Vain Elämää – eli huopatossuja

Mikä on parasta elämässä?

No tietenkin hyvä ystävä, hyvä ruoka ja lämpimät varpaat kera hyvän musan. Ilman mitään kiirettä hässäkkää tai stressiä. Näistä kaikista sain nauttia viime viikonlopppuna ja tässä vähän tuloksia…

Lauantaina töiden jälkeen tehtiin ystäväni kanssa herkkuateria. Pitäähän sitä syödä kunnolla et jaksaa. Illan "Vain Elämää" –maratoni oli edessä. Jaa et ilman kiirettä? Lohkoperunat uunissa, pihvit lämpenemässä  ja salaatti pilkottuna kun alettiin hakemaan soosiohjetta ”Maailman parhaat kastikkeet” – kirjasta. Vuohenjuustoa löytyi jääkaapista, kermaakin – mutta miten voi  sellainen peruselintarvike ku pinjansiemen puuttua? Ja eiku kirmaamaan lähikauppaan päätä pahkaa minuuttia ennen sulkemisaikaa!

Lauantaisauna kuului tietty asiaan. Missä välissä saunoa kun LIViltä tuli Vain Elämää –ohjelman neljä ekaa jaksoa putkeen! Ystäväni oli ollut poissa maasta alkujaksojen ajan ja minä myöhässä vasta kuulin koko ohjelmasta kun se oli melkein loppu. En kyl yhtään valita siitä, et telkusta tulee pelkkiä uusintoja.

Huopasukkaa pukkasi koko illan ajan. Aikamoista hilpeyttä aiheutti ensimmäinen jättitossukka… Onneksi, sillä aika monta liikutuksen kyyneltäkin vuodatettiin kuunnellessa hyviä tulkintoja monista tutuista biiseistä ja välillä muistellessa menneitä ja vaihtaessa nykykuulumisia. Sukka kakkonenkin sai alkunsa illan aikana ja sunnuntaiaamuna jatkoin. Kuva "ennen".

Sunnuntaina Turun Vanhanajan Joulumarkkinoilla jäätymisen ja makaronilaatikon jälkeen viikonlopun hauska osa oli ohi. Ystävä lähti valoisalla ajelemaan kohti Tampesteria. Minä virittelin jouluvalot parvekkeelle ja imuroin. Kenellä on sellaisia ystäviä, joiden tuloon ei tarvii varautua siivoamalla koko kämppä katosta lattiaan ja kokkaamalla sen seitsemän sorttia? Yhdessä kokkailtiin ja minä imuroin vasta vierailun jälkeen...

Sunnuntaina Vain Elämää –maratoni jatkui huopatossuja tikutellen. Vihreät valmistui ja harmaita pääsin illan aikana pitkän matkaa. Vai ei kiirettä? Äidin kanssa juttelun jälkeen piti juosta kaks reissua lähikauppaan hakemaan tarjousvoita. Mainoskatkoilla tietenkin.

Maanantaiaamuna sain itsekin hyvät naurut vihreiden tossujen eriparisuudesta. Tossu kakkosessa oli vartta suunnilleen kaksyt kerrosta enemmän kuin ykkösessä! Purkuhommia siis, mut äkkiähän näitä neuloo.

Surkean pyykkikoneeni tuntien kieputin tossut ensin neljänkympin pikapesussa (ei tapahtunut juuri mitään) ja vielä kuudessa kympissä. Kivat tuli: 

Edittiä: Hatmaiden tossujen ohje on Sandnes Tema 14 Toving -lehdestä ja Vihreiden tossujen ohje Sandnes Tema 11 Toving -lehdestä.

Vihreät neuloin kuutosen sukkapuikoilla.Varressa Fritidslanka ja hapsulanka kaksinkertaisena. Puikot 6 mm sukkapuikot. Hapsulankaa kului 26 g ja Fritidsiä suunnilleen 3 kerää eli 150g. 

Koko näissä on n. 40.

Harmaiden tossukoiden kuvaa olen katsellut ”sillä silmällä” jo monta vuotta. Vasta nyt sain aikaiseksi. Puikoilla 5 mm puolipatenttia ja koon olisi pitänyt olla miesten.

 Suunnilleen kokoa 37 kuitenkin tuli. Malli oli just niin kiva kuin olin ajatellutkin, joten näitä varmaan tulee lisääkin tehtyä joskus. Langan menekki oli 148 g eli aika tarkkaan kolme kerää. Seuraavat teen ainakin puolta numeroa isommalla puikolla ja löysin rantein.

Olihan Tassukin mukana menossa koko viime viikonlopun. Alpakkalangat oli taas saaneet kyytiä perjantain teatteri-illan aikana, joten olen oppinut kätkemään ne kissapiiloon hattuhyllylle. Blogikissalla riittää laadunavalvontatehtäviä silti:

 Kyllä se oikea lampaanvillakin kelpaa!

Hyvää Pikkujoulua kaikille blogiystävillemme!