Kaapeleita kieputellen eli palmikkoa paidassa ja sukissa

Kaikkest eniten tykkään neuloa palmikoita. Enkuks kaapaleita. Yksi neulemalli ja lanka on himottanut jo pitkään. Ja ihan ittelle neuloin.

Ohje on ollut jossain kässylehdessä jo viime keväänä tai edellisenä syksynä (päivitän ku tarkistan) ja siitä lähtien kummitellut mielessä. Lanka on ihanaa Briana Alpaca Cottonia ja malli mielestäni supernätti! Briana 50g=165m, 51% alpakkaa ja 49%puuvillaa. Neuloin resorit 3½ mm puikoilla ja muun nutun 4½ mm Uniorneilla. 

Kun ekan kerran laitoin tän päälle, niin mietin, et pitääkö ottaa varapaita mukaan töihin, mutta ei kutita yhtään! Ja menekki vaan 300 g! Uskomattoman kevyttä. 

Kelpasi myös Hissulle. Ehkä vähän liiankin hyvin...

Susumaiseen tapaan modailin: tein hihat viisi senttiä ohjetta lyhyemmiksi, kieputtelin (yllytyksestä) miehustaan vähän ylimääräisiä palmikoita sekä neuloin miehustan kädenteille asti pyörönä.

Palmikoilla jatketaan: Hakusessa on ollut korvikkeita teetee Tundralle ja Regian Alpaca Softille. Testatahan täytyy ennen päätöksentekoa ja mikä olisikaan parempi testineule ku omat palmikkosukat?

Tässä Viking Alpaca Storm. Jää harkintaan... Kahden kerän verran oli testilankaa ja niistä ihan kelpo palmikot. Ensin tuntui ihan tavikselta, mutta suihkupullon ja blokkauksen jälkeen aika kiva.

Toista testilankaa oli vaan kerä. Minivarrella otin tuntumaa ja nyt on kolme päivää kulutusta testattu "työkenkinä" puodissa.

Tässä lankana Snorre Collecitoin Olivia. Varrettomiin riitti just ja just kerä. Pari metriä jäikin.

Perästä kuuluu, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Täydellistä "Susun palmikkosukkalankaa" etsitään edelleen! (70%alpakka, 30% polyamidi, n.22s=10 cm, puikot n. 3,5 mm ja hinta kohtuullinen...)

Puoti täyttää tänä vuonna 100! Paikallinen aviisi Salon Seudun Sanomat teki liikkeestä kivan jutun, joka julkaistiin maanataina. Oikein koko aukeama!

Lehden arkistoista löytyi myös se ihan ensimmäinen avajaisilmoitus:

Selvisi siis se ihan oikea avajaispäiväkin: 20.10.1926! Lokakuussa siis juhlitaan! 

Vähän kyllä jännitti, koska itse näin jutun vasta tiistaina. Punkkirokote vol. 3 oli maanataiaamulla Paraisten terveyskeskuksessa. Sehän oli vallan mainio tekosyy lähteä mökille lauantaina Neuleklubin jälkeen... Pitihän tarkistaa hiiritilanne (ei ollut) ja uskaltautua ajamaan mökkitie talvikelissä. Illat meni neuloen yllä olevia kynttilänvalosta ja takkatulesta nauttien:

Sunnuntaina aamupalaksi tavanomaisen puuron sijaan Salarakas oli kivaa vaihtelua! Ehtii sitä terveellisiä sit myöhemminkin.

Aina sitä suunnittelee kaikkea kivaa, mutta jotenkin se vaan jää... Milloin on liian kuivaa, milloin liian sateista, milloin tuulee liikaa... Koskaan ei tunnu olevan oikea hetki nuotiolle! Paitsi viime sunnuntaina!

Aamupalanuotio!

Pienet paketit joulupukin apurilta

Tänä vuonna vain ihan pikkuisia paketteja päätyi pukinpussiin. Veljen tytön tyttö oli taksvärkissä puodissa muutama viikko sitten.  Tää tonttu kyseli toiveita. Puodista löytyi lanka ja sopiva mallikin. Lämpimät lapaset jostain kutittamttomasta langasta. Ensin ajattelin et yhden lapasen kerkiin ja lupasin toisen tammikuussa synttärilahjaksi. Sainhan kuitenkin valmiiksi molemmat:

Lankana Arvier Silke Peo30. Puikot 3-3½ sukkikset. Menekki 78g. malli puodin Ida-Marian. Kun tytteli sai langan käsiinsä, niin kertoi, et tää tuntuu ihan samalta, kuin se onneton kaulurilanka (jonka kaulurin äitinsä pesi koneessa ja soitti mulle paniikissa et voisinko tehdä uuden ku ei voinut kertoa tyttärelleen kauheasta katastroofista).  No teinhän. Värivalinta oli ylläri: olen kuvitellut et kaikki teinit valisee mustan, mutta tämä teini valitsikin vaalean sinisen!

Suvun pienin on ollut tosi huolissaan siitä, et mistä niitä villasukkia vois tulla, koska mummi ei enää ole kutomassa. Ei vissiin ole kauheeta luottamusta minuun... Onneksi kysyin lempiväriä (ja myös 9-vee kokoa, joka on jo yli 40. Pentu ilmeisesti kasvaa maata myöden). Olisin ilman muuta tehnyt jotain sinistä, mutta lempiväri olikin punainen!

Teetee Pallas. Puikot 2,75 mm. Olen viime aikoina todennut, että pikkuisen pienemmällä puikolla neulotut sukat kestää paremmin. (Ittellä on mökkinaapuri Leenalta yli 30 vuotta sitten neulomat lahjasukat edelleen ehjät ja käytössä ja ne on tosi tiivistä tavaraa). 

Piparitalkoissa kysyin kummitytöltä lahjatoivetta. Muistutti siinä, et siitähän puhuttiin jo vuosi sitten... Uups :(  Huppuhuivi ja keltainen. Sain linkin toiveohjeeseenkin. En ihan heti luvannut keltaista, mutta kun puotiin menin itsenäisyyspäivän piparitalkoiden jälkeen niin heti löytyi sopiva lanka!

Lanka Austermann Briana Alpaca Cotton kaksinkertaisena ja puikot 5 mm. Mallitilkunkin tein ja ihan vähän piti ohjeen silmukkalukua säätää. 

Sen enempää ei omatekisia tänä vuonna paketteihin päätynyt. Paitsi tietenkin sinappia. Ja parsin parit sukat isälle.

Joulu on ohi ja kaikesta huolimatta ihana ja lämmin. Etukäteen pelkäsin surullista aikaa...

Joulurauhanjulistukseen kävelin ekan kerran elämässäni yksin Förinrannasta. Vaikka olihan mediatietojen mukaan siellä 18000 muutakin... 

Aattoiltaa vietettiin koko perheen kesken Naantalissa nyyttärimeinigillä. Mun osuus oli periä äidin juusto ja THE Jälkiruoka. Molemmat meni päin peffaa, vaikka yhdessä ne teimme vielä viime vuonna. Ensi vuonna jo osaan jo ihan itse. Virheistä oppii. Ei ne hukkaan tänäkään vuonna menneet. Maku oli kohdillaan, mut rakenne ja suutuntuma...

Kaksi oli siis joukosta poissa. Äiti nukkui pois 1.11. ja veljen poika oli kovassa kuumessa. Uskon, että molemmat olivat mukana kaikkien mielessä ja sydämissä.

Vaikka lupasin, ettn julkaise tätä kuvaa, niin petän lupaukseni. Ison kissanruokapaketin sisuksista löytnyt (jo viime jouluksi tovottu lahja) taisi olla ilmeestä päätellen odottamisen väärti:

Etukäteen mietin, että tästä joulusta tulee surullinen. Tietenkin oli ikävääkin, mutta myös iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä. Joulupäivänä syötiin mun kotona veljeni, vaimonsa ja isän kanssa (ruokia, jotka meni ihan pieleen tietenkin). Oli tarkoitus tehdä hieno naudanpaisti, punaviinikastike ja uunijuureksia. Lopulta mätöin kaiken samaan pataan ja lopputulos oli parempi kun alkuperäinen ajatus. Ruuan jälkeen soitettiin yhdessä puhelu äidin parhaalle kaverille. Voi niitä muistoja! Meidän lapsuudesta ja vanhoista ystävistä.

Tapanina oli ajatus pyjamapäivästä ja perinteisestä pakastepizzasta. Vaan mikä voisikaan olla parempaa? Aamusauna, pyykkikone (koska sähkö halpaa ja vapaapäivä). Ja ihan ihana extemporebrunssi! Ystävät Kakskerrasta Bigilandiasta tulivat jakamaan kanssani brunnssin mädit, sipulit, smetanat ja lohet! Ja vielä vähän "jätteitäkin". Pyjamapäiväkin toteutui, koska kaksi minsaa ennen vieraiden tuloa sottasin uuden joulutunikani rinnuksen soosiin, joten puin päälleni pyjaman.

Loppujen lopuksi tosi kiva joulu! Itsekin olin ollut hiukan kiltti. Pukki toi monta pakettia: (ihan vaan muutamat mainitakseni) Tillukkaat, 6 paria lämpöisiä työrukkasia ;), elektroniikkaa ja kauneudenhoitoa. Parhaat naurut tuli kuitenkin:

Osui ja uppos! Olen onnentyttö. On läheisiä ja ystäviä, joista välitän ja jotka välittää ja joiden seurassa voin olla oma itseni.

Jos tää postaus on tän vuoden viimeinen niin toivotan hyväää alkava vuotta 2025 kaikille! 

P.S. Pakakstepizza odottakoon uudevuodenaattoon.