maanantai 26. syyskuuta 2022

Villatakki ja sukat Tweed-langalla

 Viime postauksessa lupasin et jo ensi viikolla... Kaikki ei menny ihanku strömsöössä ja taas kerran popotan mallitilkun tärkeyttä. Teille ja asiakkaille ja varsinkin ittelleni! Eikö siitäkään haittaa olis jos vaikka lukis ohjetta. Nyt on kuitenkin nuttu valmiina!

Lankana uusi ihana Sirdarin Haworth Tweed. Menekki tähän mun kokoon 441 grammaa. Puikoilla 3½ tikuttelin menemään koko nutun. Idan kanssa mietittiin, et tähän kokoon mä olen liian paksu ja Ida liian ohkane. Sopivaa kuvausuhria ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten tässä sitä ollaan makkaroineen päivineen :)

Koska olin innoissani uudesta langasta ja ystävä oli tulossa käymään, niin ajattelin tikutella tuon helmuksen kirjoneuleen valmiiksi. Sitten saisin höpötellä, hömpsytellä ja neuloa aivotonna kädentielle asti... Vaan se mallitilkku jäi tekemäti... Nelosen puikoilla nutusta olis tullu jättimäinen, joten tyttöjen mökkiloman ekana aamuna koitti PURKULEESI:

On ihanaa, jotta on ystäviä, jotka hoitaa kökköhommat puolestani :) Takaperin neulominen kun on kettua. Tuli vielä toinenkin purkuloosi. Iha itte piti hoidella, koska tyttöjen loma ei kestänyt ikiusesti.. Meni kirjoneuleessa  värit väärin puolin...

Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt steekkauksenkin idean. Vaikka pelottaa, niin ehkä kannattaa sittenkin uskaltautua. Monta sataa silmukkaa kirjoneuletta nurjalla ei oo kauheen nopeeta. Ehkä vielä joskus.

Langasta olen edelleen intona. Tweediä, merinolla ja polyamidilla. Kevyttä, pehmeää ja kaunista. Ja valmistuihan se nuttukin viimein. Hihat tikuttelin pyörönä CrasyTrio -puikoilla ja kirjoneulekin meni suht kivuttomasti. (vaikka kakkoshihassa meni alkuun taas värit väärin päin! Opinks mä ikinä?)

Ihastuin mallin alun perin kauniiden raglankavennusten vuoksi,

Minähän tykkään palmikoista. No eihän nekään ihan helpolla menneet. Miten engelsmannien ohjeet voikin olla niin monimutkaisia?!? Yhden yön valvoin ja mietin... Kunnes nousin viideltä ja PIIRSIN miten kavennukset menee. Miten hankalasti voi enklanniksi selittää et oikealla puolella kavennukset etu- takakappaleiden  ja hihojen kaikissa saumoissa ja nurjalla vaan etu- ja takakappaleella? Ohjeesta on tulossa suomenkielinen käännös ja ohje on tulossa johonki kässälehteen lähiaikoina. Toivotaan, että suomentaja on myös neuloja...


Langan menekki siis 441g, eli pohjaväriä 7 kerää ja kuvioväriä 2. Koska molempia lankoja jäi, ja koska lankahan on merinoa ja polyamidia, niin kerrassaan mainio sukkalankahan se! Siispä varteen nutun kirjomalli, koska  14 silmukaa mallikerta oli just sopiva sukkaan. (ja ekassa sukassa taas värit väärin puolin ja purkuleesia pukkas). Puikot 3 mm:

Menekki 77 grammaa.

Tässä postauksessa on varmaan opetus. Ku olet intona ja hinku on aloittaa uutta niin kannattaa ihan oikeasti vähän malttaa, lukea ohje ja tehdä se pahuksen mallitilkku! Monta ketutusta säästyis. Kuka hokis tätä samaa mantraa mulle?

Sit vähän hauskempiin... Koska energian hinta huolettaa, niin vielä pari viikonloppua sitten lankatoimitus sujui todellakin hiilineutraalisti:

Soutaen vastarannalle Pallasta ja Helmeä!

Syksy alkaa jo olla saaressa. Viikko sitten sain varmaan elämäni suurimman kantsusaaliin: 4 litraa ainakin!

Kalaverkkokin laskettiin ja saatiin hieno saalis: 7 affenaa ja 1 hauki. Tänä viikonloppuna 5 komeaa ahventa. Peratessa tuli taas ikävä... Eipä ollut blogikissa Tassua vastassa verkonnostajia eikä kertomassa, että filerointi sujuu liian hitaasti... Muistot on kuitenkin kultaa vaikka ikävänkyyneleet tulee silmään aina vaan.

Viimeinkin kaikki keväällä kaadetun jättikoivun pöllit ovat klapeina. Hyvin palvelleet työrukkaset joutaa saunan pesään:

Ja keväällä istutetut samettikukat rehottaa vaikka hoito on ollut minimaalista. Vai ehkä juuri siks?


Syksy on täällä. Neuloosi myös. Uusia lankoja. Arkea. Oltuani kolmisen kuukautta "asunnonsäästäjänä" on viimein ihan mukavaa välillä olla kaupungissakin. Viime viikon lopulla pitkästä aikaa pysähdyin siihen, että kotikaupugissakin on kaunista... 

Kansainvälisillä markkinoilla illansuussa Teatterisillalta kohti Aurasiltaa ja tuomiokirkkoa... 

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Lomakäsitöinä kasmirkeeppi ja junasukat

Kun lomanvieton makuun pääsin, niin olinpa sitten toisenkin viikon samaan syssyyn. Ekan kerran yli  kahteenkymmeneen vuoteen kaksi kokonaista viikkoa peräkkäin! Toinen viikko olikin sitten "tyttöjen". Ystäväni tuli saareen ja nautimme oodin vapaudelle!

Skumpan lisäksi mukana oli luonnollisesti riittävästi lankaa... Vaikka me ei olla kovin tarkkoja, niin kaiken pitää tietenkin olla sävysävyyn... 

Yksi asiakkaamme oli meidän sometuksia nähtyään mennyt puotiin ja kertonut Idalle, että siellä se Susu ystävineen "tekee Marinit" saaressa. Tosiasiassa skumppaa ei nautittu vielä aamupalalla, vaan vasta puolilta päivin :) Ja perinteinen "keijukaisten tanssikin" jäi väliin vaikka juoman nimestä päätellen oltais voitu vaikka vähän seccoilla!

Joka tapauksessa onnistuin tartuttamaan neuloosin (jälleen kerran) myös Ainoon. Tosin ekana aamuna me neulottiin toinen toistemme kässyjä takaperin eli purettiin... Tässä Ainon Portugalissa aloitettu bambusukan alku:

Parin päivän jälkeen eka sukka oli jo valmis ja toinenkin jo pitkällä! Mun purkutyö on nyt jo siinä hantissa, että ensi viikolla saattaa jo olla jotain näytettävääkin!

Kun lähtee lomailemaan, niin tärkein asia (skumpan ja herkkujen lisäksi) on lanka. Puotiin tuli sopivasti uusi ihanuus: Austermann Cashmere Colud. Puuvillaa, villaa ja kasmiria. Oli pakko ottaa pari kerää mukaan. Kanelin värinen suorastaan vaati kaverikseen kuparin väristä teetee helmeä!

Ajatuksena oli jonkun sorttinen kauluri tai hartiajuttu. Loin silmukoita summanmutikassa ja kun en muuta keksinyt, niin heittelin taas kehiin sen iänikuisen palmikkosukkamallini. Sitä kun voi tehdä ilman ajattelua ja voi keskittyä höpöttämiseen... Tämmöinen syntyi enkä purkanut tätä juttua kertaakaan!

Kun palasin töihin, niin Ida suostui mannekiiniksi...


Langat olikin tuolla ylempänä. Molempia kaks kerää ja puikot 4½ ja kauluksessa 3½. Alhaalta ylös. Olen yritellyt ohjettakin kirjoittaa, mutta vaikka olen kova tyttö kritisoimaan muiden ohjeita, niin oikeasti se on tosi hankalaa. Varsinkin kaavio. Onko jollain joku helppokäyttöinen (ilmainen) kaavionteko-ohjelma tiedossa? Mun on varmaan pakko saada jotain aikaiseks siinä vaiheessa kun Ida-Maria lähettää meidän asiakkaille Anjalinin uudesta langasta uutiskirjeen ja laittaa siihen et "pyydä ohje" OMG!

Toisen viikon lomasää oli jo enemmän "sususäätä" Tehtiin lämpimiksemme jopa klapeja! (Kuten olen tehnyt koko kesän lähes joka päivä). Ja koska langat, juomat ja jopa sään pitää tunnustaa väriä niin...
Pikkuisten palmikkosukkien lomassa oli kiva tikutella junasukat. Huomasin joku aika sitten, ettei näistä kaikkein parhaista ja ajattomista sukista ole yhtään mallia puodissa. Ja väri...iloisenharmaa kuten sää ja juomakin :) Tosiasiassa tuo vaalea harmaa helmi on yllättäen kaikkein suosituin väri vaikka valikoimassa on lähes kolmekymmentä vaihtoehtoa!
Puikot tais olla Lykke 2½ ja menekki 24 grammaa.

Kuten jo semmoiset vähän yli kolmenkymmenen vuoden ajan - tyttöjen loman pääasia on ollut hulluttelun ja saunomisen lisäksi syöminen... 

Päivä 1: Paistettuja ahvenfileitä, kantarellisoosia ja uusia (Ainon omasta maasta) perunoita
Päivä 2: Naudanpihvejä, porkkanoita (Ainon maasta), kukkakaalipaistos ja paprikasipulisuttunyytti (Susu. hävikkiruoka)
Päivä 3: Kantarellirisotto (kuvassa)
Iltapalaksi voikkuleipää ja Hannan (=Tassun kummitäti) tonnikalasalaattia

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös loma. Se päättyi elotuli-iltaan. Lapsena elotulet elokuun viimeisenä viikonloppuna oli samaa kuin syyskauden päätös. Ehkä yksi siihen vaikuttava asia oli pimenevät illat ja se, ettei saaressa ollut vielä sähköjä. Päivä on jo aika lyhyt ja pimeä tulee aikaisin. Tyttöjen viikollakin mentiin nukkumaan jo iltakymmeneltä! Elosalamat jäi näkemättä, vaikka yhtenä yönä ukkosti ihan kunnolla ja vettä tuli... 

Kesän aikana on muutaman kerran herätty siihen, että jostain sisältä kuuluu tip, tip, tip... Ongelma on ollut kautta aikojen. Sopivalla tuulella vesi valuu piippuun ja peltien kohdalta valuu nokivettä tiptiptip sisälle. Tämän ongelman Karvis korjasi viime viikonloppuna. Mutta se seinämuuria pitkin valuva vesi olikin toinen juttu... Koska aina oli liian kuumaa tai liian märkää tai liian tuulista, niin katolle ei ole ollut asiaa ja piipun tiivistämienen on jäänyt ja jäänyt... Koska kesäkauden päätös ja kerrankin sopiva keli niin... Katto-Kassiset kiipes katolle! Naapurit tuli paikalle juuri oikeaan aikaan - jos vaikka olis ollu tarvetta soittaa yksykskakkoseen. Ei tarvinnu.

Nyt vaan odotellaan kunnon rankkasadetta ja tuulta lännestä 15 metriä sekunnissa (puuska 20), niin nähdään onnistuiko paikkaus!

Elokuun viimeisenä lauantaina lähdettiin illan pimetessä Karvisen kanssa soutuveneellä kiertämään saarta. Yllättävän vähän näimme tulia... Raketteja kyllä ammuttiin ja niiden räjähdykset kaikuivat Paraisten kallioista pitkään. Kurjaa. Matkalla koimme kaikesta huolimatta upeita luontoelämyksiä. Hiljaisen veneemme ohi lenteli monta kertaa lepakoita ja kerran kuulimme saaresta outoa rytinää... Hetken kuluttua ihan läheltä ui komeasarvinen hirvi Paraisten puolellle!
Viime viikko menikin jo töissä ja kaupunkielämään sopeutumisessa. Lähes kolmen kuukauden "asunnonsäästön" jälkeen paluumuutto kotikotiin tuntui pikkasen ankealta... Tosin uusi mahtava moppi ja Ainolta perityt ceedeet (sorry naapurit) sai homman menemään ku tanssi! (en nyt julkaise videota kuitenkaan) Nyt on puhtaat matot lattialla, kämppä asumiskunnossa ja voin asennoitua syksyyn (lue: maata illat soffalla ja neuloa). Tai sitten... lähteä perjantaiksi "etäpäiväilemään" vanhempien luokse Attuun, josta lauantaiaamuna syyskauden avajaisiin eli ekaan lauantaityöpäivään sitten toukokuun!
Kaikkien maailman ikävien uutisten lomassa iloitaan syksystä ja pimeydestä! Säästetään sähköä ja nautitaan siitä, että kynttiläaika on alkanut!
Ja auringossa loistavista syksyn väreistä ja tietenkin uusista langoista :)