Höyhenenkevyt neulepusero sekä kauluri ja pipo

Jopas on aikaa vierähtämnyt! Huomasin juuri, että parin päivän kuluttua on blogin 18-vuotispäivä! Siitä on siis tulossa täysi-ikäinen! Moni aikalainen on lopettanut bloggaamisen, mutta tämä dinosaurus vaan jatkaa. Vauhti on aika tavalla hiipunut alkuinnostuksesta. Hyvänä käsitöiden muistikirjana tämä toimii edelleen ja mukavaa on huomata, että kävijöitäkin vielä riittää. Kiitos teille!

Siispä niihin käsitöihin: Syksyn lankaihanuuksia on reissannut kässäkassissa ees sun taas ja valmista on tullut hitaasti. Ehkäpä olen himmaillut valmistumista, jotta voin pitkittää nautintoa :)

Austermann Country Flair on mielettömän kevyttä: 50 g:n kerässä 350 m. Lanka on kauniisti liukuvaa ja materiaali ihana: 40% puuvillaa, 35% babyalpakkaa ja 35% villaa. Tämä nuttu painaa vaan 150g! Resorin neuloin 2½ puikoilla ja miehustan 4 mm KnitPro Zingeillä. Hihat tikuttelin Addi CraSy Trioilla.  Tosiasiassa tein hihat ensin ja vasta sen jälkeen miehustan alaosaa niin pitkälti kuin lankaa riitti.

Langalle on ohjeita Kotiliesi Käsityö -lehdessä 6/2025, mutta en malttanut odottaa lehden ilmestymistä, joten otin mallin Suuren Käsityölehden 9/2025 ohjeesta 20 (kirkkaanpunainen paita lehden kannessa). Pusero on neulottu "väärinpäin" eli ylhäältä alas. Ensin neulottiin taka- ja etukappaleita olan korkeudelle asti ja sen jälkeen kädentielle tasoina ja loppu pyörönä helmaan. Vaikka neule on tuollainen "laatikko", niin siinä oli kivoja yksityiskohtia, kuten tuo olan mutoilu:

Toinen syksyinen lankaherkku Katia Cotton Merino Paradiso on odotanut puikoille pääsyä pitkään. Johtuiskohan siitä, että se vyyhti piti keriä vai siitä, ettei värit taida olla ihan susuinta sorttia? Kun silmukat oli luotu, niin eihän sitä malttanut jättää käsistään! Lanka on nimensä mukaan 70% puuvillaa ja 30% merinoa ja 100 g:n vyyhdillä on 210 m.

Ajattelin et joku pikkuinen juttu on pakko tehdä malliksi puotiin. Kauluri tai pipo... Lopulta tuli molemmat!

Suunnitelmaa ei ollut vaan loin 84 silmukkaa ja aloin tikuttelemaan 4 mm CraSyillä 2o, 2n resoria 17 cm. Resorin jälkeen lisäilin silmukoita ensin oikeiden silmukoiden väliin, neuloin 3o, 2n 8 krs ja lisäsin vielä nurjien väliin silmukat ja jatkoin 3o,3n 8 krs. Sitten aloin neuloa ees taas tasona lyhennettyjä kerroksia. Linnanjuhlia katellessa reunaan vielä pikuinen pitsifrilla, koska lankaa oli jäljellä...

... joka sitten loppuikin kesken ja piti alkaa toinenkin vyyhti, jonka lopusta pipo kaulurin kaveriksi. CraSyilla edelleen 80 s, 2 o 2n n. 20 cm ja jatko sileää 10 cm. Lopuksi päälaella kavennukset joka kerroksella neljässä kohdassa ja kun lankaa oli jäljellä 20 cm vedin loppujen silmukoiden läpi. Puodista löytyi just oikean värinen tupsukin! Reuna on kolminkerroin taitettu. Ei mee tuuli läpi ja lankakin tuli käytettyä viimeistä metriä myöten!

Linnanjuhlien lisäksi itsenäisyyspäivään liittyy toinenkin perinne. Kummitytön kanssa leivottiin piparit!

Noin kolmenkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen onnistuttiin täydellisesti! Vihdon löytyi se The Pipariohje ja perinteistä poiketen ei poltettu yhtään pellillistä! Korvamatona tämän pellillisen jälkeen oli Hectorilta "Mä reikäleivän reikää tänään söin" mut me syötiin sydämen reikiä The Aurajuustolla...

Itsenäisyyspäivän aamuna ja hämärässä ilman kakkuloita tihrustin et kissan ykät on "kivasti" ympäri sängyn jalkaa... Valossa näin et se olikin kukkamultaa ja kukkapurkki oli kumollaan sängyn alla! Miten en ollut herännyt? Hissu istui kukkapurkin paikalla "En-se-mää-ollu" -ilme kuonollaan. Eihän tuolle voi olla vihainen! Varsinkin, ku se kukkanen oli jo valmiiksi henkitoreissaan.

Mökillä on todistetusti ollut lunta tänäkin vuonna! Ainakin pari tuntia...

Melkein unohtui: Vielä yhdet kovaonniset sukat:

Olen päättänyt tehdä äidiltä jääneistä jämälangoista sukulaisille sukkia kiitokseksi jostain avusta. Kälylle oli toinen sukka valmiina ja toista tikuttelin kiireellä valmiiksi lokakuussa, kun olivat lähdössä reissuun. Sukkaykkönen teki katoamistempun ja kakkonen jäi kesken. Jämiä ei ollut tarpeeksi enää kolmanteen sukkaan. Ketutti ankarasti ja myös tämä onneton kesken jännyt reissasi kässäpussissa eestaas pitkään. Koska purkuhommat ei iske, niin lopulta otin hyllystä täyden steppikerän ja tikuttelin sen kolmannen sukan. Varressa stepin kera joku jämänöttönen. Menekki 66g, puikot 2½ Zingit. 

En aio tehdä joulusiivousta. Ettei vaan se onneton karkulainen löydy jostain nurkasta...

Pienet paketit joulupukin apurilta

Tänä vuonna vain ihan pikkuisia paketteja päätyi pukinpussiin. Veljen tytön tyttö oli taksvärkissä puodissa muutama viikko sitten.  Tää tonttu kyseli toiveita. Puodista löytyi lanka ja sopiva mallikin. Lämpimät lapaset jostain kutittamttomasta langasta. Ensin ajattelin et yhden lapasen kerkiin ja lupasin toisen tammikuussa synttärilahjaksi. Sainhan kuitenkin valmiiksi molemmat:

Lankana Arvier Silke Peo30. Puikot 3-3½ sukkikset. Menekki 78g. malli puodin Ida-Marian. Kun tytteli sai langan käsiinsä, niin kertoi, et tää tuntuu ihan samalta, kuin se onneton kaulurilanka (jonka kaulurin äitinsä pesi koneessa ja soitti mulle paniikissa et voisinko tehdä uuden ku ei voinut kertoa tyttärelleen kauheasta katastroofista).  No teinhän. Värivalinta oli ylläri: olen kuvitellut et kaikki teinit valisee mustan, mutta tämä teini valitsikin vaalean sinisen!

Suvun pienin on ollut tosi huolissaan siitä, et mistä niitä villasukkia vois tulla, koska mummi ei enää ole kutomassa. Ei vissiin ole kauheeta luottamusta minuun... Onneksi kysyin lempiväriä (ja myös 9-vee kokoa, joka on jo yli 40. Pentu ilmeisesti kasvaa maata myöden). Olisin ilman muuta tehnyt jotain sinistä, mutta lempiväri olikin punainen!

Teetee Pallas. Puikot 2,75 mm. Olen viime aikoina todennut, että pikkuisen pienemmällä puikolla neulotut sukat kestää paremmin. (Ittellä on mökkinaapuri Leenalta yli 30 vuotta sitten neulomat lahjasukat edelleen ehjät ja käytössä ja ne on tosi tiivistä tavaraa). 

Piparitalkoissa kysyin kummitytöltä lahjatoivetta. Muistutti siinä, et siitähän puhuttiin jo vuosi sitten... Uups :(  Huppuhuivi ja keltainen. Sain linkin toiveohjeeseenkin. En ihan heti luvannut keltaista, mutta kun puotiin menin itsenäisyyspäivän piparitalkoiden jälkeen niin heti löytyi sopiva lanka!

Lanka Austermann Briana Alpaca Cotton kaksinkertaisena ja puikot 5 mm. Mallitilkunkin tein ja ihan vähän piti ohjeen silmukkalukua säätää. 

Sen enempää ei omatekisia tänä vuonna paketteihin päätynyt. Paitsi tietenkin sinappia. Ja parsin parit sukat isälle.

Joulu on ohi ja kaikesta huolimatta ihana ja lämmin. Etukäteen pelkäsin surullista aikaa...

Joulurauhanjulistukseen kävelin ekan kerran elämässäni yksin Förinrannasta. Vaikka olihan mediatietojen mukaan siellä 18000 muutakin... 

Aattoiltaa vietettiin koko perheen kesken Naantalissa nyyttärimeinigillä. Mun osuus oli periä äidin juusto ja THE Jälkiruoka. Molemmat meni päin peffaa, vaikka yhdessä ne teimme vielä viime vuonna. Ensi vuonna jo osaan jo ihan itse. Virheistä oppii. Ei ne hukkaan tänäkään vuonna menneet. Maku oli kohdillaan, mut rakenne ja suutuntuma...

Kaksi oli siis joukosta poissa. Äiti nukkui pois 1.11. ja veljen poika oli kovassa kuumessa. Uskon, että molemmat olivat mukana kaikkien mielessä ja sydämissä.

Vaikka lupasin, ettn julkaise tätä kuvaa, niin petän lupaukseni. Ison kissanruokapaketin sisuksista löytnyt (jo viime jouluksi tovottu lahja) taisi olla ilmeestä päätellen odottamisen väärti:

Etukäteen mietin, että tästä joulusta tulee surullinen. Tietenkin oli ikävääkin, mutta myös iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä. Joulupäivänä syötiin mun kotona veljeni, vaimonsa ja isän kanssa (ruokia, jotka meni ihan pieleen tietenkin). Oli tarkoitus tehdä hieno naudanpaisti, punaviinikastike ja uunijuureksia. Lopulta mätöin kaiken samaan pataan ja lopputulos oli parempi kun alkuperäinen ajatus. Ruuan jälkeen soitettiin yhdessä puhelu äidin parhaalle kaverille. Voi niitä muistoja! Meidän lapsuudesta ja vanhoista ystävistä.

Tapanina oli ajatus pyjamapäivästä ja perinteisestä pakastepizzasta. Vaan mikä voisikaan olla parempaa? Aamusauna, pyykkikone (koska sähkö halpaa ja vapaapäivä). Ja ihan ihana extemporebrunssi! Ystävät Kakskerrasta Bigilandiasta tulivat jakamaan kanssani brunnssin mädit, sipulit, smetanat ja lohet! Ja vielä vähän "jätteitäkin". Pyjamapäiväkin toteutui, koska kaksi minsaa ennen vieraiden tuloa sottasin uuden joulutunikani rinnuksen soosiin, joten puin päälleni pyjaman.

Loppujen lopuksi tosi kiva joulu! Itsekin olin ollut hiukan kiltti. Pukki toi monta pakettia: (ihan vaan muutamat mainitakseni) Tillukkaat, 6 paria lämpöisiä työrukkasia ;), elektroniikkaa ja kauneudenhoitoa. Parhaat naurut tuli kuitenkin:

Osui ja uppos! Olen onnentyttö. On läheisiä ja ystäviä, joista välitän ja jotka välittää ja joiden seurassa voin olla oma itseni.

Jos tää postaus on tän vuoden viimeinen niin toivotan hyväää alkava vuotta 2025 kaikille! 

P.S. Pakakstepizza odottakoon uudevuodenaattoon.

Merinokauluri, sytomyssyjä ja reissuja

Peo -taas kerran. Se on kiva malli ja aika on juuri oikea - syksy on tuloillaan, lämmintä tarvitaan aamulla ja illalla ja Peo30-lanka ihan paras neulottava. Aina tulee nättiä jälkeä eikä lanka kutita tai pistele.

Menekki 3 kerää ja 4,0 mm CraSy Trio bambupuikoilla tikuttelin. CraSyt on ihan mainiot pipoihin ja vikkapa hihoihin. 

Roosanauha-aika on taas. Murheellisena olen tänä vuonna tikutellut myssyn jo toiselle läheiselle. Tunnen oloni voimattomaksi. Ainut, mitä voin tehdä on sytomyssy, värin ja langat valitsi läheinen. Eka ihan perusmyssy:

Korvakuulolta loin silmukat ja tikuttelin menemään samaa tahtia. 

Toiveissa oli turbaanikin. Jos jollain on hyvä ohjevinkki niin kiitos - laitathan linkkiä tulemaan.! Yksi koeversio valmistui eilen:

Lankana Sirdar Replay ja menekki tasan 1 kerä. Puikot 3½. 

Syyskuu on mennyt reissatessa ja hurvitellessa. Ensin muutama päivä ystävän luona Längelmäveden rannalla:

Perinteiseen tapaan tyttöjen aamiainen kera skumpan:

Ettei menis pelkäks juopotteluks, niin tehtiin me töitäkin.

Työnjohdossa Hönttä ja Toippari:

Illan pimetessä saunottiin, syötiin hyvin ja neulottiin. Hassua - neulekateus toimii ihan samalla tavalla kun ravintolakateus!

Siitä tulikin mieleen et pitää antaa vahva suositus kalasta pitäville Kalaks! Omistajan tarinat veivät mukanaan puhumattakaan kaikista herkuista! Lounaalle kannattaa varata aikaa... Kuvassa vasta puolet alkupaloista!

Muutama päivä töissä ja yksi yö kotona ja taas asuntoa säästämään. Tuloksena syksyn paras sienisaalis!

Sienimaasto oli vaihtelevaa ja korkeuserot huikeita:

Viikko töissä ja taas on the road:

Tampereelle!

Kesäkuusta alkaen odotettu Rokkiooppera...

... Tamperetalossa oli hirveä pettymys! Miksaus oli ahterista. Orkesteri ja kitaristi mahtavia, mutta solistiten äänet puuroa ja edessä kekkaloivat vähäpukeiset laulavat lurexhepsankeikat ja ääliömäinen peikko (ilmeisesti pääsolisti) ällöjä.

Tuhdon ruoka oli hyvää (vaikka mun annos kylmä) ja hotelli viihtyisä ja edullinen. Pääasia, että porukassa naurusta ei tullut loppua, koska taas kerran todettiin toisilleen ennestään lähes tuntemattomien kesken, että maailma on pieni.

Pitkästä aikaa tuli neurettua niin, et vatsalihakset on kipeänä vieläkin! Ikää tuli monta vuotta lisää ja eikös sitä sanota et hyvät naurut vastaa kunnon lenkkiä?

Aamupalan jälkeen lähtö kohti Varsinaista Suomea ja The Lankakauppaa. Muumit on mun lapsuudessa olleet jotenkin synkkiä ja pelottavia. En ymmärrä nykyistä innostusta. Näin lähelle kuitenkin uskaltauduin lähtiessä...

Pakkasaamussa autoille kävellessä Sorsalampi oli ihanan tyyni ja aurinko paistoi:

Tunnustan, että molemmilla Tamperereissuilla kävin "vieraissa". Kolme lankakauppaa osui matkan varrelle. Oli kiva tavata kollegoja ja jutella! Oliskohan kuitenkin pikkuhiljaa aika asennoitua normiarkeen? Ainakin reissun ja puolikkaan työpäivän jälkeen oli mukavaa palata kotimaisemaan...

Kivojen muistojen kera jaksaa syksyn pimeisiin. Borta bra men hemma bäst!

Molemmat hankittu. Roosanauhan tuotto syöpätutkimukseen ja Tassunauhan elänsuojeluun. Hankithan sinäkin!

Kaulurille kaveriksi pipo ja lapaset

Peo 30-Palmikkokaulurimme herätti sen verran ihastusta, että päätettiinpä tehdä siitä kokomainen setti: Pipo ja lapaset samaan sarjaan!

Ida tikutteli lapaset ja minä koeneuloin ohjeen:

Puikot 3 ja 3½ ja menekki Arvier Silke Peo30-lankaa 88 grammaa.

Pipon kanssa ei mennyt ihan niin helposti. Purkaleesta purkaleeseen (samalla soi päässä Ismo Alangon Kriisistä kriisiin...). Eka versio yhdellä palmikolla otsikossa oli typerän näköinen. Toka versio viidellä mallikerralla tyrehtyi siihen, etten saanut päälaen kavennuksia menemään kauniisti. Kolmas versio oli täydellinen ja aloin kirjoittamaan ohjetta... 

Purkaleeksi meni vielä kerran! Valmiista myssystä kun en osannutkaan kirjoittaa ohjetta vaan piti kirjoittaa muistiin samaan aikaan kun neuloin.

Tältä "ohje" näytti vielä pari viikkoa sitten. En tosiaan voi kutsua itseäni suunnittelijaksi... Mulla on tapana tehdä joku neule ja jos tulee kiva, niin kirjoitan ohjeen. Ida sen sijaan suunnittelee ensin ja vasta sitten tekee. Onneksi me luetaan ja neulotaan oiko toistemme tuotokset ennekuin julkaistaan mitään. 

Pipon resorin neuloin Addin CraSy trio 4 mm bambuilla ja palmikko-osan 4½ mm 50 cm pyöröillä. Menekki 80 grammaa. Ohjeet siis molempiin saatavissa pyynnöstä lankatilauksen mukana. Koko settiin siis menee 7 kerää ihanaa Peo30 merinoa.

Alkuvuoden huima bloggausvauhti hiipui, koska viime viikkoina on ollut neulomusten ja tavallisten työpäivien  lisäksi kaikkea muuta kivaa. On ollut Neulomakerhoa, kirjapiiriä, novellikoukkua, Kansalaisopiston neuleklubikin alkoi ja vähän opintojakin olen yritellyt. Viikolla tavattiin Matildan kesäkaupan Popup-porukalla Musinessa ja suunniteltiin jo tulevaa kesää. 

Viime viikonloppuna vielä Neulereivit! Kun kerroin osallistuvani reiveihin, niin sain osakseni kulmien kohottelua ja outoja katseita... Tarkistin et mihin olenkaan menossa ja kaikentietävä netti kertoi reivien olevan "konemusiikkipainoitteinen tanssitapahtuma." Uups! 

Tosiasiassa neulereiveissä tuftattiin, joogattiin, neulottiin, virkattiin, juteltiin ja syötiin. Hirmu kivaa oli ja opin paljon uusia asioita!

Tuftausta

Mosaiikkineuletta

Välillä rentouduin virkkaamalla ruutuja Sirdarin Replaystä 

Italialainen aloituskin tuli kokeiltua - sitä tosin pitää vielä vähän treenata... Reiveistä lisää voi lukea Kakskertaseuran sivuilta KLIK!

Pari viikkoa sitten yhtenä sunnuntaiaamuna käväisin ottamassa kuvan sielunmaisemasta:

Olin jo aikaisemmin saanut tiedon, että jää on kolmekymmentäsenttistä ja sain mökkinaapureilta lainaksi liukuesteet ja naskalit. Lisänä oli pelastusliivit, kävelysauvat ja repussa kuumaa kaakaota ja eväsleipää. Heti seuraavana maanataina kävin ostamassa ihan omat turvakkeet. Jos vaikka toisenkin kerran... Moneen vuoteen ei ole ollut asiaa jäälle. 

Onni on kunnon pakkaset!

Hittipipo Norosta, palmikkokauluri vol2 ja ystävyysjuhlat

Somessa ja puodissakin vilahdellut Hittipipo on kummitellut mielessäni jo pitkään. Mutta kun se on virkattu... Mietin pitkään mitä Noro Kureyonista tekisin malliksi puotiin ja päätin viimein kokeilla virkkausta:

Jonnan koukkujen sivulta löysin ohjeen. Ekasta versiosta tuli purkale. Liikaa silmukoita. Tässä vain 50 kjs ja koukku 4½. Menekki Noro Kureyonia 2 kerää ja puolipylväillä koukuttelin. Ja mikä olisikaan pipo ilman tupsua?

Olin innoissani Norolangoista viime vuoden toukokuussa, kun kuulin niitä taas olevan saatavilla kotimaasta. Tilasinkin ja tuleehan niitä, mutta yks väri silloin ja toinen tällöin. Hyvää kannatta odottaa vai kui?

Idan palmikkokauluri tyhjensi hetkeksi aikaa puodin PEO30- hyllyn. Nyt on saatu täydennystä. Itsekin ajattelin et näitä pitisi tehdä jokaqisessa värissä. Kiva malli ja ainakin ittelleni teen vielä yhden. Sit äiti pyysi tekemään itselleen... Mustan. Höh. Viikolla Salon Seudun Kädentaitajien Keskeneräisiin kässyihin ajattelin tätä, mutta Mufiinassa valot oli sen verran hämärät, että päädyin aakkostamaan jäsenkortteja. Niitä nyt noudettavissa puodista jos jäsenmaksu on maksettuna.

Siispä palmikkokauluri vol2. Menekki 3 kerää ja puikkoina 4mm Crasy Triot. Ensin kaulus yhdestä kerästä, etukappale toisesta ja alun kolmatta ja sit takakappaleetta niin paljon, ku lankaa riitti.

Alkuvuoden pyhät ja muut häppeningit on ohitettu kivoissa merkeissä. Noropipon koukuttelun lomassa aterioitiin äidin, veljen ja kälyn kanssa näissä maisemissa:

Pari päivää puodissa ja taas elämä oli yhtä juhlaa! Ystävyyttä 51 vuotta:

Naanatalin kylpylässä. Tässä jo matkalla iltasyömingeihin. Tätä ennen kuntosalia, virtuaalivalmentajien Tommi ja Varpu ohjaamaa vesijumppaa ja lillittelyä tähtitaivaan alla ulkoaltaassa ja lämpimissä poreissa. Puhumattakaan skumpasta, punkusta, juustoista, kekseistä ja lapsuusajan karkeista! Tämän ihanuuden saimme lahjaksi vuosi sitten Näissä "bileissä".

Ilta päättyi hotellihuoneessa nauraen niin et varmaan sata vuotta saatiin ikää lisää! Ravintolan henkilökunnan piti saattaa meidät takaisin huoneesemme. Ei siks et oltais juotu liikaa vaan siks ettei juotui tarpeeks nopeasti! Onko kyseessä keski-iän kriisi? Ollanko me tultu vanhoiksi? No ei sentäs!

Eilen ilahduin siitä, että mulla on lihaksia... Nyt iloitsen siitä, että alan toipua. Seuraava kuntosaliharkka pikkkasen  vähemmillä painoilla ja toistoilla.

Vielä aamusella otin viimeiset virtuaalivesijumpat ja pulahduksen räntäsatieseen ulkoaltaaseen. 

Sen jälkeen toinen meistä sai uuden nassun ja minä uudet tassut. Näillä mennään kohti arkea!

Kotimatkalla rokattiin vielä meidän biisin tahdeissa Dynastia

Elämäntilanteet tulee ja menee. Tosi ystävä on ja pysyyy. Kiitos Ellu ystäväni 💖 ja vanhemmat, jotka muutti meidät Uittamon Jalustinkadulle vuonna 1973. Ilman teit ei olis meit!