perjantai 29. marraskuuta 2013

Vain Elämää – eli huopatossuja



Mikä on parasta elämässä?

No tietenkin hyvä ystävä, hyvä ruoka ja lämpimät varpaat kera hyvän musan. Ilman mitään kiirettä hässäkkää tai stressiä. Näistä kaikista sain nauttia viime viikonlopppuna ja tässä vähän tuloksia…

Lauantaina töiden jälkeen tehtiin ystäväni kanssa herkkuateria. Pitäähän sitä syödä kunnolla et jaksaa. Illan "Vain Elämää" –maratoni oli edessä. Jaa et ilman kiirettä? Lohkoperunat uunissa, pihvit lämpenemässä  ja salaatti pilkottuna kun alettiin hakemaan soosiohjetta ”Maailman parhaat kastikkeet” – kirjasta. Vuohenjuustoa löytyi jääkaapista, kermaakin – mutta miten voi  sellainen peruselintarvike ku pinjansiemen puuttua? Ja eiku kirmaamaan lähikauppaan päätä pahkaa minuuttia ennen sulkemisaikaa!
Lauantaisauna kuului tietty asiaan. Missä välissä saunoa kun LIViltä tuli Vain Elämää –ohjelman neljä ekaa jaksoa putkeen! Ystäväni oli ollut poissa maasta alkujaksojen ajan ja minä myöhässä vasta kuulin koko ohjelmasta kun se oli melkein loppu. En kyl yhtään valita siitä, et telkusta tulee pelkkiä uusintoja.

Huopasukkaa pukkasi koko illan ajan. Aikamoista hilpeyttä aiheutti ensimmäinen jättitossukka… Onneksi, sillä aika monta liikutuksen kyyneltäkin vuodatettiin kuunnellessa hyviä tulkintoja monista tutuista biiseistä ja välillä muistellessa menneitä ja vaihtaessa nykykuulumisia. Sukka kakkonenkin sai alkunsa illan aikana ja sunnuntaiaamuna jatkoin. Kuva "ennen".

Sunnuntaina Turun Vanhanajan Joulumarkkinoilla jäätymisen ja makaronilaatikon jälkeen viikonlopun hauska osa oli ohi. Ystävä lähti valoisalla ajelemaan kohti Tampesteria. Minä virittelin jouluvalot parvekkeelle ja imuroin. Kenellä on sellaisia ystäviä, joiden tuloon ei tarvii varautua siivoamalla koko kämppä katosta lattiaan ja kokkaamalla sen seitsemän sorttia? Yhdessä kokkailtiin ja minä imuroin vasta vierailun jälkeen...

Sunnuntaina Vain Elämää –maratoni jatkui huopatossuja tikutellen. Vihreät valmistui ja harmaita pääsin illan aikana pitkän matkaa. Vai ei kiirettä? Äidin kanssa juttelun jälkeen piti juosta kaks reissua lähikauppaan hakemaan tarjousvoita. Mainoskatkoilla tietenkin.

Maanantaiaamuna sain itsekin hyvät naurut vihreiden tossujen eriparisuudesta. Tossu kakkosessa oli vartta suunnilleen kaksyt kerrosta enemmän kuin ykkösessä! Purkuhommia siis, mut äkkiähän näitä neuloo.

Surkean pyykkikoneeni tuntien kieputin tossut ensin neljänkympin pikapesussa (ei tapahtunut juuri mitään) ja vielä kuudessa kympissä. Kivat tuli: 
Edittiä: Hatmaiden tossujen ohje on Sandnes Tema 14 Toving -lehdestä ja Vihreiden tossujen ohje Sandnes Tema 11 Toving -lehdestä.

Vihreät neuloin kuutosen sukkapuikoilla.Varressa Fritidslanka ja hapsulanka kaksinkertaisena. Puikot 6 mm sukkapuikot. Hapsulankaa kului 26 g ja Fritidsiä suunnilleen 3 kerää eli 150g. 
Koko näissä on n. 40.

Harmaiden tossukoiden kuvaa olen katsellut ”sillä silmällä” jo monta vuotta. Vasta nyt sain aikaiseksi. Puikoilla 5 mm puolipatenttia ja koon olisi pitänyt olla miesten.
 Suunnilleen kokoa 37 kuitenkin tuli. Malli oli just niin kiva kuin olin ajatellutkin, joten näitä varmaan tulee lisääkin tehtyä joskus. Langan menekki oli 148 g eli aika tarkkaan kolme kerää. Seuraavat teen ainakin puolta numeroa isommalla puikolla ja löysin rantein.
Olihan Tassukin mukana menossa koko viime viikonlopun. Alpakkalangat oli taas saaneet kyytiä perjantain teatteri-illan aikana, joten olen oppinut kätkemään ne kissapiiloon hattuhyllylle. Blogikissalla riittää laadunavalvontatehtäviä silti:
 Kyllä se oikea lampaanvillakin kelpaa!

Hyvää Pikkujoulua kaikille blogiystävillemme!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Pipoja ja myssyjä



Pari viikkoa sitten olis pitäny ankarasti lapastella. Mut minkäs sille voi kun ei lapastuttanut vaan pipotutti. Mist ihmeest se muuten johtuu, et kun oikeasti pitäis tehdä jotain niin sit tekee jotain ihan muuta? Muistan vielä hyvin tekuajat - olis pitäny lukea fysiikan kokeisiin, niin minä se silittelin lakanoita! Hei haloo – kuka silittää lakanoit opiskelija-asunnossa??? Ihmekös jäin luokalleni…

Lokakuun loppupäivinä Neulefriikki Piiku ryykäs meille innoissaan mukanaan meidän lähikaupasta löytynyt uunituore Kotiliesi. Lehdessä oli neuleita ja siinä mukana Piikun ihkaensimmäinen lehdessä julkaistu malli! Pipo ja rannekkeet. Oikein juhlat oli – Tassu sai karkkia ja varmaan Bigikissa ja Carakoira oman osansa vähän myöhemmin.
Malli oli hauskanen  poimumyssy ja rannekkeet. Lehden kuva ei mielestäni anna mallille oikeutta, mutta käykää katsomassa Piikun omia kuvia täältä. Lankana on teeteen alpakka.
Minäkin heti tikutelemaan kun kerran viimein sain ihan julkisesti luvan. Alku sujui sutjakkaasti. Poimujen silmukkapoimimiset vaan tuotti tuskaa iltapimeällä. En meinannu millään pysyä oikealla kerroksella ja se kyllä näkyy lopputuloksessakin. Myssy edistyi siis yhden laskoksen päivävauhtia – aamuisin keräsin silmukat laskosta varten ja iltaisin neuloin välikerrokset.
Tampesterista asti (meil Turus sanotaan et Ulkomailt) piti hakea styroxpäitä pipojen kuvaamista varten. Silti mukavimmat kuvat tuli, kun myssy oli oikeassa ihmispäässä.

Myssyä voi käyttää monella tapaa. Laskokset voi laittaa sivulle tai vaikka niskaan.
Tai vaikkapa otsalle – taas tulee uus ilme!
Kolmosen 50 cm bambupyöröpuikoilla (Addilta löytyy tällainen ihana pipomitta) neuloin ja lankaa kului 59g. 

Pienet kritiikit lähettäisin Kotilieden kässyohjeista vastaavalle. Ohjetta oli ”tiivistetty” kenkusti ja tiedän ihan varmasti alkuperäisen ohjeen olleen selkeä ja yksiselitteinen (heh heh – pääsin sen lukemaan oiko jo kesällä). Rannekkeet jätin neulomatta, koska en sellaisia osaa käyttää. Mä olen se, joka koko ajan on nyhtämässä hihoja kyynärpäitä kohti. Hihankäärijä?
Piikulle Onnittelut ensijulkaisusta! Uusi ura urkenevi ;)

Pari muutakin pipoa sit samaan syssyyn puikottelin. Ensimmäinen oli umamin blogissa ollut helppo  pipo, jossa todella on tilaa isoillekin ajatuksille:

Ohjeessa oli monta lankavaihtoehtoa. Smarttia en ollut vielä koskaan kokeillut, joten sitä kaksinkertaisena kuutosen puikoilla. Lankaa kului kolme kerää eli 150g.
Ihan kiva, mutta ei mun eikä sen styroxpään makuun. Aika painava on – ehkä olisi sittenkin pitänyt tikutella suosituslanka ykkösestä. Lämmin on ja lanka ihan ookoo perusvillaa. Olis pitäny tehdä punainen niin olisin saanut oivan tonttulakin!

Alkusyksystä lehdissä mainostettu SMC:n heijastavaa lankaa sisältävä Lumio on edustettuna puodissa muutamalla värillä ja loppuviikolla tulee pari uuttakin. Olin tosi pettynyt kun näin kerät ensi kertaa. Eihän se heijastinlanka mihinkään näy! Neuloin kuitenkin palmikkomyssyn Kauneimmissa Käsitöissä ollen ohjeen nähtyäni. Ja ihan kivahan siitä tuli:
Taas menee hermot näiden kaikkien ohjevirheiden kanssa. Ohjeessa oli langan menekki 300 g… Tämä myssy tupsuineen päivineen painaa 130g!  Kerässä on 150g eli kerästä saa mainiosti vaikka minkälaisen myssyn.

Kaikkest parast oli huomata et mainokset ei oo ihan turhaa puhetta:
Kyllä se heijastaa!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kuplia ja hahtuvaa

Lapasviikko oli ja meni. Suunnitelmia oli taas enemmän kuin aikaa, joten meikäläisen viikko venyi kahdeksi.

Kuplalapasiin ja -sukkiin olen viime viikkoina törmännyt vähän siellä sun täällä. Lopulta minunkin oli pakko kokeilla, et tuleeko mun kuplasta pyöreä vai neliskanttinen. Ei kait se nyt niin hankalaa voi olla! Teeteen sara oli vielä kokeilematta ja ohjeen silmukkaluku näytti passaavan ohjeeseen, joten siitä vaan puikoille.

Heti alkuun vähän ihmettelin ohjeessa sitä "pura silmukka" -kohtaa. Ajattelin et purkaantuuhan ne silmukat sitten käytössä ja tökkasin vaan puikon ylemmän harmaan kerroksen silmukkaan ja neuloin silmukan. Omasta mielestäni mun kuplat näyttää ihan kuplilta.

Hauskaa oli, kun langanpäitä päätellessä käänsin lapasen nurin - mun mielestä nurjakin puoli näyttää aika vekkulilta!

Kiva yksityiskohta oli lapasen kärjen päättely silmukoimalla:

Lanka: teetee sara, 100% merinovilla, 50g=85m ja menekki 86g eli 1 kerä molempia värejä riitti. Puikkoina oli 15-senttiset 4 mm Knit Pron Symphonie Wood sukkapuikot. Nämä lyhkäset puikot oli mainiot lapasteluun.

Langasta tykkäsin. Kerällä se ei herättänyt mitään intohimoja ja houkutellut suinpäin silmukoita luomaan, mutta näiden lapasten myötä tykästyin ja voisin tehdä siitä jotain vähän isompaakin. Jälki oli nättiä ja lanka neuloutui vähän kuin itsestään.

Mulla on jokavuotinen viha-rakkaussuhde huovuttamiseen. Yhden epäonnisen huovutuksen jälkeen aina päätän: "Ei enää ikinä!" kunnes...

Äiti on tikutellut läjän pullotonttuja ja viimeisin kaipasi kaverikseen vähän muutakin. Kuka sitä nyt yhtä pientä juttua alkaa huovuttelemaan. Sähköä ja settä kuluu ihan turhaan. Ainakin mun koneessa, jossa kaikki pitää pyöritellä kuudessa kympissä kahteen kertaan ennenkuin mitään tapahtuu!

Pirtin hahtuvasta neuloin kuutosen sukkapuikoilla jättilapaset. Olen melkein koko elämäni tuota hahtuvaa vältellyt kun olen luullut sitä hankalaksi neulottavaksi. Ihan turhaan! Huovutuksen jälkeen lapaset on ihanan pehmetä ja lämpimät ja ihan oikean kokoisetkin! Eikä peukkukaan huopunut umpeen vaiks en sinne mitään muovipussinpaloja laittanutkaan.

Menekki tähän M-kokoon oli vajaat 100g. Hahtuvalapaset on tosi kivat. Ne on lämpimät ja paksut, muttei liian tönköt. Ja mun mielestäni tähän vuodenaikaan tarvitaan VÄRIKKÄITÄ!

Lopuksi vielä "Päivän Tassu" - Oltiin eilen ystävän kanssa Ylioppilasteatterissa ja sen jälkeen yksillä Pankissa ja roskaruualla Hesessä. Muisteltiin ystäväni ensimmäistä (legendaarista) Turku/Mökki/Hesekeikkaa joskus vuonna 1989... Kotona oltiin yhdentoista aikoihin ja vähän oli huono omatunto kun Tassu oli saanut olla yksin koko pitkän päivän... Ei sillä tylsää ole ollut - Taas oli alpakkalangat kaivettu kassista!

torstai 21. marraskuuta 2013

Kissamaista messuilua

Joopas - kävin sitte Tampesterin messuilla minäkin. Ei kyl ollu ollenkaan tarkoitus, mutku Piikun kalenterissa oli pikku virhe ja Ida-Maria näyttti vihreää valoa vapaapäivälle keskellä viikkoa niin Extempore...Matkalla oltiin!

Matkan varrelta kerättiin kyytiin autollinen jalkoja, käsiä ja päitä. Kyllähän matkapuheet oli jokseenkin "ilmaa puhdistavia" mutta ei me sentään ruumiitä aikaan saatu. Päät oli styroksia ja muut jäsenet jotain kovempaa muovia...

Kuvittelin et perjantaina messuilla olis vaan kourallinen ihmisiä ja saisin kuleksia ihan rauhassa ittekseen. Messyjärjestäjien iloksi varmaan voin kertoa, että ainakin meidän parkkipaikalta oli suunnilleen kilometri ovelle - aamusella kotona messukuntoon tällätyt frisyyrit oli kosteassa ilmassa muisto vain. Onneks me kuitenkin nähtiin Turussa toinen toistemme kampaukset - ihan siisteinä me matkaan lähdettiin!

Jaa et mitä messuilla? Joka vuosi ajattelen et jos jotain uutta... ja aina petyn. Niinnkuin yksi kolleegani sähköpostilla viestitteli et ne puutulppaanit on nähty jo NIIN monta kertaa. Tosin - puutulppaneista on jo niin kauan, et jos joku niitä möis niin luulisin niiden olevan taas ihan hottia...

Mikä mulle jäi mieleen niin virkatut pikkuliinat. Niitä oli tällätty jokaiseen hameenhelmaan, tyynynpääliseen ja patalappuun. Niitä oli huovutettu ja tärkätty. En tiedä onko tämä nyt uusi kierrätysvillitys - mummojen liinat hyötykäyttöön - vai virkkaako joku näitä ihan varta vasten. Olen varmaan kamala skeptikko mut klipsuvirkkuubuumin keskellä tää oli eka ajatus. Oli ne nättejä kuiteski.

Olihan se kuitenkin kivaa tavata ihan nenätysten paljon tuttuja. Niinkuin Pitsi&Palmikon (=Pepan) Laura ja Anu, Puffalan Tiina, Lankapisteen Virpi ja monia muita!

Ku kert messuiltiin, ni pitihän sitä jotain ostaa... Lankatarpeita ei mulla sattuneista syistä ole ja askartelu ei kiinnosta. Jos kiinnostais niin kaiken tarvittavan saan varmasti seinän takaa Mulperista. Siispä ostokset oli kertakaikkiaan turhakkeita ja ihan kissamaisia...
Keittiöön kello. Sekin olis varmaan ollu saatavilla lähempääkin, sillä valmistaja on Somerolta. Oli vaan pakko saada, vaikka nykyinen keittiön kelloni oli ihan ehjä...

Vanhat patavahtini ovat kadonneet. Ne ei voi olla palaneet kevään katastrofissa, mutta mistään niitä ei löydy. Siispä kissapatavahteja oli oikein ostoslistalla. Musta Kissa kuvassa on Karvisen messutuliainen - muistaakseni hänellä ei vielä ollut yhtään sellaista turhaketta ku jääkaappimagneetti...

Hauskaa oli tehdä ikioma pinssi ja kerätä mukaan noita ovenkahvaan laitettavia varoituksia:

Mut kaikkest ihaninta oli päästä kotiin ja takaisin omaan puotiin,,, Matkailu avartaa mut oma maa mansikka!

OSTIN myös kaksi kerää lankaa. Jatkeeksi viime vuoden ostokseen, josta ei mitenkään voisi tulla nuttua näin paksulle. Kotona huomasin et väärää väriä oli ja niistäkin toisen kerän Tassu omisti itselleen. Pelastin sen mut en ole tutkinut tarkemmin tärviötä.

Kirjafriikille messuilta löytyy aina jotain:

Ainut oikeasti uus juttu itelleni oli jakkilanka ja jakinluusta tehdyt napit. Sekin pikkuinen loossi sitten hävisi eikä löytynyt uudelleen. Siispä omalle ja muidenkin messuohjeistukseen pitäå lisätä et JOS haluat palata jollekin messukojulle uudelleen niin kirjoita sen numero muistilappuun! Väsyneenä ja koko messut kiertäneenä ei sitä "The messuosastoa" enää löydä...

Kotiin palattiin väsyneinä ja?

Onneksi edessä oli ihana kotiviikonloppu. Tassu, joka oli jäänyt ilman messutuliaisia pääsi sentään ulkoilemaan:

Mökkikauden päättyessä Karvis lupasi Tassulle, et pääsee joka viikonloppu ulos. Kuinkahan lupauksen käykään syksyn pimeissä ja talven pakkasissa?

Päätettiin Piikun kanssa lähettää Idalle sopiva kiitoskortti vapaapäivästä. Kaikessa lähtöväsyssä se kuitenkin unohtui...  Mu parempi myöhään - Piiku oli hoidellut homman jälkikäteen ja kortti saapui perille alkuviilosta. Postileima tais kuitenkin olla Turku..
Viikonloppuna ystävä tulossa käymään. Huomenna teatteriin ja sit? Voi miten kivaa ku ei tarvii miettiä mitä ja miten. Onko huusholli puts ja plank. Ollaan vaan ja mennään fiiliksellä. Ystävien kanssa ei tarvii pingottaa.

Ja nyt vähän telkkua ja neuletta...Meryl Streeppi AVALLA.

Hyvää Kissaa Vaan teille muillekki!


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Darling-tuubi ja Tassun oikeuksien päivä



Monta keskeneräistä on pakko olla. Joka tilanteesen omansa. Aina pitää olla ainakin yksi aivoton autoneule meneillään – sellainen, jota voi tikutella pimeässäkin – niin kauan kunnes silmukka putoo. Siihenkin tilanteeseen on apu lähellä, joko otsa- tai taskulamppu löytyy autosta melkein aina.
Elokuun Suuri Kässylehdessä oli Katian Darlingista neulottu kivan (ja autokässyksi sopivan) näköinen tuubihuivi. 


Puoti oli juur saanut pari uutta darling-väriä hyllyyn joten silmukat loin saman tien. Montaa pimeää autokyytiä ei vissiin ole ollut kun tuubi valmistui vasta viime viikolla: 
Langan raidotus menee kauniisti:
Kolme kerää meni, puikoilla 4,5 mm puolipatentti sai aikaan ohuesta langasta mukavan muhkean lopputuloksen. Minä kieroutunut saumatykkääjä meinasin muuten tuubin kanssa menettää hermoni – patenttineule ja nätti sauma oli aika mahdoton yhtälö. Valmista tuli ja menekki oli kolme kerää eli 150 g eli 570m.
Ja hyllystä löytyy värejä joka makuun: 
 Darling on merinon (60%) ja polyamidin (40%) sekoitus. Äkkiseltään ajateltuna voisin kuvitella sen myös mukavaksi sukkalangaksi, mutta löyhäkierteisenä pelkään sen nöyhtääntyvän. Onkohan joku muu kokeillut? Minä en viitti – jos lopputulos on heti suttuisen näköinen niin ei maksa vaivaa. Huivilankana kuitenkin ihana!

Viikonlopun myrsyn jälkeen Tassukin pääsi ulos ja kävelylenkin jälkeen hän kyseli et kuvitteleeko täällä joku lukevansa lehteä?
Tiesi, että jääkaapissa on vielä pappan ja mummin tuomaa ahventa…

Tänään vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. Koska meillä ei ole ihmislapsia niin vietettiin Tassun oikeuksien päivää. Tassun oikeus on viettää terveellistä kissanelämää. Siispä tänään oli matolääkepäivä…
Hommaan on valmistauduttu huolella. Kissa on punnittu (mitä muuta varten meillä olisi ikea-kassi ja  kalavaaka?) ja todettu et aikuinen poika on. Samat seitsemisen kiloa jo kolmatta vuotta. Ei oo lihonnu eikä laihtunu. Hyvä niin.

Matolääkkeestä varmaan osa meni myös Tassuun. Osa sohvaan ja osa mun naamalle… Pahoilta naarmuilta vältyttiin.
Koetuksen jälkeen lepyttelin kissaa porsaan sydämellä ja karkeilla:
LUULIN, ettei katti ole vihainen. Se tarpoi sängyn päällä olevaa lämmikeriepuani ja kehräsi niin et varmaan kuului naapuriin!
 Kunnes… Olin ädin kanssa puhelimessa ja näin miten jotain tummaa oli Tassun kynsissä: 
Cacaokerä sai kyytiä. Siitä oli alullaan se seuraava aivoton autokyytineule…

tiistai 19. marraskuuta 2013

Cacao haarukkaponcho vai maksettu mainos?



Bloggaustauko vaan venyy ja venyy. Ei täällä kässyjä sentäs olla unohdettu…vaan se on niin et mitä monempi uus kässy on jonossa, niin sitä vaikeampaa on aloittaa niiden muistiinkirjoittaminen. Ja kuka jaksaa lukea jotain megabloggauksia? En minä ainakaan. Jos nyt en muutenkaan ole viime aikoina blogeja lueskellu. Mut luulen sen johtuvan vaan siitä, et keski-ikä-kakkulat vetelee viimeisiään ja uudet pitäis hankkia… Täl kertaa tulee lyhytbloggaus ja sen ratkaisi LIV-kanava. Yhdeksältä alkaa Sydän Karrella ja Meryl Streep on mun lemppari!

Salon Seudun Sanomissa oli sunnuntaina 10.11. ihan etusivun juttu  ammattibloggaajista. Pisti vähän miettimään et onkohan tässä sellainen? Siis kaikki vakilukijathan tietää, et mulla on The Lankakauppa (Mainos – linkki vie mun oman puodin sivuille), The Lankakauppa ei tietenkään maksa mulle siitä, että bloggaan mut suoraan sanoen – ei se huonoa tykkää, jos vaikka joku mun blogin lukija innostuis ostamaan jotain lankaa. Vaikeaa eettistä pohdintaa olen harrastanut – koska alun perinhän tämä blogi oli mun henk koht muistilista ja silloin vanhoina hyvinä vuodatuksen aikoina täältä saattoi lukea ihan hauskojakin juttuja (ainakin omasta mielestäni vanhoja juttuja lukiessa naurattaa usein).
Niin et kerron nyt heti alkuun et tää juttu sisältää tuotesijoittelua. Puodin lankahyllyt on esillä ja kaikkest pahinta taitaa olla se, et olen langankin saanut ihan ilmaiseks viime kesänä teeteeltä! Siis sain näytevyyhdin syksyn uudesta cacaoväristä ja ohjeenkin ja ohje on julkaistu vasta 1.11. ilmestyneessä teeteen ilmaisessa verkkolehdessä! Lisää mainosta: Jos sulle ei vielä tule sitä ilmaista ohjelehteä, niin sen voit tilata omaan sähköpostiisi klikkaamalla TÄTÄ linkkiä. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa. 
Siis heinäkuun helteissä ja kun en vielä oikein voinut neuloa ku oli se vasen käpälä vähän tärviöllä, niin virkkailin. Haarukkavirkkaus oli hauskaa – neljän kukkasen päivävauhtia etenin. Haahaa! Tähän saan vielä yhden mainoksen: Anjalinilta saa poncholangan lisäksi ostaa myös pitsihaarukoita! Ja Virkkuukoukkujakin… Pitsihaarukka on säädettävä – sillä voi tehdä 2 cm haarukkasuirua ja 10 cm suikalieita ja kaikkea siitä väliltä. Näppärä vehje – ei tarvita montaa haarukkaa vaan selviää yhdellä aparaatilla.

Ohjeessa on menekki kaksi vyyhtiä, mutta sain kokeeksi vain yhden. Se riitti ihan hyvin kun ei tehnyt hapsuja. Pitsihaarukan pakkauksessa on hyvät kuvat haarukan kieputtamiseen – mut kuka sitä nyt ohjeita lukee? Monta kuukautta myöhemmin huomaisin omat kukkani ihan päin seiniä tehdyksi – mut hullu ei huomaa ja viisas ei virka… Vai onko niin et viisas ei VIRKKAA?
Cacao-lenkkialpakka on ollut yks tämän syksyn suosikkilangoista. Keveänä ja kutittammattomana se kelpaa moneen lähtöön. Ja vaikka tekis pitkän villatakin, niin kukkaro ei rasitu – 500 metriä vyyhdissä riittää ja riittää…
Mut nyt tää tilitys loppuu. Tämä menee ripustamaan pyykit, pesemään nassunsa, hakemaan neulomuksen ja tällää ittensä soffalle Tassun viereen. Elokuvailta alkaa!


P.S. Hih hih! Viimeinen mainos tähän postiin... Arvatkaapa kuka tykkää cacaosta kans? Ja avatkaapa montako ahvenfilettä piti maksaa tästä mainoksesta :)