Kaapeleita kieputellen eli palmikkoa paidassa ja sukissa

Kaikkest eniten tykkään neuloa palmikoita. Enkuks kaapaleita. Yksi neulemalli ja lanka on himottanut jo pitkään. Ja ihan ittelle neuloin.

Ohje on ollut jossain kässylehdessä jo viime keväänä tai edellisenä syksynä (päivitän ku tarkistan) ja siitä lähtien kummitellut mielessä. Lanka on ihanaa Briana Alpaca Cottonia ja malli mielestäni supernätti! Briana 50g=165m, 51% alpakkaa ja 49%puuvillaa. Neuloin resorit 3½ mm puikoilla ja muun nutun 4½ mm Uniorneilla. 

Kun ekan kerran laitoin tän päälle, niin mietin, et pitääkö ottaa varapaita mukaan töihin, mutta ei kutita yhtään! Ja menekki vaan 300 g! Uskomattoman kevyttä. 

Kelpasi myös Hissulle. Ehkä vähän liiankin hyvin...

Susumaiseen tapaan modailin: tein hihat viisi senttiä ohjetta lyhyemmiksi, kieputtelin (yllytyksestä) miehustaan vähän ylimääräisiä palmikoita sekä neuloin miehustan kädenteille asti pyörönä.

Palmikoilla jatketaan: Hakusessa on ollut korvikkeita teetee Tundralle ja Regian Alpaca Softille. Testatahan täytyy ennen päätöksentekoa ja mikä olisikaan parempi testineule ku omat palmikkosukat?

Tässä Viking Alpaca Storm. Jää harkintaan... Kahden kerän verran oli testilankaa ja niistä ihan kelpo palmikot. Ensin tuntui ihan tavikselta, mutta suihkupullon ja blokkauksen jälkeen aika kiva.

Toista testilankaa oli vaan kerä. Minivarrella otin tuntumaa ja nyt on kolme päivää kulutusta testattu "työkenkinä" puodissa.

Tässä lankana Snorre Collecitoin Olivia. Varrettomiin riitti just ja just kerä. Pari metriä jäikin.

Perästä kuuluu, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Täydellistä "Susun palmikkosukkalankaa" etsitään edelleen! (70%alpakka, 30% polyamidi, n.22s=10 cm, puikot n. 3,5 mm ja hinta kohtuullinen...)

Puoti täyttää tänä vuonna 100! Paikallinen aviisi Salon Seudun Sanomat teki liikkeestä kivan jutun, joka julkaistiin maanataina. Oikein koko aukeama!

Lehden arkistoista löytyi myös se ihan ensimmäinen avajaisilmoitus:

Selvisi siis se ihan oikea avajaispäiväkin: 20.10.1926! Lokakuussa siis juhlitaan! 

Vähän kyllä jännitti, koska itse näin jutun vasta tiistaina. Punkkirokote vol. 3 oli maanataiaamulla Paraisten terveyskeskuksessa. Sehän oli vallan mainio tekosyy lähteä mökille lauantaina Neuleklubin jälkeen... Pitihän tarkistaa hiiritilanne (ei ollut) ja uskaltautua ajamaan mökkitie talvikelissä. Illat meni neuloen yllä olevia kynttilänvalosta ja takkatulesta nauttien:

Sunnuntaina aamupalaksi tavanomaisen puuron sijaan Salarakas oli kivaa vaihtelua! Ehtii sitä terveellisiä sit myöhemminkin.

Aina sitä suunnittelee kaikkea kivaa, mutta jotenkin se vaan jää... Milloin on liian kuivaa, milloin liian sateista, milloin tuulee liikaa... Koskaan ei tunnu olevan oikea hetki nuotiolle! Paitsi viime sunnuntaina!

Aamupalanuotio!

Höyhenenkevyt neulepusero sekä kauluri ja pipo

Jopas on aikaa vierähtämnyt! Huomasin juuri, että parin päivän kuluttua on blogin 18-vuotispäivä! Siitä on siis tulossa täysi-ikäinen! Moni aikalainen on lopettanut bloggaamisen, mutta tämä dinosaurus vaan jatkaa. Vauhti on aika tavalla hiipunut alkuinnostuksesta. Hyvänä käsitöiden muistikirjana tämä toimii edelleen ja mukavaa on huomata, että kävijöitäkin vielä riittää. Kiitos teille!

Siispä niihin käsitöihin: Syksyn lankaihanuuksia on reissannut kässäkassissa ees sun taas ja valmista on tullut hitaasti. Ehkäpä olen himmaillut valmistumista, jotta voin pitkittää nautintoa :)

Austermann Country Flair on mielettömän kevyttä: 50 g:n kerässä 350 m. Lanka on kauniisti liukuvaa ja materiaali ihana: 40% puuvillaa, 35% babyalpakkaa ja 35% villaa. Tämä nuttu painaa vaan 150g! Resorin neuloin 2½ puikoilla ja miehustan 4 mm KnitPro Zingeillä. Hihat tikuttelin Addi CraSy Trioilla.  Tosiasiassa tein hihat ensin ja vasta sen jälkeen miehustan alaosaa niin pitkälti kuin lankaa riitti.

Langalle on ohjeita Kotiliesi Käsityö -lehdessä 6/2025, mutta en malttanut odottaa lehden ilmestymistä, joten otin mallin Suuren Käsityölehden 9/2025 ohjeesta 20 (kirkkaanpunainen paita lehden kannessa). Pusero on neulottu "väärinpäin" eli ylhäältä alas. Ensin neulottiin taka- ja etukappaleita olan korkeudelle asti ja sen jälkeen kädentielle tasoina ja loppu pyörönä helmaan. Vaikka neule on tuollainen "laatikko", niin siinä oli kivoja yksityiskohtia, kuten tuo olan mutoilu:

Toinen syksyinen lankaherkku Katia Cotton Merino Paradiso on odotanut puikoille pääsyä pitkään. Johtuiskohan siitä, että se vyyhti piti keriä vai siitä, ettei värit taida olla ihan susuinta sorttia? Kun silmukat oli luotu, niin eihän sitä malttanut jättää käsistään! Lanka on nimensä mukaan 70% puuvillaa ja 30% merinoa ja 100 g:n vyyhdillä on 210 m.

Ajattelin et joku pikkuinen juttu on pakko tehdä malliksi puotiin. Kauluri tai pipo... Lopulta tuli molemmat!

Suunnitelmaa ei ollut vaan loin 84 silmukkaa ja aloin tikuttelemaan 4 mm CraSyillä 2o, 2n resoria 17 cm. Resorin jälkeen lisäilin silmukoita ensin oikeiden silmukoiden väliin, neuloin 3o, 2n 8 krs ja lisäsin vielä nurjien väliin silmukat ja jatkoin 3o,3n 8 krs. Sitten aloin neuloa ees taas tasona lyhennettyjä kerroksia. Linnanjuhlia katellessa reunaan vielä pikuinen pitsifrilla, koska lankaa oli jäljellä...

... joka sitten loppuikin kesken ja piti alkaa toinenkin vyyhti, jonka lopusta pipo kaulurin kaveriksi. CraSyilla edelleen 80 s, 2 o 2n n. 20 cm ja jatko sileää 10 cm. Lopuksi päälaella kavennukset joka kerroksella neljässä kohdassa ja kun lankaa oli jäljellä 20 cm vedin loppujen silmukoiden läpi. Puodista löytyi just oikean värinen tupsukin! Reuna on kolminkerroin taitettu. Ei mee tuuli läpi ja lankakin tuli käytettyä viimeistä metriä myöten!

Linnanjuhlien lisäksi itsenäisyyspäivään liittyy toinenkin perinne. Kummitytön kanssa leivottiin piparit!

Noin kolmenkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen onnistuttiin täydellisesti! Vihdon löytyi se The Pipariohje ja perinteistä poiketen ei poltettu yhtään pellillistä! Korvamatona tämän pellillisen jälkeen oli Hectorilta "Mä reikäleivän reikää tänään söin" mut me syötiin sydämen reikiä The Aurajuustolla...

Itsenäisyyspäivän aamuna ja hämärässä ilman kakkuloita tihrustin et kissan ykät on "kivasti" ympäri sängyn jalkaa... Valossa näin et se olikin kukkamultaa ja kukkapurkki oli kumollaan sängyn alla! Miten en ollut herännyt? Hissu istui kukkapurkin paikalla "En-se-mää-ollu" -ilme kuonollaan. Eihän tuolle voi olla vihainen! Varsinkin, ku se kukkanen oli jo valmiiksi henkitoreissaan.

Mökillä on todistetusti ollut lunta tänäkin vuonna! Ainakin pari tuntia...

Melkein unohtui: Vielä yhdet kovaonniset sukat:

Olen päättänyt tehdä äidiltä jääneistä jämälangoista sukulaisille sukkia kiitokseksi jostain avusta. Kälylle oli toinen sukka valmiina ja toista tikuttelin kiireellä valmiiksi lokakuussa, kun olivat lähdössä reissuun. Sukkaykkönen teki katoamistempun ja kakkonen jäi kesken. Jämiä ei ollut tarpeeksi enää kolmanteen sukkaan. Ketutti ankarasti ja myös tämä onneton kesken jännyt reissasi kässäpussissa eestaas pitkään. Koska purkuhommat ei iske, niin lopulta otin hyllystä täyden steppikerän ja tikuttelin sen kolmannen sukan. Varressa stepin kera joku jämänöttönen. Menekki 66g, puikot 2½ Zingit. 

En aio tehdä joulusiivousta. Ettei vaan se onneton karkulainen löydy jostain nurkasta...

Vuoden naistenpäivähuivi ja Rusettihuivi Tassusta

 Jokavuotinen Naistenpäivähuivi valmistui just ja just oikeaan aikaan:

Perinteenähän on joka vuosi tikutella uusi Naistenpäivähuivi kevään ekasta uudesta tulokkaasta. Tänä vuonna tulokas on Austermann Soleia. Suloisen pehmeä ja nätti kakku, jossa puolet puuvillaa ja toinen puoli bambuviskoosia. 3½ puikoilla. 1 kerä, 100g ja 320 m.

Eka Naistenpäivähuivi syntyi vahingossa. Vuonna 2016. Voi kauhiaa - ens vuonna täytyy pitää kymmenvuotisbileet!

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Pari viikkoa sitten mun puotipuksuna alkamisestakin tuli kuluneeksi 23 vuotta. Juhlistin synttäriviikon jälkeen vielä itsekseni vaeltavien lahjatulppujen (kiitos Ida)ja uusien lahjavilliksien (kiitos Kikka L.) kanssa itsekseni viikko sitten mökillä.

Blogikissa Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle tuli kuluneeksi kolme vuotta maaliskuun ekana. Siksipä hänellekin kynttilä sinne katajatten viereen. Siellä oli hyvä tirppatähystyspaikka ja viimeinen lepopaikkakin.

Mietin hetken otsikkoon bolgikissan uutta elämää, mut ajattelin sen olevan sopimaton... Kun kissa tekee tuhmuuksia, niin aina uhkaillaan sen päätymisestä rukkasiksi. Oikeasti tuhmuuksia ei koskaan tee kissa vaan joku näkymätön Miurami. Tassun karvoista ei tullut rukkasia (vielä), mutta hitti eli Rusettihuivi:

Langan kehräsi @kerstinmärtins. Tassun kummitäti oli ihmeissään - Kummipoikahan oli musta eikä ruskea! Jänää on, et kauluri ei yhtään kutita. Tosin sen valmistuttua Soakkasin sen. Lanka tuntui jotenkin rasvaiselta. Kummallista, kun ajattelee miten siistejä kissat ovat ja miten paljon ne pesevät turkkiaan koko ajan!

Lankaa on vielä jäljellä - Ehkäpä rukkasten verran... Ja karvojakin monta pöntöllistä.

Pari viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista:

Kaavoja on piirretty vaikka kuinka ja mekkokankaitakin hankittu. Jostain syystä koskaan kaava ja jemmassa oleva kangas ei sovi yhteen. Puhumattakaan inspiraation puutteesta. Tästä tuli kuitenkin ihan kelpo - ainakin tulkitsen niin, koska ainakin kaks ihmistä on tällä viikolla kysynyt et olenko laihtunut. En oo. Mekko Suuri kässylehti 2/2025.

Taitaa olla joku neljäs tai viides kerta, kun opettelen neulekinnasta. Salon Seudun kädentaitajien teemaillassa jälleen taas kerran. Ope antoi "kotiläksyksi" heti kotiin tultua tehdä muistinvirkistys. Ja minähän kuuliaisena...

Oliskohan neulakinnasasiassa niin et kuudes tai seitsemäs kurssi toden sanoo?

Fiilistelin viikko sitten Kesäkirjaleffaa mökillä. Kummitytön kanssa molemmat heti bongattiin elokuvan rantakalliolla penkki. Ihan samanlainen kuin isän tekemä:

Maisema tosin hiukan eri, mutta tunnelma... Tyyntä oli, jäätöntäkin, mutta tuuli on tehnyt pesiään:

Tänään yhdet nelikymppiset ja ensi viikolla kohti Turun Kädentaitomessuja. Tuttuun tapaan löydät meidät C-hallista osastolta 74. Nähdäänkö siellä?

P.S. Torstaihin klo 15 mennessä tehdyt verkkokauppatilaukset voit noutaa messuilta ilman toimituskuluja!

Pienet paketit joulupukin apurilta

Tänä vuonna vain ihan pikkuisia paketteja päätyi pukinpussiin. Veljen tytön tyttö oli taksvärkissä puodissa muutama viikko sitten.  Tää tonttu kyseli toiveita. Puodista löytyi lanka ja sopiva mallikin. Lämpimät lapaset jostain kutittamttomasta langasta. Ensin ajattelin et yhden lapasen kerkiin ja lupasin toisen tammikuussa synttärilahjaksi. Sainhan kuitenkin valmiiksi molemmat:

Lankana Arvier Silke Peo30. Puikot 3-3½ sukkikset. Menekki 78g. malli puodin Ida-Marian. Kun tytteli sai langan käsiinsä, niin kertoi, et tää tuntuu ihan samalta, kuin se onneton kaulurilanka (jonka kaulurin äitinsä pesi koneessa ja soitti mulle paniikissa et voisinko tehdä uuden ku ei voinut kertoa tyttärelleen kauheasta katastroofista).  No teinhän. Värivalinta oli ylläri: olen kuvitellut et kaikki teinit valisee mustan, mutta tämä teini valitsikin vaalean sinisen!

Suvun pienin on ollut tosi huolissaan siitä, et mistä niitä villasukkia vois tulla, koska mummi ei enää ole kutomassa. Ei vissiin ole kauheeta luottamusta minuun... Onneksi kysyin lempiväriä (ja myös 9-vee kokoa, joka on jo yli 40. Pentu ilmeisesti kasvaa maata myöden). Olisin ilman muuta tehnyt jotain sinistä, mutta lempiväri olikin punainen!

Teetee Pallas. Puikot 2,75 mm. Olen viime aikoina todennut, että pikkuisen pienemmällä puikolla neulotut sukat kestää paremmin. (Ittellä on mökkinaapuri Leenalta yli 30 vuotta sitten neulomat lahjasukat edelleen ehjät ja käytössä ja ne on tosi tiivistä tavaraa). 

Piparitalkoissa kysyin kummitytöltä lahjatoivetta. Muistutti siinä, et siitähän puhuttiin jo vuosi sitten... Uups :(  Huppuhuivi ja keltainen. Sain linkin toiveohjeeseenkin. En ihan heti luvannut keltaista, mutta kun puotiin menin itsenäisyyspäivän piparitalkoiden jälkeen niin heti löytyi sopiva lanka!

Lanka Austermann Briana Alpaca Cotton kaksinkertaisena ja puikot 5 mm. Mallitilkunkin tein ja ihan vähän piti ohjeen silmukkalukua säätää. 

Sen enempää ei omatekisia tänä vuonna paketteihin päätynyt. Paitsi tietenkin sinappia. Ja parsin parit sukat isälle.

Joulu on ohi ja kaikesta huolimatta ihana ja lämmin. Etukäteen pelkäsin surullista aikaa...

Joulurauhanjulistukseen kävelin ekan kerran elämässäni yksin Förinrannasta. Vaikka olihan mediatietojen mukaan siellä 18000 muutakin... 

Aattoiltaa vietettiin koko perheen kesken Naantalissa nyyttärimeinigillä. Mun osuus oli periä äidin juusto ja THE Jälkiruoka. Molemmat meni päin peffaa, vaikka yhdessä ne teimme vielä viime vuonna. Ensi vuonna jo osaan jo ihan itse. Virheistä oppii. Ei ne hukkaan tänäkään vuonna menneet. Maku oli kohdillaan, mut rakenne ja suutuntuma...

Kaksi oli siis joukosta poissa. Äiti nukkui pois 1.11. ja veljen poika oli kovassa kuumessa. Uskon, että molemmat olivat mukana kaikkien mielessä ja sydämissä.

Vaikka lupasin, ettn julkaise tätä kuvaa, niin petän lupaukseni. Ison kissanruokapaketin sisuksista löytnyt (jo viime jouluksi tovottu lahja) taisi olla ilmeestä päätellen odottamisen väärti:

Etukäteen mietin, että tästä joulusta tulee surullinen. Tietenkin oli ikävääkin, mutta myös iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä. Joulupäivänä syötiin mun kotona veljeni, vaimonsa ja isän kanssa (ruokia, jotka meni ihan pieleen tietenkin). Oli tarkoitus tehdä hieno naudanpaisti, punaviinikastike ja uunijuureksia. Lopulta mätöin kaiken samaan pataan ja lopputulos oli parempi kun alkuperäinen ajatus. Ruuan jälkeen soitettiin yhdessä puhelu äidin parhaalle kaverille. Voi niitä muistoja! Meidän lapsuudesta ja vanhoista ystävistä.

Tapanina oli ajatus pyjamapäivästä ja perinteisestä pakastepizzasta. Vaan mikä voisikaan olla parempaa? Aamusauna, pyykkikone (koska sähkö halpaa ja vapaapäivä). Ja ihan ihana extemporebrunssi! Ystävät Kakskerrasta Bigilandiasta tulivat jakamaan kanssani brunnssin mädit, sipulit, smetanat ja lohet! Ja vielä vähän "jätteitäkin". Pyjamapäiväkin toteutui, koska kaksi minsaa ennen vieraiden tuloa sottasin uuden joulutunikani rinnuksen soosiin, joten puin päälleni pyjaman.

Loppujen lopuksi tosi kiva joulu! Itsekin olin ollut hiukan kiltti. Pukki toi monta pakettia: (ihan vaan muutamat mainitakseni) Tillukkaat, 6 paria lämpöisiä työrukkasia ;), elektroniikkaa ja kauneudenhoitoa. Parhaat naurut tuli kuitenkin:

Osui ja uppos! Olen onnentyttö. On läheisiä ja ystäviä, joista välitän ja jotka välittää ja joiden seurassa voin olla oma itseni.

Jos tää postaus on tän vuoden viimeinen niin toivotan hyväää alkava vuotta 2025 kaikille! 

P.S. Pakakstepizza odottakoon uudevuodenaattoon.

Loppukesän ajankohtaisia

 Ihan totta! Tuntuu, ettei kesän aikana ole syntynyt silmukkaaakaan, mutta kun kuvia kattelee, niin... Varsin ajankohtaisia kuten:

Hei Tonttu-Ukot hyppikää! 

Asiakastilaus kahdelle pienelle pojalle. Niin hauskaa tälle "Inhoanjoulua" -neulojalle: Ihan mahtava juttu keskellä kesää. Innoissani tikuttelin vielä kolmennenkin malliksi omaan puotiin. Tosiasiassa tämä tilaustyö oli hurjan mieluinen - yleensä näitä kysytään kolme päivää ennen aattoa ja siihen ei voi venyä.

Syksyn uudet sukkalangat putkahtelee puotiin ja olo on ihan hysteerinen, kun kaikista teksi mieli hetipaikalla tehdä jotain. Siispä Instassa KristiinaS heitti idean et yks sukka molemmista ja mä tartuin:

Niin kivaa oli, että sain tehtyä parit molemmille.

Ensin Katian Symmetric Socksista kärjestä aloittaen. Halusin kokeilla miten pitkän sukan saa yhdestä kerästä. 

En ole kauhean innostunut kärkialoituksista. Niistä on tupannut tulemaan liian suuria. Siksipä otin "mittatikuksi" sopivan kokoisen peinteiseen tapaan ohuesta langasta tehdyt sukat. Osasin aloitttaa kiilalevennykset ajoissa. Toinen juttu, mitä vierastan on monissa ohjeissa oleva kiilakantapää. Halusin vahvistetun vaikka sukka oli neulottu "väärin päin". Selkeän ohjeen löysin Äidiltä Tyttärelle - blogista. 

Hyvää on, et kun langassa on keskellä vaalea pätkä, jonka jälkeen alkaa uudelleen sama väriraportti, niin saa kaksi tismalleen samanlaista sukkaa eikä tarvii etsiä aloituskohtaa. 

Lainesin Ecletic Sockin neuloin varresta terään perinteiseen tapaan:

Kun en uskaltanut tehdä riittävän pitkää vartta, niin lankaa (420 metriä) jäi molemmista sukista käyttämättä just ne kaikkest kivoimmat keltaiset...

Molemmat parit tikuttelin 2½ mm 15 mm sukkapuikoilla yks sukka kerrallaan. Looppaus ei edelleenkään ole kolahtanut...

Hassu juttu: Itse tykkäsin enemmän Katian rauhallisesta Symmetric Rainbow -langasta, mutta miltei kaikki muut ovat ihastuneet Lainesin Ecletecciin, joka on omasta mielestäni "aika hysteerinen".

Nyt kun kännykän kuvia selailen, niin onhan purkalieta ja yhdet terät. Kummityttö pyysi ehjäämään ohuet sukkansa. Lupasin - toki myöhemmin huomasin ettei ne sukat olleet alun perin mun käsiälaa. Mun steppisukissa ei koskaan ole raidat täsmälleen ja jämpisti kohdalaan. Nää on pakko olla tyttelin Mummin käsialaa. Joka tapauksessa yhtenä lauantaisena kesäiltana istuin keinussa:

Stepistä:

Kesä on ollut tosi erilainen. Saarimökki, jossa olen viettänyt koko elämäni kesät (tai oikeastaan jo ennen syntymäänikin - äidin vatsassa) on nyt uusilla kivoilla asukkailla. Mieli on vähän haikea, mutta myyntipäätöstä olen miettinyt jo vuosia ja joskushan se piti tehdä. Kesässä on ollut niin paljon muuta - iloa ja huolta, etten ole ehtinyt suremaan.

Kesäkaupan lisäksi olen juhlinut ystävien kanssa (Keijukaiset tassii), 

Ollut tervetullut tapaamaa ystäviä,

saanut tavata Patekissan vielä muutamaa päivää ennenkuin hän lähti sateenkaarisillalle Tassun kaveriksi,

Saunonut ystävän kanssa tölkissä, uinut, 

nähnyt miten "maailma palaa" ja ihaillut elosalamia,

kerännyt mustikoita ja kanttarelleja ja opetellut ajamaan traktoria ;)

Syksy saa tulla!

Simppeli thing, Salkkari ja tilausneule

Kyllä täällä puikot suihkii vaikka mitään ei kuulukkaan! 

Ekaks taas yks uusi lanka puikoille Antea Soft:

Lanka on luomupuuvillaa, merinoa ja alpakkaa kauniissa liukuväreissä. Törmäsin alkuvuodesta Raitalampaan blogissa kivaan huivimalliin ja pitkään olen odotellut The Mallin ja The Langan kohtaamista. Nyt se viimein tapahtui!

Lankaa kului tasan kaksi kerää. Helppo ja kiva ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä. The Simle Thing.

Langassa on kauniit värit ja se ei tosiaan kutita tai pistele. Malli kiva ja erityisesti kolahti tuo I-cord reuna. Yksinkertainen on kaunista.

Seuraava uutuus kohtasi perinteen. Laines Du Nordin Poema päätyi mun ikivanhaksi Salkkariksi. Mun vanha ohje löytyy yllättäen edelleen netin syövereistä, vaikka sitä alkuperäistä lankaa ei ole ollut saatavilla enää ikuisuuksiin!

Yksi kerä Poemaa riittää. Puikot ja muu ihan ohjeen mukaan.

Mun piti laittaa toi keväällä ompelemani mekko päälle kuvausta varten ku huomasin et langan värit oli just samat!

Ja sitten vielä yks. Tilausneule, joka on aiheuttanut kiukuttelua pitkin loppukesää ja alkusyksyä. Joitain juttuja sitä vaan ei haluu tehdä, mut lupaa silti. Asiakas aikoi tehdä sen itse, mutta jotenkin se päätyi mun puikoille... Ohje oli joku Drops (olen kiukuspäissäni laittanut ohjeen roskikseen)

Lankayhdistelmä oli teetee Helmi + Gedifra Soffio. Puikot 3½ ja 4½ . 

Mulle vaan noi Dropsin ohjeet on vähän niinku kirosana. Upeita malleja ja suomenkielisiä ohjeita on pilvin pimein. Ohjeet vaan on niin sekavia ettei kauheesti tee mieli tarttua. Ei turhaan sanota, et lue koko ohje ennekuin aloitat! Asia, joka tarvittais heti alkuun löytyy usein jostain sivulta seittemän! Tässäkin ohjeessa vasta sivulla 4 pyydettiin tarkistamaan neuletiheys... Tai olla jossain kädentien kavennusten kohdalla tai jotain. No kiitostakin pitää antaa. Ohje oli hyvin mietitty ja virheetön. Sellaiseen ei ihan joka päivä nykyään törmää.

Joka tapauksessa kaikkien säätöjen jälkeen nuttu tuli. Valitettavasti valmiista ei ole kuvaa. Vielä tänään vaihdettiin napit. Toivottavasti asiakas tykkää. Mä olen vaan iloinen et valmiiksi tuli ja nätti oli.

Nyt kohti uusia neulomuksia! Jotain kivaa ja rentouttavaa eli sukkia. Ainakin.

Ja vielä loppuun viime viikonlopun hehkutukset. Viimeinkin uusi sieniveitsi pääsi tositoimiin:

Näitä siivotessa työjuoma olis maistunut toisellekin... Ötökkähuppuja on tehty, mutta aina unohtuu käyttää...

Maanataiaamun töihinlähtö oli pikainen. Jo muutaman hetken kuluttua ennennäkemätön hernerokkasumu oli peittänyt maailman!