sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Norjalainen villapaita Suaq Cedrosta

Marraskuun loppupuolella Tassun kummityttö Kaarina Kepposen äiti kysyi, jotta haluaisinko "suhauttaa" norjalaisen villapaidan lahjaksi Kepposen iskälle... Ensimmäinen ajatus oli että "En todellakaan!" Kirjoneuleet ei oo mun juttu ollenkaan! Eikä iso villapaita todellakaan ole mikään suhautus. Vaan... Tänä aamuna sain kuvia valmiista paidasta "tositoimissa"

Lupa kuvien julkaisuun on saatu tilaajalta ja lahjan saajalta. Kiitos!

Nuttuprojekti oli kirjaimellisesti oikea etätyö! Kaikki kommunikointi tapahtui meseviesteillä. Alkaen siitä, että asiakkaani sanoi, ettei vedä palkokasveja kuonoonsa jos kieltäydyn ja minä puolestani kerroin etten minäkään vedä palkokasveja kuonooni, jos hän ei oikeastaan haluakaan tilata :) 

Malli oli löytynyt ja sattumoisin mulla oli ohjekin. Suaq kirjasta Norjalaisia villapaitoja 2. Lanka- ja värivaihtoehdoista laittelin kuvia ja verkkokaupan sivuilta löytyi sopivat. Lanka oli Borgo di Pazzi Cedro (Lopissa ei oo värejä eikä tuu ku jotain joskus. Vanhimmat lopitilaukset on viime vuoden tammikuulta...). Ja kyllähän Cedro on paljon mukavampaa neulottavaa ku lopi eikä yhtään niin kamalan karkeaa.

Seuraavaksi otettiin mittoja. Koska välimatkaa on jotain 160 kilometriä niin etänä. Pyysin mittaamaan jonkun nykyisen sopivan kokoisen villapaidan. Vaikka ei nyt ihan ventovieraita ollakaan - kerran tai kaksi ollaan tavattukin, niin muistelin, ettei paidan saaja ole ihan pikkumies. Ja noissa islantilaisissa ja norjalaisissa ohjeissa muutenkin tuntuu mallit olevan varsin niukkoja.

Leveys 70 cm, pituus 75 cm, hihan pituus ennen kädentietä 49 cm. Ohjeessa suurin koko on XXL jonka ympärys on 124 cm. Siispä mallitilkkua tikuttelemaan ja taskulaskin käteen. 

Tein mallitilkkua kahden mallikerran leveydeltä ja valituilla väreillä. Onneksi. Huomasin, että vierekkäin vaalea beessi 38 ja vaalea sininen 47 "söivät" toisensa eikä kuvio erottunut ollenkaan vaikka vierekkäin kerät näyttää ihan hyvältä. Tikuttelin vielä pikkupikkumallitilkun muutamalla omalla väriehdotuksillani ja Tassu lähetti molemmat tilkut Kepposen joulupaketin kyydissä arvioitavaksi.

Lopulta joulun jälkeen aloittelin. Oikeasti vähän jo polttelikin ja melkein jopa innostuin. Paha juttu oli, ettei pohjaväriä 1 ollut tarpeeksi varastossa ja samaa värjäyserää (eikä mitään muutakaan) ei enää ollut saatavilla just nyt! 

Siispä päätin tehdä kaikki kirjoneuleosat valmiiksi ja odotella rauhassa miehustaan seuraavaa erää. Ohjeessa on neljä väriä, mutta toiveena oli et tassut ja miehusta olisivat samaa. Cedro on hyvä lanka, mutta värierot eri valmistuserien välillä on tosi suuret! Kuvissa puikko osoittaa vaihtumiskohdan. Miehustalanka on paljon tummempaa ku tassut.


Puikkoina oli resorissa KnitPro 3½ mm Symphonie Wood 80 cm kaapelilla ja miehustassa KnitPro 4½ mm Zing kärjet 80 ja 120 cm kaapelilla. Tässä nutussa tosiaan tuli hienosti esille miten mainio juttu nuo vaihtokaapelit on! Hihojen resorit tein 3½ sukkapuikoilla ja muut 4½ mm Addi CraSy Trio Bamboo -puikoilla. Välineurheilua kyllä, mut tosissaan varsinkin hihan kirjoneuleessa noi CraSyt on näppärät: Kuvion vaihtumiskohdan voi asettaa puikkojen vaihtumiskohtaan ja kerroksen tietenkin toiseen. 

Joskus jopa uneton yö ei haittaa, kun voi nousta aamuviideltä neulomaan ja kuunnella napit korvilla äänikirjaa.... 

Tassu tietenkin osallistui projektiin antaumuksella. Joskus jopa niin, ettei neulomisesta meinannut tulla mitään! 

Hänen mielestään norjalainen villapaita italialaisesta langasta vaatii ehdottomasti  norjalaisen metsäkissan karvoja! Samalla meni salainen tervehdys myös kummityttö Kepposelle <3

Kuvittelin, että kunhan tuosta kirjosta päästään, niin loppu on pelkkää pässinlihaa. No sitähän se oli, mutta oikeasti puuduttavan tylsää. Ympäriympäriympäriä loputtomiin. Onneksi oli sentään sopivan sävyinen silmukkamerkki kertomassa et kerros vaihtuu!

Etänähän nyt on  kaikki. Me ollaan vuoropäivinä Idan kanssa puodissa ja niin myös kaikki harrastukset on peruttu tai etää. Kakskertaseuran neulomakerhokin oli pari viikkoa sitten etänä kotisohvilla. Kakstuntinen Neulefriikki Piikun kanssa napit korvilla pyöröä tikutellen meni kuin siivillä ja samalla tuli vaihdettua kuulumiset ja "puhdistettua korvienväliä". 

Pikkuisen kuitenkin jänskätti... Onkohan tulossa oikean kokoinen nuttu? Miten toi kaaroke? Sovittelin yhtenä aamuna ittelleni:
Ja jatkoin loppuun:

Taas yhden unettoman yön jälkeen Nukkumatti lähti, mut Päättelykeiju tuli tilalle ja päätin nousta ylös puoli kuudelta ja päätellä kaikki langanpäät ja niitähän riitti! Yleensä viimeistelen kaikki pikkasen epätasaiset neuleet tuuppaamalla ne 30 asteiseen villaohjelmaan koneessa ja kuivaamalla tasona (ÄLÄ tee tätä itse, jos et ole kokeillut ja langan vyöte kertoo muuta), mutta tällä kerralla lopputulos näytti ihan kelvolta, joten päätin kastella nutun suihkupullolla ja kuivattaa tasona styroxlevyjen päällä talomme toisessa rapussa olevan kuivaushuoneessa märän froteepyyhkeen alla.

Sen verran intona valmiista olin, että mukana oli nuttu, suihkupullo, märkä froteepyyhe ja mittanauha, joka kilisi taskussa... Styrokseja säilytän kellarissa. Just ku ulko-ovi rämähti kiinni niin totesin, et taskussa kilisee mittanauha eikä avaimet! Laukkasin talon ympäri katsomassa olisko jollain naapurilla valot varttia vaille seittemän arkiaamuna... Ensimmäinen ovipuhelimen soitto ei tuottanut tulosta, mutta uudet naapurit pelastivat! Oman kämppäni ulko-oven jätän apposen auki vaikka viedessäni roskiksen, koska tämä ei oo ihan eka kerta kun avaimet jää sisälle, mutta rappiksiin sisälle ei pääse. Pisuhätäkin alkoi olla ja paniikki ja kattelin et näillä huudeilla ei yhtään soveliasta puskapissapuskaa näkösällä...

Lopuksi viimein pikkuinen Hand Made -merkki kiinni ja nuttu postiin. Ja mahahaavaa kasvattamaan. Oliko kelpo ja mieluinen?

Viimein viikolla tuli viesti, että saaja oli ihastukissaan ja tilaaja tyytyväinen. Ja mä kans:

Lanka: Borgo di Pazzi New Cedro.

Väri 31 farkku 12 kerää, (tassukuvioon 2 ja miehustaan 10), Väri 38 peessi 5 kerää (alaosan pääväri) ja kuvioväriä 2 kirkaan sininen (51) 2 kerää.

Olipahan "suhautus" :)

Tänään oli sunnuntai ja ikään kuin vapaapäivä, mutta huomiseks olen varannut jalkahoidon, näöntarkistuksen ja muuta pikkuasiaa. Siispä huomenna lorvin ja tänään olen "tehnyt töitä" eli tuhlannut tilaamalla Kamenaa ja tietenkin lisää Cedroa, koska siitä on kuulemana mukaan alkamassa Taito EP:n Neiti Kevät -KAL 21.2...

Vaikka en edellekään oo kirjoneuleiden fani niin pakostakin hiukan kutkuttelee osallistuminen.

P.S. Mun konmaritus etenee ihan mukavasti - enää 290 turhaketta kämpästä hävitettävänä tänä vuonna. Nyt menossa C-kasettimaratooni. En mitenkään voi hävittää Eaglesia, Anna Hanskia, Dave Lindholmia, Deep Purplea... Mut miten olis Annen Aerobic? 

Norjalainen villapaita täällä! 

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Vanha ja alkanut vuosi tilastoineen ja suunnitelmineen

Pitkällehän on tämä uusikin vuosi jo vierähtänyt ennen kuin viime vuoden metritilasto julkaistaan... Minähän lasken perinteisesti neulottuja ja virkattuja metrejä kilojen sijaan. Ja perinteisesti mulla on ollu tavoitteena se puolimaratooni.

Vuoden viimeinen työ ja eka oli samat. Pari tuubia SMC Lovely Mohairista. Tein ennen joulua vahingossa yhden peessin ja tilaukseen tuli kaks samanlaista - valkoinen ja musta. 

Musta menee viime vuodelle ja valkoinen tälle. Kuvasta ei mitään selvää saa, mut ihan samoja kuin edellinen beessi. 

Siis ne metrit: Surkeat 19518 metriä lankaa kulutettu vuonna 2021. Neulottuja 18168 ja virkattua 1350. Tosin sen verran pitää puolustella, että kaikkia en oo punninnut ja mitannut ja olen myös tutustunut takaperinneulomisen jaloon taitoon eli purkanut aika pal...  Miks ihmeessä pitää selitellä? Kilpailenhan vaan itse itseäni vastaan!

Vuosi vaihtui taas hyvien ystävien seurassa Tassun 15-vuotisjuhlien merkeissä.

Uudenvuodenpäivänä päästiin kokemaan verkkoja Pyhäjärven jäälle ja juhlan kunniaksi molemmat "pojat" eli Tassu ja Pate saivat kummatkin oman komean ahvenfileensä!

Oliskohan tässä The Blogikissan The Virallinen synttärikuva? Tassu 15-vee! 

Arki on alkanut ja sen myötä tietenkin se jokavuotinen "uusi elämä. "Lenkkeilyä, painonpudotusta ja sen semmoista... Mutta yhden otan (ainakin alkuun) tosissani. Jo viime vuonna ostaessani uuden vaatteen tai tavaran kotiin niin hävitin tieltä yhden vanhan. Nyt tavoitteena on jatkaa samaa ja lisäksi hävittää yks turhake joka päivä. Alku oli vauhdikas:

Painonvartija-kirjekurssit vuodelta 2000 ja kaikki ikivanhat kalenterit, joihin en koskaan palaa... Oikeasti vartsuijen aikana laihtusin ainaki 12 kiloa! Mistä sama puhti nykyään?

Ryjää ja roinaa kirjoituspöydän laatikoista ja vanhentuneita meikkejä ja noi kakkulat... Toivon saavani näkimet johonkin kierrätykseen, muut meni roskikseen.

Kaikki ei sentään mene roskiin ja jotain ihan uutta ja itseltäkin "piilotettua" löytyy. tähän mennessä 11 kansiollista "opintoja" kellarikomerosta mennyt jätepaperiastiaan, mutta Lakrisalit säästän ja syön vaikka parasta ennen oli vuonna 2018. Verenpaine vaan kasvaa :) Ja noiden 250 käyntikorttien nurjat puolet toimii ihan hyvin muistilappuina. Kakspuoleiset meni roskikseen, koska osa on niin vahoja et firmoja ei enää oo ja osa tyypeistä on vaihtanu somettamaan korkeampiin sfääreihin...

Tän viikonlopun konmaritusta on ollut hiutuneita froteepyyhkeitä ja rikkinäisiä lakanoita (TESYYN) sekä lisää kansioita (=esim. Johtamistaidon Opiston Rationalisointikurssi vuodelta 1991 ym ja  Kirjanpidon lakiasioita vuodelta 1995). Jos en niitä yli kolmeen kymmeneen vuoteen ole katsonut, niin... Kirjanpitäjäni lupais huolia tyhjät kansiot ja välilehdet menee säästöön, koska niitä pitää kuitenkin ostaa. Kaikkesta hauskin ihan roskiin mennyt juttu oli mustat stringit. Arvatkaapa onko ollut käytössä kertaakaan. En nyt laita kuvaa niistä...

Jotain sentään säilyy... Mulle lahjaksi saadut sukat on pyhiä. Sain viime jouluna kahdet villikset Mopsineulojalta ja yhdet hassut Idalta. Ida ajattelin että nauraisin, mutta oikeasti paketteja avaessani purskahdin ilon kyyneliin. Et joku tekee MULLE lahjasukat <3

Siispä rikkinäisien sukkien inventaarissa vain yhdet päätyivät roskiin.  Muita vielä yritän tekohengittää. Kuten näitä yllä olevia. Varret on Mopsineulojalta vuosia sitten saadut rakkaat lahjasukat. Pari kertaa parsin ja paikkasin, mutta viimein oli vaan pakko luovuttaa. Tein uudet terät, mutta eikös vaan näytäkki ihan uusilta?