Viikko ennen joulua...

 ... on ollut aikamoinen. Mutta joulu tulee ja meneekin. Viikon kuluttua ollaan ohitettu vuoden pimein päivä ja toivottavasti kuljetaan kohti valoa. 

Edelliseen postauksen jälkeen oli toisetkin pikkujoulut. Kaikkea sitä pitää tehdä saadakseen lautasellisen ihanaa riisipuuroa väskynäsopan kera... Salon seudun kädentaitajien pikkujouluissa piti vääntää rautalankaa...

Terveisin Susu - viis vee... Liina on vanhaa perua ja sekin äidin pistelemä. Ei mun.

Joulukuun tarjouslangasta Filzistä tikuttelin muhkean ja lämpimän pipon:

Joskus on vaan pakko tarkistaa omia ennakkoluulojaan. Pipo on kiva, lämmin ja sen tikutteleminen CraSy-puikoilla oli ihan mukiinmenevä kokemus. Minähän en näistä paksulangoista normisti kauheasti tykkää... Menekki kolme keräää eli 150 metriä.

Vielä yksi tilausjuttu ehti asiakkaalle. Siilisukat:

Näihin asiakas sai inspiraation mun "työkengistä". Lapsenlapselle menivät. Tällä kertaa ihan kiva oli tilaajalta kuulla et muksu on 2-vee ja jalan pituus 14 cm. Eri ikäisten pentujen tassut on eri kokoisia ja joskus ihan epätoivosena mietin et minkä kokoinen voi olla vaikka seittemänvuotiaan tassu! Se voi olla 35 tai vaikka 39. Mainiota et tuli tietoon noi sentit!

Pohjalankana yksivärinen Steppi ja siilin piikit hapsulanka Braziliaa (joka taas kerran on lopetettu vaan saas nähdä kui käy). Puikot 2½.

Happy Chenille on pikkuruisisssa kerissä ja ajateltu virkattuihin amigurumeihin. Koska en vapaaehtoisesti edelleenkään virkkaa, niin tikuttelin "apupupun". Söpöjä pikkukeriä kului jämptisti kolme kerää ja kaulaliinan neuloin siilisukkalangan jämistä.

Tänään oli halpasähköpäivä. Ja koska jotkut asiat vaan täytyy tehdä alusta alkaen niin joulutortut. Ja maksalaatikko. Maksis on varmaan joku lounaissuomalainen ihme joulupöydässä. Tai ainakin luulen niin. Opiskeluaikana maksista syötiin kun ei ollut rahaa ostaa mitään muuta...

Kaikesta jouluangstistani huolimatta se luikertelee vähin äänin myös kotiini. Eteiseen se hiipi jo eilen!

Lapasia, sukkia ja kässäkassin joulusiivous

Adventtikalenterin toisestakin luukusta löytyi lapasohje. Tällä kerralla perinteinen tähtikuvio.

Lankana teetee Saga, puikot 5,5 mm sukkapuikot. Tonttusukissa onnistuin kiristämään lankajuoksuja, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Valmiit tumput olivat surkean näköiset ja muhkuraiset ja löysät. Pyöräytys villaohjelmassa teki taas tehtävänsä ja lapasista tuli sittenkin ihan kelvolliset!

Ja kun olin jo yhdet sydänlapaset tehnyt, niin toiset tulivat ihan tuosta noin vaan! Heijastavat helmet ja kas kas - sydänlapasista tuli taas pöllölapaset. Linkki molempien lapasten ohjeisiin TÄLLÄ sivulla (klikkaa).

Pinkki Reflective on niin hurjan väristä, että se suorastaan huusi päästä pipoksi.

Tuossa takana on vähän hillitymmän värisiä heijastuslankoja. Näillä keleillä kaikki heijastavat ovat tarpeen. Pimeää on koko ajan. Sunnuntainakin satoi vettä koko päivän välillä vähemmän ja välillä rankasti. Mut kiva päivä oli - kummitytön kanssa taas leivottiin pipareita!

Kyllä näkyy!

Itsenäisyyspäivänä heitin koko kässäkassini ympäri ja tein sille joulusiivouksen. Kaikki puikot ja muut hilavitkuttimet järjestykseen ja viikkoja pussissa lojuneet keskeneräiset valmiiksi!

Regia Premium Alpaca Soft on suloisen pehmeää ja ihanan riittoisaa. Ensimmäinen Regia-lanka, josta tykkään! Langassa on villaa, polyamidia ja baby suri alpakkaa. Sukat tein kokeeksi ja rakastuin. Kahdesta kerästä saan vielä toisetkin sukat ja ehkäpä kolmannetkin! Puikoilla 3 mm.

Linnanjuhlia katsellessa tein valmiiksi monta kuukautta sitten aloitetun tiskirätin:

Lanka teetee Bamboo&co (eli bambu ja kumppani), menekki 36 g. Puikot 3mm. Oma ohje, joka on vuodesta toiseen kiva.

Ja vielä yhdet sukat:

Nämä aloitin syksyllä heti, kun Pallaksen uusi sateenkaariväri tuli puotiin ja teetee Asustelehti ilmestyi. Tässä "kirjoneule" ei ole kirjoneuletta vaan kaksi kerrosta tehtiin kirjavalla ja yksi valkoisella. Tykkäsin, silti sukat hautautuivat keskeneräisinä kässäpussin pohjalle viikoiksi. Koska piti purkaa molempia sukkia... Ekan sukan kärkikvaennus oli päin takapuolta, mutta kahden purkukierroksen jälkeen sain siitä ihan nätin.

Toinen pientä ajattelua vaativa kohta oli kuvion jatkuminen kantapään jälkeen. Sekin onnistui:

Piparien lisäks olen tehnyt vähän tähtitorttuja ja Tassun kanssa pidettiin korttisulkeiset:

Eilen ei satanut yhtään! Ja huomenna saadaan avata kalenterin kolmas luukku... Mitähän sieltä löytyy? Ida on tehny yhden aika kivan jutun ja ohjeen siihen... Ootko utelias? Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. Salaisuus paljastuu perjantaiaamuna!

Hyvää joulua!

Blogissa on vietetty hiljaiseloa joulukuussa. Tokihan täällä on kaikenlaista puuhasteltu ja jouluvalmisteluja tehty, mutta puuhat on tonttujen salaisuuksia.

Ensimmäinen jouluvalmistelu oli luonnollisesti korttisulkeiset, joita vietettiin perinteisesti koko "perheen" voimin:

Kuten huomaatte - olen ollut urhea ja virkkaillut! Alkuun oli tarkoitus virkata yksitellen kaikki mallit kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta... Eihän siitä mitään tullut - loppujen lopuksi opin yhden mallin ja tein sit niitä kunnes langat loppui. Järjettömän pienellä koukulla (muistaakseni 1,75 mm Soft Grip). Valkoisten hiutaleiden lankana on Alminaa ja sinisten uusi Hilo Nylon Metallico Omega 3. Lanka on siis nailonia ja siinä on ohut hopeasäie mukana.

Ja taas kun olin alkuun päässyt, niin kivaltahan se virkkuu tuntui! Vai joutuisikohan langasta? Eikös tuon omega kolmosen pitäis olla hirmuisen terveellistä?

Joulusiivouskin tehtiin. Koska emme vietä joulua kaapissa, niin niitä ei siivottu. Ehtii sitä ens vuonnakin. Tai seuraavana. Tassun lelukorit inventoitiin ja voi että meillä oli hauskaa! Löytyi monta unohduksissa ollutta kivaa juttua ja pari päivää Tassu leikki ku pikkukissa "uusien" lelujensa kanssa! Hiirtä ja palloa löytyi yhteensä 62 kappaletta (+ Karvislandiassa ja sohvan alla ja parvekkeella piilossa olevat). Minä olen sitä mieltä, että leluja on ihan tarpeeksi...

Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon. Enkelin myötä toivotan teille kaikille:

Hyvää joulua!

Ombre-huivi ja joulutouhuja

Puotiin tuli pari viikkoa sitten herkullisen värisiä huivilankapaketteja. Oli vaan valinnan vaikeus – minkä sortimentin seitsemästä valitsen… Katian Ombre –lankapaketissa on kuusi pikkuista kerää suloista merinovillalankaa, joiden sävy liukuu tummasta vaaleaan tai päinvastoin.  Koska kyseessä oli Itsenäisyyspäivän linnanjuhlaneulomus, niin valitsin tietenkin sinisen.

Sunnuntaina oli mahtava kuvausilma. Meri oli yön aikana mennyt jäähän ja aurinko paistoi. 

Lanka on niin pehmoista, ettei varmasti kutittele. Paketista riittäisi johonkin vauvaneuleeseenkin. Tosin tämä lanka ei ole superwash-käsitelty, joten käsinpesua suositellaan. 

5 mm Knit Picksin pyöröillä tikuttelin menemään. Pari kertaa huomasin silmukan menneen sääpuoleen, mutta siihen auttoi uusi ”korjaussarjani”(kliks).

Huivi on kuvissa viimeistelemättä. Puodin pingotusvaijerit on lainassa (palautuivat muuten juuri äsken. kiva.). Noo – tämä huivi kyllä toimii ilman pingotustakin.

Perjantai-iltana oli Salon Seudun Kädentaitajien joulujuhlat. Joululauluja laulettiin ja Rosmariinin herkullisista antimista nautittiin. Pienet paketitkin saatiin, ku ollaan oltu niin kilttejä. Mutta sitten… Jouduin askartelemaan! Kaikkihan tietää mun askartelufobian ja minäkin tiedän että kädentaitajien joulujuhlissa joutuu AINA askartelemaan… Hyvät ohjeet ja neuvot sekä kaverien kannustus: Siinä salaisuus, jolla minäkin onnistuin lumiukossani:

Onhan se aika ”käsintehdyn” näköinen… t. Susu viis vee. Olipa taas mukavaa tuntea onnistumisen iloa!

Lauantai-iltana pidettiin Karvisen ja Tassun kanssa korttisulkeiset (siis lisää askartelua) ja sunnuntaiaamuna pidin itseni kanssa joulutorttusulkeiset. Illan hämärtyessä oli aika lähteä Kakskerran kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja.

Melkein täysi kuu valaisi polkua kun me kolmen sukupolven voimin kävelimme kirkkoon. Äidin ja isän lisäksi mukana oli tänä vuonna myös veljen molemmat tytöt. Mukavaa, että tämä joulunalusperinne jatkuu sukupolvesta toiseen. Laulujen jälkeen Kakskertaseura tarjosi glögit ja poikettiin vielä meillä toisella kupillisella ja maistettiin aamulla leivottuja torttuja ja pipareita. 

Tassu ei tortuista välitä. Se oli ihan samaa mieltä kuin kummityttöni – on eläinrääkkäystä pitää ahvenfileitä tiskikaapissa sulamassa!

Niitä piti odottaa niin pitkään, että välillä piti ottaa torkut tiskialtaassa…

Eilisiltana oli aika aloittaa joulusiivous. Tassun lelulaatikosta. Siivous muka tylsää puuhaa?

Joulumuna

Harva virkkausidea on niin houkutteleva, että saa minut tarttumaan koukkuun. Kun Piiku viime tiistain neulomakerhossa näytti virkattua palloaan, innostuin heti!

Kun sain seuraavana päivänä ohjelinkin niin...

Lankana tässä Madame Tricote Almina, koukku ihan tavallinen 2,5 mm ja lankaa kului 21g.

Perjantai-iltana piti isältä lainata erikeepperiä, kun en ollut ihan varma löytyykö kotoa ja kovettamista piti päästä kokeilemaan HETI.

Eli puolet erikeepperiä ja puolet vettä, tekele läträttiin läpimäräksi seoksessa, ylimääräiset puristin pois ja sitten puhaltamaan ilmapallo sisään ja vessaan kuivumaan.

Aamulla virkkuu oli kuivunut ja pääsin poksauttamaan pallon. Ajattelin pelotella Tassua, mutta poksahdus oli surkea eikä katti ollut moksiskaan. Tarkkaili vaan et jopas on taas merkillinen projekti.

Tyypilliseen kannustavaan tapaansa Karvinen heti totesi et "Joulumuna!"

Mua ei haittaa yhtään, vaikka pallo ei ole pyöreä. Eikä sekään ettei se ole ihan kunnolla kovettunut. Pehmeä pohja pitää systeemin paremmin pystyasennossa. Ja tämähän olikin vasta koepallo! Nyt on vessassa kuivumassa kaksi uutta palloa, joihin kokeilin toisenlaisia lankoja ja vähän erilaista yhdistämistapaa. Ohjetta katsoin täältä ja täältä.

Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa mun joulumunastani, mutta omasta mielestäni tää on nätti ja meikäläisen virkkaustaidoilla hieno saavutus!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Jatko-osa edelliseen postiin eli heijastinta ja kulkupeliä

Tämän päivän heijastinjuttu on se et mun mielestä typerin tiellä liikkuva itsemurhakandidaatti on pyöräilijä, jolla ei ole heijastinta EIKÄ valoja! Lähdin itte liikkeelle vähän jälkeen seiskan aamulla ja tulin kotiin vähän vaille seittemän illalla. Päivän valoisan ajan olin töissä. Ainakin kuus valotonta-heijastimetonta pyöräilijää havaitsin – ihme kyllä. En ajanut kenenkään yli.

KristiinaS oli ihan oikeassa – viikko meni ankarasti pähkäillen uuden auton nimiäisiä. Jos jotain oikeaa asiaa miettisin yhtä intensiivisesti niin?

Rompparilta palattiin takaisin Turkuun. Isän reittivalinnat olivat melkein yhtä mielenkiintoisia kuin mennessäkin. Piti oikein muistutella, ettei sen jäljelle jäävän auton bensaa ole pakko kuluttaa loppuun… Ei voi sanoa, että suorilta mentiin autokauppaan hakemaan porukoille uutta autoa. Kauppa kuitenkin löytyi ja autokin sai jo hallissa nimekseen Sinisimpukka.

Minä jatkoin niiden entisellä autolla kotiin kokkailemaan. Illalla vietettiin yhdessä Rypäleen muistotilaisuus ja juhlistettiin uutta Sinisimpukkaa. Tarjolla oli muusia ja soosia ja kyytipoikana lahjaviini. Tassu tietenkin osallistui juhlintaan saamalla karkkia ja rapsuja. Illalla pelattiin vielä korttia. Rypäle olis ollu iloinen. Uskon niin.

Minähän ollen porukoiden vanhan auton kanssa jo vähän tuttu. Sehän oli mulla lainassa kesällä. Automaattivaihteisella saattoi liikkua, vaikka olikin vasen jalka kipsissä ja ilman kipsiä puodin 32 asteisen työpäivän jälkeen kotimatkan ilmastointi teki tuplaksi turvonneelle räpylälle ihanaa! Kotiporteilla olin ku us ihminen. Siispä kesällä nimitin kulkupelin Ambulanssiksi.

Äiti oli sitä mieltä, ettei sitä Ambulanssiksi voi enää kutsua. Siispä nimeä pohtimaan…

Autohan on jo vähän elämää nähnyt ja reissussa rähjääntynyt. On ryppyä keulalla ja lommoa perässä. Ulkoilme on lyhyt ja paksu… Ekat nimiajatukset oli Ruttu, Lytty tai Rusina. Ei käy – jos vaikka nimi on enne.

Helmi oli ystäväni ehdotus, kun lähetin kuvan. Äiti ehdotti Oliivia (joka oli Rypäleen ”työnimi” aikoinaan). Jotenkin mikään ei tuntunut oikealta.

Viime lauantaina kunnon päivänvalossa katselin auton ”ilmettä”. Sillä oli kivat pikku korvat ja ystävällinen hymy. Näytti kiltiltä. Karvisen mielestä Marsulta. Mut marsu ei vaan oo mun juttu – mä muistin et hamsteri, myyrä, mäyrä tai mikä lie jyrsijä mut en mitenkään marsua. Ei käy. Ja mitä Tassukin ajattelis, jos joutuis reissulle lähtiessään ensin kuljetuskoppaan ja sen jälkeen jonkun JYRSIJÄN kyytiin?!?!

Lopulta totesin et kulkupeli näyttää ihan hobitilta. Niillä on hassut pienet suippokorvat ja ne on kilttejäkin. Tunnetusti hobitit selviävät pitkistä ja vaarallisista matkoista jos on pakko ja jos ne saa tarpeeksi ruokaa. 

Keskiviikkona kasvohoidossa rentoutuessani se viimein kirkastui: Uuden kulkupelin nimi on REPPULI!

Reppuli kuulostaa kivalta. Reppuli tuntuu suussa mukavalta. Reppuli kuskaa mut ja mun kaikki (aina vähintään kolme) reppua paikasta A paikkaan B.

Meillä on vielä vähän matkaa oikean susu-reppuli-suhteen vahvistumiseen, mutta nyt kun meillä on nimet niin eiköhän se tästä lähde kehittymään.

Reppulikin osaa puhua. Tosin sillä on vähän taipumusta nalkuttamiseen. Jos ajan muutaman metrin ilman turvavyötä niin heti alkaa karmea piipitys! Puhumattakaan sen lempihokemasta:  ”Ajat ylinopudella.”  Olenhan minäkin saanut sitä huijattua – se ei vielä ole huomannut, että maanteillä ja motarilla on voimassa talvirajoitukset ;) Ja jos soittaa hyvää musaa tarpeeks kovalla niin nalkutusta ei kuule ollenkaan. Kyl tää täst. Yks parkkivalo on jo pimeenä, joten on kait pakko vähän tutustua myös huoltokirjaan. Ja samalla etsiä jos sen nalkuttavan akan sais hiljennettyä.

Kässäblokissa pitää tietty olla joku kässykin. Siispä tossukat:

Malli perinteinen, torstai-aamun kässäkurssilla opittu ja open anopin perintötossun mukaan opeteltu.

Lankaa kului 66 g. Lanka teetee Pallas, jämiä lapasviikonlapasista ja puikot 3½ Knit Picks pyöröt. Ohjetta ei ollut, vaan meitä opetettiin ”kädestä pitäen”. Kaikkien tossuista tuli vähän erilaisia. Joku teki sileää, joku vaan muutamalla värillä. Toiset pyörönä kärjen ja toiset (niinku mä) eestaas ja päällä oli sauma. Näissä tossuissa outoa on koko – aina oikein neulottu tossu näyttää pieneltä, mutta venyy isoonkin jalkaan. Kiva malli – näitä lisää.

P.S. En meinaa viettää Reppulin nimiäisiä. Aattelkaas jos kuoharipullo mäiskätään risaks auton oveen, niin saattaa tulla lisää lommoja. Kaiken lisäks hyvä kuohari menee ihan hukkaan. Ja sitä paitsi - nyt on alkanu glögiaika. Nih.

Alkuvuoden kuulumisia

Hassua et vaikka koko ajan tikuttaa jotakin niin mitään valmista ei tuu. Tai jos tulee niin tuotokset menee enemmän tai vähemmän pieleen. Kässäpussi se vaan pursuilee yli äyräittensä kun koko ajan pitää aloitella uusia. Ja ku neuloo kerroksen sitä ja toisen tätä niin eihän siitä mitään valmista voikaan tulla! Onneks mulla on paljon kässäpusseja. Joulupukki toi taas muutaman uuden. Kissa-aiheisia <3

Viikko sitten täällä etelässäkin oli hetkisen aikaa lunta. Loppiaisena pääsi kerrankin kunnolla lenkille kun ei ollut liukasta. Yhden naapurin kanssa innostuttiin tekemään lumipalloja kaikkien istutusten juurelle:

Seuraavana iltana näistä ei ollu jäljellä mitään ja nurmi viheriöi. Päivän biisinä soi mielessä ”No onkos tullut kesä”. Nyt on taas vähän lunta mut varmaan jo tiistaina siitä on muisto vain.

Askarteluhan ei tunnetusti oo mun juttu, mutta kun Turun Sanomien Koti-liitteessä oli pari viikkoa sitten vinyylilevyjen kierrätysidea, niin pitihän sitä kokeilla:

Mulle kolahtaa noi hellalla tehtävät askartelujutut. Tällä kertaa uuni oli vaan 120 asteessa ja munakello ilmoitti tarkasti viis minuuttia. En saanut edes savuvahinkoja aikaan.  Ylpeänä esittelin tuotoksiani Mulperin naisille, mut mitään hurraahuutoja ei tullu. Kuulemma vanha juttu. Mut mulle uus. Vaikka levaria ei enää talossa ole niin en sit kuitenkaan naarmuuntuneita ja vimpuloita Hectoreita raaskinut paistaa…  Idan kynttiläkutsuille mennessä täytin yhden noista suklaalla ja paketoin sellofaaniin. Ajattelin et Pelle Miljoona olis sopiva vieminen kahdeksankyt-luvulla syntyneelle. Näistä vanhoista vinyyleistä sain kipinän alkaa kuuntelemaan vanhoja C-kasetteja. Voi niitä kaikkia nuoruusmuistoja mitä niistä tulee mieleen! Osa nauhoista joutais roskikseen mut pakko on kysyä josko niistäkin joku kierrätysidea olis olemassa? Mielellään tietenkin joku paistettava juttu ;)

Aika kuluu ihan kamalan nopeasti. Tänään vietettiin jo suvun pikkuisen prinsessan 4-vee synttäreitä. Äitinsä on oikea kakkutaiteilija ja tytöstä on kovaa vauhtia tulossa samanlainen. Kakun perhoset on tytön omaa käsialaa, muu kakku äitinsä taidonnäyte ja tytön oman tilauksen mukaisesti tehty. 

Prinsessan piti saada lahjaksi Prinsessa-myssy (malli 19, teeteeVerkkolehti  3/2014). Koko eilisen illan neuloin ja virkkailin. Loppujen lopuksi tyttö sai pelkän myssyn (ja pakillisen askarteluroinaa ja hyppynarun). Se paljettilangasta virkattu tiara oli niin typerän näköinen, etten sitten lopuksi kuitenkaan kiinnittänyt sitä pipoon. Onhan se niin että oikeat kuninkaalliset ei tarvii kruunua kun ne on hienoja ilmankin! Ja kun toi virkkaaminen nyt vaan ei oo mun juttu…

Lankana tässä Adriafilin Primula ja puikot Addin 50 cm 3½ pyöröt. Olenkohan muistanut mainita et nää viiskytsenttiset on ihan parhaat myssymittaiset puikot?

Kakun lisäksi kekkereillä saatiin niin paljon herkkuja, että tänään ei muuta tarvitakaan. Ja mä pääsin leikkimään duploilla. Kivaa.

Kivaa on sekin, et alkaa viimeinkin normiarki. Mä taidan olla arki-ihminen. On kamalan vaikeeta asennoitua siihen ku aamulla töihin mennessä on maanantai, iltapäivällä perjantai ja sit taas joku ihme pyhä. Ja taas maanantai… Arki-ihmisen rytmit on ollu kuukauden ihan sekaisin. Ens viikolla alkaa Kansalaisopiston kässyt (oon tehny vähän kotiläksyjä tänäänkin) ja 2X-seuran neulomakerho ja kaikki! 

Sain äsken kuvaviestin et tämmöisiä askarteluroinasta on aurinkokaupungissa illan aikana syntynyt:

Tyttö ja Poika Örrimörrin myötä toivottelen mahtavaa alkavaa arkea !