keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kakkulangasta pullapitkoa ja viikonloppureissu(ja)

Kun edellinen lankakakku oli "leivottu" huiviksi, niin seuraava kakku jo säntäsi puikoille. Alku oli hiukan hankala, sillä myös Anjalinin laatupäällikkö oli tykästynyt lankaan...
Sain kuitenkin ujutetuksi kutimeni Tassun alta pois ja pääsin jatkamaan. Valmistakin oli jo viime viikolla. Huivia piti taas tehdä, mutta lanka itse halusi ponchoksi. Ja kun kakkulangasta oli kysymys niin pullapitkoponcho leipuitui:
Äiti lupautui mallinukeksi.
Lankana teetee Rainbow With Mohair, menekki 1 kakku (150 g = 500 m, 45% akryyli, 40% polyamidi, 15% mohair). Puikot 5 mm Knit Picks kärjet. Alussa 60 cm kaapelilla ja myöhemmin 80 senttisellä.
 Niin kiva tuli, että ohjettakin vähän riipustelin muistiin. Tietokoneen muistilta se taitaa olla kadonnut, mutta onhan mulla vielä alkuperäinen suunnitelmani tallessa:
 Tuossa työn alku, eli ylhäältä alas:
 Viikonloppuna toteutui viimein kesästä asti suunniteltu visiitti ystävien luo Röykkään. Ihan kommelluksitta ei tämäkään matka mennyt. Myös Tassu oli elämänsä ekan kerran hoidossa. Tosin tutussa paikassa ja tuttujen hyvien ihmisten eli Mummin ja Pappan luona mökillä. Tassun ikioma reissukassi pakattiin jo torstaina:
 Perjantaina hoitajat kävivät hakemassa "lapsenlapsen" mukaansa. Jo ennen lähtöä hiekkalaatikon kansi laukesi ja hiekat oli pitkin lattiaa... Joku (katson peiliin) oli kiinnittänyt kannen huonosti... Tassu tapansa mukaan huolehti kovaan ääneen matkamusasta. Raporttia reissusta tuli puhelimitse jo perjantaina moneen otteeseen. Tassulla oli kissan päivät - se sai olla ulkona, sille tarjottiin ahvenfilettä ja katkarapua (ja ties mitä muita herkkuja). Hoitajilla sen sijaan tais olla kovin stressaavaa.
Lauantaina myös meidän matkamme alkoi vähän onnettomasti. Olisikohan ollut kova pakkanen vai mikä, mutta joku pahaenteinen merkkivalo syttyi Karvisen autossa, kun oltiin lähdössä töiden jälkeen Salosta. Eipä siinä muu auttanut, kun ajaa Piikkiöön, vaihtaa auto ja ottaa uusi startti. Kerran reissu jo oli peruuntunut ja taas vastusti, mutta me ei lannistuttu. Mullahan ei ollut mitään hätää - matkalankaa oli ihan riittävästi:
Perille päästyämme (vain yhden harhaanjohtamiseni jälkeen) saimme upeat tervetulotoivotukset järven rannalla. Eipä sen jälkeen haitannut viima tai pakkanen! 
Herkullisen aterian jälkeen majoituimme sviittiimme:
 Jossa vähän myöhemmin saunottiin porukalla. Kynttilänvalossa...
Ja kun tilasuus oli ja paikka ihan vaan mua varten järjestetty, niin hangessa piti tehdä enkelinkuvia monta kertaa! Kamalan ihanaa! Isäntämme kommentti oli et "Hullu se on..." Vaan tiesinhän jo vuosien kokemuksesta, että hulluus on tarttuvaa ja jaettu hulluus ihan parasta ystävyyttä, joten eihän emäntämme jäänyt lauteille kuumissaan hikoilemaan, vaan lähti mukaan hankeen hulluttelemaan!

Illemmalla viestittelin Tassun mummille... vastaus kuului et Mummi oli meinannu saada sydärin ku Tassu oli ollu reissuillaan yli kaks tuntia. Oli ihan varma et kettu tai joku muu mörkö oli Tassun vienyt. Myöhempi kommentti oli et "Sai olla viimeinen kerta". Tosin jo tänään Mummi jo vähän veti takaisin... Pappa oli ollut ihan cool ja todennut, et kyllä se sieltä tulee... ja kun viimein tuli niin ei saanut moitteita vaan katkarapuja. (Jotenkin tuttu tunne...)
Sunnuntaina me tytöt teimme metsäisen pakkaslenkin ja tutustuimme Röykän sairaalan kauniisiin, mutta rapistuneisiin rakennuksiin. Palattuamme saimme nautiskella lämmittävää tomaattikeittoa ja "kauhanuotiolla" paistettua lammasmakkaraa. En oo koskaan ennen ymmärtänyt, miten monikäyttöinen voi olla kaivinkone!
Kotona meitä odotteli Tassu, jolle jääkapissa oli vielä kotievääksi pakatu ahvenfileitä. Ja se hiekkalaatikko - Pappan naruin kokoon kursittuna:
Kyllä se meillekin illan mittaan alkoi kehräämään, vaikka ilme kertoi, että reissussa oli ollut paljon nopeammat portsarit ja parempi tarjoilu!
Kiitokset isäntäväellemme ikimuistoisesta viikonlopusta ja Mummille ja Pappalle Tassun hyvästä hoidosta! t. Susu&Karvinen

lauantai 17. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän lankakakkukekkerit eli ruma ankanpoikanen



Viikko sitten meidän lankakaupasta tulikin kakkukauppa! Monta sorttia kakkua oli (ja on vieläkin) tarjolla. On villakakkua, mohairkakkua, vauvakakkua ja tuttuun puuvillakakkuunkin tuli uusia raikkaita värejä!
Juuri sopivasti ystävänpäivä lähestyi, joten meillä ja muutamassa muussa teeteeSHOPissa järjestettiin keskiviikkona Rainbow-kakkukestit!
Teetee Rainbow With Wool –kakku ei nyt suoranaisesti houkutellut tarttumaan puikkoihin. Se on kuitenkin ainut kokonaan luonnonkuiduista ”leivottu” kakku, joten aloitin siitä. Valitsin omasta mielestäni kamalimman värin. Ajattelin ettei noin rumaa kakkua kukaan osta, joten ei haittaa vaikka siitä ei tulisikaan mitään kelvollista…
Uusia malleja ei lankojen mukana tullut (paitsi babykakulle on vauvanpeitto-ohje), joten loin silmukat ja aloin tikuttelemaan. Jostain syystä mulla on nyt aivoton aina oikein –kausi meneillään. Silmukoitakin tuli luotua melko runsaasti… Ida töissä luritteli et ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku”.
Ja ylläri pylläri: mitä pidemmälle neuloin, sitä kauniimmaksi ruma kakku alkoi muuttua. Moni kakku päältä kaunis, mutta tässä kävikin päinvastoin. Aika hyvä kakku tuli vaikka itse sanonkin! Ja muutama muukin on tykännyt. 
Lanka siis teetee Rainbow with wool (50% puuvilla, 50% villa, 200g=680m). Puikkoina Knit Picks 4 mm kärjet 120 cm kaapelilla. Lankaa kului koko kakku. Lopussa vähän jänskätti, et kuinka riittää, mutta pienten luovien ratkaisujen jälkeen se riitti juuri sopivasti. Montaa metriä ei jäänyt. Huivin yläreuna on melkein kaksi metriä ja korkeus keskeltä suunnilleen 45 cm.

Kakkukekkereillä tarjottiin lankakakkujen kera myös kahvit paakelssien kera. Hyvissä ajoin aloin leipomisurakkani. Sukka-Marin mokkaruutuohjeella onnistuu aina. Makean lisäksi ajattelin et pientä suolaista olis kans kiva tarjota. Jotain helppoa sormisyötävää, joka ei sottaa koko puotia. Päädyin tuulihattuihin… Muut ne leipoo tuulihattuja, mut Susu se leipookin lättähattuja! Roskiin meni ensimmäinen pellillinen 😞 Ihan kelvollisia tuli kakkospellillisestä, vaikka ehkäpä mun on parasta kuitenkin pysyä lankakakkujen parissa.
Ja kun juhlinnan alkuun päästiin (ja mokkaruutuja oli jäljellä) niin pidettiin sitten toinenkin päivä kekkereitä! 15.2.2002 minusta tuli onnellinen lankakaupan omistaja! Voi miten aika onkaan kulunut. Tuntuu ihan eiliseltä. Ei millään uskoisi, että siitä on jo kuusitoista vuotta! Niin montaa kynttilää ei mahtunut kakkuun, joten laitettiin vaan yks.
Viikko oli niin täynnä kivoja tapahtumia, että meikäläinen alkoi käymään ylikierroksilla. Keskiviikkona hulttiopuhelin unohtui puotiin, Tassulle unohdin ostaa suikaleita ja kun iltamyöhällä aloin leipomaan lisää lättähattuja niin huomasin ettei kotona ollut edes kananmunia! Torstaina piti kotimatkalta hälyttää Ida tarkistamaan olinko laittanut puodin oven lukkoon… Siispä ihan itse keksitty viikon mieletause kuuluu:

Kun sydän on täynnä, niin pää on ihan tyhjä!

Äidiltä ja isältä saimme ystävänpäiväruusut. Näillä ruusuilla kiitämme myös kaikkia asiakkaitamme sekä kivijalka- että verkkopuodissamme! Tästä on hyvä jatkaa – leipuri Susulla on jo seuraava kakku uunissa eli puikoilla on Rainbow with mohair… Kyllä siitäkin kakusta jotain leivotaan: Näyttää siltä, että pullapitkoa on tulossa. Idallakin kuvassa Rainbow -huivi.

Taidan unohtaa viikonlopuksi suunnittelemani sämpylätaikinan ja pysyä vaan näissä turvallisemmissa leipomuksissa!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Sublime Estelle-nuttu

Meille tuli uus lanka. Sublime Baby Casmere Merino Silk DK. Langalla on hirviömäinen nimi, mutta se on nimensä mukaista eli ylevää (Googlen käännös).
Pitihän se heti puikoille pistää. Ja koska maallemme oli juuri syntynyt oma ykkösvauva ja uutisoinnistä päätellen vauveli oli miltei kuninkaallinen niin Prinsessa Estellen nuttuhan kasmiristahan syntyi pikavauhtia.
Pikavauhtia siksi, että lanka on oikeasti tosi ihanaa neulottavaa. Ja mallikin nätti ja kiva tehdä.

Lankaa kului 105 g eli alun kolmatta kerää (ohjeessa 2 kerää). Pyöröpuikoilla 3½ ja 4 mm paitsi hihat 4 mm ikivanhoilla Inoxin 4 mm metallipuikoilla. Mulla on kotona exexexpoikaystavältä (vitsit et oli fiksu kaveri) saatu puikkosarja 2-5 mm harmaita pitkiä puikkoja, joita käytän varapuikkoina kun kaikki muut on varattuina keskeneräisissä...
 Viikko sitten lauantaina loin silmukat. Ihanan rentouttava aloitus viikonlopulle: Puikoilla Taivaallista Cashmiria silkin kera, lasissa punaista ja korvissa Eva Dahgrenia ihan oikeasta vinyylilevysoittimesta. Samaan aikaan nykynykypoikaystävä (tietää tien Susun sydämeen) eli Karvinen kokkaili mulle ruokaa...
Pari päivää myöhemmin nuttu oli nappeja vaille valmis. Napit löysin tietenkin seinän takaa eli Salon Napista.

Onhan meillä tietenkin se poikavärikin:
Valtakunnan ykkkösvauvan iskä sanoi jossain mediassa viisaasti, että Suomessa syntyy joka vuosi jotain viiskyttuhatta vauvaa ja jokainen on yhtä arvokas. Ja jokainen on kuninkaallisen pehmeän nutun arvoinen lisän mä.