Adalminan helmi CAL valmis!

Valmis on. Pidemmittä puheitta (onhan tästä Adalminasta tarinaa täällä jo ollutkin). Kuvat puhukoot puolestaan!

Tässä vielä viimeistelyä vaille valmis. "Muutama" langanpää päättelemättä ja reunus höyryttämättä.

Meidän pihapöydällä. Koko 75*150 cm. Teetee Helmi -lankaa kului 641 g. Koukku 2,5mm.

Yks nurkka.

Toinen nurkka.

 Ja keskiosa.

Reunuksen nimi on Adalminan päivänpaiste. Mun päivänpaiste näyttää vähän eriltä, koska en enää viittiny tulostaa ohjetta enkä edes lukea kovin tarkasti. Koska virkkailin katsoessani Salon Vilppaan peliä telkusta (kuten nytkin). Vasta myöhemmin kuvista huomasin, että ainakin kaks viimeistä kerrosta on ihan pepulleen. Ei haittaa. Reunat on.

Tätä viimeistä kuvaa ottaessa yhtenä helleaamuna tällä viikolla meidän kotirannassa yks ohi kulkenu koiranpissittäjä kehaisi oikein kahteen kertaan et "Todella kaunis". Kyl lämmitti mieltä!

Kiva satumatka, mutta saattaa olla, etten ihan hetkeen tartu koukkuun. Ainakaan näin isoon juttuun. Tosin...Olen ittelleni ja muutamalle muullekin uhonnut vielä tänä vuonna virkkaavani Lost in timen...

Inspiraatiota ja sopivaa lankaa odotellessa:

Sen pituinen se!

Adalminan helmi CAL pala 5: Hyvä ja nöyrä sydän

SATU JATKUU:  

”Adalmina löysi tiensä vanhan ja köyhän eukon luo, joka sääli tyttöä ja otti hänet vuohipaimenekseen. Adalmina oli hyvin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena eukon kättä. Adalmina oli nyt saanut sinisen haltiattaren lahjan. Sen, joka oli parempaa kuin kauneus, äly ja rikkaus, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen.”

Viides pala: Hyvä ja nöyrä sydän on julkaistu teeteen sivulla:

Kirjava pala on alkuvuodesta koevirkattu ja tuon vaaleansinisen tein viime viikonlopun tienoolla. Olipa ohje pikkuisen muuttunut ennen lopullista versiota. Kivaan suuntaan mun mielestäni.

Adalminan Facebook-ryhmässä on ollut puhetta myös koukuista. Et mikä koukku on käytössä. Mulla tuo ns. "ergonominen" KnitPron Waves. Harvoin kun virkkaan, niin puristan koukkua ku hukkuva ja peukku tulee kipeäksi. Tällä koukulla homma on hiukan helpompaa. Koukku ei oikeasti ole ihan noin ergonomisesti muotoiltu - istuin sen päälle soffalle... Sain väännettyä sitä melkein 90 asteen kulmaa takaisin päin. Mut eipä menny koukku poikki (eikä tehnyt reikää peppuun).

 

 Tässä vielä ne epäidettiset Hyvät ja nöyrät -kaksoset yhteiskuvassa. Oikeasti noita kirjavia on sittenkin hauskempaa tehdä... Seuraava pala - Pimentytön kruunu on mulla sit kuitenkin lila. Ja sit alankin odottelemaan jo pikkupaloja! 

Siellä faceryhmässä on tosi kivaa nähdä muidenkin kimppavirkkaajien paloja. Tosi mukavalta tuntuu "vertaistuki" ja se, että suunnittelija Soile Olmari jaksaa ja viitsii kommentoida jokaista palaa ja vastata kysymyksiin! Jos et ole facessa niin Soilen blogissa voit nähdä koosteen muiden virkkamista paloista. Toinen toistaan kauniimpia.

Muutakin tässä odotellaan. Kun valo lisääntyy ja päivät pitenee niin mökkikautta tietenkin. Se on sit hirveä hulluus ja vaiva ja sairaus. Melkeen ku neuloosi mut erilainen. Kuka oikeasti haluaa kylmään saareen palelemaan ja ensi töikseen tyhjentämään kakkamakkia? Talviturkin heitto vois auttaa niskajumiin. Noo... Sen verran tuo kuume vaivasi, että tiistaina ennen 2X-seuran neulomakerhoa oli pakko ajaa katsomaan Myllykylän rannan jäätilannetta:

Ei hyvältä näytä. Mut onhan tässä vielä pari päivää viikonloppuun ja lämpimiä päiviä luvattu (ja yöpakkasia). Onhan sitä ennenkin jäätä särjetty. Tosin sen reissun jälkeen silloinen kiva alumiinipaatti olikin sitten entinen...

Adalminan Helmi -peitto CAL pala 3: Ylpeä kaunotar

"Mitä vanhemmaksi Adalmina tuli, sitä ylpeämmäksi hän tuli, ja ylpeyden myötä hänestä tuli ilkeä ja kovasisuinen, ahne ja kateellinen. Kaukaan muu ei saanut olla kaunis, rikas tai älykäs. Kuningas ja kuningatar olivat valtakunnassa ainoat, joita hänen kopeutensa ei harmittanut"

Muutama minuutti sitten se on julkaistu: Adaliminan helmi -CALin kolmannen palan ohje. Klikkaa ohjeeseen Ylpeä Kaunotar. 

 Vasemmanpuoleinen pala on alkuvuoden koevirkkaus ja seuraavat kaksi tein viime viikolla. Joku tuolla Adalminan Facebook-ryhmässä hämmästeli viime viikolla mun nopeutta, kun heti ohjeen julkaisun jälkeen laitoin kuvan palastani... Oliskohan niin, että teetee antoi mulle vähän tasoitusta, koska kaikki tietää mun virkkaustaitoni ja -kammoni. Joka tapauksessa tällä kertaa kävi hassusti: virkkasin vahingossa kolmennekin palan! Alkuun oli tarkoituksenani virkata kaikkia isoja paloja vaan kaks ja tehdä pikkupeitto... Saapa nähdä miten tässä käykään! Pelottaa - jospa olen sairastumassa virkkuusiin...

Hupsista keikkaa - kun olin vahingossa aloittanut kolmannen palan ja ohje alkoi tuntua tutulta, niin tein oikein repäisevän muutoksen ja vaihdoin vaalean roosan ja kanervan paikat. Eipä siitä hirveän paljon palan ilme muuttunut, mutta oli hauskaa kokeilla. Hauskaa olisi myös tehdä mallipalat jokaisella väriyhdistelmällä, mutta vielä pysyttelen näissä turvallisissa mallipeiton väreissä.

Ihan pikkuisen mulla on otsikon mukainen olo. Ei kaunotar, mutta ylpeä! Muutama vuosi sitten en olis ikinä kuvitellut selviytyväni seuraavanlaisesta käsittämättömästä salakielisestä koodista:

"3 pp:ään kl, 2 kjs, 1 pp samaan s:aan, 2 kjs ja 3 pp:ään kl samaan s:aan. Hy 2 s ja virkkaa sitten 1
p, 3 kjs, hy 2 s, 1 puolip, 2 ks, 7 ps, 2 ks, 1 puolip, 3 kjs, hy 2 s, 1 p, hy 2 s." 

OMG... Vaan onhan tuo paljon selkeämäpää kuin esim. kiinan kieli tai joku kemiankaava!

Mielestäni tässä virkkuussa on hauskaa just se, että kun ensin kuluttaa viis tuntia (mä oikeasti tein yhtä koevirkkuuta niin pitkään) yhteen palaan, niin toinen samanlainen on tosi kivaa ja nopeaa tehdä, kun kaikki itselle vaikeat paikat on jo kerran pureskeltu, kokeiltu, purettu, kiroiltu ja onnistuttu! Ja opittu et piilosilmukkakerros pitää tehdä LÖYSÄÄ jotta seuraavalla kerroksella ei mee hermot ja koukku lennä mereen. Olis varmaan jossain vaiheessa lentänytkin, mutta jopa täällä Majakkarannassa meri on ollut viime viikkoina jäässä!

Lankana siis teetee helmi, ohuehko konepesun kestävä ja kevyt merinovillalanka. Kuokku mulla 2,5mm. Isoon peittoon (koko 100*170 cm) menee vain 1,2 kg.

Jotain ihan muuta, kun koukkuilua on tehty tämä viikko töissä. Kaksi pääsiäisnoitaa pisti maanataina  koko puodin hyrskyn myrsyn...

Kaikki siirrettiin, yksi uusi teline tuotiin sisään (naisvoima jylläsi), purkutöitäkin tehtiin ja vähän vanhaa hävitettiin. Eilen meinasin jo masentua, ettei tästä ikinä tule valmista, mut tänään yhtäkkiä tilanne (ja tila) alkoi selkiintyä! Nyt näyttää jo hienolta!

Valoisaa, avaraa ja siistiä <3

Puodin uuteen ilmeeseen voi tulla tutustumaan kiirastorstaina klo 9-17 ja lankakauantaina klo 9-13. Muun ajan me lentelemme luutinemme ja kissoinemme Kyöpelinvuorella ja vietetään pääsiäistä.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoillekin!

Anjalin Kässämessuilla Turussa

Vielä sunnuntainakin kymmenenestä viiteen!

Eilisen tunnelmia...

Tuttu paikka: C hallin osasto 70. Siellä kulmassa tiskipisteen kohdalla:)

Tervetuloa!

Virkkausmatka sadun maailmaan: Adalminan helmi CAL alkaa 15.3.

Tule mukaan virkkaamaan yhdessä upea Adalminan helmi –peitto! Peiton on suunnitellut Soile Olmari joka suunnitteli pari palaa myös viimesyksyiseen Kalevala –CAL peittoon. Mallin suunnittelussa inspiraatiota on antanut Sakari Topeliuksen satu Adalminan helmi ja palojen nimet kertovatkin tätä satua. Palat ovat kuin pieniä tarinoita, silmukat soljuvat eteenpäin, palaavat takaisin, kiinnittyvät toisiin. Anna koukun viedä ja virkkaa mukaan oma tarinasi!

Kuva teeteen.

Palojen ohjeet julkaistaan kerran viikossa teeteen verkkosivuilla. Voit myös liittyä mukaan Facebook –ryhmään, jossa saa ohjeita ja ”vertaistukea” ja voit julkaista omia peittokuviasi ja ihailla muiden.  Peitto koostuu kuudesta isosta ja neljästä pienestä palasta, joita käytetään peitossa useamman kerran.  Valmiin peiton koko on 100*170 cm.

Jaa että miksi minä – tunnettu epävirkkaaja ja virkkuukoukun kanssa alati riidoissa oleva – olen tästä Crochet Alongista niin innoissani? Viime syksynä, kun taas kerran menin lankoja pitkin teeteelle jonkun (neule)ohjeessa olevan virheen vuoksi, niin teeteen Niina heitti ilmoille, et josko haluisin koevirkata Adalminan… En tiedä, oliko heitto vitsi tai kettuilua (Niina kyllä tietää mun virkkuutaitoni), mutta minähän otin jutun tosissani ja otin pallon vastaan!

Kuva teeteen.

Jos ei muuta, niin olen varmasti rienannut Soilea tyhmillä kysymyksilläni. Ja yllätys itselleni on ollut, että palojen virkkaaminen on ollut tosi hauskaa ja opettavaista! Olen siis ollut kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta oppinut monta uutta asiaa ja se on ollut innostavaa! Malleissa on vähän erikoisempia silmukoita, mutta Soilen selkeiden vaihekuvien ja täsmällisten ohjeiden avulla nekin on selätetty.  Lanka on teetee Helmi (100% merinovilla,superwash, 50 g/n. 200m). Helmi on pehmeää, laadukasta merinovillaa, sitä on helppo virkata ja värikartassa on kauniita sävyjä, joista voi valita mieleiset. Myös valmiita lankapaketteja on tarjolla meidänkin puodissa. Pari uuttakin väriä on tulossa vielä ennen ensi keskiviikkoa.

Peittopalat on nimetty Adalminan helmi –sadun mukaan. Minunkin innostukseni vaan kasvoi, kun sain Ida-Marialta viikonloppulainaksi Topeliuksen ”Satuja lapsille” –kirjan. Adalminan lisäksi luin muutaman muunkin sadun. Jos et kirjaa löydä, niin voit lukea sadun myös netistä.

Ensimmäiset kaksi palaa virkkasin yksivärisinä. Sitten päätin uskaltaa tarttua väreihin ja huomasin, että oikeastaan eri silmukat ja kerrokset tuntuivat jopa helpommilta väreissä! Tällä hetkellä on viimeinen iso pala neljää kerrosta vaille valmis ja innolla odottelen Soilelta jo viimeisen pikkupalan ohjetta ja ensi viikon keskiviikkoa, jolloin tämä Crochet Along oikeasti alkaa ja viimeiset versiot ohjeista ovat kaikken saatavilla! Alla olevassa kuvassa mun koevirkkuut - vielä ei ole lupa näyttää tämän enempää...

Koukulla Waves 2,5 mm olen virkkaillut (välillä kolmosellakin kun kakspuolikas oli häviksissä).  Uskon, että tässä käy vähän samalla tavalla kuin edellisen ”urotyöni” kanssa, että ekan palan virkkaaminen käy hitaasti opetellen, mutta kun saa tehdä toisen samanlaisen, niin se sujuu jo sutjakkaasti ja viikon kuluttua sitä jo koukku ojossa odottelee seuraavan palan ohjetta! Jos innostut, niin perustiedot peitosta voit jo nyt lukea ja tulostaa itsellesi täältä.

Tänään hauskuutin (tai järkytin) setiä autokorjaamossa, kun sielläkin virkkaisin odotellessani Reppulin öljynvihtoa. Nyt alkaa olla jo huolestuttava tilanne jos meikäläinenkin virkkaa sukankutomisen sijaan. 

Ollaan muuten mukana taas kahden viikon kuluttua Turun Kädentaitomessuillakin (tuttu paikka os. C 70). Selläkin Adalminapaketit mukana ja uusi teetee vauvalehti ja sukkalehti ja lankakakut ja ties vaikka mitä tässä vielä keksitäänkään. Tervetuloa!

Rowan Felted Tweed CAL 2017 valmis!

Vihdoinkin!

Tein uudenvuodenlupauksen, että tämä syyskuussa aloittamani peitto tulee valmiiksi tänä vuonna. Itselleni lupasin, että tammikuun aikana, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen...

Tässä sitä tuuletellaan kotirannassa ihan voittajafiiliksellä. Ja ilmakin oli eilen tuuletteluun mitä mahtavin!

Rowanin sivuilla julkaistiin syksyllä Lisa Richardsonin CAL 2017. Lankana mahtava Felted Tweed. Minä innostuin heti vaikka se virkkaaminen ei tunnetusti ole mulle sopivaista puuhaa. Mutta koska lanka on aina vaan suosikkini niin jopa koukkuun tarttuminen tuntui innostavalta! Ensimmäisiä peitonpaloja esittelin ylpeänä täällä sekä täällä ja "nerokasta" pingotussysteemiäni täällä. Palojen yhdistäminenkin sujui alkuvaikeuksien jälkeen ja tässä postauksessa voi jo nähdä, että työ edistyi. Projektipäällikkö Tassun suosiollisella avustuksella, kuinkas muuten.

Syksyn pimetessä alkuinnostus hyytyi ja projektipussukkani keräsi pölyä sohvan nurkassa monta viikkoa, kunnes joulusiivouksen alta keräsin kaikki tulostamani ohjesivut, puolivalmiin peiton ja vajaat lankakerät säkkiin ja kätkin vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vuodenvaihteessa Tassu sai jälleen toimia laaduntarkastajana - työ edistyi!

Ohjeet voi tulostaa itselleen Rowanin sivuilta. Sisäänkirjautumisen se vaatii ja pikkuisen kielitaitoa. Tai sitten virkkauskokemusta, jota mulla ei ollu. Oli varsin opettavaista (meinasin sanoa, et haasteellista, mutta se on mun ihnokkisanani, joten en sano) virkata lontooksi tai ameriikaksi. Todellakin - virkkauslyhenteiden selitykset oli ohjeessa molemmilla kielillä! Tosin harvoin virkanneena en kaikkea ymmärtänyt, mutta yritin sitten kuvista tulkata mistä on kysymys.

Esim. tämän palan ohjeesta en ensin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta kuvasta päättelin, että sen täytyy olla varrasvirkkausta... Seuraava olikin taas helpompaa.

Felted Tweed on monella tavalla upea lanka. Se on kokonaan luonnonkuitua - villaa, alpakkaa ja viskoosia. Väriskaala on laaja ja ihan kaikki värit sopivat keskenään. Ehkä vaikeinta on värien valinta... Tässä CALissa oli värit suunniteltu jo valmiiksi, jotan säästyin siltä pähkäilyltä. 12 väriä, kaksi kerää per väri. Lanka on ihanan tuntuista, kevyttä ja riittoisaa - 50 g:n kerässä 175 metriä.

Tässä kuvassa näkyy rakkauteni lankaan... Päälläni muutama vuosi sitten tikuttelemani "räsymattopaita". Rakastuttuani lankaan en mitenkään löytänyt sitä "maailmankaikkeuden täydellisintä mallia" tai osannut päättää väriä. Siispä heitin kassiin 10 eriväristä kerää ja tikuttelin perusvillapaidan. Edelleen paras villikseni. Ei kutita paljaallakaan iholla, ei liian kuuma, mutta sopivan lämmin ja muuten ihan tavis. Paras.

Muutama pikku vinkki teille ja itselleni, jos vielä tällaiseen ryhdyn. Kannattaa tehdä itselleen heti alussa värikartta. Ensin ajattelin, et kyllä ne vyötteet langassa pysyy, mutta alun jälkeen langat ja vyötteet oli iloisesti sekaisin. Mun onneksi puodissa oli vielä viime vuoden FT lankakartta jäljellä, joten pysyin kerieni kanssa jotenkin järjestyksessä.

Toisekseen kannattaa oikeasti noudattaa ohjeiden silmukkalukuja ja pingottaa peittoa myös jokaisen yhdistämisvaiheen jälkeen. Alun innostuksen jälkeen en viitsinyt pingotella ja seurauksena oli joka suuntaan pikkuisen vimpula riepu...

Ja kuten ohjeessa neuvotaan - kannattaa merkitä jokaisen vinkin palat ja kappaleet kunnolla. Itse käytin tarralappuja. Arvatkaapa oliko niitä tallessa siinä vaiheessa kun peiton kokoaminen alkoi? Joopa joo - puodin pöydillä, kotisohvalla ja kässäpussissa matkanneista paloista laput tipahtelivat matkan varrella, joten oman peittoni palajärjestys ei ihan taida vastata alkuperäistä. Lopulta menin ihan fiiliksellä, eli ei kahta samanlaista palaa vieretysten eikä ihan saman värisiä.

Siinä se! Koko komeudessaan. Koko n. 140*170 cm, lankaa kului 890 g, koukulla Waves 3 mm. Saavutus, josta olen ylpeä ja josta tykkään. Eihän mulla tällaiselle mitään käyttöä ole, joten varsin järjetön projekti. Hintaakin rievulle tuli yli kakssataa euroa. Mutta pääasia kässyissä on matka eli se, että tekeminen on hauskaa ja tämähän oli! Tuhat kertaa mielummin maksan summan käsityön ilosta, kuin muodikkaista yhden illan peitoista, joita neulotaan käsivarret puikkoina ja jotka nöyhtääntyvät jo tehdessä. Puhumattakaan kissankestävyydestä!

Tää peitto on MUN!

 t. Laatu/projektipäällikkö Herra Hassu Tassu Kissanen

P.S. Mulla on jämälankoja vielä yli 200 g. Ihanaa suunnitella mitä kivaa niistä NEULON, sillä vuoden virkkuut tais olla tässä ;)

Sitä kissa ostaisi ja kymmenen vuotta

Havahduin tässä pari päivää sitten huomaamaan, että tänä vuonna olen neuloskellut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Ei enää puhettakaan puolimaratonista... Mihinkä sitten olen aikani kuluttanut?

Sentään sain viikonloppuna puurrettua valmiiksi simppelin ponchon! Ida-Maria suostui malliksi. Ja totesi samantien, että "Tätä kissa ostaisi". Itse en ollut vakuuttunut asiasta, mutta tarkemmin ajatellen - kun keskeneräinen tekele lojui kotisohvalla, niin kyllä se Tassulle kelpasi makuualustaksi. Vähän liiankin hyvin. Kuka nyt voisi siirtää nukkuvaa kissaa?

Kuvat on ihan tärähtäneitä, koska malli ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan...

Todettiin et lopputulos on tosi kivan näköinen, vaikka neulominen oli yhtä tervanjuontia! Tumma bukleelanka tähän aikaan vuodesta ja kaiken lisäksi mallineule oli kahden kerroksen 1 o, 1 n helmineuletta. Joka kerroksen alussa piti tarkkaan tihrustella, että alkaako oikealla vai nurjalla silmukalla. Virheitä tuli vilisemällä, mutta en niistä välittänyt - pistelin menemään kun huomasin ettei tuosta pinnasta erota onko silmukka oikein vai väärin!

Kappale on suorakaiteen muotoinen. 60 silmukkaa, 160 cm eli niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana 1 kerä SMC Ombre Dreamia, kuutosen Knit Picsin pyöröpuikot. Kappale taitettiin kahtia ja toisesta reunasta ommeltiin 50 cm saumaa. Keskelle jäi pääntie. Poncoa voi käyttää monella tavalla. Suora reuna edessä ja "liehukkeet" sivuilla, toispuoleisesti sauma olalla tai vaikka ihan vinksin vonksin. Jos nyt aloittaisin, niin teksin yksinkertaisesti joko ainaoikeaa tai sileää. Mutta vaikka ihmettelin ääneen, et kuka tuollaista muovilankaa meille onkaan tilannut, niin lopputulos on kuitenkin ihan ookoo. Kevyt (=200g), sopii villa-allergisille ja kelpaa kissoille! Ei siis sittenkään ihan tyhmä hankinta!

Vaikka Tassu onkin Cacaofani, niin näköjään sille kelpaa muovinenkin buklee. Sen Rakas Murunen on tehty vähän saman tapaisesta langasta - tosin siinä langassa muistaakseni oli myös hiven villaa mukana. 

Kun niitä metrejä piti kerätä loppuvuoden tilastoon, niin löysinpä yhden melkein valmiin virkkuun. Kumma kyllä - tänä vuonna olen tarttunut koukkuun entistä enemmän. Jopa niin, että kun alkuvuoden sisustusviikon tyynystä oli jäänyt jämiä, niin jatkoin niistä isoäidinneliötä ilman mitään suunnitelmaa. Tummanharmaat ovat Idan kangaspuilla kutoman huovan tutkaimia... Eli metrin pätkiä. No tulipahan nekin langat hukattua!

Päälinenhän on ollut valmis kesästä asti, mutta kun on ollut niin vaikeaa hankkia sinne tuo sisustyyny... Lankana teetee Saga (100% villa, 100g=140m), koukku Waves 5 mm. Menekki vähän yli 200 g.

Toinenkin asia tässä eilen havahdutti: Tasan kymmenen vuotta on tänään kulunut siitä, kun aloittelin bloggajana! Kylläpä aika on kulunut. Alkuun jännitti ihan kamalasti et osaanko ja lukeeko niitä kukaan. Parhaana vuotena tarinoita tuli melkein joka toinen päivä. Ja omasta mielestänikin ne oli joskus aika hauskoja. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille näistä vuosista! Tarinat jatkuu vaikka harvakseltaan.

Stella Pitsihuivi ja kylmälaukut hyötykäytössä

Voi vitsit et on pakko blokata heti kun siltä tuntuu! Sillä nyt tuntuu mukavavalta. Kun se pitkään kestäny neuleplääh tuntuu olevan ohitte. Vihdoinkin. Alkoi oikeasti jo vähän huolestuttamaan. Blogikin hunningolla, koska miks kirjottelis mitään höpöhöpöä, jos mitään käsityökivaa ei tapahdu.

Tästä se lähtee. Alku oli kyllä tosi hankalaa - aloitin kolmeen otteeseen ja purin kans. En osannut keskittyä pitsikaavioon ollenkaan. Tuntui tervanjuonnilta. Jotenkin vaan yks ilta viime viikolla se sit lähti sujumaan ja nyt ollaan tässä:

Ihanan muhkea ja tarpeeksi iso käytettäväksi näin lenkkinä tai isona hartiahuivina.

Tämän huivin koko on 50x185 cm. Käytin koko kerän lankaa. Ohje löytyy suomeksi uudesta Kauneimmat Käsityöt Käsityön ABC 8, Sukat, Lapaset & Asusteet -lehdestä. Malli 61. Ohjeessa oli hapsut, mutta minä tikuttelin menemään niin pitkään kun lankaa riitti. Metrin verran jäi.

Hapsut ja tupsut ovat nyt kovasti muodissa, mutta olen sitä mieltä, että hapsut "pamppaantuu" ja sotkeentuu ennemmin tai myöhemmin ja jos kerran tekee kauniin pitsihuivin ja aika paljon aikaa käyttää (vaikka ei purkaiskaan välillä), niin pitkäikäisempänä ja kauniimpana säilyy käytössä ilman. Ohjeessa oli siis hapsut.

Lanka: Katia Stella, menekki 1 kerä, puikot 5 mm Knit Picks pyörökärjet 80 cm kaapelilla. 

Tykkäsin langasta, vaikka se onkin suurimmaksi osaksi muovia (80% akryyli), mutta voihan tätä kutsua myös alpakkalangaksi (10% alpakkaa) tai villalangaksikin (10% villaa). Värit liukuivat kauniisti - jopa tuo peessi sopi tähän värimaailmaan. Puodissa on kolme muutakin väriä: lilaharmaa, iloisenharmaa ja pinkki ja hinta on halpa. Vaikka mua itteäni ei yhtään innosta tuubit, niin sellainenekin olis kiva tästä langasta. Ihana kevyt, muhkea ja kutittamaton.

Päättelykeijukin poikkesi meille alkuviikolla. Rowanin Felted Tweed CALin kuudes vinkki ilmestyi alkuviikolla. Odotelin sitä innolla, mutta petyin kun olikin aika koota paloista isompia plokkeja. Ja mun palat ei oikein tuntuneet sopivan yhteen - virkkuukäsiala vaihtuu päivästä toiseen näin tottumattomalla... Siispä päätin pingottaa kaikki tähän asti virkkaamani palaset (=41 kpl).

Puodissa myydään kyllä pingotusrautoja, T-neuloja, sun muuta viimeistelyhilavitkutinta vaiks kui, vaan kun inspis iski, niin mitään sellaista ei ollut kotona. Siispä villaneulat (ne sentään on kässäpussissa vakiovarusteena), ikivanhat nuppineulat ja kaksi kylmälaukkua esille ja laukkujen jokainen sivu päällystettiin paloilla (mittanauha on autoavaimenperänä) ja suihkupullolla suihkittiin kosteaksi. Yön yli palat viettivät teljetyn oven takana saunan lauteilla tekeytymässä. Telkien takana ensinnäkin siks, et Tassun yks lempipaikka on saunassa ja yks lempiraapimis"puu" on styroksinen kylmälaukku. Kissaihmiset tietää mikä kamala sotku siitä syntyy...

Nyt on jo muutama kahden ja neljän palan blokki kasassa ja kovasti odottelen mitä seuraavaksi. Lanka Rowan Felted Tweed ja koukku Waves nro 3.

Kivaa sekin, että syksyn kaikki aktiviteetit taas alkavat ja alkaa normiarki. Mopsineuloja sai mut viimenikin seuraksi vesikipittelyyn ja tänään oli syksyn ensimmäinen Novellikoukku Salon Pääkirjastossa. Rentouttavaa ja kivaa oli, vaikka eka novelli olikin uusinta... Syksy on kiva. Neuleet on kivoi. Virkkuukin tuntuu kivalt. Kivakivakiva.

Lankakakkuja Mathildedahlissa

Minähän en virkkaa. Paitsi kerran vuodessa on pakko johonkin vähän isompaan työhön venyä. Tällä kertaa se oli huivi. "Lankakakuthan" ovat nyt kovasti hotteja. Niitä on vähän jokaisella toimittajalla ja syksy näyttää siltä, että lisää tulee.

Teeteen Rainbowstahan olen jo aikaisemmin neulonut kaksikin huivia. Molemmat tosi kauniita omasta mielestäni. Ohjetta virkattuun on kyselty ja Katian Spring Rainbow -langan mukanahan sellainen tuli. Ja minä tarttumaan koukkuun... Eka yritys meni purkuun, kun kolmosen koukulla tuli liian tömäkkää jälkeä. Nelosella saattoi tulla liian löysää, mut ei sitä nyt solkenaan purkuhommiin ryhdytä!

Huivi tuli valmiiksi juuri ennen omaan Mahtildedahlin Kesäkauppavuoroani. Kuvat siis Mathildedahlista.

Lanka teetee Rainbow, 4 mm Waves-koukku, langan menekki 145g.

Koska lankaa oli jäljellä vielä vähän, mutta se ei olisi riittänyt kokonaiseen mallikertaan, niin päätin virkata reunaan vielä kerroksen rapuvirkkausta.

Siinä se puotipuksu yrittää houkutella asiakkaita kesäkauppaan oman huivinsa, Rakulan korun ja Salo Designin tuolin avulla...

Reissu Mathildedahliin oli mulle työmatkan lisäksi kiva ja elämyksiä täynnä oleva perheloma. Äiti ja Isä olivät päättäneet tehdä kesäretken sinne. Huoneet varattiin Ruukin majatalosta. Yritin varata kahden hengen huonetta lapsen varavuoteella, mut ei ne myyneet. Onko viiskymppinen liian vanha varavuoteelle? Joka tapauksessa vanhan ruukin tiloissa meitä odotteli viihtyisät huoneet, enkä muista koska viimeeksi olisin nukkunut yhtä makeasti koko yön! Harmi vaan, että huoneesta ehti nauttia vaan vähän aikaa.

Ekan "työpäivän" jälkeen siirryin kiiruusti muutaman kymmenen metrin päähän kesäteatteriin, jossa Tukkijoen esitys oli jo ehtinyt alkaa. Näytelmä oli vauhdikas ja hauska. Kylmä tuuli puhalsi mereltä, ja väliajalla käytiin huoneissa hakemassa lisää vaatetta... Minäkin puin takin alle vielä pyjaman ja harmittelin, että olin sittenkin jättänyt kotiin sen hömpsypullon, jonka hetken mietin ottavani mukaan. Sisäinen lämmike ei olisi ollut yhtään pahitteeksi...

Kesäteatterin jälkeen kävimme syömässä herkulliset pizzat Ruukin Krouvissa. Ravintolan keittiö meni kiinni, jo yhdeksältä, mutta äiti oli käynyt tekemässä tilauksen etukäteen ja saimme loistavaa palvelua. Ruokailun jälkeen isä poistui hotellihuoneeseen jalkapallon seuraan ja me äidin kanssa teimme pienen iltakävelyn vierasvenesatamaan.

 Jossa saatiin viimein sitä lämmikettäkin...

Koska kesäkauppamme (ja kaikki muutkin kaupat siellä) aukeaa vasta yhdeltätoista, niin aamulla oli kivasti aikaa käydä katsomassa alpakoita...

Ennen sitä saatiin herkullinen aamiainen pöytään tarjottuna:

Majatalon aamupalalautasen kaikki makoisat herkut olivat lähituottajilta. Paitsi Brie, joka oli Ranskasta... Aamiainen tarjoiltiin pöytään, kahvikuppia käytiin täyttämässä tarpeeksi usein ja jälkiruuaksi tuotiin vielä pieni makea. Meille tarjottiin mustikkapaiirakkaa. Hotelliaamiaisen muniin ja pekoniin tottuneesta tuo saattaa näyttää vaatimattomalta, mutta pitkälle päivään sen kanssa pärjäsi ja maut olivat suussa sulavia!

Aamiaisen jälkeen ehdimme vielä tutustumaan Teijon Tehtaat -näyttelyyn:

Ja kävellä katsomaan lisää alpakoita:

Harmittaa, etten älynnyt ottaa viedokuvaa kolmesta pikkuaplakasta, jotka kirmaili pellolla leikkien ku kissanpennut. Ne oli NIIN söpöjä!

Seuraavatkin lankakakut ovat puotiin saapuneet. Nyt en minäkään en nokka pystyssä voi kenellekään tokaista et "Meillä ei MUOVIA myydä"! Paptya Cake on nimittäin ihan kokonaan akryyliä...

Yllättävän mukavalta neulominen kuitenkin tuntui. Lanka ei natissut puikoilla ollenkaan eikä hiostanut. Oliskohan syynä se, et materiaali on ihan premium-akryyliä... Jotain oli siitäkin langasta neulottava ja mitäs muuta ku huivia. Matkakässyksi sopivaa "aivot narikkaan" mallia:

Puikkoina kokeilin uusia 5 mm Prym Ergonomics Pyöröjä. Puikot tuntuivat kivalta ja tykkäsin kaapelista. Se on jollain materiaalilla pinnoitettu teräsvaijeri. Ei menny kipparalle ja muutenkin puikot tuntuivat kivalta käteen. Vähän kyllä naureskelin ittekseni et nyt on Susu uransa huipulla kun neuloo muovilankaa muovipuikoilla...

Ainakin värit on hauskoja ja tästä langasta tehty asuste ei varmasti pistele! Näissä kuvissa huivi on vielä viimeistelemättä, mutta tällä hetkellä se on kostutettuna ja puikkovaijerein pingotettuna puodin takahuoneessa tekeytymässä. Tämäkin lanka löytyy muiden muassa Mathildedahlin Kesäkaupastamme, joka on auki huomenna keskiviikkona viimeistä päivää! Kuudelta alkaa purkutyöt. Eli vielä ehtii...

Kiva ja opettavainen kokemus yhteistyöstä naapurikauppiaiden kanssa on takana ja toivotaan, että ensi kesänä jatketaan!

Kiitämme jo tässä vaiheessa kaikkia Pop up -puodissamme vierailleita. Jos et kesäkauppaan päässyt tai joku tuote jäi mieleen kutittelemaan, niin meidän kaikkien eli Anjalinin, Salo Designin, Bobon, Leino Designin, Rakulan ja Kaunoleningin tuotteita löytyy Salon keskustasta!