simppelin virkatun huivin ohje. Siispä koukku (4 mm) heilumaan ja aivot narikkaan:
Tosi kiva. Olen muutaman päivän tätä huivia roikottanut kaulassani ja se tuntuu tosi mukavalta. Virkkuukin oli hauskaa, kun koko ajan odotteli, et mitä väriä seuraavaksi...
Sunnuntaina ulkoiltiin vähäsen. Karvis tapansa mukaan keksi vastarannalla eli Hirvensalossa luontopolun, jossa on hänelle niin rakkaita korkeuseroja... Onneksi polun varrella oli kylttejä, joiden tekstejä lukiessa puuskutus ehti tasaantua ennen seuraavaa nousua. Hirmu korkealla oltiin, mutta merta ei nähty. Ja nuotiopaikalla oli iso lauma turisteja. Eikä meillä makkaraakaan ollu mukana. Siksipä kotimatkalla ajettiin vielä Uittamon rantaan. Tanssilavalta oli komeat näkymät jäättömälle merelle. Näissä maisemissa lapsena oon leikkiny. Silloin oli vielä talvia ja jäällä käytiin hiihtämässä. Oi niitä aikoja...
Tällä hetkellä jänskättää tulevan viikonlopun messut ja koronauutisointi... Perutaanko koko tapahtuma, käykö siellä ketään, onko meillä kiinnostavaa tavaraa mukana. Joka kerta ennen messuja jännittää ihan kamalasti, mut tänä vuonna tavallista enemmän. Joka tapuksessa ollaan päätetty, että puoti Annankadulla on lauantaina kiinni ja me molemmat huseerataan Turun Messukeskuksessa osastolla C 70.
Tassu ei uutisista ole moksiskaan. Se ottaa rennosti, kerjää karkkeja ja parvekkeen ovea auki mennen ja tullen. Välillä se ottaa tirsat tai pelaa hiukan hiiripalloa. Kunnes hiiri katoaa sohvan alle. Eilen sillä oli oikea kissanpäivä, kun Mummi ja Pappa poikkesivat iltateelle. Tuliaisina toivat "perjantaipullon" vaikka oli tiistai!

Loppukevennyksenä vielä Harald Hirmuisen vaimon Helgan iltarukous:
Näillä mennään kohti viikonloppua! 

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Pitsihuivi pellavasta

Mulle sattus joku aika sitten sellanen katastroofi, että yhdelle reissulle olin varannut vaan 200 metriä lankaa ja lanka loppus ennenku reissu. Vahingosta viisastuneena viime viikon messureissulle varauduin paremmin:
Matkakässyä varten 700 metriä pellavaa. Ei muuten loppunut kesken!
Suuren Käsityölehden (2/2020) malli oli ihan pakko saada puikoille. Ja kun ohjeessa luki, että huiviin menee 700 metriä, niin lankavalinta oli selvä: Katia Concept Soft Linossa on just se määrä.
Olihan siinä tikuttelemista... Varsinkin reunasilmukoiden päättelyssä meinasi usko loppua. Kaks taakse ja viis eteen. Hommaan meni monta tuntia, mut nätti nirkkoreuna tuli. Viimeistelyssä oli kaikki mahdolliset apuhärpäkkeet todella tarpeen: pingotusvaijerit, T-neulat ja blokkerit! Ennen vanhaan mä pidin kaikkia tuollaisia ihan turhakkeina... En enää.
Seuraavat kaks huivia on tuloillaan. Olisko kevät vai mikä, mut nyt on hiukan kadoksissa ollut neulomisinto taas löytynyt!

Hyvää naistenpäivää!

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Kaarroketoppi silkistä

Kevään ja kesän langat alkavat tulla tupsahdella puotiin. Mielessä on ihan hysteerinen sekamelska, koska kaikkea telee mieli testata eikä aika mitenkään riitä. No ehkä kesän loppuun mennessä... Langat ovet edelleen kakkuja - siispä kakkukekkereitä vietetään tämäkin sesonki!

Katialta tuli kolmekin uutta kakkua. silkkiä, pellavaa ja puuvillaa. Kaikki kokonaan luonnonkuituja tai niiden sekoituksia. Silkki puhutteli ensimmäisenä ja malliksi valitsin Tampereen messuilla suositun teeteen kaarroketopin.
Ylhäältä alas neulottuun toppiin tein pikkasen omia modauksiani. Pään- ja kädentien reunat tein ainaoikeaa, kuten myös helman. Kaarrokeessa meinasi mennä hermot, kun kerroksella 21 en mitenkään saanut silmukoita stemmaamaan. "Lankoja" pitkin menin äkäisenä yhtenä sunnuntaiaamuna teeteen Niinalle kiukuttelemaan. No virhehän siinä ohjeessa oli, mutta nyt se on korjattu myös verkkoon. Tosi kaunis.
Ida päätti heti, että tää on hänen messuvaatteensa ensi viikonlopun Turun Kädentaitomessuilla. (Mä olisin tarvinnu seuraavan koon, tämä nuttu on kokoa M). Messulippuarvonta muuten on vielä sunnutaihin asti meneillään Anjalinin verkkosivuilla...

Top-down -neulominen tuntuu olevan tällä hetkellä tosi hittiä. Ei mun juttu. Alku oli tosin kivaa, mutta tuo miehustan loputon sileä pyörönä oli tosi tylsää vaikkakin helppoa. Näissä on tietenkin se hyvä puoli, että langan voi käyttää viime metreihin asti. Tällä kerralla mulle jäi jotain kolme metriä.

Lanka on Katian upea Silk Degrade. Siinä on silkkiä, viskoosia ja puuvillaa ja kakkukerässä 600 metriä. Puikkoina mulla oli 3½ ja 4 mm Zingit. Ensin. Sitten vaihdoin 4 mm KnitPro pyöröihin, koska lanka oli niin upean luistavaa, että jouduin kässäpussissa lojuneesta tekeleestä keräämään silmukat monta kertaa. Siispä totesin, et välineurheilu ei sittenkään ole ihan turhaa - erilaisille langoille passaa eri puikot.



Jotain ihan muuta oli ohjelmassa eilen. Japanilaista Sashiko-kirjontaa Salon Seudun Kädentaitajien teemaillassa. Paikkana Ihme ja Kumma ja opena Rautiasen Mirja, jonka kursseilla minäkin olen opiskellut muutamia vuosia ennen hänen eläköitymistään Salon Kansalaisopistosta. Hirmu hauskaa oli vaikka neula-lanka-kangas-yhdistemä ei olekaan mun ominta juttuani. Aika kului hurjan nopeasti ja kirjonta oli niin hauskaa, että Ihkun juustotankoherkkukin piti hotkaista pikavauhtia, jotta pääsin jatkamaan... Kuvassa mun yritelmä. Tähän saattais vaikka koukuttua...

Seuraavat kaksi lankakakkuakin on jo "maistelussa" ja niistä viikonlopun aikana lisää. Nyt sohvalle koukuttelemaan!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Lohtuhuivi, messut ja neulekahvila Riossa

Kakskertaseuran neulomakerhossa oli sovittu, että jokainen tekee yhden lohtuhuivin Martin Seurakunnalle. Lohtuhuivit luovutetaan tänään Missiotreffeillä Hennalassa.

Mulle meinas tulla kiire. Kun en koskaan ehdi ajoissa neulomakerhoon ja kaikki "viralliset" asiat kerrotaan heti alkuun, niin en ollut kuullut koko asiasta. Joka tapuksessa koko viime viikonlopun tikuttelin ankarasti ja tavoitteena oli saada huivi valmiiksi sunnuntai-iltaan mennessä. Kuis kävikään?
Lankaa riitti ja riitti. Kunnes päättelykerroksella se sit otti ja loppus. 70 silmukkaa jäljellä. Onneks mulla oli toinen kerä töissä, joten en joutunut purkuhommiin tai tekemään muita säätöjä.
Lankana kevyt mohairsekoite, jonka olen joskus hankkinut itseäni varten kauniin värin vuoksi. Eipä siitä koskaan ole ittelle tullut mitään, joten toivotaan että lanka lämmittää lohtuhuivina. Ohjetta kattelin teeteen Asustelehden Riite-huivista. Mallin on kaunis ja helppo. Puikot 4½ ergonomicsit ja menekki 50 g = 600m. Alla olevassa yhteiskuvassa meidän kaikkien huiveja.
Kahden viikon kuluttua on Turun Kädentaitomessut. Anjalinin osasto on siellä tutussa kulmassa C70. Vink vink: Anjalin sivulla on lippuarvonta 8.3. asti! Salon Seudun Kädentaitajat järjestivät eilen messureissun Helsingin messuille. Koska mun vapaapäivä-anomus meni läpi, niin minäkin hyppäsin kyytiin. Kivaa oli haahuilla messuilla "turistina". Pääsin kokeilemaan tuftausta, markamesulkaa ja Annelin opissa yrittelin käpypitsiä.
Tässä Susun "älykkäät" messuhankinnat. Koska oli karkauspäivä, niin vastoin parempaa tietoani kosin Wilhelmiä ja hän vastasi myöntävästi. En ole täysin vakuuttunut tencelillä vahvistetun sukkalangan kestävyydestä, mutta en voi moittia ellen kokeile. Kaavoja trikoomekkoihin vaikka en omista saumuria enkä harrasta ompelua... Huomatkaa tuo "pientä mitoitusta!" :)

Messuhulinan keskellä oli ihana pieni huone, jossa soi rauhoittava hiljainen musiikki. Siellä oheinen taulu:
Näitä kaikkia käsityön hyväätekeviä vaikutuksia voi Salossa tulla nauttimaan keskiviikkona klo 15-17 ja sen jälkeen joka kuukauden ensimmäisen keskiviikkona Cafe Rioon kahvikupposen ääreen. Ei tarvii olla mikään pro ja jos on kantapää kadoksissa niin se löytyy varmasti!
Tervetulleeksi toivottavat Cafe Rion Miranda, Anjalinin Susu ja puuhanainen Eliisa.