torstai 26. joulukuuta 2024

Pienet paketit joulupukin apurilta

Tänä vuonna vain ihan pikkuisia paketteja päätyi pukinpussiin. Veljen tytön tyttö oli taksvärkissä puodissa muutama viikko sitten.  Tää tonttu kyseli toiveita. Puodista löytyi lanka ja sopiva mallikin. Lämpimät lapaset jostain kutittamttomasta langasta. Ensin ajattelin et yhden lapasen kerkiin ja lupasin toisen tammikuussa synttärilahjaksi. Sainhan kuitenkin valmiiksi molemmat:

Lankana Arvier Silke Peo30. Puikot 3-3½ sukkikset. Menekki 78g. malli puodin Ida-Marian. Kun tytteli sai langan käsiinsä, niin kertoi, et tää tuntuu ihan samalta, kuin se onneton kaulurilanka (jonka kaulurin äitinsä pesi koneessa ja soitti mulle paniikissa et voisinko tehdä uuden ku ei voinut kertoa tyttärelleen kauheasta katastroofista).  No teinhän. Värivalinta oli ylläri: olen kuvitellut et kaikki teinit valisee mustan, mutta tämä teini valitsikin vaalean sinisen!

Suvun pienin on ollut tosi huolissaan siitä, et mistä niitä villasukkia vois tulla, koska mummi ei enää ole kutomassa. Ei vissiin ole kauheeta luottamusta minuun... Onneksi kysyin lempiväriä (ja myös 9-vee kokoa, joka on jo yli 40. Pentu ilmeisesti kasvaa maata myöden). Olisin ilman muuta tehnyt jotain sinistä, mutta lempiväri olikin punainen!

Teetee Pallas. Puikot 2,75 mm. Olen viime aikoina todennut, että pikkuisen pienemmällä puikolla neulotut sukat kestää paremmin. (Ittellä on mökkinaapuri Leenalta yli 30 vuotta sitten neulomat lahjasukat edelleen ehjät ja käytössä ja ne on tosi tiivistä tavaraa). 

Piparitalkoissa kysyin kummitytöltä lahjatoivetta. Muistutti siinä, et siitähän puhuttiin jo vuosi sitten... Uups :(  Huppuhuivi ja keltainen. Sain linkin toiveohjeeseenkin. En ihan heti luvannut keltaista, mutta kun puotiin menin itsenäisyyspäivän piparitalkoiden jälkeen niin heti löytyi sopiva lanka!

Lanka Austermann Briana Alpaca Cotton kaksinkertaisena ja puikot 5 mm. Mallitilkunkin tein ja ihan vähän piti ohjeen silmukkalukua säätää. 

Sen enempää ei omatekisia tänä vuonna paketteihin päätynyt. Paitsi tietenkin sinappia. Ja parsin parit sukat isälle.

Joulu on ohi ja kaikesta huolimatta ihana ja lämmin. Etukäteen pelkäsin surullista aikaa...

Joulurauhanjulistukseen kävelin ekan kerran elämässäni yksin Förinrannasta. Vaikka olihan mediatietojen mukaan siellä 18000 muutakin... 

Aattoiltaa vietettiin koko perheen kesken Naantalissa nyyttärimeinigillä. Mun osuus oli periä äidin juusto ja THE Jälkiruoka. Molemmat meni päin peffaa, vaikka yhdessä ne teimme vielä viime vuonna. Ensi vuonna jo osaan jo ihan itse. Virheistä oppii. Ei ne hukkaan tänäkään vuonna menneet. Maku oli kohdillaan, mut rakenne ja suutuntuma...

Kaksi oli siis joukosta poissa. Äiti nukkui pois 1.11. ja veljen poika oli kovassa kuumessa. Uskon, että molemmat olivat mukana kaikkien mielessä ja sydämissä.

Vaikka lupasin, ettn julkaise tätä kuvaa, niin petän lupaukseni. Ison kissanruokapaketin sisuksista löytnyt (jo viime jouluksi tovottu lahja) taisi olla ilmeestä päätellen odottamisen väärti:

Etukäteen mietin, että tästä joulusta tulee surullinen. Tietenkin oli ikävääkin, mutta myös iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä. Joulupäivänä syötiin mun kotona veljeni, vaimonsa ja isän kanssa (ruokia, jotka meni ihan pieleen tietenkin). Oli tarkoitus tehdä hieno naudanpaisti, punaviinikastike ja uunijuureksia. Lopulta mätöin kaiken samaan pataan ja lopputulos oli parempi kun alkuperäinen ajatus. Ruuan jälkeen soitettiin yhdessä puhelu äidin parhaalle kaverille. Voi niitä muistoja! Meidän lapsuudesta ja vanhoista ystävistä.

Tapanina oli ajatus pyjamapäivästä ja perinteisestä pakastepizzasta. Vaan mikä voisikaan olla parempaa? Aamusauna, pyykkikone (koska sähkö halpaa ja vapaapäivä). Ja ihan ihana extemporebrunssi! Ystävät Kakskerrasta Bigilandiasta tulivat jakamaan kanssani brunnssin mädit, sipulit, smetanat ja lohet! Ja vielä vähän "jätteitäkin". Pyjamapäiväkin toteutui, koska kaksi minsaa ennen vieraiden tuloa sottasin uuden joulutunikani rinnuksen soosiin, joten puin päälleni pyjaman.

Loppujen lopuksi tosi kiva joulu! Itsekin olin ollut hiukan kiltti. Pukki toi monta pakettia: (ihan vaan muutamat mainitakseni) Tillukkaat, 6 paria lämpöisiä työrukkasia ;), elektroniikkaa ja kauneudenhoitoa. Parhaat naurut tuli kuitenkin:

Osui ja uppos! Olen onnentyttö. On läheisiä ja ystäviä, joista välitän ja jotka välittää ja joiden seurassa voin olla oma itseni.

Jos tää postaus on tän vuoden viimeinen niin toivotan hyväää alkava vuotta 2025 kaikille! 

P.S. Pakakstepizza odottakoon uudevuodenaattoon.

torstai 19. joulukuuta 2024

Meni niinko strömsöössä eli tilauksia, valoja ja synttärit

 Kohta on aika oman joulun. Koska viime viikonloppuna sain valmiiksi viimeiset lupaamani tilaukset: 2 Strömsöötä kahdelle pienelle tytölle:

Lankana näissä Arvier Silke Peo30. Menekki siniseen 8 kerää pohjaväriä ja punaiseen 7. Kaarrokkeen kuvioon riitti kerä. Sinisen tein aikuisten pienimmällä koolla, mutta kuvion otin lasten ohjeesta. Se aikuisten neuleen kuvio on vaan niin (kökkö?). Resorit 3½ mm puikoilla ja miehusta 4½ Unicorneilla. Hihat 4½ CraSyillä. Tilaus oli 10- ja 12 vuotiaille tytöille.

Ihana lanka neuloa, joten vaikka tilaustöitä tekee aina pikkuisen pitkin hampain, niin nämä valmistuivat ihan pikavauhtia!

Siivouslinnaksi tilasin puotiin keväällä SMC Kitchen stories lankaa. Ajattelin että kesäkauppaan tai ainakin joulusiivouksiin... No eipä ehtinyt vaan lanka tuo puotiin viime viikolla. Virkkasin sitten kerällisen käsipyyhteeksi: 

Ja kun jäi, niin vielä pienen tiskirätin:

Koukulla 4 mm. Kerästä ei jääny montaa senttiä.

Noo - kevät tulee, aurinko alkaa näyttää huushollin ökkömököt, joten siivousliinoille tulee olemaan käyttöä!

Turku näytti kuukauden alussa ihan parastaan: Valon polku Aurajoen varrella keräsi asukkaat kävelylle, Kuten minutkin. Ystävän kanssa oli hieno kokemus kävellä Auran rantoja ees ja taas.

Pimeässä lenteli valoperhosia:




Käveltiin pitkin rantaa ja ylitettiin joki jokaisella sillalla. Takasin tultiin päinvastaisessa järjestyksessä. Kännykän trakkeri näytti meidän reitin niin, et siskonmakkara tehtiin!
Föriltä kirkolle ja takas. Ja reitin päätteeksi isä tarjoili kuumat glögit kylmissään oleville.


Tuntui, että kaikki turkulaiset olivat liikkeellä. Hieno kokemus!

Mutta oli ihanaa palata kotiin, koska siellä odotteli hurinahoitaja Bigi, jonka sain taas muutamaksi päiväksi "hoidokiksi". Hipsut siks, et sitä voi pohtia, et kuka se hoitaja onkaan... 

Muutkin jouluun liittyvät perinteet kuten piparitalkoot kummitytön kanssa itsenäisyyspäivänä:
Jälleen kolmen sukupolven voimin. Eikä taaskaan poltettu yhtään pellillistä! Tosin yhden pellin keskimmäinen pikku possu kärähti. Mystistä...pikkuisen taas mietittiin, et olisko kepponen tuonpuoleisesta. Mystistä on myös, miten noi muotit lisääntyy joka vuosi!

Yksi asia, joka mulle tuo aina vähän joulumieltä on Kaunimmat joululaulut Kakskerran kirkossa. Tänä vuonna sain laulaa ystäväni Kaarinan kanssa yhdessä. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut melkein kolmekymmentä vuotta. Ja suomalais-saksalainen ystäväni osasi kaikki joululaulut suomeksi! Paitsi sen yhden, joka oli mullekin uusi. Mukana kuvan porukan lisäksi myös kummityttö isosiskonsa kanssa. Ihana perinne, joka jatkuu vaikka elämä muuttuu.

Aika tosiaan kuluuu ihan huomaamatta. Huomenna tulee kuluneeksi 17 vuotta ihan ekasta blogipostauksestani! Vähän haikeana muistelen niitä aikoja. Miten jännittävää olikaan miettiä lukeeko kukaan ja tuleeko kommentteja. Ja lukea muiden blogeja ja kommentoida. Niihin alkuaikojen tunnelmiin pääsin tässä viime keväänä kuunnellessani Kerällä-blogin Kaisa Ikolan Oikein Nurin -kirjaa. Samaisen kirjan sain luettevakseni PDF-muodossa joskus vuonna 2011, koska kukaan kustantaja ei sitä halunnut julkaista. Nykyisin Ikolan Klaanin vieraana on myyntilistojen kärjessä viikosta toiseen... 

Joskus mietin et blogi on ihan so last season. Sitten sähköpostiin tai kommenttiin tulee joku kysymys jostain ikivanhan kirjoituksen neuleesta ja taas päätän jatkaa tätä sekalaista "neulepäiväkirjaani." Kiitos kun olet mukana!




lauantai 14. joulukuuta 2024

Vauvan settejä ja muut syksyn kässyt

Hei Sinä heitteillejäänyt blogini ja varsinkin te seuraajat, joita täällä vieläkin käy vaikka mitään ei tapahdu. Syksy on ollut... ja mennyt. Jotain on kaikesta huolimatta koko ajan ollut puikoilla. Nyt taas yritän palata linjoille.

Vauvan setti. Palmikkonuttu ja pöksyt:

Ja lisäksi tietenkin kaikille vauvoille pakolliset perinteiset junasukat ja kypärämyssy:

Lankana teetee Helmi, puikkoina jos vaikka minkälaisia 2½ ja 3,0 millisiä. Menekki koko settiiin vain  5 kerää! Tämä setti oli reissukässynä loppukesällä Kangasalla ja kissanhoitopestillä Kakskerrassa.

Toiseen vauvasettiin kuului kietaisujakku, pöksyt sekä kypärämyssy:

Lankana tällä kerralla ihanan pehmeä Katia Alpaquina. Menekki jotain alle kaksi vyyhtiä koko settiin. Puikot 2½ ja 3,0mm.

Molemmat vauvansetit oli tilaustikutteluita. Alpakkasetin tilaajalle tein jo aikaisemmin 6-vuotiaan kokoisen perusneuleen vaaleanpunaisesta Austermanin Merino Cottonista. Siitä ei ole kuvaa, koska noutaja tuli ennen kuin ehdin kuvaamaan... Joka tapauksessa n. 6 vuotiaan paitaan meni vajaat kolme kerää ja muistaakseni (ja kuvan perusteella) Zing 3½ mm puikoilla pistelin menemään. Ensin piti tietenkin tehdä mallitilkku, ja laskea silmukkaluvut langalle ja kuusivuotiaan kokoiselle sopiviksi, koska esikuvana oli TÄMÄ Katian Alpaquinasta neulomani pusero, jonka ohjeessa oli tasan yksi koko puolivuotiaalle... Alkutekijöistä on yksi kuva nappastu:

Toinen tekele kuvassa on isänpäivälahjaksi menneet sukat. Tikuttelin, vaikka isä joskus erehtyi mainitsemaan, et mä teen huonoja sukkia! Arvaatkaas olinko loukkaantunut? (Olen vieläkin, mut tein silti). Lanka Austermann Step. Puikot sekalaisia 2½ millisä (koska puiset menee poikki ja zigit tekee mystisiä katoamistemppuja). Joka tapauksessa 15 senttisillä puikoilla ja menekki vajaa kerä.

Olen joskus luvannut pitää veljeni ohkasissa bambuvillasukissa. Kaks päivää ennen synttäriään huomasin et voi vee... Puodissa oli yhdet valmiina, mutta liian pienet. Mitä tehdä, kun samaa lankaa ei enää ole edes saatavilla? Mut löytyihän yhdet onnettomat protot, joista lankaa purkamalla sain sukat jatkettua juuri oikeaksi päiväksi!

Muhkupipot tuntuu olevan muotia. Oikeasti oma puikkosuosikkini on 2-4,5 mm mut venyin kokeilemaan muhkuilua:

Muistaakseni puikot jotain 7 mm (yäk). Lankoja 1 piuha Sirdarin Haworth Tweediä ja 2 piuhaa Mondialin Tweedyä. Aika kiva ja pehmoinen lopputulos. Voi käyttää näin reuna kolmikerroin ja kuten alla:

Tampesterin kässämessutkin käytiin turistibussilla Neulefriikin kanssa. Etukäteen vannotin, et "pidä huoli etten osta yhtään kangasta" ja se piti. Mulla on ainakin kolme ompelematonta mekkotrikoota odottamassa jo ennestään... Mut pitihän sitä jotain kuitenkin ostaa:

Tänä vuonna ei ostettu edes juustoja, mutta perinteiset joulupuurot käytiin syömässä!

Vaikka virkkaus ei oo ihan se ykkösjuttu, niin pitää aina kokeilla jotain. Mosaiikkineuleesta innostuin keväällä, joten kun kuulin mosaiikkivirkkuusta, niin päätin kokeilla yhden tiskirätin verran:

Hauskaa opetella lukemaan ihan uudenlaisia kaavioita. Lanka tässä Sirdarin Replay. Koska se on helppo virkattava. Koukku 4 mm. Idea mosaiikkivirkkuussa (ja neuleessa) on se, että vaikka lopputulos näyttää kirjolta, niin niissä tehdään kerros yhdellä värillä kerrallaan.

Kyllä syksyyni on kaikesta huolimatta kuulunut monia ihan tavallisia ja perinteisiäkin asioita. Kuten sieniä:

Ja jossain vaiheessa viimein saattin sopiva keli pyromaaneille:

Piti tehdä "pieni prasu" et saatiin paistettua juhannukselta jääneet makkarat:

Pari viikkoa myöhemmin hiukan toisenlaista "käsityötä" kaatuneiden puiden raivuussa.

Ja paikkoja talvikuntooon:

Maisema melkein ku juhannuksena jos ei rantakalloita näkyisi.

Koska mulla ystävälta saatuja sukkia. Puhki kuluneita, mutta hirmuisen tärkeitä, niin teritin kahdet:

Yllä terät teetee Pallaksesta ja alla Katian Funnystä. Onni on lahjavarret ehjättyillä terillä! Päädyin tikuttelemaan molemmat vähän normia pienemmillä puikoilla eli 2,75 millisillä. Jospa kestäisivät vähän paremmin kulutusta.


Firman pikkujouluja (vuoden 23) vietettiin vähän hämmentyneissä tunnelmissa. Käytiin kuitenkin syömässä Antoniossa, kaahattiin mutkat suoriksi oikoen Teatteri Provinssiin Ismo Alangon Yksin-keikalle ja ehdittiin just ja just ajoissa. Saas nähdä miten tän vuoden pikkujoulut - Ainakin luulen et viime vuoden tapaan sovitaan paikallisesti et ens vuoden puolelle menee.

Yhtenä iltana kotiin tullessa vastassa oli:

Ihan peloton ja näytti ihan siltä, että sillä olisi jotain asiaa!