Hamppupesin ja miljoona kävijää

Kuvittele mielessäsi: Aurinko paistaa, meri välkehtii, tunnet nenässäsi juuri lämpeämässä olevan saunan ihanan savun tuoksun, vihta odottaa saunojaa ja virkistävä merivesi odottelee pulahtajaa. Työviikon jälkeen ihana hetki rentoutua...

Kuuntelin ja kattelin eilen  (taas kerran) yhden viideokoulutuksen, jossa kerrottiin miten vois oppia ottamaan just oikeanlaisia ja "myyviä" somekuvia... Ja intona heti, et harjoittelemaan kun on kuvattavaa ja vielä vapaapäiväkin edessä!

No miten käy oikeassa elämässä? Kun se vapaapäivä koittaa; sataa vettä ku sen kuuluisan een peestä, on aika viileetä eikä edes huvita mennä rantaan. Kaiken lisäksi isän palaute tuosta risukasasta oli et "ei se ihan vihdalta näytä". Täh? Siinä on koivunoksia nipussa. Eikö se riitä? Vihdan tarkoitus on et risukasalla mäiskitään kanssasaunojaa kuumassa löylyssä selkään. Mitä väliä sillä on miltä se vitsa näyttää? Kunhan tuoksuu hyvältä.

Joka tapauksessa vuoden eka virkkuu oli Tawashi: japanilainen pesusieni hamppulangasta. Ohje löytyy Punomon sivulta ja lankana Fibra Natura Java, koukku 3,0 mm ja kerästä sai just ja just kolme pesupalleroa.

Tietoa hamppukuidusta tästä linkistä. 

Aina kun virkkaan, niin homma etenee vauhdikkasti ja se on oikeastaan aika kivaakin. Miksi ihmeessä kuvittelen virkkaamisen olevan hankalaa ja neulomisen helppoa? Tälläkin viikolla neulomuksia on purettu enemmän, kuin valmista on syntynyt...

Laukatessani työpäivän jälkeen ympäri torppaa sain taas hepulin ku kauhean iso etana tuli vastaan! Onko se se vaarallinen espanjansiru vai ihan normi ukkoetana? Illan aikana törmäsin jo kolmeen. Netin kuvahaun (ja aikaisemmin nähtyjen perusteella) päättelin ukkoetanaksi. Kerro jos tiedät paremmin.

Tänään huomasin blogin kävijämäärän ylittäneen miljoonan! Hämmästyttää, kummastuttaa ja tuntuu kuitenkin kivalta. Joku täällä vielä poikkeaa, vaikka jutut harvenee eikä tarinaa tule enää ihan alkuaikojen hulvattomaan malliin. Ne jotkut ensimmäisten vuosien jutut naurattaa välillä itsenikin.

Valitettavasti taas kerran jouduin laittamaan kommenttien valvonnan päälle. Sorry siitä.

Miljoon kiitosta kuitenkin! Näissä tunnelimssa on kiva jatkaa!

Sitä kissa ostaisi ja kymmenen vuotta

Havahduin tässä pari päivää sitten huomaamaan, että tänä vuonna olen neuloskellut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Ei enää puhettakaan puolimaratonista... Mihinkä sitten olen aikani kuluttanut?

Sentään sain viikonloppuna puurrettua valmiiksi simppelin ponchon! Ida-Maria suostui malliksi. Ja totesi samantien, että "Tätä kissa ostaisi". Itse en ollut vakuuttunut asiasta, mutta tarkemmin ajatellen - kun keskeneräinen tekele lojui kotisohvalla, niin kyllä se Tassulle kelpasi makuualustaksi. Vähän liiankin hyvin. Kuka nyt voisi siirtää nukkuvaa kissaa?

Kuvat on ihan tärähtäneitä, koska malli ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan...

Todettiin et lopputulos on tosi kivan näköinen, vaikka neulominen oli yhtä tervanjuontia! Tumma bukleelanka tähän aikaan vuodesta ja kaiken lisäksi mallineule oli kahden kerroksen 1 o, 1 n helmineuletta. Joka kerroksen alussa piti tarkkaan tihrustella, että alkaako oikealla vai nurjalla silmukalla. Virheitä tuli vilisemällä, mutta en niistä välittänyt - pistelin menemään kun huomasin ettei tuosta pinnasta erota onko silmukka oikein vai väärin!

Kappale on suorakaiteen muotoinen. 60 silmukkaa, 160 cm eli niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana 1 kerä SMC Ombre Dreamia, kuutosen Knit Picsin pyöröpuikot. Kappale taitettiin kahtia ja toisesta reunasta ommeltiin 50 cm saumaa. Keskelle jäi pääntie. Poncoa voi käyttää monella tavalla. Suora reuna edessä ja "liehukkeet" sivuilla, toispuoleisesti sauma olalla tai vaikka ihan vinksin vonksin. Jos nyt aloittaisin, niin teksin yksinkertaisesti joko ainaoikeaa tai sileää. Mutta vaikka ihmettelin ääneen, et kuka tuollaista muovilankaa meille onkaan tilannut, niin lopputulos on kuitenkin ihan ookoo. Kevyt (=200g), sopii villa-allergisille ja kelpaa kissoille! Ei siis sittenkään ihan tyhmä hankinta!

Vaikka Tassu onkin Cacaofani, niin näköjään sille kelpaa muovinenkin buklee. Sen Rakas Murunen on tehty vähän saman tapaisesta langasta - tosin siinä langassa muistaakseni oli myös hiven villaa mukana. 

Kun niitä metrejä piti kerätä loppuvuoden tilastoon, niin löysinpä yhden melkein valmiin virkkuun. Kumma kyllä - tänä vuonna olen tarttunut koukkuun entistä enemmän. Jopa niin, että kun alkuvuoden sisustusviikon tyynystä oli jäänyt jämiä, niin jatkoin niistä isoäidinneliötä ilman mitään suunnitelmaa. Tummanharmaat ovat Idan kangaspuilla kutoman huovan tutkaimia... Eli metrin pätkiä. No tulipahan nekin langat hukattua!

Päälinenhän on ollut valmis kesästä asti, mutta kun on ollut niin vaikeaa hankkia sinne tuo sisustyyny... Lankana teetee Saga (100% villa, 100g=140m), koukku Waves 5 mm. Menekki vähän yli 200 g.

Toinenkin asia tässä eilen havahdutti: Tasan kymmenen vuotta on tänään kulunut siitä, kun aloittelin bloggajana! Kylläpä aika on kulunut. Alkuun jännitti ihan kamalasti et osaanko ja lukeeko niitä kukaan. Parhaana vuotena tarinoita tuli melkein joka toinen päivä. Ja omasta mielestänikin ne oli joskus aika hauskoja. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille näistä vuosista! Tarinat jatkuu vaikka harvakseltaan.

Stella Pitsihuivi ja kylmälaukut hyötykäytössä

Voi vitsit et on pakko blokata heti kun siltä tuntuu! Sillä nyt tuntuu mukavavalta. Kun se pitkään kestäny neuleplääh tuntuu olevan ohitte. Vihdoinkin. Alkoi oikeasti jo vähän huolestuttamaan. Blogikin hunningolla, koska miks kirjottelis mitään höpöhöpöä, jos mitään käsityökivaa ei tapahdu.

Tästä se lähtee. Alku oli kyllä tosi hankalaa - aloitin kolmeen otteeseen ja purin kans. En osannut keskittyä pitsikaavioon ollenkaan. Tuntui tervanjuonnilta. Jotenkin vaan yks ilta viime viikolla se sit lähti sujumaan ja nyt ollaan tässä:

Ihanan muhkea ja tarpeeksi iso käytettäväksi näin lenkkinä tai isona hartiahuivina.

Tämän huivin koko on 50x185 cm. Käytin koko kerän lankaa. Ohje löytyy suomeksi uudesta Kauneimmat Käsityöt Käsityön ABC 8, Sukat, Lapaset & Asusteet -lehdestä. Malli 61. Ohjeessa oli hapsut, mutta minä tikuttelin menemään niin pitkään kun lankaa riitti. Metrin verran jäi.

Hapsut ja tupsut ovat nyt kovasti muodissa, mutta olen sitä mieltä, että hapsut "pamppaantuu" ja sotkeentuu ennemmin tai myöhemmin ja jos kerran tekee kauniin pitsihuivin ja aika paljon aikaa käyttää (vaikka ei purkaiskaan välillä), niin pitkäikäisempänä ja kauniimpana säilyy käytössä ilman. Ohjeessa oli siis hapsut.

Lanka: Katia Stella, menekki 1 kerä, puikot 5 mm Knit Picks pyörökärjet 80 cm kaapelilla. 

Tykkäsin langasta, vaikka se onkin suurimmaksi osaksi muovia (80% akryyli), mutta voihan tätä kutsua myös alpakkalangaksi (10% alpakkaa) tai villalangaksikin (10% villaa). Värit liukuivat kauniisti - jopa tuo peessi sopi tähän värimaailmaan. Puodissa on kolme muutakin väriä: lilaharmaa, iloisenharmaa ja pinkki ja hinta on halpa. Vaikka mua itteäni ei yhtään innosta tuubit, niin sellainenekin olis kiva tästä langasta. Ihana kevyt, muhkea ja kutittamaton.

Päättelykeijukin poikkesi meille alkuviikolla. Rowanin Felted Tweed CALin kuudes vinkki ilmestyi alkuviikolla. Odotelin sitä innolla, mutta petyin kun olikin aika koota paloista isompia plokkeja. Ja mun palat ei oikein tuntuneet sopivan yhteen - virkkuukäsiala vaihtuu päivästä toiseen näin tottumattomalla... Siispä päätin pingottaa kaikki tähän asti virkkaamani palaset (=41 kpl).

Puodissa myydään kyllä pingotusrautoja, T-neuloja, sun muuta viimeistelyhilavitkutinta vaiks kui, vaan kun inspis iski, niin mitään sellaista ei ollut kotona. Siispä villaneulat (ne sentään on kässäpussissa vakiovarusteena), ikivanhat nuppineulat ja kaksi kylmälaukkua esille ja laukkujen jokainen sivu päällystettiin paloilla (mittanauha on autoavaimenperänä) ja suihkupullolla suihkittiin kosteaksi. Yön yli palat viettivät teljetyn oven takana saunan lauteilla tekeytymässä. Telkien takana ensinnäkin siks, et Tassun yks lempipaikka on saunassa ja yks lempiraapimis"puu" on styroksinen kylmälaukku. Kissaihmiset tietää mikä kamala sotku siitä syntyy...

Nyt on jo muutama kahden ja neljän palan blokki kasassa ja kovasti odottelen mitä seuraavaksi. Lanka Rowan Felted Tweed ja koukku Waves nro 3.

Kivaa sekin, että syksyn kaikki aktiviteetit taas alkavat ja alkaa normiarki. Mopsineuloja sai mut viimenikin seuraksi vesikipittelyyn ja tänään oli syksyn ensimmäinen Novellikoukku Salon Pääkirjastossa. Rentouttavaa ja kivaa oli, vaikka eka novelli olikin uusinta... Syksy on kiva. Neuleet on kivoi. Virkkuukin tuntuu kivalt. Kivakivakiva.

Veneretki kesäyössä

Nuorena mentiin nukkumaan auringonnousun aikoihin... Nykyään samaan aikaan voi jo herätä. Viime torstaina neljältä aurinko oli vasta nousemaisillaan.

Keskiviikkona puodin inventaari oli tehty ja asiakkaalle luvattu tilauskin saatu viimein hoidettua. Siispä ajattelin ihan hyvällä omatunnolla pitää pari päivää oikeaa saikkua ennen perjantaista kipsinpoistoa. Sen jälkeenhän mä olisin kunnossa ja verkkokauppavastaava Ida-Marian vihdoinkin aika päästä lomaa viettämään.

Mietittiin et tänä kesänä kaikki oikeasti kivat asiat on jääny väliin. Niinku aamukahvit Airistolla. Samassa tuli mieleen vilkaista Marine Trafficista missä meidän yhteinen suosikkibloggarimme Troolari Huovarin Seppo ja Jussi mahtaakaan troolailla kera Rokkiallin (=Rockall)... Monesti ollaan juteltu, et olis tosi kivaa nähdä Troolari Huovari ihan livenä. Ja Huovarin Sepon viimeaikaiset upeat kuvat öisestä Airistosta saivat meidät - mukavuudenhaluiset mökkihöperöt - laittamaan kellon soimaan aamuneljältä! varsinkin kun tiedettiin pyyntikauden olevan päättymäisillään ja marraskuussa me ei todellakaan lähdettäis veneretkelle...

Kipsikinttu ei paljon muuta voi tehdä mu istua pyllyllään neulomassa, mutta jos se saadaan veneeseen niin sielläpähän pysyy! Siispä mökkivillapaidat niskaan ja matkaan! Niin tohkeissani olin, että lähdin kerrankin reissuun ILMAN matkakäsityötä!

Jos se lankakauppiaan elo ei niin ruusuista olekaan niin ammattikalastajalla se vast työ onkin! Sitä ollaan säiden armoilla ja mentävä on oli keli mika tahansa. Ja mistä sen saaliinkin aina saa ja kun se hyvä saalis tulee niin kuka sen ostaa ku venäläisetkään enää ei... Ja kun olis hyvä apaja niin varmaan trooli menee solmuun tai jotain... Joku vielä pitää moista toiveammattinaan!

Auriko teki nousuaan oikealla kinttaalla:

Vasemmalla kinttaalla täysikuu teki laskuaan (on se siellä, pilven takana, vaikkei näy):

Suoraan läpi Airiston mennä posotettiin. Kerrankin oli tyyntä eikä monien veneilijöiden aiheuttamasta ristiaallokosta tietoakaan.

Punainen Huovari näkyi aamuaurigossa jo kaukaa. Lähemmäs päästyä vähän jänskätti - muistan kyllä hyvin lukeneeni miten idioottihuviveneilijät voivat häriköidä ammattikalastajien työtä...

Tuolla parin sadan metrin päässä on troolin toinen pää ja Rokkialli. Välissä trooli ja toivottavasti hyvä silakkasaalis!

Huutoetäisuudellekin uskaltauduttiin ja itte Kapteeni Seppo sieltä kertoi, että puolen tunnin kuluttua olisi ollut silakkaa tarjolla...

Ehkäpä me ei sit kauheasti sittenkään häiriköity Seppoa ja Jussia kesken työpäivän... Jätettiin pojat jatkamaan töitään ja palattiin samaa tietä kotirannalle. Äidiltä kyllä sain myöhemmin haukut ku ei niitä silakoita jääty odottelemaan (ja Tassulle ei kerrottu).

Pitkään ei reissumme kestänyt, kotiterassilla istuttiin hetki ja ihailtiin alkavaa päivää. Sen jälkeen vedettiin peitot korviin ja aamukahvit juotiin auringon ollessa jo korkealla!

Ilman Troolari Huovarin blogia olisi tämäkn upea aamurekti jäänyt meiltä kokematta. Hyvää lomaa teille!

Vuoden 2014 päätös

Melkein tekee mielei toivotella hyvät Juhannukset! Uuden vuoden lämpötila on nimittäin korkeampi kuin Juhannusviikolla ja tuulikin samaa voimakkuuta. Joulun lumet on lähteny ja nurmi vihertää. Siis ihan tyypillistä täällä Varsinaisessa Suomessa. Onneksi sentään saatiin valkoinen Joulu! Vuoden 2014 viiminen auringonlasku:

Meillehän Uusivuosi on ihan erityinen juhla, koska 1.1. on Blogikissa Tassun Syntymäpäivä! 8-vuotta tuli täyteen eilen. "Aatto juhlista jaloin" -sanotaan. Meillä aattona "juhlittiin" makeloimalla lakanoita ja pesemällä hellaa. Juhlaruokana oli makaronilaatikkoa... Alkuillasta itse juhlakalu kömpi turvapaikkaansa saunan lauteille ja vietti siellä koko illan. Välillä uskaltautui pois, mutta ilmekin kertoo ettei kaveri ollut oikein juhlatuulella

Tarjottiin vielä jotain Sheepaa vaikka siinä oli paloja jonkun mössön seassa. Ei possun sydäntä ees. Onneks sentään karkkeja ja broiskusuikkuja. Kai sitä juhlakalua vähän mökötyttikin, varsinkin kun koko muu maailma juhlisti syntteäritä paukkuvin raketein!

Viime vuoden tilastot täydentyivät vielä aattona parilla sukilla. Joululahjaksi saadut komiat saappat tarvitsevat väriä sisuksiinsa, joten Bremontin Camino Alpaca Multicolor -sukkalanka muuntui sukiksi:

Camino on siitä erikoinen alpakkasukkalanka, että sen voi pestä koneessa. Jossulan väki on sen vahingossa testannut. Kuudessa kympissäkään ei lanka huovu (en kyllä silti voi suositella konepesua kuudessa kympissä). Ohjepesu on hienopesu 40 asteessa. Puikoilla 2½ Knit Picks tikuttelin ja ja jos olis kolme kerää niin kahdet sukat sais aikaseks. Jos ihan totta puhun niin en ihan kauheasti tykkää tästä pätkävärjätystä sittenkään. Lanka on aivan ihana - merinoa, alpakkaa ja vahviketta - ohuilla puikoilla tosi lämmintä ja pehmeää. Silti tykkään itse enemmän yksvärisestä tai selkeän raidallisesta.

Ja kun se iskä sit kuitenkin kelpuutti ne ohuet villikset niin Steppi vielä joulun jälkeen puikoille ja uudenvuoden aattona iskäkin sai omat joululahjasukkansa. Siis ihan oikean vuoden puolella vielä!
2½ puikot ja Step Irish Dance -lankaa vajaa kerä.

Koukku ei ole vuoden aikana pahemmin liikkunut näissä hyppysissä. Eri juttu oli silloin, kun käpälä oli kipeä eikä ollenkaan voinut neuloa. Edellisvuonna koukku suihki yli tuplamäärän lankaa. Miks pitää itteänsä kiusata kun ei kerran tykkkää? Joskus on pakko - niinkuin tos syksyllä kun oli teeteemyymälän koukkuamisteema. Mallitilkkua pistelin mut joskus niistäkin on pakko tehdä valmiita. Ei niin kovin pitkä huivi tullu mut saavutus tämäkin:

On muuten niin pehmoista ettei ikinä uskoisi tämän olevan teetee pallasta, joka on ihan perussukkalanka. Koukkuamiskoukku nro 5.

Koska Karvinen asettaa mulle tavoitteita (vaikka en pyydä) niin pitää vielä kirjata ylös vuoden 2014 tilastot. Langankulutuksessa se tavoitteena ollut puolimaraton tuli täyteen:
Neulottuja metrejä 21388, koukutettuja metrejä 1860, yhteensä siis 23248 metriä lankaa kului vuoden aikana. Valmiita töitä oli 95, eli ei mitään kovin merkittäviä juttuja jos keskikulutus oli n. 245 metriä/työ. Pääasiassa sukkia ja salkkareita.

Uuden vuoden lupauksia en tee kun niitä en kuitenkaan pidä. Aatona aloitin huvittelmaan langoilla. Aika kivalta näyttää vaikka Karvisen mielestä värit kerällä näytti hailakoilta. Siitä myöhemmin.

Kuntoilu on sentään aloitettu. Eilen lenkillä liukastelin muutaman kilometrin ja tänä aamuna Neuloo Mopsien Kanssa sai mut taas vesikipittelemään 45 min.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoillemme ja varsinkin kommenteista ollaan iloisia! Joulupukki toi pari uutta kissakässäpussia (kiitokset ja isot halit) ja pyrin kovasti pitämään niitä langoissa, puikoissa ja freesinä niin ettei mikään työ niihin ufoudu!

Taisin sit kuitenkin tehdä pari uudenvuodenlupausta vaikkei pitäny!

Tassun mietteitä 7-vee blogisynttäreillä

Huomasin tänään, et mul on tänään jonkinlainen merkkipäivä. Siit on tasan seitsemän vuotta ku munst tuli The Blogikissa. Ensin me Susun kanssa bloggailtiin tuol Vuodatuksessa, mut pari vuotta sitten meidän oli pakko muuttaa tänne bloggeriin. Tännekin ollaan kotiuduttu ja on tosi kivaa huomata meidän kävijälaskurista et meillä on kamuja täälläkin! Kiitti ja Kurnau!

Mun pitää nyt hoidella tää postaus ku Susu häsää kaiken maailman joulujuttujen kanssa. Yks päivä viikolla me leivottiin torttuja:

Mä autoin ihan yhtä paljon ku lankajutuissakin. Me tehtiin ensin rahkavoitaikina ja keitettiin luumuhillo. Sit parin päivän päästä yks ilta leivottiin. Aika hyvä meno päällä oli – Celine Dionin joululevy pläikäs täysillä ja välillä me leikittiin hiirileikkejä ja tanssittiin. Eikä poltettu yhtään pellillistä! Oli se kyl aika väsyttävää puhaa. Naapurien onneks meillä ei usein leivota.

Mulla on monta tärkeää tehtävää noitten lankahommien lisäks. Tällä viikolla mun on pitäny toimia karvaisena herätyskellona kun Susun hommat jäis muuten tekemättä. Vähän vaille kuus mä puren sitä poskeen. Jos se ei auta niin alan lukemaan sanomalehtiä. Siit tulee aika hyvät saundit ja herättää paremmin ku mikään kelloradio. Nää yksvuotiaan junasukat piti tehdä yhdelle naapurille ennen joulua:

Lanka teetee helmi, menekki 33g, puikot Knit Picks 2½ mm 15cm sukkikset. Ohjeeseen lisättiin 1 silmukka joka puikolle ja teräosaan yks raita.

Tänään noi porukat on tehny laatikoit. Munst ne on ihan turhia ku niissä ei oo yhtään ahventa eikä edes possua! Pelkkiä juureksia vaan. Kuka ny semmosta söis? Autoin mä silti. Blogikuvaaja Karvinen kuori juureksia ja Susu pilkkoi ja mössäs ja sötkötti ja paisto.  Nyt ne jäähtyy tuolla parvekkeella ja me ollaan kaikki ihan uupuneita.

Tän päivän biisi onkin sit ollu ”Päivänsäde ja Menninkäinen”. Tuskin kenellekään on ylläripylläri kumpi on kumpi… Karvis sen huomas jossain vaiheessa. Äiskä hilluu hassuna, laulaa ja tanssii heti kun aurinko näyttäytyy ja Iskä tykkää hämärästä ja kattoo telkkuakin pimeässä ja ilman ääntä!

Viime sunnuntaina oli aurinkopäivä ja me lähdettiin koko perhe tuohon rantaan kävelylle. Menninkäis-Karviskin otti kameran mukaan ja otti munst (ja maisemast) Päivänsäde-Susunkin mielestä ihan kelpo kuvia:

Meidän talon nurkat piti merkata omiksi:

 Täälläkin on todistetusti ollut ihan vähän lunta tänä vuonna… Ei oo enää.

Täällä Pihlajaniemen vieressä olis hyvä ennustaa talvisäätä, mutta miten se menikään? Onko niin, että kun on paljon pihlajanmarjoja niin tulee paljon lunta? Vai meneekö se niin et ”Pihlaja ei kahta taakkaa kanna?”

Me ei vielä toivoteta jouluja kellekään. Kiitetään ja kehrätään vaan kaikille meitin (251745 Vuodatus, 151003 Blogger, yht 402749) kävijöitä kuluneista vuosista ja yritetään pysyä linjoilla!

Hrrr hrrr hrrr, kur kur Nau.

t. Herra The Blogikissa Tassu, Blogikuvaaja Karvinen ja Susu

P.S. Noi tarkat lukemat oli pakko laittaa ku Karvis piti niit tärkeinä. Me Susun kans tykätään enempi kommenteista;)

P.S. Nro 2

Mä tiedän et ne juhlakalat on tuolla tiskikaapissa sulamassa! Miksei niitä jo saa? Mä voin vaiks kuolla nälkään!

P.S. Nro 3.

Susu laskee päiviä: Ihan muutama päivä enää ja sit alkaa päivä pitenemään

 (Auringonlasku viikkoa ennen vuoden pimeintä päivää)

Sadan tonnin bileet eli Hullun Halpa Lauantai

Viime viikol yks aamu mä huomasin et tääl blogis on käyty melkein 100000 kertaa. Nyt jo yli.  Se tuntuu aika hurjalta määrältä lukijoita vaiks en kyllä yhtään tiedä muiden blogien kävijämääristä. Kun summaa vielä vanhan rakkaan Vuodatus- Susun Silmukoiden kävijämäärän niin siitä tulee jotain kolme ja puol sataa tuhatta!

Sit aamulla töihin ajaessa ajattelin et kai sitä ny jonkunlaiset bileet pitää järjestää… Työmatkoilla kuuntelen melkein aina Radio Suomen kanavaa (siellä ei ole mainoksia). Uutisis kerrottiin just jostain bloggaajast, jolla on kymppitonni lukijoita VIIKOSSA! Joten se niistä bileistä sitte…

Minä oon blogannu jotain seittemän vuotta joten täällä käy puolet siit kymppitonnist KUUKAUDESSA. Samas uutises sit puhuttiin bloggareiden saamist lahjuksist. Niist pitää sit verottajal ilmoittaa. Pitääks mun ny ilmoittaa verokarhul et sain teeteen lähetyksen mukana viime viikolla kolme eriväristä  50 g:n kerää vyötteetöntä raidallista sukkalankaa?

Viikon asiaa pähkäilyäni olen edelleen sitä mieltä et sata tonnia on huima määrä! 

KIITOS kaikille lukijoille. Kommenteista spesiaalikiitos!

Vaikka blogin nimi viittaa kässyihin, niin ihan muutahan täällä on. Blogikissan seikkailut ja tietenkin mökkihöperyys on ainakin tässä vaiheessa vuotta ne pääaiheet. Ja ollaanhan me tosi trendikkäitä – Kotilieden artikkelin mukaan jopa viisaita:

No kyl ny kuitenkin piti pistää elämä risaiseks. Blogiarvontaa ei pidetä, mut The Lankakaupassa on ens lauantaina Ihan Pähkä Hullun Halpa Lauantai! Facebookissa voi lukea lisää tapahtumasta (eikä sun tarvii olla itte facebookissa vaan pääset kurkkimaan klikkaamalla TÄSTÄ linkistä).

Salossa on ens lauantaina hurjan monta muutakin tapahtumaa, joten sinne kannattaa lähteä kauempaakin ja isolla porukalla. Jos et itse pääse niin vinkkaa kaverille!

Neulonutkin oon. Tää valmistui eilen alkuillasta. Kuvassa ”tekeytymässä”. Asiakkaalle on menossa tämä pitsibolero. Myöhemmin parempaa kuvaa ja muutakin speksiä lupan ma.

Tervetuloa Hulluttelemaan Saloon Annankadulle lauantaina!