Joku ihan
pikkuisen vähemmän mökkihöperö olis perjantain myrskyssä jääny kaupunkiin. En
ees uskaltanu pikkuterhillä kaahata täydellä kaasulla saareen ja välillä meinas
jopa vähän pelko kouraista massua ku pikku paatti sukelteli aaltojen
välissä ja tuntui et tuuli keikauttaa koko veneen ympäri. Olenks mä tulos vanhaks? Mut mikäs
mökkihöperöä estäis kun tiedossa oli lauantaivapaa ja viikonloppu hyvässä
seurassa eli mun itteni kans. Mökil ei myrskystä ollut tietoakaan – tuulen suunta
oli kerrankin joku muu kuin luode.
Syyspäiväntasaus
on viime viikolla menny ihan huomaamatta. Luantaiaamuna auringonnousua
odotellessa huomasin et päivä on jo lyhyempi kuin yö. Auringonnousun voi nähdä
jos menee laiturinnokkaan:
Auringon
laskua ei tähän aikaan vuodesta näe edes sieltä.
Tuonne
aaltoihin lähetin Karvisen lauantaiaamuna. Poikatten kalareissulle Airiston
toispuol. Vähän olin huolissani mut sen vene on sentäs paljon merikelpoisempi
ja Karvinen paljon varovaisempi veneilijä ku meikäläinen. Itte lähdin
sienimetsään. Suppiksia on tulossa mut vielä ovat niin pieniä, etten viittiny
kerätä. Viime viikon sateita ennen saares on tullu vettä viimeeks elokuun
lopussa.
Takas tultua
tein viikonlopuksi suunnittelemani ”pakolliset”. Naputtelin pikkukirveellä
satavuotiaan viimeiset oksat vedenlämmityspuiksi ja viimeistelin kesäisen ”etätyöprojektini”:
Jossain
vaiheessa oon miettiny et ”Ei kesää ilman ryijyä”. Tämä oli ainakin neljäs
kesäinen nukitusprojektini. Matto tai keinutuolinmatto. Tylsää ku mikä ja
oikean käden etusormessa on varmaan känsä vielä ensi kesänäkin. Nukkia
tasoittelin kunnollisilla teräväkärkisillä käsityösaksilla. Tuli siinä sivussa
leikattua ihan komea palkeenkieli myös vasempaan etusormeen… viime vuonna
palanut vasen käsi taitaa olla mun akilleenkantapää. En nyt kerro miten kävi puita
pilkkoessa mut mustelmalla päästään ja piroxini auttaa. Ei haittaa neulomista.
Näiden
kommellusten jälkeen kiipesin katolle lakaisemaan neulasia ja vähän raaputtelin
sammaleitakin. Ylläripylläri: En pudonnut enkä telonut itteäni mitenkään!
Myöhemmin vähän haravoin – lehtiä ei vielä mut kuivan kesän jälkeen männynneulasista
oli matto mökin ympärillä.
Kaiken ”pakollisen”
jälkeen päivä oli vasta puolessa! Kukkakaalilaatikko uuniin ja saunan
lämmitykseen. Enhän mä ihan ypöyksin saaressa ollut:
Päiväsauna
meni pitkän kaavan mukaan. Oli virkistävää kasvonaamiota ja elvyttävää
hiusnaamiota. Välillä pulahdin mereen, joka on vielä lämmintä. Tunnin
päikkäreiden jälkeen sytytin takkatulen:
Telkussa oli
liian paljon katsottavaa. Lopulta päädyin Mamma Miaan vaikka se on jo nähty
tsiljoona kertaa. Se nyt vaan ON niin ihana ja Meryli paras näyttelijä. Elokuvaneuleena
oli simppeli tossu. Ohjeen luin jo torstaina ja luulin muistavani… Ohje oli mukanakin, mutta kun kerran muistin puikot,
silmukat ja sentit… Ja ympärillä oli kässäpussi, kaks kaukosäädintä, lonkerotölkki ja
puhelin… Niin miks ihmeessä olis pitäny kammeta ahterinsa ylös lepakkotuolista?
Aika kummalliset tossut tuli. Eikä yhtään niin kivat ku piti.
Suorastaan aika rumat. Ajattelin et
jos se on siit ku lanka on eri… Lanka on muuten Katia Atzeca (ihanaa
neulottavaaa) ja puikot Knit Picks 3½ ja 4½ ja menekki 90g.
Vasta
aamulla räjähdin nauruun ku huomasin mikä vika näis on. Ehkäpä teen oikean
ohjeen mukaiset vielä ennen sukkasadon päättymistä. Kaikesta huolimatta kiikutin
nämäkin Heinälatoon. Onhan ne kuitenkin jalattimet vaikka Mamma Mia miten
rumat!
Musta ja karvainen "herätyskello" soi vähän yli kuus. Aamutuimaan
laitoin heti mökin lähtökuntoon. Siivosin, tiskasin, sulatin jääkaapin, kannoin
vedet ja puut ja tyhjensin tuhkatkin pesistä. Ajattelin ettei Tassu huomaa
kotiinlähdön tunnelmaa… Onnistuin! Kerrankin olin kotosalla jo iltapäivällä. Oli
aikaa imuroida ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Aamupalareissulla vangittu Tassu tosin oli kiukkuinen
kuin turkinpippuri ja lauloi koko venematkan kovaan ääneen biisiä, jonka nimi
on ”Äiskä on paska”. Mä lauloin sille takaisin et ”Vain elämää ei sen enempää
on kaikki tää koita ymmärtää…”
Eihan se
pitkävihainen oo vaan nyt on koko illan vetänyt sikeitä omassa pedissään:
Tänään
katson Vain elämää –uusinnan neloselta. En tehny tossua vaan ihan vaan oikeeta
ja nurjaa pyörönä. Ei voi mennä pieleen!
Eikä
poikatten kalareissult tullu Tassulle affenia. Pitäisikö sen opetella uus biisi?