Kakkulangasta pullapitkoa ja viikonloppureissu(ja)

Kun edellinen lankakakku oli "leivottu" huiviksi, niin seuraava kakku jo säntäsi puikoille. Alku oli hiukan hankala, sillä myös Anjalinin laatupäällikkö oli tykästynyt lankaan...

Sain kuitenkin ujutetuksi kutimeni Tassun alta pois ja pääsin jatkamaan. Valmistakin oli jo viime viikolla. Huivia piti taas tehdä, mutta lanka itse halusi ponchoksi. Ja kun kakkulangasta oli kysymys niin pullapitkoponcho leipuitui:

Äiti lupautui mallinukeksi.

Lankana teetee Rainbow With Mohair, menekki 1 kakku (150 g = 500 m, 45% akryyli, 40% polyamidi, 15% mohair). Puikot 5 mm Knit Picks kärjet. Alussa 60 cm kaapelilla ja myöhemmin 80 senttisellä.

 Niin kiva tuli, että ohjettakin vähän riipustelin muistiin. Tietokoneen muistilta se taitaa olla kadonnut, mutta onhan mulla vielä alkuperäinen suunnitelmani tallessa:

 Tuossa työn alku, eli ylhäältä alas:

 Viikonloppuna toteutui viimein kesästä asti suunniteltu visiitti ystävien luo Röykkään. Ihan kommelluksitta ei tämäkään matka mennyt. Myös Tassu oli elämänsä ekan kerran hoidossa. Tosin tutussa paikassa ja tuttujen hyvien ihmisten eli Mummin ja Pappan luona mökillä. Tassun ikioma reissukassi pakattiin jo torstaina:

 Perjantaina hoitajat kävivät hakemassa "lapsenlapsen" mukaansa. Jo ennen lähtöä hiekkalaatikon kansi laukesi ja hiekat oli pitkin lattiaa... Joku (katson peiliin) oli kiinnittänyt kannen huonosti... Tassu tapansa mukaan huolehti kovaan ääneen matkamusasta. Raporttia reissusta tuli puhelimitse jo perjantaina moneen otteeseen. Tassulla oli kissan päivät - se sai olla ulkona, sille tarjottiin ahvenfilettä ja katkarapua (ja ties mitä muita herkkuja). Hoitajilla sen sijaan tais olla kovin stressaavaa.

Lauantaina myös meidän matkamme alkoi vähän onnettomasti. Olisikohan ollut kova pakkanen vai mikä, mutta joku pahaenteinen merkkivalo syttyi Karvisen autossa, kun oltiin lähdössä töiden jälkeen Salosta. Eipä siinä muu auttanut, kun ajaa Piikkiöön, vaihtaa auto ja ottaa uusi startti. Kerran reissu jo oli peruuntunut ja taas vastusti, mutta me ei lannistuttu. Mullahan ei ollut mitään hätää - matkalankaa oli ihan riittävästi:

Perille päästyämme (vain yhden harhaanjohtamiseni jälkeen) saimme upeat tervetulotoivotukset järven rannalla. Eipä sen jälkeen haitannut viima tai pakkanen! 

Herkullisen aterian jälkeen majoituimme sviittiimme:

 Jossa vähän myöhemmin saunottiin porukalla. Kynttilänvalossa...

Ja kun tilasuus oli ja paikka ihan vaan mua varten järjestetty, niin hangessa piti tehdä enkelinkuvia monta kertaa! Kamalan ihanaa! Isäntämme kommentti oli et "Hullu se on..." Vaan tiesinhän jo vuosien kokemuksesta, että hulluus on tarttuvaa ja jaettu hulluus ihan parasta ystävyyttä, joten eihän emäntämme jäänyt lauteille kuumissaan hikoilemaan, vaan lähti mukaan hankeen hulluttelemaan!

Illemmalla viestittelin Tassun mummille... vastaus kuului et Mummi oli meinannu saada sydärin ku Tassu oli ollu reissuillaan yli kaks tuntia. Oli ihan varma et kettu tai joku muu mörkö oli Tassun vienyt. Myöhempi kommentti oli et "Sai olla viimeinen kerta". Tosin jo tänään Mummi jo vähän veti takaisin... Pappa oli ollut ihan cool ja todennut, et kyllä se sieltä tulee... ja kun viimein tuli niin ei saanut moitteita vaan katkarapuja. (Jotenkin tuttu tunne...)

Sunnuntaina me tytöt teimme metsäisen pakkaslenkin ja tutustuimme Röykän sairaalan kauniisiin, mutta rapistuneisiin rakennuksiin. Palattuamme saimme nautiskella lämmittävää tomaattikeittoa ja "kauhanuotiolla" paistettua lammasmakkaraa. En oo koskaan ennen ymmärtänyt, miten monikäyttöinen voi olla kaivinkone!

Kotona meitä odotteli Tassu, jolle jääkapissa oli vielä kotievääksi pakatu ahvenfileitä. Ja se hiekkalaatikko - Pappan naruin kokoon kursittuna:

Kyllä se meillekin illan mittaan alkoi kehräämään, vaikka ilme kertoi, että reissussa oli ollut paljon nopeammat portsarit ja parempi tarjoilu!

Kiitokset isäntäväellemme ikimuistoisesta viikonlopusta ja Mummille ja Pappalle Tassun hyvästä hoidosta! t. Susu&Karvinen