Kaulurille kaveriksi pipo ja lapaset

Peo 30-Palmikkokaulurimme herätti sen verran ihastusta, että päätettiinpä tehdä siitä kokomainen setti: Pipo ja lapaset samaan sarjaan!

Ida tikutteli lapaset ja minä koeneuloin ohjeen:

Puikot 3 ja 3½ ja menekki Arvier Silke Peo30-lankaa 88 grammaa.

Pipon kanssa ei mennyt ihan niin helposti. Purkaleesta purkaleeseen (samalla soi päässä Ismo Alangon Kriisistä kriisiin...). Eka versio yhdellä palmikolla otsikossa oli typerän näköinen. Toka versio viidellä mallikerralla tyrehtyi siihen, etten saanut päälaen kavennuksia menemään kauniisti. Kolmas versio oli täydellinen ja aloin kirjoittamaan ohjetta... 

Purkaleeksi meni vielä kerran! Valmiista myssystä kun en osannutkaan kirjoittaa ohjetta vaan piti kirjoittaa muistiin samaan aikaan kun neuloin.

Tältä "ohje" näytti vielä pari viikkoa sitten. En tosiaan voi kutsua itseäni suunnittelijaksi... Mulla on tapana tehdä joku neule ja jos tulee kiva, niin kirjoitan ohjeen. Ida sen sijaan suunnittelee ensin ja vasta sitten tekee. Onneksi me luetaan ja neulotaan oiko toistemme tuotokset ennekuin julkaistaan mitään. 

Pipon resorin neuloin Addin CraSy trio 4 mm bambuilla ja palmikko-osan 4½ mm 50 cm pyöröillä. Menekki 80 grammaa. Ohjeet siis molempiin saatavissa pyynnöstä lankatilauksen mukana. Koko settiin siis menee 7 kerää ihanaa Peo30 merinoa.

Alkuvuoden huima bloggausvauhti hiipui, koska viime viikkoina on ollut neulomusten ja tavallisten työpäivien  lisäksi kaikkea muuta kivaa. On ollut Neulomakerhoa, kirjapiiriä, novellikoukkua, Kansalaisopiston neuleklubikin alkoi ja vähän opintojakin olen yritellyt. Viikolla tavattiin Matildan kesäkaupan Popup-porukalla Musinessa ja suunniteltiin jo tulevaa kesää. 

Viime viikonloppuna vielä Neulereivit! Kun kerroin osallistuvani reiveihin, niin sain osakseni kulmien kohottelua ja outoja katseita... Tarkistin et mihin olenkaan menossa ja kaikentietävä netti kertoi reivien olevan "konemusiikkipainoitteinen tanssitapahtuma." Uups! 

Tosiasiassa neulereiveissä tuftattiin, joogattiin, neulottiin, virkattiin, juteltiin ja syötiin. Hirmu kivaa oli ja opin paljon uusia asioita!

Tuftausta

Mosaiikkineuletta

Välillä rentouduin virkkaamalla ruutuja Sirdarin Replaystä 

Italialainen aloituskin tuli kokeiltua - sitä tosin pitää vielä vähän treenata... Reiveistä lisää voi lukea Kakskertaseuran sivuilta KLIK!

Pari viikkoa sitten yhtenä sunnuntaiaamuna käväisin ottamassa kuvan sielunmaisemasta:

Olin jo aikaisemmin saanut tiedon, että jää on kolmekymmentäsenttistä ja sain mökkinaapureilta lainaksi liukuesteet ja naskalit. Lisänä oli pelastusliivit, kävelysauvat ja repussa kuumaa kaakaota ja eväsleipää. Heti seuraavana maanataina kävin ostamassa ihan omat turvakkeet. Jos vaikka toisenkin kerran... Moneen vuoteen ei ole ollut asiaa jäälle. 

Onni on kunnon pakkaset!

Socktober-sukkia ja syyslomaa

Koska nyt on socktober, niin jalanlämmittimiä pukkaa. Varsinkin kun puoti on pullollaan uusia kivoja sukkalankoja! 

Yksi hirmu hauska lankauutuus on yksisäikeinen Year Socks: siinä on 17 väriä - jokaiselle kuukaudelle omansa ja lisäksi jokaiselle vuodenajalle. Bonuksena vielä sateenkaari! Minä tartuin tammikuuhun:

Pitsimalli oli tutkimusmatka kansalaisopiston neuleklubissa ihmetystä aiheuttaneeseen epäsymmetrisyyteen: Miksi tuo ylivetokavennuspuolen reikä on isompi kuin 2o yht. -puolen reikä? Tein kavennnuksia monella tapaa ja kieputteln langankiertoja vaikka miten päin. En selvittänyt mysteerlä, mutta sukat tikuttelin. Puikoilla 2½ ja menekki vajaa kerä.

Toinen sukkalankauutuus on Katia Lumi. Pikkuisen paksumpi ja väritykseltään...Mitenkä sanoisi? Suhjukka? Utuinen? Merinovillaa ja polyamidia ja kivan napakka. 

Nappisukkiin meni n. 120 grammaa. Tämä malli on ollut to-do -listalla vuosikausia. Ohje on teetee Pallakselle. Puikot 3 mm.

Huovuttaminen on aina pikkuisen arpapeliä. Aina saa jännittää, et mitä sieltä pesukoneesta ohjelman jälkeen paljastuu. Tuleeko ruttuinen käyttökelvoton huopamytty, jonka kaikessa hiljaisuudessa yön pimeinä hetkinä kuskaan salaa roskikseen? Vai peräti jotain kelvollista? Siksipä käytin Lettlopin jämiä kokeeseen.

Kuudessa kympissä koko ohjelma läpi ja ihan kelvot tuli. Karvis sai koeversiot nimpparilahjaksi. Ensin tein tossuosan ja myöhemmin poimin tossun suusta silmukat ja tein varret. Varret ovat Sallaa joka nyt on todistetusti konepesun kestävää! Jos sähkön hinta pysyy viime aikojen lukemissa, niin kokeet jatkuu!

Nämä islantilaiset langat ei todellakaan ole suosikkilistallani ykkösenä. Tein yhden asiakkaamme aloittaman Alafosslopipaidan valmiiksi ja päätin et siihen lankaan en enää toiste koske tikullakaan! Tai siis puikolla.

Tulihan paidasta ihan nätti. Mun osuus on hihat ja tuosta keskeltä vatsaa ylöspäin. Valkoinen ja musta on kaksinkertaista Lettlopia. En muutenkaan tykkää kovin paksuista langoista ja tämän neulomisen jälkeen vielä piti imuroida (asia, jota en myöskään siedä). Yök.

Peosta taas tykkään ihan hirmuisesti! Ja niin tuntuvat tykkäävän muutkin. Peo 30 on meidän puodin ylivoimaisesti myydyin lanka. Se ei pistele eikä kutita (eikä pölise) ja neulominen on yhtä nautintoa! Mä tein perinteisen Cousteaun. Menekki 2 kerää ja uusilla CrasyTrio Unicorneilla 3½ pistelin menemään.

Nyt on eteläisessä Suomessa syyslomaviikko. Mun syyslomanen oli viime viikolla. Kolme päivää ystävän kanssa mökillä! Kattaus odottaa syöjättäriä, muusia, ahvenia ja länttäselli järvileutaa (=vanhojen nokiakännyköiden tulkinta kanttarellikastikkeesta).

Seuraavana päivänä haettiin lisää metsästä:

Nyt ei enää voi laittaa kuvaa auringonlaskuista. Siispä tällä kertaa hetki ennen auringon nousua:

Viikko sitten maailma näytti vähän toisenlaiselta. Oli komee myrsky!

Uusi pallas ja purkale

Uuden vuoden ryhtiliike ei oikein ota alkaakseen. Oli tarkoitus kirjoitella jotain blogiin vähän useammin ja tässä sitä nyt ollaan. Vuosi on jo pitkällä ja jopa 86-vuotias isäni huomauttelee, kun mitään uutta ei ole tullut koko vuonna!

Käsitöitä olen tehnyt, mutta kaikessa on jotain hämminkiä. Onkohan tämä vuosi 2023 jotenkin epäonnen kässyvuosi mulle?

Pallaksen uudet värit piti heti saada puikoille. Ennen joulua asiakas teki tosi kivoja rannekkeita ja säärystimiä, joissa oli yhdistetty isoäidinneliötä ja neuletta. Minähän heti "keksin" että sukat tolla systeemillä olis kivat!

Ja tulihan sukat, mutta taas totesin ettei se mikään oma keksintö ole... Kukaan ei viissiin ole patentoinut isoäidinneliötä, mutta aika lailla samaa sorttisia juttuja löytyy Jonnan koukuista...

Joka tapauksessa sukat tuli ja uudet värit kivasti sopii yhteen.

Innoissani virkkailin noi mummoruudut. Kaksi ruutua virkattuani huomasin et erilaiset tuli. Virkkasin sit molemmille kaverin. Oli tarkoitus et etupuolelle yhdenlaiset ja taakse toisenlaiset... Ni miltäs näyttää?

Kaikesta huolimatta ihan kivat! Tosin mummoruudun kohta on pukiessa vähän pinkeä kantapään kohdalla. Puikot 3 mm Zingit ja koukku DMC 2,5 mm. Ajattelin tehdä vielä toiset. Silmukkaluku on ihan ookoo, mutta jos virkkaan kolmosen koukulla, niin ruutukohta menee jalkaan varmaan sujuvammin.

Seuraavaks edellisen postauksen punaista Peoa jäi melkein kokonainen kerä. Pitkän aikaa olen suunnitellut neulovani "korvikkeen" tälle huiville, joka on paljon (=koko ajan) käytössä ja aika lailla nuhjaantunut. Värikin sopii just tähän pipoon. Siispä jämälanka puikoille!

Loin silmukat ja aloin pistelemään jotain. Oli visio... Ja ihan nätti siitä tulikin:

Siis tuollee levällään pöydällä oli ihan nätti, mutta kaulassa ihan tyhmä. Reuna rullas ihan pöljästi eikä ollenkaan niin kuin visiossa. Siispä siitä tuli vuoden eka PURKALE:

Purkale on asiakkaalta rötsitty sana ja minusta ihan mainio ja kuvaava! Toinen ihan käyttökelpoinen neulesana (toiselta asiakkaalta) on takaperin neulominen. Takaperin neulotaan jos puretaan vaan kerros tai kaks mut jos kiskotaan koko tekele alkutekijöihin, niin kyseessä on purkale. Olisikohan syytä alkaa keräämään uutta neulesanakirjaa?

Purkaleen olen tehnyt jo toisenkin kerran ja kolmaskin kerta on jo meneillään. Lankana Peo ja testissä Tampesterin messuilta ostamani  Chiagoo-puikot. Kaikki niitä hehkuttelee, mutta en nyt osaa niitä mitenkään ihmeellisenä pitää... (Nyt alkaa varmaan huutomyrsky).

Usein puodissa kysytään et mitkä puikot on parhaat. Jos sille päälle satun niin vastaan et "Ei me huonoja myydä ollenkaan!" Mutta onhan niissä eroja ja puikot on tosi paljon makuasia. Ja lankavalinta vaikuttaa myös puikkovalintaan. Ohuissa sukkapuikoissa olen siirtynyt Zingeihin yksinkertaisesti siitä syystä, että katkon puisia ihan solkenaan. Tosin just eilen Steppiä neuloessani vaihdoinkin Zingit KnitProihin, koska Zingit oli siihen lankaan liian liukkaat! 

Joka tapauksessa purkale vol3 on jo tekeentymässä kylvyn jälkeen pyyhkeen päällä tuossa eteisen matolla. Aika näyttää miten se "istuu" kaulalla... Kolmatta kertaa en pura! Enkä värvää ketään muutakaan purkamaan. Jotenkin masentavaa, että vapaaehtoisia on tarjolla ruuhkaksi asti :(

Karvis valitteli ettei sillä ole sukkia. Ai ei vai? Ei kuulemma ehjiä sukkia ku yhdet ohuet ja yhdet paksut. Välipäivinä keräsin sen kaikki sukat (sängyn alta, makkarin lattialta ja kaapista) ja löysin useammat ihan kelvot. Loput (=yli 10 paria) toin kotiin, pesin ja tutkin. Hrahlö kuluttaa sukkia jotenkin omituisesti. Lähes jokaisen parin toinen sukka oli suht kelpo ja toisessa oli kunnon reikä! Miks ihmeessä ei voi käyttää sukkia niin, et vaihtais tassua joka toinen päivä, niin kuluisivat tasaisesti?

Joka tapauksessa ensiapuna parsin (minä vai?) yhdet Rubinit (=ohuet) ja teritin Pallakset (keskipaksut). Toivottavasti näillä pärjää jonkin aikaa... 

Teriin 74 g teetee Pallas (olihan sitä samaa varsikin). Puikot 2,75 mm KnitPro Symphonie wood 15 senttiset. Ai juu - toi 15 tai 20 senttinen puikkokin jakaa mielipiteitä. Mun mielestä 15 senttisillä kutoo nopeammin. Tai sit mä vaan luulen niin...

Ja taas yksi arvaus tai pohdinta tässä sukankesto-ominaisuuksia pohdiskellessa: Jos rakenne on tiukka niin kestääkö se paremmin? Yleensä teen Pallaksesta kolmosen puikoilla. 

Yks lankakokeilukin piti tehdä. Väitetään, että Filzi-lanka kävisi Alafosslopin ohjeisiin. Jääkukkaneuleen ja muutamien huopatossujen jämistä kokeilin Alasuq-pipoa. Ainakin tiheys täsmäsi ja lanka tuntuu ihan mukavalta ihollakin. En sitä ohjetta sen kummemmin lukenut vaan tein pääntien kavennukset omasta päästäni.

Paksulangat ei ole ihan mun juttu, mutta neulekärsimys oli pikainen - tuollaisen tikuttelee tunnissa tai ainkin parissa.

Vuodenvaihteen ihanat lumimaisemat on vaihtuneet mustaan ja märkään monta kuukautta kestävään marraskuuhun ainakin täällä varsinaisessa Suomessa. Vaikka päivä pitenee, niin kahden pimeän välissä on vain pieni lonkeronharmaa hetki. Siispä viime lauantaina tuunasin tampereen messuilta ostamani "mummoankkakäsveskan" heijastavilla helmillä. Jos heijastin unohtuu niin veska on mukana! Ja mummoankkaveskaan mahtuu yllättävän paljon tavaraa - kaiken muun tarpeellisen lisäksi ainakin sukankudin...

Puodissa on taas ihmeiden aika. Huonosta hoidosta huolimatta vai sen seurauksena?

Orkku kukkii taas!

Valon polku ja pienet jouluiset kässyt

 Kyllä meillä Turussakin - Valon polku!

Hirveän kylmää, Mietittiin eilisiltana et lähdetäänkö vai ei. Odoteltiin pimeän tuloa... Kannatti lähteä. Ja palella... Tuomaanpuistossa Play of lihgt.

Ihan käsittämättömän hienoja valoteideteoksia.

Ensin kiipustimme Vartiovuorenmäelle pupuja katsomaan. Intrude:

Posket jäätyi viimasta... Nämä teokset ovat nähtävillä vain itsenäisyyspäivään asti. Päätettiin palata kotiin glögille ja Karvisen koko päivän kokkaamalle lapskoussille  (linkissä vaan yks ohje) ja jatkaa kierrosta lämpimämmällä säällä muiden kohteiden parissa. On se kummaa - olen vuosikausia valittanut, ettei meillä Turussa oli oikeaa talvea. Sit ku se tulee ni mikään villa ei riittänyt!

Viikko sitten viriteltiin mulle vähän kausivaloja. Ajateltiin, et blogikissa ei varmaan enää jaksa kiipustaa puuhunsa ja laitettiin siihenkin yks vanha valoketju. Vaan mitä näinkään öisellä pisureissulla yhtenä yönä viime viikolla?

Eikä haittaa lonkkavaivat! Valokeilaan piti päästä ja sieltä tutkailla yön pimeydessä kulkevia citykettuja, -pupuja ja varsinkin tonttuja!

Tontuista puheen ollen... Vielä yksi yritys ja onnistuihan se!

Uskoni huovuttamiseen palautui. Lankana Wash&Filz-it Fine. Menekki 102 g yhteensä. Harmaata ja punaista 1 kerä, valkoista ja Brazilia-hapsulankaa kerät. Valkoiset riittää kolmeen tonttuun. Puikot 6 mm CraSy Triot.

Tonttuilua lisää. Asiakkaamme teki kivan pikkuruisen tonttumaskotin. Otettiin luvalla koppi ja tehtiin oma muunnos... Puuhelmet korvattiin heijastavilla helmillä!

Lankana teetee Pallas. Heijastavat helmet eivät korvaa virallista CE-merkittyä heijastinta, mutta kun valo osuu niin loistaahan tuo!

Joskus tekee jotain myös langoista, joka ei oo ihan se oma ykkössuosikki. Mutta kun moni on viime aikoina käynyt kysymässä SUPERPAKSUA lankaa niin... Tässäpä pipo Alpaca Big:

Pipon neuloin 12 mm puikoilla. Kymppikin olisi riittänyt. Aikaa kului peräti tunti. Ja siitäkin ajasta suunnilleen vartti siihen, että jouduin luomaan 40 silmukkaa moneen kertaan, koska aina "häntä" loppui kesken... Tein yhtenä aamuna viime viikolla. Koska en itse tykkää paksuista langoista niin tikuttelin ensin pipon ja sit heräsin. Normisti ennen heräämistä tehtävä ikävä juttu on esim, imuroiminen. Nouset, laitat kahvinkeittimen päälle, imuroit ja SIT heräät. No kerä Aplaca Biggiä riittää pipoon ja nää tuntuu olevan nyt muotia. Kuus väriä ja jos viime hetken itte tehtyä joululahjaa on suunnitteilla niin tässäpä vaihtoehto! Tupsu tämmöiseen myssyyn on ihan must eiks nii?

Tänään oli vuoden tauon jälkeen perinteiset itsenäisyyspäivän piparitalkoot kummityttöni kanssa. Tuntui tosi kivalta. Vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen niin tämä yhteinen perinne on tärkeä. Toivottavasti meille molemmille. Ja erityisen siitä tekee se, että kummityttöni on yksi niitä korona-ajan arjen sankareita. Meillä taviksilla ei ole yhtään syytä marista muutaman minuutin maskipakosta kaupassa käynnin yhteydessä, kun arjen sankarit käyttävät maskeja ja ties mitä suojavarustuksia ja "avaruuspukuja" koko päivän ja ylityöt päälle huolehtiessaan meidän muiden turvallisuudesta! Kuvia ei oo, mut perinteisesti ei poltettu viimeistä pellillistä vaan ensimmäinen ja leipomusten päätteeksi lapsi kokkasi maistuvaa  kotkottia. Tähän ruokajuttun liittyy "totuus lapsen suusta" vuosikymmeniä sitten. Silloin kun pentu oli vielä pentu 💓

Viimeksi vielä pienet tuikkutähdet. Ledituikkujen kanssa paloturvalliset. Lankana Hilo Metalico:

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ja joulun odotusta!

Messumatkamyssy

Enttententten. Pitkin syksyä olen pähkäillyt Tampereen Kässämessuille lähtemistä. Alun perin aikomus oli teeteeSHOP-osastolle... No eihän se niin mennyt. Sit suunniteltiin Neulefriikin kanssa kahdestaan perjantaikeikkaa... No eihän sekään niin mennyt. Koronauutiset kun pahenivat pahenemistaan.

Viikko sitten päätin et "viran puolesta" kuitenkin. Salosta olisi lähtenyt montakin bussillista, mutta keksin surffata Turusta lähteviä matkoja. Olishan se kivaa matkustaa tutussa seurassa (ajattelin et salolaisessa bussissa olisi ainakin joitain tuttuja), mutta miksi ajaa Saloon, sieltä eestaas messuille ja taas takas Turkuun. Aikaa ja rahaa palaisi... Edellisenä iltana pakattiin Tassun kanssa yhdessä mun perinteiset messueväät:

Ananaslimskaa (must), suolapähkinöitä, protskuvanukasta, vissyä, appelsiinimehua ja suklaata akuuttiin energiavajeeseen.

Matkakässyksi valitsin ihan pikkuisen tilauksesta tikuteltavan. Jotta matka-aika tulisi hyötykäyttöön kun ei tarvii itse olla ratissa. Aamulla iskä heitti mut linkka-asemalle ja matka alkoi koronapassien tarkistamisen jälkeen.

Olipa lokoisaa istua turistibussissa ihan itsekseen, kutiloida simppeliä myssyä napit korvilla äänikirjan parissa ja nauttia valkenevasta aamusta.

Messuilla oli perjantaina mukavan väljää. Höntsin paikalla turistina. Olin kuitenkin etukäteen merkinnyt muutaman paikan, jossa halusin käydä. Suurin osa tuttuja kollegoja. Moikkailemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Olin päättänyt, et mitään en osta... En ainakaan lankaa... Koska mullahan on sitä ihan riittämiin... Heh heh!

100% alpakkaa... En vaan voinut irrottaa näpeistäni! Ihan vaan muistilapuksi, et näitä pitää saada meidän puotiin myyntiin kun aika koittaa. Sininen on oikeasti petroli ja siinä on 800 metriä sadassa grammassa. Punainen ja harmaa DK-vahvuutta. Ajattelin et Idalle harmaa messutuliaisiksi ja itselle tuo punainen (joka on oikeesti pinkki). Kissakorvikset on puuta ja ne oli pakko saada, koska myyjä oli heti valmis vaihtamaan niihin kunnolliset lukittavat koukut. Jälkeen tuli mieleen, et moisia killuttimia ei maskien kanssa voi käyttää. Ehkä joskus tulevaisuudessa. Mulla on ollut vuosien korvispaasto, koska monet korvikset on liian painavia tai sit niissä on surkeat koukut.

Paluumatkalle lähdettiin neljältä. Ilta alkoi pimetä. Minä napit korvissa jatkoin Kaari Utrion elämän kuuntelemista ja myssyn tikuttelua. Jossain vaiheessa pikkuisen ihmettelin kuskin reittivalintaa - kylteissä kun luki Virrat ja Kuru... Ajattelin, että viisas kuski välttelee ruuhkia tai jotain. Kunnes - suunnilleen puolen tunnin kuluttua kuskikin huomasi, että taitaa olla pikkuisen väärä suunta... Ehkäpä joku liikenneympyrän poistumisliittymä oli mennyt ohi tai liian aikaisin oli käännytty. Siispä uukkari ja takaisin kohti etelää ja viimein Turkua. Kyllä on vaan hienoa nähdä sellainen kyltti, jossa lukee se maailman kaunein sana: Turku!

Kotimatka kesti siis kolme tuntia. Välillä oli huoli langan riittävyydestä, mutta hyvin meni. Kotikaupungin bussisekoilustani ei sen enempää. Tottumaton kun yleisiin kulkuneuvoihin olen niin kesti vielä tovin, ennen kuin löysin sen kotiin menevän bussin. Onneksi vaihtoaikaa on aina kaks tuntia. Home Sweet Home. Tassulle insuliinit ja sotkemaan mössöjä isänpäivän voileipäkakkuihin. 

Ei hätää- Lanka riitti ihan koko matkaksi ja Niinan "Pientä ja Lämpöistä -kirjan" myssy tuli valmiiksi juuri sopivasti ja Kaari Utrion elämää jäi vielä tunti seuraavan aamun työmatkalle.

Tykkään kirjan ohjeista tosi paljon. Erityisesti kolahtaa kaikkien kavennusten suunnittelu ihan viimeiseen asti. Tässä lankana teetee Helmi ja Katian 50 Mohair Shades. Molempia 1 kerä. Puikot 60 cm KnitPro vaihtopäiset 4½ mm 60 cm kaapelilla.

Kotiin pääsin ja isänpäiväksi kaakut valmistuivat (ei kuvaa, koska taiteellinen vaikutelma ei niin hyvä, mutta meidän perheessä maku on pääasia).

Sunnuntaina Lippu salkoon ja "virallisen osuuden" jälkeen vähän haravointia ja oksien polttoa. Savun joukosta vielä päivän viimeiset auringonsäteet.

Lomakäsityöt

 

Siinä se! Näyttää siltä, että vuoden sademäärä kaikista ilmastonmuutosuutisista huolimatta on suunnilleen vakio. Eli koska kesä-heinäkuun sademäärä oli yhteensä 44 milliä, niin mun lomalla summa tasaantui viikossa eli 126 mm... 

Jos ihan totta puhun, niin ei haitannut tippaakaan (tai edes ämpärillistä tai saavillista). Saatoin kerrankin vaan olla möllöttää, istua lepakkotuolissa puikot käsissä ja napit korvissa äänikirjojen seurassa (Enkelipuu ja Rottien pyhimys), ottaa päikkäreitä, lämmittää päiväsaunaa ja ladata akkuja.

Tassu oli jossain vaiheessa kyllä sitä mieltä, et voisin vaikka mennä töihin, jotta tämä "suihku" lakkais. Märkä turkki ei ollu kovin kiva...

Lepakkotuolin tuotoksia:

Valkoinen myssy on kokonaan kaksinkertainen. Tuplasti. Siis lankana teetee Helmi ja Katian 50 Mohair Shades kaksinkertaisena. Myssyn aloitus muutamalla silmukalla, lisäykset ja sileää, kunnes vaihto isompiin puikkoihin ja tunturineuleeseen. Nuo 30 cm Crasyt on kyllä mainio keksintö pipoihin ja hihoihin! Melkein aina sukkapuikot on liian lyhyet ja putoilee, 40 cm pyöröpuikko ainakin mun tassuihin hankalan lyhyt ja 60 cm pyörö taas liian pitkä. Tunturin jälkeen taas sileää ja kavennukset. "Pussi" kaksin kerroin ja reunan taitto. Ihanan pehmoinen, kuohkea ja lämpöinen. Menekki 2 kerää kumpaakin lankaa.

Okranvärinen pipo on tilaus ystävälleni. Tupsu puuttuu vielä. Lankana Katian Merino Sport ja menekki ihan vähän päälle 2 kerää. Sportti on ollut ihan huippusuosittu pipolanka jo parin vuoden ajan. Kaapelikierteisestä langasta jälki on kaunista ja lanka ei todellakaan kutita herkintäkään.

Molemmat myssyt on tíkuteltu 4 mm ja 4,5 mm puikoilla. Molemmat mallit Niina Kaakkurivaaran. Palmikko vanhasta teeteelehdestä ja tunturi uudesta Pientä ja lämpöistä -kirjasta.

Olihan sateessa välillä taukojakin. Torstaina heräsin yllättävään valoilmiöön... Hetkeksi.

Tassu on kunnostautunut metsäkissana. Viikon aikana se on tuonut mulle kokonaiset neljä lahjaa:

Kaksi komeaa vesimyyrää ja kaksi ihan tavallista. Se tuntuu olevan hiukan loukkaantunut siitä, etten päästä sitä saaliineen sisälle edes saunaan! Kovaa karjuen se tuo saaliit näytille ja tämä ilkeä noita-akka sulkee ovet sen kuonon edestä. Me kun ollaan kuviteltu sen olevan niin vanha ja raihnainen, ettei enää saalistaminen suju. Siihen Tassu sanoo et "kattia kanssa!"

Muutenkin meno saaressa on ollut normaalin eläimellistä. Yhtenä päivänä merellä uiskenteli hylje, jota lokit ahdisteli, harmaahaikara lähtee rantakaislikosta lentoon harva se päivä ja muutaman metrin päässä mökistä kauris mutustelee mustikanvarpuja (surkea kuva otettu läpi ikkunan):

Kurkia ei ole näkynyt, mutta kuulunut on. Lähistöllä nekin liikuskelevat. Ja tuo haukkuva kauris on tainnut popsia myös Karvisen kaks kehäkukkaa... Alkuviikolla vielä oli nätit oranssit kukat avoinna, mut yhtenä yönä ne oli hävineet. Pelkät varret oli jäljellä.

Huomisaamuna mantereelle ja tiistaina töihin. Oikeasti jo loppuviikolla aloin jo tuntea kaipuuta The Lankakauppaan. Uusia ihania lankoja on tullut puotiin ja niitä haluaisin jo päästä hiplailemaan... 

Saattaapi olla, että yksi meistä on huomenna kuono kulmikkaana joutuessaan vangiksi ja veneeseen, mut onhan kesää vielä jäljellä!