sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kohti valoa mennään!

Tänä vuonna meillä oli ihan erilainen joulu. Sukulaiset kävivät meillä joulukahvilla viikkoa ennen. Mukavaa, että kaikki ehtivät poikkeamaan. Muilla pöytä katetaan, meillä pöytä katitetaan...
Kahvittelujen jälkeen osa porukasta lähti Kakskerran kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja.
Joulua ennen vähän kutkutteli, et jospa lähdettäis saareen jouluksi. Muisteltiin kymmenen vuoden takaista joulua. Järki kuitenkin voitti. Säätietoja tutkaillessa huomattiin, et veneellä varmaan pääsisi sinne, mutta päästäiskö pois? Sitäpaitsi ollaan kymmenen vuotta vanhempia ja mukavuudenhaluisiakin. Kosteaa, kylmää, pimeää ja ulkohuussi... Siispä aattona mentiin perinteiseen tapaan Vanhalle Suurtorille kuuntelemaan joulurauhan julistusta:
Kotiin tullessa nautittin lounaaksi alkupalat:
Herkkuja kyllä, mutta kaipasin äidin piimäjuustoa ja isän graavilohta...

Olihan tuo auringonlasku ihan mukava täällä kotirannassakin. Päivä oli ainakin kaksi minuutia jo pidentynyt!

Oltiin päätetty, et tehdään vaan niitä jouluruokia, joista tykätään ja vaan sen verran, ettei niitä tarvii heittää pois loppiaisena. Kinkun sijaan ostettiin pieni kalkkunarulla, joka päätettiin syödä lämpimänä. Hiukan myöhäiseksi meni jouluateria - kalkkuna meni kyllä uuniin, mutta unohdin laittaa uunin lämpeämään! Ruokaa odotellessa avattiin paketteja. En kyllä oikeasti ole ollut näin kiltti... Mut Tassuhan on. Ainakin omasta mielestään kaikki paketit on sille!
Tassu sai paljon herkkutikkuja ja näitä "perjantaipulloja" se on saanut joka päivä. Aina kerrotaan, et tämä perjantaipullo on mummilta ja pappalta, tämä perjantaipullo Caralta ja Bigiltä... Muuten katti on ollut kaikki pyhät ihan minttupöllyissään - Karvis oli löytänyt mahtavan minttukilpikonnan Tassulle:
Tassun paras lahja oli - kuinkas muuten: Paffilaatikko!
Joulupäivää vietettiin leppoisasti. Vähemmän leppoisa alku päivälle tosin oli - kippasin edellisen aamun riisipuurot lattialle. Ja seinille. Ja kissasukille. Ja matolle. Ja pyjamapaidan taskuun... Tilanteessa oli joulurauha kaukana. Karvinen kiitti onneaan, et se olin minä, joka sotkun sai aikaan eikä hän.
Vähän lohdutti, kun tiesin ystäväni Tampereella harrastaneen samanlaista riisipuuronheittoa edellisenä päivänä. Ollaan siis tässäkin asiassa samiksia.

Muuten Joulupäivänä:

Nautin vapaasta, kotoilin, kudoin, luin lahjakirjaa lahjavillasukat jalassa, tein pienen lenkin ja syötiin Karvisen pyttipannua!
Olen viime aikoina ollut lopen kyllästynyt kaikkiin älyttömiin älyluureihin, tietokoneisiin, istagrameihin, naamakirjoihin, whatsuppeihin ja verkkokauppoihin. Tuntuu, että kaikki aika menee näiden laitteiden ja ohjelmien kanssa tajuilemisiin. Mikään ei toimi niinku pitäis. En osaa enkä ymmärrä. Turhaudun ja kiukuttelen. Siksi tämä blogikin on jäänyt ihan hunningolle. Olen tuskissani monta kertaa kiroillut, et mä haluun vaan puhelimen, joka on pieni ja punainen ja jolla voi soittaa ja lähettää tekstarin! Joulupukki toi! Tuo on oikeasti pieni ja sillä voi oikeasti soittaa! Hassu ja hauska. Luulen, että tuosta tulee meidän firmaluuri :)
Joulupäivän iltana taas oli yksi minuutti päivässä lisää valoa. Ja meri jäätynyt. Oltiin iloisia, ettei olla saaressa.

Tapaninpäivänä tein hyvän lenkin. Kävelin tervehtimään reissulta tulleita äitiä ja isää ja takaisin. Liukasta oli, ja nastakengät oli tarpeen. 6000 askelta tuli... Hiukan harmitti, että vasta lenkin jälkeen käytiin ostamassa kummallekin aktiivisuusrannekkeet. Niinpä niin - lisää laitteita tälle laitekiukuttelijalle. Oliskohan jotain uudenvuodenlupauksia taas mielessä? Laite ei ollenkaan kerro, miten paljon energiaa kuluu kun neuloo kolmepuolikkailla puikoilla 100 mertiä villatakin takakappaletta! Ihme turhake.

Tänä vuonna olin tosi saamaton lahjojen suhteen. Suvun pienimmille vaan pienet pehmeät paketit.
Pojalle lapaset. Äitinsä pyysi "junasukkaranneketta". Opettelin samalla tuon intialaisen peukalokiilan. Hauska ja hyvin istuva peukku. Lankana teetee Pallaksen uusi sateenkaariväri, menekki 56g ja puikot 3 mm.
Tytölle syksyn hittilangasta Polarista tuubi. Menekki 1 kerä, 10 silmukkaa, puikot 7 mm, ainaoikeaa kunnes lanka loppui ja päät yhteen. Oli kuulemma mieleinen. Elsa on kuulemma jo ihan out, mut tuo väri on silti kiva.

Nämä taitavatkin olla vuoden viimeiset valmistuneet. Kesken on salkkari Soffiosta, pipo Spiritistä, sukat Alpaca Softista ja ittelle villatakki puretusta vanhasta Primaverasta. On jotain jolla aloitella uutta vuotta ja lopetella vanhaa :)

P.S. Kaikki tän postauksen kuvat lukuunottamatta kahta viimeistä on otettu puhelimella. Eli jotain hyvääkin uusissa laitteissa!

maanantai 24. joulukuuta 2018

Ihanaa Joulua!

Eilen päivä oli jo minuutin pidempi. Yön aikana meri on jäätytnyt.
Joulupuuron kypsymistä odotellessa neuloin vähän. Seurassani äänikirja, neulova pupu ja  adventtikalenterin neljännestä luukusta löytynyt hassu pieni tonttu. Lankana Baby bamboo ja Brazilia. "Pojat" nukkuivat vielä. Ihan kohta lähdetään katsomaan joulurauhanjulistusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua!

torstai 13. joulukuuta 2018

Lapasia, sukkia ja kässäkassin joulusiivous

Adventtikalenterin toisestakin luukusta löytyi lapasohje. Tällä kerralla perinteinen tähtikuvio.
Lankana teetee Saga, puikot 5,5 mm sukkapuikot. Tonttusukissa onnistuin kiristämään lankajuoksuja, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Valmiit tumput olivat surkean näköiset ja muhkuraiset ja löysät. Pyöräytys villaohjelmassa teki taas tehtävänsä ja lapasista tuli sittenkin ihan kelvolliset!
Ja kun olin jo yhdet sydänlapaset tehnyt, niin toiset tulivat ihan tuosta noin vaan! Heijastavat helmet ja kas kas - sydänlapasista tuli taas pöllölapaset. Linkki molempien lapasten ohjeisiin TÄLLÄ sivulla (klikkaa).

Pinkki Reflective on niin hurjan väristä, että se suorastaan huusi päästä pipoksi.
Tuossa takana on vähän hillitymmän värisiä heijastuslankoja. Näillä keleillä kaikki heijastavat ovat tarpeen. Pimeää on koko ajan. Sunnuntainakin satoi vettä koko päivän välillä vähemmän ja välillä rankasti. Mut kiva päivä oli - kummitytön kanssa taas leivottiin pipareita!
Kyllä näkyy!

Itsenäisyyspäivänä heitin koko kässäkassini ympäri ja tein sille joulusiivouksen. Kaikki puikot ja muut hilavitkuttimet järjestykseen ja viikkoja pussissa lojuneet keskeneräiset valmiiksi!

Regia Premium Alpaca Soft on suloisen pehmeää ja ihanan riittoisaa. Ensimmäinen Regia-lanka, josta tykkään! Langassa on villaa, polyamidia ja baby suri alpakkaa. Sukat tein kokeeksi ja rakastuin. Kahdesta kerästä saan vielä toisetkin sukat ja ehkäpä kolmannetkin! Puikoilla 3 mm.
Linnanjuhlia katsellessa tein valmiiksi monta kuukautta sitten aloitetun tiskirätin:
Lanka teetee Bamboo&co (eli bambu ja kumppani), menekki 36 g. Puikot 3mm. Oma ohje, joka on vuodesta toiseen kiva.

Ja vielä yhdet sukat:
Nämä aloitin syksyllä heti, kun Pallaksen uusi sateenkaariväri tuli puotiin ja teetee Asustelehti ilmestyi. Tässä "kirjoneule" ei ole kirjoneuletta vaan kaksi kerrosta tehtiin kirjavalla ja yksi valkoisella. Tykkäsin, silti sukat hautautuivat keskeneräisinä kässäpussin pohjalle viikoiksi. Koska piti purkaa molempia sukkia... Ekan sukan kärkikvaennus oli päin takapuolta, mutta kahden purkukierroksen jälkeen sain siitä ihan nätin.
Toinen pientä ajattelua vaativa kohta oli kuvion jatkuminen kantapään jälkeen. Sekin onnistui:
Piparien lisäks olen tehnyt vähän tähtitorttuja ja Tassun kanssa pidettiin korttisulkeiset:
Eilen ei satanut yhtään! Ja huomenna saadaan avata kalenterin kolmas luukku... Mitähän sieltä löytyy? Ida on tehny yhden aika kivan jutun ja ohjeen siihen... Ootko utelias? Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. Salaisuus paljastuu perjantaiaamuna!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Sydänlapaset, tonttusukat ja heijastava pipo

Teetee Adventtikalenterin ekasta luukusta löytyi sydänlapasten ohje.
Me tosin nähtiin lapasten kuvio pöllönä... Pöllämystynyt on kuvan "mannekiinikin". Hupputuubi Polarista on äidin tikuttelema. Ei sitten tykännytkään siitä, joten nyt se on joutilas... Väri sopii täydellisesti lapasiin.

Lapaslanka on 100% villaa - teetee Sagaa. Puikoilla 5½ tikuttelin. Menekki 76 g eli vajaa kerä riittää mainiosti lapaspariin.
Pöllöefekti sen kun lisääntyi, kun keksittiin ommella heijastavat helmet "silmksi". Yläkuvassa ilman salamaa, alakuvassa salamalla.
Heijastavat helmet ja lankahan ei ole CE-merkittyjä "oikeita" heijastimia, mutta loistavat kivasti pimeässä, kun valo osuu niihin.

Ohjeen lapasiin ja muitakin kivoja ohjeita löytyy meidän nettisivuilta ja ensi perjantaisessa uutiskirjeessä avataan adventtikalenterin toinen luukku. Mitähän sieltä paljastuukaan?

Saatiin puotiin viime viikolla ihan superhalpa heijastinlankasatsi. Yhtenä iltana pykäsin siitäkin myssyn. Kympin puikoilla se valmistui ihan hetkessä! Peräti 40 silmukkaa ja tunturineuletta.
Lanka on 150 g:n kerässä eikä pipoon mennyt kuin vähän päälle puoli kerää! Alla taas esimerkit salamalla ja ilman. Mannekiinina Ida himmeenä:
Ja valopäänä:
Tuo myssy on ankeanarmeijanvihreä, mutta toisesta halpislaadusta löytyy hurja neonpinkki!

ja vielä - jokavuotuiset tonttusukat:

Lanka teetee Salla. Menekki yhteensä 133 g. Ohje on vanhassa Kauneimpien käsitöiden Joululehdessä. Sukkaohje siinä on niin monimutkainen, ettei siitä saa mitään tolkkua, mutta normisukan ohjeella ja kaavioilla pärjää hyvin. Kirjoneule ei varsinäisesti oo mun juttu, mutta tuo on tarpeeksi helppo ja tykkään myös teräosan raidoista.

Eilen oli vapaapäivä. Mitenkäs muuten mä sen käyttäisinkään ku siivoillen? Oli mukavaa touhuta pieniä kotijuttuja ilman kiirettä ja pakkoa. Myrskytuuli tuuletteli petivaatteet ja kuivatteli lakanapyykin raikkaksi. Kokeilin ekan kerran pyykkietikkaakin. Tavallista etikkaahan olen tähän mennessä käyttänyt huuhteluaineena. Tassun kanssa pohdittiin, et mikä tuoksu kokeillaan ekana:
Iltasella vielä kuurasin saunan - sitäkään ei ole lämmitetty ku viimeeksi alkuvuodesta. Liha-juuresmättö kypsyi uunissa ja maistui! Illalla oli ihanaa köllähtää nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ukon ja kissan viereen.