Henkäyksen kevyttä ja pientä mainosta

Loppukeväällä puodissa kävi monta asiakasta kysymässä löytyykö teeteen cacao-lankaa. No löytyihän sitä. Jokainen osti aina yhden vyyhdin. Ja kun mun aina pitää tietää mitä langoista tehdään niin kysyin. Kuulemma Kotivinkissä oli ollu kiva bolero-ohje ja siihen riitti yksi vyyhti. Kotivinkissä? Eihän siinä lehdessä mitän kässyohjeita edes ole! Koko juttu olis unohtunut ellei joku olis muutama viikko sitten tullut hakemaan cacaota jo kolmanteen nuttuun… Ja minunkin piti viimein onkia ohje käsiini.

Kasin puikoilla tikuttelin. Neulomus oli oiva auto- ja venekyytineule. Ei tarvinnu laskea ja pelkkää oikeaa sai pistellä menemään. Neuloessa välillä mietin et mitäköhän tästäkin tulee. Varsinkin kun en ole mikään isojen puikkojen fanittaja. Vielä saumoja ommellessakin ihmettelin mallin suosiota. Kunnes vedin päälleni:

Olipa kiva! Tosiaan tähän höyhenenkeveään boleroon riitti yksi vyyhti! menekki oli 95 grammaa. Mukava vaikkapa viileässä kesäillassa heittää harteille ja matkavaatteena mainio kun ei paina just yhtikäs mitään!

Bolero neulotaan yhtenä kappaleena. Neule aloitetaan takakappaleesta. Silmukoita lisätään molemmissa reunoissa, sitten suoraa olalle asti. Päätellään pääntien muutama silmukka ja jatketaan molemmat etukappaleet.  Saumoja on vaan kaksi. Tosi helppo ja nopea! 

Ja kaiken lisäksi kivan näköinen. Tämä meni malliksi puotiin, mutta taidanpa tehdä itsellenikin. Tämän leijonankeltaisen (mun mielestä sipulinkuorivärin) lisäksi värivaihtoehtoja löytyy:

Lanka siis teetee cacao lenkkialpakka. 100g:n vyyhdissä 500 metriä ja tämä bolero painaa 95 g. Knit Pron 60 cm pyöröillä nro 8 tikuttelin.

Tämän ja kaikki muutkin teeteelangat kaikissa väreissä löydät Anjalinilta. Taidan oman boleroni kanssa vielä odotella syksyn uusia värejä. Uusia värejä cacaoon ja muihin teeteelankoihin on tulossa syksyn aikana vaikka kuinka paljon! Myös kokonaan uusia teetee lankalaatuja on tulossa monta ja muutenkin valikoimani tulee laajenemaan entisestään Tekstiiliteollisuuden langoista syksyn kuluessa! Tuskin maltan odottaa vaikka kesä on vielä kuumimmillaan…

Mikäli et pääse lankahankinnoille puotiin ja joku laatu tai väri valikoimasta puuttuu voit nyt tilata sen myös verkkokaupasta! Pääset verkkokauppaan klikkaamalla alla olevaa logoa ja rekisteröitymällä sisään.

Itse lomailen ensi viikon klapisulkeisten merkeissä.The Lankakauppa on kuitenkin auki normaalisti. Toivottavasti jonain päivänä sataa ja saan pitää ihanan kässypäivän ja samalla lueskella blogeja. Muutama näytekerä uudesta paksummasta teeteen sukkalangasta on mukana ja tämä haarukkavirkkausjuttu odottaa jo viimeistelyä. Pikku vilautus yhdestä uudesta cacaoväristä tässä samalla:-)

Perästä kuuluu mitä tästä on tulossa. Pysykääpä kuulolla!

Meikäläinen keskittyy nyt ihailemaan auringonlaskua…

Ja jos jaksan pysyä hereillä niin ihailen vielä oranssin kuun nousuakin:

Aamulla taas jännitän onko vastarantaa vai ei. Tänään Kakskerta ilmestyi näkyviin vasta tunti heräämisen jälkeen ja Rymättylä vasta puolilta päivin...

Revontulia eli itteni toistoa

Mutku se malli vaan ON niin koukuttava! Ja mä NIIN TYKKÄÄN ohuista langoista! Joten eilen valmistui:

Lankana Schoeller&Stahl Daphne Lace, puikot 4 mm Knit Pro Symphonie Wood pyöröt 60 cm. Menekki 1 kerä. Tai ookoo - 49 grammaa.

Himolla tikuttelin menemään ku vihdoin ja viimein pystyn. Käpälä on arka mut sallii neulomisen. Silmukoiden luominen tekee tiukkaa mut tämähän aloitettiin ylhäältä viidellä silmukalla.

Surkean pikkuiselta näytti huivi puikoilta päästyään. Mut kuten aina - huivi likoon ja pingotukseen:

Käytin merivettä kun etikkaa ei täällä saaressa ole ja kaivovesi aika sameaa. Muistan jostain et merivesi kirkastaa värejä. Jopa Karvis antoi positiivisen lausunnon väreistä. Ihmettelin et mikä ero tässä on edelliseen ku siinä oli ihan samat värit. No kuulemma enemmän kontrastia!

Tällä kertaa pingotin patjaan ja jätin yöksi kuivimaan Pömpeliin (joka ei oo vessa vaan pikkuinen mökki),

Voi jukra kun tykkään! Langan koostumus on 75% villaa ja 25% polyamidia ja 50g:n kerässä on peräti 400 metriä! Loppukerroksilla punnitsin langan aina kahden kerroksen välein ja totesin et kahteen kerrokseen menee aina 1 g. Kuusi kerrosta piti mallsista jättää pois, jotta lanka riitti (ja 13 metriä jäikin).

Ja jotta otsikon lupaus tulisi toteen, niin otin vielä aamulla kuvan huivista. Samassa kohtaa ku edellisesrtä huivista:

 Daphne Lacessa on monta muutakin kaunista väriä:

Otin vielä vertailun vuoks yhden kuvan pingotetusta huivista samassa paikassa ku eilen.

Neljän terassilaudan levyinen pikkuruinen huivi kukoistaa nyt melkein kuuden laudan leveydellä! Kylläpä viiimeistely tekee ihmeitä! Tämä uusi mittayksikkö on hiukan epätarkka, sillä monen viikon odottelun jälkeen täällä sataa viimein enkä viitsi mennä mittaamaan terassilaudan leveyttä.

Mutta missä lymyää laaduvalvoja Tassu? Se on jo yli tunnin myöhässä kotiintuloajastaan (klo 22,00) Mun mielestäni se osaa kellon ihan hyvin! Onkohan sade sekoittanut kellon vai tuo tontin takarajalla lymyävä ilkeä naikkonen?

Kesärevontuli

Olen aina tykännyt neuloa revontulihuiveja. Niin paljon tykkään siitä mallista, että niitä on tullu tikuteltua eri langoilla ainakin 12.

Olen aina inhonnut virkkamista. Niin paljon, että pakottaessani itseni virkkamaan, kutsun sitä kurjuuden maksimoinniksi.

Mut kas kummaa - Kauneimmat Käsityöt -lehdessä oli pari numeroa sitten ihan revontulihuivin näköinen malli, mutta virkattu. Se jäi kummittelemaan mieleeni niin pitkäksi aikaa et oli pakko ottaa koukku käteen. Lankakin oli kivaa - tosin kumpikaan ei ollut lähelläkään ohjeessa mainittuja.

Viikko kurjuuden maksimointiin sitten meni, mutta perjantaina mökillä virkkasin viimeiset silmukat.

Lankana oli Katian ihana liukuvärjätty uusi virkkuulanka Jaipur. Valitsin koukuksi Knit Pron Soft Grip nro 3:n. Jaipurissa on 50g:n kerässä 280 metriä. Ensimmäisen kerän virkattuani totesin et tää huivi ei tule valmistumaan IKINÄ. Hetken jo mietin purkuhommiin ryhtymistä mut minähän en pura... Mallissa on lisäykset joka neljäs kerros. Vaihdoin koukun puolta numeroa isompaan ja jätin yhden lisäyskerroksen välistä pois. Näytti toimivan. Koukuttelin toisen kerällisen.

Edelleen huivi näytti minikokoiselta ja epätoivo alkoi vallata mieltä. Tää ei todellakaan valmistu IKINÄ! Ja eikun kolmas kerä alulle ja jälleen puolta numeroa isompi koukku ja yks lisäyskerros välistä pois... Onneksi perjantaina Mammarosa poikkesi puodissa ja lohdutteli, ettei kesähuivin niin kauhean suuri pidäkään olla:-) Punnitsin joka kerroksen jälkeen jäljellä olevan langan ja laskin et enää kolme kerrosta...enää kaks kerrosta...enää yks kerros! Ja vieläkin lankaa oli. Viimeisen kerroksen virkkasin kiinteitä silmukoita Jossun neuvon mukaan ja sain melkein koko langan käytettyä! Kaiken kurjuuden maksimoinnin jälkeen Blogikuvaaja Karvinen kehtasi sanoa värejä plissuksi. Raivostuneen ilmeeni nähdessään hän vähän pehmensi sanomalla et muoto on ihan kiva... Omasta mielestäni väri on kesäisen ILOINEN!

Villahuivit aina kastelen ja pingotan, joten päätin tehdä saman tällekin. Merivettä vatiin ja huivi perään. Sitten patja mökin terassille ja neulat esiin:

Samassa jo kuukauden saaressa asustellut laadunvalvojani Herra Hassu Tassu Kissanen keskeytti lomansa ja tärkeät hiirestyshommansa:

Olihan hänellä kovasti tärkeä laadunvalvontatehtävä ja velvollisuudet pitää hoitaa oli sitten loma tai ei:

Huh huh - huivi hyväksytty!

Eli lankana Katia Jaipur, koukut 3, 3,5 ja 4 mm. Menekki kolme kerää (10 metriä jäi) eli 150g. Ja kastelun jälkeen kokoakin ihan kivasti. Tykkään.

Seuraavan Revontuleni teen kyllä taas neulomalla. Puikoilla on jo!

Junasukat ja meriaamiainen

Ajattelin palata takaisin neulomisten pariin jollain ihan pienellä. Junasukat Salon Sairaalan vastasyntyneiden keräykseen tuntui sopivalta pikkutyöltä. Olihan se pikkuinen neule, mutta pikkuiset kakspuolikkaat puikot ja ohut lanka olikin hankalampi juttu kun toisessa kädessä on vieläkin hanska suojana. Valmistuivathan ne kuitenkin alkuviikolla:

Lanka: Sandnes Lanett, puikot 2,5mm Knit Pro 15 cm Symphonie Wood ja menekki 31g. Tuntui ihan kivalta, että minäkin sain kannettua korteni kekoon onnettomasta käpälästäni huolimatta. Kunnes... Perjantaiaamuna puotiin tuli asiakas, joka kysyi olisko mulla junasukkia pojalle. Hän ei itse ollut ehtinyt ja tarve oli seuraavana päivänä. Nolona luovuin näistä sukista vannotettuani asiakasta tekemään keräykseen ainakin yhdet sukat tilalle! Lupaan tehdä itsekin uudet.

Neulomisinnostus on kova, mutta pitää vielä kokeilla mikä onnistuu. Ainakin vähän isommat puikot näin alkuun. Ja hurja starttis iski päälle loppuviikolla. Neljä työtä alulla:

Viikonlopun aikana puikot ei pahemmin suihkineet. Painepesuri sen sijaan lauloi lauantaina aamusta alkaen:

Aurinkoinen ja tuulinen keli oli mainio matokuivausilma  ja melkein kaikki matot on jo kuivana.

Viikonloppuun kuuluu tietenkin herkuttelu:

Chili on kotiutunut saareen hienosti ja satokain pukkaa jo:

Tänä aamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin Airistolle nauttimaan "meriaamiainen". Toiset ne nauttivat aamiaistaan ruotisnlaivan buffetissa - meillä oli ihan oma yksityinen aamupalapöytämme (eli termospullossa kahvia ja evässämpylät) omassa veneessä.

 Kun laivan aallot olivat menneet, oli aamu-uinnin aika:

 

Rannat kaukana ja alla 80 metriä vettä. Ensin en meinannut uskaltaa, mut Karvinen sanoi et jos en mene niin mua harmittaa vielä illallakin. Oikeassahan tuo oli... Ja kun Karvis ni kyl määki:-) Vähän aika lillittyämme aamuhiljaisella Airistolla alkoi toinenkin ruotsinlaiva lähestyä. Ajettiin hurjaa kyytiä sen rinnalla ja ohi. Yritin vilkuttaa kannella oleville matkustajille, mut kukaan ei vilkuttanut takaisin. Höh.

Laivan aalloissa keinuminen oli kuin vuoristoradalla! Ihanan kamalaa. Täyttä haipakkaa lähdettiin laivan peräaalloissa ajamaan kotia kohti. Olipa seikkailu!

Kotisaaressa odotti Tassu ja normiarki:

Rantakassin uusi elämä

Keväällä ilmestyneessä teeteen verkkolehdessä (malli 11) oli helponnäköinen virkattu rantakassi. Ja kun kerran virkkauspäätöksen (=jotain pientä joka kuukaus) olen tehnyt niin ajattelin päästä helpolla. Kuvausta varten pakkasin valmiiseen rantakassiin pyyhkeen, uikkarit ja lonkerotölkin... Enpä ehtinyt kuvaa saada kun jo tölkki oli pullahtanut ulos verkkokassin silmuista!

Minäpä langan maahantuojalle valittamaan että tuollainen tyhmä malli... Vastaus oli: "Sulla on vaan liian pieni yksikkö - sikspäkki pysyy kassissa ihan hyvin!" Vastaus oli sen verran naseva, etten olis itte parempaa keksinyt ja lopetin valittamisen siihen paikkaan.

Sikspäkkiä en hankkinut, mutta kolme litran viinirönttönen täyttää nyt rantakassin. Sen voi ripustaa roikkumaan vaikka kuusen oksaan. Hanallekin on ihan sopivankokoinen aukko:

Lankana Shoellet&Stahlin ANYA, menekki pari vyyhtiä, koukun kokoa en muista (ei johdu kassin sisällöstä vaan siitä, et tämän valmistumisesta on kulunut jo monta kuukautta). Joka tapauksessa tänään ilmestyneen Suuren Käsityölehden sivulla 68 on muutama ihan toimivan näköinen ja vähän tiiviimpi kassimalli tälle langalle. Ja langat saat tietenkin Anjalinlta:-)

Minä en lupaa virkata kun nyt iski parin kuukauden tauon jälkeen ihan kauhea neuloosi!

Hassu helleviikko

Loman ja Juhannuksen jälkeen viime viikko olikin sitten varsinaista "Hei Hulinaa". Joka päivälle osui ohjelmaa. Opiskeluaikainen ystäväni poikkesi pikaiselle yökyläilylle pikku tyttärensä kanssa. Toiset ystävät taas uudistivat vihkivalansa Perttelin kirkossa. Viikon päätteeksi sain vielä kasvohoidon Greipissä! Kaikkea kivaa.

Helle väsyttää ja varmaan pehmentää päätä puodissakin (vaikka on se ilmanviilentäjä, jonka ansiosta täällä on varsin siedettävää olla helteelläkin). Kuinkahan monta asiakasta uskaltaisi tulla ovea pidemmälle jos joka päivä vastassa olisi myyjäökaksikko Kissa Miau ja Pöllö Huhuu?

Iloa riitti myös perjantain loppupäivälle. Itse en ole klipsukäsitöistä ollenkaan innostunut, mutta asiakkaan tekemiä bikinihousuja neurettiin vedet silmissä niin, että ikää tuli monta vuotta lisää:

Varsinkin kun nämä pöksyt oli miehelle. Muotoilut ja kaikki!

Hauskaa heinäkuuta kaikille!