tiistai 24. huhtikuuta 2018

Auringonlaskuhuivi ja mökkikauden avaus

Lankakakku on edelleen päivän hotti hitti. Tällä kertaa Katialta tuli puuvilainen Sunset, jossa on pieniä lasihelmiä somisteena. Koska virkkausta olen harrastanu tänä vuonna ihan riittämiin, niin neulotun huivin ohje houkutteli.
Helmiä ei ole liikaa ja ne on kunnolla kiinni langan säikeessä. Ei ole pelkoa, että käytössä helmet karisee.

Malli oli helppo. Taas yksi muunnelma aaltopitsistä. Jossain vaiheessa mietin et turhan nöpö tulee. Leveys 50 cm ja pituus vähän päälle metrin. Mut tänä aamuna valmis huivi Ida-Marialla näyttikin tosi kivalta!
Ja takaa:
Värivalinta oli nyt niin muodikas vanha roosa. Mut onhan meillä mukana myös se iloisenharmaa, pirteä musta ja puhtaan valkoinen:
Ohjeessa oli puikot 4,5 mm mut mä käytin nelosen puikkoja ja hyvä niin. Menekki melkein koko kakku eli 145 g.

Ja sit se aasinsilta oikeaan aiheeseen: Sunset eli auringonlasku. Ja sitä ollaan viimeinkin päästy katselemaan ja mökkihöperöitymään viikonloppuna:
Perjantaina saatiin laskettua pikkuvene ja käytiin mökillä. Kaikki näytti olevan ookoo. Kaivossakin vettä näkyvissä.

Ja kun mökkikausi alkaa niin perinteisesti tuulee "susun suosikkisuunnasta" eli luoteesta. Kylmästi ja kovaa. Hyvä ettei tukkä lähteny päästä ja karvat Tassun turkista!


Lauantaina töiden jälkeen päästiin olemaan. Perinteisesti ensin tulet pesään ja kaivosta vettä pataan lämpeämään ennen huussin tyhjennystä. Vaan mökillähän ei aina kaikki mee kuten on ajatellut... Kaivon pinnalla oli kyllä muutama sentti sulaa vettä, mutta paksu jääkerros sen jälkeen... Onneksi oli porakone, rautakanki ja leka... Aikaa myöden tästäkin tulee kylpyvettä!
Karvinen teki töitä urakalla:
Lopulta jäähän saatiin sen kokoinen aukko, että pumpulla saatiin vettä.

Pata lämpeämään ja seuraavaan projektiin eli huussin tyhjennykseen...
Aika myöhä oli, kun viimein saatiin hernesoppaa syödäksemme ja sauna lämpeämään! Talviturkki heitettiin 3,4 asteiseen mereen. Sen jälkeen takassa paistettu ryynäri ja uni maistuivat!
Sunnuntaina minä haravoin, Karvis laitteli laituria kesäkuntoon ja Tassu toimi työnjohdollisissa tehtävissä... Ja olihan mun vanhanana pyromaanina (ja Karvisen kiusaksi) ihan pakko pikkuisen yrittää kulotusta!
Kivasti roihahati, vaikka maa on vielä liian märkää.
Grillikausikin avattiin. Pettymykseksi aurinko ei pahemmin näyttäytynyt, joten herkut nautitiin sisätiloissa.

Illalla Tassukin sai oman "perjantaipullonsa".

Ennen saunaa laskettiin vielä verkko veteen. Tassu ei millään uskonut, että kalaa voi saada vasta aamulla! Eipä ole ihan tavallista, että katti uskaltautuu laiturille...

Ja kylläpä oli saalis! Viisi kuhaa ja kolme ahventa. Jokaiselle jotain. Mulle jäi perkuu sillä välin kun Karvis paikkasi vuotavan kiukaan. Kiuas on hankittu kun olin 16 vuotias. Tänä päivänä niin kestävää ei varmasti saa mistään! Maanantai-iltana kotona nautittiin pikkulomasen päätteeksi juhla-ateria: Ruisjauhoilla, suolalla, valko- ja situunapippurilla leivitetyt, voissa paistetut kuha- ja ahvenfileet pottumuusin kera.

Maistuis varmaan sullekki!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Tilauksesta tikuteltuja: Pitsineule ja sukat

Virkkailun välissä on ollut kiva välillä rentoutua puikkojen parissa. Asiakas toi alkuvuodesta meiltä aikoja sitten ostamansa langat ja ohjeen. Neule oli aikoinaan jäänyt kesken ja nykyään neulominen ei oikein suju. Meiltähän sujuu, joten mikäs siinä:
Lankana kauniskiiltoinen, kaapelikierteinen Marks&Kattens Scilla, joka on 100% merseroitua puuvillaa. En tiedä onko lankaa (tai koko valmistajaa) enää olemassa, mutta nautittavaa neulottavaa oli. Olen joksus aikoinaan neulonut samasta langasta äidille kesäneuleen, joka on edelleen ku uus.
Mallineule oli helppoa pitsiä.
KnitPron 4 mm puikoilla tikuttelin ja pääntien resorin 3½ millisillä. Tykkään näistä Marks&Kattensin ohjeista. Ne on loppuun asti mietittyjä (ja virheettömiä!) ja silmukat osuu just enempiä miettimättä. Hihojen istutukset onnistuu aina. Tämä malli on vuodelta 2007. Oon viime päivinä selaillut muitakin vanhoja M&K ohjeita ja todennut, et kun tarpeeksi kauas menee niin mallit alkaa taas olla ihan muodikkaitakin. Korvaavia lankojakin löytyy.
Viikko sitten maanataina ompelin nutun kasaan ja taas kerran hihkuin itsekseni kun tein NIIN KAUNISTA saumaa. Pienestä se neulojan ilo on kiinni...

Mökkikausi on antanut odottaa itseään. Monta kertaa ollaan ajettu Myllykylän rantaan vaan toteamaan, että lahti on edelleen jäässä eikä venettä pääse laskemaan. Nyt on jo laskettu ja mökillä vietetty eka viikonloppu, mut siitä myöhemmin. Viikko sitten asennoiduttiin mökkielämään Karvislandiassa:
Moottorisaha lauloi ja kirves heilui...
Olin pitkin kevättä saanut kuulla aika monta epäsuoraa vihjausta ja ihan suoraa mainintaa siitä, että Karvisella ei ole yksiäkään ehjiä ohuita villasukkia! Suutarin lapset... Vaikka mulla on sukkaneulomislama meneillään, niin sain sentään tikuteltua juuri sopivasti synttäreiksi Step-sukat.
Lankana Aloe Veralla ja jojoballa kyllästetty Step Dreiklang, Puikot 2,5 mm KnitPro Zingit ja menekki 80 g. Kerällä lanka oli aika oudon näköinen, mutta valmiit sukat ihan kivat. Sopii hyvin farkkujen kanssa.

Ja tuleehan se kevät. Tässä teille ensimmäinen sinivuokko:

torstai 19. huhtikuuta 2018

Adalminan helmi CAL pala 6: Paimentytön kruunu


"Prinssi Sigismund etsi kadonnutta prinsessaa, kunnes löysi tiensä vanhan eukon mökkiin. Paimentyttö teki häneen vaikutuksen ja Sigismund rakensi linnan lähelle lähdettä. Kerran hän kumartui juomaan vettä lähteestä ja näki kimalluksen veden pohjassa. Hän nosti sieltä kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen kaunis ja puhdas helmi.

Monien vaiheiden jälkeen kruunua sovitettiin paimentytön päähän, johon se myös sopi. Näin Adalmina sai takaisin kauneutensa ja muut punaisen haltiattaren lahjat ja sai pitää myös sinisen haltiattaren lahjan. Prinssi Sigismund sanoi: ”Minä tiesin niin käyvän. Adalminan helmi on kaunis, vaan paljon kauniimpi on nöyrä sydän”. 

Torstaiaamu! Adalminan helmi peitto CALin kuudennen palan ohje: Paimentytön kruunu on julkaistu. KLIK!
 
Virkkasin taas yhdellä värillä. Käsiala on tämän virkkuumatkan aikana muuttunut. Ehkäpä olen sen verran tottunut, etten enää hampaat irvessä purista koukkua ja osaan ottaa vähän rennommin. Tämä pala on isoista paloista viimeinen - nyt voidaan odotella pikkupaloja.
Alla yhteiskuvassa kaikki erilaiset palat:
Osa näistä on viimeistelty ja melkein kaikki langanpäätkin olen päätellyt. Reipas minä!

Tässä kaikki yksiväriset palani. Mietin et mitähän näistä tekisin. Laitanko peittoon vai teenkö pannulappuja? Joku asiakas kehui näitä kauniiksi patalapuiksi... Taidan kuitenkin hylätä sen vaihtoehdon - vois tulla palovammoja...
Tässä kaikki virkkamani isot palaset. Nyt alkaa olla aika suunnitella järjestystä. Käytänkö nuo yksiväriset? Virkkaanko lisää isoja? Miten käytän pienet palat? Kuinka ison peiton teen? No en tosiaan sitä 100*170 cm! Tai eihän sitä tiedä... Mallipeitossa isoja paloja on 20. Kesän aikana vois vaikka innostua. Vielä kaksi viikkoa satumaista virkkuumatkaa jäljellä. Vapuksi saadaan ensimmäiset pikkupalojen ohjeet ja 3.5. vielä viimeiset ja reunus (siihen päivään asti myös Adalmina-lankapaketit ovat tarjouksessa) Mitenkähän palat on tarkoitus yhdistää? Neulalla vai virkaten? On tässä vielä jännitettävää! Satu jatkuu...

torstai 12. huhtikuuta 2018

Adalminan helmi CAL pala 5: Hyvä ja nöyrä sydän

SATU JATKUU:  
”Adalmina löysi tiensä vanhan ja köyhän eukon luo, joka sääli tyttöä ja otti hänet vuohipaimenekseen. Adalmina oli hyvin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena eukon kättä. Adalmina oli nyt saanut sinisen haltiattaren lahjan. Sen, joka oli parempaa kuin kauneus, äly ja rikkaus, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen.”
Viides pala: Hyvä ja nöyrä sydän on julkaistu teeteen sivulla:
Kirjava pala on alkuvuodesta koevirkattu ja tuon vaaleansinisen tein viime viikonlopun tienoolla. Olipa ohje pikkuisen muuttunut ennen lopullista versiota. Kivaan suuntaan mun mielestäni.
Adalminan Facebook-ryhmässä on ollut puhetta myös koukuista. Et mikä koukku on käytössä. Mulla tuo ns. "ergonominen" KnitPron Waves. Harvoin kun virkkaan, niin puristan koukkua ku hukkuva ja peukku tulee kipeäksi. Tällä koukulla homma on hiukan helpompaa. Koukku ei oikeasti ole ihan noin ergonomisesti muotoiltu - istuin sen päälle soffalle... Sain väännettyä sitä melkein 90 asteen kulmaa takaisin päin. Mut eipä menny koukku poikki (eikä tehnyt reikää peppuun).
 
 Tässä vielä ne epäidettiset Hyvät ja nöyrät -kaksoset yhteiskuvassa. Oikeasti noita kirjavia on sittenkin hauskempaa tehdä... Seuraava pala - Pimentytön kruunu on mulla sit kuitenkin lila. Ja sit alankin odottelemaan jo pikkupaloja! 

Siellä faceryhmässä on tosi kivaa nähdä muidenkin kimppavirkkaajien paloja. Tosi mukavalta tuntuu "vertaistuki" ja se, että suunnittelija Soile Olmari jaksaa ja viitsii kommentoida jokaista palaa ja vastata kysymyksiin! Jos et ole facessa niin Soilen blogissa voit nähdä koosteen muiden virkkamista paloista. Toinen toistaan kauniimpia.

Muutakin tässä odotellaan. Kun valo lisääntyy ja päivät pitenee niin mökkikautta tietenkin. Se on sit hirveä hulluus ja vaiva ja sairaus. Melkeen ku neuloosi mut erilainen. Kuka oikeasti haluaa kylmään saareen palelemaan ja ensi töikseen tyhjentämään kakkamakkia? Talviturkin heitto vois auttaa niskajumiin. Noo... Sen verran tuo kuume vaivasi, että tiistaina ennen 2X-seuran neulomakerhoa oli pakko ajaa katsomaan Myllykylän rannan jäätilannetta:
Ei hyvältä näytä. Mut onhan tässä vielä pari päivää viikonloppuun ja lämpimiä päiviä luvattu (ja yöpakkasia). Onhan sitä ennenkin jäätä särjetty. Tosin sen reissun jälkeen silloinen kiva alumiinipaatti olikin sitten entinen...

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Keltaista ja mustaa

Eilen löytyi kevään ensimmäinen leskenlehti!
Virkkuuni on edelleen niin hidasta, että Adalminan lisäksi muut kässyt ovat jääneet kevään aikana tosi vähälle. Olen onnistunut koukkuilemalla saamaan niskani niin juntturaan, että kuukauden verran päässä on pyöriny ja tämä blogiparkanikin on jäänyt ihan heitteille... Siitä huolimatta yritän virkata joka päivä ainakin muutaman kerroksen. Yksi vaivainen sukkapari vaan on valmistunut:
Lankana teetee Pallas, menekki yhteensä 96 g, puikot Knit Picksin Symphonie Wood 15 cm 3, mm. Ohje on teetee Sukkalehdestä.
Kaikki kirjoneulesukat on nyt tosi pop. Mulle vaan toi kirjoneule ei kolahda. Näitä oli hauskaa tikutella - ohje oli selkeä ja vaikka tuo näyttää kirjolta, niin siinä tehtiin vuorotellen kaksi kerrosta mustalla ja kaksi valkoisella. Ohjeen helppoudesta huolimatta onnistuin jotenkin ryssimään tämänkin ja tekemään kantapään niin, että kerroksen vaihtumiskohta tuli jalan päälle! Hyvä minä... Mut hassua - sitä möhläystä ei valmiista sukasta ollenkaan huomaa!

Pitkäperjantaina käytiin vähän haaveilemassa mökkikaudesta:
Ei ihan vielä... Auringosta voi nauttia vastarannallakin.
Tassukin pääsi nauttimaan aurinkoisesta säästä:
Kaikki paikat piti haistella ja tutkia.
Ja merkata reviiri.
Viime vuonna näihin aikoihin oltiin tosi huolissamme Tassusta. Se vaan nukkui ja liikkui huonosti. Epäiltiin nivelrikkoa. En tiedä mikä ihmeparaneminen on tapahtunut, mutta katti näyttää olevan taas ihan entisellään!

Pääsiäispäivät vietettiin Atussa Tassun mummin ja pappan luona. Minä onneton unohdin lähtökiireessä sekä kameran, että Tassun karkit kotiin! Tassua se ei pahemmin haitannut. Se sai juosta vapaana ulkona ja mummi syötti kädestä possunsuikaleita... Viikolla hyvittelin karkkilakkolaista uusilla nameilla:
Tassu kyllä ihmetteli, et miten muka DOGman voi tehdä kissan karkkeja! Eiks dog ol joku koira? Maistoi silti mun mieliksi muutaman napusen.

Ennen pääsiäistä haaveiltiin kesän ekoista nuotiolla paistetuista makkaroista. Sunnuntaina äidin herkut täytti massun niin, ettei muuta mahtunut. Maanataina taivas paiskoi räntää täyslaidallisen. Sepä ei meitä haitannut ollenkaan. Äidin kanssa saatiin risukasa syttymään kolmella tulitikulla, vaikka miehet väittivät et tarvitaan tohotinta (ja varmaan bensaakin). Tässä voitokkaiden pyromaanien sytytystuuletus:
Ja ne makkarat. Nam!
Kukkasista en niin hirveästi piittaa, mutta keltaiset tulput - niitä pitää olla tähän aikaan vuodesta!
Aurinkoista sunnuntaita!


torstai 5. huhtikuuta 2018

Adalminan helmi peitto CAL 4: Lähteen kuvajainen

"Kun Adalmina oli 15-vuotias, hän kiipesi kuninkaanpuiston veräjän yli karkuun palvelijoilta. Lopulta hän istuutui huokaamaan lähteen viereen ja huomasi siinä kuvansa. Hän kallisti päätään nähdäkseen kauneutensa paremmin ja – loiskis, kultakruunu helmineen putosi lähteen pohjalle. Sieltä näkyi nyt ruma ja köyhä kerjäläistyttöraukka."


 Neljäs pala: Lähteen kuvajainen on julkaistu. Ohje löytyy TÄÄLTÄ (kliks)

Jänniä yksityiskohtia tässäkin palassa.

Ja kun kuvittelee osaavansa ja muistavansa niin innoissaan sitä virkkailee vähän mitä sattuu...
Noitten lilojen klusteri"jalkojen" olis pitänyt mennä tuonne siniseen kerroseen asti. Ja meneekin - yhdellä sivulla. Mitäs pienistä - meillähän ei pureta :) Mikä käsityö se sellainen olis, jossa ei yhtään virhettä?

Seuraavaksi taidankin huvitella yksivärisellä palalla. Ja välillä vähän rentoutua sukankutimen parissa :)

torstai 29. maaliskuuta 2018

Adalminan Helmi -peitto CAL pala 3: Ylpeä kaunotar

"Mitä vanhemmaksi Adalmina tuli, sitä ylpeämmäksi hän tuli, ja ylpeyden myötä hänestä tuli ilkeä ja kovasisuinen, ahne ja kateellinen. Kaukaan muu ei saanut olla kaunis, rikas tai älykäs. Kuningas ja kuningatar olivat valtakunnassa ainoat, joita hänen kopeutensa ei harmittanut"

Muutama minuutti sitten se on julkaistu: Adaliminan helmi -CALin kolmannen palan ohje. Klikkaa ohjeeseen Ylpeä Kaunotar. 
 Vasemmanpuoleinen pala on alkuvuoden koevirkkaus ja seuraavat kaksi tein viime viikolla. Joku tuolla Adalminan Facebook-ryhmässä hämmästeli viime viikolla mun nopeutta, kun heti ohjeen julkaisun jälkeen laitoin kuvan palastani... Oliskohan niin, että teetee antoi mulle vähän tasoitusta, koska kaikki tietää mun virkkaustaitoni ja -kammoni. Joka tapauksessa tällä kertaa kävi hassusti: virkkasin vahingossa kolmennekin palan! Alkuun oli tarkoituksenani virkata kaikkia isoja paloja vaan kaks ja tehdä pikkupeitto... Saapa nähdä miten tässä käykään! Pelottaa - jospa olen sairastumassa virkkuusiin...
Hupsista keikkaa - kun olin vahingossa aloittanut kolmannen palan ja ohje alkoi tuntua tutulta, niin tein oikein repäisevän muutoksen ja vaihdoin vaalean roosan ja kanervan paikat. Eipä siitä hirveän paljon palan ilme muuttunut, mutta oli hauskaa kokeilla. Hauskaa olisi myös tehdä mallipalat jokaisella väriyhdistelmällä, mutta vielä pysyttelen näissä turvallisissa mallipeiton väreissä.

Ihan pikkuisen mulla on otsikon mukainen olo. Ei kaunotar, mutta ylpeä! Muutama vuosi sitten en olis ikinä kuvitellut selviytyväni seuraavanlaisesta käsittämättömästä salakielisestä koodista:

"3 pp:ään kl, 2 kjs, 1 pp samaan s:aan, 2 kjs ja 3 pp:ään kl samaan s:aan. Hy 2 s ja virkkaa sitten 1
p, 3 kjs, hy 2 s, 1 puolip, 2 ks, 7 ps, 2 ks, 1 puolip, 3 kjs, hy 2 s, 1 p, hy 2 s." 


OMG... Vaan onhan tuo paljon selkeämäpää kuin esim. kiinan kieli tai joku kemiankaava!

Mielestäni tässä virkkuussa on hauskaa just se, että kun ensin kuluttaa viis tuntia (mä oikeasti tein yhtä koevirkkuuta niin pitkään) yhteen palaan, niin toinen samanlainen on tosi kivaa ja nopeaa tehdä, kun kaikki itselle vaikeat paikat on jo kerran pureskeltu, kokeiltu, purettu, kiroiltu ja onnistuttu! Ja opittu et piilosilmukkakerros pitää tehdä LÖYSÄÄ jotta seuraavalla kerroksella ei mee hermot ja koukku lennä mereen. Olis varmaan jossain vaiheessa lentänytkin, mutta jopa täällä Majakkarannassa meri on ollut viime viikkoina jäässä!

Lankana siis teetee helmi, ohuehko konepesun kestävä ja kevyt merinovillalanka. Kuokku mulla 2,5mm. Isoon peittoon (koko 100*170 cm) menee vain 1,2 kg.

Jotain ihan muuta, kun koukkuilua on tehty tämä viikko töissä. Kaksi pääsiäisnoitaa pisti maanataina  koko puodin hyrskyn myrsyn...
Kaikki siirrettiin, yksi uusi teline tuotiin sisään (naisvoima jylläsi), purkutöitäkin tehtiin ja vähän vanhaa hävitettiin. Eilen meinasin jo masentua, ettei tästä ikinä tule valmista, mut tänään yhtäkkiä tilanne (ja tila) alkoi selkiintyä! Nyt näyttää jo hienolta!
Valoisaa, avaraa ja siistiä <3

Puodin uuteen ilmeeseen voi tulla tutustumaan kiirastorstaina klo 9-17 ja lankakauantaina klo 9-13. Muun ajan me lentelemme luutinemme ja kissoinemme Kyöpelinvuorella ja vietetään pääsiäistä.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoillekin!