Kaulurille kaveriksi pipo ja lapaset

Peo 30-Palmikkokaulurimme herätti sen verran ihastusta, että päätettiinpä tehdä siitä kokomainen setti: Pipo ja lapaset samaan sarjaan!

Ida tikutteli lapaset ja minä koeneuloin ohjeen:

Puikot 3 ja 3½ ja menekki Arvier Silke Peo30-lankaa 88 grammaa.

Pipon kanssa ei mennyt ihan niin helposti. Purkaleesta purkaleeseen (samalla soi päässä Ismo Alangon Kriisistä kriisiin...). Eka versio yhdellä palmikolla otsikossa oli typerän näköinen. Toka versio viidellä mallikerralla tyrehtyi siihen, etten saanut päälaen kavennuksia menemään kauniisti. Kolmas versio oli täydellinen ja aloin kirjoittamaan ohjetta... 

Purkaleeksi meni vielä kerran! Valmiista myssystä kun en osannutkaan kirjoittaa ohjetta vaan piti kirjoittaa muistiin samaan aikaan kun neuloin.

Tältä "ohje" näytti vielä pari viikkoa sitten. En tosiaan voi kutsua itseäni suunnittelijaksi... Mulla on tapana tehdä joku neule ja jos tulee kiva, niin kirjoitan ohjeen. Ida sen sijaan suunnittelee ensin ja vasta sitten tekee. Onneksi me luetaan ja neulotaan oiko toistemme tuotokset ennekuin julkaistaan mitään. 

Pipon resorin neuloin Addin CraSy trio 4 mm bambuilla ja palmikko-osan 4½ mm 50 cm pyöröillä. Menekki 80 grammaa. Ohjeet siis molempiin saatavissa pyynnöstä lankatilauksen mukana. Koko settiin siis menee 7 kerää ihanaa Peo30 merinoa.

Alkuvuoden huima bloggausvauhti hiipui, koska viime viikkoina on ollut neulomusten ja tavallisten työpäivien  lisäksi kaikkea muuta kivaa. On ollut Neulomakerhoa, kirjapiiriä, novellikoukkua, Kansalaisopiston neuleklubikin alkoi ja vähän opintojakin olen yritellyt. Viikolla tavattiin Matildan kesäkaupan Popup-porukalla Musinessa ja suunniteltiin jo tulevaa kesää. 

Viime viikonloppuna vielä Neulereivit! Kun kerroin osallistuvani reiveihin, niin sain osakseni kulmien kohottelua ja outoja katseita... Tarkistin et mihin olenkaan menossa ja kaikentietävä netti kertoi reivien olevan "konemusiikkipainoitteinen tanssitapahtuma." Uups! 

Tosiasiassa neulereiveissä tuftattiin, joogattiin, neulottiin, virkattiin, juteltiin ja syötiin. Hirmu kivaa oli ja opin paljon uusia asioita!

Tuftausta

Mosaiikkineuletta

Välillä rentouduin virkkaamalla ruutuja Sirdarin Replaystä 

Italialainen aloituskin tuli kokeiltua - sitä tosin pitää vielä vähän treenata... Reiveistä lisää voi lukea Kakskertaseuran sivuilta KLIK!

Pari viikkoa sitten yhtenä sunnuntaiaamuna käväisin ottamassa kuvan sielunmaisemasta:

Olin jo aikaisemmin saanut tiedon, että jää on kolmekymmentäsenttistä ja sain mökkinaapureilta lainaksi liukuesteet ja naskalit. Lisänä oli pelastusliivit, kävelysauvat ja repussa kuumaa kaakaota ja eväsleipää. Heti seuraavana maanataina kävin ostamassa ihan omat turvakkeet. Jos vaikka toisenkin kerran... Moneen vuoteen ei ole ollut asiaa jäälle. 

Onni on kunnon pakkaset!

Vuoden 2023 viimeiset

 Perinteinen lankametrien puolimaratoni tuli täyteen vuonna 2023. Vähän ylittyikin:

Valmiissa kässyissä 22214 metriä, josta neulottuja 21417 ja virkattuja 797. Jos laskisi vielä neulotut ja puretutkin metrit niin mikähän olisikaan saldo? Alla olevassa kuvassa yhdet joulupäivän ja tapaaninpäivän välisenä yönä puretut. Oli joskus jokus visio - pitkä villis. Oli takakappale ja 1,5 etukappaletta valmiina. joku neropatti oli tehnyt kolmen kerroksen raitoja ja alkuperäinen visio on jo aikaa sitten unohtunut, joten purkuun meni...

Joulupaketteihin päätyi aina vaan vähemmän neulomuksia. Jotain kuitenkin:

Suvun pienin oli ihan oikeasti pyytänyt villasukkia! Hurjan hyvä mieli tuli, kun paketin avattua sukat vedettiin heti jalkaan ja kuului hihkaisu et "Ihan oikean kokoiset!" Ilman tontun ohjetta en olis todellakaan osannut ajatella et kahdeksanvuotiaan kengännumero on sama ku mulla ittellä eli 39! Lankana Opalin Regenwald 19.

Tokaks pienin oli toivonut lämpimät pörröiset lapaset, jotka ei kutita. Esiteini tietenkin mustat... 

Lankana Katian Merino Sport. Kämmenosassa kaverina Katian 50 Mohair. Intialaisella peukalokiilalla.

Idalle tikuttelin koronassa ollessani tiiliskivisukat. Vihreä joku käsinvärjätty merinosekoite, jonka ostin yhtenä etäpäivänä visiteeratessani turkulaisia lankakauppoja (lue: kävin siis vieraissa). Ehkä Ilosta? Tiiliskivet Noro Silk garden Sockkia. Jämälänkaa tästä huivista.

Vuoden viimenen kässy oli edelleen sukat. Piti saada joku aivoton tenttiinlukukässy välipäiviksi. Lankana Katian merinosukkalanka Kanerva:

Niin kauhee väri et melkeen hieno!

Ihan vahingossa tuosta varresta poimittujen silmukoiden kohdasta tuli aika kivan näköinen!

Vuosi vaihtui (lähes) perinteiseen tapaan hyvien ystävien seurassa Tottijärvellä. Oli ihanaa tavata taas kaikkia ja myös kesävierastamme Patea:

Mä varmaan saan anteeksi isäntäväeltä liialliset partymixit ja maksamakkaran vai miten? Pitäähän sitä juhlaruokaa saada kissankin - varsinkin kaiken paukkeen ja räjähtelyn korvikkeena!

Pelirinki kokoontui kahtena iltana. Tuloksista ei taida olla pahemmin raportoitavaa...

Vuoden vaihtumista odotellessa:

Hyvästi vuosi 2023. Ei tuu ikävä. Olen onnellinen kaikista ystävistäni.

Iloa ja valoa uuteen vuoteen 2024!

Koronakässyjä

Sain sen sitten minäkin. Tartunnan. Siis koronan... En ollut hirveän kipeä. Kuumettakin vaan pari päivää ja kolme yötä kurkku kamalan kipeänä. Töistä poissa viikonlopun lisäksi kolme päivää. Tosin ei ne varoitukset ihan turhia ole - vieläkin olo on hutera ja heikko, vaikka positiivisesta tuloksesta on jo melkein kaksi viikkoa! Joten ei ne varoitukset ihan turhia ole. Ekat uutiset koronan uudesta tulemisesta tulivat samana päivänä, kun itse sain positiivisen tuloksen.

Hehkuteltuani ankarasti ja monessa foorumissa kummityttöni kirjagarmissa suosittelmaa Marika Riikosen Yksin - kiitos -kirjaa tunnen kiitollisuustta ja vähän nolottaakin. Vaikka kaipaan usein yksinoloa ja tykkään hirveästi omasta seurastani, niin oli ihanaa huomata miten ystävät välittää ja huolehtii. Niin moni viestitteli, kyseli vointia ja voisko tuoda jotain. Tunnen olevani onnetyttö!  

Koska olin kotona ja mukana oli lankaa riittävästi niin... Opettelin intialaista peukalokiilaa:

Tein kolme kokoa. Lankana Cedro. leikittelin kämmenselän puikoilla erilaisilla pintaneuleilla. Puikoilla 3½ 15 cm Zingelillä ja menekki alle kaksi kerää kaikkiin.

Tilauksessa oli myös seuralapaset luistelijatytölle. Oli kämmenen kuvakin piirrettynä pahville, vaan liian pienet tuli. Menevät pikkusiskolleen ja isommat ovat passelit. Pienet Pallas ja 3,0 mm puikot, isommat Peo30 ja puikot 3½.

Koska sähkö oli halpaa, niin päätin taas kerran kokeilla huovuttamista. Tällä kertaa perinteisellä sukkamallilla. Varsi ensin teetee Sallaa 3½ puikoilla ja tossuosa SMC Wash&Filziä 5,0 mm puikoilla. Ihean perinteinen sukka 12 s puikko. Sallaaa 1 kerä ja Fliziä kaks. Pyykkikoneeseen froteepyyhkeiden kanssa 40 asteeseen ja ihan ookko lopputulos:

Hauskin koronäkässy syntyi ihan muutamassa tunnissa! Sain vinkin entisestä kollegaltani Käsityö-Elisan Maijelta! Itse en mitään golffaamisesta ymmärrä, mutta tässä mainio siilisuoja golfmailalle: Eipä mailat kolise ja kolhiinnu keskenään:

Hirmuisen hauskan näköinen tyyppi vai miten? Lankana varressa teetee Salla ja terässä  hapsulanka SMC Brazilia. Kenkkua et Brazilian valmistusta uhkaa taas kerran lopetus. Vielä on hiukan jäljellä. Joitain iloisenharmaita.

Pyhänpäivänä perinteisesti mökki talviteloille. Vaikka olo oli aika hutera, niin metsään piti päästä. Miten rentouttavaa onkaan metsässä kuljeskelu, vaikka vettä satoi ja ilma oli pirkkalonkeron harmaa. Musta tuntuu, etten ole saaren ainoa sienestäjä, koska saalis oli vajaat kymmenen litraa.

Tämä hauskanen metsänäkymä on tullut vastaan joka vuosi "pitkällä" sienikierroksella: Metsänpeikkojen neukkari ihan selvästi!

Tän neukkarin nähtyäni aina saan korvamadon. Tapio Rautavaaran Menninkäisten maa: Ihan paras biisi! TätäKIN biisiä harkattiin ainkoinaan tyttöenergialla möksän terassilla. Koreogafian kera ;) En muista onko esitetty livenä. Toivottavasti ei kukaan muukaan...

 

Hyvää uutta vuotta 2022!

 Aloitin tämän vuoden joululahjaprojektini hyvissä ajoin eli heti vuoden vaihduttua. Tavoitteena oli olla kerrankin ajoissa ja päätin neuloa kaikille lähisukulaisille sukat ohuista langoista. Tammikuussa syntyi neljä paria:

Päätin käyttää kaikki ohuet jämälangat ja tehdä raitasukkia. Näissä on käytetty Rubinia, ja Regiaa. Kuinkas kävikään? Homma tyrehtyi... Heinäkuussa neuloin vielä parit. Joulukuussa huomasin, et mulla on vaan 6 paria vaikka 12 oli tavoite! 

Karvis ei tarvinnut sukkia. Ei paksuja eikä ohkasia, mutta kirjoitti joulupukille uusista huopatossuista. "Joulupukki" ei luvannut, kun kokemukset huovutuksista on vähän niin ja näin. Päätin kuitenkin yrittää:

Ohjeita katselin sieltä sun täältä, mutta kaikki ohjeet oli paljon paksummalle langalle. Sävelsin, otin mittoja joulutontusta ja pistelin menemään. Ja ihan hyvinhän siinä kävi! Lankana Wash&Filz-It Fine, puikot 5 mm ja menekki pikkasen päälle 3 kerää. Oikean jalan tossun kärki on vihreä. Lankakauppiaalle iski nuukuus, enkä viitsinyt korkata uutta kerää muutaman silmukan tähden. Uskoin Karvisen huumorin riittävän. Näissä koko semmoiset 43.

Äiti puolestaan innostui huopalapasista, jotka tein hänen marttakaverilleen. Sellaiset olisi tosi lämpimät kun joutuu kulkemaan ulkona kyynärsauvojen kanssa. Siispä samaan pesuun vielä lapaset. Ihan hyvin kävi näissäkin!

Sama lanka, menekki 3 kerää, Ergo sukkikset nro 5.. Sen verran innostuin onnistumisista, että riipustin näihin molempiin ohjeetkin!

Vielä yhdet lapaset pikkuneidille. Hapsulankaa ja pallasta:

Joulua vietettiin pitkästä aikaa koko suvun kesken Atussa. Ennen lähtöä tehtiin vielä koronatestit. Yksi viiva vain. Naurettiin, et isoista mahoista huolimatta kumpikaan ei ole raskaana :)

Huopajutuista tykättiin, mutta sukista en kuullut juuta enkä jaata, joten ensi vuoden alussa päätänkin aloittaa uuden sukkaprojektin. Teen sukkia vaan itselleni. Aluksi teritän kaikki omat rikkinäiset villasukkani. Ja niitä riittää...

Tapaninpäivän iltana availin omia pakettejani. Purskahdin ilon kyyneliin kun löysin paketeista kolmet villasukat! Kiitos "pukeille".

Meilläkin oli taas pitkästä aikaa oikea valkoinen joulu! 

Kaikki eivät olleet siitä kovin mielissään...

Eilen sain tosi kivan kuvan! Kissasukkien kokoontumisajot Tottijärvellä:

Samaan suuntaan mekin tästä lähdemme kohtapuolin. Viettämään Tassun 15-vuotissynttäreitä ystävien kanssa:

Hyvää alkavaa vuotta 2022 kaikille blogiystäville!

Syksyn tunnelmia ilmassa ja käsitöissä

Syyskuun eka maanantaiaamu. Aurinko odotteli vielä nousemistaan puoli seitsemältä aamu-uinnilla etäpäivän alkaessa. 

Syyskuu ja syyskässyjen aika. Lapasta, sukkaa ja huivia... Ihanaa aikaa kun puotiin tulla tupsahtelee uusia lankoja ihan solkenaan! Toisaalta ahdistaa kun kaikkiin haluisi tarttua, eikä millään kerkii. Siispä monesti tyydyn vaan silittelemään ja halailemaan.

Heinäkuun helteillä neuloin myssyn ja nyt niille kaveriksi lapaset:

Lankana teetee Kamena, suomalainen kampavillalanka ja kyytipoikana tässä Katian 50 Mohair shades. Ohje on Niina Kaakkurivaaran kirjassa Pientä ja lämpöistä. Puikot ranteen patenttineuleessa 4,5 mm koivupuikot ja kämmenosassa 3,5 mm Ergot. Hirmu kiva yhdistelmä on ohut villa ja mohair. Nyt on koko setti valmiina:

Menekki settiin oli vajaa vyyhti Kamenaa ja 2 rullaa mohairia.

Tekstiiliteollisuus Oy:n konkurssitieto elokuun lopussa oli meille jälleenmyyjillekin aikamoinen järkytys. Meidänkin pikkuisen lankapuotimme kymmenestä suosituimmasta langasta viisi on teeteelankoja tai ainakin Tekstiiliteollisuuden maahantuomia... Yhteistyö ja ajatustenvaihto eri teeteshoppien kanssa on ollut tosi iso asia ja voimavara. On ollut tosi tärkeää, että pikkuyrittäjällä on "vertaistukiryhmä", jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Keväällä vielä tehtiin porukalla innostavia suunnitelmia uusista väreistä ja kamppiksista... Hetken aikaa oli pikkasen hämmentynyt olo. Pitääkö näille kaikille nyt keksiä jostain yhtä hyvät ja hyvän hintaiset korvikkeet?

Mitä mä tein? No en mitään! Päätin etten hötkyile vaan odottelen ihan rauhassa. Tai hötkyilin sen verran, että konkurssipesältä tilasin kauheat määrät Pallasta, Helmeä ja Primanovaa ;) Niillä pärjäis ainakin pari kuukautta. Nyt voin jo hyvillä mielin sen verran kertoa, että teeteelankojen tarina ja SHOPpiyhteistyö jatkuu vielä tämän vuoden puolella! Pysykääpä kuulolla.

Syksyn uusien lankojen pehmeistäkin pehmein on Scheepjesin merinosukkalanka Downtown. Se oli niin silisilisuloista, etten voinut vastustaa. Vaikka kyseessä on sukkalanka, niin vauvaneuleisiinkin se on passeli! Päätin pikapikaa tikutella junasukat:

Perinteisen mallin mukaan tein ja menekki oli hitusen vajaat puoli kerää.

Puikkomaailma on nykyisin varsinaista välineurheilua. On alumiinia, bambua, koivua, synteettistä, pyöreää, kolmiota, kantikasta ja vaikka vallan mitä! Kun esittelen puodissa asiakkaille eri vaihtoehtoja, niin usein multa kysytään, et mitä itse käytän... No siinäpä kysymys! Viime aikoina oon tykästynyt Zingeihin. Ne on keveät, kivan väriset enkä katko niitä niin solkenaan ku puisia. Mutta Downtownin kohdalla oli ekan sukan 12 ekan kerroksen jälkeen vaan pakko vaihtaa koivupuikkoihin! Lanka oli kerta kaikkiaan liian liukasta mun käsille ja Zingeille... Eli omaan puikkovalintaan vaikuttaa lanka, tekniikka ja fiilis. Joskus vaan nappaa käteen ekat vapaana olevat puikot ja pistää menemään. Sano siinä sitten mikä on paras! Nää on NIIN makuasioita.

Regian jakkilankaa on moni kehunut ja kysellyt. Jostain syystä mikään regia ei oikein koskaan ole ollut oma suosikkini. Paitsi Alpaca Soft, jota nytkin on puikoilla hervottoman ison huivin verran. Regia Premium Merino Yakista tuli muutama viikko sitten upea liukuvärjätty värilajitelma ja pakkohan nämä kauniit syksyn värit oli ottaa puikoille!

Huivin ohje tuli lankojen mukana, mutta on myös julkaistu uusimmassa Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 6/2021 (lehdessä yksivärisenä). Huomaatteko, että meidän kotipihan puskat toistaa samoja syksyn värejä?

Ohjeessa lankaa 200 g eli kaksi kerää. Sileän osuuden neulominen alkoi jossain vaiheessa ankarasti kyllästyttämään ja jätin viimeiset 12 kerrosta väliin ja siirryin pitsiin. Onneksi niin - muuten lanka olisi loppunut armottomasti kesken! 

Elokuun loppu on perinteisesti ollut mökkikauden päätös. Nykyisin meillä kausi jatkuu aina pyhäinpäivään asti. Ehkäpä syynä on se, että nykyisin saaressa on sähköt... Elokuun viimeisenä viikonloppuna joka tapauksessa edelleen poltellaan elotulia. Tänä vuonna parin vuoden tauon jälkeen saatiin viimeinkin "alkuasukkaat" eli isä ja äitikin elotulille:

Huomaa: Äidillä päällä isälle joskus 80-luvun lopulla neulomani villapaita...

Viime kesä meni koronan vuoksi eristyksissä ja tänä vuonna ollaan suunniteltu ja suunniteltu. Milloin satoi, milloin oli liian kova myrsky ja milloin mitäkin! Mukavaa oli ja toivottavasti heilläkin, vaikka tämä kamala kakara komenteli olemaan poukkoilematta betoniportailla ja huseeraamatta kauheasti eikä edes pyttipannua tarjottu! Iltapimeällä taskulamppujen valossa käytiin moikkaamassa tuttuja naapureita "ilotulilla":

Tassu on viihtynyt mökillä mainiosti. Syksyn tullen se on kunnostautunut taas hiirikissana ja meille on tuotu jo monta hienoa "lahjaa". Kovin yritämme sitä kehua, vaikka se ei ollenkaan ymmärrä miksi saaliita ei saa tuoda sisälle... "Päivän" ankaran työn jälkeen se lepäilee puskissa:

Tänä aamuna sitä kiukutti, kun ärsyttävä oravanpoikanen poukkoili puusta toiseen ja selvästikin härnäsi. Vielä enempi harmistutti, kun en oikein pystynyt olemaan nauramatta...

Neulekirja Pientä ja lämpöistä ja lomanen

No eipä oo kovinkaan ajankohtaista, mutta syksy tulee ennen kuin huomataankaan ja silloin on tarvetta kaikelle pienelle ja lämpöiselle. 

Neulekirja käsineistä ja myssyistä eli Niina Kaakkurivaaran "Pientä ja Lämpöistä" ilmestyi toukokuun lopulla. Kirjassa on yli 40 ohjetta myssyihin ja lapasiin. Jokaiselle jotakin. Aloittelijalle helppoja perusohjeita ja edistyneimmille vaikeampia.

Minullakin oli oman pieni osuuteni kirjan lopputuloksessa. Monta menneen koronatalven etäpäivää käytin kotitoimistolla "lukemalla oiko" Niinan ohjeita ja heittämällä omia kommenttejani miten jonkin asian  voisi sanoa selkeämmin niin, että meikäläinenkin ymmärtää. Tarjoutuessani urakkaan en ihan oikeasti tiennyt, että kirjasta on tulossa oikea järkäle! 

Kirjan kuvat ovat kauniita, ohjeet selkeitä ja vinkkisivut ja kuvat hurjan havainnolliset. Viikolla kuulin myös kiitosta selkeistä ja tarpeeksi isoista teksteistä ja kaavioista! Sain oman kappaleeni käsiini muutama viikko sitten. Yhtenä lauantai-iltana kävin kirjan läpi ihan sivu sivulta ja ihan viimeisen sivun kohdalla melkein kyynel tuli silmään:

Oikolukiessa viimeiseksi jätin patenttineule-osion. Puodissa tulee aika usein kysymyksiä patentista. Niitä sitten näytetään oikein kädestä pitäen. Jotkut tosi helpot asiat on vaan tosi vaikeita selittää kirjallisesti. Sitä paitsi - olen jo aikaa sitten vannonut, etten ikinä enää yritä briossia! Sen pitäis olla joku syötävä, mutta neulemaailmassa kaksiväriselle patenttineuleelle on annettu kyseisen sämpylän nimi. Kirjan ohje oli kuitenkin ihan selkeän oloinen ja mulla kotona just sopivasti sinistä ja valkoista teetee Primanovaa, niin päädyin kuitenkin ihan ekaks just siihen!

Taipui se kaksivärinen patenttineule minultakin kun oli oikea ohje! Primanovan puikkosuositus vyötteessä on 4-4½, tämä myssy on tikuteltu 2½ puikoilla. Eilen sain briossivirtuoosi Piikulta ohjeen, et pitäis vielä kastella. En silti taida tehdä lapasia tuon kaveriksi... Sen verran vaikeaa oli vaikka ohje olikin parasta ja selkeintä ikinä! Menekki pohjaväriä 2 ja kuvioväriä 1 kerä.

Yläkuvan huovutetut lapaset on tikuteltu Austermannin Wash&Filz - langalla. En ollut kovin innostunut koko langasta, mutta sain muutaman näytekerän ja kokeilin. Ehkäpä tämä lanka on ens talvena meidänkin liikkeessä, Mukava neuloa, huopui kauniisti ja vähän pienemmillä puikoilla käy vaikkapa paksumpiin islantilaisneuleisiin. 

Mulla on perinteisesti ollut juhannusviikolla loma. Oli tarkoitus tehdä klapeja ja kaikkea muuta mökkihommaa oikein ajan kanssa. Perinteen mukaanhan mun mökkeillessä sataa suunnilleen räntää ja tuulee luoteesta 14 metriä yötä päivää. Se on oiva sää pakkotyöleirille. Vaan kaikki me tiedetään miten kävi... Jopa saaressa oli niin kuumaa, ettei mistään tekemisistä tullut mitään! Olen sentään leikkinyt vesileikkejä ja pessyt sekä soutuveneen, että sen toisen ja trimmaillut heinää.

Vesikipittelystä on saanut hetkellistä viilennystä. Soutuveneellä saarikin kierretty ja yhden kerran lähdin soutaen viemään roskista. Kolmen kilsan soutureissu äänikirjan kanssa oli tosi mukava, Eikä ollut liian kuumaa.

Koska mitään ei jaksa tehdä ja kuitenkin jotain olis kiva, niin kässäpussista löytyy aina tekemistä varjossa terassilla. Tällä kertaa olin lastannut mukaani lankoja, ohjeita ja puikkojakin niin, ettei tarvinnut kilauttaa kaverille tai lähteä Paraisten lankakauppaan hätäapua hakemaan.

Railo-kierrejoustinmyssyn ohje oli just sopivan pieni ja helppo helleneule. Lankana kaksinkertaisena teetee helmi ja Austermannin Kid Silk. Puikoilla 4½.

Uskon, etä tästä tulee ens talven hitti. Helppo ku mikä ja kivan näköinen. Mulla tuntuu olevan mottona "Ettei lämpö pääsis lähelle" eli seuraavana tutustuin seuraavaan näytelankakerään ja kirjan ohjeeseen:

Lehvä-myssyn lankana Alpaca Fluffy (joka meillä syksymmällä). Puikot jotain 7-8 ja vain yksi kerä! Huomaatteko, että olen melkein saanut "sulan hattuuni" näistä pikkuisista lomakässyistä. Seuraavakin myssy on jo puikoilla...

Tiistai-iltana oli laiturineulojaiset. Kerrankin pääsin mukaan ja koska loma ja koska vene niin heippa vaan ja menoksi! Kivaa oli nähdä kaikkia pitkän sohvaneulontakauden jälkeen. Vähän kyllä nolotti lähteä matkaan kun merivedellä monta päivää pesty tukka näytti vähemmän esiintymiskuntoiselta puhumattakaan auringonkärventävästä nassusta. Oli sentään jotain siistiä:

Ennen lähtöä Karvis lakkas mun varpaankynnet :)

Tassukin on kärvistellyt helteessä. Sen lempparipaikka on ollut saunan lauteiden alla betonilattialla. Välillä se käy juomassa ja kerjäämässä syötävää, mutta palaa sitten takaisin vilpoiseen paikkaansa. Olen välillä yrittänyt ohentaa sen turkkia furminaattorilla. Joskus se onnistuu, mutta aika nopeasti tulee kynttä ja hammasta...

Pikkuisen spurtin se teki yhtenä päivänä kun kalliota pitkin ylös kulki joku iso lintu, jolla oli vauveli mukanaan. Silloin sai jalat alleen myös Karvis (en muista koskaan ennen nähneeni sen juoksevan)... Ehkäpä moinen kilpajuoksu sai Tassunkin ymmärtämään, et huonosti käy jos noin ison linnun perään lähtee...

Jo muutaman viikon ajan tontilla on pistäytynyt Kurkipariskunta kahden tenavansa kanssa. Toimivat hyvinä herätyskelloina, mut olisi mukavaa, jos saisimme ajastettua aamurääkäisyn viidestä vaikkapa puoli seitsemään... Aika kivoja naapureita, mut annas olla jos ne vie mustikat! Viime vuonna oli mäyrävauvelit ja tänä vuonna kurkivauvelit...

Vähemmän mukavat naapurit teki pesänsä perinteiseen sinitintin tai kirjosiepon pönttöön. Ens alkuun se ei paljon haitannut, mutta kun mehiläisiä pörräsi ympäriinsä jo parikymmentä niin pikkuisen alkoi hermostuttamaan. Eilisiltana auringon jo laskettua ja ilman viilennyttyä Karvinen pukeutui "Rescue-asuunsa" ja teki selvää pesästä. 

Pesä on poissa, mutta mehiläisiä pörrää puun ympärillä edelleen. Ollaan kuitenkin oltu ihan sulassa sovussa toistaiseksi.

Ympäri maata kulkeneet ukkosmyrskyt eivät ole osuneet tänne. Sentään eilen saatiin kolme milliä vettä ja ilma viileni huomattavasti. Päästiin aamulla niihin PUUhiin, joita varten lomat on olemassa:

Klapeja! Tällä viikolla ei ole pahemmin klapeja kulunut jos ei uusiakaan jaksettu tehdä. Sauna lämmitettiin viimeksi viime viikon perjantaina ja taas eilen... 

Lomalla luulis olevan aikaa herkutteluun. Kun on liian kuumaa, niin mikään ei maistu. Napsitaan jotain silloin ja jotain tällöin, koska pakko on syödä. Tänään oli viimein sen verran siedettävää, että saatiin laitettua muurikka talven jäljiltä käyttökuntoon. Ja kaikki viikon aikana kertyneet jätteet muuntui herkkupyttikseksi!

Iloista keskikesän juhlaa!