Vuoden 2022 viimeinen - puolimaraton tuli täyteen!

 Taas on uusi vuosi alkanut ja aika tehdä tilinpäätös ja julkaista vuoden viimeinen tikutus.

Perinteisesti olen laskenut kulutettuja lankametrejä ja perinteisesti tavoitteena on ollut saavuttaa ainakin se puolimaratonin verran. Pikkuisen ennen joulua huomasin, että tavoitteesta puuttui iso määrä. Koska luovat ratkaisut ovat luvallisia, niin päätin olla ottamatta asiasta paineita. Voisinhan tarvittaessa punnita kaikki keskeneräiset!

No ei sit kuitenkaan tarvinnut...

Virkattuja onnettomat 611 metriä ja neulottuja 21057 eli yhteensä lankaa kului 21277 metriä! (Puolimaratoni on 21097,5). Purettuja toiseen kertaan neulottuja metrejä en laske mukaan. Vaan voinhan ens vuonna muuttaa itse tekemiäni sääntöjä jos tiukille menee!

Uusista pallasväreistä virkatut isoäidinneliöt on mukana, vaikka tiedossa ei ole mitä niistä loppujen lopuksi syntyy...

Peo 30 -merinovillalanka on osoittautunut tosi tykätyksi langaksi moneen menoon. Teeteen Niina suunnitteli siitä ennen Tampereen messuja lasten kaarrokeneuleen, jossa on monta kokoa. Vasta uudenvuodenaattona sain oman mallikappaleeni valmiiksi:

Lankana siis Arvier Silke Peo 30, menekki yhteensä 381 grammaa, puikot resoreissa 3½ ja muuten 4,0 mm. Kuviovärejä meni kerät/väri ja pohjavariä 8 kerää. Koko 8-9 v. Viimeisestä pohjavärikerästä meni vaan muutama metri, joten siitä jämälankaprojekti tulossa.

Villaohjelmassa pyykkikoneen jälkeen viimeisteltynä.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa Tottijärvellä. Yksi nelijalkainen oli joukosta poissa, mutta Patekissa muisti meidät kesältä ja antoi rapsuttaa kuten vanhan ystävän:

Me muut saunottiin, ulkoiltiin, pelattiin ja herkutetltiin... Ja mentiin nukkumaan ennen puoltäyötä...

Nyt on vuosi 2023 alkanut. Vuoden ensimmäinen auringonlasku kotikotona:

Suloisia silmukoita alkaneelle käsityövuodelle!

Joulusukat ja kohti valoa

 Tänä vuonna olikin aika lahjaton joulu. Eli 1,5 paria sukkia ehti aatoksi.

Kummitytölle tein muutama vuosi sitten polvarit, jotka kuulemma valuu. Toivon tänä vuonna onnistuneeni paremmin. En yleensä oo kauheen innoissani kaikista "muotijutuista" mut ajattelin kokeilla Jonsukkia. Näytti siltä, että niissä ei oo liian pitkiä lankajuoksuja ja tosiaan näin oli:

Tytön lempiväri on pennusta asti ollut keltainen, joten se oli ehdoton valinta tehosteväriksi. Oikeasti näitä oli tosi hauskaa neuloa, enkä enää yhtään ihmettele niiden suosiota! 

Lankana teetee Salla, Puikot 3½ Prym Ergonomicsit ja menekki 168 g yhteensä. 

Lankadominanssi on aina ollut mulle jotenkin outo juttu. Näitä tehdessäni opin siitä jotain. Tosin enää en muista miten päin niiden lankojen piti olla...

Joulua vietettiin tänä vuonna pitkästä aikaa kaupungissa. Äidin kanssa oltiin kuuntelemassa Joulurauhan julistus ihan paikan päällä. Myöhemmin suku kokoontui aterialle Förinrantaan äidin ja isän luo. Kivaa kun jokainen toi jotain eli tavallaan vietettiin joulua nyyttärimeinigillä.

Veljen poikakin sai... YHDEN sukan!

Mulla on tapana ohjeistaa asiakkaita laittamaan pakettiin sukkalankakortti ja lupaus sukista ens vuonna... Tai sitten kerä lankaa ja lupaus et tästä saa sukat ens vuonna... Nyt tein ihan oikeasti oman ohjeeni mukaisesti: Paketissa oli yks sukka ja lahjakortti lupasi toisen!

Lanka Austermann Step, menekki 70 g, puikot 2½ mm Zing 15 cm. Tänään vein pojalle molemmat sukat :) Jouluaaton illan raskasta joulua konsertin aikana sukkakakkonen valmistui pikavauhtia. Kunnon hevijoulumusa pisti puikot liikkeelle ja silmukoita syntyi pikavauhtia!

Hirmu hauskoja kuvia läheteltiin kummitytön kanssa toisillemme aattoiltana. Molemmilla telkuissa sama ohjelma ja tassut pystyssä lahjasukissa (mulla mopsineulojalta viime jouluna saadut) .Ollaanko vähän samiksia?

Joulupäivänä haettin äiti ja isä meille Majakkarantaan. Juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Ihan selvästi huomaa jo et päivä on ainakin yhden minuutin pidempi!

Kohti valoa mennään!

Synttärit vuoden pimeimpänä päivänä

 Viikonloppuna havahduin siihen, että muistin ihan ekan blogipostaukseni olleen näihin aikoihin vuodesta. Tänään on siis synttärit! Susun Silmukat täyttää tänään 15! Juhlan kunniaksi alpakkaa ja glitteriä!

Alkuaikojen innostus ja jännitys on ohi, mutta kässäpäiväkirjana tämä edelleen päivittyy vaikkakin harvakseltaan. Ja ihanaa huomata, että lukijoitakin on edelleen. Moni bloggaaja on siirtynyt faceen tai instaan tai ties mihin tai lopettanut kokonaan. Mä tässä vaan olen vanha jäärä ja pysyn täällä. Kiitos kaikille seuraajilleni! 

Sunnunaina selasin vanhoja Vuodatuksen kirjoituksia. Voi miten hauskaa olikaan! Ja voi miten komea oli blogin päätähti ja laatupäällikkö Tassu! Miten persoonallinen ja miten hieno häntä! Ja miten kivoja olikaan sen tuumailut. Vaikkapa palkkaneuvotteluista. Harmi vaan, että kuvat on hävinneet. Nykyään vain muistot ja ikävä... 

Kaikkea hassua on myös kässyrintamalla vuosien varrella tapahtunut. On ollut röyhelöä, viime aikojen islantilaista, iänikuisia sukkia ja kuka vielä muistaa pompulalankabuumin?

Katialta tuli hassu pompulalanka noin kymmenen vuotta sitten. Siitä tehtiin huiveja ja tosi suosittu oli Susun pompulakeeppikin. Loppulangoista tehtiin "kluutuja". Edelleen on käytössä tietsikan ja telkkarin ruutujen pyyhkäelemiseen passelit pompulakluutut. Materiaalihan oli mikrokuitua.

POMPULA IS BACK!

Tosin materiaali tällä kertaa alpakkaa... Ja tuloksena ihanat ja pehmoiset tuubit. Pikku hetki meni ennekuin muistin miten tällaista lankaa pitikään puikotella:

Silmukat luodaan ja neulotaan langan ohuista kohdista. Paksummat ja pehmeät kohdat langasta jätetään väliin. Tuubi ykkönen on yläkuvassa. Tuubi kakkosen neuloin sunnuntaina.

Erona näissä kahdessa on et ekassa loin 24 silmukkaa ja kaikki punaiset ja mustat paksut kohdat langassa oli päällekkäin. Lilassa oli 26 silmukkaa, joten mustat ja lilat kohdat langassa meni vuorotellen. Ihanan lämmin tuubi eikä kutittele ollenkaan. Lanka Katia Sparkling Alpaca.

Valmistajan ohjeissa puikkosuositus oli 4½-5, mutta itse tikuttelin 3 mm puikoilla. Menekki molempiin yksi kerä eli 110m.

Suunnilleen vuorokauden kuluttua on vuoden pimein hetki. Sitä kohti ja sen jälkeen kohti valoa, joulua ja uusia lankatarinoita! 

t. Susu

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.

Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan. 

Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.

Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!

Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?

Yhdenkoon liivi ja pullopiiloja

 

Syksy on The Lankakaupassa kamalan ihanaa aikaa. Toinen toistaan ihanampia lankoja tulla putkahtelee ovista ja ikkunoista (lue: etu- ja takaovesta) eikä mitenkään ehdi tikuttelemaan kaikkia!

Katian Kaisla on sukkalanka, jossa on merinovillaa ja alpakkaa ja kauniit sävyt. Lanka on niin ihanaa, että tuntui suorastaan synniltä tehdä siitä sukat, joten yhdistin sen Katia 50 mohairin kanssa.

Oli visio, ei ohjetta, loin sata silmukkaa ja pistelin menemään 4½ puikoilla. Tuli liivi. Yhden koon.

Sivusaumat jätin ompelematta ja neuloin sivuihin solmiamisnauhat:

Kiva idea, vaikka itse sanonkin. Seurauksena yhden koon nuttu, joka sopii mulle paksukaiselle ja kukkakepinlaihalle Idalle:

Kaislaa kului kaksi kerää ja Mohairia 4. Koska lankaa oli vielä vähän jäljellä ja koska sen neulominen oli niin terapeuttista, niin tikuttelin loppulangasta pienen kaulahärpäkkeen.

Joulukässyjen aika alkaa taas olla ajankohtainen. Siispä pari pullopiiloa:

Lanka Wash&Filz-it Fine ja partakarvat hapsulanka Braziliaa. Yhteen tonttuun kerä paitaväriä ja kerä lakkiväriä. Valkoiset riittää ainakin kolmeen tonttuun. Huovutus on aina vähän arpapeliä. Jänskättää et mitä sieltä koneesta tulee... Viime vuonna yhdestä tontusta tuli minikokoinen, vaikka omasta mielestäni tein ihan samalla ohjeella ja pesin samalla ohjelmalla! Tällä kertaa onnistui ihan kivasti!

Addin Crasy Trio kuutosilla neuloin. Taas hehkuttelen niitä puikkoja! Eipä tarvinnut pyöröjä ja sukkapuikkoja kun koko tonttuherra saattoi tikutella samoilla alusta loppuun! Tonttuohje täältä.

Onhan sitä tullut muutakin tikuteltua. Vähän sitä sun tätä eikä kaikista edes ole kuvaa. Asiakkaalle neuloin perussukat Basicista 3½ puikoilla:

Ja aina välikässynä tikuttelen näitä vauvan palmikkosukkia teetee Helmestä 2 ½ Zingeillä:

Lankaa kului 17 grammaa.

Yhden onnettoman ja runsaasti hilpeyttä (vai epätoivoa?) herättäneen testineuleenkin olen syksyn aikana neulonut. Siitä ei kait ole soveliasta laittaa kuvia ainakaan vielä... Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud kaksinkertaisena.

Asiakkaan neuletakkiin tikuttelin uudet resorit. Cedroa kului 1 kerä.

Ja yks kierremyssy heijastinpipon ohjeella Katian Gentile Merinosta (kaks kerää, puikot 6 ja 8). En muistanut kuvata.

Blogi on taas jäänyt yli kuukaudeksi heitteille. Onkohan syynä Tassuttomuus vai mikä? Tylsää kun ei voi loppuun laittaa "päivän Tassua" :( Syksy on kulunut kuten ennenkin. Mökillä kaloja ja sieniä. Tänä viikonloppuna laitetaan paikat talviteloille. Viikko sitten vielä "venytettiin viikonloppua" maanantaiaamuun. Koska oli siirrytty talviaikaan, niin aamukahdeksalta oli jo ihan valoisaa:

Veneen pohja jäässä vaikka ilma oli selvästi plussalla. Viikkoa aikaisemmin suunnistettiin saaresta hernerokkasumussa. Onhan ollut seikkailuja!

Villatakki ja sukat Tweed-langalla

 Viime postauksessa lupasin et jo ensi viikolla... Kaikki ei menny ihanku strömsöössä ja taas kerran popotan mallitilkun tärkeyttä. Teille ja asiakkaille ja varsinkin ittelleni! Eikö siitäkään haittaa olis jos vaikka lukis ohjetta. Nyt on kuitenkin nuttu valmiina!

Lankana uusi ihana Sirdarin Haworth Tweed. Menekki tähän mun kokoon 441 grammaa. Puikoilla 3½ tikuttelin menemään koko nutun. Idan kanssa mietittiin, et tähän kokoon mä olen liian paksu ja Ida liian ohkane. Sopivaa kuvausuhria ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten tässä sitä ollaan makkaroineen päivineen :)

Koska olin innoissani uudesta langasta ja ystävä oli tulossa käymään, niin ajattelin tikutella tuon helmuksen kirjoneuleen valmiiksi. Sitten saisin höpötellä, hömpsytellä ja neuloa aivotonna kädentielle asti... Vaan se mallitilkku jäi tekemäti... Nelosen puikoilla nutusta olis tullu jättimäinen, joten tyttöjen mökkiloman ekana aamuna koitti PURKULEESI:

On ihanaa, jotta on ystäviä, jotka hoitaa kökköhommat puolestani :) Takaperin neulominen kun on kettua. Tuli vielä toinenkin purkuloosi. Iha itte piti hoidella, koska tyttöjen loma ei kestänyt ikiusesti.. Meni kirjoneuleessa  värit väärin puolin...

Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt steekkauksenkin idean. Vaikka pelottaa, niin ehkä kannattaa sittenkin uskaltautua. Monta sataa silmukkaa kirjoneuletta nurjalla ei oo kauheen nopeeta. Ehkä vielä joskus.

Langasta olen edelleen intona. Tweediä, merinolla ja polyamidilla. Kevyttä, pehmeää ja kaunista. Ja valmistuihan se nuttukin viimein. Hihat tikuttelin pyörönä CrasyTrio -puikoilla ja kirjoneulekin meni suht kivuttomasti. (vaikka kakkoshihassa meni alkuun taas värit väärin päin! Opinks mä ikinä?)

Ihastuin mallin alun perin kauniiden raglankavennusten vuoksi,

Minähän tykkään palmikoista. No eihän nekään ihan helpolla menneet. Miten engelsmannien ohjeet voikin olla niin monimutkaisia?!? Yhden yön valvoin ja mietin... Kunnes nousin viideltä ja PIIRSIN miten kavennukset menee. Miten hankalasti voi enklanniksi selittää et oikealla puolella kavennukset etu- takakappaleiden  ja hihojen kaikissa saumoissa ja nurjalla vaan etu- ja takakappaleella? Ohjeesta on tulossa suomenkielinen käännös ja ohje on tulossa johonki kässälehteen lähiaikoina. Toivotaan, että suomentaja on myös neuloja...

Langan menekki siis 441g, eli pohjaväriä 7 kerää ja kuvioväriä 2. Koska molempia lankoja jäi, ja koska lankahan on merinoa ja polyamidia, niin kerrassaan mainio sukkalankahan se! Siispä varteen nutun kirjomalli, koska  14 silmukaa mallikerta oli just sopiva sukkaan. (ja ekassa sukassa taas värit väärin puolin ja purkuleesia pukkas). Puikot 3 mm:

Menekki 77 grammaa.

Tässä postauksessa on varmaan opetus. Ku olet intona ja hinku on aloittaa uutta niin kannattaa ihan oikeasti vähän malttaa, lukea ohje ja tehdä se pahuksen mallitilkku! Monta ketutusta säästyis. Kuka hokis tätä samaa mantraa mulle?

Sit vähän hauskempiin... Koska energian hinta huolettaa, niin vielä pari viikonloppua sitten lankatoimitus sujui todellakin hiilineutraalisti:

Soutaen vastarannalle Pallasta ja Helmeä!

Syksy alkaa jo olla saaressa. Viikko sitten sain varmaan elämäni suurimman kantsusaaliin: 4 litraa ainakin!

Kalaverkkokin laskettiin ja saatiin hieno saalis: 7 affenaa ja 1 hauki. Tänä viikonloppuna 5 komeaa ahventa. Peratessa tuli taas ikävä... Eipä ollut blogikissa Tassua vastassa verkonnostajia eikä kertomassa, että filerointi sujuu liian hitaasti... Muistot on kuitenkin kultaa vaikka ikävänkyyneleet tulee silmään aina vaan.

Viimeinkin kaikki keväällä kaadetun jättikoivun pöllit ovat klapeina. Hyvin palvelleet työrukkaset joutaa saunan pesään:

Ja keväällä istutetut samettikukat rehottaa vaikka hoito on ollut minimaalista. Vai ehkä juuri siks?

Syksy on täällä. Neuloosi myös. Uusia lankoja. Arkea. Oltuani kolmisen kuukautta "asunnonsäästäjänä" on viimein ihan mukavaa välillä olla kaupungissakin. Viime viikon lopulla pitkästä aikaa pysähdyin siihen, että kotikaupugissakin on kaunista... 

Kansainvälisillä markkinoilla illansuussa Teatterisillalta kohti Aurasiltaa ja tuomiokirkkoa... 

Lomakäsitöinä kasmirkeeppi ja junasukat

Kun lomanvieton makuun pääsin, niin olinpa sitten toisenkin viikon samaan syssyyn. Ekan kerran yli  kahteenkymmeneen vuoteen kaksi kokonaista viikkoa peräkkäin! Toinen viikko olikin sitten "tyttöjen". Ystäväni tuli saareen ja nautimme oodin vapaudelle!

Skumpan lisäksi mukana oli luonnollisesti riittävästi lankaa... Vaikka me ei olla kovin tarkkoja, niin kaiken pitää tietenkin olla sävysävyyn... 

Yksi asiakkaamme oli meidän sometuksia nähtyään mennyt puotiin ja kertonut Idalle, että siellä se Susu ystävineen "tekee Marinit" saaressa. Tosiasiassa skumppaa ei nautittu vielä aamupalalla, vaan vasta puolilta päivin :) Ja perinteinen "keijukaisten tanssikin" jäi väliin vaikka juoman nimestä päätellen oltais voitu vaikka vähän seccoilla!

Joka tapauksessa onnistuin tartuttamaan neuloosin (jälleen kerran) myös Ainoon. Tosin ekana aamuna me neulottiin toinen toistemme kässyjä takaperin eli purettiin... Tässä Ainon Portugalissa aloitettu bambusukan alku:

Parin päivän jälkeen eka sukka oli jo valmis ja toinenkin jo pitkällä! Mun purkutyö on nyt jo siinä hantissa, että ensi viikolla saattaa jo olla jotain näytettävääkin!

Kun lähtee lomailemaan, niin tärkein asia (skumpan ja herkkujen lisäksi) on lanka. Puotiin tuli sopivasti uusi ihanuus: Austermann Cashmere Colud. Puuvillaa, villaa ja kasmiria. Oli pakko ottaa pari kerää mukaan. Kanelin värinen suorastaan vaati kaverikseen kuparin väristä teetee helmeä!

Ajatuksena oli jonkun sorttinen kauluri tai hartiajuttu. Loin silmukoita summanmutikassa ja kun en muuta keksinyt, niin heittelin taas kehiin sen iänikuisen palmikkosukkamallini. Sitä kun voi tehdä ilman ajattelua ja voi keskittyä höpöttämiseen... Tämmöinen syntyi enkä purkanut tätä juttua kertaakaan!

Kun palasin töihin, niin Ida suostui mannekiiniksi...

Langat olikin tuolla ylempänä. Molempia kaks kerää ja puikot 4½ ja kauluksessa 3½. Alhaalta ylös. Olen yritellyt ohjettakin kirjoittaa, mutta vaikka olen kova tyttö kritisoimaan muiden ohjeita, niin oikeasti se on tosi hankalaa. Varsinkin kaavio. Onko jollain joku helppokäyttöinen (ilmainen) kaavionteko-ohjelma tiedossa? Mun on varmaan pakko saada jotain aikaiseks siinä vaiheessa kun Ida-Maria lähettää meidän asiakkaille Anjalinin uudesta langasta uutiskirjeen ja laittaa siihen et "pyydä ohje" OMG!

Toisen viikon lomasää oli jo enemmän "sususäätä" Tehtiin lämpimiksemme jopa klapeja! (Kuten olen tehnyt koko kesän lähes joka päivä). Ja koska langat, juomat ja jopa sään pitää tunnustaa väriä niin...

Pikkuisten palmikkosukkien lomassa oli kiva tikutella junasukat. Huomasin joku aika sitten, ettei näistä kaikkein parhaista ja ajattomista sukista ole yhtään mallia puodissa. Ja väri...iloisenharmaa kuten sää ja juomakin :) Tosiasiassa tuo vaalea harmaa helmi on yllättäen kaikkein suosituin väri vaikka valikoimassa on lähes kolmekymmentä vaihtoehtoa!

Puikot tais olla Lykke 2½ ja menekki 24 grammaa.

Kuten jo semmoiset vähän yli kolmenkymmenen vuoden ajan - tyttöjen loman pääasia on ollut hulluttelun ja saunomisen lisäksi syöminen... 

Päivä 1: Paistettuja ahvenfileitä, kantarellisoosia ja uusia (Ainon omasta maasta) perunoita

Päivä 2: Naudanpihvejä, porkkanoita (Ainon maasta), kukkakaalipaistos ja paprikasipulisuttunyytti (Susu. hävikkiruoka)

Päivä 3: Kantarellirisotto (kuvassa)

Iltapalaksi voikkuleipää ja Hannan (=Tassun kummitäti) tonnikalasalaattia

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös loma. Se päättyi elotuli-iltaan. Lapsena elotulet elokuun viimeisenä viikonloppuna oli samaa kuin syyskauden päätös. Ehkä yksi siihen vaikuttava asia oli pimenevät illat ja se, ettei saaressa ollut vielä sähköjä. Päivä on jo aika lyhyt ja pimeä tulee aikaisin. Tyttöjen viikollakin mentiin nukkumaan jo iltakymmeneltä! Elosalamat jäi näkemättä, vaikka yhtenä yönä ukkosti ihan kunnolla ja vettä tuli... 

Kesän aikana on muutaman kerran herätty siihen, että jostain sisältä kuuluu tip, tip, tip... Ongelma on ollut kautta aikojen. Sopivalla tuulella vesi valuu piippuun ja peltien kohdalta valuu nokivettä tiptiptip sisälle. Tämän ongelman Karvis korjasi viime viikonloppuna. Mutta se seinämuuria pitkin valuva vesi olikin toinen juttu... Koska aina oli liian kuumaa tai liian märkää tai liian tuulista, niin katolle ei ole ollut asiaa ja piipun tiivistämienen on jäänyt ja jäänyt... Koska kesäkauden päätös ja kerrankin sopiva keli niin... Katto-Kassiset kiipes katolle! Naapurit tuli paikalle juuri oikeaan aikaan - jos vaikka olis ollu tarvetta soittaa yksykskakkoseen. Ei tarvinnu.

Nyt vaan odotellaan kunnon rankkasadetta ja tuulta lännestä 15 metriä sekunnissa (puuska 20), niin nähdään onnistuiko paikkaus!

Elokuun viimeisenä lauantaina lähdettiin illan pimetessä Karvisen kanssa soutuveneellä kiertämään saarta. Yllättävän vähän näimme tulia... Raketteja kyllä ammuttiin ja niiden räjähdykset kaikuivat Paraisten kallioista pitkään. Kurjaa. Matkalla koimme kaikesta huolimatta upeita luontoelämyksiä. Hiljaisen veneemme ohi lenteli monta kertaa lepakoita ja kerran kuulimme saaresta outoa rytinää... Hetken kuluttua ihan läheltä ui komeasarvinen hirvi Paraisten puolellle!

Viime viikko menikin jo töissä ja kaupunkielämään sopeutumisessa. Lähes kolmen kuukauden "asunnonsäästön" jälkeen paluumuutto kotikotiin tuntui pikkasen ankealta... Tosin uusi mahtava moppi ja Ainolta perityt ceedeet (sorry naapurit) sai homman menemään ku tanssi! (en nyt julkaise videota kuitenkaan) Nyt on puhtaat matot lattialla, kämppä asumiskunnossa ja voin asennoitua syksyyn (lue: maata illat soffalla ja neuloa). Tai sitten... lähteä perjantaiksi "etäpäiväilemään" vanhempien luokse Attuun, josta lauantaiaamuna syyskauden avajaisiin eli ekaan lauantaityöpäivään sitten toukokuun!

Kaikkien maailman ikävien uutisten lomassa iloitaan syksystä ja pimeydestä! Säästetään sähköä ja nautitaan siitä, että kynttiläaika on alkanut!

Ja auringossa loistavista syksyn väreistä ja tietenkin uusista langoista :)