Purkaleesta kaulattimeksi ja puikkopohdinnan jatkoa (sukkapuikot)

 Purkaleesta tuli viimeinkin kaulatin:

Neulottu 4 mm Chiagoo-puikoilla, jotka ostin testaukseenTampereen messuilta. Arvierin Peo30-lankaa kului lopulta 5 kerää. 

Kun viimein kahden purkaleen jälkeen tein päättelyn tuolla palmikkoreunuksella, niin sain sen istumaan kaulalle kauniisti niinkuin oli alunperin ajatus. Lankaa päättelyyn tärvääntyi toki kaksi ylimääräistä kerää eli taas varsinainen "jämälankaprojekti". Yhdestä jämkerästä viisi uutta kerää...

Tykkään langasta ihan kybällä. Ei kutita, ei pistele ja nättiä jälkeä tulee - jopa kahteen kertaan puretusta ja kastellusta langasta! Ongelmana on etten oikeasti tykkää kaulattimesta enää ollenkaan. Onkohan korvienvälissä joku esto päällä? Myydään eniten tarjoavalle...

Helena  edellisen postaukseni kommentissaan pyysi puikkovertailua. Minähän olen ihan jäävi, koska kokemuksia on vaan omassa puodissa olevista ja tietenkin jostain kasaripuikoista ennen välineurheiluajan ja lankakauppaurani alkua. Siispä omat ennakkoluulotkin muistaen ajattelin kirjoitella omia kokemuksiani julki. Kuvia en laita, mutta linkit puikkoihin puodin verkkokauppaan. Ja näähän on aina vaan pelkkiä omia mielipiteitä. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja eri langoille sopii eri puikot.

Tai no - yks kuva sentään:  Kuvassa on mun kässäpussissani asustavat sukkapuikot.

Joskus kasarina ostin ekat bambupuikkoni. Ne oli karheet eikä lanka luistanut. Siispä pitkään vuosituhannen alussa jo lankakauppiaaksi päätyneeneäkin suhtauduin bambuihin skeptisesti. Nykypuikot on sileät ja luistaa sutjakkaasti. Bambu on kuitenkin hygroskooppinen ja jos kädet hikoo tai on kostea ilma, niin ne on vähän vimpulat. Ei toki haittaa neulomista. Ja hauska juttu - kun edesmennyt blogikissa ja puotimme laatupäällikkö Tassu oli pikkukissa, niin se haistoi bambupuikot kässäpussissa ja jopa (vaikkei ollutkaan mikään ruudinkeksijä) osasi avata kässäpussin vetoketjunkin bambut huomatessaan. Siispä en suosittele kissatalouksiin enkä koira-. Joskus tosin ajattelen tyytyväisenä, että koirat on mun parhaita asiakkaita - ilmeisesti bambupuikko tuntuu kivalta hampaissa... 

KnitPron Symfonie Wood on kuten bambutkin - puuta. Vahattua koivumelamiinia. Kovempaa, joten ei oo vimpulaa. Itse olen katkonut näitä varsinkin 2-2,5 mm puikkoja ihan solkenaan, joten pienissä puikoissa olen suosiolla siirtynyt KnitPro Zingeihin. Joskus (harvoin) puunsyyt aiheuttaa ongelmia ja lanka saattaa takertua puunsyihin. Silloin kyseessä on viallinen puikko ja tietenkin se vaihdetaan kelpoon. Näin verkkopuikkokauppiaana kuitenkin välillä hiukan ketuttaa, että meille tulee reklamaatioita niistäkin puikoista, joita ei edes ole ostettu meiltä. Verkkokaupan tilaushistoriasta näkyy kyllä, että onko ko hlö meiltä ostanut ko puikot... Nii et tiedoksi vaan. t. Mielensäpahoittaja. Onneks näitä huijauksia tulee aika harvoin. Usein itse katkon näitä vaan siks, et oon unohtanu kutimuksen soffalle tai lattialle ja istun tai astun päälle (ei nyt enää muistella sitä kertaa kun Karvis ajoi koko kässäpussin yli autolla)... Mutta tiedoksi vaan, että jos puikko heti ensikosketuksella takertuu lankaan niin viallinen on ja takuuvaihturi ilman muuta. Kuittia vastaan. Mut tykkään kovasti. Luistaa sopivasti, kevyet ja kauniit.

KnitPron Cubics -puikkoja sanotaan myös reumapuikoiksi. Cubicsit ovat siis nimensä mukaan neliskanttisia ja niistä kiinni pitäminen on helpompaa varsinkin nivelrikon tai reuman vaivaamille. Cubicseilla neulomisjälki on tiiviimäpää kuin tavallisilla esim. 4 mm puikoilla. Omille käsilleni nää ei passaa (tulee kamalan tiukkaa), mutta näilläkin on omat vannoutuneet faninsa. Cubisien tiheydestä on monenlaista (ristiriitaistakin) selitystä verkossa. Siispä tässä selitys, miksi kuutiolla tulee siistimpää ja tiheämpää kuin pyöreällä puikolla:

Joten jos teet kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kannattaa ottaa molemmat sukkapuikot samaa sorttia. Toinen normipuikolla ja toinen Cubicsilla niin taatusti tulee eri kokoiset. Ittellä kyllä ainakin raitalangalla näkyy myös mieliala - vaikka on samat puikot, niin kiukkuisena neuloessa raidoista tulee jostain syystä paljon tiheämpiä. Ja lauantai-iltaisin parin punkkulasin jälkeen rentona taas paljon väljempiä ;)

KnitPro Karbonzeista itsellä ei ole kovin hyvää sanottavaa. Vaikka hiilikuitu on vahvaa (formula-autoissakin kuulemma käytetään) niin oma eka kokemukseni oli, et lanka tökkasi siihen puikon ja kärjen liitoskohtaan. Ei kiva. Tosin vaan näistä löytyy ne nukkisharrastajien 1 mm puikot (jotka on kokonaan päästä päähän hiilaria). Taas palaan Zingeihin, koska niissä kärki on vaan eri värinen eikä mitään pykälää oo.  

Ja sitten Prym Ergonomicsit: Pallokärki, joka ei halkaise lankaa, vaikka lanka olisi löyhäkierteinen. neulomisosa se, mitä sanotaankin ja keskiosa pienempi ja kolmion mallinen. Hyvä pitää kiinni. Kevyet, joten jos käsiala on löysä, niin puikot ei putoo työstä. Jos tekee tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sujuvasti. Nää puikot jakaa mielipiteitä. Koska materiaali on synteettinen (=jotain muovia) niin varsinkin ohuet puikot on hassun fletkut ja tottumatta tuntuu kummalliselta. Näitä on sekä 15- ja 20-senttisinä. Ittellä on käytössä vaan kakskytsenttiset 2,5 mm ja 3,5 mm puikot ja 15 cm 4 milliset. Ikänäköiselle siitä kivat. et jos on huonot valot, tumma ja kirjava lanka, niin silmukat erottaa silti hyvin. Ja varsinkin isoissa puikoissa (4,5-8 mm) keveys on iso plussa! Näitä on saatavilla myös hiilikuituvahvisteisina. Carbonit on mustia, mutta aika paljon tukevampia kuin valkoiset. En oo kokeillut ja meillä on 2,0-3,5 millisiä.

Taisi olla edellä (ja monessa aikaisemmassa postauksessa) jo maininta KnitPro Zingeistä. Ne on tällä hetkellä omat suosikkini. Niitä on sekä 15- että 20-senttisiä ja myös välikokoja ja koot on värikoodattuja. Hassu juttu tuolla puodissa tulee usein vastaan: Joku ostaa puikot värin perusteella. Kun on niin kivan värinen eikä sellaista ennestään oo. (ookoo - ittekki ostin just 3,75-milliset ku ne on liilat). Puikoissa on laserpainettuna kokomerkintä, joka ei kulu pois. Sekin on plussaa. Mun 15 senttiset kakspuolikkaat olen istunut vimpulaksi, mutta eipähän menny poikki!

Eikä tassä vieläkään kaikki. Addin normipuikot on hyvät ja edulliset. Ja vielä Lykket! Lykke on kuulemma norjaa ja takoittaa onnellista. Puikot on harmaat - ajopuun väriseksi värjättyä koivua. Sukkapuikot on 15-senttisiä. Pienimmät puikot (2,5 mm asti) on kokonaan koivua, mutta siitä ylöspäin keskellä on metalliholkki, jonka kumpaankin päähän on asetettu puupuikko. Pikkuisen skeptisesti suhtaudun näihinkin, sillä ihan ekoista meille tulleista puikko irtosi siitä holkista... Siks näitä ei ole kovin paljon hyllyssä vaikka tuntu onkin ihana!

Ja loppuun vielä Addin CraSy Trio -puikot. Systeemissä on kolme ihan lyhyttä "pyöröpuikkoa". Ideana on, että puolet sukan silmukoista on yhdellä ja puolet toisella puikolla. Saatavana sekä metallipuikkoina että bambuja. Erityisesti silloin, kun meneillään on tosi monimutkainen kirjoneulesukka, niin CraSyillä on helpompi seurata mallineuletta. Moni työmatkoillaan bussissa tai junassa neulova on tykästynyt CraSyihin. Jos puikko putoo kesken kaiken, niin kuraisella lattialla ei tarvii konttaailla pitkään löytääkseen karkulaisen. Kalliithan nää on - kun pyöröpuikoissa se keskellä oleva piuha ei maksa mitään oli sitten mittaa 1,5 cm tai 130 cm. Pyöröpuikko on pyöröpuikko ja paketissa näitä on siis kolme. Kun ekoja kokeiltiin, niin ajateltiin, et näistä ei oo mihinkään! Kunnes todettiin, että kun alkaa neulomaan, niin kaikki puikolla olevat silmukat pitää tuupata valmiiksi sinne vasemman puikon kaapelille. Muuten jumittaa. 

Ja vielä yhdet: Addin Sockenwunderit. 25 cm pikkuiset pyöröpuikot sukkien ja säärystimien neulomiseen. Toinen puikko on vähän pidempi kuin toinen. Muutenhan niillä ei pystyisi neulomaan ollenkaan. Kokeilin kerran. Ei mun juttu, mutta joskus näitäkin kysytään. Olen perinteisten tavissukkapuikkojen vankka kannattaja. Oli materiaali sit mitä vaan niin viidellä puikolla mennään!

P.S. Tein alkuviikolla etäpäivänä viimeinkin pitkään suunnittelemani tutkimusretken muutamaan kotikaupunkini somekuuluisaan lankakauppaan. Fölilipulla kun voi matkustaa kaksi tuntia, joten pääsin samalla lipulla takaisin kotiin. Jos ei muuta jäänyt reppuun niin ainakin totesin, ettei meillä ole hävettävää puikkovalikoiman suhteen vaikka ollaankin pikkuruisen tuppukylän pikkuruinen lankapuoti.

P.S. 2. Peppu puutuu ja tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Otetaan paussi ja palataan pyöröpuikkoihin myöhemmin. Nyt kutsuu Zingit, Steppi, Soffa ja iltauutiset!

t. Susu

Rubiini huivi Rainbow Sockista

Rubiini-huivin tikuttelu on ollu mielessäni jo pitkään. Helatorstain pitkälle viikonlopulle pakkasin mukaan langat ja ohjeen. Ja kun alkuun pääsin, niin malli vei mukanaan!

Tässä se näyttää vielä epämääräiseltä sotkulta, mutta vesi ja pingotusraudat tekivät jälleen ihmeitä!

Lanka: teetee Rainbow Sock (50 g=200m, 75% merinovillaa 25% polyamidia). Menekki kolme kerää. Puikot oli KnitPro Symphonie 4 mm 80 cm kaapelilla. Huivista tuli ihan kunnon kokoinen. Sitä voi pitää hartioilla tai niin kuin itse tykkään kaulalla "väärin päin".

Rainbow Sock on pieni kakkukerä, jossa liukuväri on toteutettu niin, että neljästä säikeestä aina yksi kerrallaan vaihtaa väriä. Huivi aloitettiin ekan kerän sisältä, seuraava kerä taas ulkoreunasta ja viimeinen taasen sisältä. Näin huivissa värit liukuu kauniisti ees ja taas. Tykkäsin. Huiveja on sit kiva neuloa!

Tulihan sitä pitkänä viikonloppuna "vähän" puuhailtuakin. Naapurisaaressa oli omasta mielestämme ihan käsittämätön ongelma: Siellä oli liikaa puuta! Miten missään saaressa voi olla liikaa puuta? No mehän lähdettiin pelastamaan tilannetta. Pikku vene lastattiin täyteen pöllejä. Vähän pelotti, että pysytäänkö edes pinnalla... Kahden reissun jälkeen olikin ongelma: Mitenkäs noi saadaan rannasta eteenpäin? 

Pienennät jaksoin kantaa, mutta suuremmat painoi niin paljon, ettei niitä mitenkään olis jaksanut. Kottikärryillä rappunen kerrallaan? Ei mitenkään. Karvis taas keksi konevoiman:

Liina pöllin ympärille ja sähkövinssillä ylös! Olishan ne noussut varmaan ihan kiskomallakin, mutta tuo oli paljon hauskempaa.

Hullun hommaahan on kuskata saareen puuta, kun omissakin puissa on ihan tarpeeksi tekemistä... Tässä osa vappuna kaadetusta:

Sadetta luvattiin joka päiväksi, mutta sitä ei vaan kuulunut. Kaislat ja risut (ja minä) odotteli metsäpalovaroituksen poistumista koko viikonlopun, mutta turhaan. Tämän viikon sateiden jälkeen pitäisi päästä pyromaanin hommiin!

Pöllien pyörittelyn lomassa tuli mökki siivottua kesäkuntoon, vähän haravoitua ja tietenkin joka välissä tikuteltua huivia. Kalasaaliskin oli ihan sopiva: 2 kuhaa ja 4 ahventa. Sunnuntai-iltana kultapeliä odotellessa oli harvinainen mökkikeli: Ei tuullut luoteesta. Ei tuullut mistään. Oli miltei lämmintäkin!

Tällaisella kelillä voi jo lauleskella et Saaressa on aina sunnuntai!

Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 2

Oon monesti sanonut ääneenkin, et koirat on yksiä meidän puodin parhaista asiakkaita... Nehän innostuessaan tekevät selvää puisista puikoista - langoista puhumattakaan! EN kuitenkaan haluaisi kypärämyssyjä parhaille asiakkailleni tehtailla ihan solkenaan...

Joskus koiria innostaa myös villasukat ja varsinkin pipojen tupsut... Näin kävi muutama viikko sitten. Asiakkaan koira oli tehnyt selvää julmetun kalliin merkkipipon tupsusta. Meidän tehtävänä oli tehdä uusi tupsu tärveltyneen tilalle. Pipo kädessä pyörittiin ympäri puotia ja etsittiin sitä just oikeaa väriä... Viimein se löytyikin ja pipo sai uuden tupsun. Lankaa kului 5 grammaa. Asiakas ei todellakaan halunnut mukaansa loppulankaa (En minä sillä mitään tee!), joten lankakauppias sai hyvän tekosyyn tutustua puikoilla pitäen Katian Alpaquinaan, jota tähän asti ollaan vaan sivelty ja halailtu. Ja onhan meillä tavoitteena, että jokaisesta langasta olisi joku hypisteltävä valmiskin tuotos... 

Mihin siis vajaa, mutta melkein täys vyyhti, jossa n. 350 metriä? Annis! Lankahan on koostumukseltaan alpakkasukkalanka, mutta näin ihanan pehmeä ansaitsee olla kaulalla.

Katsastusmies antoi syksyllä Reppulille tuomion, että tuulilasi pitää vaihtaa. Siispä Annis oli ihan mahtava etätyöneule odotellessani muutama viikko sitten lasiliikkeessä Reppulin korjaamista "eienääsakkokuntoon". 

Muistan lapsuuden yhdestä puuvillaisesta palmikkoneuleesta, et päätin: ei-ikinä-enää-nyppyjä! Yritin tähän kuitenkin. Aikaahan oli pari tuntia. Mutta lanka oli niin ihanan suloista, siloista ja liukasta, että noiden yhdenkin kerroksen nyppyjen kanssa meni koko lasinvaihtoaika! siispä päätin armahtaa itseni ja pistellä vauhdilla huivin loppuun...

Pingotushärpäkkeet olivat jälleen kerran oivat!

Lankaa jäi ihan reilusti. Eli vaikka olisin kärvistellyt ne kaikki nyppelöt, niin vajaa kerä olisi riittänyt. 4 mm KnitPro Zing-pyöröillä tikuttelin. Näin liukkaalla langalla olis tietenkin kannattanut käyttä vähemmän liukkaita puikkoja. Koska olen katkonut puisia puikkoja ihan solkenaan, niin olen palannut takaisin alumiinipuikkoihin. Ja reissuneuleen pelastaja oli kärkisuojatkin.

Miksi ihmeessä sitä potee etäpäivinä kamalan huonoa omatuntoa? Suosituksien mukaan mennään, mutta vaikka tekee töitä koko päivän, niin silti tuntuu siltä et laiskottelee. Sitä käy kaupassa keskellä päivää ja nolostelee maski nassulla toivoen, ettei vaan kukaan tuttu näe tai puhelin soi ja paljastun olevani huonoilla teillä. Ja vaikka on mahtavaa pyöräyttää pyykit keskellä arkipäivää, niin synniltähän tuo tuntuu. Miksi etäpäivä ei vois olla yhtä kiva ku päivä puodissa?

Tästä se lähti! Etäpäivä viime viikolla. Lankatoimittaja tarjosi myytäväksi DK-vahvuista 100% merinovillaa, joka on 250 g vyyhdillä. Pitihän sitä ensi testata. Että tarttuuko väri? 250 grammaa lankaa on sentään jo sen verran, että siitä saa jo jotain! Tosin minä nuukana tyttönä jaoin vyyhdin kahtia. Tai sitten halusin kokeilla erilaisia.

Olen kyllä päättänyt tästäkin asiasta et värjäys ei oo mun juttu. Koska aina saan aikaiseksi vaan peessin eri sävyjä. ja peessihän ei oo ees väri! Sitäpaitsi kauniita valmiiksi värjättyjä lankoja on maailma pullollaan! Mutta kun on oikeaa ja kokenutta seuraa niin...

Nuelefriikki Piikuhan on värjäillyt aina silloin ja tällöin ja saanut aikaan ihan mahtavia sävyjä. Päätettiin yhdistää kaveritapaaminen ja etäpäivä. Viime viikolla yhtenä etäpäivän iltapäivänä yhessä laitettiin noitaliemet porisemaan. Oli tarkoitus tarinoida ja neuloa sillä välin, ku pata porisee. Aika kului kuin siivillä. Syötiin noutopizzaa ja hihkuttiin miten UPEA PETROOLI! Mielettöman hieno keltainen...

Sen verran innostuin, että seuraavana etäpäivänä poristelin vielä itsekseni yhden vyyhdin keltaista Regia for Hand Dye -sukkalankaa keltaiseksi.

Mitä opin? Etäpäivä voi olla sekä hyödyllinen että hauska!

Helppoja virkattuja ja kevennyksiä viikon varrelta

Pellavahuivin jälkeen mieli teki jotain tosi helppoa ja nopeaa. Jopa niin, että kaikista tavoistani poiketen tartuin koukkuun! Tai oikeastaan siks, et kässäpussissa ei ollu mitään muuta kivaa ku yks kerä tiskirättilankaa... Hetken kaivelin netistä jotain inspiroivaa mallia ja sit keksin et isoäidinneliö on just sitä, mitä sillä hetkellä kaipasin.

Lanka oli Katian Tencel-Cotton ja kerästä tuli just kaks tuollaista kymmenen kerroksen neliörättiä kolmosen silikonivartisella koukulla. Tencelillä on samat ominaisuudet ku bambulla, mutta se valmistetaan eucalyptuspuusta. Sopii siis mainiosti tiskirättiin. Isöäidinneliö on hyvä malli siksikin, että tiskirätin on hyvä olla mielummin vähän löysä kuin tiivis. 

Kun pääsin töihin ja kun virkkuu tuntuikin kivalta, niin jatkoin samalla linjalla. Katian Harmonia on 100% puuvillaa. Kivasti liukuvärjätyssä kerässä on 560 metriä ja langan mukana tuli simppelin virkatun huivin ohje. Siispä koukku (4 mm) heilumaan ja aivot narikkaan:

Tosi kiva. Olen muutaman päivän tätä huivia roikottanut kaulassani ja se tuntuu tosi mukavalta. Virkkuukin oli hauskaa, kun koko ajan odotteli, et mitä väriä seuraavaksi...

Sunnuntaina ulkoiltiin vähäsen. Karvis tapansa mukaan keksi vastarannalla eli Hirvensalossa luontopolun, jossa on hänelle niin rakkaita korkeuseroja... Onneksi polun varrella oli kylttejä, joiden tekstejä lukiessa puuskutus ehti tasaantua ennen seuraavaa nousua. Hirmu korkealla oltiin, mutta merta ei nähty. Ja nuotiopaikalla oli iso lauma turisteja. Eikä meillä makkaraakaan ollu mukana. Siksipä kotimatkalla ajettiin vielä Uittamon rantaan. Tanssilavalta oli komeat näkymät jäättömälle merelle. Näissä maisemissa lapsena oon leikkiny. Silloin oli vielä talvia ja jäällä käytiin hiihtämässä. Oi niitä aikoja...

Tällä hetkellä jänskättää tulevan viikonlopun messut ja koronauutisointi... Perutaanko koko tapahtuma, käykö siellä ketään, onko meillä kiinnostavaa tavaraa mukana. Joka kerta ennen messuja jännittää ihan kamalasti, mut tänä vuonna tavallista enemmän. Joka tapuksessa ollaan päätetty, että puoti Annankadulla on lauantaina kiinni ja me molemmat huseerataan Turun Messukeskuksessa osastolla C 70.

Tassu ei uutisista ole moksiskaan. Se ottaa rennosti, kerjää karkkeja ja parvekkeen ovea auki mennen ja tullen. Välillä se ottaa tirsat tai pelaa hiukan hiiripalloa. Kunnes hiiri katoaa sohvan alle. Eilen sillä oli oikea kissanpäivä, kun Mummi ja Pappa poikkesivat iltateelle. Tuliaisina toivat "perjantaipullon" vaikka oli tiistai!

Loppukevennyksenä vielä Harald Hirmuisen vaimon Helgan iltarukous:

Näillä mennään kohti viikonloppua! 

Pitsihuivi pellavasta

Mulle sattus joku aika sitten sellanen katastroofi, että yhdelle reissulle olin varannut vaan 200 metriä lankaa ja lanka loppus ennenku reissu. Vahingosta viisastuneena viime viikon messureissulle varauduin paremmin:

Matkakässyä varten 700 metriä pellavaa. Ei muuten loppunut kesken!

Suuren Käsityölehden (2/2020) malli oli ihan pakko saada puikoille. Ja kun ohjeessa luki, että huiviin menee 700 metriä, niin lankavalinta oli selvä: Katia Concept Soft Linossa on just se määrä.

Olihan siinä tikuttelemista... Varsinkin reunasilmukoiden päättelyssä meinasi usko loppua. Kaks taakse ja viis eteen. Hommaan meni monta tuntia, mut nätti nirkkoreuna tuli. Viimeistelyssä oli kaikki mahdolliset apuhärpäkkeet todella tarpeen: pingotusvaijerit, T-neulat ja blokkerit! Ennen vanhaan mä pidin kaikkia tuollaisia ihan turhakkeina... En enää.

Seuraavat kaks huivia on tuloillaan. Olisko kevät vai mikä, mut nyt on hiukan kadoksissa ollut neulomisinto taas löytynyt!

Hyvää naistenpäivää!

Susuhuivi ja Blogikissa Tassun virallinen synttäripotretti

Viime viikonloppua ennen Karvis ehdotti lauantaina kokkaavansa mulle intialaista perunacurryä. Osaa vetää oikeasta narusta - varmasti tietää, että tie Susun sydämeen käy vatsan kautta 😅

No mullehan tietty paniikki. Jos ei tarvii kokkailla niin voi neuloa! Huivitutti. SUSUlanka poltteli päästäkseen puikoille. Selasin tsiloona lehteä ja verkkosivua. Vaikka mulla tunnetusti ei ole pulaa langasta, niin melkein kolmekymppiä vyyhdiltä maksava lanka pisti hakemaan yhden vyyhdin ihmettä. Lopulta keksin, et oon ennekin löytänyt kivat mallit Kristiinalta... Leija-huivin ohje on Pirjo Iivosen Unelmien Huivit -kirjasta. Kirja löytyi ihan omasta hyllystä, mutta kuvan perusteella en ihan heti ollut innostunut.

Viikonlopun aikana sain perunacurryn lisäksi pekoniaamiaisen, puusaunan ja uunilohkikset. Pihvit piti itte paistella. Sunnuntaina pääsin huivin pitsireunaan. Mietin, et tarvittisko ittellekin hankkia se neulekaavion pidike? Kirja tietsikan näppikseen ja ruutuun tuettuna ei ollu ihan paras...

Lanka Malabrigo "nimikkolanka" SUSUrro (silkki, pellava, merino), menekki 93 g, puikot 4,5 mm (olis saanu olla neloset). Ihana lanka. Ihana malli: Ihana kevään ja kesän neulehuivi! Ja niin Susun värinen...

Tiistain neulomakerhossa naiset olisivat halunneet liisata Karvisen saadakseen hekin ihania neulomisviikonloppuja ilman turhia kokkailuja. En ihan lämmennyt asialle... Ida tosin keksi heti ratkaisun: Sinkkuneulojat voivat tilata pizzaa kotiinkuljetuksena ja neuloa koko viikonlopun!

Blogikissa Tassu eli The Lankakaupan Laatupäällikkö täytti 13 vee vuoden ensimmäisenä päivänä. Synttäreitä vietettiin hyvässä seurassa Tottijärvellä. Tässä virallinen synttäripotretti:

Aatto juhlista jaloin, mutta kauhean kivaa ei ole, jos koko maailma juhlii Tassun synttäreitä raketein. Isäntämme (kissakuvien kuvaaja) ja Karvinen raketoivat pellolla naapurin poikien kanssa, mut me kissat ja "äiskät" nautimme rauhasta sisätiloissa - osittain sohvan alla... Siis kissat.

Tassu ja Patehan ovat melkein veljeksiä. Suunnilleen saman ikäisiäkin. Muutaman vuoden uusivuosi-juhannus-tutustumisten jälkeen Patekin on jo hyväksynyt sosiaalisen Tassun kamuksi ja meitäkään se ei enää arastele pahasti. Ja olivathan molempien kissujen edeltäjät - Rontti ja Sissi (joka valitsi aikoinaan Karvisen) oikeastikin sisaruksia. Nii et melkeen sukuu ollaan kaikki ;)

Uudenvuodenpäivänä isillä ja pojilla oli yhteinen harrastus: Kaikki bongasivat lintuja!

Pate omassa ulkopesässään... ja Tassu ikkunan takana aamupäivän iloisen vapauden jälkeen kotimatkaa odotellessa.

Komeita poikia! Ja hienoja kuvia ;)

Syksyn pienet kässyt

Olis kiva, jos meidän puodin kaikista langoista olis edes joku pienenpieni mallineule asiakkaille hypisteltäväksi. Syksyn aikana olen tikutellut vähän sitä sun tätä ja tässä yhtenä päivänä huomattiin, ettei niin kovin montaa sellaista lankaa ole, joista ei edes pientä näytettä olis. Tosin kuvaamiset on jääneet vähän retuperälle, kuten tämä blogikin. Viikko sitten oli tarkoitus valoisaan aikaan ottaa kuvia, mut päivä oli täynnä puuhaa ja illalla laatupäällikkö piti neulomuksia patjanaan...

Kuka nyt vois siirtää nukkuvaa kissaa? Pienenpieni kosto oli silti suloinen... Koska lapsen tuubihuivin kuvausta varten ei ollut oikeaa lasta, niin kiepautinpa tuubin kissavanhuksen kaulalle. Ilme kertoo kaiken. Ihmislapset kyl on tykänny.

Lanka on Sirdarin Snuggly Bunny, menekki 1 kerä, puikot 5 mm. 18 silmukalla ainaoikeaa, kunnes lanka loppuu. Päät ommeltu yhteen ja siinäpä se! Tämä idea on asiakkaaltamme (luvalla) lainattu. Tampereen messujen to-pe välisenä yönä tikuttelin. Olisin luullut tällaista sopivaksi aivotnarikkaan-neuleeksi vaan mystisesti silmukat lisääntyivät neulottaessa. Loin 18 silmukkaa, mutta päättelin 20... Kuka huomaa ja jos huomaa niin who cares?  Pehmonen on ja kiva.

Seuraavana messujen välisenä yönä valmistui panta Sirdarin Heirloomista. Joku asiakkaani ihmetteli unelmien neuleet -lehden epäselvää ohjetta joten päätin kokeilla. Eri langalla tosin. Ei ohjeessa mitään vikaa ollut...silti tuon mutkan purkasin pari kertaa ennekuin huomasin et ihan oikein olin tehnyt. Panta on kuvassa Niinan päässä, kuten myös hänen (messuöinä) neulomansa huivi, jonka ohje löytyi adventtikalenterin ekasta luukusta. (Tokassa luukussa on meidän Ida-Marian tonttulakki)

Jennalla kaulassaan messujen (toka)suosituin eli kahdesta Sirdarin Alpine-kerästä neulottu tuubi. Sellaisen tikuttelin myös puotiimme - tosin ainaoikeaa ja seiskan puikoilla:

Alpinessa on tosi paljon uusia värejä ja tuo vihreä on yksi niistä. Ja lisää karvaa:

Hupputuubi neljästä kerästä Alpinea. 60 silmukkaa, sileää oikeaa seiskan pyöröillä.

Messujen ekasuosituin tais olla kärjestä aloitetut pitsineulesukat teetee Rainbow Sockista.

Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde noihin karvalankoihin. Kuten myös muihin tekokuituisiin. Muistan hyvin puotini alkuaikoina nokka pystyssä julistaneeni, et meillä ei muoviä myydä! Menkää Anttilaan ostamaan ne akryylinne (en sanonu, mut ajattelin). Vuosien varrella olen vähän pehmennyt (eikä naapurissa ole enää Anttilaa)... Pakko myöntää, että jopa tekokuidut ovat vuosien varrella kehittyneet. Ne eivät enää nitise ja natise puikoilla tai kipinöi pakkasella. Ja onhan niitä, jotka on ihan oikeasti allergisia villalle. Tai vegaaneja. Onhan tekokuiduissa monta hyvääkin ominaisuutta - esim. sukkalangoissa polyamidi vahvistaa ja sekoitteissa akryyli keventää. Mielenkiinnolla odotan kokemuksia tencelillä (=muuntokuitu) vahvistetusta sukkalangasta. Jossain vaiheessa puhuttiin bambusta "luonnon omana vahvikkeena", mutta oman kokemukseni mukaan se oli yhtä tyhjän kanssa. Jos tekee ison työn ja sukka kuluu puhki samantein, niin kyllä harmittaa.

Lisää "kirosanalankaa" eli 100% akryyliä... Sirdarin Jewelspun on houkuttelvan muhkeassa 200g:n kerässä. Kerästä syntyy kuvan huivi ja kahdesta saa jo puseron. Puikot 5 mm ja menekki 1 kerä eli 500 metriä. Kerässä lanka näytti "koiran oksennukselta" (mopsineulojalta lainattu mainio ilmaisu), mutta valmiina ei sittenkään paskempi (yhdeltä entiseltä opiskelukaverilta lainattu mainio ilmaisu). Langan muut värit ovat harmoonisempia, mutta tässä ihmetytti miks samaan kerään on tuupattu hempeät pastellit ja kauniit ruskasävyt...

Siirrymme seuraavaksi vähemmän muovisiin... Austermannin Raindrops -langassa on lankakakun alussa kivoja "roskia", jotka vähenevät hiljalleen keskustaa kohti. Pipon aloitin ulkoreunasta, mut voisi olla kiva tehdä päivästoin. Silloin näyttäisi siltä, että ulkona sataa hiljalleen lunta... Ainakin olis kiva, jos sellainen edes näyttäisi olevan totta - täällä Turussa alkoi just taas sataa vettä. Niinku tavallista "talviaikaan". Langassa on 75% villaa, 5% puuvillaa ja vain 20% "muovia".

Pipoon laitoin vielä kivan tekoturkistupsun. Tupsut tuntuvat nyt olevan kans hitti.

Kaikkia edellä olevia lankoja oli mukana tampesterin messuilla. Oma messuiluni jäi teeteeShoppiosastoamme lukuun ottamatta kahteen pisureissuun joka päivä. Oli tosi kivaa nähdä kaikkia ja kotona Tassu on saanut terveisiet ja rapsutukset. Itse sain kortteerata yöt ystäväni luona Herwoodissa. Tunsin oloni prinsessaksi päästessäni illalla jalat tärviöllä valmiin ruokapöydän ääreen ja saunaan. Ikinä en oo saanu yhtä hyvää pottumuusia ja Tassun kummien kesällä ystävälleni pyydystämät ahvenfileetkin pääsivät viimein perille ja pannulle...

Katian Peru on ollut suosituin paksuhko talvilankamme jo vuosikausia. Harmistus oli melkoinen, kun tässä muutama viikko sitten kuultiin, et sen valmistus lopetetaan. Selitys kuului, et kun se on ollut valikoimassa niin pitkään! Ou nou. Jos joku lanka on valikoimassa pitkään ja siitä tykätään, niin miks ihmeessä valmistus lopetetaan? Saimme Katialta muutaman mallikerän Maxi Merinoa, jota ehdottivat korvikkeeksi. Yhtenä sunnuntaiaamuna kuuntelin äänikirjaa ja heitin testikerän puikoille... Hirvee kiire tuli nappasta kuva valmiista piposta, kun jo seuraavana päivänä asiakas halusi ottaa myssyn mukaansa! Neulonta tuntui kivalta ja myssy ei kutittanut. Se on pipossa pääasia.

Perun korvike löytyi ja jo muutama väri on puodissa.

Meillä puodissa on aina kamala kaaos ja mallineuleet on häviksissä. Silloin me Idan kanssa heitellään vitsinä et "Oleks menny myymään sen"? Aika usein Ida "menee myymään" mun just valmistuneen mallineuleen ja on pakko tehdä uus tilalle. Ja mikäs siinä jos lanka on herkkua ja omaa suosikkia kuten Tundra...

Oma palmikkosukkamalli on aina vaan helppo ja kiva. Kerä/sukka Ergopuikoilla 3½. (näissä menekki 88 g). Malli on niin takaraivossa, että sitä passa neuloa myös baari-illan pimeydessä :)

Siis miksi ei viikko sitten ehditty kuvaamaan neuleita valoisaan aikaan? Koska pestiin ikkunoita ja viriteltiin valoja:

Nythän valoja tarvitaan, kun on pimiää ja kamalaa. Tämän kynttelikön oon saanu veljeltäni ja hänen vaimoltaan lahjaksi joskus x-kymmnentä vuotta sitten ja aina vaan yhtä kaunis ja rakas.

Rakkaita on myös ystävät. Vuosia vuosia sitten - siis vuodeta 1973 ollaan tunnettu. Elämä vie suuntaan jos toiseenkin mut ystävyys säilyy vaikka ei kovin usein soitella tai nähdä. Torstaina me suurenmoiset ystävykset olimme katsomassa Teatteri Maneerin Suurenmoista näytelmää. Kotimatkalla oikaistiin surullisenkuuluisan Turun Torin läpi ja olihan siellä onnettoman montun lisäksi myös joulun tunnelmaa:

Tänään käytiin äidin kanssa torilla, mutta pettymys oli melkoinen kun noissa kojuissa ei ollutkaan ovet auki. Olisko ollut liian aikaista vai sunnuntaipäivänä kioskit kiinni? Onneksi Vanhalla Suurtorilla oli paljon kivaa nähtävää ja oikeita käsityöläisiä eikä yhtään lakukauppiasta!

Eilen vietettiin maamme 102-vuotispäivää. Ihana perinne sekin, että me kummitytön kanssa leivotaan  yhdessä pipareita. Tosi kivaa, että tämä perinne on jatkunut läpi elämän, vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen aikuinen ja juuri muuttamaisillaan ensimmäineen ihkaomaan kotiinsa! Perinteistä sitenkin, ettei me taaskaan päästy ilman tuttuja katastroohveja - piparitaikinassa oli liian vähän jauhoja ja yks pellillinen poltettiin. Viimeiset pellilliset oli silti ihan kelpoja!

Kuvassa ylhäällä siiamilaiset possuset, ruttupäätonttu, Ekat koepiparit (keskellä vasemmalla), jotka kyl MAISTUI hirmuisen hyvältä. Alhaalla se pakollinen poltettu pelllillinen... Hauskaa oli kaikesta huolimatta ja urakan jälkeen pakattiin sukulaisille oma laatikollinen pipsuja. Isovanhemmat saivat parhaat, sitten veljelleni seuraavat, veljenpojalle rumat possut ja meille leipojille ne kaikkest rumimmat. Palaneet sai taloyhtiön bio. Pikkulikkana kummityttöni kerran sanoi et "oleks Susu huomannu et aina ku me leivotaan piparei ni miel on aina kanaruokaa"? Siitäkin on tullut perinne - kun uuni oli jäähtynyt ja muutama kelpo pipari saatu aikaiseks, niin tehtiin butterchikkeniä Pirkan ohjeella. Tää ohje pitää laittaa talteen!

Seuraava kalenterinluukku aukeaa ens torstaina. Mulla malli valmiina, mut se pidetään vielä salassa...