Loma, juhannus ja pari huivia

Tietokoneet kiukuttelee mulle ja mä niille. Siinä syy pitkään blogihiljaisuuteen. Ja sitä seuraavaan megapostaukseen eli tähän. Pakko käyttää tilaisuus hyväksi kun tämä nyt vielä suotui aukeamaan... Kuten otsikko kertoo - vähän on lomailtu, juhannusta vietetty ja muutama silmukkakin siinä sivussa tikuteltu.

Juhannusviikolla "lomailtiin". Joku varmaan tykkäsi säästä, mulle olis riittänyt se tuttu vilpoinen luoteistuuli. Jotain pientä silti jaksoin touhuta. Niinkun kärrätä pöllejä metiköstä pinoon. Kunnes onnistuin hajottamaan kottikärryn renkaan. Jo toisen. Tassu luuli olevansa piilossa...

En sitten päässyt siitä kärräämisestä. Karvinen hankki kotsuihin umpipyörän... Sitä edes minä en saa rikki!

Kun olin tyttömäiseen tapaani taas kerran paikannut jeesusteipillä viime syksynä myrskyssä tärveltyneen veneeni, päästiin verkkojen laskuun...

Aina niukasti tuli kalaa, mut saatiin me sentään tällainen kummajainen:

Päätettiin, että se on savulahna! Myöhemmin meitä sivistettiin, et suutari. Eipä olla ennen moista nähty!

Torstaina saatiin se isompikun vene viimein vesille. Auringonlaskun jälkeen Karvis ehdotti pientä pyörähdystä Airistolle. Oli ihan tyyntä ja valoisaa. Minä pääsin kippariksi. Meno oli huimaa ja minä ihan tätinöissäni. Karvis ohjeisti kaasun ja trimmien kanssa ja minähän tottelin ja hihkuin innoissani kun lennettiin Finnlinesin aallolta toiselle! Karvis sen sijaan tärvelsi kyynärpäänsä... Miksi meni yllyttämään hullua eikä pitänyt kunnolla kiinni kauhukahvoista!

Tosin en tiennyt meidän lentäneen ilmassa ennen kuin oltiin jo takaisin kotirannassa... Niin paljon kierroksia oli ettei uni meinannut tulla silmään sinä yönä ollenkaan!

Juhannuksena vietettiin tutussa seurassa. Myös Tassu sai vieraaksi Paten:

Tänä vuonna jo minäkin sain rapsuttaa eikä se lymyillyt koko juhannusta metsässä kuten vielä muutama vuosi sitten. Tassun kanssa jakoivat ahvenfileet ja olivat muutenkin kamuja. Viimeeksi tavattiinkin uutena vuotena.

Juhannussää oli niin leppoisaa, että aikaa voitiin viettää rannaassa. Mulla tietenkin neulomus. Pikkuisen tuuli haittasi kaavion lukemista, kunnes Paten iskän viehelaatikot pääsivät hyötykäyttöön kaavionpidikkeenä.

Olipa mukavaa saada tartutettua neuleinnostus myös Paten äiskään. Edellisestä sukankutomisesta oli kulunut yli kolmekymmentä vuotta! Ylen uutinen Tyksin vastasyntyneiden osaston sukkavaraston tyhjyydestä sai hänetkin tarttumaan puikkoihin. Onneksi mun kaikenkattavasta lomakässäpussistani löytyi kerä vauvalankaa ja puikot ja juhannuksen aikana syntyi pari pikkuisia junasukan tapaisia Tyksiin vietäväksi.

Vain kerran saatiin kunnon sadekuuro niskaamme. Sateen lähestymistä oli mukavaa seurata laiturilta:

Vähän ajan kuluttua tulikin kiire juosta suojaan. Terassituoleja ei enää riittänytkään kaikille..

Sunnuntaiaamuna istuskelin rannassa kaffenkuppini kanssa ennen muiden heräämistä ja päättelin Tahitin silmukat. Ja voi itku! Lanka loppui 160 silmukkaa ennen aikojaan. Että harmitti ja ketutti. Olis ollu niin kiva saada huivi vamiiksi "lomakässynä". Ja sainhan minä... Nostelin vaan loput silmukat toistensa yli ja tipautin välillä muutaman langankierron ettei reuna kiristä. Luulin ohjeen langanmenekissä olleen virheen, mutta tosiasiassa oli itse lukenut väärin. Ihan selvästi siellä lukee et toista väriä 50 ja toista 100g. Mulla oli vaan kerä kumpaakin.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Lomat ja juhannuksetkin. Kaverin lähdettyä Tassu otti kunnon päikkärit kuusen alla:

Minä jäin vielä maanantaiksi mökille Tassun kanssa. Mustikat alkavat jo sinertyä:

Keräsin marjan sieltä ja toisen täältä ja sain kupillisen melkein kypsiä mustikoita! Sienimetsässäkin poikkesin. Ilman pienintäkään havaintoa kanttarelleista tuossa rutikuivassa metsässä.

Metsäkeikan jälkeen ryhdyin ympäristötekoihin. Eipä ole tullut mieleen, että se ainut kukka, joka saaressa kukkii vois olla vaarallinen. 40 vuotta sitten on kylvetty ekat ja jo noin paljon on levinnyt:

Vähän aikaa saksien kanssa pitkin puskia ja:

Sen verran kansalaistottelematon olin, etten ryhtynyt niitä kokonaan hävittämään. Saattaahan olla, että jonain päivänä pyörrän päätökseni olla ikinä enää värjäämättä lupiineilla, niin pitäähän siihen olla aineksia. Voihan olla, että hyvällä tuurilla saisinkin lupiinista jotain muuta, kuin rohkeaa peessiä!

Vielä ennen lähtöäni kattelin ympärilleni. Siis ihan turha mun on väittää ettei saaressa kuki mikään! Ainakin yksi päivänkakkara kukkii:

Ja betonin halkeamista pukkaa vaikka mitä!

Pahaa-aavistamaton katti koppaan ja kaupunkiin. Loma ohi!

Lopuksi vielä ne lomahuivit viimeisteltynä:

Naistenpäivähuivi yhdestä kerästä SMC Tahitia. Tällä kertaa tein 3mm puikoilla. Ohje se vanha tuttu mun oma. Tätä tikuttelin välillä, kun sinisävyisen huivin pitsikaavion seuraaminen ja tarinointi samaan aikaan kävi ylivoimaiseksi.

Ja se toinen - kolmen kerän huivi, joka mulla oli kahden kerän.

Eihän kukaan huomaa mitään? Tämän ohjeen löydät Prymin sivuilta. Puikot oli 3½ Zingit.

Juhannuksen jälkeen olen sitten kiukutellut tietävien koneiden kanssa. Välillä sentään olen rentoutunut:

Ja nyt ollaan taas töissä. Pop up kesäkauppamme on tänään avattu Mathildedalissa. Toivotaan sinne ja tänne paljon väkeä!

Eilinenkin päivä oli täynnä kivoja juttuja. Aamulla Matildassa rakennettiin kauppaa ja illalla neulomakerho merellä. Siitä reissusta voitte lukea Kaksertaseuran sivuilta. Nyt mulla alkaa olla kirjoituskiintiö (ja sulla varmaan lukukiintiö) täynnä ja ainakin puolet kuvista siellä on mun kännykästä.

Palaan linjoille jos nää tieturit ovat suopella mielellä. Heippa!

Paluu arkeen eli helppoja huiveja

Yks poliitikko joku aika sitten avasi jokaisen puheensa sanoilla "Aivan aluksi haluan kiittää..." Se nauratti, mutta samoilla sanoilla tämäkin blogipostaus on pakko avata.

Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia peittopostaustani kommentoineita. Niin täällä blogissa kuin naamakirjassakin puhumattakaan puodissa poikenneista! Olihan se iso urakka ja epävirkkaajana olen siihen (ja itseeni) tosi tyytyväinen. Kiitokset palautteista - melkeinpä suunnittelen virkkaavani jotain muutakin tänä vuonna. Ehkäpä huivin. Koska nyt huivituttaa kovasti. Lost in Time kenties? Osaisinkohan? Mistä langasta?

Peiton jälkeen olen kuitenkin rentoutunut NEULOMALLA. HELPPOJA. HUIVEJA.

Vähän niinkuin tosi hyvän kirjan lukemisen jälkeen oli jotenkin tyhjä olo. Mitä seuraavaksi? Onneksi Mopsien kanssa neulova oli puodissa käydessään oli tykästynyt mun ja Idan Summa Shawleihin. Ohjeenhan sain Piikulta joululahjaksi. Siiispä puikot käteen ja tikuttelemaan:

Värit selkeästi rauhallisemmat, kuin edellisissä: Yksivärinen lanka teetee helmeä ja kirjava Katian Darlingia. Menekki yhteensä 300 metriä Hassua: vaikka tekisi mistä langasta, niin aina yhtä monta metriä menee! Puikot 4 mm Knit Picksit.

Edellisistä huiveista poiketen tämän huivin myös pingotin. Ohjeen mukaan ei tarviste muuta kuin kastella, asettaa mittoihin ja antaa kuivua. Jotenkin tämä vaan näytti niin pikkuruiselta...

Kaarevien reunojen pingottamiseen KnitPron vaijerit on tosi käteviä. Huivi meni pieneksi kiitokseksi ystävälle, joka pakottaa mut vesikipittelemään ainakin kerran viikossa ja välillä käyttää puotimme henkilökuntaa boijäteastianaan. Ja me puodissa herkuttelemme tyytyväisinä emmekä todellakaan näänny nälkään! Toivottavasti kelpaa.

Seuraavaksi rentouduin tikutelemalla jälleen kerran taas oman "Naistenpäivähuivini". Alun perin lanka oli SMC:n Tahiti. Yksi kerä riittää pikkuiseen "kesähuiviin". Kiva käyttää kun ei enää tarvii villaa, mutta jotain on mukava olla kaulalla:

Tahitia on taas kevään aikana tulossa lisääkin ja kevään/kesän neulelehtiin tulee taas kauniita ohjeita. Lanka on tosi kevyttä ja riittoisaa: 50g=280 m ja materiaali 99% puuvillaa. Puikoilla 3½ tikuttelin koko huivin. Malli on oma ja tosi helppo. Kiva on tuo reunan päättely samaan aikaan, kun tehdään pitsiä. Neulaa tarvitaan vaan aloitus- ja lopetuslangan päättelyyn.

Tämänkin huivin pingotin vaijereilla. Tosi näppärää! Sen kun vaan pujottelee vaijerin pitsireunukseen ja kiinnittää muutamalla T-neulalla alustaan.

Ei tarvita tsiljoonaa nuppineulaa. Usein kastelen huivit lämpimällä vedellä läpikotaisin ja pingotan. Tällä kertaa pingotin ensin ja suihkin suihkupullolla melko märäksi ja annoin kuivua yön yli.

Ja vielä yksi. Samaa mallia edelleen, mutta tällä kerralla Katian Darling -langalla. Huivista tuli pikkusien edellistä suurempi. Menekki 2 kerää, puikoilla 4 mm Knit Pics (tai KnitPro) vaihtopäisillä pyöröillä. Tämänkin huivin pingotin - kuvaa ei ole, koska unohdin ottaa raudat ja Knit Blockerit mukaan viikonlopuksi. Hätä keinot keksi - käytin 150 cm pyörökaapeleita, styrox-levyjä, nuppineuloja ja suihkupulloa.

Tykkään tästä mallista tosi paljon (omakehu haisee, mutta haiskoot). Helppo tehdä ja tosi kiva käyttää. Tämä huivi on mulla melkein aina. Nyt vähän toisella värillä. Alkuun värit näyttivät vähän synkiltä, mut kivahan tää on!

Ainaoikeinbuumi täällä jatkuu - seuraavaksi tossujen merkeissä.

Viikonloppna muistin, miten siitä on kulunut 11 vuotta kun tapasimme neliviikkoisen blogikissamme Tassun ensimmäistä kertaa.

Siitä seurasi ankara vauvakuume. "Odotusaikana" siivosin kotini jokaisen kaapin. Moista puhtia ei sen jälkeen olla nähtykään. Ehkäpä muistot tai räntäsateinen sunnuntai sai aikaan sen, että alettiin raivaamaan mun kellaria. Konmaritus vei jotain jopa roskikseen ja jotain rojua (mm sähkögrilli) päätyi Karvislandiaan. Kiittelin viikonloppuna myös tätä lounaisen Suomen talvetonta talvea - pari ikkunaakin sain pestyä siinä jouluvalojen pakkaamisen lomassa. Katseltiin tippa silmässä Tassun vauvakuvia ja "juhlan" kunniaksi Blogikissamme sai ihka uusia Driimmssejä ja "perjantaipullon" vaikka oli sunnuntai:

Kylpäs on aika rientänyt!

Laban vol 2 ja kiharoit

Pikkasen meinas tulla kiirus tämän vauvansetin kanssa. Oli messua tulossa ja laskettu aika samaan aikaan… Ja yleensähän meille tilaustyöt tulee niin, et piti olla jo. En luvannu muuta ku nutun. Se olikin ihan ajoissa valmiina – tosin vauveli kerkis silti ensin, pari viikkoa etuajassa. Loppujen lopuksi pöksyjen kanssa ei ollu kiirettä – ehtii ne ainakin ristiäisiin.

Mallina teetee Neulelehdestä 1/2014. Tuttu(kiroilemani) Laban – ja olipa tällä kertaa ilo tikutella, koska verkkolehtien arkistoversioon oli päivitetty kaikki ohjekorjaukset.

Lankana teetee Helmi, puikkoina resoreissa 2½ mm Addin pyöröt ja muuten 3 mm sitä sun tätä puikkoa. Lankaa kului koko settiin yhteensä 174 g.

Napit tietty naapurista. Kun sain viimein pöksytkin valmiiksi ja kattelin niin totesin ittekseni et ”Tosi kivat tuli!”

Äiti lainasi reissulleen mun lempparihuivin ja sit piti tikutella ittelle uus. Keväisempi versio. Lankana SMC:n Tahiti, puikot 3½ mm Knit Picks pyörökärjet 60 cm kaapelilla. Menekki yksi kerä eli 50 g. Kolme metriä lankaa jäi ylikin 280 metristä. Tämähän oli viime kevään hittijuttu – yhden kerän pikkuruinen keväthuivi. Tällä kertaa valitsin väriksi vähän aurinkoisemman.

Kuvia ottaessani hämmästelin omaa juuri katkaistua päätäni. Ihmeen kiharainen. Pentuna mulla oli ihan piikkisuorat hiukset. Kiharat tuli kolmenkympin kriisin myötä. Nyt on permanentit kuulemma muotia. Mä en tartte ku olen kikkurapäinen ihan luonnostaan!

Viikko sitten lauantaina me Tassun kanssa ollaan lähdetty reissuun ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Tassun eväät, fleksit, kilikello, harja ja ruokakupit oli pakattuna Tassun ikiomaan hienoon reissukassiin:

Kassin alla kopassaan oli tosi kiukkuinen kissa… Ensin oltiin Mummin ja Pappan mökillä Atussa ja sen jälkeen ollaan loisittu täällä Karvislandiassa. Minä olen kyllä käynyt muutaman kerran kotonakin, mutta Tassu on viettänyt laatuaikaa isä-poikasuhdetta kehittäen ja terassin ikkunan takaa tirppoja, naapurien kissoja ja fasaaneja vahtien… Jostain kumman syystä se ihnokkikoppa on täällä silti se kaikkest paras nukkumapaikka:

Kopan turvasta on hyvä tutkailla äiskän uutta hölmöä kieputuslaitetta. Tosin tänään on jumpat ja kiertoliikkeet suoritettu ulkoilmassa haravan kanssa!

Naistenpäivähuivi

Mulla oli huivitus. Ja visio.  Ja uus lankakin. Aloin sitte totetuttamaan sitä visiotani luomalla silmukat ja ryhtymällä tikuttelemaan. Äkkiähän taas kävi ilmi, etteivät päässä oleva visio ja se, mitä puikoilta tulee ulos vastaa ollenkaan toisiaan. Mut ku en viittiny purkaa eikä tämäkään tuotos hassumalta näyttänyt (ja messubussiin tarvittiin sopivan aivotonta kässyä) niin pistelin menemään kerällisen.

Tämmöinen valmistui sopivasti Naistenpäiväksi:

 Lankana ihanan ohut kesäpuuvilla SMC:n Tahiti. kerässä on hulppeat 280 metriä, materiaali 99% puuvillaa ja 1% polyesteriä. Puikot 3½ KnitPicksin vaihtopäiset 80 cm kaapelilla. Kerä riitti pikkuruiseen kesähuiviin hyvin, kahdesta tulee jo ihan mukavan kokoinen. Ja vaikka langassa on metrejä hurjasti, niin se ei silti tunnu yhtään ohuelta. Huivin yläreuna on suunnilleen metrin mittainen ja korkeus siinä 40 senttiä.

Kaulattimen voi pukea toisinkin päin.

Jostain syystä olen viime aikoina ihastunut ainaoikeaan… Oikeastaan huivista tuli niin kiva et kirjoitin siihen parin rivin ohjeenkin.

Reunapitsi ryövätty paljon käytetystä tiskirättimallista. Se on kiva ja yksinkertainen.

Oon koko ajan enemmän ja enemmän tykästynyt Knit Blockerseihin. Sääsätää aikaa ja sormia pingotusvaiheessa ja reunat saa ihan oikeasti suoriksi.

Ja T-neulat on kanssa saaneet tämän hilavitkuttimiin hitaasti lämpenevän hyväksynnän.

Tää lanka tietenkin on mukana vähän yli viikon kuluttua Turun Kässsämessuilla. Kuten myös moni muu lanka ja tilpehööri. Yhtään ei tykätä huonoa jos ehdottelet jotain messuille tuotavaa tai teet vaikka tilauksen etukäteen, koska koko puotia ei mitenkään voi pakata mukaan.

Viime viikonlopun messureissun lisäksi en sitten paljon muuta tehnytkään ku neuloskelin ja ajelin kodin ja sataman väliä neljä kertaa. Oli kivaa tavata siinä kuskatessa vanhaa koulukaveria ja hänen tytärtään ja maanantai-illan viimeisen reissun jälkeen me oltiin Tassun kanssa ihan mykkyrällä, kun saatiin Mummilta ja Pappalta yhteinen (perinteinen) laivatuliainen eli katkarapuleipä:

Minäkin sain muutaman katkiksen… 

Tänä aamuna sen sijaan meinasin saada halvauksen! Olin kaikessa rauhassa lähdössä töihin ja kansalaisopiston kässyihin (tänään keksittiin et se on meidän ryhmäterapiaa). Hirveän iso keltainen kaivinkone ilmestyi olkkarin ikkunan eteen ja alkoi kaivaa maata meidän kodin alta!  Minä taisin pelästyä enemmän kuin Tassu. joka taisi olla vaan utelias et mikä siellä ulkopuolella rymyää… Joka tapauksessa nappasin kissan kainaloon, heitin sen kuljetuskoppaan ja soitin Karviselle ilmoitusluontoisesti et nyt on sen huoltajuusaika loppuviikon ajan. Saapa nähdä miten isä-poikasuhde parin päivän aikana kehittyy. Päivällä sain kuvaviestin ja tekstiosassa ei kauheasti kiitelty Tassun kiipeilyä iskän kalliiden kaiuttimien päällä…