torstai 13. syyskuuta 2018

Puikot suihkii sukkaa

Ihana syksy! Kaikkea kivaa alkanut ja alkamassa. Tällä viikolla olen saanut istua kolmessa niin innostavassa tilaisuudessa, että sukkapuikot on suihkineet pikavauhtia. Pakko on ollut purkaa sitä positiivista energiaa johonkin, kun ei oikein kehtaa hyppiä ja pomppia ja hihkua. Ja minähän en someta kesken mitään tilaisuuksia. Ainakaan jos puhelin kuolee kesken kaiken - niinkuin tässä yhtenä päivänä kävi. Onneks se sentään heräs henkiin vielä. Aika outo tunne, vaikka koko ajan kritison sitä, et kaikki lääppii laitteitaan koko ajan...

No joka tapauksessa - Tutti Fruttia jäi näistä sukista melkein puoli kerää, joten loin samantien uudet silmukat. Ja siihen se sitten jäikin. Kunnes tiistaiaamuna isi vei lapsen ekana koulupäivänä aamuruuhkassa ja ukkosmyrskyssä Old Milliin:
Lankana kesäinen puuvillasukkalanka Regian Tuttu Frutti, puikkoina 2,5 mm Prymin ergonomiset, menekki näihin 43 g. En kyllä yhtään ymmärrä, miks tämäkin sukanalku on lojunut kässäpussin pohjalla koko kesän, sillä lanka on ihanan pehmeää - vois vaikka vauvaneuleeseenkin sopia. Ja villattomana kelpaa vegaaneillekin (mitä mä en oo). "Koulupäivä" loppui melkein liian aikaisin ku niin hyvä vauhti oli päällä!

Austermanin Steppi tuo aina muutaman kerran vuodessa uuden värilajitelman. Steppihän on meilläkin yksi suosituimmista sukkalangoista vaikka hinta ei oo ihan siitä halvimmasta päästä. Mut ku sen neulominen on niin kivaa! Jännää aina neuloa vielä seuraava kerros ja seuraava kerros ja seuraava... Uusi California-lajitelma tuli muutama viikko sitten. Pakkohan siitäkin oli mallisukat neuloa. Varsinkin (kuten kuvasta näkyy) kerästä on tosi vaikeaa nähdä miltä siitä neulottu sukka näyttää. Lanka ei kerällä kauheasti houkuttele jos totta puhutaan. Vaan aikas  hauskan näköistä taas tuli. Raitaa ja "kirjoneuletta".
Reissuneuleeksi ajattelin, joten puikkoina 2½ mm Zingit (ei mee poikki, vaikka auto ajais yli), menekki 70 g. Tein varteen ensin 20 krs resoria, sitten sileää ja ennen kantapäätä toiset 20 krs resoria. Kun tuntuu siltä, ettei langan kuosi oikein pääse esille resorissa.  koko jotain 38-39 ja varren pituus 20 cm.

Sukkaa pukkasi myös tiistai-iltana Kakskerran kirkossa:
Kesän laiturineulonnat ovat ohi ja Neulomakerhon syyskauden avaus oli Kakskerran kirkossa. Saimme istua kirkonpenkissä ja kuulla historiaa ja tarinoita kirkon vaiheista 1650 -luvun puolivälistä näihin päiviin. Tässä kirkossa minäkin joka joulun alla käyn laulamassa kauneimmat joululaulut. Vaikka en ole yhtään tipantipantippaa jouluihminen, niin siitä tilaisuudesta saan hiukan joulumieltä minäkin. Hauskin oma muistoni Kakskerran kirkosta on veljeni häät äkskymmentä vuotta sitten. Äiti vetisteli vieressäni ku niagara ja minä kauhistelin polvistuneen sulhasen kengänpohjissa kirkuvaa keltaista Anttilan hintalappua :)
Pääsimme myös välillä jalottelemaan kirkkosuunnistuksen merkeissä ja loppuillasta kuultiin kummitusjuttuja. Kirkossa ei kummittele, mutta Brinkhallin Kartanossa ja Kakskerranjärvessä kyllä. Onneksi meidän mökki on venematkan päässä saaressa! En ole kuullut kummitusjuttuja sieltä...
Ja kenellä on parhaat mökkinaapurit? No meillä jaTassulla tietenkin! Viime lauantaina ahvenet hyppäsivät ämpärissä suoraan meidän terassille! Minä perkasin ja Tassu sai parhaat palat suoraan kuormasta. Tällä viikolla on viimein satanut. Siis oikein kunnolla. Parhaista mökkinaapureista kertoo sekin, että olen viikon aikana kahdeltakin naapurilta saanut viestin, et mun vene on tyhjennetty. Oli tänään tarkoitus lähteä pelastamaan se mitä pelastettavissa oli...

Mulla ja varmaan monella muullakin on Nokian sulkemisen jälkeen ollut sellainen olo, että Salo on kuoleva tuppukylä. Viime viikon Taiteiden Yä osoitti kaikkea muuta! Tapahtumia ympäri kaupunkia ja paljon porukkaa liikkeellä. Jopa meidän puodissa poikkesi muutama - paras palaute oli se, kun asiakas sanoi et oli ihan varma, että kun tapahtuu, niin me ollaan mukana :)
Ankea katukuvakin piristyy. Vanha viljasiilo on saanut uuden ilmeen!
Poliisilaitoksesta kuvia myöhemmin. Seuraava iso juttu Salossa tulee olemaan perinteikkäät syysmarkkinat kuun vaihteessa.

Ja kun nyt on into päällä niin 555 silmukkaa puikoilla. Seta Tweed II ja huivia pukkaa...

Ja ny kuitenkin joku ihmettelee et mikä koulu? Yrittäjän ammattitutkinto. Saapa nähdä miten on kun päästään liiketoimintasuunnitelmaan ja talousasioihin, mut tällä hetkellä tää oon Intoo täynnä!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Heijastavia

Saatiin puotiin heijastavaa Perfect Reflect -lankaa. Alkaa olla ajankohtaista, sillä iltaisin on jo tosi pimeää.

Kuvan pipo tulee yhdestä kerästä. Vyötteestä löytyy ohje suomeksi. Ja kun valo osuu niin kyllä loistaa! Tämän vuoden langassa on mukana myös 20% villaa ja värivalikoimassa se valkoinen, jota viime vuonna kaivattiin kovasti.
Heijastavat helmet oli viime sesongin hittijuttu. Vain mielikuvitus on rajana... Katsokaapa Sindin hienoja valjaita:
Emäntänsäkin näkyy iltalenkillä, vaikka onkin mustassa palttoossa:
Ei sit tarvii kertoa Tassulle, että blogissamme esiintyy koira!

Itse kokeilin kaikenlaisia virkattuja heijastinhelmijuttuja, mut lopulta toimivin idea syntyi neulomalla:
Pujotin helmet lankaan etukäteen. Loin 15 silmukkaa ja neuloin tiukkaa ainaoikeaa (lanka Salla, puikot 2½). Helmi asetetaan kahden silmukan väliin ja se asettuu työn vastapuolelle.Kun tekee tarpeeksi tiukkaa, niin helmi pysyy paikoillaan. Muutama kerros väliin ja taas helmiä. Tää on siitä kiva. että näkyy joka puolelle, ei kilise ja kolise eikä tartu mihinkään.
Vähempikin helmimäärä olis riittänyt. Tässä koekappaleessa on 20. Tein vielä toisen, jossa on keskellä yks helmirivi (10 kpl) ja sekin on ihan riittävästi. Siitä ei oo kuvaa.

Nää on kivoja, mutta eivät silti korvaa oikeita CE-merkittyjä hejastimia. joka tapauksessa kaikki pimeässä näkyvyyttä parantavat on hyvä juttu!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Festarineuleena sytomyssy

Koska en tartte. Ainakaan vielä.

Kävin pari viikkoa siiten joukkomammossa. Sanoivat tuloksen tulevan postissa kuukauden kuluttua. Arvatkaas meinasinko saada halvauksen, ku kirje tuli jo viikon kuluttua viime viikon perjantaina! Mietin, et jos avaisin sen vasta viikonlopun jälkeen, mut sit päätin et samantien vaan - asia kuitenkin pyöris mielessä koko viikonlopun ja Tassufestarien ajan.

Tulin niin iloiseks, että päätin seuraavan aloituksen olevan sytomyssy. Jollekin, joka tarvii.
Viikonlopun viettoon lähtiessä heitin kassin pari vajaata kerää Katian Cotton 100% ja lauantaiaamuna ennen Tassufestareille lähtöä loin 120 silmukkaa 40 cm 3 mm pyöröille. Resorin jälkeen heitin silmukat 50 cm 3 mm bambupyöröille. On muuten ihan paras pipopuikkopituus tuo 50 cm!
 Kiva helppo "seurusteluneule", joka tuli päivän aikana melkein valmiiksi. Tietenkin siellä festareilla tuli muutama kysymään mitä neuloin. Oli niitä, jotka eivät olleet kuuleetkaan sytomyssyistä ja myös niitä, jotka olivat myssyjä neuloneet. Kyllä tuntui mukavalta, kun vieressäni istunut rouva kiitti tekijöitä. Hän oli syöpähoitojen seurauksena menettänyt hiuksensa ja saanut Tyksistä myssyn mukaansa. Kiitokset leviää kaikille tekijöille nyt tätäkin kautta.
Lankaa kului 67 g. Peessi meni kaikki ja valkoista jäi nöttönen. Resori 1 kiertäen o, 1 n ja loppu sileää ja siellä täällä muutama nurja. Kavennukset kuudessa sektorissa.

Tassufestarifiilistely on jatkunut koko viikon. Varsinkin Tassu on nauttinut tuliaisestaan.  Yksi osallistujista oli tehnyt minttulelun jokaiselle kotiin vietäväksi. On pitänyt vähän säännöstellä, ettei katti ole koko ajan ihan minttupöllyissään:

Syyskuu alkoi ja kesäaika päättyi. Nyt on taas lauantaitkin työpäiviä. Oikeastaan aika kivaa. 

Mukavaa syyskuuta!

P.S. Salossa järjestetään torstaina 6.9. Taiteiden Yä. Kaikkea kivaa häppenikiä keskustassa klo 14-23. Meidänkin puoti on torstaina auki iltayhdeksään! Tervetuloa!


maanantai 27. elokuuta 2018

Stella-huivi, Mäkäräis-sukat ja Tassufestarit

Syksy on kiva. Illat pimenee ja neulomukset alkaa maistumaan. Telkustakin tulee taas jotain. Kotonakin on vaihteeksi kiva olla. Uusia lankojakin tulee puotiin ja tuttuihin uusia värejä. Puikotkin alkaa huutelemaan kässäpussissa ja laatupäällikkökin on taas työn touhussa...
Katian Stellaan tuli uusi väri. Neuloin tämän saman huivin viime vuonna ja mallineule tuntui silloin kamalan vaikealta.
Tämä kakkonen tuli paljon helpommalla. onko niin et harjoitus tekee mestarin vai niin et tällä kertaa vaan keskityin paremmin?
Upea syksyn väritys. Tuskin huivia edes erottaa noiden kuivuudesta kärsineiden mustikkapuskien joukosta.
Koko n. 50*170 cm, puikot 6 mm, menekki yksi kerä (100g=550m). Ohje tulee langan mukana, mutta on julkaistu myös Kauneimpien käsitöiden jossain teemalehdessä (lehden ohjeessa on pikkuvirhe kaavion selityksien suomennoksessa, mut jos on vähän neulonu ni ei haittaa).

Salon käsityökeskuksen Satu poikkes tuomaan meillekin jaettavaksi Taito varsains-suomen syksyn asiakaslehteä ja vinkkas, et siinä on sukkamalli teetee Pallaksesta. Just sil hetkel oli puikoilla tilaa, joten Kaisa Mäkäräisen nimikkosukkalangat heitin kässäpussiin lehden kera.
Nimikkosukissa löytyy lehden tekstin mukaan viitteitä suomalaisen supernaisen ominaisuuksista: kuningattaren kruunusta, lumihiutaleista ja latu-urasta... Ja tietty väriä elämään!
Lanka: teetee pallas, pohjaväriä 2 kerää ja kuviovärejä kumpaakin 1 kerä (eli yht 140 g näihin sukkiin). Bambupuikoilla 3 mm tikuttelin. Jotenkin tuo varren kuvio ei mun mielestä passaa hempeään pitsiin... Ehkä olis pitäny välita ohjeesta poikkeavat - hiukan maltillisemmat värit. Vai kui? Kiva malli joka tapauksessa:
Ajan kulukseni näitä kuviä näppäilin lauantaiaaumna mökillä kun odottelin laatupäällikköä aamukierrokseltaan, jotta voisin ottaa sen vangiksi ja lähteä itse kesän päätapahtumaan eli Tassufestareille!
Vähän ensikertalaista jännitti. Lähes 50 vierasta tai siis Facen kissaryhmän kautta "tuttua" ihmistä - mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä - me kaikki ollaan "tassun alla". Etukäteen Ida värkkäsi mulle nimilapun, jota itte vähän tuunailin itteni ja Tassun näköiseksi...
Hirmu hauskoja nimikylttejä siellä oli vaikka kuinka paljon. Enemmän tai vähemmän palvelijan ja palveltavan näköisiä...
Tää taulu kertoi, että oikeassa paikassa ollaan.
Kirppikselle tuotiin omalle palveltavalle kelpaamattomia ruokia ja leluja ja sieltä sai vastineeksi ottaa jotain tuliaista omalle kisulle. Meiltä meni leluja ja kotiin tuli hiekkastoppari laatikon eteen. Vielä en tiedä toimiiko, ku vasta aamulla tultiin kotiin.
Mukit oli tilanteeseen sopivia, kuten myös särvetit:
Eihän tuohon ny voi suutaan pyyhkiä!

Pukeutuminen oli tilaisuuteen sopiva:
 Mun tassut on noi vasemmapuoleiset. Keskellä ja oikealla varkautelaisten tassukkaat. Omat sukkani on Idalta vuosia sitten saatu ja muut Katin neulomia Idan ohjeella teeteen Sallasta.

Kissojen lisäksi osalla meistä oli muutakin yhteistä:
Hiukan musta tuntuu, että saatiin tartutettua neuloosia muutamiin muihinkin :) (lupa kuvan julkaisemiseen on pyydetty Katilta ja Saijalta).

Ihania herkkuja oli varsinaisen suomen tassutehotiimi päivälle hommannut. Oli suolaista ja makeaa tulokahvien kanssa, herkullista kanaa ja maustettua riisiä ja perunoita ja salaattia ja leipää ja ties vaikka mitä! Ruokia jonotettiin, mutta kaikkein hauskin oli täytekakunKUVAUSjono:
Kakun tekijä on muuten salonseutulainen...

Pyölinrannan leirikeskuksessa oli monenmoista majoitustilaa. Osa porukasta majoittui omiin yksiöihinsä eli asuntovaunuihin, muut mökkeihin ja osa majoittui taivasalle. Minäkin pääsin viimein koestamaan riippumattoa:
Nyt voin ihan oikeasti uskoa, että tuolla "pesässä" uni maistuu eikä palella! Olis tehny mieli kaikkien herkkujen jälkeen jäädä ottamaan pikku päikkärit...

Vaan ilta jatkui rannassa nuotion ja saunan merkeissä... Siinä vaiheessa oli mun aika lähteä kotimatkalle. Upean auringonlaskun ehdin kuvata (ja harmitti, etten uskaltanut lähteä festareille veneellä, matkaa oli ollu vaan 17 km ja autolla tuli viiskyt).
Ilta oli upea:
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olin ajatellut, että yöpymispaikat pitää säästää pitkänmatkalaisille ja päättänyt mennä illaksi kotiin.  Kotirannassa oli Karvinen vastassa. Meillä poltettiin elotulia ja käväistiin myös naapurin makkarajuhlissa katsomassa "vanhan akan kynttilää"

Yömyöhällä otsalamppujen valossa mentiin takaisin omalle mökille. Siellä odotteli Tassu. Ensin leikkelin siltä takkuja, poistin yhden punkin ja muistin yhtäkkiä, et Tassun perjantaipullo oli unohtunut! Eipä ihme jos katti oli pikkasen kuono kulmikkaana, kun perjantaipulloa tarjottiin sunnuntaiyönä kahdelta!
Olihan Tassulle festareilta oman tuliainenkin, mutta siitä sitten myöhemmin. Kivaa on ollut ja nyt alkaa arki. Kesäaika on ohi ja töissäkin ollaan taas myös lauantaisin. Vielä viimeisen kerran tänä vuonna venytettiin viikonloppua maanantaille:
Aamu-uinnin jälkeen: "Huomenta Arki. Täältä tullaan!"

perjantai 24. elokuuta 2018

Ruokalomanen ja tilausneule

Koulut alkoi Salossa vähän yli viikko sitten. Verkkovastaava Ida tuli töihin ja minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja pidin pari vapaapäivää. Näitä vapaita oli odoteltu ja suunniteltu jo monta kuukautta! Kuten tavallista - tärkein ajanviete oli syöminen ja kaikki siihen liittyvä. Jo keskiviikkoiltana mentiin mökille, vähän ajan kuluttua saatiin myös seuraa. Saunottiin, grillattiin ja jo umi maistui. Aamupalalla kaikkea herkullista oman maan satoa (ei mun).
Koko kesä ollaan kärvistelty kuumuudessa ja kuivuudessa. Vaan viime aikoina ollaan jo saatu muutamat kunnon sateet. Koska ei ollut metsäpalovaroitusta niin siitähän tämä pyromaani ihan villiintyi... Ja sai houkuteltua muut mukaansa. Vihdoinkin päästiin polttamaan koko kesän aikana kertyneet oksat ja muut roskat!
Jaa et miten tämä liittyy ruokaan? No mitä suurimmassa määrin!
Valkosipulilla ja mustapippurilla maustettu karitsanpaisti käärittiin folioon, märkään sanomalehteen ja vielä kerran folioon. Nyytit kaivettiin hiillokseen ja laitettiin lisää palavaa nuotioon. Ja loitsut perään: Älä tule paha paisti - tule hyvä paisti!
Ruuanlaittoon osallitui koko porukka ja siinä meni ihan koko päivä. Välillä piti nautiskella ruuanlaittojuomaa:
Luomumansikkaviiniä ja sittistä lehmälaseista - perinteitä kunnioittaen.

Koko päivähän siinä meni. Saunassakin käyttin välillä ja viimein illan pimetessä oli valmista. Tässä Karvisen gourmeeannos:
Punainen on oma keksintö - viinimarjachutney!
Nuotiossa riitti tulta vielä yömyöhälläkin... Ja vielä seuraavana aamuna saatiin tuli syttymään kun viimeisiä risuja laitettiin nuotioon ja vähän kähjättiin.

Tuliaisikis saatiin kassikaupalla kaikkea ihanaa luomuvihannesta ja juuresta. Tassukin nautti tuliaisista omalla tavallaan. Paperikassit on ihan parhaita!
Perjantaina aamupalan jälkeen muut lähtivät veneellä saarenkiertoon. 
Minäpä jäin valmistelemaan seuraavaa ateriaa...

Joka oli muurikkaletut. Pääruokana suolaista täytettä ja jälkiruokana makeaa.
Iloiset letunpaistajat pääsivät toteuttamaan itseään ja muistelemaan menneitä. Tällä kertaa letunpaistokin uskallettiin tehdä avotulella... Mut mustikkapuskat ei enää tänä kesänä tokene kuivuudesta.

Pienten päikkärien ja saunomisen jälkeen... Arvatkaapa mitä tehtiin? No ruokaa tietenkin!
Juureswokissa oli kelta- ja valkojuurta, porkkanaa sekä puna- ja valkosipulia. Luomua kaikki. Ja pihvejä grillissä...

Vain pari päivää aikaa ja mahdottomasti herkkuja syötävänä! Oikeen kiire meinas tulla mut hyvin me selvitiin. Varsinkin kun välillä nukuttiin, jotta jaksettiin taas syödä... Minä tosin aaumvirkkuna nautiskelin rannassa aamukahvini muiden vielä nukkuessa lankaherkkujen parissa:
Olihan tällä vierailulla käsitöihinkin liittyvä merkitys. Vuosi sitten sain tehtäväkseni neuloa vanhan rakkaan ja vähän rikkinäisenkin villapaidan tilalle uuden samanlaisen...
Jokusen tunnin käytin keksiäkseni, miten tuo mallineule saadaan aikaan. Alkuperäinen pusero kun oli tehdastekoinen... Kiirehän ei ollut ollenkaan - tilaus tehtiin viime vuoden juhannuksena, mallikuvan olen napannut viime vuoden heinäkuussa ja toimitus tilattiin tämän vuoden elokuulle.

Toukokuussa tuli mieleen, et elokuu on aika lähellä... Valmistuminen vaan otti aikaa - mallineule oli melkoisen hidas ja helteet toivat ihan kivasti omaa maustettaan paidan valmistumiseen. Valmistuihan se! Tosin jos ei olis ollu sovittua päivää niin kesken olis varmaan vieläkin!
Lanka teetee Salla, puikot Knit Pro 3½ ja 4 mm kärjet kaapeleilla 80 ja 60 cm. Menekki melkein kilo. 33 asteen helteessä maksimoin kurjuutta ja tein kaulusta puodissa melkein kilo villaa sylissäni ja mietin et mahtaakohan ikinä korvata sitä alkuperäistä lempineuletta...
Tässä koekäytössä viime viikonloppuna saaressa. Toivottavasti tulee ajan myötä kelpo ja mieleinen!

Kaikki kiva loppuua aikanaan. Vieraat lähtivät lauantai-iltapäivällä. Me jatkettiin laiturihommia ja sunnuntaina klapihommia... Ja ruokaa riitti edelleenkin.

Tassu oli lomasesta täysin uuvukskissa. Sunnuntaina makoili portailla auringossa:
Vielä jäätin yöksi vaikka syksyn tuntua on jo ilmassa:
Maanataiaamuna aamukaffet. Ei millään malttais lähteä, mutta kun tien päälle taas pääsee niin kiva on mennä töihin.
Vielä yksi vapaa kesälauantai edessä. Kaikkea kivaa tiedossa!