Kevättä sukissa ja uutisvuotoa

Muutama viikko sitten puotiin saatiin viimein teeteen sukkalankojen Pallaksen ja Sallan uudet iloisenkeväiset värit:

Me Ida-Marian kanssa oltiin näiden kanssa jo vanhoja tuttuja. Jo syksyllä saatiin makusteltavaksi mallikerät kaikista. Mallikerien mukana oli toive, jotta me vähän leikiteltäis väreillä. Ja kun leikkimielisiä ollaan niin mikä ettei!

Värit juttelivat meille niin, et mulle lankes paksumpi Salla ja Idalle ohuempi Pallas. Kummaa – yleensä meidän lankamieltymykset menee toisinpäin.

Idan kevätpallaksissa on kaunis kuvio:

Vaikka mallineule on vähän palmikkomainen, niin siinä ei ollenkaan tarvita silmukan siirtoja vaan kuvio syntyy lisäyksin ja kavennuksin:

Ohjeenkin näihin sukkiin voipi tulostaa. Se löytyy klikkaamalla TÄSTÄ.

Neulefriikki Piiku ehti jo neuloa nämä sukat ja huomasi ohjeessa yhden puuttuvan langankierron. Ohje on ny korjattu.  Kiitti ku huomasit ja kerroit.  

Sukassa on peräti 68 simukkaa, joten jos olet löysän neuloja (kuten minä) niin valitse suosiolla puolta numeroa pienemmät puikot kuin ohjeessa suositellaan.

Minä haaveilen jo kesästä. Tai siis syksyllä varmaan muistelin edellistä kesää. Värit toi mieleen kiwi-hedelmän ja mansikat:

Varren ”vohveli” näyttää kirjoneuleelta, mutta se on pelkkää huijausta. Kokeile vaikka, sillä ohje löytyy kun klikkaat TÄSTÄ. Tässäkin on hyvä varata kaks kerää kumpaakin väriä vaiks ohjees on et pinkkiä vaan kerä. Tämäkin ohje on siis asiakkaan testaama – kiitos Liisalle ku kerroit et pinkki loppui kesken!

Vahvennettu kantapääkin toistaa omalla tavallaan vohvelia:

Kun neulomatta nostettua silmukkaa vuorotellaan, niin kantapäästä tulee tilavampi ja aika nättikin se on. Ainakinmun mielestä.

Joku saattaa muistaa, että näistä on pienenpieni vilaus näytetty viime syksyn Sukkasadossa. Perunalaarissa on nämä ja prototyypitkin.

Leikkiä tai vähemmän leikkiä. Ei musta kyllä suunnittelijaksi ole. Jos joku antaa kerän lankaa ja sanoo et ”tee tästä jotain” niin pää on ihan tyhjä. Ei idean poikastakaan pukkaa. Kaiken lisäks ohjeen kirjoittaminen on kamalan vaikeaa. Ehkäpä tästä lähtien suhtaudun hiukan suopeammin kun törmään epätäsmälliseen ohjeeseen. Jospa lasken ensin kymmeneen tai vaikka kahteentoista ja sit vast menen lankoja pitkin ohjeen lopussa olevaan "ohjetiedustelut" -numeroon… JOS multa joku kiva malli joskus syntyy, niin se tapahtuu kyl ihan vahingossa ja sen kirjoittaminen ymmärrettävään muotoon on lähes mahdottomuus!

Ja sit siihen uutisvuotoon: Meit on ny ihan virallisesti kaks! Ehei – me ei Karvisen kanssa olla virallistettu suhdettamme ja Tassu on edelleen AU-lapsi ja yhteishuoltajuudessa. Siis minä harjaan, ruokin ja tyhjennän hiekkalaation ja Karvis antaa karkkia ja leikkii ja poistuu omaan kotiinsa viimeistään toisen kissan riekkumisesta johtuvan valvotun yön jälkeen...

Yks päivä viime viikolla The Lankakaupassa korkattiin keskellä päivää kuoharit. Skoolailtiin ja halailtiin. Taisin vähän liikuttuakin… Mut loppujen lopuksi repesin nauruun, kun Ida onnitteli mua ”hyvästä valinnasta”. Ida-Mariahan on jo melkein kolme vuotta ”kuulunut The Lankakaupan kalustoon”. Vuonna 2011 kesällä hän tuli opiskelijana työharjoitteluun. Jo viikon jälkeen hän jäi yksin hoitamaan puotia kun meikäläinen lähti lomailemaan saareen! Kaikki kouluajan harjoittelut hän suoritti lankapuodissa – aina me keksittiin joku uusi juttu näyttöihin ja muihin. Välillä hän on poikennut lankaterapiaan ihan vaan huvikseenkin. 

Viime perjantaina oli työkkärin puolivuotisen työkokeilun viimeinen päivä. Vaan meidän tiet ei tästä silti eroa: TE-keskuksen suosiollisen avustuspäätöksen turvin yhteinen taipaleemme jatkuu nyt ihan oikealla työsuhteella! 

Olen vähän vitsinä heittänyt et musta on tullut yrittäjä siks kun mulla on niin hankala luonne, et hankin aina potkut jokaisesta ”oikeasta” työpaikasta. Vitsinä joo, mutta kyllä siinä varmaan vähän tottakin on… Melkein kolmen vuoden aikana Ida-Maria  on ehtinyt näkemään mun ikävän luonteeni kaikki puolet, joten kyllä hän on se, joka sen ”hyvän” valinnan on tehnyt. Eli taitaa olla niin, että kaikesta huolimatta hän ihan oikeasti haluaa työskennellä The Lankakaupassa! Jos työkaveri onkin vähän omituinen niin parasta meillä kuitenkin on ihanat asiakkaat!

Pitkään mietin et voiko 1+1 olla enemmän kuin kaksi. Sisäinen insinöörini tietenkin sanoi ettei voi, mutta se vaiennettiin. Ei sitä ennenkään päätöksiä ole järkiperustein tehty. Yhdessä meillä on tilaisuus tehdä enemmän ja parempaa. Siitä olen ihan varma. Ja erilaiset luonteemme täydentää toisiaan ja yhteistäkin löytyy – ainakin kummallinen huumorintaju,  korvamadot ja rakkaus lankoihin ja neuleisiin! Ja kissoihin.

Lisää uutisia tulossa, joten pysykäähän kuulolla!

Arvontatulos ja vuoden 2013 lankametrit

Myöhään eilisiltana Tassulla oli Huisin Tärkeä Tehtävä. Hänen piti arpoa Susun Silmukoiden synttäriarvonnan palkintojensaajat. Ollaan tätä arvontasysteemiä pari viikkoa pohdittu ja lopulta löydettiin netistä tuollainen randominumerojuttu ja siihen päädyttiin. Karvis toimi Virallisena Valokuvaajana ja me Tassun kanssa hoidettiin itse arvonta:

Niin siin sit kuitenkin kävi, et ensin Tassu ei meinannu ollenkaan suostua koko leikkiin ja lopuks se onnistui täppäämään Enteriä niin, ettei kumpikaan meistä ehtiny näkemään. Mut numerot oli ilmestyny näytölle joka tapauksessa! Ja numerot oli 66 = Pilvikirsikka, 42 = Matleena ja 57=.Neili. Onneksi olkoon!

Palkintohan kovasta työstä piti saada:

Nami Napuja!

Naminapuja myös teille muille Synttäriarvontaan osallistuneille ja kiitos kaikista kivoista ja mieltä lämmittävistä kommenteistanne. Kivaa saada tietää keitä täällä käy. Kunhan taas tulee vapaahetki niin poikkean vastavierailulle moneen uuteen blogiin! Lupaan yrittää piristyä bloggajana ja myös muiden blogien lukijana. Olisko siinä uudenvuodenlupaus?

Muita uudenvuodenlupauksia en tänä vuonna tehnyt. Niillä kun on taipumus unohtua jo tammikuun puolivälissä ja sen jälkeen unohtuneet hyvät aikeet aiheuttaa vaan huonoa omatuntoa ja pahaa mieltä… Muutamia kässäsuunnitelmia kyl on. Joitain uusia tekniikoita – vaatimattomasti susmaiseen tapaani ajattelin kokeilla intialaista peukalokiilaa ja neulottua liinaa ja olla avoimena uusille jutuille. Piirrettyä liinaakin ajattelin kokeilla ja hardangeria pitkästä aikaa…Nämä äkilliset kirjontamielenhäiriöt menee varmasti ohi ennekuin ehtivät toteutukseen asti!

Olen jo muutaman vuoden laskenut enemmän kulutettuja lankametrejä kuin kiloja tai grammoja. Syynä on se, et tykkään enemmän ohkasista langoista ja kulutuslukemat merteinä kertoo enemmän kuin kulutetut lankakilot. Hämmästelin viime vuoden lukemia – olin tikuttanut ja koukuttanut lankaa yhteensä 27629 metriä eli yli kolme kilometriä enemmän kuin vuosi sitten! Puolimaratoni ylittyi kirkkaasti… Luulin hukanneeni lankaa paljon vähemmän kuin edellisenä vuotena – olinhan ainakin kuukauden ihan neulomiskyvytön käpäläonnettomuuden vuoksi. Ehkäpä palovammasta syntyikin palovimma? Kun näin jälkikäteen mietin, niin tekemisen palo oli kova juuri sen vuoksi, kun olin niin onnellinen siitä et onnettomalla käpälällä pystyi taas tekemään jotain. Päivä päivältä enemmän. Ensin koukulla ja lopulta myös puikoilla. Toisinkin olisi voinut käydä. Nykyään palovamma muistuttaa itsestään enää tosi harvoin. ja silloinkin kylmä vesi ja kunnon rasvaus auttaa.

Ihan kaikkia viime vuoden kässyjä en sentään ole kehdannut täällä julkaista. Jotkut tekeleet ovat joutuneet yön pimeinä hetkinä purkutoiminen kohteeksi ja moni on ollut niin onneton, ettei niitä ole kehdannut esitellä. Niin kuin nämä bambutiskirätit:

Piti mennä lahjaksi ystävälle, mut lanka loppui kesken…

Viime vuoden viimeinen kässy syntyi yhden puolikkaan työpäivän kuluessa:

Heijastinkukkia pitsikukkalaitteella. Alla villaa ja päällä heijastinlankaa. Näitä tarvitaan ku aina vaan on pimeää ja vettä tulee taivaan täydeltä. Tuleekohan talvea tänä vuonna ollenkaan?`

Heijastinkukkien kera toivottelen kaikille LOISTAVAA LOPPUVUOTTA 2014!

Pienet joululahjat

Jotain ihan pikkuista käsintehtyä sentään ehdin saada pakettiin minäkin. Vaatimattomia olivat itsetehdyt täytteet pukinpussiin tänä vuonna ja vielä vaatimattomammmat olivat ostetut.

9-vee kummipojalle on tosi vaikeaa keksiä mitään. Mulla ei ole hajuakaan mistä sen ikäiset tykkää. Sukille luulis aina olevan käytöä. Olen kuullut et jotkut vihaiset linnut on ainakin jossain vaiheessa ollu in ja löysin ohjeen. Lankana teetee pallas. pukot 3 mm Knit Pro 15 cm sukkikset.

Koostakaan mulla ei ollu kuvan palaa, mut ajattelin et jos ne on liian isot niin kasvaahan se käpälä ja jos ne on liian pienet niin ne menee perheen äidille, joka ostaa kenkänsä lastenosastolta...

Suvun pienimmälle prinsessalle tikuttelin siililapaset. Niistäkin sain vähän stressiä. Minkä kokoinen on kolmevuotiaan neidin tassu? Ja suostuuko edes käyttämään? Kun tein ensimmäisiä siililapasiani, niin tytteli pelkäsi niitä... Paketin avatessaan tyttö kuitenkin heti tunnisti et lapaset!

Ja suostui jopa pukemaan ne käsiinsä ja kutittelemaan niillä mummin naamaa. Pohjalankana Sandes Sisu ja hapsulankana SMC Brazilia. Pukot 2,5 mm addin pitsipyöröt.

Itsenäisyyspäivän piparitalkoissa kummityttö erehtyi mainitsemaan, että jonkun muun tekemät villasukat on paremmat ku mun tekemät! Siitäpä meikäläinen veti jättiämäisen herneen nenuunsa ja jupisin itsekseni et "Sille kakaralle (27 vee) en kyl koskaan enää tee mitään"! Nih. Kausimuumimukin sai. Kaupast ostetun. Mut lupasin kuitenkin tarvittaessa tulla hätiin, kun tyttöparka joutui kovan haasteen eteen - hänen piti neuloa 5 neliskanttista lappua ja dead line oli 5.1. Aattona alkoi harjoitukset:

Tilanne oli sen verran hämmästyttävä, että tytön neulomista kuvattiin ainakin viidellä kännykameralla koko suvun voimin! Siistiä ja tasaista tuli heti alkuun ja tiedän et ainakin kaks lappua on jo valmiina. Lapsparka - tottumattomalla on niskat juntturassa, mut homma etenee ja on kuulemman hauskaa kun Addilinos-lastenpuikkojen päissä on sydämet :)

Karvinen oli jo syksyllä vihjaissut et paksut villasukat vetelee viimeisiään. Olen jopa kerran parsinut hänen sukkansa! Siis minä? Parsinut? Mielummin kudon uusia... Mut pitihän sukissa joku juju olla:

Eipä tämäkään ilman purkuhommia mennyt. Katsoin jostain novitan taulukosta silmukkalukuja seiskaveikalle - ajattelin et teeteen salla on suunnilleen saman paksuista. Niillä silmukoilla olis saanut aikaseks sukat norsun jalkaan! Aika kävi vähiin ja kuvio ei olis mahtunut. Minä purkasin ja kiukuttelin. Onneksi hätiin tuli Ida-Maria, joka muutamassa minuutissa muokkas kuvion sopivaksi! Hävetti oma kiukutteluni, mutta Ida vaan lohdutteli et kahden pojan äitinä hän on ihan tottunut kiukutteleviin kakaroihin...

Koska Karvis haulaa aina ne "huomiota herättämättömän väriset" sukat niin toi nurtia sai kelvata. Mut pitihän mun ihan kiusallaankin lisätä sukkiin vähän susumaista väriä!

Lankana siis teeteen salla, puikot Knit Pro 20 cm sukkikset. Ja sain kehut et istuvät hyvin jalkaan! Melkein kymmenen vuotta tässä onkin harjoiteltu oikean mallista sukkaa...

Törmäsin pari päivää sitten hauskaan testiin, joka kertoo mikä käsityö olen. Tulos osui ja uppos:

Olet villiintynyt villapaita. 
Ei ole aikaa, paikkaa eikä hetkeä, mihin käsityöt eivät mielestäsi sopisi. Olet kokeillut jo lähes kaikkea, mutta janoat koko ajan uutta. Olipa työ suuri tai pieni, olet aina yhtä innoissasi, kun se valmistuu. 

Mikähän sinä olet? Testin löydät Suuren Käsityölehden sivulta KLIK

Vitsailin jossain vaiheessa niistä aineettomista lahjoista ja netista ostettavista vuohista. Kun kaikilla on jo kaikkea! Manteli-Minni blogissaan pohdiskeli lahjajuttuja ja idea kolahti ainakin minulle niin, et laitan linkin tännekin.

Luulenpa, että tässä on tän vuoden viimeinen postaus. Loppuvuodeksi on suunnitelma, jossa ei ole päätä eikä häntää eikä järjen hiventäkään. Siispä kiitän kuluneesta vuodesta teitä kaikkia Susun Silmukoiden ystäviä ja toivotan kaikille

Lankaisaa ja Kissankarvaista Uutta Vuotta 2014!

Salkkarit, Synttärit ja arvonta

Joulu alkaa jo kolkutella mut vielä viime hetkillä lupasin yhden tilaustyön tikutella. Samalle asiakkaalle, jonka tilauksesta joskus ammoisna aikoina tämä Salkkarit-hartianlämmitin sai nimensä. En ny sit koko juttua tähän kirjoittele (se on ollu blogissa joskus monta vuotta sitten), mutta alkuperäinen nuttu, josta mallin joskus kopsasin oli myöskin tehty tilaustyönä Anjalinin käsityöliikkeessä – varmaan kakskyt vuotta ennen minun aikojani.

Ja tikuttelihan tätä – lankana Sandnesin alpkkasukkalanka ja puikkoina Knit Pron pyöröt 4½ ja 6 mm.

Välillä oli oikein huono omatunto, kun se edellisen postauksen vauvasysteemnikin oli kesken.

Jotkut mallit ja langat vaan vie mukanaan…

Lankaa kului tähän suunnilleen neljä kerää eli hiukan päälle 400 metriä.

Kivan mallin ohjeeseen tein muutaman säädön neuloessani ja tarkoitus olis päivittää ohje. Olen vissiin luvannut sitä aikaisemminkin… Tällä kertaa teen sen kunnolla ja samalla teen yhden malli-Salkkarin puotiin. Viikolla nimittäin saapui viimein kauan odotettu teeteen lumi colour (tai multi) eli liukuvärjätty kidmohairsilkki:

Se HUUTAA et puikoille pitää päästä! Ihanaa kun lumiin tuli oikeita värejä. Nam.

Eilen Susun Silmukat täytti sen verran vuosia, et voidaan sanoa et ollaan eskari-ikäisiä! Kuus vuotta on siitä kun ekan kerran julkaisin postauksen. Silloin oltiin vielä vuodatuksessa. Eilen ”kiittelin” Jossua et TÄÄ ON SUN SYY! Siispä hän hetken mietittyään päätti olla onnittelematta… Mut oikeesti kyl mää kiittelen – ja tiedän et Jossu kyl ymmärtää mun kieroutuneen huumorini eli et yllytyksest saa kovemmat rangaistukset...

Ekat blokkaukset tein omaan susumaiseen tapaani – näyttääkseni blogikuvaaja Karviselle, et vaiks en häneltä neuvoja tai kannustusta saakaan niin näytän et kyl mä ittekki osaan! Blogimaailman kautta olen saanut monta uutta ”ystävää”. Laitan tään hipsuihin vaan siks et vieläkin tuntuu ihmeelliseltä se, miten vain netissä ”tavattu” ihminen voi tuntua oikealta ystävältä!  Ja olen ollut onnekas – en muista koskaan saaneeni yhtään ikävää tai negatiivista kommenttia! Ehkä tässä pätee sama sääntö ku ittelläni et jos ei oo mitään mukavaa sanottavaa ni ollaan sit hiljaa… 

Insinöörismäisenä piti sit tietenki katsella vähän noita lukijatilastoja. Kun laskee yhteen molempien Susun Simukoiden lukijat niin kuudessa vuodessa se tekee jotain kolmesataa tuhatta! Se tekee noin 5000 kuukaudessa! En tiedä miten monta lukijaa muilla blokkaajilla on mut mun mielestä toi määrä on aika huikea tällaisista höpöhöpöjutuista! Enkä todellakaan voi elvistellä sillä, et mun käsityöt olis jotenkin omapeärisiä, mielenkiintoisia tai jänniä. Ihan peruskamaa teen ja yleens vielä aika helppoja malleja. Kiitokset teille kaikille, jotka olette raahautneet mukana kaikki vuodet. Ja uusille kans. Olen ihan varma, ettei kaikki lukemat voi olla vaan mun omia tai Karvisen tai mun vanhempien klikkauksia!

Nykysin juttu luistaa alkuaikoja hitaammin. en oikein tiedä syytä - vanhuus, kyllästymä, surkeet keski-ikäkakkulat? Lopettamistaki olen miettiny ain välillä, mut sit taas tulee tosi hyvä mieli kun joku puodissa poiketessaan kertoo lukeneensa jotain täältä. Se tuntuu tosi hyvältä - yhtä mukavalta ku kaikki kivat kommentit!

Tään synttärippostauksen piti oikeestaan tulla jo eilen, mut meillä oli taloyhtiön perinteiset glögittelyt. Harmitti kamalasti kun naapurin pappa antoi mulle pakit eikä lähtenyt kavaljeerkis.Mä kyl tein kaikkien aikojen lirkuttelusuorituksen. Yläkerran ”tytöt” kyl oli sitä mieltä ettei yksistä pakeista kannata masentua…  Mut kyl hiukan masensi ku pappa just pari viikkoa sitten oli huolissaan mun rakkauselämästäni – ku sulhoo ei ol näkyny! Kyllähän ilta iloks muuttui kun kotiin tullessa Blogikuvaaja Karviselta oli tullu tulikivenkatkuista meiliä et miks en vastaa puhelimeen! Joku sentäs kaipaa mua… 

En yleensä itte koskaan osallistu mihinkän blogiarvontoihin mut ajattelin ny kerranki Synttärien kunniaks  järjestää sellaiset. Palkintoja on kolme. Mitään itte tehtyä en lupaa, mut jotain mist voit itte tehdä jotain itselles. Arvontapalkinnot on siis vielä salaisuuksia – koska en ittekkää viel oo keksiny mitä kivaa se voi olla! Synttäriarvontaan voi osallistua jättämällä kommentin – siitä saat yhden äänen. Kommentis ei tartte sanoo mitään fiksua. Jos linkität omaan blogiisi ja kerrot mulle niin saat toisen äänen. Ja sit Loppiaisen jälkeeen joskus ens vuonna Blogikissa Tassu suorittaa arvonnan parhaksi katomallaan tavalla. Eiks oo reilu meininki ja rento? MIAU!

Tassun kanssa pidettiin eilen palaveria siitä et suostuuko se arvontapäälliköks. Mummin ja Pappan pakastimest oli löytyny kamalan iso haukifile… Yritin lahjoa sitä fileellä mut ku iso jäinen hauki ei ihan hetkessä sula… Tiedätteks ketään joka olis yhtä kärsivällinen ku nälkäinen kissa?

Neuleasu vauvalle

Yhtenä perjantai-iltapäivänä marraskuun lopulla puodin puhelin soi. Yleensä siihen aikaan joku soittaa ja kysyy ollaanko ja miten ollaan auki lauantaina. Tällä kertaa kysyttiinkin voisiko meiltä tilata neulotun vauvan asun. Tapani mukaan vastasin tyyliin et voihan asiasta neuvotella… Keskustelu jatkui. Toivoin asiakkaan tulevan paikan päälle, niin voitais yhdessä hakea sopiva malli ja valita langat. Maanantaiksi sovittiin treffejä kunnes – asiakas kysyi et ”millä ratikalla sinne Annankadulle pääsee?”

Ratikalla???  Eräs toiselta paikkakunnalta oleva ystäväni ihmetteli ekan kerran Saloon tullessaan et paikkakunnalla on sentäs liikennevalot! Mut ratikkaa ei kyl oo Salossa vieläkään… Kävi ilmi et asiakas oli löytänyt Anjalinin netistä ja asusteli itse pääkaupunkiseudulla. Sovittiin et palataan asiaan ja minä päätin unohtaa koko jutun kunnes… Seuraavana maanantaina puhelin soi. Niin siin sit kävi et asiakas omalla tietokoneellaan ja minä omallani yhdessä etänä selattiin vauvaneuleohjeita ja löydettiin sopiva.

Ja aikaahan oli – vauvelin piti tulla maailmaan eilen. Eli mulla ei olis ollu mitään kiirettä edes. Mut pikku tyttelillähän oli! Kun itse laitoin joulukuun ekana viestiä et aloitettu on niin vastauksena tuli et hyvä juttu kun ponteva tyttö on syntynyt samana päivänä! Pikkuisen pisti kiireeks – ettei pentu kasva ulos nutustaan ennekuin saan sen edes valmiiksi1

Ja valmistuihan se – päivää ennen sitä laskettua aikaa…

Lankana oli teetee bamboo&co (=50 bambu/50puuvilla, 50g ja 140m kerässä). Puikkoina Knit Pron 2,5mm sukkiksista 3 mm pyöröihin. Langan menekki oli hiukan vajaat 7 kerää.

Muuten – tässä nutussa taas tuli mieleen se, miten minä tykkään tehdä kappaleita ja saumoja! Jokaisen osan jälkeen tuli sellainen olo et juttu tosiaan edistyy! Viis saumojan ompelemisesta – se on sit sen ajan juttu.

Housuja sit jouduin tikuttelemaan pyöröillä. Kerros kerrokselta – eikä mitään valmista moneen päivään! Ei tykkää, ei. Saumattomat ei vaan oo mun juttu. Eikä pyöröneule. Loputonta ympyrän veivaamista vaan eikä mtään valmista pitkiin aikoihin! Mittanauhaa käytin varmaan jokaisen neljän kerroksen mallikerran jälkeen.Sukissa pyörö on sentäs ookoo:

Ohjeen hattu ei ollut asiakkaan mieleen, joten hain (omasta mielestäni) sopivan ja modasin sen sopivaksi mallineuleeseen. Tässä kyllä vähäsen ”tuunasin” ohjetta. Miks ihmeessä pitää tehdä keskisilmukoilla pitkä ja kapea suiru, joka ommellaan reunoihin kun myssyn voi tehdä samalla systeemillä ku sukan kantapään? Ei ole ensimmäinen norjalaisohje, jossa törmään tähän samaan pöljäilyyn.

Ny vaan toivon et asu on mieleinen tilaajalle ja varsinkin pikkuiselle käyttäjälle!

Ja toivon et omat sukulaiset ei oo kovin pettyineitä ku tänä vuonna ei (kaikista suorista ja epäsuorista vihjelauseista huolimatta) meikäläiset tuu huopatossuja tai suonikohjusukkia. Mut kuulkaas: On sitä elämää Joulun jälkeenkin! Laitan paketteihin lahjakortteja…