Mikä on parasta elämässä?
No tietenkin hyvä ystävä, hyvä ruoka ja lämpimät varpaat
kera hyvän musan. Ilman mitään kiirettä hässäkkää tai stressiä. Näistä kaikista
sain nauttia viime viikonlopppuna ja tässä vähän tuloksia…
Lauantaina töiden jälkeen tehtiin ystäväni kanssa
herkkuateria. Pitäähän sitä syödä kunnolla et jaksaa. Illan "Vain Elämää" –maratoni
oli edessä. Jaa et ilman kiirettä? Lohkoperunat uunissa, pihvit lämpenemässä ja salaatti pilkottuna kun alettiin hakemaan
soosiohjetta ”Maailman parhaat kastikkeet” – kirjasta. Vuohenjuustoa löytyi
jääkaapista, kermaakin – mutta miten voi sellainen peruselintarvike ku pinjansiemen
puuttua? Ja eiku kirmaamaan lähikauppaan päätä pahkaa minuuttia ennen
sulkemisaikaa!
Lauantaisauna kuului tietty asiaan. Missä välissä saunoa kun
LIViltä tuli Vain Elämää –ohjelman neljä ekaa jaksoa putkeen! Ystäväni oli
ollut poissa maasta alkujaksojen ajan ja minä myöhässä vasta kuulin koko
ohjelmasta kun se oli melkein loppu. En kyl yhtään valita siitä, et telkusta tulee pelkkiä uusintoja.
Huopasukkaa pukkasi koko illan ajan. Aikamoista hilpeyttä
aiheutti ensimmäinen jättitossukka… Onneksi, sillä aika monta liikutuksen
kyyneltäkin vuodatettiin kuunnellessa hyviä tulkintoja monista tutuista
biiseistä ja välillä muistellessa menneitä ja vaihtaessa nykykuulumisia. Sukka
kakkonenkin sai alkunsa illan aikana ja sunnuntaiaamuna jatkoin. Kuva "ennen".
Sunnuntaina Turun Vanhanajan Joulumarkkinoilla jäätymisen ja
makaronilaatikon jälkeen viikonlopun hauska osa oli ohi. Ystävä lähti
valoisalla ajelemaan kohti Tampesteria. Minä virittelin jouluvalot parvekkeelle
ja imuroin. Kenellä on sellaisia ystäviä, joiden tuloon ei tarvii varautua
siivoamalla koko kämppä katosta lattiaan ja kokkaamalla sen seitsemän sorttia? Yhdessä
kokkailtiin ja minä imuroin vasta vierailun jälkeen...
Sunnuntaina Vain Elämää –maratoni jatkui huopatossuja tikutellen.
Vihreät valmistui ja harmaita pääsin illan aikana pitkän matkaa. Vai ei
kiirettä? Äidin kanssa juttelun jälkeen piti juosta kaks reissua lähikauppaan
hakemaan tarjousvoita. Mainoskatkoilla tietenkin.
Maanantaiaamuna sain itsekin hyvät naurut vihreiden tossujen
eriparisuudesta. Tossu kakkosessa oli vartta suunnilleen kaksyt kerrosta
enemmän kuin ykkösessä! Purkuhommia siis, mut äkkiähän näitä neuloo.
Surkean pyykkikoneeni tuntien kieputin tossut ensin
neljänkympin pikapesussa (ei tapahtunut juuri mitään) ja vielä kuudessa
kympissä. Kivat tuli:
Edittiä: Hatmaiden tossujen ohje on Sandnes Tema 14 Toving -lehdestä ja Vihreiden tossujen ohje Sandnes Tema 11 Toving -lehdestä.
Vihreät neuloin kuutosen sukkapuikoilla.Varressa Fritidslanka ja hapsulanka kaksinkertaisena. Puikot 6 mm sukkapuikot. Hapsulankaa kului 26 g ja Fritidsiä suunnilleen 3 kerää eli 150g.
Vihreät neuloin kuutosen sukkapuikoilla.Varressa Fritidslanka ja hapsulanka kaksinkertaisena. Puikot 6 mm sukkapuikot. Hapsulankaa kului 26 g ja Fritidsiä suunnilleen 3 kerää eli 150g.
Koko näissä on n. 40.
Harmaiden tossukoiden kuvaa olen katsellut ”sillä silmällä”
jo monta vuotta. Vasta nyt sain aikaiseksi. Puikoilla 5 mm puolipatenttia ja koon
olisi pitänyt olla miesten.
Suunnilleen kokoa 37 kuitenkin tuli. Malli oli just niin
kiva kuin olin ajatellutkin, joten näitä varmaan tulee lisääkin tehtyä joskus.
Langan menekki oli 148 g eli aika tarkkaan kolme kerää. Seuraavat teen ainakin
puolta numeroa isommalla puikolla ja löysin rantein.
Olihan Tassukin mukana menossa koko viime viikonlopun.
Alpakkalangat oli taas saaneet kyytiä perjantain teatteri-illan aikana, joten
olen oppinut kätkemään ne kissapiiloon hattuhyllylle. Blogikissalla riittää
laadunavalvontatehtäviä silti:
Kyllä se oikea lampaanvillakin kelpaa!
Hyvää Pikkujoulua kaikille blogiystävillemme!