Festarineuleena sytomyssy

Koska en tartte. Ainakaan vielä.

Kävin pari viikkoa siiten joukkomammossa. Sanoivat tuloksen tulevan postissa kuukauden kuluttua. Arvatkaas meinasinko saada halvauksen, ku kirje tuli jo viikon kuluttua viime viikon perjantaina! Mietin, et jos avaisin sen vasta viikonlopun jälkeen, mut sit päätin et samantien vaan - asia kuitenkin pyöris mielessä koko viikonlopun ja Tassufestarien ajan.

Tulin niin iloiseks, että päätin seuraavan aloituksen olevan sytomyssy. Jollekin, joka tarvii.

Viikonlopun viettoon lähtiessä heitin kassin pari vajaata kerää Katian Cotton 100% ja lauantaiaamuna ennen Tassufestareille lähtöä loin 120 silmukkaa 40 cm 3 mm pyöröille. Resorin jälkeen heitin silmukat 50 cm 3 mm bambupyöröille. On muuten ihan paras pipopuikkopituus tuo 50 cm!

 Kiva helppo "seurusteluneule", joka tuli päivän aikana melkein valmiiksi. Tietenkin siellä festareilla tuli muutama kysymään mitä neuloin. Oli niitä, jotka eivät olleet kuuleetkaan sytomyssyistä ja myös niitä, jotka olivat myssyjä neuloneet. Kyllä tuntui mukavalta, kun vieressäni istunut rouva kiitti tekijöitä. Hän oli syöpähoitojen seurauksena menettänyt hiuksensa ja saanut Tyksistä myssyn mukaansa. Kiitokset leviää kaikille tekijöille nyt tätäkin kautta.

Lankaa kului 67 g. Peessi meni kaikki ja valkoista jäi nöttönen. Resori 1 kiertäen o, 1 n ja loppu sileää ja siellä täällä muutama nurja. Kavennukset kuudessa sektorissa.

Tassufestarifiilistely on jatkunut koko viikon. Varsinkin Tassu on nauttinut tuliaisestaan.  Yksi osallistujista oli tehnyt minttulelun jokaiselle kotiin vietäväksi. On pitänyt vähän säännöstellä, ettei katti ole koko ajan ihan minttupöllyissään:

Syyskuu alkoi ja kesäaika päättyi. Nyt on taas lauantaitkin työpäiviä. Oikeastaan aika kivaa. 

Mukavaa syyskuuta!

P.S. Salossa järjestetään torstaina 6.9. Taiteiden Yä. Kaikkea kivaa häppenikiä keskustassa klo 14-23. Meidänkin puoti on torstaina auki iltayhdeksään! Tervetuloa!

Lempikauluri ja turvalonkeroita

Mulla on usein sellainen tunne, ettei näistä mun tekeleistä sukulaisten parissa aina niin hirveän paljon olla tykätty. Viime viikolla kuitenkin sain ihan hellyyttävän tekstarin, joka alkoi sanoilla ”Heippa ja apua”. Suvun prinsessan äiskä oli pessyt ulkohaalarin ja samalla hihassa ollut tytön lempparikauluri oli ”vähän” huopunut. Ei menis ees vauvalle. Siis et josko Kirppu vois saada uuden?

Voiko tuollaista pyyntöä vastustaa? Lupasin ja sen jälkeen äiskä uskalsi tunnustaa Kirpulle tärviön. Itku oli tullu, mut helpotti kuulemma kun tyttö tiesi uuden olevan tulossa.

Olettehan jo kuulleet, että nykyään on trendikästä neuloa palavereissa? No mul ei paltsuja kauheen usein oo, mut viime sunnuntaina kuitenkin Porvoossa oli vähän paltsunlainen, jossa vaihdettiin kuulumisia ja mietittiin tulevan syksyn  ja ens keväänkin teeteejuttuja ja tutustuttiin tuleviin lankatrendeihin. Pikkuneidin kauluri oli just passeli paltsukässy ja illalla valmistuikin.

Pikkuinen pirulainen iski kun Karvis ei mitenkään voinut uskoa, että samoilla silmukoilla kaks vuotta sitten tehty kauluri menis tyttelille vieläkin! Ensin kokeilin ittelleni ja mahtui, mutta sen jälkeen pahaa aavistamaton Tassu joutui mannekiiniksi:

Ei oo totta! Noi vielä nauraakin mulle. Yök. Missä on eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeo?

Vielä ihan akkojen värinenkin…

Iskä kyllä lohdutteli Tassua, et pinkki tekee mustalle turkille hyvän kontrastin… Tassu kesti kuvausassarin tehtävän kuin mies. (Lue: huonosti)

Ihan alkuperäisen laista en tehnyt (koska ohjelinkki toimi), mutta heti maanantaina laitoin kaulurin postiin ja eilen sain viestin et perillä on ja puoli iltaa on pimu istunut kauluri kaulassa. Ehkäpä kelpas siis. Kivalta tuntui.

Ja ihme jos ei kelpais, sillä lanka on pehmeintä mahdollista merinoa. Adriafilin Primulan moni ei edes usko olevan villaa! Menekki kauluriin oli 46 g ja Addin 3½ mm 50 cm bamburyöröillä tikuttelin menemään.

Keskosten turvalonkerot ovat olleet pinnalla monessa mediassa. Facessa on montakin lonkeroryhmää ja tiistaina viimeeks lonkerot olivat kolmosen uutisissa. Kaikkihan tietää tän mun virkkuuangstin, mutta pakkohan silti oli yks mustekala koukuttaa:

 Virkatessani koko ajan pyöri mielessä, et voishan tämän neuloakin… Ja suunnitelmakin alkoi muotoutua. Lonkerot I-cordina ja sen jälkeen vähän niin kuin sukan kärkeä… 

Täs ne kaverukset nyt ovat rinnakkain:

Lankana molemmissa teetee Hilla (kestää sen vaaditun 60 asteisen pesun), virkatussaWaves koukku  3 mm ja neulotussa sukkapuikot 2½ mm KnitPicsin 15 cm. Menekki molempiin ehkä jotain 5 g. Tuo neulottu näyttää vähän aneemiselta jopa omasta mielestäni.

Kerrankin mun on pakko myöntää, että jotkut jutut on vaan fiksumpaa tehdä virkaten!