sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntain tunnustuksia

Sain Oranssilta Oranssin Puuhat -blogista tunnustuksen. Kiitos!

Koko viikon olen miettinyt kahdeksaa asiaa, joita en vielä olis blogissani lörpötellyt... Varmaan osa näitä on tullu kerrottua ennenkin mut olkoon.

1. En ole jouluihminen. Lasken kyllä päiviä...siihen kun päivä on yhden minuutin pidempi kuin vuoden pimein päivä. Tänä vuonna se on jo 23.12. Tänään oli kivaa olla kotona valoisalla. Iltapäivällä auriko melkein näyttäytyi!
2. EN parsi sukkia. Mun elämäntehtäväni on myydä lankaa uusia sukkia varten, joten mun pitää toimia esimerkkinä ja tehdä aina uudet sukat kun vahnat menee rikki. Äiti kyl parsii mun sukkia ja itsekin joskus teritän...

3. Tykkään enemmän suolaisista kuin makeista herkuista. Suklaanhimoa en tunne, mutta juusto-, suolapähkinä- tai pizzahimo on ihan tavallista.

4. En kauheasti tykkää kännyköistä. Ennen tultiin ihan hyvin toimeen ilmankin. Asiat hoitui ja sovitut aikataulut pidettiin. Onhan se tietty kätevä laite ja tarpeellinen, mutta joskus tuntuu tyhmältä et pitää aina olla tavoitettavissa. Ja annas olla jos mun hulttiokännykkäni sattuu unohtumaan jonnekin niin puoli maailmaa on heti ihan sekaisin.

5. Olen aamuihminen. Tykkään herätä aikaisin ja touhuilla itsekseni samalla kun lipitän pannullisen kahvia. Esim. kodin imurointi on hauskinta just aamuisin (vähän ennen kun olen oikeasti hereillä). Työpäivien aamut alkaa parhaiten jos voin neuloa sohvalla yli puoli tuntia. Samalla katson sekä ykkösen että kolmosen aamu-uutiset. Joskus neulominen maistuu niin makealta, että tulee kiire vaikka olisin herännyt ennen kuutta (töihin pitää hyvällä kelillä lähteä viimeistään yhdeksältä).

6. Päivätorkuilta herääminen on kauheaa. Siksi en juurikaan nuku päikkäreitä. Paitsi lauantaisin. Silloin päikkäreihin saattaa hyvinkin mennä monta tuntia ja herätessäni olen pahalla päällä ja herääminen kestää vähintään yhtä monta tuntia ku itte päikkärit. Karvisparka suorastaan pelkää mun päiväunia - jos se herättää mut niin olen pahalla päälla ja jos se ei herätä niin olen vielä kiukkuisempi!

7. En tykkää kokkailusta. Mut jos kokataan niin ruoan pitää olla hyvää. Tällä viikolla pääsin kokkailuista kuin koira veräjästä! Maanantain eväänä oli viikonlopun punajuuri-aurajuustovuokaa, keskiviikkona äidin kanakeittoa, torstaina lihasoppaa mopsineulomosta, perjantaina isän tekemää makaronilaatikkoa. Eilen juhlistettii Karvisen kanssa 8-veepäiväämme Torressa! Ruoka oli herkullista ja palvelu pelasi moitteettomasti vaikka ravintola oli ihan täynnä. Ruokaviinin valinta oli päivänselvä:

Tapaamisemme "syyllisen" nimikkoviiniä...
Tänään tein ihan mukisematta ruokaa ja sitä riittää alkuviikon evääksikin. Listalla oli "Koskenalaskijan Morsian" -perunat ja Auralihapullat. Ei ihan kevyttä terveysruokaa mut hyvää.

8. En ole tipaakaan innostunut kierrätyksestä. Kirppareilla käyn harvoin enkä koskaan tee löytöjä niinkuin monet muut. Viime viikkojen aikana olen kuitenkin muutaman kerran sortunut roskisdyykkariks... Kynttiläkurssin jälkein menin yön pimeinä hetkinä talon metalliroskiksesta hakemaan kaksi hyväkuntoista teräskattilaa kynttilänsulatuksia varten ja viimeeks löysin kivan kenkätelineen. Hassuinta oli et kun vein sen kamalan vanhan muovisen telineeni tilalle niin sekin oli kelvannu jollekin... Ja pahinta oli äsken kun vein maitopurkin pahvinkeräykseen niin himokkaasti katselin sinne jätettyä munakennoa. Siiä tulisi hyviä sytykeruusuja...

Myös Kisa Punaisen talon elämää -blogista antoi Susun Silmukoille tunnustuksen:
Kiitos molemmille! Tuntuu tosi kivalta huomata, että tämä uusikin osoite on löytynyt!

Omat blogilukemiset on kesän jälkeen jääneet ihan hunningolle ja kässytkin edistyy luvattoman hitaasti... Milloin on ohje hukassa tai puikko kadoksissa - toisinaan lanka loppuu tai ei muuten vaan huvita. Onkohan tämä nyt kaamosväsymystä? Samasta syystä olen laiska ja jätän tunnustukest tällä kertaa jakamatta eteenpäin. Menen sohvalle ja luon silmukat. Sentään yksi sukka on viikonlopun aikana saatu valmiiksi. Se tarttis kaverin...

Tänään viriteltiin valoja pervekkeelle ja ilma oli kerrankin niin tyyni, että myös kynttelikköön saattoi sytyttää aindot kynttilät. Niiden valossa äsken saunottiin...

Valoisaa viikkoa teillekin!

torstai 22. marraskuuta 2012

Kukkaispäivä

 

Mulla ei ole viherpeukaloa ja silti kukkii…Naamassa finni, autossa ruoste ja kaiken lisäks näyttää siltä et orkkukin alkaa taas pukata kukkavartta! Taitaa olla hoidonpuutetta kaikki.

Pari päivää sitten sain viestin et tarttis yks heijastinkukka järjestää. Muutama vuosi sitten pyörittelin rosepitsilaitteella heijastimia solkenaan, mutta siitä on aikaa… En kehdannu kieltätytyäkään kun en muistanut siltä istumalta ketään, jolta olisin kysyny valmista heijastinkukkaa.

 Koko päivä siinä sitten meni. Ensin etsin sitä pitsikukkalaitetta ja sen jälkeen yritin muistella miten niitä tehdään. Harjoituskappaleita toisensa perään. Loppujen lopuksi sain aikaan kahdeksan. Toivottavasti joku näistä kelpaa.


Otin kuvan pakkosalamalla – näkyy että heijastinlanka ihan oikeasti heijastaa!
'
Näillä keleillä heijastin on kaikkea muuta kuin turhake! Heijastinta oppii pitämään todellisena henkivakuutuksena kun ajelee pimeässä yli sata kilometriä päivittäin. Liikenneturvan sivuilta kopsasin seuraavan tekstin:

Jalankulkijan näkyminen pimeällä
Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä  nähdään jo 300 metrin päästä. 
Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalan-kulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä. 

Nih. Ei siit sit sen enempää. Paitsi et…tuota heijastinlankaa ja kukkapitsilaitteita on myytävänä Anjalinillakin…


Selvisin töistä kotiin ajamatta kumoon yhtään pimeää tyyppiä ja sit meille kokoontui askartelupiiri:
 

 Tassun Mummi ja Pappa tulivat opettelemaan sytykeruusujen tekemistä. Minähän olen siinä hommassa melkkest ammattilainen oltuani viikko sitten Mulperin kynttiläkurssillä… Mukavaa oli ja ruusujakin opittiin tekemään. Lopputulokset olivat ihan…ruusuja:

 Eipä ollut hellalla tungosta kun Isän piti pakosta katsoa seiskan uutiset ja sen jälkeen Äiti ja Tassu katsoivat yhdessä Salkkarit… Minä puolestani voin kertoa, ettei ainakaan nestemäinen kakkujen leipomiseen tarkoitettu elintarvikeväri sovellu kynttilän värjäämiseen. Se poksahteli, räiskyi ja paloi pohjaan mut ei värjännyt mitään. Olisko pitänyt uskoa MulperinMinnaa?

Mukava ilta oli ja valmiita ruusujakin syntyi toista kynmmentä. Lisäksi yritin täyttää yhden vanhan tuoksukynttilälasin… Saas nähdä mitä siitä syntyy.

Neuleitakin on puikoilla. Jostain syystä ne edistyy kovin hitaasti. Aamulla olisin mieluusti ottanut päivän avauksen mukavasti rentoutuen aamuteeveen, kahvikupin ja neulomuksen parissa ennen töihin lähtöä… Mutta yön pimeinä hetkinä yksi kolmepuolikas sukkapuikko oli lähtenyt omille teilleen. Neulo siin sit ku puikot on yhtä hulttioita ku kännykkäkin. Aina jossain kadoksissa.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kevättä kohti messuilla

Kun nyt ensin tulis talvikin!

Joka tapauksessa Tampereen kässämessut taitaa olla se syksyn päätapahtuma ja sinne meno on must. Asennoiduin lauantai-illan kotisoffalla kinttu pystyssä neuloen. Samaan aikaan Blogikuvaaja Karvinen oli toisessa huoneessa surffaamassa. Mulla on tapana puhua itsekseni ja tällä kerralla puhe oli kertakaikkiaan painokevotonta... Niin painokelvotonta, että makkarista kuului: "Onko toi sun uus myyntiargumentti"?

Neuloin uuden Modan mallia 10, teeteen pallaksesta ja Florasta... Olisi pitänyt neuloa vielä toinenkin vyyhti, mutta totesin et mun kauluri saa olla "vähän" pienempi kin mallissa. Hauskan näköinen kuitenkin.
Suununtaiaamun hämärissä Neuleferiikki Piiku poimi mut kyytiin vähän ennen kahdeksaa ja matka jatkui kohti Tamperetta ja Pirkkahallia. Podin huonoa omatuntua kun sain vain istua vieressä kyyditettävänä. Otin heti puikot käteen ja asensin kaulaani yhden Karvisen romanttisista lahojoista eli otsalampun:
 Tällä kertaa romanttisten lahjojen teemana oli "valoa elämään". Otsalamppu ja taskulamppu (ku halval sai) siltä varalta, et Corolla hajois kesken matkan pimeällä tiellä ja palmikkokynttilä varmaan siksi, että mun kynttiläkurssin tuotokset tais olla Karvisen mielestä säälittäviä... Omasta mielestäni omat kynttilätuotokseni oli hienoja ja otsalamppu pääsi tositoimiin neulontavalona messumatkalla ennen päivännousua... Auton hajoamisvaaraakaan ei ollut kun mentiin Piikun autolla.

Oma messuiluni keskittyi messujen yläkerroksissa esittelyssä olleisiin tulevan kevään ja kesän naulelankoihin ja -trendeihin. Aina välillä pääsin kuitenkin vähän haahuilemaan osastoillakin. Iloinen ylläri oli ystäväni ja entisen vertaistukiryhmäni Heinin Pian tapaaminen ja muutama muukin tuttu tuli nähtyä. Messuostokset oli minimaaliset vaikka kotiin lähtiessä kassia, pussia ja nyssäkkää oli mukana ihan riittävästi. Etukäteen tilattuja kankaita ja Kipuapusilkkivillaa.

Messuostokseni olivat maltilliset ja päätyvät edellisten messulankojen kanssa hattuhyllylle. Aina joskus kiipeän tuolille ja silittelen ihania kissaturvassa olevai hattuhyllylankojani. Olen jo aikoja sitten luopunut toivosta tehdä niistä jotain. Mut pakkohan mun oli saada opossumilankaa ja reilun kaupan bambua! 
Parin kortin lisäksi messutuliaisia tai vain Tassu:
 Pakkohan sitä on lapselle tuliaisia tuoda kun on melkein ulkomailla käynyt. Tassun mielestä paras tuliainen taisi kuitenkin olla lankapussi:
Turha vissiin on kertoa et tuota pussia ei enää ole... Keräsin silput lattioilta aamulla.

Kotona avasin Heinin Pialta saamani yllätyspussin. Itku tuli silmään - niin hieno ja tarpeellinen. Sitäpaitsi nyt minäkin olen muodikas pöllöilijä. Kassissa on ainakin 15 eri lokeroa tarpeellisille puikoille, koukuille, kännykälle, kameralle ja muille tilpehööreille ja tarpeeksi tilaa LANGALLE. Ja tälle aina vähintään kolmen kantamuksen kanssa liikkuvalle ehdottoman tärkeä juttu eli olkahina, jonka voi vielä säätää! Sanat ei riitä...
Ja arvatkaas mitä siellä on nyt sisällä? 
Alpakkaa, baby alpakkaa, silkkiä, bambua... Mallikeriä langoista, joita ehkä näette puodissa jonkin ajan kuluttua! Kassi sai arvoisensa sisällön messuilta.
  Puodin laaduntarkkailija on jo vauhdissa tärkeässä työssään...

Kotimatkalle päästiin lähtemään kun oli vielä ihan vähän valoisaa. Matkakässyni valmistui:
Sytomyssy Tyksiin. Kuulin muutama päivä sitten, että Tyksin osastolla 810 on laatikko, jossa lukee "sytomyssyjä ja villasukkia". Laatikossa ei ole yhtään villasukkia ja myssyjäkin vain vähän. Ajattelin et kun kerran Piiku ajaa niin minä voisin samalla tehdä jotain hyödyllistä... Lanka on puuvillan, pellavan ja viskoosin sekoitetta, menekki 40g, puikot 3½. Lankaa ostin testattavaksi puoli kiloa hyvien materiaalein houkuttelemana. Pellava kuitenkin pöllys sen verran, että tuskin tätä puodin valikomaan tulee. Musta matkamekkoni oli valkoisessa nöyhdässä Tampereelle päästyä... Hävetti - miltähän mahtaakaan näyttää Piikun auto? Onneksi pöly lähti ravistelemalla. Ainakin suurimmaks osaks... Mut siis lankaa on vielä jäljellä (ja muitakin myssyilyyn sopivia lankoja) eli jos puikoilla tai koukulla ja mielessä on sopiva tila ja aika sytomyssyille niin tule hakemaan. Olisi mukavaa saada myssyjä tyksiin vielä ennen Joulua! 

Kotimatkakin sujui hyvin. Yhtään peuraa ei nähty. Ratkiriemukaassa matkakeskustelussamme suunniteltiin mm kuolinsukkia... Mietittiin myös pitäiskö arkkuun pakata lankaa ja puikot ja pitääkö siinä kuolinvaatteessa olla varmuuden vuoksi taskut. Tosin JOS me päästään taivaaseen, niin siellä on varmaan vaan ihania lankoja neulottavana ja sukat voi olla alpakkaa ja silkkiä kun pilven päällä kävellessä ei sukat kulu kun pilvi on niin pehmeää. Harkittiin myös siivensuojuksia, mutta niistä luovuttiin kun ei tiedetä minkä kokoisen siivet saadaan... Toisaalta JOS me joudutaan siihen toiseen paikkaan niin pitäis varmaan neuloa pipo, jossa on paikat sarville. Ja siellä me varmaan saadaan rangaistukseksi neuloa ikivanhoilla metallipyöröpuikoilla akryylikankaa... 

Kiitos Piiku turvallisesta kyydistä ja kivasta matkaseurasta!

Nyt on sellainen hetki, että avustajani puree rannetta ja aikoo tassutella näppiksellä. siispä lopetan jaaritteluni tähän ja toteutan saamani tehtävän:
Kuulisittepa vaan mun ja Tassun älykkäät keskustelut...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kynttiläkurssilla

Ihan enneku kerron illan tapahtumista niin Tassu (ja mä) lähettää kaikille ystävilleen terveiset ja kiitokset. Ei me sit ollakkaan täällä bloggerissa ypökaksin!

Tämä epäaskartelija taas innostui kun kuuli Mulperin Minnan Kynttiläkurssista. Heti oli pakko ilmoittautua. Käytännön ihmisenä mulle kolahti sytykeruusut. Niillä olis käyttöä mökillä keväällä ja syksyllä. Toisaalta - jos niistä tulee nättejä niin kuka niitä tohtis polttaa? No jos meikäläistä yhtään tuntee niin ei ole pelkoa et ruusut olis kauniita... Tästä lähdettiin:

Vesihauteessa sulateltiin steariinia:

Eilisiltana Minna viestitteli et pitäis ottaa mukaan tyhjä maitopurkki, mut eihän mulla sellaista ole. Mun purkit menee roskikseen sitä mukaa kun niitä syntyy. Ei niitä missään kaapeissa säilötä. Onneks oli melkein tyhjä litranen lempiviinipönttö...

Mulperin kursseilla tällainen epäaskartelijakin tuntee osaavansa. Minna opastaa ja ohjaa ja kannustaa pienintäkin edistysaskelta. Ja ihan vilpittömästi. Siitä tulee niin kiva olo et tekee mieli jatkaa harjoituksia kotonakin!

Tässä kurssi-illan aikana syntyneet ruusut. Hyvällä mielikuvituksella niitä voi sanoa kukkasiksi.

Ja viinipöntön sisältökin oli jo kotiin tullessa jähmettynyt:
Vielä koristelut kynttiläkoristeella. Se kuulemma sulaa siinä poltettaessa, eli ei ole mikään turvallisuusriski!
Tassu tapansa mukaisesti tarkasti laatua...

Kotiin tullessa oli kauhea hinku jatkaa harjoituksia. Roskiskaapissa oli kerättynä kaikenlaista kynttilänloppua ja vanhoja säästettyjä tuoksukynttilälasejakin oli säilössä. Ja aromaattisia öljyjä vessan kaapissa monta pulloa... Sääli olis olla uusiokäyttämättä tätä purnukkaa:
Vaikka sanat ei ihan täsmää niin pahana päivänä tuota voisi vaikka muistella... Lisäsin steariinin joukkoon omenantuoksua.
Kotonakin piti vielä väsätä yksi ruusu ja tällä kerralla ihan omasta mielestänikin se näytti ihan käypäseltä... Lopun steariinin kaadoin taas vanhaan tuoksukynttilälasiin ja lisäsin joukkoon "healing" -tuoksuöljyä pari tipaa.

Voi että oli kivaa! Kiitoksen Mulperin Minnalle kivasta kurssista ja kaikille kurssikavereille mukavasta seurasta!

Tässä vielä koko illan aikaansaannokset "kotiläksyineen"

 Olipas kiva ilta!



tiistai 13. marraskuuta 2012

Tassun isänpäiväviikonloppu

Tassu saa suunvuoron ku Susu on pahalla päällä ja kiukkuinen...

Me ollaan kirjoitettu melkkest mun koko elämäni ajan yhdessä kaikkii juttui ja tarinoi Susun Silmukoihin  tonne Vuodatukseen mut nyt meil on semmonen olo et Vuodatukselt meni meidän silmis, korvis ja tassuis luottotiedot. Vuodatukses oli kotoisaa ja mukavaa ja helppoa mut nyt me yritetään muuttoa tänne Bloggeriin. Siis mikä ihmeen blogi semmonen on missä ei olis komeita kuvia Blogin Kingistä? Eli minusta - Herra Hassu Tassu Kissasesta! Ja kyl ne äiskän kässykuvatkin varmaan joitain kiinnostaa. Ja Karvisen maisemat. Ja muutkin äiskän tarinat vaiks ne on kyl aika pöljiä jos multa kysytään. Harmittaa vaan ku meil oli siel vanhas paikas paljon kivoi kavereit ja tuttui. Et jos ne ei tänne löydä ni sit me ollaan ihan ypökaksin täällä. Ei me mitään nettiriippuvaisii olla mut onhan se kivaa kun on tätä sosiaalist elämää. Mä kyl tiedän et moni mun kissakamu ja moni mun ihniskamukin on jo kesällä siirtyny tänne joten ehkäpä me taas treffataan?

Mun piti jo sunnuntain siel vanhas paikas kertoo miten meidän isänpäivä meni mut kun mun komeit kuviani ei saatu ladattua ni mä annan Susul luvan harjoitella täällä...

No ku kert oli isänpäivä ni mä ajattelin et mun pitää leikittää iskä Karvista. Me pelattiin hiiripalloa. Sillä välillä Susu alkoi laittaa omalle iskälleen eli mun Pappalle ja Mummille ruokaa. No piti mun vähän äiskääki auttaa:

Tai ainakin tarkistaa et potut on kuorittu kunnolla. Hännällähän sen kissa parhaiten tuntee vai kui?
Ja ku häntää vähän heilautti niin veteen tuli hauskoja aaltoja. Mut ein ne nyt NIIN hauskoja ollu et äiskän olis ihan ääneen pitäny nauraa. Menin sit suoraan tuosta hiekkalaatikolle ku harmitti se nauraminen. Sen jälkeen olikin Susul vähän hommia ku sai pestä lattiat. Se paakkuhiekka on ihan kätevää mut märkä häntä tähmää sen ihan mukavasti pitkin parkettia!
 Ku ruoka oli valmista ni Pappa ja Mummi tuli meille. Ja ku kert oli isänpäivä ni ne toi karkkeja mulle. Mä söin kädestä ku pitää olla kiltti ku on kert isänpäivä ja mä olen yks niitten lapsenlapsista. Kaikkest karvaisin muuten. Ne muut lapsenlapset on ihmislapsia ja aikuisia jo. Sit on yks lapsenlapsenlaps joka on aika pieni mut varmaan jo vähän isompi ku mä.

Sapuskan jälkeen mä tarkistin et pöytä on kunnolla siivottu ja tiskit koneessa:

Huomaakste et meillä on aina tiskipöydällä noit bambutiskirättei? Ne on kuulemma tosi trendikkäit just ny. Meil ne on vaan käytännöllisii.

Sapuskan jälkeen Karvisen piti vähän taas leikkiä mut täst mä en tykänny yhtään!
Iskä puki mun kaulaan ällökaularinkulan ja siitä irti pääseminen oli aika urakka! Iskä oli tyhmä mut en mä viitsiny sille suuttua ku oli iskäpäivä tulossa. Sillo lasten pitäis kait olla aika kilttejä? Onks oikeesti pakko?

Sit ku vatta oli vähän laskenu sapuskan jälkeen ni me alettiin pelaamaan. Yazya ja Unoa pelattiin. Mut jostain syystä mua ei otettu peliin mukaan vaikka ainakin noppien heitossa olisin ollu tosi hyvä! Ne ei vissiin halunnu maua peliin mukaan ku olisin voittanu kaikki...
Muiden pelatessa mä sit ajankulukseni revin viherkasveja ja aina välillä huutelin porukkaa avaamaan parvekkeen ovea. Oli kerrankin tarpeeksi palveluskuntaa päästämään mut ulos ja sisään. Susua on turha komennella ku se on niin laiska juoksemaan...
Kattokaa muuten tota kuvan oikeeta yläreunaa! Huomaakste et mä olen opiskellu tosi ahkerasti ruåtsia! Sanakirjat on jo melkein alusta loppuun luettuja! Päivisin opiskelen kieliä mut öisin pysyn ajan hermolla lukemalla Salkkaria ...

Ettei Susu tuntis itteäns laiminlyödyks ni ollaan sit sen kanssa pidetty palaveria kans. Sunnuntaina mä annoin mielipiteeni noist Salon liiketilojen sijaineist ku niist oli juttuu päivän aviisissa (jonka siis olin jo yöllä lukenut):



Sit sunnuntaina Susu ja Karvis oli lähdössä Pappaa onnittelemaan ku oli se oikea Isänpäivä. Mä olin kans ihan lähdössä, mut jostain syystä mua ei otettu mukaan. Epistä!



Kerran ihan pikkukissanan kävin niillä ja tuhosin kuulemma jotain arvokasta... Onneks niiden mökille sentään pääsee joskus. Siellä on niin kissaystävälliset lasikuitutapetitkin. Ei tarvita raapimapuuta ollenkaan! Mummi ei kyl kauheesti tykkää... Mut siellä saakin olla ulkona!

Rankkaahan toi Karvisen Ja Pappan viihdyttäminen oli ja loppujen lopuks olin viikonlopun jälkeen aika poikki. Omassa paikassa mua ei häiritse kukaan:
Kivat teillekki! Ny mä alan etsiä jotain nappulaa, joka julkaisis tän mun juttuni. Saas nähdä kui käy. Pitäkää peukkuja ja tassuja ja pysykää kuulolla!

Hej då!

t. Tassu