Kevättä sukissa ja uutisvuotoa

Muutama viikko sitten puotiin saatiin viimein teeteen sukkalankojen Pallaksen ja Sallan uudet iloisenkeväiset värit:

Me Ida-Marian kanssa oltiin näiden kanssa jo vanhoja tuttuja. Jo syksyllä saatiin makusteltavaksi mallikerät kaikista. Mallikerien mukana oli toive, jotta me vähän leikiteltäis väreillä. Ja kun leikkimielisiä ollaan niin mikä ettei!

Värit juttelivat meille niin, et mulle lankes paksumpi Salla ja Idalle ohuempi Pallas. Kummaa – yleensä meidän lankamieltymykset menee toisinpäin.

Idan kevätpallaksissa on kaunis kuvio:

Vaikka mallineule on vähän palmikkomainen, niin siinä ei ollenkaan tarvita silmukan siirtoja vaan kuvio syntyy lisäyksin ja kavennuksin:

Ohjeenkin näihin sukkiin voipi tulostaa. Se löytyy klikkaamalla TÄSTÄ.

Neulefriikki Piiku ehti jo neuloa nämä sukat ja huomasi ohjeessa yhden puuttuvan langankierron. Ohje on ny korjattu.  Kiitti ku huomasit ja kerroit.  

Sukassa on peräti 68 simukkaa, joten jos olet löysän neuloja (kuten minä) niin valitse suosiolla puolta numeroa pienemmät puikot kuin ohjeessa suositellaan.

Minä haaveilen jo kesästä. Tai siis syksyllä varmaan muistelin edellistä kesää. Värit toi mieleen kiwi-hedelmän ja mansikat:

Varren ”vohveli” näyttää kirjoneuleelta, mutta se on pelkkää huijausta. Kokeile vaikka, sillä ohje löytyy kun klikkaat TÄSTÄ. Tässäkin on hyvä varata kaks kerää kumpaakin väriä vaiks ohjees on et pinkkiä vaan kerä. Tämäkin ohje on siis asiakkaan testaama – kiitos Liisalle ku kerroit et pinkki loppui kesken!

Vahvennettu kantapääkin toistaa omalla tavallaan vohvelia:

Kun neulomatta nostettua silmukkaa vuorotellaan, niin kantapäästä tulee tilavampi ja aika nättikin se on. Ainakinmun mielestä.

Joku saattaa muistaa, että näistä on pienenpieni vilaus näytetty viime syksyn Sukkasadossa. Perunalaarissa on nämä ja prototyypitkin.

Leikkiä tai vähemmän leikkiä. Ei musta kyllä suunnittelijaksi ole. Jos joku antaa kerän lankaa ja sanoo et ”tee tästä jotain” niin pää on ihan tyhjä. Ei idean poikastakaan pukkaa. Kaiken lisäks ohjeen kirjoittaminen on kamalan vaikeaa. Ehkäpä tästä lähtien suhtaudun hiukan suopeammin kun törmään epätäsmälliseen ohjeeseen. Jospa lasken ensin kymmeneen tai vaikka kahteentoista ja sit vast menen lankoja pitkin ohjeen lopussa olevaan "ohjetiedustelut" -numeroon… JOS multa joku kiva malli joskus syntyy, niin se tapahtuu kyl ihan vahingossa ja sen kirjoittaminen ymmärrettävään muotoon on lähes mahdottomuus!

Ja sit siihen uutisvuotoon: Meit on ny ihan virallisesti kaks! Ehei – me ei Karvisen kanssa olla virallistettu suhdettamme ja Tassu on edelleen AU-lapsi ja yhteishuoltajuudessa. Siis minä harjaan, ruokin ja tyhjennän hiekkalaation ja Karvis antaa karkkia ja leikkii ja poistuu omaan kotiinsa viimeistään toisen kissan riekkumisesta johtuvan valvotun yön jälkeen...

Yks päivä viime viikolla The Lankakaupassa korkattiin keskellä päivää kuoharit. Skoolailtiin ja halailtiin. Taisin vähän liikuttuakin… Mut loppujen lopuksi repesin nauruun, kun Ida onnitteli mua ”hyvästä valinnasta”. Ida-Mariahan on jo melkein kolme vuotta ”kuulunut The Lankakaupan kalustoon”. Vuonna 2011 kesällä hän tuli opiskelijana työharjoitteluun. Jo viikon jälkeen hän jäi yksin hoitamaan puotia kun meikäläinen lähti lomailemaan saareen! Kaikki kouluajan harjoittelut hän suoritti lankapuodissa – aina me keksittiin joku uusi juttu näyttöihin ja muihin. Välillä hän on poikennut lankaterapiaan ihan vaan huvikseenkin. 

Viime perjantaina oli työkkärin puolivuotisen työkokeilun viimeinen päivä. Vaan meidän tiet ei tästä silti eroa: TE-keskuksen suosiollisen avustuspäätöksen turvin yhteinen taipaleemme jatkuu nyt ihan oikealla työsuhteella! 

Olen vähän vitsinä heittänyt et musta on tullut yrittäjä siks kun mulla on niin hankala luonne, et hankin aina potkut jokaisesta ”oikeasta” työpaikasta. Vitsinä joo, mutta kyllä siinä varmaan vähän tottakin on… Melkein kolmen vuoden aikana Ida-Maria  on ehtinyt näkemään mun ikävän luonteeni kaikki puolet, joten kyllä hän on se, joka sen ”hyvän” valinnan on tehnyt. Eli taitaa olla niin, että kaikesta huolimatta hän ihan oikeasti haluaa työskennellä The Lankakaupassa! Jos työkaveri onkin vähän omituinen niin parasta meillä kuitenkin on ihanat asiakkaat!

Pitkään mietin et voiko 1+1 olla enemmän kuin kaksi. Sisäinen insinöörini tietenkin sanoi ettei voi, mutta se vaiennettiin. Ei sitä ennenkään päätöksiä ole järkiperustein tehty. Yhdessä meillä on tilaisuus tehdä enemmän ja parempaa. Siitä olen ihan varma. Ja erilaiset luonteemme täydentää toisiaan ja yhteistäkin löytyy – ainakin kummallinen huumorintaju,  korvamadot ja rakkaus lankoihin ja neuleisiin! Ja kissoihin.

Lisää uutisia tulossa, joten pysykäähän kuulolla!